Perustelut
Tulevaisuusvaliokunta nosti vuosi sitten lausunnossaan (TuVL
2/2007 vp — K 4/2007 vp)
esille toimenpidekertomusmenettelyn ongelmia ja esitti arvionsa
sen edelleen kehittämisestä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että koko kertomusmenettelyn arviointityö on käynnistynyt
(esim. TrVL 1/2008 vp — K
2/2008 vp).
Tulevaisuusvaliokunta on kuullut asiantuntijoita tietoyhteiskuntakehityksestä ja
esittää siitä eräitä huomioita.
Suomen tietoyhteiskuntakehityksen lupaava kasvu näyttää hidastuneen.
Kansainvälisissä tieto- ja viestintäteknologiaa
painottavissa vertailuissa Suomi sijoittuu edelleen hyvin. Sen sijaan,
kun vertaillaan esimerkiksi sähköisten palveluiden
määrää ja käyttöä eri maissa,
Suomen sijoitus on selvästi huonompi. Valiokunta on liikennepoliittisesta
selonteosta antamassaan lausunnossa (TuVL 1/2008
vp — VNS 3/2008 vp)
tuonut esille asian tärkeyden.
Suomessa tarvitaan julkista keskustelua paitsi siitä,
miksi meidän tietoyhteiskuntakehityksemme on hidastunut,
myös siitä, millaisen tieto- tai ubiikkiyhteiskunnan
haluamme rakentaa. Tulevaisuusvaliokunta onkin esittänyt
aihetta syksyn alussa eduskunnan täysistunnon ajankohtaiskeskusteluun
(tausta-aineistoina TuV:n julkaisu Silmät auki! Tietoyhteiskunnan
uhat ja mahdollisuudet 2008 sekä kirjaston julkaisu Paratiisi
vai panopticon? 2008).
Tietoyhteiskuntakeskustelun tulisi laajeta tieto- ja viestintäteknologiasta
siihen, miten nuo teknologiat muuttavat suomalaista yhteiskuntaa,
työelämää, kansalaisoikeuksia,
tekijänoikeuksia, tietoturvallisuutta ja muita
elämänaloja. Internetissä leviävien
haittaohjelmien määrä kasvaa nopeasti,
ja ne vaarantavat jo yhteiskunnan peruspalveluiden toiminnan. Valiokunta kiinnittääkin
erityistä huomiota tietoturvan kehittämisen tärkeyteen.
Millaisia vaatimuksia kehitys asettaa esimerkiksi lainsäädännölle
ja oikeus- ja koulutusjärjestelmälle? Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa
vuosille 2007—2015 ei käsitelty lainkaan esimerkiksi
tietoyhteiskunnan kansalaisoikeuksia, yksityisyyden suojaa tai ilmaisun
vapautta.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä Valtiontalouden tarkastusviraston
keväällä 2008 ilmestyneessä toiminnantarkastuskertomuksessa (161/2008)
koskien tunnistuspalveluiden kehittämistä ja käyttöä julkisessa
hallinnossa on tuotu hyvin esille Suomen tietoyhteiskuntakehitystä hidastaneita
ongelmia. Tarkastusviraston mukaan julkishallinnossa on kehitetty
sähköisiä tunnistuspalveluita voimakkaasti,
mutta päädytty useisiin päällekkäisiin
ja taloudellisesti epäedullisiin ratkaisuihin. Huomattavista
panostuksista huolimatta suurin osa tunnistustapahtumista tehdään
edelleen verkkopankkitunnuksilla. Osasyinä varojen tehottomaan
käyttöön tarkastusviraston mukaan ovat
olleet valtion IT-toiminnan ohjauksen riittämättömyys,
tavoitteiden lyhytjänteisyys, päällekkäisten
hankkeiden tukeminen sekä se, että todellisia
tarpeita palveluiden käytölle ei ole selvitetty.
Tulevaisuusvaliokunta kiinnittää huomioita myös
sähköisiin julkisiin asiakaspalveluihin. Julkisten
asiakaspalvelujen kehittäminen on tapahtunut hyvin pitkälle
eri hallinnonalojen sisällä tehdyillä päätöksillä.
Saadun asiantuntijaselvityksen mukaan julkishallinnon
asiakaspalvelusta puuttuu kokonaisuudesta vastaava taho, vaikka
asiakaspalveluun sinänsä panostetaan enemmän
kuin ennen. Tämä on johtanut asiakaspalvelumallien
kehityksen eriytymiseen sekä heikkoon voimavarojen käyttöön,
kun samoja asioita on kehitetty samaan aikaan eri tahoilla ja päädytty
ratkaisuihin, jotka eivät sovi yhteen. Suuria ongelmia
on aiheuttanut myös fyysisten asiakaspalvelujen, sähköisten
asiakaspalvelujen ja puhelinpalvelujen kehittämisen eriytyminen.
