Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 8 päivänä syyskuuta 2004 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi Helvetinjärven kansallispuiston laajentamisesta (HE 132/2004 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi ympäristövaliokuntaan samalla määrännyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on annettava asiasta lausunto ympäristövaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
apulaisosastopäällikkö Christian Krogell ja ylitarkastaja Mikko Peltonen, maa- ja metsätalousministeriö
ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander, ympäristöministeriö
apulaisjohtaja Marja-Liisa Hintsanen, Metsähallitus
apulaistoiminnanjohtaja Jari Pigg, Metsästäjäin Keskusjärjestö
Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut
Esityksen tarkoitus on laajentaa vuonna 1982 perustettua Helvetinjärven kansallispuistoa liittämällä siihen noin 1 250 hehtaarin suuruiset valtion omistamat alueet. Valtaosa alueista on niin sanottua vanhaa valtionmaata. Vähäinen osa alueista on aikanaan hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Helvetinjärven kansallispuisto ja siihen nyt liitettäväksi ehdotetut alueet sisältyvät pääosin valtioneuvoston hyväksymään Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotukseen. Helvetinjärven kansallispuiston kokonaispinta-ala olisi laajennuksen jälkeen noin 4 980 hehtaaria.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Valiokunta viittaa soveltuvin osin hallituksen esityksestä laiksi Liesjärven kansallispuiston laajentamisesta (HE 109/2004 vp) ja hallituksen esityksestä laiksi Seitsemisen kansallispuiston laajentamisesta (HE 133/2004 vp) antamiinsa lausuntoihin (MmVL 21/2004 vp ja MmVL 23/2004 vp)
Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,
että ympäristövaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.
Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2004
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Carl Selenius
Emme voi yhtyä valiokunnan enemmistön näkemykseen kansallispuistojen metsästyksen osalta. Perustelemme kantaamme seuraavasti:
1. Liesjärven, Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen laajennukset on tarkoitus toteuttaa osana Euroopan kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden toimintaohjelmaa "Parks for Life (Elävät Puistot) 1994—2002". Hankkeen käynnistymisvuonna Suomen suojelualueiden tilasta tehtiin kansainvälinen arviointi. Sen mukaan Suomen eteläiset kansallispuistot ovat pienestä koostaan huolimatta juuri suojelusäädöstensä puolesta — päinvastoin kuin Pohjois-Suomen puistot — "oikeita kansallispuistoja". Suojelusäädöksiä ei tämän vuoksi tule lieventää metsästyksen osalta.
2. Kansallispuistojen laajennukset ovat erittäin pieniä verrattuna vaikkapa Pohjois-Suomessa vireillä oleviin Pallas-Ylläksen ja Pyhä-Luoston kansallispuistohankkeisiin. Kansallispuistojen laajennuksia on valmisteltu pitkäjänteisesti vuosikausia. Liesjärven ja Helvetinjärven laajennusalueet on käsitelty ja hyväksytty asianmukaisesti jo vuosia sitten seutukaavojen valmistelun yhteydessä. Metsästyskieltoon laajennusalueilla on siten ollut riittävästi aikaa varautua.
3. Nykyinen luonnonsuojelulainsäädäntö antaa laajat mahdollisuudet hirvenajoon kansallispuistossa metsästyksen yhteydessä ja jopa hirvien metsästämiseen, jos kanta kasvaa liian suureksi tai käy vahingolliseksi. Lisäksi luontoon kuuluvan sukkession myötä kansallispuistojenkin metsät vanhenevat ja sopivat yhä huonommin hirven/hirvieläinten elinympäristöksi. Hirvi- (ja hirvieläin)kannat pienenevät siten kansallispuistoissa vähitellen myös luonnostaan.
4. Suomesta puuttuvat kokonaan vuoristot, jotka esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa ovat vaikeakulkuisuutensa vuoksi muodostuneet monen eläinlajin viimeisiksi turvapaikoiksi. Eläimistön säilyminen siellä voidaan näin jopa turvata ilman suojelualueitakin. Suomessa on maailman tihein metsäautotieverkosto, joten meillä ei ole käytännössä alueita, jotka vaikeakulkuisuutensa vuoksi "jäisivät automaattisesti" metsästyksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi suojelualueiden ja niihin liittyvien säädösten merkitys eläimistön suojelussa korostuu Suomessa. Ne toimivat myös eläimistön luonnollisten kannanvaihteluiden laboratorioina. Todettakoon, että riistanhoidon klassikossa (Aldo Leopold: Game Management, 1933) suorastaan vaaditaan riistanhoidollisesti perustettavaksi sellaisia alueita, joissa metsästyksestä pidättäydytään.