Perustelut

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2015 sisäministeriön hallinnonalalle ehdotetaan määrärahoja n. 47 milj. euroa vähemmän kuin vuoden 2014 varsinaisessa talousarviossa. Hallintovaliokunnan perussuomalaisten jäsenten mielestä hallituksen päättämät määrärahojen vähentämiset tällä alueella eivät ole järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Hallituksen tekemät talouspoliittiset päätökset jälleen kerran merkittävästi vaarantavat sekä valtion että kuntien tärkeiden tehtävien toteutumisen. Erityisesti ja etenkin tämä vaikuttaa heikentävästi yleistä järjestystä, pelastustoimea ja turvallisuutta koskevien tehtävien hoitamiseen.

Budjetissaan hallitus on leikkaamassa kuntien valtionosuuksia 188 miljoonalla eurolla, samalla kun Kreikan valtiolle siirretään edelleen osa Suomen Pankin tuotoista. Kolmen vuoden aikana näitä on maksettu Kreikalle yhteensä yli 100 miljoonalla eurolla. Tämä huonontaa entisestään kuntien mahdollisuuksia huolehtia peruspalveluista. Kysymys on valtion ja kuntien välisestä tehtävienjaosta, joka nyt tehdyillä päätöksillä tosiasiassa vääristyy ja hämärtyy. Vakavampi tehtyjen päätösten myötä esiin nouseva kysymys tässä on se, miten julkiselle vallalle kohdistettu velvollisuus ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen toteutuu tai miten se pikemminkin jää toteutumatta. Kunnallinen itsehallinto on merkittävä perusoikeuksien toteuttaja. Kunnille on sysätty vuosi vuoden jälkeen ilman asianmukaista rahoitusta lisää tehtäviä ja vaatimuksia valtiovallan toimesta. Perussuomalaiset katsovat, että tämä tie on kestämätön.

Poliisihallinnon kolmannen vaiheen uudistukset tulivat voimaan tämän vuoden alusta. Hallituksen poliisitoimea koskevassa osassa raportoidaan, että kehyskauden säästövelvoitteiden johdosta PORA III -linjausten mukainen poliisitoiminnan toiminnallinen tavoitetaso ja poliisin resurssit arvioidaan uudelleen vastaamaan taloudellisia realiteetteja. Kysymys on PORA III -linjausten mukaisesta palveluverkkouudistuksesta ja siihen liittyvistä kehittämishankkeista. Tosiasiassa kysymys on kuitenkin puhtaasti säästötavoitteista. Poliisin hallintorakenneuudistuksessa tavoitellaan 25—30 miljoonan euron säästöjä poliisin johto-, hallinto- ja tukitoiminnoista. Tämä vaarantaa poliisin mahdollisuuksia suoriutua tehtävistään.

Budjetissa selitetään myös Rajavartiolaitoksen toiminnan osalta rahoitusta hyvin byrokraattisella tavalla: "Julkishallinnon säästöt yhdessä kustannustason nousun kanssa kaventavat merkittävästi Rajavartiolaitoksen talouden liikkumavaraa". Kansalaisten kannalta tällaisten hämärien ilmaisujen käyttö tuskin vastaa pääministeri Stubbin porvarihallituksen korostamaa avointa työskentelyperiaatetta tai sitten se vastaa täysin sitä, millaista linjaa hallitus tällä hetkellä kokonaisuudessaan ajaa. Rajavartiolaitoksen toimintaan kuuluu moninaisia yhteiskunnan toimintojen toimivuuden kannalta välttämättömiä tehtäviä. kuten rajaturvallisuuden ylläpitäminen, erilaiset valvontatehtävät, meripelastustoimi, etsintä- ja pelastustehtävät sekä osallistuminen sotilaalliseen maanpuolustukseen.

