Metsien talouskäytöllä on suuri vaikutus luonnon monimuoitoisuuteen. Enää vain alle 3 % metsistämme on luonnontilaisia, ja yli 700 eliölajia uhkaa kuolla Suomesta sukupuuttoon ensisijaisesti metsien talouskäytön vuoksi. Uhanalaisten lajien joukossa ovat monet tutut lajit, kuten vaikkapa hömötiainen ja pyy. 

Valtio ostaa vuosittain vapaaehtoiseen menettelyyn perustuen Metso-ohjelman puitteissa yksityisiä maita suojellakseen arvokkaimpia metsiä ja täydentääkseen suojelualueita. Metso-ohjelma on tärkeä, ja sen rahoitusta onkin tällä hallituskaudella nostettu.  

Samalla, kun käytämme rahaa yksityismetsien ostamiseen, hakkaamme kuitenkin jopa huomattavasti arvokkaampia metsiä valtion omilla mailla. Metsähallituksen on osoitettu toistuvasti hakkaavan alueita, joilla on runsaasti esimerkiksi uhanlaisten lajien esiintymiä. Liian usein kaadettavaksi päätyy metsää, joka on luontoarvoiltaan yhtä arvokasta tai arvokkaampaa kuin toisaalla Metso-ohjelman puitteissa ostettu metsä.Tämä ei ole kustannustehokasta biodiversiteetin suojelua. 

Mielestämme valtion tulee olla edelläkävijä luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Valtion talousmetsät kaipaavat kipeästi luontokartoituksia. Kaikki yli 140-vuotiaat metsät ja luonnontilaiset sekä luonnontilaisen kaltaiset metsät tulisi suojella. Samoin tulisi suojella kaikki metsät, jotka täyttävät Metso-ohjelman kriteerit. Tällä hallituskaudella on panostettu paljon yksityismetsien suojeluun ja ennallistamiseen. Se ei kuitenkaan riitä pysäyttämään luontokatoa. Valtion omistamien, luonnoltaan arvokkaiden metsien suojelu on välttämätöntä, jos luonnon monimuotoisuuden hupeneminen halutaan pysäyttää. Vanhoja metsiä tai uhanalaisten lajien elinympäristöjä ei tule valtion mailla enää hakata.  

Tilanteen korjaamiseksi ja uusien vahinkojen minimoimiseksi valtion mailla tehtävien, hakkuualueiksi kaavailtujen metsien luontoarvojen kartoitusta täytyy tehostaa välittömästi. Pidemmällä aikavälillä kaikesta valtion omistuksessa olevasta talousmetsästä tulee olla selvillä sen luontoarvot monipuolisesti. Biodiversiteetin arvostus ja täsmällinen paikkakohtainen luontotieto on välttämätöntä myös Metsähallituksen metsätaloustoiminnan hyväksyttävyyden kannalta.