Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Parviainen toi esiin professori Melanderin julkisuudessa esittämän kritiikin siitä, että nyt aiotaan kriminalisoida itseopiskelu terrorismirikoksen tekemistä varten, ja hän mainitsi, kuten professori Melander, että esimerkiksi autokoulun käymisen voi nähdä myös tässä valossa. Minä henkilökohtaisesti en ymmärrä, mikä tässä on ongelma.
Jos joku opiskelee vaikkapa verkosta räjähteiden rakentamista tai muuta tällaista itse ja hänen tarkoituksensa on nimenomaan opiskella terrorismirikoksen tekemistä varten, niin mikä se on se ongelma, että tämä kriminalisoidaan? Meillähän on oikeuslaitoksessa tietysti voimassa se periaate, että syyttäjän pitää osoittaa syytetty syylliseksi eikä syytetyn tarvitse osoittaa itseään syyttömäksi, eli näin ollen todistustaakka on tietysti syyttäjällä. Ja jos joku on käynyt autokoulun tai verkosta katsellut pommin rakentamisohjeita, niin näissäkin rikoksissa, mistä nyt on kyse, syyttäjän on osoitettava, että se on tapahtunut terrorismirikoksen tekemistä varten.
No, jos se, esimerkiksi pomminteko-ohjeiden itseopiskelu, on tapahtunut terrorismirikoksen tekemistä varten, niin, edustaja Olli-Poika Parviainen, mikä se on se ongelma, että tämmöinen kriminalisoidaan? Siis mikä se ongelma on? Ilmeisesti täällä ei voida mitään tehdä, missä pyritään terrorismia ehkäisemään ja pyritään erittäin vakavia rikoksia ehkäisemään, ilman että joku professori oikeustieteellisestä tiedekunnasta näkee siinä isoja periaatteellisia ongelmia. — Jatkan puhujapöntöstä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Arvoisa puhemies! Toistan siis kysymykseni edustaja Olli-Poika Parviaiselle, joka hyväksyvässä mielessä viittasi professori Melanderin kritiikkiin: mikä se on se ongelma, jos joku terroristisen rikoksen tekemisen tarkoituksessa itseopiskelee jotain? Se näyttövelvoite, se tuomitsemiskynnys, on tietysti se, mikä se aina on, eli syyttäjän on osoitettava rikos toteen näytetyksi. Eli syyttäjän on osoitettava ja tuomioistuimen on tultava siitä vakuuttuneeksi, että kyseessä on nimenomaan terroristisen rikoksen tekemistä varten tapahtunut opiskelu.
Mainitsin jo, että täällä aina, kun tämänkaltaisia asioita käsitellään, löytyy joku niin sanottu ihmisoikeusjuristi tai joku muu oikeustieteellisen tiedekunnan professori arvostelemaan ja pohtimaan asiaa, että ei kai nyt vain rosvon oikeusturvaa vaaranneta. Mainitsen esimerkkinä, kuinka vuosia sitten täällä käsiteltiin tällaisten törkeiden rikosten valmistelun saattamista kriminalisoiduksi. Ja sen jälkeen näin on tehty, ja esimerkiksi tällainen yliopistoon kohdistunut murhaisku ymmärtääkseni, lehtitietojen valossa, pystyttiin juuri tämän rikoslain säännöksen perusteella ennalta ehkäisemään. Muistan, kun tätä käsiteltiin julkisessa keskustelussa, niin eräs oikeustieteellisen tiedekunnan rikosoikeuden professori oli huolissaan, että jos törkeän rikoksen valmistelu jo kriminalisoidaan, niin miten käy tämän rosvon oikeusturvan.
Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi tässä talossa olla enemmän kiinnostuneita niiden tavallisten kansalaisten oikeusturvasta kuin näiden rikollisten tai terroristien oikeusturvasta, kunhan siitäkin tietysti oikeusvaltion periaatteiden ja parhaiden perinteiden mukaisesti huolehditaan.
En malta olla lopuksi toteamatta, että täällä jo mainittu niin sanottu ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin arvosteli aikanaan sitä, että poliisille annettiin mahdollisuus puhelinkuunteluun ja teletunnistetietojen saamiseen. Siitä on jo monta vuotta, ja sen jälkeen lukuisa määrä ennen kaikkea alamaailman keskinäisistä murhista ja huumejutuista on kyetty selvittämään nimenomaan sen ansiosta, että poliisilla on mahdollisuus teletunnistetietoihin tai tietyissä tilanteissa puhelimen kuunteluun. Varsinkin teletunnistetietojen saaminen on ollut avainasemassa lukemattomien murharikosten ja huumerikosten selvittämisessä. Ja sitäkin silloin aikanaan niin sanotut ihmisoikeusjuristit arvostelivat ja olivat huolissaan, että Suomesta ei sen jälkeen enää ole oikeusvaltioksi vaan me olemme joku tämmöinen kauhea isoveli valvoo ‑yhteiskunta.
Mielestäni fokus tavallisten ihmisten turvallisuudessa, tavallisten ihmisten oikeusturvassa, ja se, että tätä vahvistetaan, on oikein, ja se vahvistaminen tapahtukoon niin, että kunnioitetaan oikeusvaltion periaatteita, joihin juuri kuuluu se, että ketään ei tuomita terroristisen rikoksen tekemisen tarkoituksessa tapahtuneesta itseopiskelusta, ellei syyttäjä pysty näyttämään toteen, että tämä itseopiskelu on tapahtunut nimenomaan terroristisen teon toteuttamisen tarkoituksessa.