Perustelut

Keskustan valiokuntaryhmä on koko vaalikauden ajan ollut hallituksen kuntapolitiikkaa koskevissa lausunnoissaan johdonmukainen. Olemme olleet huolissamme mm. lakisääteisten peruspalveluiden rahoitusvastuun periaatteen murenemisesta kunta-valtio-suhteessa, valtionosuusjärjestelmään tehtyjen muutosten kuntalaisia syvästi eriarvoistavista vaikutuksista sekä kuntatalouden ahdingosta, jota hallitus on osaltaan syventänyt historiallisen suurilla valtionosuusleikkauksilla sekä kunnille vuosittain määräämillään uusilla ja entistä raskaammilla velvoitteilla. Näkemyksissämme olemme tukeutuneet hallintovaliokunnassa kuultavina olleiden asiantuntijoiden hyvin yhdensuuntaisiin arvioihin.

Oma murheellinen lukunsa on ollut hallituksen asumisen, palveluiden ja päätöksenteon keskittämiseen tähtäävä ideologinen suurkuntauudistus, jonka hyötyjä ei hallitus ole kyennyt todistamaan kunnille. Hallitus kytki suurkuntahankkeensa välineeksi jopa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen vastoin asiantuntijoiden hyvin yksimielisiä varoituksia uudistuslinjan kelvottomuudesta tunnetuin seurauksin. Kuntauudistus on sittemmin kaatunut, ja parhaillaan sote-uudistusta yritetään uudelleen eduskuntapuolueiden yhdessä sopimien linjausten pohjalta. Kolme vuotta kunnissa vallalla ollut epätietoisuus sekä omaehtoisen kehittämistyön pysähtyminen ovat maksaneet kuntalaisille valtavasti.

Keskustan valiokuntaryhmä on pettynyt hallintovaliokunnan hallituspuolueiden työskentelyyn. Viitaten kokemuksiimme muista valiokunnista ei missään muualla ole asiantuntijoiden esiin nostamia näkökulmia sivuutettu vuosi toisensa jälkeen yhtä perusteellisesti kuin erityisesti hallintovaliokunnan kuntia koskeneissa mietinnöissä ja lausunnoissa. Mm. kuntatalouden vuosittain syvenevät vaikeudet on hallituspuolueiden toimesta kuitattu vain tulossa olevalla kuntauudistuksella, josta alun perinkään ei ollut lääkkeeksi hallituksen kuntia kurjistavaan politiikkaan ja josta lopulta ei tullut mitään.

Kevään 2014 julkisen talouden suunnitelman sekä ensi vuoden talousarvioesityksen nojalla muutkin hallintovaliokunnan sektorille kuuluvat asiat antavat aihetta huoleen. Määrärahaleikkauksilla ollaan murentamassa sisäisen turvallisuuden peruspilareita, kuten ennalta ehkäisevää sosiaalityötä sekä turvallisuusviranomaisten toimintamäärärahoja, jotka eivät voi olla vaikuttamatta mm. poliisin ja rajavartiolaitoksen suorittamaan kenttätyöhön. Oikeusvaltion ja laillisuuden valvonnan näkökulmasta tilanne poliisissa, syyttäjäviranomaisessa ja tuomioistuimissa on huolestuttava. Samoin maakuntalähtöistä aluekehittämistä ollaan hiljaa hivuttamalla keskittämässä keskushallinnon peukalon alle viemällä maakunnilta kehittämistoiminnan edellytyksiä. Kaikki nämä tehdään ilman perusteellista keskustelua sekä laajaa ja kokonaistaloudellista vaikuttavuusarviointia.

Hallitus on osaltaan kuntia ja kokonaisia alueita eriarvoistavalla kuntapolitiikallaan vaikuttanut Suomen talouskasvun näivettymiseen. Kunnallisveroerojen kasvun vuoksi esimerkiksi edellytykset taloudelliselle toimeliaisuudelle koko maassa ovat oleellisesti heikommat kuin vaalikauden alussa. Tämä yhdistettynä hallituksen epäonnistumisiin rakenteellisissa uudistuksissa sekä kuntien tehtävien karsimisessa miljardilla eurolla ovat osaltaan johtaneet Suomen luottoluokituksen tippumiseen. Liian moni muukin asia, mm. sisäiseen turvallisuuteen sekä oikeudenhoitoon liittyvät kysymykset, on menossa väärään suuntaan. Seuraavalle hallitukselle jäävä perintö on murheellinen.

