Arvoisa puhemies! Moni meistä tuntee amerikkalaissenaattorin sanonnan, että jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä mutta ei omiin faktoihin. Miksi otan tässä yhteydessä esille tämän sanonnan? Kun ajattelemme kaivostoimialaa ja tätä kansalaisaloitetta, sitä keskustelua, mitä täällä on käyty, ja erityisesti sitä kansalaiskeskustelua, mitä käydään, niin valitettavasti keskustelua käydään paljon myös väärillä tiedoilla ja mielikuvilla, ja ne luovat myös uhkakuvia kansalaisille. Ihmiset aivan aiheestakin pelkäävät, että lähiseudulle tulee kaivos, mutta monesti myös ihan aiheetta pelkäävät, että alueelle tulee kaivos. Miksi aiheetta? Sen takia, että viestintä on ehkä ymmärretty väärin.
Nyt kun esimerkiksi käytetään termiä ”kaivosvaraus”, esimerkiksi että on tehty Syötteen kansallispuiston lähelle kaivosvaraus, niin siitä saattaa tulla kuva, että sinne on tulossa kaivos tai että se alue on varattu jollekin kaivostoiminnalle. Tämä varaushan tarkoittaa kaivoslaissa sitä, että sellainen toimija, joka haluaa etsiä jollakin alueella malmia, voi tehdä varauksen, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on etuoikeus sitten siihen malminetsintälupaan. Hän tekee varausilmoituksen Tukesille, joka sen jälkeen valmistelee sen malminetsintäluvan. Sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että alueelle tulisi kaivos. Yksi tuhannesta malminetsintähankkeesta johtaa kaivokseen. Jos ajatellaan malminetsintää ja kaivostoimintaa, niin niillähän ei sinänsä ole kovinkaan paljon tekemistä toistensa kanssa sen takia, että malminetsintä on luonnontieteellistä tutkimustoimintaa ja hyvin harvoin se johtaa kaivokseen. Siellä taustallahan on tietenkin se, että löydettäisiin mineraaleja — ei maaperästä, niin kuin täällä joku sanoi, että meidän maaperässä on niitä, vaan ne ovat kallioperässä — ja niitä sitten voitaisiin hyödyntää. Mutta kun puhutaan valtausoikeuksista, niin meillähän ei valtausjärjestelmää siinä mielessä ole, että joka löytää niitä, saisi perustaa kaivoksen. Hänellä on vain toimijoitten keskuudessa etusija, jos semmoinen lupa joskus myönnetään, ei muuta, ja aivan erikseen sitten mietitään se, onko kaivokselle edellytyksiä, ja siinä pitää olla kaivosluvan lisäksi tietenkin ympäristöluvat ja vesiluvat ja niin edelleen.
Sen takia itse näen tärkeänä, että päättäjät puhuisivat aina sillä tiedolla, joka ainakin olisi totuudenmukaista ja antaisi siis oikean kuvan, ettemme lietsoisi turhia pelkoja ihmisille, kun niitä pelkoja tänä päivänä — ja lietsomistakin — on ihan riittävästi ja ristiriitoja maankäytön suhteen. Se on selvää, että monesti hämmentää, jos me näemme, että on satoja neliökilometrejä tai tuhansia neliökilometrejä alueita varattu malminetsintään yhdeltä yhtiöltä, että miksi näin laaja alue heti, että eikö kannattaisi lähteä suppeammalta alueelta. Mutta silloinkin on hyvä muistaa todella, mistä on kysymys: todella siitä, että tämä malminetsintä on todella luonnontieteellistä tutkimustoimintaa, jolla ei ole pysyviä vaikutuksia luontoon. [Mari Holopainen: Ja taloudellista tutkimustoimintaa!]