Yhteispalvelulla on pyritty kehittämään
asiakaspalvelua Suomessa jo vuosia. Uudistettu yhteispalvelulainsäädäntö (Laki
julkisen hallinnon yhteispalvelusta [223/2007] astui
voimaan 1.4.2007) on koettu ainakin kunnissa osittain heikoksi.
Kehittämisen haasteena on tällä hetkellä,
miten viedä päätöksenteko lähelle
kansalaista, kun palvelupisteessä voi saada vain avustavaa
asiakaspalvelua. Asiakkaan tulisi saada palvelupisteessä myös
päätöksentekoon saakka ulottuvaa palvelua.
Pelkästä informaation jakamisesta verkkosivuilla
ollaan siirtymässä kohti aitoa sähköistä asiointia,
viranomaisen ja kansalaisen vuorovaikutusta. Kunnat ovat luonnollisin
portti julkishallintoon, kun katsotaan tuloksia verkkopalvelujen
käyttötutkimuksista. Oman asuinkunnan verkkosivut
ovat asiakkaiden eniten käyttämä julkishallinnon
sivusto. Kuntien sivut keskittyvät luonnollisesti oman
kunnan ja seudun palveluihin ja informaatioon, jolloin esimerkiksi
valtion tuottamat sähköiset palvelut jäävät
niiden ulkopuolelle.
Yleisen tason informaatiokanavana toimii valtakunnallisesti
Suomi.fi, ja maahanmuuttajien osalta yleistä tietopalvelua
hoitaa Infopankki.fi. Viranomaiset vastaavat omalta osaltaan suhteistaan
asiakkaisiinsa, mutta tämä on johtanut sähköisten
palveluiden pirstaloitumiseen. Kansalaisen näkökulmasta
on yhdentekevää, mikä viranomainen hänen
tarvitsemaansa palvelua tuottaa. Sähköiset palvelut
on edelleen ripoteltu eri viranomaisten nettisivuille. Sähköiset julkiset
palvelut tulisikin organisoida hallintorakenteen asemesta kansalaisten
tarpeiden mukaan.
Huomionarvoista on, että puhelinpalvelujen palvelunumeroiden
määrä kasvaa ja samanaikaisesti kansalaiset
soittavat hätänumeroon saadakseen sinne kuulumatonta
yleistä neuvontaa. Yleiselle valtakunnan tason neuvonnalle
on tarvetta sekä verkossa että puhelinpalvelussa.
15.10.2007 asetettiin selvitysmies (Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja
Timo Kietäväinen) selvittämään
mahdollisuuksia kehittää julkisia asiakaspalveluja
ja niiden saavutettavuutta kustannustehokkaasti uusia toimintamalleja
ja teknisiä välineitä hyödyntäen.
Selvitysmies tulee esittämään 16.6.2008
ministerille luovutettavassa ja julkistettavassa raportissa ratkaisumalleja
näihin haasteisiin. Saadun selvityksen mukaan tekniset
välineet aiotaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön.
Sähköisten palvelujen sekä puhelinpalvelujen
kehittämistä koordinoidaan keskitetymmin. Selvitysmies
tulee myös ehdottamaan ratkaisumallia, jolla asiakaspalveluun
voidaan entistä enemmän kytkeä päätöksentekoa.
Poistettavat lausumat
Tulevaisuusvaliokunta yhtyy hallituksen esitykseen siitä,
että seuraavat hallituksen toimenpidekertomuksessa ilmoitetut
hankkeet eivät enää anna aihetta toimenpiteisiin:
-
Tulevaisuuspolitiikan vahvistaminen
ja tulevaisuusohjelma VNS 4/2001 vp — EK 34/2002
vp (41)
-
Alueellinen kehittäminen K 1/2004
vp
-
Osaamisen tasokorotus VNS 4/2001 vp — EK
34/2002 vp (8)
-
Yrittäjyyden vahvistaminen VNS 4/2001 vp — EK
34/2002 vp (16)
-
Yrittäjyyden vahvistaminen VNS 4/2001 vp — EK
34/2002 vp (18)
-
Väestö ja perheen asema VNS
4/2001 vp — EK 34/2002 vp (19).