Ensinnäkin ehdotetaan, että EU:n tavarankauppadirektiivin johdosta lakiin lisättäisiin erityissäännöksiä digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran kaupasta. Esimerkkinä voidaan mainita myyjälle asetettava velvollisuus huolehtia tarvittavista turvapäivityksistä. Erilaiset älytavarat ovat yleistyneet merkittävästi viime vuosina, ja on tärkeää, että myös lainsäädännössä huomioidaan tällaisiin tavaroihin liittyvät erityispiirteet.
Tavaran virhettä ja sen seurauksia koskevaan sääntelyyn ehdotetaan myös tärkeitä muutoksia. Konkreettinen muutos olisi, että virheen oletettaisiin olleen tavarassa jo luovutushetkellä, jos virhe ilmenee vuoden kuluessa siitä, kun kuluttaja on saanut tavaran. Näin ei kuitenkaan olisi esimerkiksi silloin, jos osoitetaan, että kuluttaja on aiheuttanut virheen tai tavaran normaali kestoikä on alle vuosi. Uudistus parantaa kuluttajan asemaa, sillä nykyisin vastaava aika on kuusi kuukautta. Kuluttaja saisi myös lähtökohtaisesti valita, vaatiiko tämä virhetilanteessa virheellisen tavaran korjaamista vai tavaran vaihtamista virheettömään.
On kuitenkin syytä korostaa, että jatkossakaan myyjä ei ole velvollinen oikaisemaan virhettä ostajan vaatimalla tavalla, jos siihen on este, jota hän ei voi voittaa, tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Myyjän virhevastuun keston ehdotetaan säilyvän ennallaan niin, että virhevastuu määräytyy tavaran oletetun käyttöiän perusteella ja rajautuu viime kädessä yleisen vanhentumisajan perusteella.
Suomessa kuluttajansuoja olisi siis tältä osin jatkossakin parempi kuin mitä direktiivissä edellytetään. Kyseinen optio oli Suomelle hyvin tärkeä direktiivin neuvotteluvaiheessa, ja on hienoa, että tässä onnistuttiin menestyksekkäästi.
Tämän lisäksi EU:n digisopimusdirektiivin johdosta kuluttajansuojalakiin esitetään uusia säännöksiä, jotka koskevat muun muassa digitaalisen sisällön tai palvelun toimittamista, virhettä ja sen seurauksia. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntöön ei sisälly erityisiä säännöksiä digitaalisen sisällön tai palvelun viivästyksestä ja virheistä. Tätä uutta sääntelyä sovellettaisiin esimerkiksi ohjelmistoja, videotiedostoja, digitaalisia pelejä ja pilvipalveluja koskeviin sopimuksiin. Sääntely tulisi sovellettavaksi paitsi sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja on sitoutunut maksamaan palvelusta kauppahintaa, myös sopimuksiin, joiden nojalla kuluttaja on sitoutunut luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja kauppahinnan sijaan. Viimeksi mainitulta osin muutos olisi periaatteellisesti merkittävä, sillä olemassa olevia kuluttajansuojalain viivästys‑ ja virhevastuusäännöksiä ei ole sovellettu edes analogisesti tällaisiin sopimuksiin.
Muutosten ehdotetaan tulevan voimaan ensi vuoden alusta alkaen, jolloin direktiivejä on ryhdyttävä soveltamaan.