1.1  Laki erillisten vesijättöjen lakkauttamisesta kiinteistöinä

1 §.Soveltamisala. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisalasta. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan lakia sovellettaisiin sellaisiin vesistöä asianomaisella luvalla ennen 1 päivää maaliskuuta 1903 laskemalla syntyneisiin vesijättöihin, jotka ovat joko laskemislupaan sisältyvän määräyksen tai viranomaisen suorittaman tai yksityisen jaon perusteella joutuneet jonkun omaksi ja jotka eivät kuulu mihinkään tilaan. Laki koskisi myös sellaisia tiloihin kuuluneita edellä selostetulla tavalla syntyneitä vesijättöjä, jotka on luovutettu toiselle niitä tilasta erottamatta. Laissa tarkoitettuja erillisiä vesijättöjä ei ole voinut syntyä enää vuoden 1902 vesioikeuslain (VOL 31/1902) voimaantulon 1 päivää maaliskuuta1903 jälkeen, koska lain 4:14 ja 3:11 §:ien nojalla järvenlaskuun osallistuneet talolliset eivät voineet enää saada omistukseensa laskuhankkeeseen osallistumattomien talojen osuuksia järveä laskemalla syntyneeseen vesijättöön. 

Pykälän 2 momentin mukaan lain soveltamisen edellytyksenä olisi lisäksi se, että 1 momentissa tarkoitetut edellytykset ovat olleet olemassa ennen 13 päivää marraskuuta 1911 ja ovat edelleen olemassa. Laissa tarkoitettujen erillisten vesijättöjen tilaksi muodostaminen on ollut mahdollista vasta 13 päivä marraskuuta 1911 jälkeen, jolloin tuli voimaan 17 päivä lokakuuta 1911 annettu Armollinen asetus erillisten vesijättöjen muodostamisesta itsenäisiksi tiloiksi (28/1911). Laki ei vaikuttaisi sellaisten jo muodostettujen tilojen tai tonttien omistusoikeuksiin, jotka historiallisesti ovat olleet oikeudelliselta statukseltaan edellä lain 1 §:ssä yksilöityä erillistä vesijättöä ennen tilaksi tai tontiksi muodostamista. 

2 §.Erillisen vesijätön omistusoikeuksien selvittäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erillisten vesijättöjen omistusoikeuksien selvittämisessä noudatettavasta toimitusmenettelystä. Menettelyssä selvitettäisiin kiinteistörekisteriin kiinteistöinä merkittyjen kiinteistörekisterilain 2 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisten erillisten vesijättöjen omistusoikeudet ja myös sellaisten 1 §:ssä tarkoitettujen erillisten vesijättöjen omistusoikeudet, joita ei ole merkitty kiinteistörekisteriin erillisinä vesijättöinä. Voimassa olevassa kiinteistönmuodostamislaissa (KML 101 § 2 mom.) on säädetty kiinteistönmäärityksellä selvitettäväksi ja ratkaistavaksi ennen 1 päivää tammikuuta 1917 voimassa olleen lainsäädännön nojalla maanmittaustoimituksessa yleisenä tai yhteisenä alueena jakokunnan osakastilojen tarvetta laajempaan tarkoitukseen käytettäväksi jätetyn tai erotetun alueen omistaja. 

Pykälän 1 momentin mukaan Maanmittauslaitos selvittäisi viran puolesta erillisen vesijätön omistusoikeudet kiinteistönmuodostamislain 11 luvun mukaisella kiinteistönmäärityksellä. Kiinteistönmääritystä omistusoikeuksien selvittämiseksi voisi hakea myös sellainen henkilö, jonka saantomies olisi saanut erillisen vesijätön omistukseensa 1 §:ssä säädetyllä tavalla taikka joka itse hallitsisi vesijättöä omistajana. Erillisen vesijätön omistajahaltijoilla ei useinkaan ole esittää asiakirjaa omistusoikeutensa vakuudeksi. Tämä johtuu erillisten vesijättöjen luonteesta irtaimen omaisuuden kaltaisena omistuskohteena. Kun erillisiä vesijättöjä on pidetty oikeuskäytännössä irtaimen omaisuuden luonteisina omistuskohteina, luovutuskirjoilta ei ole edellytetty vuoden 1734 maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettua muotoa. Luovutus on tällöin ollut suullisenakin pätevä. Säännös omistajahaltijan oikeudesta hakea kiinteistönmääritystä vastaa osin sisällöltään KML 39 §:n säännöstä omistajahaltijan oikeudesta hakea erillisen vesijätön tilaksi muodostamista tai kiinteistöön liittämistä. 

Kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitetun kiinteistötoimituksen tiedottamisesta on säädetty kiinteistönmuodostamislain 168 ja 169 §:ssä. Säännösten mukaan toimituksen asianosaisten tavoittamiseksi toimituksesta on tiedotettava myös paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä. Kun kiinteistönmäärityksen tarkoituksena on selvittää erillisten vesijättöjen omistajat ja erillinen vesijättö voi tulla liitetyksi siihen rajoittuvaan rekisteriyksikköön vaikka omistaja jäisi tuntemattomaksi, on toimituksesta tiedotettava asianosaisten tavoittamiseksi kiinteistönmuodostamislaissa säädettyä menettelyä laajemmin. Pykälän 2 momentin mukaan Maanmittauslaitoksen olisi sen lisäksi mitä kiinteistönmuodostamislain 168 ja 169 §:ssä säädetään tiedotettava toimituksesta virallisessa lehdessä julkaistavalla kuulutuksella toimituksen kaikkien asianosaisten tavoittamiseksi siten kuin hallintolain 62 §:ssä säädetään. Maanmittauslaitoksen olisi kuulutuksella kutsuttava sitä, joka katsoo olevansa kiinteistönmäärityksen kohdealueella erillisen vesijätön omistaja, esittämään selvitys omistusoikeudestaan erilliseen vesijättöön kuuden kuukauden kuluessa kuulutuksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. Jollei selvitystä omistusoikeudesta erilliseen vesijättöön ole esitetty, erillinen vesijättö voidaan liittää kiinteistönmäärityksen yhteydessä siihen rajoittuvaan rekisteriyksikköön tai muodostaa uudeksi yhteiseksi alueeksi siinä vesioikeudellisessa kylässä, josta se on vesistöä laskemalla muodostunut. Kun toimituksen kaikkia asianosaisia eikä heidän kotipaikkojaan tiedetä, tulisi kokouskutsu julkaista asianosaisten tavoittamiseksi myös valtakunnallisessa sanomalehdessä paikkakunnalla leviävän sanomalehden lisäksi. 

Kun kysymys erillisen vesijätön omistusoikeudesta voi muodostua riitaiseksi toimituksessa, pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että omistusoikeudesta syntyneeseen riitaan sovellettaisiin kiinteistönmuodostamislain 184 §:ää. Viitatun pykälän mukaan toimituksen aloittamisen jälkeen syntynyt toimituksen lopputulokseen vaikuttava riita on ratkaistava toimituksessa. 

Se, ettei vesijättöjen omistajia kaikissa tapauksissa mahdollisesti tavoiteta, voi johtua omistajien passiivisuudesta tai siitä, että tieto erillisen vesijätön omistusoikeudesta on hävinnyt. Kun erillisen vesijätön arvo voi olla vähäinen suhteessa kustannuksiin, jotka omistajalle aiheutuisivat vesijätön tilaksi muodostamisesta ja kun vesijätön käyttö on vielä voinut olla hankalaa tai estyä vesijätön sijaitessa omistajansa tiluksista erillään, on vesijätön omistajalta puuttunut intressi vesijätön aktiiviselle hallinnoinnille. Kun erilliset vesijätöt ovat suurimmaksi osaksi syntyneet 1800 - luvulla suoritetuissa järvien laskuissa ja ne ovat olleet maaverotuksen ulkopuolella ja niitä koskevat luovutukset kiinteistön luovutukselle säädettyjen määrämuotosäännösten ja lainhuudatusvelvollisuuden ulkopuolella ja kun niitä on voitu luovuttaa suullisestikin, on tieto omistusoikeudesta voinut hävitä asiakirjadokumenttien puuttumisenkin vuoksi. 

