​Britannian EU-eropäätöksen käynnistämää EU:n tulevaisuuskeskustelua sivuten Brysselissä on viime aikoina pohdittu EU:n tulevaa institutionaalista kehitystä eli sitä, miten unionin eri toimielinten rooleja ja toimintatapoja tulisi uudistaa. Euroopan parlamentti avasi keskustelua hyväksymällä viime viikolla kolme päätöslauselmaa, joissa hahmotellaan EU:n toimielinrakenteen kehittämistä yhtäältä nykyisten perussopimusten puitteissa ja toisaalta perussopimuksia muuttamalla, sekä euroalueen vahvistamista. Institutionaaliseen kehittämiseen liittyvät myös komission viimeaikaiset pyrkimykset lisätä niin sanotun komiteamenettelyn avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä tehostaa EU-lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa.

Euroopan parlamentin viimeviikkoisissa päätöslauselmissa ehdotetaan muun muassa, että neuvosto luopuisi eri kokoonpanoistaan ja lisäisi entisestään määräenemmistöpäätöksentekoa. Mikäli perussopimusten muuttamiseen on valmiutta, parlamentti haluaisi myös esimerkiksi luoda EU:lle oman valtiovarainministeriön, supistaa komission kokoa huomattavasti sekä antaa EU-kansalaisille mahdollisuuden äänestää suoraan eurooppalaisten poliittisten puolueiden ehdokkaita komission puheenjohtajaksi. Euroalueen kehittämisen osalta parlamentin keskeisimpiä ehdotuksia on, että euroalueelle luotaisiin oma budjettikapasiteetti, että euroryhmän puheenjohtaja toimisi myös komission varapuheenjohtajana ja että Euroopan vakausmekanismi muutettaisiin vähitellen Euroopan valuuttarahastoksi.

Parlamentin päätöslauselmien hyväksyminen ajoitettiin niin, että niillä voitaisiin vaikuttaa maaliskuussa julkaistavaan komission valkoiseen kirjaan EU:n ja EMU:n tulevaisuudesta sekä tämän jälkeen Rooman sopimusten 60-vuotisjuhlan yhteydessä annettavaan EU-maiden johtajien tulevaisuusaiheiseen julistukseen. Suuri osa parlamentin päätöslauselmien esityksistä edustaa kuitenkin niin pitkälle vietyä integraation syventämistä, ettei niiden tueksi saatu edes parlamentista kovin laajoja enemmistöjä. Neuvostossa päätöslauselmien vastaanoton voi arvella olevan vielä selvästi laimeampi. Tästä syystä niiden vaikuttavuus jäänee vähäiseksi, varsinkin kun neuvoston ja komission puolelta ei juuri ole osoitettu kiinnostusta perussopimusten muuttamista kohtaan.

Jäsenmaat tuskin myöskään innostuvat komission ehdotuksesta liittyen komiteamenettelyn eli komitologian uudistamiseen. Komiteamenettelyssä on kyse siitä, että täytäntöönpanovaltaansa käyttäessään komissio varmistaa täytäntöönpanosäädöksilleen jäsenmaiden tuen tuomalla ne jäsenmaiden edustajista koostuvien komiteoiden hyväksyttäviksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa komiteassa ei saavuteta riittävää enemmistöä säädöksen hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi, komission on tehtävä päätös itse. Komission näkemyksen mukaan tämä sääntö on mahdollistanut sen, että jäsenmaat voivat vierittää varsin poliittisissakin kysymyksissä vastuun (ja sen myötä myös päätöksistä mahdollisesti aiheutuvan kritiikin) komission niskoille. Siksi komissio ehdottaa nyt komiteamenettelyn uudistamista muun muassa rajoittamalla jäsenmaiden mahdollisuutta äänestää tyhjää ja lisäämällä annettujen äänten julkisuutta. Tällaiset muutokset kuitenkin rajaisivat jäsenmaiden toimintavapautta siinä määrin, että ehdotuksen menestysmahdollisuudet neuvostossa lienevät huonot.

EU-lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan tehostamisen suhteen komission on helpompi saavuttaa tuloksia, sillä se voi itse päättää valvontakäytäntöjensä muutoksista. Eräisiin seikkoihin puututtiin lisäksi jo viime keväänä hyväksytyllä toimielinten välisellä sopimuksella paremmasta lainsäädännöstä. Täytäntöönpanoon on komission näkökulmasta liittynyt kahdenlaisia ongelmia: toisinaan täytäntöönpano on ollut puutteellista, kun taas toisinaan jäsenmaat ovat täydentäneet EU-sääntelyä täytäntöönpanovaiheessa omin kansallisin säädöksin, joista aiheutuvasta sääntelytaakasta on kuitenkin usein syytetty EU:ta. Toimielinten välinen sopimus puuttuu tähän jälkimmäiseen ilmiöön velvoittamalla jäsenmaat tekemään kansalaisilleen selväksi, mitkä EU-direktiivien kansallisten täytäntöönpanosäädösten elementit ovat suoraa seurausta direktiivistä ja mitkä ovat kansallisella tasolla lisättyjä. Puutteellisen täytäntöönpanon ongelmia ratkaistakseen komissio puolestaan julkaisi joulukuussa tiedonannon, jolla se tavoittelee aiempaa strategisempaa otetta täytäntöönpanon valvontaan sekä päivittää valvontakäytäntöjään muun muassa täytäntöönpanon viivästymisestä määrättävien seuraamusten ja kantelijan asemaa koskevien hallinnollisten menettelyjen osalta.