Kuntatalouden tila

Hallintovaliokunta sivuuttaa lausunnossaan, että keväällä julkistetun kuntien peruspalveluohjelman mukaan kuntatalouden näkymät vuosille 2015—2018 ovat erittäin synkät. Kuntatalouteen on syntymässä menojen ja tulojen pysyvä epätasapaino. Kuntatalous ei ole lähivuosina tasapainossa millään mittarilla arvioituna. Hallituksen harjoittamalla kuntapolitiikalla kuntien taloudelliset vaikeudet vain syvenevät.

Painelaskelmien mukaan kuntatalouden velkaantuminen kiihtyisi tarkastelujaksolla keskimäärin 2,2 miljardiin euroon vuodessa. Kuntatalouden bruttovelka olisi vuonna 2018 jopa lähes 27 mrd. euroa, joka vastaa jo 12:ta prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Jotta kuntatalous olisi kuntalain tarkoittamassa tasapainossa vuonna 2018, merkitsisi se keskimääräiseen kunnallisveroprosenttiin 1,5 prosenttiyksikön korotuspainetta eli kutakuinkin saman verran, millä hallitus on leikannut kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia tällä vaalikaudella. Jotta vuosikate riittäisi kattamaan poistot, merkitsee tämä laskennallista jopa yli kahden prosenttiyksikön korotusta keskimääräiseen kunnallisveroprosenttiin.

Keskustan valiokuntaryhmä pitää tätä taustaa vasten käsittämättömänä, kuinka surutta hallitus käyttää vieläkin kuntien talouksia ja kuntalaisten peruspalveluiden rahoitusta valtiontalouden sopeuttamiskohteena. Ensi vuoden budjetti, kuten eivät sen edeltäjätkään, ei millään tavalla vahvista kuntien toimintakykyä. Päinvastoin, uusimpana temppunaan hallitus on lakkauttamassa kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen.

Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus

Hallituksen kuntapolitiikan kovuutta kuvaa myös, että se on lakkauttamassa kokonaan kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen poistamalla valtionosuuslaista asiaa koskevan pykälän. Tätä koskeva lakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Kuntaministerin puheet talousarvioesityksen lähetekeskustelun yhteydessä siitä, kuinka hän oli yrittänyt esittää momentille rahoitusta ja että hän tekisi samoin ensi vuoden lisäbudjetissa, ovat outoja. Katteettomia lupauksia kunnat vähiten nyt tarvitsevat.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kuntien harkinnanvarainen avustus on säilytettävä. Se on ollut toimiva väline erityisesti yllättäviin suuriin talousvaikeuksiin joutuneiden kuntien tilanteessa. Pidämme käsittämättömänä sen lakkauttamista kokonaan, koska tähänkin asti sen suuruus on riippunut valtion talousarvioon osoitetusta määrärahasta. Näin ollen hallituksen päätös on luonteeltaan täysin poliittinen eikä millään muulla perusteltavissa. Huomautamme myös, että harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen tarve on kasvussa paitsi ensi vuoden alussa voimaan tulevan valtionosuusuudistuksen ja siinä suurten kuntakohtaisten menetysten takia yhdistettyinä valtionosuusleikkauksiin niin myös hallituksen päättämien kriisikuntien pakkoliitosten taloudellisten vaikutusten tasaamiseksi, jotta uudesta kunnasta ei tulisi heti uutta kriisikuntaa. Tästä keskusta on huomauttanut mm. kesäkuussa 2013 kuntarakennelakia koskevan vastalauseen yhteydessä. Niin ikään harkinnanvaraisen avustuksen tarvetta lisää valtionosuusuudistuksen yhteydessä lakkautettu perustamishankkeiden avustusjärjestelmä, jolla on rahoitettu esim. homekoulujen korjauksia. Hallitus ei ole tuonut tilalle korvaavaa avustusjärjestelmää.

Kuntien peruspalveluiden rahoitus

Kuntapolitiikallaan hallitus koettelee perustuslaista johdettua ns. rahoitusvastuun periaatetta: valtiovallan on huolehdittava, että määrätessään kunnille uusia velvoitteita kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet selviytyä niistä.