3 §.Erillisen vesijätön liittäminen yhteiseen vesialueeseen tai kiinteistöön tai muodostaminen uudeksi yhteiseksi alueeksi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten erillinen vesijättö, jonka omistusoikeutta ei ole saatu kiinteistönmäärityksessä selvitettyä, saatettaisiin kiinteistörekisterin talo- ja tilajärjestelmän osaksi. Pääsääntönä olisi erillisen vesijätön palauttaminen sen rekisteriyksikön yhteyteen, josta erillinen vesijättö on alun perin muodostunut. Palauttaminen voisi tapahtua joko liittämällä erillinen vesijättö siihen rajoittuvaan alkuperäiseen rekisteriyksikköön tai muodostamalla se uudeksi yhteiseksi alueeksi alkuperäisen yhteisen vesialueen osakaskiinteistöille. 

Pykälän 1 momentin mukaan sellainen erillinen vesijättö, jonka omistusoikeutta ei olisi saatu selvitettyä kiinteistönmäärityksellä ja joka rajoittuisi siihen yhteiseen vesialueeseen tai kiinteistöön (vesitilukseen), josta se on muodostunut, liitettäisiin toimituspäätöksellä takaisin tähän alkuperäiseen yhteiseen vesialueeseen tai kiinteistön omistajansa suostumuksella tähän alkuperäiseen kiinteistöön, josta se on alun perin muodostunut. Jos kiinteistön omistaja ei antaisi suostumusta hänen omistuksessaan olevasta kiinteistöstä (vesitiluksesta) syntyneen erillisen vesijätön palauttamiseksi omistamansa tiluksen yhteyteen, erillinen vesijättö tulisi liitettäväksi siihen yhteiseen vesialueeseen, johon se muutoin rajoittuu. Erillisen vesijätön omistusoikeus, joka on siirtynyt suoraan lain nojalla ja luvan perusteella tapahtuneen järven laskun johdosta yhteisen vesialueen tai yksityisen vesitiluksen (tilan) omistajilta laskuhankkeen osakkaille, palautuisi siten niiden kiinteistöjen yhteyteen, joiden yhteisestä vesialueesta tai tilan vesialueesta erillinen vesijättö on aikanaan syntynyt. Kun vastaanottavan kiinteistön osalle tulee lainhuudatuskustannus, edellyttää liittäminen vastaanottavan rekisteriyksikön omistajan suostumusta. 

Pykälän 2 momentin säännös koskee tilannetta, jossa järvi on suoritetun laskun johdosta kuivunut kokonaan. Jos erillisen vesijätön omistusoikeutta ei saataisi selvitettyä, se tulisi ehdotuksen mukaan muodostaa kiinteistöjen uudeksi yhteiseksi alueeksi siihen vesioikeudelliseen kylään, jonka yhteisestä vesialueesta se on muodostunut. 

Pykälän 3 momentin mukaan erillinen vesijättö, jonka omistusoikeus saataisiin selvitettyä kiinteistönmäärityksellä, muodostettaisiin omistajalleen tilaksi tai liitettäisiin hänen omistamaansa tilaan. 

Sikäli kuin erillisellä vesijätöllä vielä olisi rakennuksia ja rakennelmia, olisi alueen omistuksen lisäksi myös muun alueella olevan omaisuuden omistuksen järjesteleminen suoritettava kiinteistönmäärityksen yhteydessä. 

Jos erilliseen vesijättöön rajoittuvan muun rekisteriyksikön kuin alkuperäisen muodostumisyksikön omistaja haluaa lunastaa kiinteistönmäärityksen yhteydessä erillisen vesijätön tiluksiinsa, sovelletaan lunastukseen voimassa olevia kiinteistönmuodostamislain erillisen vesijätön lunastusta koskevia säännöksiä. 

4 §.Erillisen vesijätön muodostumisyksikön määrääminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erillisen vesijätön alkuperäisen muodostumisyksikön määräämisestä. Kysymys erillisen vesijätön muodostumisyksiköstä voidaan selvittää arkistotutkimuksin yksikäsitteisesti lähes kaikissa tapauksissa. Kysymys alkuperäisestä muodostumisyksiköstä voi kuitenkin joissakin yksittäisissä tapauksissa muodostua siten epäselväksi, että vaihtoehtoja alkuperäiseksi muodostumisyksiköksi on enemmän kuin yksi. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että erillinen vesijättö olisi määrättävä liitettäväksi edellä mainitussa tilanteessa siihen yhteiseen vesialueeseen tai muodostettavaksi uudeksi yhteiseksi alueeksi siinä vesioikeudellisessa kylässä, jonka tiluksiin se on todennäköisimmin katsottava kuuluvaksi. 

5 §.Erillisen vesijätön korvaaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi erillisen vesijätön korvaamisesta. Pykälän mukaan erillisen vesijätön liittäminen alkuperäiseen muodostumisyksikköönsä tai muodostaminen alkuperäisen yhteisen alueen osakaskiinteistöille uudeksi yhteiseksi alueeksi tapahtuisi korvauksetta, kun erillinen vesijättö palautetaan takaisin siihen yhteiseen vesialueeseen tai siihen kiinteistöön, josta se on alun perin järven laskun johdosta muodostunut. Erillisen vesijätön muodostama alue palautuu tällöin niiden kiinteistöjen yhteyteen, joiden omistuksessa se on alun perin ennen järven laskua ollut joko osana sitä yhteistä aluetta, johon kiinteistöllä on ollut osalukunsa mukainen osuus tai kiinteistön alueellisena osana. Kun vuoden 1868 jälkeen tapahtuneisiin järvenlaskuhankkeisiin ei ole voinut osallistua maata omistamattomia eli käytännössä sellaisia henkilöitä, jotka eivät samalla olisi olleet hankkeella laskettavan järven omistajia omistamaansa kiinteistön kuuluvan yhteisosuuden kautta, on todennäköistä, että kiinteistönmäärityksessä erillisen vesijätön tuntemattomiksi jääneet omistajat tai osaosuuden omistajat ovat myös sen yhteisen vesialueen osakkaita, johon erillinen vesijättö tulee liitettäväksi. On myös huomattava, että vesijättö siirtyi ennen vuotta 1868 suoritetuissa järvenlasku- ja kuivatushankkeissa vesialueen omistajilta korvauksetta hankkeen osakkaille, joista ilmeisesti suuri osa oli myös laskettavan järven omistajia. 

Omistusoikeudeltaan selvittämättä jääneiden erillisten vesijättöjen alkuperäiseen yksikköön palauttamisen korvauksettomuus on perusteltua myös niiden arvon vähäisyyden johdosta. Erillisten vesijättöjen arvo maa- ja metsätalousmaana on vähäinen niiden maan vesiperäisyyden johdosta. Niillä ei ole myöskään arvoa rakennusmaana. Metsämaina ne ovat luettavissa lähinnä kitu- ja joutomaihin ja maatalouden heinämaina ne ovat merkityksettömiä. Kun ne ovat lisäksi pinta-aloiltaan usein pieniä, mahdollinen omistaja ei voisi käyttää niitä erillisinä yksikköinä järkevällä tavalla taloudellisesti hyödyksi. Kun omaisuudella ei ole taloudellista arvoa edellä mainituista syistä myöskään vaihdannan kohteena eikä merkitystä vakuuden kohteena, ei erillisen vesijätön korvauksettomasta liittämisestä tai yhteiseksi alueeksi muodostamisesta voida katsoa aiheutuvan kiinteistönmäärityksessä tuntemattomaksi jääneelle erillisen vesijätön omistajalle omistusoikeuden menetyksestä johtuvaa varallisuusaseman merkittävää heikentymistä. 

Jos erilliseen vesijättöön rajoittuvan kiinteistön omistaja haluaa lunastaa erillisen vesijätön, määrätään erillisestä vesijätöstä täysi korvaus lunastajan suoritettavaksi siten kuin kiinteistönmuodostamislaissa säädetään. Lunastuksessa erillinen vesijättö tulee liitettäväksi muuhun kuin siihen yksikköön, josta se on alun perin muodostunut. 

