Esityksen tausta
Eräiden kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajan kustannusvastuuta toimeenpantaessa on havaittu, että kuntien kustannusten ilmoittamiseen ja korvaamiseen liittyvä menettely aiheuttaa merkittävästi työtä Pirkanmaan ELY-keskukselle. Työmäärään vaikuttivat Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan asianosaisten suuri määrä yhdistettynä asian hallinnointiin ilman sähköistä ratkaisu- ja tiedoksiantojärjestelmää. Työmäärää on kasvattanut myös se, että tupakantuottajat ovat kiistäneet kuntien ilmoittamat kustannukset tupakkajätteiden keräyksestä ja siihen liittyvästä neuvonnasta ja tiedotuksesta, minkä vuoksi näitä kustannuksia ilmoittaneilta kunnilta on pyydetty erikseen lausunnot ja arvioitu tarkemmin niiden ilmoittamien kustannusten todenperäisyyttä, tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta.
Sääntelyn toteuttamiskustannuksia aiheutuu myös kunnille kustannustietojen keräämisestä, kokoamisesta ja ilmoittamisesta. Kuntien kustannusseurantaa ei ole suunniteltu tuottajan kustannusvastuun piiriin kuuluvien jätehuolto- ja siivoustoimien kustannusten seuraamista varten, mikä vaikeuttaa ilmoitettavien kustannustietojen kokoamista. Esimerkiksi yleisten alueiden kunnossapitoa koskevissa kunnan ja palveluntuottajan välisissä sopimuksissa puhtaanapitotoimien hinnoittelu voi kattaa tuottajan kustannusvastuuta laajemman työkokonaisuuden. Kunnan eri alueiden kunnossapidosta ja valistustoimista vastaavat myös usein kunnan eri yksiköt. Talousseurannassa on myös kuntakohtaisia eroja, mikä vaikeuttaa yhteisten käytäntöjen kehittämistä kustannusseurantaa varten.
Kuntien ilmoittamiin toteutuneisiin kustannuksiin perustuva korvausjärjestelmä aiheuttaa sääntelytaakkaa myös tuottajayhteisöille ja sitä kautta yksittäisille tuottajille. Tuottajavastuun kustannukset muodostuvat tuottajayhteisöön liittymisestä sekä tuottajamaksujen maksamisesta ja tuottajan markkinoille saattamien tuotteiden raportoinnista tuottajayhteisölle. Tuottajien on ollut vaikea ennakoida maksettavaksi tulevien korvausten määrää, mikä puolestaan on vaikeuttanut sääntelystä aiheutuvien kustannusten siirtämistä tuotteiden hintoihin.
Ympäristövaliokunta korosti hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (YmVM 14/2022 vp — HE 141/2022 vp), että seurantaryhmä on keskeinen väline tuottajavastuun kustannustehokkuuden toteutumisen kannalta. Valiokunta piti tärkeänä, että seurantaryhmän tehtäväksi annetaan sääntelyn toimivuuden seuraaminen sekä hyvien käytäntöjen kehittäminen erityisesti liittyen kuntien toteuttamiin jätteiden keräys- ja siivoustoimiin sekä niihin liittyvään neuvontaan ja tiedotukseen.
Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta katsoo, että esitys on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomioin.
Keskeiset tavoitteet
Hallituksen esityksen keskeinen tavoite on vähentää eräiden kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajan kustannusvastuun toteuttamisesta valvontaviranomaiselle ja kunnille aiheutuvaa sääntelytaakkaa. Esityksessä ehdotetaan hallinnollisen työn vähentämiseksi, että eräiden kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajan kustannusvastuu kuntien toteuttamista jätehuolto- ja siivoustoimista perustuu pääsääntöisesti kuntien kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen. Valvova viranomainen on tällä hetkellä Pirkanmaan ELY-keskus, mutta tehtävä siirtyy aluehallinnon uudistamisen vuoksi uudelle Lupa- ja valvontavirastolle 1.1.2026. Muutosehdotus on perusteltu ja kannatettava.