Hallitus on ensi vuonnakin leikkaamassa kuntien vastuulla olevien peruspalveluiden valtionosuuksia, tällä kertaa noin 290 miljoonalla eurolla. Hallitus on korottamassa kiinteistöverojen ala- ja ylärajoja sekä kuntien asiakasmaksuja. Näistä kunnille koituvat lisäeurot, yhteensä noin 90 milj. euroa, hallitus on leikkaamassa pois kuntien valtionosuuksista. Kunnallisen itsehallinnon ja kuntien verotusoikeuden kannalta tilanne on erittäin ongelmallinen. Tällainen välistäveto, vieläpä näin suuressa mittakaavassa, on ennenkokematonta.

Kaiken kaikkiaan hallitus on tehnyt kuntapalveluiden rahoituksesta leikkauspäätöksiä vuosina 2012—2017 yhteensä noin 6,9 miljardilla eurolla. Käytännössä hallitus on lakaissut valtiontalouden alijäämiä kuntatalouden harteille, vaikka molemmat ovat luottoluokittajien seuraamaa julkista taloutta.

Hallituksen kuntapolitiikalla kuntien rahoitusosuus valtiovallan määräämistä lakisääteisistä velvoitteista on kasvanut huolestuttavaa vauhtia. Kun peruspalveluiden valtionosuusprosentti oli vielä vuonna 2011 34,11, on se ensi vuonna enää 25,42. Kuluvaan vuoteen verrattuna kun_tien rahoitusvastuu kasvaa jopa 4,15 prosenttiyksiköllä. Samaan aikaa hallitus on sälyttämässä kunnille uusia ja entistä raskaampia velvoitteita vajaalla rahoituksella.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kun_tien tehtävät ja niihin osoitettu rahoitus ovat vakavassa epäsuhdassa. Kuten edellä on todettu, kohdistuu kunnallisveroon valtava, keskimäärin jopa noin kahden prosenttiyksikön korotuspaine. Kuntapolitiikallaan hallitus välillisesti nostaa veroastetta pakottaessaan kunnat nostamaan kunnallisveroa selvitäkseen edes alati kasvavista lakisääteisistä velvoitteista. Se murentaa kansalaisten ostovoimaa ja on haitallista yhä enemmän kotimarkkinoihin nojaavan talouskasvun kannalta. Kuntapolitiikallaan hallitus on ajanut Suomen näivettymiskierteeseen.

Kuntien eriarvoistuminen

Hallituksen valtionosuusjärjestelmään tekemät päätökset ovat syventäneet rajusti kuntien ja kuntalaisten eriarvoistumista. Eniten tästä ovat kärsineet keskisuuret ja sitä pienemmät maaseutukunnat ja harvan asutuksen kunnat, joissa verotulopohja on kapea ja kunnallisverorasitus keskimääräistä korkeampi.

Tällä vaalikaudella hallitus on leikannut noin 80 kunnalta valtionosuuksia jopa kolmella eri tavalla: kiinteistöveron poistaminen verotulojen tasauksesta, valtionosuusleikkaukset ja valtionosuusuudistus. Kaikki ovat alle 20 000 asukkaan seutukaupunkeja tai maaseutukuntia.

Valtionosuusjärjestelmään tehtyjen muutosten seurauksena on kuntia, joissa kunnallisveroon kohdistuu pahimmillaan jopa seitsemän prosenttiyksikön korotuspaine. Ne kohdistuvat erityisesti vähävaraisiin kuntien asukkaisiin, jotka tarvitsevat eniten mm. kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Hallituksen kuntapolitiikka syrjii vähävaraisia. Tällaista kuntapolitiikkaa ei Keskustan valiokuntaryhmä voi hyväksyä. Niin ikään hallitus ei ole päätöksissään huomioinut, että kunnallisveroerojen merkittävä kasvu näivettää taloudellista toimeliaisuutta niin yleisesti kuin erityisesti maakuntien ja yksittäisten kun_tien näkökulmasta tilanteessa, jossa Suomi tarvitsee talouskasvua sekä koko maan taloudelliset ja henkiset voimavarat tarvittaisiin hyötykäyttöön.

