Saattohoitoa on kehitetty Suomessa vuosia. Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvä saattohoito Suomessa -ohjeistus vuodelta 2010 on ollut merkittävä ja tärkeä työkalu saattohoidon laadun parantamisessa. Ohjeistuksen myötä olemme saaneet kuntiin, kaupunkeihin ja kuntayhtymiin muun muassa saattohoitosuosituksia ja suunnitelmia. Saattohoidosta ei ole omaa lainsäädäntöä, mutta sitä koskevaa sääntelyä on sisällytetty eri lakeihin. Perustuslaki (731/1999) takaa jokaiselle perusoikeutena inhimillisen ja kivuttoman kuoleman. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamiseen. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) sääntelee oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun ja hoitoon pääsyyn.  

Helmikuussa 2017 eduskuntaan saapuu ns. eutanasiakansalaisaloite, joka nostaa esiin keskustelun kuolevan potilaan hoidosta. Tällä toimenpidealoitteella en ota kantaa kansalaisaloitteeseen, vaan nostan esiin saattohoitoon liittyvät asiat. Saattohoitoon ja kuolevan potilaan kohtaamiseen ja hänen hyvän ja laadukkaan hoitonsa turvaamiseen tähtäävät toimet ovat tärkeitä asioita toteuttaa ja viedä eteenpäin. Saattohoitoa on lähdettävä kehittämään kokonaisvaltaisesti ja saattohoitoon liittyviä puutteita korjattava. Suomesta puuttuu muun muassa saattohoitoa sääntelevä oma lainsäädäntö, mutta myös lapsipotilaisiin liittyvät saattohoito- ja Käypä hoito - suositukset, mikä on selkeä epäkohta. Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on nostanut kannanotossaan esiin sen, että lasten saattohoitoon on laadittava kansalliset suositukset (lapsiasia.fi, 18.3.2016).  

Tällä toimenpidealoitteella esitän toimia saattohoidon kehittämistyön aloittamiseksi siten, että sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistetään hanke ja perustetaan työryhmä, joka selvittää saattohoitoa koskevan erillislainsäädännön tarpeellisuutta, jo olemassa olevan lainsäädännön tarkistamista, lasten saattohoitoon liittyvien kansallisten suositusten laatimista sekä saattohoitopotilaiden yleisten hoito-ohjeistusten päivittämistä. Saattohoidon järjestäminen ja sen laadun turvaaminen on huomioitava myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa siten, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu ja saattohoitopaikkoja on saatavilla ympäri Suomen.