1  Asian tausta ja valmistelu

2  Nykytila ja sen arviointi

3  Tavoitteet

Tavoitteena on kokeilla uusia tapoja edistää julkisin varoin kestävää metsätaloutta. Kokeilussa testattaisiin tuen myöntämistä tuloksen perusteella ja selvitettäisiin ympäristöllisten tarjouskilpailujen hyödyllisyyttä. Kokeilun vaikutuksia selvitetään tutkimuksella. Sen tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä 2030-luvun kannustejärjestelmän kehittämisestä. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Muut toteuttamisvaihtoehdot

6  Lausuntopalaute

Esityksestä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: Baltic Sea Action Group, Bioenergia ry, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Energiateollisuus ry, Etämetsänomistajien liitto ry, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, John Nurmisen Säätiö, Jyväskylän yliopisto, Kemijärven yhteismetsä, Koneyrittäjät ry, Kuusamon yhteismetsä, liikenne- ja viestintäministeriö, Luonnonvarakeskus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y., Maanmittauslaitos, Maanomistajain liitto, METO – Metsäalan Asiantuntijat ry, METO – Metsäalan yrittäjät ry, Metsäbiotalouden tiedepaneeli, Metsähallitus, Metsänhoitoyhdistysten Palvelu MHYP Oy, Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry, Metsäpalvelutyönantajat ry, Metsäteho, Metsäteollisuus ry, oikeusministeriö, oikeuskansleri, Pellervon taloustutkimus PTT, Posion yhteismetsä, Pääkaupunkiseudun metsänomistajat PKMO ry, Ruokavirasto, Sallan yhteismetsä, Sahateollisuus ry, Suomen ilmastopaneeli, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto – Sitra, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Luontopaneeli, Suomen metsäkeskus, Suomen riistakeskus, Suomen tieyhdistys ry, Suomen yhteismetsät ry, Suomen ympäristökeskus, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., Tapio Oy, Temepa Infra Oy, Teollisuusliitto ry, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Väylävirasto, WWF Suomi, ympäristöministeriö ja Österbottens svenska producentförbund r.f. Lisäksi lausuntopyyntö oli nähtävillä maa- ja metsätalousministeriön verkkosivulla ja lausuntopalvelu.fi:ssä. 

Lausunnon antoivat Bioenergia ry, Energiateollisuus ry, Itä-Suomen yliopisto, Koneyrittäjät ry, Kristillisdemokraattien maa- ja metsätalousryhmä, Luonnonvarakeskus, Maanmittauslaitos, Maanomistajain liito ry, Metsäbiotalouden tiedepaneeli, Metsäteollisuus ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y, Pellervon taloustutkimus PTT ry, Sahateollisuus ry, Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry, Suomen ilmastopaneeli, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen metsäkeskus, Suomen tieyhdistys ry, Suomen yhteismetsät ry, Suomen ympäristökeskus SYKE, Svenska lantsbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja ympäristöministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriö, Metsähallitus, oikeusministeriö, Ruokavirasto ja työ- ja elinkeinoministeriö ilmoittivat, etteivät he lausu ehdotuksesta.  

Tulosperusteisten tukien ja ympäristöllisten tarjouskilpailujen kokeiluja pidettiin yleisesti kannatettavana. Lausunnoissa nähtiin, että ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää uusia toimia luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja turvaamiseksi myös talousmetsissä. Kannustejärjestelmän uudenlaisien tukimallien nähtiin olevan tähän hyvä keino.  

Eniten huolta herättivät esityksen aikataulun tiukkuus ja rahoituksen määrä. Kokeilun lyhyen keston nähtiin vaikeuttavan luotettavien johtopäätösten tekoa. Osassa lausuntoja nostettiin esiin, että nykyisen Metka-järjestelmän toimivuus tulee varmistaa ja myös arvioida sitä, mitkä sen piirteet vaikeuttavat luonnonhoidon toimenpiteiden merkittävää kasvua. Pilotointiin varattua rahoitusta pidettiin riittämättömänä, erityisesti lehtipuuosuuden kasvattamiseen tähtäävän tuen osalta. Useissa lausunnoissa nostettiin esille viestinnän ja osaamisen kehittämisen merkitys kokeilun onnistumiselle. Metsäteollisuus ry ja Koneyrittäjät ry pitivät hallinnon osuutta kokeilun kustannuksista erittäin suurena. Erityisesti järjestelmäkehityksen kustannuksia pidettiin korkeina ja toimijoiden ja metsänomistajien kouluttamisen ja neuvontaan varattua resurssia vaatimattomana. Lausunnossaan Metsäteollisuus ry nosti esille myös riskin, että toimijoilla ei välttämättä ole resursseja tai halukkuutta ryhtyä järjestelmäkehitykseen pilotoinnin lyhyen keston takia.  

