Arvoisa puhemies! Tasa-arvovaltuutettu on jälleen kerran kertomuksessaan nostanut esiin tärkeitä ja ajankohtaisia asioita, muun muassa sen, miten korona on vaikuttanut tasa-arvoon, miten esimerkiksi moniperusteinen syrjintä, mimmoista problematiikkaa siihen liittyy vaikkapa tasa-arvovaltuutetun ja sitten meidän syrjintää ehkäisevän yhdenvertaisuusvaltuutetun välillä. Varmasti on syytä pohtia, miten nämä risteämiskohdat jatkossa toimivat. Siellä on lainsäädännön muutostarpeitakin, kuin myös sitten sellaista, että toisella valtuutetulla on joissakin tilanteissa vahvemmat välineet kuin toisella valtuutetulla. Mielestäni me emme voi erottaa syrjintäperusteita ja niihin liittyviä välineitä sen mukaan, kenen valtuutetun toimialaan ne liittyvät, vaan syrjinnän pitäisi aina olla yhtä vahvasti resursoitua niin sen ehkäisyn, mutta myös uhrin suojan suhteen sekä sitten sen suhteen, miten nämä valtuutettujen toimistot pystyvät asioihin puuttumaan. 

Valtuutettu on nostanut esiin myös ne uudet haasteet, jotka oikeastaan tulevat tämmöisestä kansainvälisestä, voi sanoa, konservatiivisesta ajattelusta, jossa naisten asemaa on uudelleen ikään kuin kyseenalaistettu tasavertaisena toimijana. Siinä mielessä on tärkeää, että me huomaamme sen, sillä ne ilmiöt, mitkä joissakin maissa meidän ulkopuolellamme nousevat esiin, usein tulevat hieman viiveellä myös suomalaiseen keskusteluun ja suomalaisen yhteiskunnan todellisuuteen. Siksi näitä asioita on syytä tarkkaan pohtia ja pyrkiä ennaltaehkäisemään sitä, että meille ei kävisi samalla tavalla emmekä joutuisi samaan keskusteluun, mitä vaikka tällä hetkellä käydään jossakin Puolassa tai Unkarissa tai vaikkapa Turkissa. Kaikissa maissa on tasa-arvossa parantamista, mutta silloin, kun mennään taaksepäin, ollaan vielä huonommilla poluilla. 

Valtuutettu on nostanut myös esiin translain uudistamisen tarpeen, ja sen me tunnistamme täällä hyvin, ja syrjinnän suojan vahvistamisen. Ne ovat asioita, joita varmasti käsitellään vielä lainsäädännönkin kautta. 

Mutta oikeastaan sukupuolistunut väkivalta ja häirintä ja vihapuhe sekä se, että tasa-arvoinen koulu edistää lasten hyvinvointia, ovat ne syyt, miksi halusin tämän puheenvuoron pitää, koska me tuossa varhemmin puhuttiin siitä, millä me ehkäisemme mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä ja millä me turvaamme ne palvelut. Jos katsotaan asioita, joita valtuutettu on nostanut tässä kertomuksessaan esiin, niin tyttöjen ja nuorten naisten kokema seksuaalinen häirintä on lisääntynyt merkittävästi, ja puolet yläkouluikäisistä ja toisella asteella opiskelevista tytöistä on kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana. Seksuaaliväkivaltaa — siis ei häirintää tai ehdottelua, vaan huomattavasti vielä vahvempaa, elikkä seksuaalista väkivaltaa — on kokenut ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä lähes 20 prosenttia. Minun mielestäni tämän tiedon pitäisi hälyttää, ja meidän pitäisi pystyä puuttumaan näihin tilanteisiin vahvemmin, koska uskallan väittää, että ne ovat myös taustalla osassa tyttöjen ja nuorten pahoinvointia.