Kuntien tehtävien karsiminen

Hallituksen lupaus kuntien tehtävien keventämisestä miljardilla eurolla jää toteuttamatta. Tällä vaalikaudella hallitus lisää nettomääräisesti kuntien velvoitteita, vaikka tarkoitus on ollut vähentää niitä. On käsittämätöntä, että hallitus toimii jopa vastoin rakennepoliittisen ohjelmansa henkeä keventää julkisen sektorin kuormaa.

Kuntien kannalta karua tilannetta kuvaa hyvin se, että hallitus on lisäämässä ensi vuonna kuntien velvoitteita enemmän kuin hallituksella on olemassa täsmennettyjä toimenpiteitä tehtävien vähentämiseksi, ja velvoitteet tulisivat voimaan vasta viiveellä. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa kuntiin kohdistettu koko kahden miljardin euron savotta on jäämässä kokonaan kuntien harteille.

Kuntien uudet velvoitteet ja niiden rahoitus

Hallituksen kuntapolitiikka osoittaa karulla tavalla myös sen, että hallitukselta puuttuu kriisitietoisuus. Kuntapalveluiden rahoitusleikkausten ohessa hallitus on lisäämässä surutta kunnille uusia ja raskaita velvoitteita, kuten ensi vuonna mm. pitkäaikaistyöttömien rahoitusvastuun kasvattaminen ja kotihoidon tuen pakkojakaminen. Toisin sanoen tällä hetkellä hallitus määrää kunnille lisävelvoitteita, joihin valtiolla eikä kunnilla ole varaa.

Valtiontalouden menokehyksissä pysymisen takia hallitus on joutunut alimitoittamaan uusien tehtävien laskennallisia kustannuksia ja niihin osoitettuja valtionosuuksia. Erot kustannusarvioissa Kuntaliiton vastaaviin arvioihin verrattuna ovat huomattavan suuria, ensi vuoden uusien tehtävien osalta jopa yli 300 miljoonaa euroa.

Hallitus jopa kiertää valtiontalouden menokehyksiä verotuksellisilla taikatempuillaan. Esimerkiksi "valtionosuus" pitkäaikaistyöttömien rahoitusvastuun kasvattamisesta kunnille toteutetaan nostamalla yhteisöveron kunnille maksettavaa jako-osuutta, ei siis valtionosuuksien lisäyksenä. Keskusta ei hyväksy tällaista verokikkailua.

Lisäksi hallitus ei ole kantamassa vastuuta kunnille määräämiensä uusien tehtävien rahoituksesta loppuun saakka. Esimerkiksi 1.8.2015 voimaan tulevasta kotihoidontuen pakkojakamisesta kunnille aiheutuvat 130 miljoonan euron kustannukset on hallitus luvannut rahoittaa kokonaan. Ensi vuodeksi ei tähän osoiteta lainkaan valtionosuuksia, ja hallitus on kehyksissään varannut siihen vuonna 2018 vain 39 miljoonaa euroa. Näin hallitus siirtää surutta rahoitusongelman seuraavan hallituksen murheeksi vieläpä asiassa, jolle ei ole edes yleistä poliittista hyväksyntää. Kotihoidon tuen pakkojakamisessa on kyse puhtaasti poliittisin perustein tehdystä hallituspuolueiden ideologisesta valinnasta, joka jopa valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan syventäisi julkisen talouden kestävyysvajetta.

Kaiken kaikkiaan uusien tehtävien laskennallisten kustannusten alimitoitus sekä niihin osoitetut alimitoitetut valtionosuudet kasvattavat valtiovallan velkapiikkiä kuntien suuntaan. Tilannetta arvioidaan seuraavan kerran ensi vuoden syksyllä ns. kustannustenjaon tarkistuksen yhteydessä. Hallitus siirtää tämänkin asian seuraavan hallituksen ratkaistavaksi.

