(Muutokset puhuttaessa  mahdollisia)

Arvoisa puhemies Gharahkhani, arvoisat Norjan suurkäräjien edustajat, hyvät naiset ja herrat,

Suomi ja Norja ovat kuin kaksi marjaa, kaksi samankaltaista pientä Pohjoismaata, vailla suurvaltamenneisyyden painolastia.

Poliittiset järjestelmämme ja yhteiskuntamme ovat rakentuneet demokratian, yksilönvapauden ja oikeusvaltion kunnioittamiselle. Perusarvonamme on myös luottamus yhtäältä kansalaisiin ja toisaalta viranomaisiin.

Suomi ja Norja ovat siinä määrin samankaltaiset, että mitä kauemmaksi mennään, sitä suurempi mahdollisuus on, että meidät sekoitetaan keskenään, tai jopa pidetään yhtenä ja samana.

Olemme molemmat maat kuuluneet aikoinaan Ruotsin vallan alle, joskin tässä on merkittäviä historiallisia eroja maidemme välillä. Kalmarin unionin aikaan kuuluimme jopa saman hallitsijan alle. Norja tuli osaksi Ruotsia vuonna 1814, mutta Suomi oli tuolloin jo joutunut osaksi Venäjää muutamaa vuotta aiemmin, 1809.

Molempien maidemme itsenäistymisen ja pohjoisten rajakysymysten ratkettua Suomen ja Norjan suhteet lämpenivät selvästi 1930-luvulla. Samalla maailmanpolitiikan tummat pilvet alkoivat kasaantua myös pohjoiselle taivaanrannalle.

30.11.1939 Neuvostoliitto aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Suomeen sodassa, joka myöhemmin, kesäsotana alkaneen jatkosodan myötä sai nimekseen talvisota.

Suomi sai Norjassa osakseen paljon sympatiaa, ja sotaan lähtikin satoja norjalaisia vapaaehtoisia, jotka taistelivat ruotsalaisten vapaaehtoisten joukkojen rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Noin 700 norjalaisesta vapaaehtoisesta ainakin kaksi antoi henkensä Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Suomi on ikuisesti kiitollinen.

Toisen maailmansodan jatkokehitys toi sodan vielä Norjankin maaperälle, ja suurvaltojen imperialismi ajoi meidän hetkeksi eri leireihin. Suhteet palautuivat kuitenkin nopeasti 1945 alkaen.

Hyvät ystävät,

Istuessamme täällä hienolla illallisella, Ukrainassa sotilaat puolustautuvat kylmenevässä säässä epätoivoisesti – mies- ja ammuspulan keskellä – Venäjän hyökkäystä vastaan. Ukrainalaissiviilit yrittävät jatkaa elämäänsä ja suoriutua arjen haasteista Venäjän jatkuvien drooni- ja ohjushyökkäysten keskellä.

Taistelu ja vihollinen Ukrainassa tänään on sama kuin Suomessa 1939. Venäjä kylvää tuhoa, kauhua ja kuolemaa. Ukraina tarvitsee kaiken mahdollisen apumme. Kyse on koko Euroopan turvallisuudesta ja sääntöperäisen maailmanjärjestyksen tulevaisuudesta.

Juhlapuheista huolimatta olemme kollektiivisessa lännessä epäonnistuneet Ukrainan riittävässä tukemisessa. Aivan kuten suomalaisten voimat hupenivat aikoinaan taistelussa Neuvostoliittoa vastaan, Ukrainan asevoimat joutuvat nyt perääntymään rintamalla, eikä voimaa vastahyökkäyksiin enää ole.

Moraalisena velvoitteenamme on nyt vähintäänkin mahdollistaa venäläisjoukkojen pysäyttäminen, taata Ukrainan elinkelpoisuuden ja itsenäisyyden säilyminen, antaa todellinen mahdollisuus jälleenrakennukseen sekä sellaisten läntisten turvatakuiden antaminen Ukrainalle, että Venäjä ei voi enää tulevaisuudessa uudelleen hyökätä Ukrainaan. "Suomen malli" ja Ukrainan "neutraalius" puolestaan tarkoittaisi epävakautta ja Ukrainan jäämistä Venäjän armoille.

