Ampumaratojen määrä Suomessa on vähentynyt huolestuttavasti viime vuosien aikana, ja erityisesti nykyisen turvallisuusympäristön vuoksi on elintärkeää kasvattaa ampumarataverkostoa. Keskittämisen ja pienten ampumaratojen lakkauttamisten myötä ampumaharjoittelu on vaikeutunut olennaisesti ympäri Suomen. Ampumaratoja eivät käytä pelkästään reserviläiset ja varusmiehet, vaan myös esimerkiksi metsästäjät ja ampumaurheilijat sekä viranomaiset kuten poliisi ja rajavartiolaitos. Ratoja käyttää peräti joka kahdeksas suomalainen. 

Välimatkat radoille ovat kasvaneet, ja paine ampumaharjoitteluun yksityisillä mailla kasvanut. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökulmat pystytään parhaiten ottamaan huomioon virallisilla ampumaradoilla, minkä lisäksi on tärkeä huomioida eläinsuojelullinen näkökulma: metsästäjien on päästävä harjoittelemaan ampumista jahtien välillä, ja tästäkin syystä rataverkoston on oltava kattava.  

Ampumataitoinen kansa on vahvin isänmaan suojamuuri, ja tämänhetkisessä maailmantilanteessa ampumarataverkostoa on kasvatettava kaikin mahdollisin keinoin. Yksi olennainen keino on osoittaa yhdistyksille avustuksia, joilla he pystyvät ylläpitämään ja hakemaan ympäristöluvat nykyisille ampumaradoille sekä perustamaan uusia.