Meillä Suomessa kaivosyhtiöt, jotka harjoittavat nekin osittain malminetsintää, käyttävät vaihtelevasti 35—85 miljoonaa euroa malminetsintään ja ottavat siis riskin, löytyykö jotain vai ei, ja jos löytyykin, voidaanko hyödyntää vai ei. Jos me lähtisimme siitä, että meillä olisi luonnonsuojelualueilla totaalinen kielto malminetsinnälle, niin se kyllä tarkoittaisi, että se loppuisi käytännössä kokonaan Lapista, koska kolmasosa Lapin pinta-alasta on suojeltu jollakin tavalla ja ne suojelualueet ovat aika pirstaleisia. Kun puhutaan malminetsinnästä, niin se on toimintaa, jossa löydetään jotakin malmia ja lähdetään seuraamaan jälkiä, ja jos meille tulisi sitten alueita, joille ei voi mennä ollenkaan, niin siihenhän se toiminta loppuisi. On tärkeää, että niillä yhtiöillä, jotka ottavat riskiä, on sitten myös etuoikeus hyödyntää sitä, jos yleensä edellytyksiä kaivokselle tulee.
Haluan vielä palata noihin luonnonsuojelualueisiin. Miksi ei ole järkevää tehdä niin sanottuja no-go-alueita? Sen takia, että luonnonsuojelualueitahan on yleensä perustettu suojelemaan jotakin luontotyyppiä tai kasvilajeja tai niin edelleen. Tärkeämpää onkin se, että jos me panemme totaalisen kiellon, niin tulee kysymys, onko sen tehtävänä estää kaivostoiminta ja malminetsintä Suomessa vai suojella niitä luontotyyppejä. Jos tehtävänä on estää kaivostoiminta, niin silloin ymmärrän sen vaatimuksen. Mutta jos oikeasti halutaan suojella niitä luontotyyppejä ja niitä eliölajeja, mitä on esimerkiksi Natura-päätöksellä päätetty suojella, niin silloinhan riittää, että rajataan se etsintätoiminta sillä tavalla, että se ei vaaranna niitä. Ja näinhän tänä päivänä on tehty. Esimerkin otan vaikkapa tuolta Ylitorniolta, jossa on huikeita esiintymiä löytynyt: siellä Natura-alueella on pystytty niitä etsimään mutta vain kahdeksan viikon aikana vuodessa, jolloin siellä on lunta ja pystytään menemään sellaisilla ajoneuvoilla, etteivät luontoarvot vaarannu. Näinhän meidän pitäisi lähteä tätä ajattelemaan, että emme vaaranna niitä luontoarvoja mutta emme toisaalta pane ehdottomia esteitä.
Se on vähän niin kuin pään pensaaseen laittamista, että me täällä kuitenkin käytämme ja haemme tuolta atk-tuesta kännyköitä, joissa on kobolttia, mutta sitten sanomme, että kaikki ongelmat pitää panna Afrikkaan, niihin kaivoksiin. Kyllä meidän pitää kantaa se globaalivastuu Suomessa. Jos me olemme valmiita ilmastonmuutostalkoissa oikeasti tekemään vaikuttavia tekoja, niin me olemme valmiita myös kestävää kaivostoimintaa edistämään Suomessa — mutta vain kestävää kaivostoimintaa, sellaista, joka on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Kukaan esimerkiksi Lapissa, johon täällä viitattiin, Viiankiaapaan, ei halua sinne yhtään kaivosta, joka sotkee meidän vesiä tai pilaa luontoa. Se on täysin selvää. Mutta jos ne pystytään toteuttamaan niin, että niitä ei pilata, niin kuin meillä on hyviä esimerkkejä, vaikka tuo Elijärvi, Suurikuusikko ja niin edelleen, niin minusta silloin pitää lähteä siitä, että me luomme semmoiset puitteet, että täällä voi myös kaivostoimintaa harjoittaa ja työllistää.
Otan esimerkin tuosta, minkä myös edustaja Autto erinomaisessa puheenvuorossaan täällä toi esille, kaivostoimialan työllistämisestä. Jos ei olisi Elijärven kaivosta, josta tuodaan ferrokromia Tornion terästehtaalle, ei olisi koko Tornion terästehdasta. Mitkä tällä ovat alueen suorat ja välilliset työllisyysvaikutukset? 7 500—8 000 henkilötyövuotta [Puhemies koputtaa] alueelle, pelkästään tällä yhdellä — aivan valtavat merkitykset, [Puhemies koputtaa] niitä ei voi vähätellä.