Yleisperustelut
         
         Esityksen taustaa
         
         Työeläkelaitosten vakavaraisuussäännösten
            tarkoituksena on turvata vakuutettujen eläke-etuudet ja
            toimia välineenä, jonka avulla hajautetussa ja
            yhteisvastuuseen perustuvassa työeläkejärjestelmässä puututaan
            tarvittaessa valvonnan keinoin liialliseen riskinottoon.
            Nykyisen kaltainen eläkelaitosten vakavaraisuuden sääntely
            on tullut voimaan vuonna 1997. Tuolloin eläkelaitosten
            valvontarajat sidottiin kunkin laitoksen sijoitusomaisuuden riskipitoisuuteen.
            Vuonna 2007 voimaan tulleella lainmuutoksella eläkelaitoksille
            luotiin aiempaa paremmat mahdollisuudet tavoitella isompia
            sijoitustuottoja sallimalla osaketyyppisten sijoitusten
            osuuden nostaminen aikaisemmasta 25 prosentista noin 35 prosenttiin.
            Tavoitteena oli tätä kautta hillitä eläkemaksujen
            nousupainetta. Vuosina 2008—2012 vakavaraisuusvaatimuksia
            lievennettiin väliaikaisesti kansainvälisen rahoitusmarkkinakriisin
            vuoksi, jotta eläkelaitokset eivät joutuneet myymään
            osakeomistuksiaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Rahoitusmarkkinoiden kriisi
            osoitti, etteivät eläkelaitosten vakavaraisuutta
            koskevat säännökset olleet riittävän
            joustavia markkinatilanteen äkillisessä muutoksessa.
            Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettiin
            vakavaraisuussäännöksiä koskeva
            lainvalmistelu, jonka tarkoituksena on pysyvällä lainsäädännöllä luoda
            edellytykset eläkelaitosten vakavaraisuuden turvaamiselle myös äkillisissä markkinahäiriöissä.
         
         
         Vuonna 2011 voimaan tulleessa uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa
            täsmennettiin sijoitusten riskien arvioimisen tarkkuutta
            ja vuonna 2013 voimaan tulleessa uudistuksen toisessa vaiheessa
            vahvistettiin työeläkelaitosten riskinkantokykyä muun
            muassa edellyttämällä laitoksilta uutta
            puskuria, vakavaraisuuspääomaa. Hallituksen esitys
            on kolmas ja samalla viimeinen osa laajempaa vakavaraisuussääntelyn uudistamista.
            Esityksen tavoitteena on ottaa sääntelyssä mahdollisimman
            hyvin huomioon kaikki olennaiset sijoitustoiminnan riskit.
         
         
         Vakavaraisuuslaskennan uudistaminen
         
         Esityksen mukaan vakavaraisuuslaskennassa siirrytään
            uudenlaiseen laskentamalliin, joka ottaa aiempaa tarkemmin huomioon
            kaikki eläkelaitoksen sijoituksiin kohdistuvat riskit.
            Tällaisia ovat muun muassa valuuttariski, luottomarginaaliriski,
            sijoitusten velkavipu sekä sijoituksen kesto. Uuden laskentamallin
            avulla on mahdollista nykyistä paremmin ottaa huomioon
            sijoitusmarkkinoilla tapahtuva sijoitustuotteiden kehittyminen ja
            monimutkaistuminen. Mallin vakioiden määrittelyssä on
            huomioitu myös vuoden 2008 finanssikriisi. 
         
         
         Vuoden 2007 uudistuksessa ohjaavaksi periaatteeksi nostettu
            sijoitusten hajauttamisvaatimus pysyy voimassa. Jatkossakin laitos
            on velvollinen huolehtimaan sijoitusten hajauttamisesta pääpiirteittäin
            vastaavalla tavalla kuin nykyisin. 
         
