Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/2341/EU edellyttämät välttämättömät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä direktiivin tavoitteita, joilla pyritään varmistamaan ammatillisten lisäeläkejärjestelyjen jäsenten ja etuudensaajien korkeatasoinen suoja ja turva, ja kannattaa ehdotettuja muutoksia.  

Ehdotetuilla muutoksilla edistetään ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoita lisäeläkelaitosten rajat ylittävien siirtojen avulla, säädetään nykyistä täsmällisemmin laitosten hallintojärjestelmälle asetettavista vaatimuksista ja keskeisistä toiminnoista vakuutettujen etujen turvaamiseksi sekä parannetaan vakuutettujen tiedonsaantia lisäeläkkeistä. Muutokset kohdistuvat eläkesäätöiden ja eläkekassojen vapaaehtoiseen lisäeläketoimintaan. Lisäeläkkeiden merkitys on Suomessa pieni, koska pääosa eläketurvasta hoidetaan lakisääteisen työeläketurvan kautta.  

Ehdotetut muutokset tulevat lisäämään ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien eläkelaitosten hallinnollista työtä ja toiminnan kustannuksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että direktiivin toimeenpanossa on pyritty vähentämään sääntelyn kohteena oleville eläkelaitoksille koituvaa hallinnollista taakkaa rajautumalla vain välttämättömiin muutoksiin. Uusia säännöksiä sovellettaisiin laitoksiin, joissa on yli 100 vakuutettua lukuun ottamatta tiettyjä sijoituksiin ja hallintotapaan liittyviä yleisiä periaatteita. Valiokunta kuitenkin toteaa, että hallinnollisen taakan lisääntyminen voi tehdyistä rajauksista huolimatta supistaa lisäeläketoimintaa.  

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläkesäätöiden vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan eläkevastuun ja eläkekassojen vapaaehtoisen lisäeläketoiminnan vastuuvelan laskennassa käytettävän koron sääntelyä niin, että Finanssivalvonta antaisi määräyksen koron enimmäismäärästä. Eläkevastuun laskemisessa käytettävän koron sääntelyn tarkoituksena on turvata eläkesäätiöiden kyky maksaa erääntyneet eläkkeet. Koron avulla tulevaisuudessa maksuun tulevat eläkkeet diskontataan nykyhetkeen, jolloin saadaan katettavan eläkevastuun määrä. Korolla on näin ollen ratkaiseva merkitys arvioitaessa sitä, onko eläkevastuu oikein laskettu. Eläkevastuu on katettava täysimääräisesti eläkesäätiön omaisuudella, jotta eläkesäätiö kykenee maksamaan luvatut eläkkeet.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää Finanssivalvonnalle annettua harkintavaltaa perusteltuna, jotta enimmäiskorko voidaan asettaa kaikissa markkinatilanteissa turvaavalle tasolle. Lisäeläketoimintaa harjoittavilla eläkesäätiöillä ei ole eläkevastuun ylittäviä puskureita turvaamassa tulevia eläkkeitä. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että enimmäiskorko asetetaan tasolle, joka voidaan säilyttää pitkällä aikavälillä, koska koron vaihtelulla voi olla suuria vaikutuksia työnantajien vakuutusmaksujen tasoon. Korkotason turvaavuuden lisäksi esityksessä on säädetty työnantajien maksutason nousua hillitsevistä keinoista, joilla pyritään varmistamaan, ettei eläkesäätiössä vakuuttavien työnantajien maksurasitus tarpeettomasti ja äkillisesti nouse.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että direktiivin toimeenpanemiseksi tehtävät muutokset monimutkaistavat entisestään eläkerahastoja koskevaa sääntelyä. Eduskunta on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön perusteella hyväksynyt 25.2.2009 lausuman, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee eläkerahastoja koskevan kokonaisuudistuksen, joka sisältää uudet lisäeläkejärjestelyt ja joka turvaa vakuutettujen ja työnantajien oikeudet ja velvollisuudet sekä eläkesäätiöiden ja kassojen toimintaedellytykset tarkoituksenmukaisella tavalla (HE 152/2008 vp — EV 8/2009 vp). Valiokunta pitää lainsäädännön selkeyden kannalta tarpeellisena, että eläkesäätiölain ja vakuutuskassalain kokonaisuudistus saatetaan mahdollisimman pian eduskunnan käsittelyyn.