Lausunnonantajat pitivät lehtipuuston lisäämistä kannatettavana. Toisaalta metsäbiotalouden tiedepaneeli katsoi, että lehtipuun osuus muodostuu jo nykyisinkin varsin korkeaksi, mikä heidän mukaansa kyseenalaistaa tuen tarkoituksenmukaisuuden. Itä-Suomen yliopisto katsoi mahdolliseksi, että tukea ohjautuu kohteisiin, joissa haluttu toimenpide tehtäisiin ilman tukea. Perusteeksi esitettiin, että ilmastonmuutoksen takia rationaaliset maanomistajat ovat halukkaita lisäämään lehtipuuston osuutta mahdollisten tuhojen pienentämiseksi. Osa lausunnonantajista suhtautui kriittisesti jaksollisen kasvatuksen tukemiseen ylipäätään. Osa lausunnonantajista näki, että säästöpuiden lisääminen voisi olla tehokkaampi keino lehtipuuosuuden kasvattamiseen ja että olisi huomioitava, että lehtipuuosuuden kasvu voi lisätä hirvieläintuhoja. Vaihtoehdoksi lehtipuuosuuden lisäämiselle esitettiin tukea puulajien kirjon ylläpitämiseen. Usea lausunnonantaja kiinnitti huomiota taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen alentamiseen ja lehtipuuosuudesta maksettavan lisän suuruuteen. 

Suojavyöhykkeen jättämistä koskevaa tukea pidettiin yleisesti ottaen kannatettavana. Myös tuen rajaamista tiettyihin maakuntiin pidettiin perusteltuna. Maanomistajain liitto ja Suomen yhteismetsät esittivät kokeilumaakuntiin lisättäväksi pohjoisen Suomen maakunta. Suojavyöhykkeiden jättämisen osalta pidettiin epäselvänä, katsotaanko tuen saamisen esteeksi sitä, jos luvattuja hakkuita ei olekaan tehty tai on jätetty tuettua aluetta leveämpi suojavyöhyke. Suomen ympäristökeskuksen mukaan leveämmästä suojavyöhykkeestä ei lähtökohtaisesti pitäisi rankaista. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan maanomistajan tulisi olla mahdollista jättää tuettua laajempi suojavyöhyke niin tahtoessaan. Varsinais-Suomen ELY-keskus esitti, että suojavyöhykkeiden maksimileveyden tulisi olla ehdotettua leveämpi alueilla, joilla halutaan turvata uhanalaista lajistoa ja joissa toimenpiteitä pyritään tehdä valuma-aluelähtöisesti. Osa lausunnonantajista koki, ettei kymmenen vuoden suojelusta ole merkittävää hyötyä vesistölle tai rantametsän lajistolle, jos rantametsä hoito- ja kunnossapitovelvoitteen jälkeen hakataan. Näissä lausunnoissa katsottiinkin, että suojavyöhykkeistä tuli maksaa pysyvän suojelun korvaus. Metsänomistajia ja metsäteollisuutta edustavat tahot nostivat esille, että hakkuiden aloittamisen kiellon tulisi koskea vain niitä kuvioita, joihin suojavyöhyke sijoittuu ja että hakemuksia tulisi käsitellä jatkuvasti, jottei tukimuoto viivästytä hakkuiden aloittamista. 

