Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Karjalan Kielen Seura (KKS) on neuvotellut usean viime vuoden aikana lähes kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa kotoperäisen karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman käynnistämisestä. Kaikki neuvottelukumppanit ovat olleet valmiita tukemaan tätä nelivuotista hanketta, ja valtion vuoden 2017 budjettiin myönnettiinkin 100 000 euroa tätä tarkoitusta varten. Valitettavasti tämä ei riitä kuin elvytysohjelman käynnistämiseen, eikä hallituksen vuoden 2018 budjettiesityksessä ole huomioitu elvytysohjelman monivuotisuutta vaan tuki on otettu pois momentilta.
Elvytysohjelma toteutetaan siten, että KKS hankkii valtionavustuksen lisäksi itse vähintään puolet lisää varoja yksityissektorilta avustuksina, lahjoituksina ja sponsoritukena. Monivuotisen kokemuksemme mukaan valtion osallistuminen elvytystyön rahoitukseen on ehdottomasti ratkaiseva tekijä myös muiden tukijoiden mukaantulolle. Karjalaisjärjestöt eivät pysty hankkimaan yksin tehokkaaseen elvytykseen tarvittavia varoja, vaan siihen tarvitaan myös valtion rahaa.
Kotoperäinen karjalan kieli (muut kaksi kotoperäistä kieltä ovat suomi ja saame) ja kulttuuri ovat asiantuntijoiden mukaan edelleen häviämisvaarassa ilman elvytysohjelmaa, vaikka asiantuntijat arvioivat kielen puhujia olevan 11 500 ja vähemmistöön kuuluvia noin 30 000. Ristiriita valtion rahoituksessa vähemmistöjen suhteen on ilmeinen, kun ajatellaan, että esimerkiksi ruotsinkielisen viittomakielen elvytystyö on saanut valtion budjetissa viime vuosina tukea useita satoja tuhansia euroja, vaikka tähän vähemmistöön kuuluu vain 300 henkeä.
Ilman karjalaisten huomattavaa panosta suomalaisen kulttuurin ja identiteetin rakentamisessa kansakuntamme olisi kulttuuriltaan varsin toisenlainen kuin nykyisin. Juhlavuonna Suomen valtiovalta voisi näin ollen muistaa budjetissaan karjalaista kansanosaa ja myöntää Karjalan Kielen Seuran käyttöön jatkossakin tuon karjalankielisen vähemmistön niin kipeästi tarvitseman taloudellisen tuen.
Edellä olevan perusteella ehdotan,