Kuntiin kohdistuvat uudistukset

Hallituksen epäonnistuminen niin kuntauudistuksessa kuin alkuperäisessä sote-uudistuksessakin johtui erittäin heikosta johtamisesta ja yrityksestä pakkosanella kunnille toteuttamiskelvottomia ja tietynlaisia poliittisideologisia ratkaisuja, joiden hyötyjä hallitus ei itsekään kyennyt perustelemaan kunnille. Hankkeiden kannalta oli onnetonta, että niille asetettiin muitakin päämääriä kuin kuntien taloudet ja ihmisten tarvitsemat palvelut. Asumisen, palveluiden ja päätöksenteon keskittämisellä ei tavoitteissa onnistuta.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä jokaisen puolueen on sitouduttava maaliskuussa 2014 eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tekemien linjausten pohjalta uudelleen käynnistetyn sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja rahoituksen uudistuksen toteuttamiseen, jossa palveluja tarvitsevia asukkaita, kuntia ja alueita kohdellaan tasapuolisesti ja heidän perustuslailliset oikeutensa turvaten.

Maakunnan kehittämisraha

Maakunnan kehittämisrahan lakkauttaminen kokonaan on vallitsevassa kansantalouden näivettymiskierteessä hyvin lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa, jossa hallituksen lähes täydellinen epäonnistuminen EU-rakennerahastoneuvotteluissa vie suomalaisesta aluekehityksessä jopa 700 miljoonaa euroa vuoden alussa alkaneelta ohjelmakaudelta. Maakunnan kehittämisraha on ollut maakuntaohjelman toteuttamisen ja alueiden omaehtoisen kehittämisen väline. Sen turvin on saatu tuotettua merkittävää vipuvaikutusta. Pienellä siemenrahoituksella on saatu liikkeelle mittaluokaltaan huomattavia asioita, joita kunnat ja muut alueen toimijat ovat olleet yhdessä mukana rahoittamassa.

Rakennerahastovarojen käyttömahdollisuuksiin verrattuna maakunnan kehittämisraha on ollut joustava. Sillä on voitu nopeasti ja EU-hankerahoitusta vapaammin reagoida alueilla esiin tulleisiin tarpeisiin ja lähteä tukemaan esiin nousseita potentiaalia omaavia kehitysideoita.

Maakunnan kehittämisrahaa on käytetty kannustavasti maakuntaohjelman mukaisiin toimiin, kuten innovaatiojärjestelmän vahvistamiseen, uusien avausten pilotointiin ja tuoreiden aihepiirien esiselvityshankkeisiin ennen suurempiin hankekokonaisuuksiin ryhtymistä. Painopiste on ollut osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämisessä, joiden rahoitusta hallitus on kauttaaltaan leikannut.

Yksi vuoden 2010 alussa toteutetun aluehallintouudistuksen keskeisistä tavoitteista oli lisätä kuntapohjaisten maakunnan liittojen roolia alueiden kehittämisessä. Maakunnan kehittämisrahalla toteutetut hankkeet ovat edistäneet kunkin maakunnan omista lähtökohdista nousevia kehittämisideoita ja -tarpeita. Juuri tätä Suomi nyt kipeästi tarvitsee saadakseen taloutensa kasvuun.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä maakunnan kehittämisrahan lakkauttaminen aiheuttaisi moninkertaisesti suuremmat menetykset kuin hallitus kuvittelee sen lakkauttamisella saavutettavan säästöjä. Mielestämme hallituksen johdonmukainen ja nuiva suhtautuminen maakuntiin aluekehittäjinä ei voi olla sattumaa. Ilmiselvästi kokoomusjohtoisen hallituksen tavoitteena on viedä maakunnilta ja niiden liitoilta toimintaedellytyksiä ja tällä tavalla pyrkiä osoittamaan niiden tarpeettomuus jatkossa. Se on osa hallituksen kovaa keskittämispolitiikkaa, jota keskusta ei hyväksy.

Sisäinen turvallisuus ja oikeudenhoito

Hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetetut kehittämistavoitteet ovat murenemassa kuntien valtionosuusleikkausten, koulutuspaikkojen karsimisen sekä turvallisuusviranomaisiin tehtyjen rakennemuutosten ja keskittämisen sekä määrärahaleikkausten seurauksena. On vaarana, että hallitus säästää seurauksista piittaamatta.