Suon ennallistamiseen myönnettävää tukea pidettiin hyvänä. Suomen ympäristökeskus piti suon ennallistamisen hankkeiden valintaperusteita monipuolisina ja kokeiluun sopivina. Metsäbiotalouden tiedepaneeli esitti, että keskeinen poisrajaava kriteeri tukikelpoisuudelle tulee olla puuntuottokyky. Näin hyväkasvuiset, suoluonnon osalta voimakkaasti muuttuneet kohteet rajautuisivat tukien ulkopuolelle ja voitaisiin siten välttää pitkäaikaiset epäedulliset ilmastovaikutukset. Toisaalta Suomen ympäristökeskus näki, että lajiston ja luontotyyppien uhanalaisuuden näkökulmasta keskittyminen reheviin suotyyppeihin on perusteltua. Silva ry, MTK ja Suomen ympäristökeskus pitivät suon ennallistamishankkeiden kaksivaiheista hakua hyvänä ratkaisuna. Se vähentää maanomistajille ja toimijoille koituvaa riskiä korkeiden suunnittelukustannusten jäämisestä maanomistajan maksettavaksi, mikäli hanke jäisi ilman tukea. 

Lehdon luonnonhoitoon myönnettävää tukea pidettiin kannatettavana. Valintaperusteet nähtiin selkeiksi ja niiden nähtiin ohjaavan tukea monimuotoisiin lehtoihin. Metsätalouden tiedepaneeli piti lehdon luonnonhoidon tukiehtoja monimutkaisina ja heidän näkemyksensä mukaan indikaattoreita on paljon. Metsäteollisuus ry, Sahateollisuus ry ja MTK kritisoivat kohteen kehittymisen arviointia tuen myöntämisen edellytyksenä. Sen arviointi nähtiin haastavaksi ja sitä pidettiin epätarkoituksenmukaisena. Tämän tilalle tukiehdoksi esitettiin hoidontarpeen arviointia. Varsinais-Suomen ELY-keskus esitti, että lehtojen hoidossa tulee huomioida pisteytystä nostavalla tavalla myös luonnonsuojelulain luontotyyppien sijainti. 

Useassa lausunnossa nostettiin esille, että ennallistamisasetuksessa tarkoitettujen suo- ja lehtoluontotyyppien sijaintia ja tilaa ei tiedetä kattavasti. Korostettiin, että hakemusten laatimiseksi vaaditaan selkeää ohjeistusta ja neuvontaa sekä käytännössä sovellettavaa kuvausta, jotta tukikelpoinen kohde on tunnistettavissa. Esitettiin, että suon hyvän tilan arvioimiseksi tarvitaan yhteiset kriteerit, joiden tulee olla käytettävissä kokeilun toimeenpanon alkaessa. Lisäksi Metsäteollisuus ry esitti, että metsäkeskuksella tulee olla mahdollisuus tehdä itsenäisiä linjauksia metsäisistä direktiiviluontotyypeistä ja niiden tilan tulkinnoista. 

Lausunnoissa tuotiin esille, että nykyinen vaatimus, jonka mukaan kunnossapidon kohteena olevaa aluetta ei saa käyttää siten, että metsätalous estyy olennaisesti, on ongelmallinen erityisesti suojavyöhykkeiden ja soiden ennallistamisen näkökulmasta. Koettiin, ettei tuen tule estää valtion tai sen rahoittamia kunnostustoimia, kuten Helmi-ohjelman pienvesien ennallistamista. Nähtiin myös, että maanomistajalla tulisi olla mahdollisuus perustaa alueelle esimerkiksi yksityinen suojelualue myös hoito- ja kunnossapitovelvoitteen aikana. Suomen ympäristökeskus esitti muutoksia hoito- ja kunnossapitovelvoitteen sisältöön. 