6 §. Kiinteistötoimitusmaksu. Kun laissa tarkoitetun kiinteistönmäärityksen ja sen yhteydessä suoritettujen kiinteistötoimitusten tarkoituksena on kiinteistötietojärjestelmän parantaminen siten, ettei kiinteistörekisterissä olisi sellaisia rekisteriyksikköjä, joiden omistusta ei tiedetä, ehdotetaan toimitukset tehtäväksi valtion varoin. Kiinteistötietojärjestelmän perusparannus tehtäisiin valtion varoin siltä osin kuin toimituksessa olisi kysymys kiinteistötietojärjestelmän luotettavuutta ja selvyyttä edistävistä toimenpiteistä. Lain 3 §:ssä tarkoitettujen kiinteistötoimitusten tekeminen valtion varoin olisi perusteltua sen vuoksi, että toimitukset ovat yleisen edun vaatimia edistäessään kiinteistötietojärjestelmän luotettavuutta ja selvyyttä maa- ja vesialueiden omistuksen osoittajana. 

Jos kiinteistönmäärityksen yhteydessä tehdään kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitettu erillisen vesijätön lunastustoimitus, määrätään siitä kiinteistötoimitusmaksu lunastajan maksettavaksi siten kuin kiinteistönmuodostamislaissa säädetään.  

7 §. Omistusoikeuden kirjaaminen. Erillisen vesijätön omistajalla ei useinkaan ole asiakirjaa, jolla hän voisi osoittaa omistusoikeutensa vesijättöön. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi voimassa olevaa kiinteistönmuodostamislain 40 §:n 2 momenttia vastaava säännös siitä, että toimituksessa laadittu selitelmä olisi riittävä osoitus saannosta. Säännöksen mukaan lainhuutoa myönnettäessä toimituksessa laadittu selitelmän ote olisi riittävä selvitys saannosta sille, joka tässä laissa tarkoitetussa kiinteistönmäärityksessä tehdyn ratkaisun mukaan olisi erillisestä vesijätöstä muodostetun tilan tai kiinteistöön liitetyn alueen omistaja. 

8 §. Kiinteistönmuodostamislain soveltaminen. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi viittaukset kiinteistönmuodostamislain säännösten soveltamisesta erillisen vesijätön tilaksi muodostamiseen ja kiinteistöön liittämiseen. 

Pykälän 1 momentin mukaan erillisen vesijätön tilaksi muodostamisessa sovellettaisiin mitä määräalan lohkomisesta eri tilaksi kiinteistönmuodostamislaissa säädetään ja erillisen vesijätön kiinteistöön liittämisessä mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään määräalan siirtämisestä lohkomalla kiinteistöön. Säännökset tulisivat sovellettaviksi toimituksen niissä tilanteissa, joissa toimituksen kohteena olevan erillisen vesijätön omistus saadaan selvitettyä. 

Pykälän 2 momentin mukaan erillisen vesijätön yhteiseksi alueeksi muodostamisessa ja yhteiseen alueeseen liittämisessä sovellettaisiin kiinteistönmuodostamislain yhteisen alueen muodostamista ja alueen liittämistä yhteiseen alueeseen koskevia säännöksiä. 

9 §.Voimaantulo. Pykälä sisältää säännöksen lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuonna 2016. 

1.2  Kiinteistönmuodostamislaki

3 §. Pykälän 2 momentissa säädetään valtion ja kunnan kiinteistömuodostamisviranomaisen alueellisesta toimivallasta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti 5 §:n ehdotetun muutoksen johdosta siten, että voimassa olevan lain viittaus 5 §:n 3 momenttiin poistettaisiin. 

5 §. Pykälässä säädetään toimitusinsinöörin kelpoisuudesta ja toimivaltuudesta tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia 3 §:ssä säädetyn valtion ja kunnan kiinteistönmuodostamisviranomaisen alueellisen toimivallanjaon mukaisesti. 

Voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentin mukaan toimitusinsinöörinä voi toimia Maanmittauslaitoksen palveluksessa oleva tehtävään soveltuvan maanmittauksen tutkinnon suorittanut diplomi-insinööri ja ammattikorkeakoulussa tai teknillisessä oppilaitoksessa tehtävään soveltuvan tutkinnon suorittanut insinööri tai teknikko sekä kunnan kiinteistöinsinööri ja kuntaan virkasuhteessa oleva edellä tarkoitetun tutkinnon suorittanut insinööri tai teknikko. Koska toimitusinsinööri käyttää julkista valtaa suorittaessaan kiinteistötoimitusta, tulee hänen olla virkasuhteessa joko Maanmittauslaitokseen tai kuntaan. 

Voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentissa säädetään Maanmittauslaitokseen virkasuhteessa olevan toimitusinsinöörin maanmittausalan tutkintoon sidotusta toimivallasta suorittaa erilajisia kiinteistötoimituksia. Toimitusinsinöörin tehtäviin soveltuvan maanmittauksen tutkinnon suorittaneella diplomi-insinöörillä on yleinen toimivalta suorittaa kaikkia kiinteistötoimituksia. Säännöksellä on rajattu Maanmittauslaitoksen palveluksessa olevan insinöörin tai teknikon toimivalta suorittaa erilajisia kiinteistötoimituksia siten, että hän voi olla toimitusinsinöörinä lohkomisessa, vapaaehtoisessa tilusvaihdossa, rasitetoimituksessa, 101 §:n 1 momentin 1 ja 3—5 kohdissa tarkoitetussa kiinteistönmäärityksessä, 131 a §:n mukaisessa yhteisen alueen kiinteistöön liittämistä varten suoritettavassa toimituksessa, tässä momentissa tarkoitettua toimitusta koskevassa 277 §:n 1 momentin mukaisessa kiinteistönmääritystoimituksessa, maastoliikennelain (1710/1995) mukaisessa reittitoimituksessa, erillisen alueen tilaksi muodostamisessa, yhteisalueosuuden siirrossa ja tilaksi muodostamisessa, yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) mukaisessa tietoimituksessa, yhteisen alueen muodostamisessa ja sellaisessa 99 §:n mukaisessa tilusten yhteismetsään liittämisessä, jota koskevassa sopimuksessa on sovittu sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetusta asiasta. Säännöksessä lueteltujen toimitusten osalta on katsottu, että maanmittaustekniikan opintosuunnalla suoritettu insinöörin tai teknikon tutkinto on antanut riittävät valmiudet niiden suorittamiseksi. 

Voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentissa säädetään kunnan palveluksessa olevan kiinteistöinsinöörin, insinöörin tai teknikon toimivallasta suorittaa erilajisia kiinteistötoimituksia asemakaava-alueella, jos kunta huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä asemakaava-alueella kiinteistörekisterilain 5 §:n mukaisesti. Kuntaan virkasuhteessa oleva kiinteistöinsinööri, insinööri tai teknikko voi tehdä asemakaava-alueella vastaavat toimitukset kuin Maanmittauslaitokseen virkasuhteessa oleva insinööri tai teknikko lukuun ottamatta yhteisen alueen muodostamistoimitusta ja sellaista 99 §:n mukaista tilusten yhteismetsään liittämistä, jota koskevassa sopimuksessa on sovittu sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetusta asiasta. Kuntaan virkasuhteessa olevan insinöörin tai teknikon toimivalta tehdä edellä mainittuja kiinteistötoimituksia on lisäksi rajoitettu pykälän 4 momentissa siten, että jos toimituksen yhteydessä on tarpeen suorittaa muuta kuin kiinteistönmääritystä tai rasitetta koskeva taikka 156 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimenpide, toimitusinsinöörin on oltava diplomi-insinööri. Pykälän 3 momentin mukaan kiinteistöinsinööri on toimitusinsinööri myös asemakaava-alueella suoritettavassa tontin halkomisessa, pakollisessa tilusvaihdossa, lohkomisen yhteydessä suoritettavassa 62 §:ssä tarkoitetussa toimituksessa ja 101 tai 277 §:ssä tarkoitetussa kiinteistönmääritystoimituksessa. 

