Koronakriisi on koetellut huoltovarmuutta. Ruoantuotannon omavaraisuus on keskeinen palanen huoltovarmuuden kokonaisuutta ajatellen Suomessa ja muualla maailmassa. Ruoan saannin turvaaminen on noussut varteenotettavaksi huolenaiheeksi koronan leviämisen seurauksena. Kriisi on osoittanut meille myös sen, että ruoan tuotannossa korkea omavaraisuusaste on erittäin tärkeä, sillä globaalin häiriötilan kohdatessa tuontiruoan saannin varaan ei voi laskea. Kotimaisen maatalouden ja ruoantuotannon toimintakyky on kyettävä turvaamaan myös poikkeusoloissa. Esimerkiksi ulkomaisen työvoiman saanti tiloille on tuottanut vaikeuksia ja uhka siitä, että kylvötyöt ja sadonkorjuu jäävät osittain tekemättä, on todellinen. Poikkeuksellisia olosuhteita varten on luotava toimiva strategia, joka turvaa ruoantuotannon toimintaedellytykset.  

Kotimaisen maatalouden toimintaedellytysten parantaminen on paras tapa varmistaa ruoantuotannon korkea omavaraisuusaste ja samalla turvata ruoan saanti kriisitilanteissa. Huoltovarmuuden lisäksi kotimaisen tuotannon vahvistaminen tarkoittaa lisää työpaikkoja ja talouskasvua Suomeen sekä puhdasta, turvallista, terveellistä, tuoretta ja laadukasta ruokaa suomalaisten ruokapöytiin. Myös eläinten hyvinvointi on huomioitu Suomessa paljon paremmin kuin monissa muissa maissa. 

Suomalaiset ruoantuottajat ovat olleet jo pitkään tiukoilla hintakilpailussa, kun EU-alueelta maahamme virtaa edullisia elintarvikkeita ja kauppaliikkeet ottavat oman osansa hyödykkeiden kuluttajahinnasta. Tilojen määrä onkin vähentynyt tällä vuosituhannella hälyttävää tahtia. On selvää, että jokainen lakkautettu tila heikentää osaltaan huoltovarmuutta. Brexitin myötä myös Suomen maataloustukiin tulee heikennyksiä. Taloudellinen tilanne on haastava kaikkialla EU-alueella, ja EU-tukien suhteen näkymät eivät ole hyvät. Myös kestävämpään kehitykseen tähtäävä EU:n Green Deal on haaste maatalouden näkökulmasta. 

Edellä mainituista syistä Suomen on kyettävä luomaan kansallinen tukijärjestelmä, joka turvaa nykyistä paremmin maataloustuottajien elinkeinon harjoittamisen ja vahvistaa heidän asemaansa hintakilpailussa. Tukijärjestelmän ja työvoiman saatavuuden parantamisen lisäksi tarvitaan helpotuksia muun muassa maatalouteen liittyvän byrokratian karsimiseen. Myös ympäristönsuojeluun liittyvissä toimissa maatalouden toimintaedellytykset on huomioitava nykyistä paremmin. Työ kokonaisvaltaisen, kriisinkestävän ja tulevaisuuteen tähtäävän mittavan maatalouden uudistamisen eteen on aloitettava nyt. Poikkeustilanteiden varalle on laadittava erityinen strategia maatalouden toimivuuden varmistamiseksi.