Venäjän hyökkäyssota ja sitä edeltäneet uhkaukset sysäsivät Suomessa keväällä 2022 liikkeelle nopean uudelleenarvion Nato-jäsenyydestä. Kansa muutti mieltään käytännössä yhdessä yössä. Norja oli ensimmäisten joukossa tukemassa Nato-jäsenyyttämme ja turvallisuuttamme jäsenprosessin aikana.

Pohjoismaat ovat Suomen läheisimmät yhteistyökumppanit. Heikentyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen seurauksena yhteistyö samat arvot ja intressit jakavien Pohjoismaiden kesken korostuu entisestään.

Kaikkien viiden Pohjoismaan ollessa nyt sotilaallisia liittolaisia ja Naton jäseniä puolustussuunnittelu ja yhteinen puolustus on entistä helpompaa ja konkreettisempaa. Samalla jatkamme yhdessä kriisivalmiuden parantamista, kokonaisturvallisuusajattelua ja sisäisen turvallisuuden parantamista. Pohjolan linnoitus on nyt yhteinen ja entistä vahvempi.

Arvoisat kuulijat,

Suomella ja Norjalla on pohjoisessa yhteistä rajaa satoja kilometrejä. Pohjoisen ihmisten kokemukset kanssakäymisestä ovatkin varmasti erilaisia, mutta etelämmästä katsottuna Suomen ja Norjan välillä on aina ollut Ruotsi.

Läheiset mutta osin myös historiasta johtuvat kompleksiset suhteet isoveli-Ruotsin kanssa ovat ainakin Suomessa välillä estäneet näkemästä Ruotsista pidemmälle länteen, ehkä myös Norjassa pidemmälle itään.

Kun sitten olemme päässeet Ruotsin yli, olemme usein ilahtuneet siitä, miten samanmielisiä ihmisiä Norjasta löytyy ja miten helppoa suomalaisten ja norjalaisten on tulla toimeen keskenään.

Meille on tärkeää myös suomen kielen asema Norjan kahden pohjoisen maakunnan alueella ja se, että suomelle on näillä alueilla taattu niin sanotun toiskielen asema.

Maidemme suhteet ovat lähentyneet huomattavasti viime vuosina myös taloudellisesti. Suorissa sijoituksissa Norjasta Suomeen on ollut selkeä nouseva trendi aina vuodesta 2019 lähtien. Suomen ja Norjan välillä on viime vuosina tehty myös useita yrityskauppoja.

Olennaisin muutos koskee puolustusalan yhteistyötä uudessa tilanteessa Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Norja on ollut Natossa jo 75 vuotta, Suomi 1,5 vuotta, joten meillä on teiltä paljon opittavaa. Puolustusalan yritysten Nammon ja Patrian suomalaisnorjalaiset yhteisomistukset parantavat kilpailukykyämme ja huoltovarmuutta.

Norjan tärkeydestä Suomelle kertoo se, että nykyisessä hallitusohjelmassamme on mainittu nimeltä vain neljä maata puolustusyhteistyön kehittämisen yhteydessä: Yhdysvallat, Ruotsi, Norja ja Iso-Britannia.

Uusi tilanne, jossa sota ei Venäjän toimien vuoksi ole pelkkä hypoteettinen asia, on lisännyt myös Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden merkitystä selvästi, koska Suomen ainoa maayhteys länteen on pohjoisessa.

Hyvät kuulijat,

Maidemme ja kansalaistemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamisen lisäksi meillä on ratkottavanamme muitakin kysymyksiä. Aikaamme leimaa Venäjän hyökkäyssodan lisäksi mm. epävarmuus Yhdysvaltain tulevasta suunnasta ja teknologinen murros tekoälyineen. Näitäkin kehityskulkuja ja ongelmia on hyvä ratkoa yhdessä läheisten kumppanien kanssa. Yhdessä ja omalla esimerkillämme voimme vaatia Eurooppaa ottamaan enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan.

Suomi ja Norja ovat kulkeneet Pohjantähden alla pitkän matkan historian hämäristä tähän pisteeseen, jossa olemme läheisempiä kuin koskaan ennen. Kiitos kaikesta Norja. Ehdotan maljaa kansojemme ja maidemme erittäin läheiselle yhteydelle ja yhteiselle tulevaisuudelle! ​​