Kiinteistötoimitusten suorittaminen edellyttää hyvää osaamista kiinteistönmuodostamis- ja hallintolainsäädännöstä sekä kiinteistönmuodostukseen liittyvien oikeusprosessien hyvää hallintaa. Käytännössä toimituslaji ei kuitenkaan aina ratkaise toimituksen vaativuutta. Esimerkiksi jo perustoimituksen yhteydessä voi nousta esille kysymys kiinteistön omistusoikeudesta. Kun toimituksissa tehtävät päätökset vaikuttavat asianosaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, edellyttää asianosaisten riittävän oikeusturvan toteuttaminen toimituksissa sitä, että toimitusinsinöörin kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuvan tutkinnon suorittaminen ammattikorkeakoulussa tai teknillisessä koulussa tai tehtävään soveltuvan DI-tutkinnon suorittaminen. 

Pykälä esitetään muutettavaksi siten, että laista poistettaisiin toimitusinsinöörin tutkintoon sidottu toimivaltuus tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia. Ehdotuksella ei kuitenkaan puututtaisi insinöörien ja teknikoiden sekä Maanmittauslaitoksen virkasuhteisten toimitusinsinöörinä toimivien diplomi-insinöörien ja kuntien kiinteistöinsinöörien välistä työnantajaan sidottua eroa toimivallassa tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia. Ehdotuksella ei muutettaisi myöskään valtion ja kunnan kiinteistönmuodostamisviranomaisen alueellista toimivallan jakoa tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia. Pykälä sisältäisi voimassa olevaa lakia vastaavan säännöksen siitä, millaisia kiinteistötoimituksia kunnan palveluksessa olevat virkasuhteiset kiinteistöinsinöörit, insinöörit ja teknikot voivat kiinteistötoimituksen toimitusinsinöörinä tehdä asemakaava-alueella. Voimassa olevaa lakia ehdotetaan tarkistettavaksi myös kuntien toimitusinsinöörien osalta siten, että kuntien palveluksessa olevien insinöörien, teknikoiden ja kiinteistöinsinöörien toimivalta tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia olisi sama. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan toimitusinsinöörinä voisi olla Maanmittauslaitoksen palveluksessa virkasuhteessa oleva tehtävään soveltuvan maanmittauksen tutkinnon suorittanut diplomi-insinööri ja ammattikorkeakoulussa tai teknillisessä oppilaitoksessa tehtävään soveltuvan tutkinnon suorittanut insinööri tai teknikko sekä kunnan asemakaava-alueella kunnan palveluksessa oleva kiinteistöinsinööri ja edellä tarkoitetun tutkinnon suorittanut kuntaan virkasuhteessa oleva insinööri tai teknikko, jos kunta kiinteistörekisterilain 5 §:n mukaisesti huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä asemakaava-alueella. 

Pykälän 2 momentin mukaan kunnan palveluksessa oleva kiinteistöinsinööri, insinööri tai teknikko voisi olla toimitusinsinöörinä lohkomisessa, vapaaehtoisessa tilusvaihdossa, rasitetoimituksessa, 131 a §:n mukaisessa yhteisen alueen kiinteistöön liittämistä varten suoritettavassa toimituksessa, maastoliikennelain (1710/1995) mukaisessa reittitoimituksessa, erillisen alueen tilaksi muodostamisessa, yhteisalueosuuden siirrossa ja tilaksi muodostamisessa, yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) mukaisessa tietoimituksessa, asemakaava-alueella suoritettavassa tontin halkomisessa, pakollisessa tilusvaihdossa, lohkomisen yhteydessä suoritettavassa 62 §:ssä tarkoitetussa toimituksessa ja 101 §:n mukaisessa kiinteistönmäärityksessä ja 277 §:n mukaisessa kiinteistönmääritystoimituksessa. 

Kun laista ehdotetaan poistettavaksi toimitusinsinöörien peruskoulutukseen perustuva toimivallanjako tehdä erilajisia kiinteistötoimituksia ja kun pelkkä toimituslaji ei aina ratkaise yksittäisen toimituksen vaativuutta, tulee Maanmittauslaitoksen huolehtia laitoksen sisäisellä kelpoisuusjärjestelmällä siitä, että ao. toimituksen toimitusinsinööriksi määrättävä toimitusinsinööri omaa riittävät valmiudet toimituksen suorittamiseksi. Tällä on myös asianosaisten oikeusturvan kannalta keskeinen merkitys. 

Toimitusinsinöörien riittävän ammatillisen osaamisen varmistamiseksi toimitukset tulee määritellä perus-, vaativan- ja erikoistuneen tason toimituksiksi ennalta määrättyjen tuntomerkkien perusteella. Perustasolle sijoittuisivat ensisijaisesti sellaiset toimitukset, jotka on lailla säädetty ilman uskottuja miehiä tehtäviksi toimituksiksi ja joilla toteutetaan asianosaisten välisiä sopimuksia. Vaativan tason toimituksille olisi tunnusomaista erilaisten kiinteistön arviointiin liittyvien samankaltaisten tehtävien suorittaminen ja niihin perustuva korvausasioiden käsittely toimituksissa. Erikoistuneen tason toimituksille olisi luonteenomaista yhteiskunnallinen merkittävyys ja laajuus. Toimituksilla olisi monia asianosaisia eivätkä ne toistuisi samanlaisina. 

Kelpoisuusjärjestelmän tulee perustua toimitusinsinöörin tutkintoon, Maanmittauslaitoksen omaan sisäiseen koulutukseen ja oppilaitoksilta hankittavaan ulkoiseen täydennyskoulutukseen sekä tehtäväkierrolla saavutettuun käytännön toimituskokemukseen. Kelpoisuusjärjestelmä mahdollistaa toimitusinsinööreille laajan osaamisen hankkimisen tavanomaisimpien toimitusten suorittamiseksi. Toisaalta nopeaa toimintaa edellyttävien ja harvoin tehtäväksi tulevien toimituslajien suoritus voidaan keskittää niihin erikoistuneiden toimitusinsinöörien tehtäväksi. 

Kelpoisuusjärjestelmä sisältäisi koulutuskokonaisuuksia, jotka suorittamalla toimitusinsinööri voisi siirtyä suorittamaan ylemmän vaatimustason perustoimituksia. Koulutuskokonaisuuksiin tulisi sisältyä Maanmittauslaitoksen oman koulutuksen lisäksi korkeakoulututkintojen opintojaksoja ja esimerkiksi kiinteistöarvioinnin auktorisoinnin suorittamista. 

5 a §. Pykälän 1 momentissa säädetään kunnan palveluksessa olevan kiinteistöinsinöörin, insinöörin tai teknikon mahdollisuudesta toimia toimitusinsinöörinä asemakaava-alueen ulkopuolella suoritettavassa toimituksessa ja 2 momentissa vastaavasti Maanmittauslaitoksen palveluksessa virkasuhteessa olevan toimitusinsinöörin mahdollisuudesta toimia toimitusinsinöörinä kunnan asemakaava-alueella suoritettavassa toimituksessa. 

Pykälä ehdotetaan muutettavaksi 3 ja 5 §:n muutosehdotusten johdosta siten, että pykälän 1 momentin mukaan kunnan palveluksessa virkasuhteessa oleva kiinteistöinsinööri, insinööri tai teknikko voitaisiin määrätä kunnan suostumuksella toimitusinsinööriksi oman kuntansa alueella 3 §:ssä tarkoitetun asemakaava-alueen ulkopuolella suoritettavaan toimitukseen. Pykälän 2 momentin mukaan Maanmittauslaitoksen palveluksessa virkasuhteessa oleva 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimitusinsinööri voitaisiin määrätä Maanmittauslaitoksen suostumuksella toimitusinsinööriksi toimitukseen, joka suoritetaan 3 §:ssä tarkoitetulla asemakaava-alueella. 

