Perustelut

Lakiehdotuksen 35 a §:ssä säädetään kohdennettujen hätätiedotteiden ja muiden kohdennettujen viranomaistiedotteiden välittämisestä tekstiviestillä tai muulla viestillä. Tiedotteiden välittäminen edellyttää tietyllä alueella olevien päätelaitteiden tai liittymien paikkatietojen selvittämistä.

Sääntely liittyy perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan, jonka lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten ja ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista siihen (HE 309/1993 vp, s. 52/II, PeVL 36/2002 vp, s. 5/II, PeVL 9/2004 vp, s. 5/II). Sääntelyllä on liityntä myös perustuslain 9 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen (PeVL 36/2002 vp, s. 5/II, PeVL 9/2004 vp, s. 5/II).

Matkaviestinten paikantamisen tarkoituksena ei ole hankkia yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja. Sääntelyllä suojataan viestinnän kohteen henkeä, terveyttä tai omaisuutta välittömästi tai välillisesti uhkaavilta vaaroilta. Viranomaistiedotetta välitettäessä viranomaisille ei siirry tietoa matkaviestinten sijainnista eikä niillä käydystä viestinnästä. Sääntely ei näin ollen merkitse viranomaisten tai teleyritysten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista tiedotteen kohteen yksityiselämään tai liikkumisvapauteen.

Teleyritys on lakiehdotuksen 35 a §:n 1 momentin perusteella velvollinen välittämään kohdennetun viranomaistiedotteen säännöksessä mainittujen viranomaisten pyynnöstä. Sääntelyn tarkkarajaisuuden ja hyväksyttävyyden kannalta merkityksellistä on, että viranomaisten tiedotusten välittämisvelvollisuus on rajattu tapauksiin, joissa välittäminen on tarpeen ihmisten hengen, terveyden tai omaisuuden suojaamiseksi. Sääntely ei näin ollen muodostu ongelmalliseksi perustuslain 12 §:ssä turvatun sanavapauden näkökulmasta.