Arvoisa puhemies! Puheenvuoroani odottaessani olen löytänyt vastauksen siihen kysymykseen, johon olen vastausta etsinyt, miksi tuossa puhemiehen takana ei eduskunnan normaalin salin tapaisesti ole isoa kelloa kaikkien edustajien nähtävillä. Nyt sen ymmärrän, koska odottaminen saattaa täällä venyä niin pitkälle ennen kuin puheenvuoro myönnetään, päiväjärjestyksestä johtuen, että aika tuntuisi vielä pidemmältä, jos sitä mittaisi kellon kautta. Sen sijaan on tietysti aina kiintoisaa kuulla kollegojen puheenvuoroja tärkeistä kysymyksistä.
Tämän kysymyksen, joka tässä puhemiehen suosiollisella myötävaikutuksella on tarkoitus nyt esitellä, haluan aloittaa sillä, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen ja sittemmin tuon kokouksesta järjestöksi muuttuneen käsitteen merkitys koko suomalaiselle ulkopolitiikalle on poikkeuksellisen suuri, keskeinen ja tärkeä. Etyj on Suomen ulkopolitiikalle iso kysymys, se on valtavan iso kysymys, jolla on Suomen oman kansainvälisen aseman vahvistamiseen liittyvä keskeinen vaikutuksensa, mutta tietysti sillä myöskin on kyetty tekemään kansainvälistä yhteisöä palveleva vaikutus niin, että Suomi on kyennyt kontribuoimaan kansainvälistä kehitystä merkittävällä tavalla. Etyj tässä suhteessa on Suomelle suuri symbolinen kysymys, ja sen käytännön arvo tietysti on myöskin tässä suhteessa mittaamattoman keskeinen.
Me valmistaudumme tällä hetkellä siihen, että heinäkuun alussa kaikki 35:stä aiemmasta, alkuperäisestä jäsenmaasta 57 jäsenmaaksi muodostunut kansainvälinen yhteisö kokoontuu 40 vuoden tauon jälkeen eli Etyjin perustamisen jälkeen nyt ensimmäistä kertaa kesällä Finlandia-talossa, joka on juuri Etykin ansiosta piirtynyt koko kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen mitä positiivisimmalla tavalla kertoen Suomesta ja Helsingistä hienon narratiivin.
Etyjin parlamentaarinen yleiskokous heinäkuun alussa ei ole varsinainen juhlakokous, mutta tietysti se antaa myöskin sen signaalin maailmalle, mikä merkitys Etykillä ja Etyjillä on kansainvälisen yhteisön kehitykselle. Tämä tietysti korostuu sen vuoksi, että yksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsenmaista eli Venäjä on rikkonut Etyjin kaikkein pyhimpiä ja keskeisimpiä periaatteita. Helsingissähän vuonna 75 sovittiin kolmessa korissa kymmenestä periaatteesta, jotka eräällä tavalla voitaisiin kuvata ikään kuin eurooppalaisten valtioiden välisen kanssakäymisen hyviksi pöytätavoiksi. Nyt ovat huonossa hapessa olleet nuo periaatteet sen jälkeen, kun Ukrainassa on tapahtunut Krimin huostaanotto Venäjän toimesta ja sotatoimet Ukrainan itäosissa ovat edelleen käynnissä mitä vastenmielisimmällä tavalla. Tämä merkitsee sitä, että myös Etyj järjestönä on suuren haasteen edessä, koska Etyj on järjestö, joka kaikista muista Ukrainan kriisiin vaikuttavista kansainvälisistä järjestöistä kaikkein keskeisimmin on pyrkimässä vaikuttamaan myönteisellä tavalla Ukrainan kriisin ratkaisemiseen. Tämä on Euroopan vakava haaste koko historian valossa. Kaikki se myönteinen kehitys, johon eurooppalaisina uskoimme ja rakensimme kansakuntiemme ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen, tulevaisuudenuskomme, on tällä hetkellä koetuksella. Se on koetuksella sen vuoksi, että sen periaatteet on siirretty syrjään Venäjän toimesta. Ukrainan kriisi luo raskaat pilvet tällä hetkellä valoisan eurooppalaisen tulevaisuuden eteen. Samalla meidän pitäisi kyetä uudistamaan koko Etyj-järjestelmää, ja tämä on tietysti äärettömän vaikeaa juuri Ukrainan kriisin kaltaisen tilanteen valossa.
Turvallisuustilanne Euroopassa on vakavampi kuin vuosikymmeniin. Se on vakavampi myös meidän omassa turvallisuusympäristössämme, niin kuin uuden hallituksen hallitusohjelmassa perustellulla tavalla todetaan.
Etyj on kuitenkin järjestönä ainoa, joka käytännössä kykenee vaikuttamaan Ukrainassa olosuhteitten myönteiseen kehitykseen sekä siviilioperaationsa merkeissä että Itä-Ukrainan puolella tapahtuvan sodan kaltaisen tilanteen merkeissä.