Oikeusvaltion perusperiaatteiden mukaan mm. lain tulee olla kaikille sama, lakia soveltavat viranomaiset, lakia tulkitsevat tuomioistuimet ja jokaisella on oikeus saada viipymättä asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Hallintovaliokunnassa kuultujen asiantuntijalausuntojen sekä julkisessa keskustelussa esitettyjen puheenvuorojen perusteella oikeudenhoidosta vastaavien viranomaisten, kuten poliisi, syyttäjät ja tuomioistuimet, toimintaedellytykset ovat vaikeutumassa huomattavasti. Poliisi joutuu entistä enemmän jättämään ns. tavanomaisia rikoksia tutkimatta, syyttäjät tuntevat uupumusta ja käräjäoikeuksien ruuhkan takia tuomiot venyvät entisestään.

Kaikesta huolimatta hallitus ei suostunut antamaan sisäisen turvallisuuden selontekoa tällä vaalikaudella, vaan se siirsi tämänkin asian seuraavalle hallitukselle. Selonteko olisi tulossa vasta vuonna 2017.

Rajavartiosto

Valiokuntakuulemisissa on käynyt ilmi, että rajavartiosto on tehnyt jo vuosia oma-aloitteista kehittämistyötä. Toiminnasta on otettu niin sanotusti "kaikki löysät pois". Hallituksen säästöpäätökset Rajavartiolaitoksen osalta on tehty tilanteessa, jossa Suomen turvallisuusympäristö oli ollut pitkään vakaa ja kehittynyt myönteisesti. Ne ovat jo johtaneet siihen, että rajavalvonnan painopistettä on keskitetty Kaakkois-Suomen rajavalvonta-asemille, jolloin rajavalvonta muualla on heikentynyt. Yhdessä varuskuntien lakkauttamisen kanssa tämä on mm. heikentänyt laajalla alueella mahdollisuuksia myös esim. PTR-yhteistyöhön.

Hallintovaliokunnalle annetun lausunnon perusteella muualta ei ole enää säästömahdollisuuksia. Nyt turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti ja nopeatkin muutokset ovat mahdollisia.

Rajavartiostoon toimintamenoihin kohdistuvat säästöt vaikuttavat suoraan rajavalvontaa suorittavien henkilötyövuosiin. Ensi vuonna koko Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa ovat uhkaamassa 3—4 päivän lomautukset. Tilanne on vaikeutumassa huomattavasti myöhempinä vuosina.

Keskustan valiokuntaryhmä on huolissaan rajavalvonnan kehityksestä. Sillä on merkitystä Suomen kriisivalmiuden ylläpitämisessä erityisesti itärajalla. Henkilöstön lisävähennysten seurauksena Suomi olisi yhä riippuvaisempi naapurimaiden rajaviranomaisten kyvystä ja halusta estää Suomeen suuntautuva laiton maahantulo ja muu laiton toiminta.

Ely-keskukset

Hallituksen säästöt sekä hallituksen epäonnistuminen EU-rakennerahastoneuvotteluisssa ovat käynnistäneet ely-keskuksissa yt-neuvottelut. Yhteensä 3 300 henkilön vähennystarve ely-keskuksissa on jopa noin 700 henkilötyövuotta. Neuvottelut koskevat sekä toimintamenoilla palkattua henkilöstöä että rakennerahasto-ohjelman teknisellä tuella palkattua henkilöstöä.

On erittäin valitettavaa, että tilanteeseen on ajauduttu ilman suunnitelmallista ja asteittaista toimintojen sopeuttamista. Tämä ei voi olla vaikuttamatta erittäin kielteisesti ely-keskusten palvelukykyyn elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasioissa. Pahimmillaan näin raju saneeraus halvaannuttaa elinkeinojen kehittämistoimintaa kautta maan. Mm. jo nyt kohtuuttomasti aikaa vievät lupa- ja rahoitusprosessit venyisivät entisestään, mikä ei voi olla heijastumatta kielteisesti Suomen kansantalouteen ja työllisyyteen.

Keskustan valiokuntaryhmä korostaa, ettei tilannetta saa käyttää keppihevosena ely-toimintojen keskittämiselle sekä ministeriöiden toimivallan vahvistamiselle. Se olisi aluelähtöisen kehittämistoiminnan kannalta vahingollista, koska päätöksenteko etääntyisi varsinaisesta kehittämistoiminnasta.