Arvoisa puhemies! Kolmesta eri esityksestä se kaikkein lyhin ja teknisin, eli kyseessä on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perintökaaren 5 luvun 2 §:n 4 momentin kumoamisesta ja perintökaaren voimaanpanosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta.  

Tässä ehdotetaan muutettavaksi perintökaarta ja sen voimaanpanolakia niin, että valtiolle menneen perinnön luovuttamisesta perittävän läheiselle taikka perittävän viimeisimmälle asuinkunnalle tai kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee, päättäisi aina Valtiokonttori. Nykyisin tällaisen päätöksen tekee valtioneuvosto, jos jäämistön arvo on asetuksella säädettävää määrää eli nykyisin 750 000:ta euroa suurempi. 

Valtion perintöasiat on tarkoituksenmukaista siirtää kaikin osin Valtiokonttoriin ja sen ratkaistavaksi, koska kyse on tavanomaisista hallintoasioista. Muutos kokonaisuutena myös hieman vähentää hallinnollista työtä. 

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille hyvästä lakiesityksestä ja hyvin esitellystä asiasta. 

Henkilö kun kuolee, ja jos hänellä ei ole testamenttia tehtynä eikä ole rintaperillisiä eikä muitakaan lähisukulaisia, niin sehän menee sitten valtiolle tämän totutun kaavan mukaan, ja toivoisin nyt, kun lähetekeskustelua käymme, että tässä valiokuntakäsittelyssä nostettaisiin enemmän esille sitä, että... Tiedän juuri kotikunnassa yhden tapauksen, jossa näin kävi, että omaisuus siirtyi valtiolle ja valtio sitten otti siitä nämä metsämaat itselleen suojelutarkoituksiin. Kannattaisi valtion muistaa tässäkin tapauksessa — en missään nimessä nimiä mainitse — että kunta hoiti kyseisen perheenjäsenen, kun siellä oli vakavia sairauksia. Kunta auttoi heitä kymmeniä vuosia. Osa oli raskaammassa hoidossa hänen läheistensä terveydentilan romahdettua, ja tämä viimeinen sitten kun lähti, niin häneltä jäi testamentti tekemättä, eikä ollut enää ketään, kun kaikki olivat jo edesmenneet. 

Toivoisin, arvoisa ministeri, että inhimillisyys otettaisiin huomioon. Onhan se väärin sitä kuntaa kohtaan, että se on kymmeniä vuosia näitä ihmisiä hoitanut ja auttanut, ja sitten kun tapahtuu näin ikävästi, niin kuin tällä kertaa kävi ja monessa tapauksessa on käynyt, niin valtio ottaa kaiken päältä pois ja vielä niin kuin irvikuvana kaikille, ne menevät sitten luonnonsuojelutarkoituksiin, jolloin siitä ei ole kellekään mitään hyötyä. Sitten siinä tapauksessa kävi vielä niin, että kysymyksessä on semmoinen metsäalue, joka varmasti tulee levittämään sille alueelle kamalan määrän erilaisia tauteja, kun vanhasta metsästä on kysymys. Tällainen vääryys mielestäni pitää pystyä oikeudenmukaisuuden nimissä torjumaan, että kyseinen kunta sitten saa vihdoin jotakin siitä vastineeksi. Totta kai kunnan velvollisuus on auttaa ihmisiä — se on selvä asia, siitä ei ole kahta sanaa — mutta kyllä valtionkin pitää olla yhteistyökykyinen ja -haluinen niihin kuntiin päin, jotka todella ihmisiä auttavat. Siellä on kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka ovat tehneet töitä näiden ihmisten hyväksi. Ei tällaista tekoa minun mielestäni voi valtio jättää huomiotta. Se on väärin, se on moraalisesti erittäin väärin, että heidän omaisuutensa nyt tällä keinoin onnettoman yhteensattuman takia menee valtiolle. Toivon, että ministeri ottaa tämän puheen vakavasti, koska mielestäni ihmiset, joita lähimmäiset ovat pitkään auttaneet, joutuvat sitten tällaiseen tilanteeseen... Siitä myös tulee palkkio niille ihmisille ja sille kunnalle, jotka ovat tämän ansiokkaan työn tehneet.