Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari on ortodoksinen nunnaluostari, joka toimii Heinävedellä Palokin kylässä. Luostarin merkitys alueen matkailulle, kulttuurille ja myös henkiselle elämälle on suuri, ja sen perinteet alueella ovat vahvat. Luostarin juuret ulottuvat aina vuoteen 1895, jolloin se aloitti toimintansa Karjalan kannaksella. Sotien jälkeen luostarin toiminta siirtyi Suomen puolelle, ja se on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946 lähtien yhtäjaksoisesti.
Luostarin toimeentulo koostuu tuohustehtaan kynttilätuloista, matkailusta ja yrttituotannosta, joiden tulot koronaepidemian seurauksena ovat romahtaneet erityisesti tuohustehtaan osalta. Luostarin taloutta viime vuosina on haastanut se, että se ei saanut romahtaneesta yritystoimintaluonteesta huolimatta koronatukia, koska tukiehtojen mukaan avustuksia ei ole voitu myöntää julkisille yhteisöille, sillä luostari on lain mukaan seurakunta.
Jotta luostarin elinvoimaisuus ja olemassaolo voidaan turvata myös pitkälle tulevaisuuteen, on sen voitava vahvistaa elinkeinotoimintaansa erityisesti matkailun saralla. Tämä edellyttää uusia investointeja rakennuskannan saneeraamiseen sekä alueen kehittämiseen. Luostarin alue ja rakennukset ovat myös tärkeää historiallista kulttuuriympäristöä. Luostarin omat tuotot eivät kuitenkaan riitä suurempiin kunnostushankkeisiin sen vaalimiseksi.
Kunnostushankkeet auttavat Vaalimaan alueen tärkeää kulttuuriympäristöä ja edistävät luostarin mahdollisuuksia ylläpitää omaa toimintaansa, mikä puolestaan mahdollistaa luostarille kulttuuriympäristöstä huolehtimisen myös tulevaisuudessa sekä sen jakamisen lähiyhteisön kanssa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,