Perustelut

Esityksen tavoitteena on, että työnantajien maksamat eri työnantajamaksut määräytyisivät saman palkkakäsitteen perusteella ja että palkansaajan sairausvakuutusmaksujen perusteena oleva palkka olisi mahdollisimman yhtenäinen sen palkan kanssa, josta päivärahan suuruus määritellään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että vakuutusperiaatteen samoin kuin järjestelmän selkeyden kannalta tavoitteet ovat erittäin perusteltuja.

Hallituksen esitys lähentää jonkin verran eri työnantajamaksujen palkkakäsitettä ja helpottaa siten työnantajan palkkahallintoa. Hallituksen esitykseen sisältyy myös ehdotus, ettei työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia kokouspalkkioita, luento- ja esitelmäpalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita enää luettaisi sairasvakuutuslain mukaiseen palkkakäsitteeseen silloin, kun niiden perusteella ei tarvitse maksaa työntekijän työeläkemaksua. Voimassa olevaan säännökseen nähden ehdotettu säännös selkeyttää luento- ja esitelmäpalkkioiden osalta sosiaaliturvan ja maksujen kertymistä sitomalla työeläke- ja sairausvakuutusjärjestelmän mukaiset maksut toisiinsa. Asiallisesti ratkaisu palkkion sosiaaliturvaa kerryttävästä luonteesta ratkaistaan kulloinkin sovellettavassa työeläkejärjestelmässä sen säännösten mukaisesti. Yksityissektorilla mainitut palkkiot eivät ole kerryttäneet eläkettä eikä vuoden 2005 jälkeen niistä ole maksettu myöskään sairausvakuutusmaksua. Sen sijaan julkisella sektorilla esitelmä- ja luentopalkkiot voivat olla eläkemaksun perusteena. Jatkossa nämä palkkiot, jotka kerryttävät eläkettä, voivat sisältyä nykysäännöksestä poiketen myös sairausvakuutuslaissa tarkoitettuun maksun ja etuuden perusteena olevaan palkkaan ja siten uudistus joissain tilanteissa hieman laajentaa vakuutusturvaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikkakin esitys jossain määrin lähentää myös sairausvakuutusmaksujen ja päivärahan palkkakäsitettä, esitys ei toteuta vakuutusperiaatetta kaikilta osin, koska jatkossakin palkansaajan päivärahamaksu määritellään suuremmasta palkasta kuin mistä etuus määritellään. Näin on erityisesti silloin, kun palkansaajalla on huomattavat tulonhankkimiskulut tai työmatkakustannukset. Valiokunta pitää vakuutusperiaatteen vahvistamiseksi tarpeellisena, että palkkakäsitteitä edelleen yhtenäistetään.

Esityksessä ehdotetaan työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 4 §:n 3 momentin sanamuodon muuttamista siten, että yrittäjän omistamassaan yrityksessä nostama palkka tai palkkio ei ole sellaista palkkaa, jonka perusteella tulisi suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu silloin, jos lainkohdassa mainittu omistajayrittäjä on YEL/MYEL-vakuutettu. Eduskuntakäsittelyn aikana on havaittu, että lain muuttaminen ehdotetulla tavalla aiheuttaisi lähes 30 miljoonan euron vajeen budjetoituun työnantajan sairausvakuutusmaksun ja kansaneläkemaksun tuottoon. Sosiaali- ja terveysministeriö on kirjelmällään ehdottanut, että lakia ei tältä osin muutettaisi, vaan se säilytettäisiin voimassaolevassa muodossaan. Valiokunta pitää kirjelmässä ehdotettua ratkaisua kannatettavana ja toteaa, että yrittäjien sosiaaliturvamaksujen mahdolliset tarkistamistarpeet tulee selvittää myöhemmin erikseen.