         
         Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
            että uusi malli lisää eläkelaitosten
            sijoitusten riskinarvioinnin yhteismitallisuutta, mikä on
            selkeä etu paitsi valvonnan myös laitosten yhteisvastuun
            kannalta. Valiokunta pitää hyvänä uudistuksena
            sitä, että vakavaraisuusrajan laskenta tehtäisiin
            laitoksen koko sijoitusomaisuuden perusteella ja että laitoksen
            tulee vakavaraisuusrajaa laskiessaan tunnistaa kaikki kuhunkin sijoitukseen
            kohdistuvat riskit. Eläkelaitoksen vakavaraisuusvaatimus
            on sitä korkeampi, mitä riskillisempää laitoksen
            sijoitustoiminta on.
         
         
         Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, ettei
            vakavaraisuussääntelyn uudistuksella pyritä rajaamaan
            mahdollisuutta tuottohakuiseen sijoittamiseen eikä muuttamaan
            sijoitusten riski- ja tuottotasoja. Sijoitustuotoilla on ratkaiseva merkitys
            hillittäessä työeläkemaksun
            nousupainetta sekä turvattaessa koko eläkejärjestelmän kestävyyttä.
            Laskentatavan vaikutus nykyiseen sijoitustoimintaan on esityksessä arvioitu
            vähäiseksi. Keskimääräisessä sijoitusallokaatiossa osaketyyppisten
            sijoitusten paino on mahdollista edelleen olla 30—35 prosenttia.
            Myös talousvaliokunta pitää lausunnossaan
            tärkeänä, ettei sääntely
            estä eläkelaitoksia pyrkimästä mahdollisimman
            hyviin sijoitustuottoihin säännellyn riskitason
            asettamissa rajoissa (TaVL 47/2014 vp). 
         
         
         Laitoksen hallituksen vastuu
         
         Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää talousvaliokunnan
            tavoin hyvänä, että esityksessä korostetaan
            nykyistä enemmän eläkelaitoksen hallituksen
            velvollisuuksia sijoitustoiminnan osalta. Hallituksella on lisääntyviä velvoitteita
            vakavaraisuuslaskennan oikeellisuuden, ajantasaisuuden
            ja soveltamisen osalta. Talousvaliokunta katsookin, että sääntely
            voisi tältä osin vielä selkeämmin
            painottaa hallituksen kokonaisvastuuta sijoitustoiminnasta. Samoin talousvaliokunta
            pitää aiheellisena,
            että sääntelyä edelleen kehitettäessä otettaisiin
            soveltuvin osin huomioon sekä henki- ja vakuutusyhtiöiden
            että luottolaitosten osalta jo sovellettavan kaltaisen,
            yhtiöiden oman ennakoivan riskienhallinnan ja sisäisen
            valvonnan menettelytapojen järjestäminen. Sosiaali-
            ja terveysvaliokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen.
         
         
         Asetuksenantovaltuus
         
         Vakavaraisuusrajan laskennassa käytettävien vakioiden
            arvot vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää tärkeänä,
            että asetus valmistellaan mahdollisimman hyvissä ajoin ennen
            lain voimaantuloa. Eläkelaitoksissa on voitava ajoissa
            varautua uudenlaiseen vakavaraisuusrajan laskentaan.
         
         
       
      
         
         Yksityiskohtaiset perustelut
         
         Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 23 §:n 1 momentissa
            olevan viittaussäännöksen tarkistamista.
         
         
         Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia eräisiin
            säännöksiin, joita on ehdotettu muutettavaksi
            myös eduskunnan käsittelyssä samanaikaisesti
            olevassa hallituksen esityksessä vakuutusyhtiölaiksi
            ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 344/2014
               vp, nk. Solvenssi II -direktiivi). Koska tässä esityksessä ehdotetut
            lainmuutokset tulevat voimaan vasta 1.1.2017, on nyt muutettavissa
            säädöksissä huomioitava 1.1.2016
            voimaantulevat hallituksen esitykseen HE 344/2014
               vp sisältyvät säädösmuutokset. Tästä syystä sosiaali-
            ja terveysvaliokunta ehdottaa 4., 5. ja 8. lakiehdotusta
            muutettaviksi.