10 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uskotulle miehelle tehtävässään sattuvan tapaturman tai aiheutuvan ammattitaudin korvaamisesta. Pykälän 1 momentin viittaussäännös muutettaisiin viittaukseksi 1 päivä tammikuuta 2016 voimaan tulevaan työtapaturma- ja ammattitautilakiin (459/2015). Lisäksi pykälän 1 momentin säännöstä täsmennettäisiin siten, että korvausoikeus kattaisi tapaturmien ohella myös ammattitaudit. Lainkohdan mukaan uskotun miehen tehtävässä sattuneesta tapaturmasta tai siinä saadusta ammattitaudista suoritettaisiin korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työtapaturmasta ja ammattitaudista. Korvausta suoritettaisiin siltä osalta kuin vahingoittuneella ei olisi oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen muun lain nojalla. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, johon siirrettäisiin nykyisen 10 b §:n säännöksen asiasisältö uudelleen kirjoitettuna. Nykyinen 10 b §:n säännös kumottaisiin. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että asian, joka koskee korvauksen suorittamista 1 momentin nojalla valtion varoista, käsittelisi Valtiokonttori. Säännöksessä myös todettaisiin, että mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetään työntekijästä, työnantajasta ja vakuutuslaitoksesta, sovellettaisiin vastaavasti uskottuun mieheen, Maanmittauslaitokseen ja Valtiokonttoriin. Mitä työtapaturma- ja ammattitautilain IV osassa säädetään etuuksien toimeenpanosta, VIII osassa muutoksenhausta, oikaisumenettelyistä ja takaisinperinnästä sekä IX osassa tietojen antamisesta, saamisesta ja salassapidosta, tietojen maksuttomuudesta, terveydentilatiedoista maksettavista korvauksista, rahamäärien ja korvausten tarkistamisesta työeläkeindeksillä ja palkkakertoimella, rahamäärien pyöristämisestä, vakuutuslaitoksen takautumisoikeudesta, vakuutuslaitoksen oikeudesta saada takaisin maksamansa täyskustannusmaksu liikennevakuutuslaitokselta, esteellisyydestä, asiakirjojen säilyttämisestä sekä siirto- ja ulosmittauskiellosta sovellettaisiin myös tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen. 

10 b §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi 10 a §:ssä esitetyin perustein. 

38 §. Pykälä sisältää erillisen vesijätön määritelmän. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana säädettäväksi ehdotetun erillisten vesijättöjen lakkauttamista kiinteistöinä koskevan lain johdosta. 

39 §. Pykälä sisältää säännöksen erillisen vesijätön tilaksi muodostamista tai kiinteistöön liittämistä koskevan toimituksen hakijasta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana säädettäväksi ehdotetun erillisten vesijättöjen lakkauttamista kiinteistöinä koskevan lain johdosta. 

40 §. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset erillisen vesijätön tilaan liittämisessä ja tilaksi muodostamisessa noudatettavasta menettelystä. Pykälän 2 momentti sisältää säännöksen toimituksessa laaditun selitelmän käymisestä saantoselvityksenä lainhuutoa myönnettäessä. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi säädettäväksi ehdotetun erillisten vesijättöjen lakkauttamista kiinteistöinä koskevan lain johdosta siten, että saantoselvitys koskisi erillisestä alueesta muodostettua tilaa tai tilaan liitettyä aluetta. Ehdotuksen mukaan lainhuutoa myönnettäessä toimituksessa laaditun selitelmän ote olisi riittävä selvitys saannosta sille, joka tässä luvussa tarkoitetussa toimituksessa tehdyn ratkaisun mukaan on erillisestä alueesta muodostetun tilan tai tilaan liitetyn alueen omistaja. 

235 §. Pykälässä säädetään uuden määräajan asettamisesta asianosaiselle muutoksenhaun tekemistä varten. Pykälän 2 momentin mukaan uutta määräaikaa on pyydettävä maaoikeudelle osoitetulla, ennen muutoksenhakuajan päättymistä 234 §:n 2 momentin mukaisesti maanmittaustoimistolle tai kunnan kiinteistörekisterin pitäjälle toimitetulla kirjallisella hakemuksella. Kun kiinteistönmuodostamislakia on muutettu 1 päivä tammikuuta 2014 voimaan tulleella lailla kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta (901/2013) siten, että valituskirjelmä on tullut toimittaa asianomaiseen maaoikeuteen maanmittaustoimiston tai kunnan kiinteistörekisterinpitäjän asemesta, pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi edellä mainittua kiinteistönmuodostamislain muutosta vastaavasti. Pykälän 2 momentin mukaan uutta määräaikaa olisi pyydettävä maaoikeudelta ennen muutoksenhakuajan päättymistä kirjallisella hakemuksella, johon olisi liitettävä selvitys hakemuksen perusteesta. 

287 a §. Pykälän 2 momentissa säädetään rikosoikeudellisesta konfiskaatiosta ja konfiskaation kohtuullistamisesta. Kun momentissa viitattu rikoslain (39/1889) 2 luvun 16 § on kumottu rikoslain konfiskaatiosäännösten uudistamisesta 26 päivä lokakuuta 2001 annetulla ja 1 päivä tammikuuta 2002 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta (875/2001) ja rikoslain 10 luku on sisältänyt uudistuksen jälkeen myös konfiskaation kohtuullistamista koskevat säännökset, pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. 

1.3  Kiinteistörekisterilaki

2 §. Pykälän 2 momentissa säädetään muina rekisteriyksiköinä kuin kiinteistöinä kiinteistörekisteriin merkittävistä rekisteriyksiköistä. Momentin mukaan muina rekisteriyksikköinä merkitään kiinteistörekisteriin yhteiset alueet sekä yleisistä teistä annetun lain (243/1954) mukaiset, tieoikeudella hallittavat liitännäisalueet. Kun yleisistä teistä annettu lain kumonneen ja 1 päivä tammikuuta 2006 voimaan tulleen maantielain (503/2005) 58 §:n 2 momentin mukaan tiesuunnitelmassa osoitettuun liitännäisalueeseen syntyy maantietä koskevan lunastuspäätöksen saatua lainvoiman liitännäisalueen käyttötarkoitusta vastaava tieoikeus, pykälän 2 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin myös edellä mainitut maantielain nojalla tieoikeudella hallittavat liitännäisalueet. Ehdotuksen mukaan muina rekisteriyksikköinä merkittäisiin kiinteistörekisteriin yhteiset alueet sekä yleisistä teistä annetussa laissa (243/1954) ja maantielain (503/2005) 58 §:n 2 momentissa tarkoitetut tieoikeudella hallittavat liitännäisalueet. 

1.4  Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

6 §.Tietojen luovuttaminen tietopalveluna. Lain 6 §:ssä säädetään niistä tavoista, joilla kiinteistötietojärjestelmän tietojen luovuttaminen tietopalveluna toteutetaan. Tietojen luovuttamisessa noudatetaan soveltuvin osin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n säännöksiä henkilötietojen luovuttamisesta. Viranomaisen henkilörekisteristä saa 16 §:n 3 momentin nojalla antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus käyttää sellaisia henkilötietoja. Pykälän 5 momentin mukaan henkilötunnus voidaan luovuttaa ainoastaan silloin, jos pyytäjällä on tai voi olla se henkilötietolain (523/1999) tai muun lain nojalla hallussaan. 

Pykälän 3 momentin mukaan Maanmittauslaitos saa hakemuksen perusteella myöntää luvan tietojen saamiseen ja välittämiseen teknisen käyttöyhteyden avulla myös muille KTJ -tiedon käyttäjille kuin oikeushallinnon viranomaiselle, aluehallintovirastolle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, kunnalle, Verohallinnolle, esitutkintaviranomaiselle, kiinteistönmuodostamistehtäviä hoitavalle viranomaiselle, väestökirjahallinnon viranomaiselle ja kaupanvahvistajalle. Säännöksen mukaan tietoja saadaan luovuttaa ja välittää nimenomaisen luvan nojalla sille, joka tarvitsee tietoja yhdyskuntasuunnittelua, kiinteistönvälitystä, kiinteistönarviointia, luoton myöntämistä ja valvontaa taikka muuta näihin verrattava kiinteistöihin liittyvää käyttötarkoitusta varten. Luvan perusteella käyttäjä pääsee lukemaan laissa mainittuja käyttötarkoituksia varten kiinteistötietojärjestelmän tietokannan tietoja suoraan teknisen käyttöyhteyden kautta hänelle annettujen käyttöoikeuksien mukaisesti. Käyttäjätunnukseen liittyvä niin sanottu käyttäjäprofiili määrittää sen, saako tiedot selattavakseen kokonaisuudessaan tai käyttäjäprofiilin mukaisesti rajoitetusti. 

