Pohjoismaista liikkuvuutta ja pohjoismaisia yhteismarkkinoita pidetään usein pohjoismaisen yhteistyön suurimpina menestystarinoina. Siitä huolimatta monet eri Pohjoismaissa työskennelleet kansalaiset törmäävät merkittäviin käytännön esteisiin ja hallinnollisiin esteisiin. 

Eräs käytännön esimerkki tästä on se, että tiettyjen Ruotsista saapuvien maksatusten vastaanottaminen suomalaisille pankkitileille on hankalaa. Tällä hetkellä palkkioiden tai muiden korvausten vastaanottaminen Ruotsista edellyttää usein ruotsalaista pankkitiliä. Lisäksi pääsy ruotsalaisviranomaisten sähköisiin palveluihin riippuu paljolti siitä, onko henkilöllä käytössään ruotsalainen BankID, joka edellyttää asiakkuutta ruotsalaisessa pankissa ja monissa tapauksissa myös voimassa olevaa ruotsalaista henkilöllisyystodistusta siten, että suomalainen henkilöllisyystodistus ei riitä. 

Tämä heikentää maiden välistä liikkuvuutta ja aiheuttaa ongelmia muun muassa suomalaisille paluumuuttajille, jotka ovat työskennelleet Ruotsissa ja joiden olisi tarkoitus saada Ruotsista eläkettä, vaihto-opiskelijoille ja muille väliaikaisesti Ruotsissa oleskelleille sekä maiden välillä liikkuville työntekijöille, joiden on otettava vastaan palkkioita ja korvauksia esimerkiksi siitä, että he toimivat hallitustehtävissä ruotsalaisissa yhtiöissä. 

Huomiota on kiinnitetty tapauksiin, joissa useita vuosia Ruotsissa asuneiden eläkeläisten on hankala muodostaa yleiskäsitys Ruotsista saamastaan eläkkeestä ja hallinnoida sitä digitaalisesti, koska heillä ei ole ruotsalaista BankID:tä. Tämä osoittaa sen, miten se, että kansallisia tunnistusjärjestelmiä ei tunnusteta molemmin puolin, vaikeuttaa arkea käytännössä. Sama koskee esimerkiksi Ruotsin lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleviä suomalaisia merityöntekijöitä silloin, kun heidän olisi haettava vanhempainvapaata ja sen ajalta maksettavaa korvausta. Nämä tapaukset osoittavat, miten järjestelmien puutteilla on todellisia talousvaikutuksia ja käytännön seurauksia.