Valiokunta pitää tärkeänä myös hallituksen esityksen tavoitetta ehkäistä ja vähentää nikotiinipusseista aiheutuvaa roskaantumista. Esityksessä ehdotetaan nikotiinipusseista aiheutuvan roskaantumisen ehkäisemisen ja siivoamisen lisäämistä eräiden kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajan kustannusvastuun piiriin. Tätä on pidettävä perusteltuna myös roskaantumista aiheuttavien tuotteiden tuottajien yhdenmukaisen kohtelun ja aiheuttaja maksaa -periaatteen tavoitteen toteuttamisen perusteella. Kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen perustuvaa korvausta ehdotetaan sovellettavan myös tuottajan kustannusvastuuseen tupakkatuotteita ja niistä aiheutuvia jätteitä koskevasta tiedotuksesta ja neuvonnasta. Kiinteämääräistä asukaskohtaista vuosikustannusta ei kuitenkaan ehdoteta sovellettavaksi tupakkajätteelle tarkoitettujen keräysastioiden hankintaan, jonka kustannukset tuottajan on korvattava kuntien toteutuneiden kustannusten mukaisesti. Myös nikotiinipussien tuottajan kustannusvastuu perustuu kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen.
Tuottajien kunnille maksamien korvausten perustumisen pääosin kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen arvioidaan vähentävän korvausmenettelystä valvontaviranomaiselle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Taakan on myös arvioitu kasvavan merkittävästi 31.12.2025 päättyvän direktiivin toimeenpanon siirtymäajan jälkeen, kun tuottajien kunnille maksamat korvaukset perustuisivat kokonaan kuntien ilmoittamiin toteutuneisiin kustannuksiin. Kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen perustuvassa ratkaisussa Lupa- ja valvontaviraston ei tarvitse arvioida kuntien ilmoittamien kustannusten hyväksyttävyyttä lukuun ottamatta tupakkajätteelle tarkoitettujen keräysastioiden hankintakustannuksia. Kiinteämääräinen asukaskohtainen vuosikustannus helpottaa myös korvauspäätöksen laatimista, sillä se yksinkertaistaa kunkin tuottajayhteisön ja tuottajan maksamien sekä kullekin kunnalle maksettavan korvauksen laskemista. Siltä osin kuin tuottajien kunnille maksama korvaus perustuu kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen vuosikustannukseen, Lupa- ja valvontavirasto voi myös tehdä päätöksen korvauksista kuulematta asianosaisia, ellei kuulemiselle ole erityistä perustetta. Valiokunta toteaa, että tuottajayhteisöt pitävät siirtymistä kiinteämääräiseen asukaskohtaiseen korvaukseen ymmärrettävänä ja perusteltuna, koska se parantaa ennakoitavuutta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kiinteämääräisen asukaskohtaisen vuosikustannuksen suuruudesta ja jakamisesta toimittain on tarkoitus päättää tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904 eli ns. SUP-direktiivin mukaisesti asianomaisten toimijoiden kesken avoimella tavalla. Tätä varten ympäristöministeriön on tarkoitus järjestää neuvotteluja keskeisten tuottajayhteisöjen ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Kiinteämääräisestä asukaskohtaisesta kustannuksesta säädettäessä käytetään perusteena kuntien kustannuksista saatavilla olevia tietoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että kiinteämääräisen asukaskohtaisen kustannuksen suuruudesta ja jakamisesta toimittain päätetään oikeudenmukaisesti ja avoimesti.
SUP-direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun jätelain muutoksen mukainen siirtymäaika päättyy vuoden 2025 lopussa. Hallituksen esityksessä ehdotettu lakimuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan heti siirtymäajan päätyttyä eli 1.1.2026. Nikotiinipussien tuottajan kustannusvastuuta aletaan erillisen siirtymäsäännöksen perusteella soveltaa kuitenkin vasta vuoden siirtymäajan jälkeen. Siirtymäaikaa on pidettävä perusteltuna, jotta nikotiinipussien tuottajat ehtivät järjestäytyä tuottajayhteisöksi tai rekisteröityä tuottajarekisteriin ennen kuin tuottajavastuuta aletaan soveltaa.