Kiinteistötunnuksella (kiinteistön rekisterinumerolla) yksilöidään kiinteistö. Kiinteistötunnus yhdistettynä rajatietoon osoittaa yksittäisen kiinteistön paikan ja sijainnin suhteessa muihin kiinteistöihin. Kun kiinteistötiedon käyttötarpeet lisääntyvät jatkuvasti kiinteistötietojen käytön monipuolistumisen vuoksi, pykälän 3 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että edellä mainitun kiinteistötiedon luovutus voisi tapahtua kiinteistötietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden avulla avoimesti ilman lupaa. Kiinteistötunnusten ja kiinteistöjen rajatiedon luovutus kiinteistötietojärjestelmästä ilman lupaa ei heikentäisi henkilötietojen suojaa, koska muun kiinteistötiedon sekä omistajatiedon luovutus teknisen käyttöyhteyden kautta edellyttäisi jatkossakin käyttötarkoitussidonnaista lupaa. 

Tietojen välittäminen teknisen käyttöyhteyden avulla on osa kiinteistötietojärjestelmän peruspalvelua. Ehdotus tukisi Maanmittauslaitoksen perustehtävää julkisin varoin kerätyn tiedon saattamisessa yleiseen ja laajaan käyttöön. Ehdotuksen johdosta kiinteistötietojärjestelmän tietovarantojen käyttö laajentuisi ja monipuolistuisi. 

Kiinteistötietojärjestelmän tietojen käytön edistäminen määrittämällä osa tiedoista vapaasti ilman nimenomaista lupaa saatavilla olevaksi tiedoksi edellyttäisi myös maksusäännösten tarkistamista tältä osin. 

7 §.Maksut. Pykälässä säädetään kiinteistötietojärjestelmän suoritteista ja tietopalvelusta valtiolle ja kunnalle perittävistä maksuista. Pykälän 1 momentin mukaan kiinteistötietojärjestelmän suoritteista ja tietopalvelusta peritään valtiolle ja kunnalle maksuja, joihin sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään, jollei jostakin suoritteesta toisin säädetä. Pykälän 3 momentissa on säädetty teknisen käyttöyhteyden kautta tapahtuvat julkishallinnon sisäiset vakiomuotoiset tietoluovutukset viranomaistoimintaa varten maksuttomiksi.  

Koska 6 §:ssä ilman nimenomaista lupaa kiinteistötietojärjestelmästä saatavaksi ehdotettua kiinteistöjen tunniste- ja rajatietoa vastaava tieto on jo yleisesti saatavilla vapaasti maksutta Maanmittauslaitoksen verkkokarttapalveluista Karttapaikan ja Karttaikkunan tulosteina sekä monien kaupunkien verkossa karttatietopalveluina, pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti teknisen käyttöyhteyden kautta tapahtuvan kiinteistötunnusta ja kiinteistöjaotusta koskevan tiedon maksuttomuudesta. Vaikka edellä mainitun tiedon käyttöoikeus olisi maksuton, perittäisiin asiakkailta tiedon luovuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Ehdotettu maksuttomuus tehostaisi kiinteistötietojärjestelmän kiinteistöosan kiinteistötunnus- ja kiinteistöjaotusta koskevan rajatiedon käyttöä ja edistäisi osaltaan Maanmittauslaitoksen tietovarantojen mahdollisimman laajaa hyödyntämistä yhteiskunnassa. 

1.5  Laki kiinteistöjen kauppahintarekisteristä

2 §. Ulosottokaaren (705/2007) 5 luvun 1 §:n mukaan kiinteistön realisaatio voi tapahtua, paitsi vapaassa myynnissä, myös kumotussa ulosottolaissa (37/1895) säänneltyä pakkohuutokauppaa periaatteessa vastaavassa huutokaupassa. Tieto tällaisesta kiinteistön luovutuksesta ehdotetaan sisällytettäväksi kiinteistöjen kauppahintarekisteriin, koska perustetta sanotunlaisten kiinteistön luovutusten jättämiselle rekisterin ulkopuolelle ei ole. 

5 §. Pykälässä säädetään kauppahintarekisteristä annettavasta tietopalvelusta, josta vastaa Maanmittauslaitos. Tietopalvelun tarkoituksena on hyödyntää kauppahintarekisterin tietoja kiinteistön arvon määrittämisessä kiinteistötoimituksissa, maankäytön suunnittelussa, verotuksessa, luotonannossa sekä muissa arviointi- ja tutkimustehtävissä. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan kauppahintarekisteristä on pyydettäessä annettava otteita ja muita tulosteita. Pykälän 2 momentin mukaan automaattiseen tietojenkäsittelyyn sellaisenaan soveltuvaa tiedostoa tai muuta laajaa tietoaineistoa ei saa luovuttaa, jollei tietojen pyytäjä luotettavasti selvitä hyväksyttävää tarkoitusta, johon tietoja käytetään. 

Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa tietopalvelusta tulisi saada tietoja myös teknisen käyttöyhteyden kautta. Kauppahintarekisterin tietojenkäytön lisäämiseksi tulisi mahdollistaa luvan perusteella tapahtuva tietojen luovutus myös niiden välittämiseksi eri tahoille teknisen käyttöyhteyden avulla kiinteistöihin liittyvää käyttötarkoitusta varten. Tietojen luovuttaminen välitettäväksi tukisi myös Maanmittauslaitoksen perustehtävää tietovarantojen saattamisesta yleiseen ja laajaan käyttöön. 

Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että Maanmittauslaitos voisi luovuttaa kiinteistöjen kauppahintarekisterin tietoja tietopalveluna myös teknisen käyttöyhteyden kautta erikseen myönnettävän luvan perusteella. Hakemuksesta myönnettävä erityinen lupa vaadittaisiin paitsi tietojen saamiseen myös tietojen välittämiseen teknisen käyttöyhteyden avulla sille, joka tarvitsee kiinteistöjen kauppahintarekisterin tietoja lain 1 §:n 2 momentissa mainittua käyttötarkoitusta taikka muuta näihin verrattavaa käyttötarkoitusta kuten. Edellä mainittuihin käyttötarkoituksiin rinnastuva käyttötarkoitus on esimerkiksi kauppahintarekisterin tietojen käyttö kiinteistönvälityksessä tai muussa arvioinnissa kuin lunastustoimituksessa tapahtuvassa kiinteistön arvon määrittämisessä. Maanmittauslaitos voisi luvan nojalla luovuttaa hakijalle kauppahintarekisterin tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla myös välitettäväksi loppuasiakkaalle sikäli kuin loppukäyttäjän rekisteritietojen käyttötarkoitus olisi hyväksyttävä. Lisäksi lupaan voitaisiin ottaa tietojen hakuperustetta, muuta järjestelmän käyttöä ja sen valvontaa koskevia ehtoja. Lupaa kauppahintarekisterin tietojen saamiseen ja välittämiseen teknisen käyttöyhteyden avulla ei voitaisi kuitenkaan myöntää, ellei hakija esittäisi luotettavaa selvitystä tietojen hyväksyttävästä käyttötarkoituksesta. 

Kiinteistöjen kauppahintarekisterin tiedot ovat julkisia. Tietojen luovuttamisessa noudatettaisiin soveltuvin osin hallinnon yleislakina noudatettavan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n säännöksiä. Viranomaisen henkilörekisteristä saa lain 16 §:n 3 momentin nojalla antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa hyväksyttävää tarkoitusta varten vain, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus käyttää sellaisia henkilötietoja. Tarkoituksen hyväksyttävyyttä arvioitaisiin rekisterin käyttötarkoituksen perusteella. 

