Perustelut

Yleistä

Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo talousarvioesityksen mukaisesti, että maa- ja koko elintarviketaloutemme keskeinen tavoite tulevina vuosina on kuluttajien tarpeiden ja odotusten täyttäminen. Tuolloin tulee huolehtia erityisesti laadukkaiden ja turvallisten elintarvikkeiden tarjonnasta erilaisille kuluttajaryhmille. Tavoitteessa on esityksen mukaisesti keskeistä myös se, että turvataan viljelijäväestölle oikeudenmukainen tulotaso muihin väestöryhmiin verrattuna ottaen huomioon maatalouden vaatima työ- ja pääomapanos sekä ympäristöön liittyvät vaatimukset.

Esityksen selvitysosan mukaisesti valiokunta pitää maatalouden rakenteen kannalta tärkeänä, että sukupolvenvaihdoksia pyritään lisäämään ja tuotannosta luopumista helpottamaan. Tähän liittyen vuoden 2002 alkuun mennessä selvitetään ko. vuoden lopulla päättyvän kokonaan kansallisesti rahoitettavan maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmän jatkaminen siten, että mahdollinen uusi järjestelmä voidaan ottaa käyttöön vuoden 2003 alusta.

Valiokunnan koko toimialan kannalta keskeisenä asiana valiokunta pitää myös sitä, että maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa otetaan huomioon maataloustuotannon ja toimivan yhdyskuntarakenteen tärkeys maaseutualueiden elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä erityisesti riittävien palveluiden saatavuuden merkitystä. Tavoitteena tuleekin esityksen mukaisesti olla syrjäisen ja ydinmaaseudun suurien kehityserojen kaventaminen keskusalueisiin nähden.

Valiokunta katsoo lisäksi, että viljelijöille maksettaviin tukiin liittyvän byrokratian vähentämisen tulee kuulua ensisijaisiin tavoitteisiin maataloushallinnossa. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota tämänvuotiseen suureen epävarmuuteen luomutuotannon kehittämisessä erityistukisopimusten osalta ja painottaa sitä, että jatkossa tasainen luomutuotantoalan kasvu on turvattava riittävin tukivaroin. Myös tilojen pinta-alan kasvulle on varattava mahdollisuus jokaiselle sopimusvuodelle. Päätösten varojen riittävyydestä tulee olla tiedossa hyvissä ajoin ennen erityistukien hakupäivämäärää.

Vesivarojen käyttö ja hoito

Valiokunta pitää tärkeänä, että vesihuollon tukitoimenpiteillä turvataan maaseudulle hyvälaatuinen ja riittävä talousvesi sekä asianmukainen viemäröinti ja jätevesien käsittely, mikä on myös ympäristönäkökohtien vuoksi välttämätöntä. Esityksessä momentin 30.51.22 (vesivarojen käytön ja hoidon menot) määräraha on vuoden 2001 tasolla eli määrärahataso on edelleen riittämätön. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että momentille aiheutuu lähivuosina lisärasitusta säännöstelyjen kehittämisselvityksistä sekä tulvavahinkojen ehkäisemiseen tarvittavien selvitysten ja varautumissuunnitelmien laatimisesta samoin kuin valmistuvien, valtion ylläpidettävien vesistöhankkeiden rahoituksen siirtymisestä maksettavaksi tältä momentilta.

Momentin 30.51.30 (vesihuoltolaitteiden rakentamisen korkotuki) osalta uusien korkotukilainojen myöntämisvaltuus ehdotetaan esityksessä poistettavaksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myöntämisvaltuuden poistuminen on tarkoitus lähivuosina kompensoida täysimääräisesti lisäämällä vastaavasti vesihuoltoavustuksiin tarkoitettuja määrärahoja. Siten momentin 30.51.31 (avustukset yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteisiin) määräraha nousee kolmella miljoonalla markalla vuoden 2001 tasosta ja sisältää siten edellä tarkoitetun kompensaa-tion vuoden 2002 osalta. Valiokunta katsoo kuitenkin, että valtion avustusten määrää on tarvetta lisätä huomattavasti kompensaatiolisäystä enemmänkin, sillä monin paikoin vesihuolto ei vastaa asutuksen ja elinkeinoelämän tarpeita ja ilman valtion tukea välttämättömistä vesihuoltoinvestoinneista saattaa aiheutua kohtuutonta painetta asukkailta perittäviin maksuihin. Näin on erityisesti maaseudulla keskustaajamien ulkopuolella, missä uuden vesihuoltolainsäädännön tavoitteiden mukaisesti tulisi erityisesti parantaa vesihuoltopalveluja.