Tätä Etyjin omaa uudistustyötä käydään sen vuoksi, että Etyjin toimet eivät kuitenkaan ole riittäviä silloin, kun näin vakavat kriisit uhkaavat Eurooppaa. Sen vuoksi Etyjiä tulisi kyetä uudistamaan sisäisesti. Tässä suhteessa puhutaan Helsinki+40‑tavoitteista, joita toteutetaan sekä hallitusten välisellä että parlamenttien välisellä tasolla. Se on suuri joukko toimenpiteitä, joita tänä päivänä valmistellaan. Niidenkin osalta on valitettavasti niin, että ne, jotka ovat ikään kuin altavastaajina rikottuaan Etyjin keskeisiä periaatteita, ovat myöskin vastahakoisia hyväksymään niitä uudistustoimenpiteitä, joilla Etyjin tehokkuutta ja merkittävyyttä nykyisestään vielä parannettaisiin.
Etyjillähän on esimerkiksi Ukrainassa parhaillaan 500—600 monitorointitarkkailijan merkeissä valtava operaatio, siviilioperaatio, jolla pyritään auttamaan Ukrainan yhteiskuntaa kävelemään omilla jaloillaan, saamaan sitä terveeksi ja toimivaksi yhteiskunnaksi. Samalla ollaan valvomassa sitä, millä tavoin äärettömän hauraaksi osoittautuneen tulitaukosopimuksen periaatteet ja käytännön sovellutukset saadaan toteutettua.
Tämä on vaikea tehtävä, sillä tänä päivänä sekä separatistien että muiden toimesta ollaan turvallisuustilanne horjutettu Ukrainassa tavalla, jossa näiden siviilioperaatiota toteuttavien eri Euroopan maita edustavien monitorointi-ihmisten ulkoinen turvallisuus on myös uhattuna.
Siellä on myöskin monia muita projekteja niitä nyt tässä enempiä läpikäymättä, joita on lukuisa määrä, noin kymmenkunta kaikkineen, joilla Etyj pyrkii edesauttamaan Ukrainan tilannetta.
Etyj perustuu vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Vuoropuhelun korostaminen on elintärkeää. Eiliseen Kultaranta-keskusteluun viitaten totean, että siellä selkeästi ylitse muiden olevaksi periaatteeksi nähtiin, että Eurooppa on rakennettava vuoropuhelun keinoin ja pyrittävä saamaan kaikki osapuolet saman pöydän ääreen, niin äärettömän vaikeaa kuin se onkin.
Tässä suhteessa Etyj työskentelee parhaalla mahdollisella tehollaan, mutta ei olisi pahitteeksi, jos tuota tehoa voitaisiin nykyisestä merkittävästi parantaa. Myöskin parlamentaarisella puolella on paljon tähän annettavaa. Ajatelkaamme esimerkiksi niitä olosuhteita, joita Donbassin alueella sekä Donetskin että Luhanskin alueella joudutaan kokemaan, ja niitä mahdollisuuksia, joita Etyj tarjoaisi vaikkapa perustuslain uudistamisen tai vaalijärjestelmän tai desentralisaation toteuttamiseksi uskottavalla tavalla Ukrainassa.
Tulitauko ei valitettavasti pidä. Siinä suhteessa tulisi saada vahvempaa vakuuttavuutta tulitauon toteuttamiselle, jossa ei pidä sulkea pidemmällä tähtäimellä pois myöskään jonkinasteisen rauhanturvaoperaation perustamisen mahdollisuutta. On tärkeää, että hallitusten välinen puoli ja parlamenttien välinen puoli toimivat tässä suhteessa uskottavalla ja vahvalla tavalla, niin kuin ne pyrkivät entistä paremmin tänä hetkenä tekemään, mitä ainakin itse yleiskokouksen puheenjohtajana olen pyrkinyt kuluneen vuoden aikana merkittävästi edesauttamaan.
En käy tässä läpi niitä vaalitarkkailuun liittyviä asioita ja monia muita, joilla Etyj pyrkii Ukrainan tilannetta viemään eteenpäin, vaan totean, että 40 vuotta Helsingistä tähän päivään tultaessa merkitsee sitä, että Etyj tavallaan tarvitsee uuden sukupolven. Meidän on saatava aikaan Etyj 2.0, joka edesauttaa sitä, että Eurooppa ei taas toisen maailmansodan jälkeisen perinnön mukaisesti jakaudu kahteen voimakkaasti toisilleen vihamieliseen ja vastakkaiseen leiriin. Etyj ei tietysti elä omaa elämäänsä, vaan se on heijastuma kansainvälispoliittisesta todellisuudesta, mutta tässä todellisuudessa on nyt syvä huoli Euroopan jakautuneisuudesta.
Meidän pitäisi kyetä toimimaan tavalla, jossa Venäjä saataisiin yhteyteen muun Euroopan kanssa rakentavalla ja myönteisellä tavalla. Mutta jonkun on tässä pelissä muututtava, ja se on se, että Venäjä siirtyy takaisin kunnioittamaan Etyjin periaatteita, itse hyväksymiään ja allekirjoittamiaan periaatteita, ja toteuttamaan myöskin Minskin tulitaukosopimuksen niitä näkökantoja, joilla pyritään takaamaan Ukrainan kansan tulevaisuus myönteisempien olosuhteitten vallitessa mutta myöskin estämään koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän joutuminen tielle, josta historia meitä varoittaa.