Rekisteröidystä parisuhteesta annetussa laissa määritellään, ettei nimilain säännöksiä puolison sukunimestä sovelleta virallistettuihin parisuhteisiin. Tämä perustellaan sillä, että parikumppanien tarve yhteiseen sukunimeen on vähäisempi kuin aviopuolisoilla, joilla yhteisen sukunimen käyttö perustuu vanhaan perinteeseen.

Tämä on kuitenkin koettu epäoikeudenmukaisena, lähinnä kiusantekona. Oikeutta yhteiseen sukunimeen voi perustella samoilla argumenteilla kuin oikeuden puuttumista perustellaan. On vanha perinne, että aviopuolisot voivat ottaa saman sukunimen. Tästä syystä yhteisellä sukunimellä on Suomessa voimakas symbolinen arvo erityisesti vanhempien sukupolvien keskuudessa. Myös parisuhteensa virallistaneet nais- tai miesparit voivat haluta toteuttaa tämän symbolisen eleen.

Yhteisen sukunimen ottaminen on vähentynyt solmituissa avioliitoissa, mutta täytyy muistaa, että parisuhdettaan rekisteröivät myös vanhat ihmiset, joilla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta virallistaa liittoaan. Parisuhdelain tultua voimaan vanhimmat suhteensa rekisteröineet ovat olleet kahdeksankymmentä vuotta täyttäneitä. Heidän sukupolvelleen sama sukunimi voi merkitä paljon.