​​​Viime vuosina lisäykset ovat rahalliselta arvoltaan olleet noin 50 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin puolta promillea valtion koko talousarviosta. Lopulliset päätökset lisäyksistä tehdään täysistunnossa.

Eduskunnan joululahjarahat on median luoma käsite, jota eduskunnan toimintaa ohjaavat perustuslaki ja eduskunnan työjärjestys eivät tunne. Budjettiteknisesti joululahjarahat ovat pienkorjausmäärärahoja. Talousarviota käsitellessään valiokunta ei ainoastaan lisää määrärahoja, vaan se voi niitä myös poistaa tai vähentää. 

Joululahjarahojen historiasta

Joululahjarahojen antaminen on Suomessa ollut pitkä perinne. Jo ennen itsenäistymistä seurakunnat ja kunnat jakoivat vuoden viimeisessä kokouksessa pieniä avustuksia eri tahoille. Tavallista oli myös se, että yritykset hyvän vuoden jälkeen palkitsivat työntekijöitään rahalahjoilla ennen joulua. Esimerkiksi vuonna 1917 Frenckellin paperitehdasyhtiö antoi jokaiselle työntekijälleen 50–300 markan joululahjarahan. Pitkään työssä olleet saivat enemmän, muut vähemmän. 

Hallituksen esitys seuraavan vuoden talousarvioksi käsitellään juuri joulun alla. Eduskunnan joululahjarahoista alettiin Suomessa kuitenkin puhua vasta 1980-luvulla. Ensimmäisen kerran kansanedustajat puhuivat täysistunnossa valtiovarainvaliokunnan myöntämistä joululahjarahoista vuonna 1981. Ennen oli tavallisempaa puhua porkkanarahoista. Jälkimmäinen termi oli suora lainaus 1800-luvulla syntyneestä brittiläisestä sanonnasta, jonka mukaan hevosen saa liikkeelle joko porkkanalla tai kepillä. Poliittisessa keskustelussa porkkanarahoista on puhuttu erityisesti silloin, kun on rahallisesti kannustettu ihmisiä tekemään yhdessä jotakin. Joskus on esimerkiksi sanottu, kuinka eduskunta antaa porkkanarahaa kannustaakseen kuntia liittymään toisiinsa.

Joululahjarahat ovat voineet toimia muutenkin kuin kannustimina. Eduskunnassa oli pitkään tapana, että sotaveteraanien palveluihin myönnettiin joululahjarahoja hallitus- ja oppositiopuolueiden edustajien yhteisellä päätöksellä. Veteraanien määrän vähentyessä valtiovarainvaliokunnan jäsenet ovat voineet aikaisempaa vapaammin esittää ehdotuksiaan budjettilisäyksistä. Enemmistöparlamentarismissa hallituspuolueiden edustajat käyttävät suurinta valtaa, mutta määrärahakohteista pyritään neuvottelemaan myös opposition kanssa. Tavallista on se, että samasta vaalipiiristä kotoisin olevat edustajat yhdessä esittävät paikallisten liikennehankkeiden toteuttamista budjettilisäyksinä. Ennen joulua kaupunkien ja kuntien edustajat ottavat aktiivisesti yhteyttä edustajiin ja ehdottavat omien hankkeidensa toteuttamista joululahjarahoilla. 

Miksi joululahjarahoja myönnetään? 

Perimmiltään kyse on budjettivallasta. Voimassa olevan perustuslain 83. pykälän mukaan ”eduskunta päättää varainhoitovuodeksi kerrallaan valtion talousarvion, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa”.

Tekemällä muutoksia hallituksen esitykseen talousarviosta eduskunta käyttää sille kuuluvaa budjettivaltaa. Ei ole suinkaan sattumaa, että joululahjarahoista alettiin puhua 1980-luvun alussa. Silloin Suomessa ryhdyttiin vahvistamaan parlamentarismia. Edellisellä vuosikymmenellä eduskunnan asema oli ollut niin heikko, että pääministeri ei käynyt eduskunnassa kahteen vuoteen kertaakaan edes puhumassa. Samalla budjettivalta oli siirtynyt eduskunnalta hallitukselle. Alun perin budjetin määrärahoista puhuttiinkin ”hallituksen joululahjarahoina”.

Joululahjarahat ovat taloudellisesti pieni mutta symbolisesti suuri muistutus eduskunnan budjettivallasta juuri joulun alla. 

Mistä löydän tiedon, mihin kohteisiin joululahjarahoja on esitetty?

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjataan valiokunnan ehdottamat muutokset kullekin momentille. Lisäykset kirjataan yleensä muotoon ”valiokunta lisää…” tai ”valiokunta lisää momentille…”, joten näitä hakulauseita käyttämällä voi löytää tehtyjä lisäysehdotuksia. Valiokunta saattaa mietinnön valmistumisesta kertovaan tiedotteeseen lisätä erillisen listauksen tehdyistä muutoksista.

Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2026.​