Arvoisa herra puhemies! Tämä asia on toisessa käsittelyssä, eikä silloin ole yleensä enää tapana käydä näitä keskusteluja, mutta ajattelin lyhyesti tässä yhteydessä kuitenkin nostaa esille vielä asian, josta täällä puhumme erittäin usein. Se on se, että kun palvelut digitalisoituvat, niin meillä on eri arvioiden mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan henkilöä, jotka eivät niin sanotusti surffaa digitalisaation aallonharjalla eli eivät pärjää käytännössä tässä tilanteessa. Ja aika lailla yksimielisiä olemme olleet siitä, että meidän pitäisi turvata heidänkin mahdollisuutensa palvelujen käyttöön. Epärealistista varmasti on se, että kaikki saisivat lähikoulutusta oppiakseen sitten digitalisaation siinä laajuudessa kuin tarvitaan, mutta joku ihan konkreettinen ratkaisu tähän pitää löytää — muutakin kuin lämpimät puheet täällä eduskunnassa. Olisiko se malli sitten kuntatasolla järjestettävä palvelu, jossa henkilöllä on jopa subjektiivinen oikeus kääntyä jonkun tietyn henkilön tai tämmöisen toiminnon puoleen, tai olisivatko siinä kansalaisjärjestöt tai jotkut muut, jotka sitten hoitaisivat tätä, mutta tämä on kasvava ongelma meillä yhteiskunnassa, kun toisaalta yhteiskunta digitalisoituu ja toisaalta, vaikka meillä yhä iäkkäämmätkin ihmiset osaavat käyttää laitteistoja ja digitaalisia välineitä, siellä tapahtuva muutos on kuitenkin niin nopeaa, että sitä kärryiltä putoamista tapahtuu. — Halusin tämän nyt vielä tässä yhteydessä nostaa esille. — Kiitoksia.