Ehdotetulla direktiivillä päivitetään EU:n hätämatkustusasiakirjoja koskevia sääntöjä ja asiakirjan mallia. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä EU:n hätämatkustusasiakirja kolmansissa maissa edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille, joiden passit tai matkustusasiakirjat ovat kadonneet, varastettu tai tuhoutuneet, tai kun niitä ei muuten voida saada kohtuullisessa ajassa. Direktiivi sisältää säännökset muun muassa asiakirjan myöntämisen edellytyksistä, myöntämismenettelystä, asiakirjan voimassaolosta sekä asiakirjan yhtenäisestä mallista. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää väärentämis- ja jäljentämisriskiä petosten sekä matkustusasiakirjojen väärinkäytön torjumiseksi. Lisäksi tavoitteena on yhdenmukaistaa hätämatkustusasiakirjojen myöntämistä koskevat menettelysäännöt konsulisuojeludirektiivin (EU) 2015/6375 kanssa. 

Aikaisempaan lausuntoonsa (HaVL 43/2018 vp) viitaten hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että jäsenmaat käyttävät nykyaikaisia ja helposti tunnistettavia hätämatkustusasiakirjoja. Ehdotetulla direktiivillä parannetaan EU:n hätämatkustusasiakirjan turvaominaisuuksia. Saadun selvityksen mukaan kompromissiesityksessä on löydetty oikea tasapaino hätämatkustusasiakirjan turvallisuuden ja myöntämisen helppouden välillä. Valiokunta kuitenkin tähdentää, että hätämatkustusasiakirja antaa henkilölle oikeuden saapua Schengen-alueelle, vaikka se on turvatekijöiltään ja luotettavuudeltaan selvästi heikompi matkustusasiakirja kuin tavallinen passi tai henkilökortti. Tämän vuoksi on tärkeää, että tilapäisen asiakirjan käyttöä pyritään rajoittamaan vain välttämättömiin tapauksiin. Valiokunta toteaa, että velvoite käyttää luotettavaa EU:n yhteistä hätämatkustusasiakirjaa parantaa rajatarkastusten laatua, koska asiakirja ja sen turvatekijät ovat tunnetumpia rajatarkastajien keskuudessa. Selvityksen perusteella voidaan lisäksi todeta, että direktiivin kustannusvaikutukset ovat Suomen osalta huomattavasti pienentyneet. 

Valiokunta on aiemmassa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota myös henkilötietojen säilyttämistä koskeviin enimmäis- ja vähimmäisaikoihin. Direktiiviehdotuksessa on nyt luovuttu vähimmäissäilytysajasta ja enimmäisaikaa on olennaisesti lyhennetty. Ehdotuksen mukaan avustava jäsenvaltio ja kansalaisuusjäsenvaltio saavat säilyttää hakijan henkilötietoja ainoastaan niin kauan kuin se on tarpeen. Joka tapauksessa avustava jäsenvaltio saa säilyttää kyseisiä henkilötietoja enintään 180 päivän ajan ja kansalaisuusjäsenvaltio enintään kahden vuoden ajan, kun aiemmassa ehdotuksessa enimmäisaika oli kolme vuotta. Henkilötietojen säilyttämisajan päätyttyä hakijan henkilötiedot on poistettava. Säilytysaikoja koskeva sääntely muutetussa muodossaan vaikuttaa EU:n tietosuojasääntelyn kannalta nyt ongelmattomalta. 

Direktiivin johdanto-osassa viitataan mahdollisuuteen kehittää tulevaisuudessa sähköisiä tilapäisiä matkustusasiakirjoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusien matkustusasiakirjatyyppien kehittämisessä kiinnitetään huomiota laittoman maahantulon ehkäisyyn, erityisesti maaulkorajoilla. Rajaviranomaisilla, mukaan lukien kolmansien maiden rajaviranomaiset, sekä liikenteenharjoittajilla tulee olla mahdollisuus varmistaa matkustusasiakirjan oikeellisuus ja se, että asiakirja on oikean henkilön hallussa. Tämä koskee niin paperimuotoisia kuin sähköisiäkin matkustusasiakirjoja.