Koronapandemia on pakottanut yhteiskunnan sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Tämä on koskenut niin kansalaisia, yrityksiä kuin päätöksentekijöitäkin. On vaadittu nopeaa reagointia, jotta pandemiatilanteessa nähtyihin äkkikäännöksiin on kyetty vastaamaan. Nopeasti huonompaan päin kääntyneet tilanteet ovat kerta toisensa vieneet yhteistä maalia kauemmas. Tähän pitää olla edelleen varautunut, sillä sekä olemassa olevat että tulevat epävarmuustekijät tekevät tilanteen kehittymisen ennustamisesta haastavaa. Ulospääsy pandemiasta voi viedä paljon enemmän aikaa kuin vielä hetki sitten ennustettiin. Edelleen pitää olla valmius tehdä päätöksiä, joiden avulla turvataan kansalaisten terveyttä, mutta samalla mahdollistetaan yhteiskunnan säilyminen mahdollisimman avoimena ja aktiivisena.  

Uudenlaiseen ja ennakoimattomaan tilanteeseen ollaan jälleen ajautumassa maailmalla nopeasti leviävän omikron-variantin seurauksena. Uuteen varianttiin ja sen vaikutuksiin sisältyy vielä useita avoimia kysymyksiä, mutta varmaa on se, että päätöksentekijöiltä vaaditaan reagointia jo ennen kuin kaikkiin kysymyksiin on saatu vastauksia. Alustavat tiedot antavat merkkejä käytössä olevien rokotteiden toimivuudesta uuttakin varianttia vastaan, mutta viimeistään tässä vaiheessa on käynyt selväksi, että rokotteetkaan eivät tarjoa aukotonta ratkaisua koko kriisiin.  

Useissa maissa on pandemian pitkittyessä esitetty pakkorokotusten ottamista käyttöön, mutta Suomessa tälle tielle ei tule lähteä. Ratkaisu olisi yhteiskunnallisesti kestämätön, eikä tällainenkaan ratkaisu poistaisi pandemiaa, vaan edelleen sen kanssa olisi tultava toimeen ja hallittava siitä aiheutuvia seurauksia. Rokotteet ovat yhä keskeisimpänä keinona näiden seurauksien hallitsemisessa, mutta niiden ohella tarvitaan muitakin työkaluja torjua uhkia. Kuten tähänkin saakka, testaaminen, tartuntaketjujen katkaiseminen ja suojautumistoimet ovat niistä tärkeimpien joukossa. Ne ovat tärkeitä riippumatta omikron-variantin tai tulevien varianttien ominaisuuksista. 

Pandemian torjunnassa ja siihen liittyvissä toimissa, kuten esimerkiksi testaamisessa, on julkisella sektorilla ollut luonnollisesti avainrooli. On kuitenkin otettava käyttöön yhä enemmän myös niitä keinoja, joilla pystytään keventämään ylikuormittuneen julkisen sektorin taakkaa niin työvoiman kuin taloudenkin osalta. Vaikka julkisella sektorilla tulee olla edelleen johtava rooli pandemian hallinnassa, tulisi kansalaisia kannustaa huolehtimaan yhteiskunnan terveysturvallisuudesta yhä enemmän myös oma-aloitteisesti. Yksi tällainen keino on kotona tehtävien koronapikatestien hyödyntäminen. Niiden avulla voidaan vähentää terveydenhoitoalan kuormitusta ensinnäkin testaamisen osalta, mutta myös sairaalakuormituksen näkökulmasta. Kun kynnys testaamiselle on matala, voidaan ennaltaehkäistä taudin leviämistä ja vakavia tapauksia. Pikatestien hyödyntäminen on myös julkisen talouden näkökulmasta järkevää. Niiden avulla voidaan vähentää kalliimman testaamisen tarvetta sekä vielä kalliimmaksi koituvan sairaalahoidon tarvetta, kun tieto tartunnasta saadaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.  

Julkinen sektori on pitkälti vastannut koronatestaamisesta aiheutuvista kuluista, eikä loppusummaa edes vielä tiedetä jylläävän pandemian keskellä. On järkevää saada hyödynnettyä kotona tehtäviä halvempia pikatestejä laajemmassa mittakaavassa. Nopea tapa helpottaa tämän keinon saamista käyttöön olisi mahdollistaa pikatesteistä aiheutuvien kulujen vähentäminen verotuksessa. Se kannustaisi ihmisiä varmistamaan, ettei tietämättään vie virusta eteenpäin. Kasvomaskien osalta kulujen vähentäminen on jo mahdollista. Töissä käytettävien maskien kuluja voi vähentää tulonhankkimiskuluna, ja työmatkoilla käytettävien maskien kuluja voi vähentää matkakuluna. Mahdollisuus verovähennykseen myös pikatestien osalta olisi järkevää niin terveysturvallisuuden, talouden kuin yritysten näkökulmasta.