Esityksen mukaan momentin 30.51.77 vesistö- ja vesihuoltotöihin tarkoitettu määräraha supistuisi viidellä prosentilla vuoden 2001 tasosta (markkamääräinen supistuminen on suurempi, mutta siihen sisältyy kahden miljoonan markan vähennys pysyväisluonteisia vesistöhankkeiden suunnittelu- ja perusparannustehtäviä hoitavien kymmenen henkilön palkkausmenojen siirtona momentille 35.40.21). Valiokunta toteaa, että supistus hidastaa erityisesti keskeneräisten hankkeiden toteutusta ja suunniteltuja perusparannustoimia. Se ei myöskään anna riittävästi tilaa uusille käynnistymistarpeessa oleville hankkeille. Vuoden 2002 määrärahalla voidaan aloittaa vain viisi uutta valtion vesihuoltotyötä.Vesihuollon rahoituksen tulisikin olla nouseva varauduttaessa lähivuosien suuriin pohjavesihankkeisiin. Lisäksi voimakkaasti kasvavat karjatilat ovat kaivovesien huonon laadun ja riittämättömyyden vuoksi uusia vesijohtoja tarvitseva ja vedenkulutusta lisäävä käyttäjäkunta. Vesihuoltotöiden ohella valiokunta korostaa sitä, että saadun selvityksen mukaan lukuisia hankkeita vanhojen tulvasuojelurakenteiden kunnostamiseksi ja asutustaajamien uusien tulvasuojarakenteiden rakentamiseksi on odottamassa rahoitusta. Myös uiton lakkaamisesta aiheutuvat velvoitetyöt ja muut rakentamisvelvoitteet tulee hoitaa asianmukaisesti.

Toimintaryhmätyön tilanne

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on 58 paikallista toimintaryhmää käsittäen 422 kuntaa ja 2,41 miljoonaa asukasta. Toimintaryhmätyötä rahoitetaan sekä EU:n yhteisöaloitteella LEADER+ että ALMA- tai tavoite 1 -varoin kuin myös kansallisesti POMO+-ryhminä. Kaksi ryhmää, Ylä-Savon Veturi ja Jyväskylän lähistöllä toimiva Jyväs-Riihi ovat tällä hetkellä vailla rahoitusta. Kummatkin pystyvät käynnistämään toimintansa saatuaan varmistuksen rahoituksesta.

Toimintaryhmätyön rahoitusongelma pelkistyykin viimeksi mainittujen kahden ryhmän puuttuvaan rahoitukseen ja POMO+-ryhmien alhaiseen kehykseen suhteessa asukasmäärään. EU:n yhteisöaloite LEADER+ on rahoituskehykseltään päätetty ja tavoite 1- ja ALMA-ryhmien rahoituksen kohdentaminen päätetään aluehallinnossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että jäljellä oleva toimintaryhmätyön rahoituspulma ratkaistaan ja katsoo, että toimintaryhmien tasapuolinen kohtelu toteutuu ja työ käynnistyy kaikkialla, mikäli joko valtion talousarviosta tai MAKERAsta tarkoitukseen osoitetaan vuosittain 15 miljoonaa markkaa varoja lisää. Määrärahalla nostettaisiin POMO+-ryhmien määrä 11:een ja kaikki nykyiset POMO+-ryhmät saisivat lisää varoja käyttöönsä. Samalla ratkaisu lisäisi välillisesti muutaman kehykseltään alhaisen ALMA-ryhmän ja tavoite 1 -ryhmän rahoitusta. Näin kaikkien 58 ryhmän rahoituskehys olisi kunnossa kauden 2002—2006. Valiokunta korostaa sitä, että toimintaryhmätyöhön suunnattavilla varoilla toteutetaan arviolta 9 000 hanketta. Useita satoja hankkeita onkin jo käynnistynyt.