Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun. Ensinnäkin kiitän myöskin eduskuntaa ja valiokunnan jäseniä siitä, että tuette tätä isoa linjaa siinä, että myös sosiaaliala tarvitsee oman tutkimuksensa. Tältä osin on tärkeätä, että ollaan nyt tässä tilanteessa kuin ollaan.
Tässä on tärkeätä myöskin käydä muun yhteiskunnan kanssa keskustelua siitä, mikä on ammattikorkeakoulujen rooli sosiaalialan tutkimuksessa ja mikä on sosiaalialan osaamiskeskittymien rooli tässä kuviossa. On myös tärkeää käydä, niin kuin tässä kansanedustaja Kontula kävi jo, keskustelua siitä viiteryhmästä, mihin suuntaan kallistetaan ja miltä suunnalta haetaan sitä rinnakkaiseloa, mistä ponnistetaan. Tältä osin uskon, että tämä laajempi tieteellinen keskustelu käynnistyy nyt, kun tämä läpimurto saadaan alkuun, niin että pystytään ylipäätään antamaan signaali siitä, että yliopistotasoisen tutkimuksen tekeminen myöskin sosiaalityössä on tärkeää. Olen sitä mieltä, että myös valiokunnan kannattaa kiinnittää tähän kannustamiseen oma huomionsa.
Mitä tulee sitten tämän yo-tasoisen tutkimuksen määrittelyyn — tästä edustaja Juvonen nosti kysymyksen esiin. Itse en osaa tämän enempää vastata siihen, mikä meidän lainsäädännön valmisteluvaiheessa on ollut, mutta uskon, että tämä on myös asia, joka voidaan valiokunnassa moneen otteeseen ottaa esille, että kaipaako tuo määrittely vielä enemmän pirtaa. Se lienee myös sosiaalialan suurempi ongelma: mitä se on se sosiaalityö kaiken kaikkiaan, ja minkälaista on sen yliopistotasoinen tutkiminen, sen työn, mitä me tuolla käytännössä teemme. Maailma muuttuu tässä ympärillämme, ja se haastaa myöskin meitä nimenomaan vastaamaan tämän ajan tarpeisiin siinä, mitä tuo sosiaalityö voi olla.
Sitten yksi keskustelukulma oli se, että keneltä nyt taas leikataan ja keneltä ei. Haluan viedä käydä läpi tämän rahoituskulman, koska kentällä tulee jatkuvasti vastaan se, että tämä hallitus leikkaa pysyvää rahoitusta tutkimuksesta sosiaali- ja terveydenhuollon alalta. Minun on pakko sanoa, että se ei pidä paikkaansa, jos me katsomme pysyvää rahoitusta. Sellaista kansanedustajien logiikkaa, että me yhtäkkiä muutamme ja sekoitamme tämän pysyvän ja väliaikaisen rahoituksen, ei ole koskaan ennen käytetty. Minä toivon, että pidättäydytään nyt niissä lainalaisuuksissa, millä tätä keskustelua on ennenkin käyty.
Jos me katsomme terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tutkimuksen rahoitusta budjettiteknisesti, [Sari Sarkomaa: Eduskunta päättää budjetista!] niin momentille 33.60.32 on siis budjetoitu käytännössä 25 miljoonaa. Tästä on helposti nyt oppositiossa annettu ymmärtää, että on leikattu. 4 miljoonaa tästä rahasta tullaan osoittamaan siihen, että tämä sosiaalialatutkimus nyt käynnistyy. Silloin pysyvää rahoitusta jää pohjiin 21 miljoonaa, joka on sama kuin ennen pysyvänä rahoituksena. Mutta on totta, että eduskunta teki viime hallituskauden viimeiseen vuoteen noston, ja tämä määräaikainen rahoitus, joka siellä on, on 2,8 miljoonaa euroa, ja tämä 2,8 miljoonaa euroa on pyörinyt nyt kentällä sellaisena summana kuin se olisi pysyvää rahoitusta. Se ei ole pysyvää rahoitusta. Se on eduskunnan tekemä kertaluonteinen lisäys. Taso on ollut kehyksissä 21 miljoonaa. Nämä uudet resurssit, jotka hallitukselta nyt tulevat, 4 miljoonaa, osoitetaan tähän sosiaalialan tutkimuksen käynnistämiseen. Minusta se on iso teko yhteiskunnassa, että me tunnustamme asiat niin kuin ne ovat. Myönnetään myöskin, että pysyvää rahoitusta terveysalatutkimukseen on aivan sama määrä kuin ennenkin.