1.6  Laki kiinteistötoimitusmaksusta

4 §. Pykälä sisältää säännöksen säädösvallan delegoinnista ja toimivallan jaosta, kun kiinteistötoimitusmaksulain 3 §:ssä on säädetty maksujen määräämisen yleiset periaatteet. Säännöksen mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 3 §:n perusteella määräytyvistä maksuista ja kunnanvaltuuston päättämällä kiinteistötoimitusmaksutaksalla kunnan kiinteistörekisterin pitäjän määräämistä kiinteistötoimituksista määrättävistä maksuista. Säännös, jolla kiinteistötoimitusmaksutaksa on määrätty kunnanvaltuuston päätettäväksi, poikkeaa muussa lainsäädännössä säädetystä kunnan taksojen määräämismenettelystä. Kunnan hallinnon keventämiseksi ja säädöksen yhtenäistämiseksi muualla lainsäädännössä noudatettavien taksanmääräämismenettelyjen mukaiseksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan kiinteistötoimitusmaksutaksasta päättäisi kunnanvaltuuston asemesta kunta. Säännös mahdollistaisi tällöin kiinteistötoimitusmaksutaksaa koskevan säännöksen antamisen delegoinnin. 

1.7  Rajakuntien tilusjärjestelylaki

1 §. Pykälässä ehdotetaan kumottavaksi 9 päivänä kesäkuuta1960 annettu ja 1 päivänä heinäkuuta 1960 voimaan tullut rajakuntien tilusjärjestelylaki (282/1960). Rajakuntien tilusjärjestelylain nojalla on voitu suorittaa tilusjärjestelytoimituksia sellaisissa kylissä, joista osa oli jäänyt Moskovassa 19 päivänä syyskuuta 1944 allekirjoitetun välirauhasopimuksen ja Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen mukaisesti Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitolle luovutetulle alueelle. Laki säädettiin helpottamaan tarkoituksenmukaisen kiinteistöjaotuksen muodostamista sellaisilla rajaseudun alueilla, joilla valtakunnanrajan siirtyminen oli aiheuttanut rekisteriyksikköjen pirstoutumista. Lain nojalla voitiin suorittaa toimituksia eräissä sellaisissakin tapauksissa, joissa tilusjärjestelyyn ei muun jakolainsäädännön perusteella olisi ollut edellytyksiä. 

Koska Itä-Suomen toisen maailmansodan jälkeisistä valtakunnan rajajärjestelyistä johtuneet epäselvyydet ovat tulleet käsitellyiksi rajakuntien tilusjärjestelylain nojalla suoritetuissa tilusjärjestelytoimituksissa, laki esitetään kumottavaksi. 

2 §. Pykälässä säädetään lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuonna 2016. 

1.8  Laki eräistä vesitilusjärjestelyistä

1 §. Pykälässä ehdotetaan kumottavaksi 1 päivänä marraskuuta 1980 annettu ja asetuksella voimaan tullut laki eräistä vesitilusjärjestelyistä (31/1980). Lain nojalla on voitu suorittaa eräissä kunnissa vesialueiden ja vesijättöjen tilusjärjestelyjä tarkoituksenmukaisen kiinteistöjaotuksen aikaansaamiseksi. Lain nojalla tila tai kylä on saattanut lunastaa sen kohdalla sijaitsevia vesialueita ja -jättöjä. Lunastettavasta alueesta on ollut suoritettava täysi korvaus. 

Kun laissa tarkoitettuja vesitilusepäselvyyksiä koskeneet tilusjärjestelytoimitukset, joita on suoritettu erityisesti entisen Mikkelin läänin alueella Etelä-Savossa, on muutama vuosi sitten saatu päätökseen, esitetään laki eräistä vesitilusjärjestelyistä kumottavaksi. 

2 §. Pykälässä säädetään lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuonna 2016. 

4.1  Laki erillisten vesijättöjen lakkauttamisesta kiinteistöinä

Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lunastuksen edellytyksenä on yleisen tarpeen lisäksi täysi korvaus. 

Noin 100—200 vuotta sitten järvien laskemisen tai kuivattamisen johdosta syntyneet erilliset vesijätöt muodostavat kiinteistörekisterin kiinteistölajina oman erillisen ryhmänsä, johon kuuluvien rekisteriyksiköiden omistusoikeutta ei tiedetä. Kun erillisistä vesijätöistä suurin osa sijaitsee vesialueen ja maa-alueen välissä, ne haittaavat omistusoikeuksiltaan tuntemattomina rekisteriyksiköinä niihin rajoittuvien muiden rekisteriyksiköiden ja ranta-alueiden tarkoituksenmukaista käyttöä. Erilliset vesijätöt ovat myös yleisesti arvoltaan vähäisiä eikä niillä ole myöskään sijaintinsa vuoksi itsenäistä käyttöarvoa. Käytännössä ne ovat hyödynnettävissä vain niihin rajoittuvien rekisteriyksiköiden yhteydessä. 

Lakiehdotus erillisten vesijättöjen lakkauttamisesta kiinteistöinä sisältää yksityiseen omistusoikeuteen kohdistuvia säännöksiä. Laissa ehdotettu sääntely on tarpeen kiinteistötietojärjestelmän selvyyden ja luotettavuuden parantamiseksi sekä erillisiin vesijättöihin rajoittuvien rekisteriyksiköiden omistajien oikeusturvan parantamiseksi. Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, ettei yleisen tarpeen vaatimus välttämättä edellytä lunastuksen toteuttamista julkisyhteisön hyväksi, vaan lunastetun omaisuuden saajana voi olla muukin taho (PeVL 28/2000 vp, s. 4/l, PeVL 49/2002 vp. s. 4/II). Perustuslaista ei siten tältä kannalta johdu esteitä ehdotetulle sääntelylle. Lailla omistukseltaan tuntematon rekisteriyksikkö palautetaan alkuperäisen ja omistukseltaan tunnetun rekisteriyksikön yhteyteen. Samalla edistetään tarkoituksenmukaisen tilussijoituksen aikaansaamista ja ranta-alueiden tarkoituksenmukaista käyttöä. 

Kumotun hallitusmuodon voimassa ollessa kiinteistönmuodostamislainsäädännössä on aikaisemmin säädetty niin sanottu ojalaki eli laki tilojen yhteisten teiden ja valtaojien sekä niihin verrattavien alueiden lakkaamisesta yhteisinä alueina (983/1976). Laki sisältää säännökset siitä, millä tavalla lakannut yhteinen alue on siirtynyt siihen rajoittuviin kiinteistöihin tai kaava-alueella kunnan omistukseen. Lain 4 luvussa on säädetty korvausmenettely, jonka mukaan toimien lakanneen yhteisen alueen osakastilojen omistajilla oli oikeus saada korvaus yhteisen tien maapohjasta ja kasvillisuudesta. Korvaus oli määrättävä vain, jos yhteistä tietä tai valtaojaa ei sen lakatessa käytetty siihen tarkoitukseen, jota varten se oli erotettu kiinteistöjen yhteisesti omistamaksi alueeksi. Korvaukseen oikeutetun oli vaadittava korvausta itse neljän vuoden kuluessa lain voimaantulosta 1.3.1977. 

Voimassa olevaa perustuslakia aikaisemman valtiopäiväjärjestyksen (7/1928) 67 §:ssä määrätyllä tavalla on säädetty niin sanotussa perustuslain säätämisjärjestyksessä laki kiinteistötoimituksessa tapahtuvasta lunastamisesta (553/1995). Lain 1 §:n nojalla on annettu valtuus säätää lailla kiinteistötoimituksessa tapahtuvasta lunastuksesta täyttä korvausta vastaan myös yksityistä tarvetta varten. Lain 1 §:n mukaan lailla on voitu säätää muun muassa erillisen vesijätön lunastamisesta täyttä korvausta vastaan liitettäväksi kiinteistöön, yhteismetsään, yhteiseen alueeseen taikka sellaiseen määräalaan, joka tilusvaihdon tai alueen siirtämistä tarkoittavan toimituksen yhteydessä muodostetaan kiinteistöksi. Lain (553/1995) nojalla on säädetty kiinteistönmuodostamislain 60 §:n lunastussäännös, jonka avulla on ollut tarkoitus poistaa säännöksessä mainituista alueista kiinteistön käytölle aiheutuvaa haittaa ja edistää kyseisten alueiden tarkoituksenmukaista käyttöä. Kiinteistönmuodostamislain lunastussäännöstä sovelletaan 2 momentin nojalla myös sellaisiin vähäisiin erillisiin vesijättöihin, joita voidaan tarkoituksenmukaisesti käyttää vain niihin rajoittuvien kiinteistöjen yhteydessä. Korvaus on tullut tallettaa aluehallintovirastoon, mikäli omistaja on jäänyt toimituksessa tuntemattomaksi. 

Ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa on myös annettu laki eräiden rasitteiden lakkaamisesta (449/2000). Lailla lakkautettiin muun muassa karjanajoa ja pellavan liotuspaikkaa varten perustetut kiinteistörasitteet lain voimaan tulosta 1. päivänä kesäkuuta 2000 lukien. Rasitteeseen oikeutetun kiinteistön omistajalla oli oikeus saada rasitteesta vapautuvan kiinteistön omistajalta korvaus rasitteen lakkaamisesta aiheutuneesta vahingosta ja haitasta, jos omistaja teki asiasta vaatimuksen viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Samoin viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta saattoi karjanajorasitteen haltijakiinteistö saada korvauksetta yksityistielaissa (358/1962) tarkoitetun tieoikeuden siihen alueeseen, jota aikaisemmin on koskenut karjanajorasite sikäli kuin tarvitsi lailla lakkautettua rasitealuetta tietarkoituksiin. 

Ehdotetun erillisten vesijättöjen lakkauttamista kiinteistöinä koskevan lain lähtökohtatilanne eroaa ojalain nojalla lakkautettujen yhteisten alueiden ja eräiden rasitteiden lakkaamisesta annetun lain lähtökohtatilanteesta siten, ettei lain kohteena olevien erillisten vesijättöjen omistajia tunneta. Ojalain kohteena olleiden yhteisten alueiden omistajia olivat ne kiinteistöt (kiinteistöjen omistajat), joiden yhteiseksi alueeksi kulloinkin kysymyksessä oleva alue oli toimituksessa muodostettu. Karjanajo- tai pellavanliotusrasite palveli sen kiinteistön omistajan kiinteistön käyttöä, jonka hyväksi se oli perustettu. 

Vaikka ojalailla lakkautettujen alueiden omistajat ja eräiden rasitteiden lakkaamisesta annetun lain nojalla lakkautettujen karjanajo- ja pellavanliotuspaikkarasitteisiin oikeutettujen kiinteistöjen omistajat ovat olleet tiedossa, ei oikeuksien lakkauttamisiin liittyviä korvauskysymyksiä ole säädetty edellä mainituissa laeissa viran puolesta käsiteltäviksi asioiksi. Korvauskäsittely on edellyttänyt korvaukseen oikeutetun tekemää korvausvaatimusta ojalaissa omistusoikeuden menetyksestä yhteiseen alueeseen ja eräiden rasitteiden lakkaamisesta annetussa laissa rasitteen lakkaamisesta aiheutuneesta vahingosta ja haitasta laissa säädetyssä määräajassa. Tunnettukin omistaja on siten voinut menettää joko omistusoikeutensa tai rasiteoikeutensa korvauksetta passiivisuutensa johdosta. 

Jos ehdotetun lain mukaisessa toimituskäsittelyssä ei tavoiteta lain kohteena olevien erillisten vesijättöjen omistajia, on ilmeistä, että kyseessä on aidosti tilanne, jossa esineellä ei ole omistajaa eikä siten tahoa, jolle korvaus olisi määrättävä suoritettavaksi. Kun toimituskäsittelyssä voidaan selvittää luotettavasti ja joidenkin yksittäisten tapausten osalta määrätä se todennäköinen yksikkö (yhteinen alue), josta erillinen vesijättö on alun perin muodostunut ja kun erillinen vesijättö tulee toimituksessa palautukseksi tähän alkuperäiseen yksikköönsä ja omistajilleen, voi erillisen vesijätön takaisin liittäminen tapahtua korvauksetta etenkin kun ennen vuotta 1868 tapahtuneissa järvenlaskuhankkeissa alkuperäisen yksikön järvenlaskuhankkeeseen osallistumattomat omistajat eivät ole saaneet korvausta järvenlaskuhankkeeseen osallistuneilta ja erillisen vesijätön omistajiksi tulleilta osakkailta omistusoikeutensa menetyksestä järveä laskemalla syntyneeseen alueeseen. Niissäkin yksittäisissä tapauksissa, joissa alkuperäistä yksikköä ei voida selvittää luotettavasti, se voidaan kuitenkin määrittää hyvin suurella todennäköisyydellä. Korvauksettomuus on perusteltua myös sen vuoksi, että mahdollinen tuntemattomaksi jäänyt erillisen vesijätön omistaja voi olla vastaanottavan rekisteriyksikön (yhteisen alueen) osakaskiinteistön omistaja. Tilanteessa omistusoikeus erilliseen vesijättöön, joka voi olla myös murto-osaista, vaihtuisi yhteisen alueen osakaskiinteistön omistukseen perustuvaksi oikeudeksi sen mukaan kuin kiinteistöllä on osuutta yhteiseen alueeseen. 

Ehdotetun lain mukaan erillinen vesijättö, jonka omistusoikeus on saatu toimituksessa selvitettyä, muodostettaisiin aina omistajalleen tilaksi tai liitettäisiin hänen ennestään omistamaan tilaan. Kun on ilmeistä, että esineen omistus on aidosti tuntematon tilanteessa, jossa sitä ei kyetä toimituksen yhteydessä selvittämään ja kun erillisten vesijättöjen arvo on vähäinen, mahdollisen oikean omistajan esineen omistusoikeuteen perustuva varallisuus- ja oikeusasema tulee riittävästi turvatuksi normaalilla muutoksenhaulla toimituspäätöksiin ja ylimääräisellä muutoksenhaulla siten kuin oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään. 

Kun ehdotetun lain tarkoituksena on erillisten vesijättöjen omistusoikeuksien selvittäminen ja erillinen vesijättö tulee palautetuksi lain nojalla alkuperäiseen muodostumisyksikköönsä ja omistusyhteyteen, jos sen tämänhetkistä omistajaa ei saada selvitettyä, ei tilanteessa ole kyse pakkolunastuksesta valtiosääntöoikeudellisessa mielessä. 

4.2  Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain muuttamisesta

Yksityiselämän ja henkilötietojen suojasta säädetään perustuslain 10 §:n 1 momentissa. Säännöksen mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Yleissäännökset henkilötietojen suojasta sisältävällä henkilötietolailla turvataan yksityiselämän ja yksityisyyden suojaa henkilötietojen käsittelyssä. Henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä säädetään lisäksi julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa. Viranomaisen henkilörekisteristä saa 16 §:n 3 momentin nojalla antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus käyttää sellaisia henkilötietoja. Pykälän 5 momentin mukaan henkilötunnus voidaan luovuttaa ainoastaan silloin, jos pyytäjällä on tai voi olla se henkilötietolain tai muun lain nojalla hallussaan. 

Ehdotettu kiinteistötunnustiedon ja kiinteistöjen rajatiedon luovutus kiinteistötietojärjestelmästä teknisen käyttöyhteyden kautta ilman lupaa ei heikentäisi henkilötietojen suojaa, koska muun kiinteistötiedon sekä omistajatiedon luovutus teknisen käyttöyhteyden kautta edellyttäisi jatkossakin käyttötarkoitussidonnaista lupaa. 

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että laki erillisten vesijättöjen lakkauttamisesta kiinteistöinä ja laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain muuttamisesta voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.