Lausuntojen johdosta on muutettu kokeilun kestoa pidemmäksi. Kokeilu kestäisi vuoden 2029 loppuun asti. Suojavyöhykkeen jättämisen kokeilumaakuntia on muutettu korvaamalla Etelä-Pohjanmaan maakunta Kainuun maakunnalla, jotta kokeiluun saadaan mukaan pohjoisen Suomen maakunta. Suojavyöhykkeen enimmäisleveyttä koskevaa vaatimusta on muutettu niin, että siitä voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Tämä mahdollistaa kohteen ominaispiirteet huomioiden leveämpien suojavyöhykkeiden jättämisen, mutta edellyttäisi kuitenkin uudistushakkuun tekemistä, jotta suojavyöhyke syntyisi. Lehdon luonnonhoidon tukiehtojen määrittelyjä on muutettu lausunnonantajien toivomalla tavalla. Kohteelta ei edellytettäisi, että se kehittyy ilman hoitoa huonompaan suuntaan, vaan että kohteella on hoidon tarve. Muutos on yhdenmukainen sen kanssa, että lehdon luonnonhoidon hakemusten valintaperusteissa arvioidaan hoidon tarvetta. Myös suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tukeen liittyvän hoito- ja kunnossapitovelvoitteen sisältöä on muutettu. Lisäksi esityksen perusteluja on pyritty selkeyttämään. 

Ehdotus, että taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä tulisi kohteelle jättää kaikkia siellä kasvavia lehtipuita, on monimuotoisuuden näkökulmasta hyvä. Sen valvominen olisi kuitenkin haastavaa, kun huomioidaan, että metsäkeskuksen tuottamassa metsävaratiedossa ei ole tietoa eri lehtipuulajien esiintymästä tai niiden määrästä. Tulosperusteinen tuen idea ei myöskään ole määritellä tarkkoja ehtoja siitä, miten toimenpide tulee toteuttaa, vaan antaa maanomistajalle vapauksia päästä lopputulokseen eri tavoin. Tämä mahdollistaa myös erilaisten riskien huomioimisen. 

Ehdotusta suojavyöhykkeen jättämisen tukea koskevien hakemusten jatkuvasta käsittelystä ei ole mahdollista toteuttaa tarjouskilpailuna, koska tarjouskilpailun ideana on vertailla eri hakemuksia keskenään ja valita niistä parhaat. Tämä edellyttää, että päätöksentekohetkellä on useita eri hakemuksia, joita vertaillaan keskenään. Idea olisi kylläkin toteutettavissa perinteisenä kustannuksiin tai tulonmenetyksiin perustuvana tukena, jolloin tietyt ehdot täyttävät kohteet saisivat tuet. Ehdotetussa kokeilussa on kuitenkin ennen kaikkea tarkoitus testata uudenlaisia tapoja tukien myöntämiseen. Jatkovalmistelussa on tarkennettu perusteluihin muun muassa sitä, että kielto tehdä uudistushakkuuta ennen rahoituspäätöstä koskee vain hakemuksella ilmoitettuja kuvioita. Hakkuiden aloittamista koskeva rajoite ei siten koskisi maanomistajan metsänkäyttöilmoituksella ilmoittamia muita kuivioita. Kieltoa koskeva rajaus vaikuttaa siihen, ettei hakkuiden aloittamista tarpeettomasti viivästytetä. 

Puuntuotoskyvyn huomioiminen tukikelpoisten kohteiden rajaamisessa johtaisi ennen kaikkea rehevien runsaspuustoisten kohteiden rajautumiseen ennallistettavien kohteiden ulkopuolelle. Kuten Metsäbiotalouden tiedepaneelin lausunnossa todetaan, tämä olisi ilmastosyistä perusteltua. Kokeilun tavoitteena on kuitenkin etsiä uusia tukimalleja, jotka edistäisivät ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Ennallistamisasetuksen piiriin kuuluu myös puuntuotoskyvyltään hyviä soita. Kun vielä huomioi, että nykyisen tukijärjestelmän ongelmalliseksi koettu vaatimus puun myyntitulojen huomioimisesta tuen määrässä on kriittisin juuri näissä kohteissa, ei esitettyä rajausta voida pitää perusteltuna, koska vaatimus rajaisi osan keskeisistä kohteista kokeilun ulkopuolelle. 

7  Säännöskohtaiset perustelut

5 § . Eräiden valtiontukisääntöjen noudattaminen . Pykälän 4 momentin ensimmäisessä virkkeen mukaan taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena. Ehdotetaan, että säännökseen lisätään suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuki. Ehdotetut tuet myönnettäisiin siten vähämerkityksisenä tukena. Suon ennallistamisessa ja lehdon luonnonhoidossa maanomistaja voisi kokeilun aikana valita myös luonnonhoidon tuen, joka on notifioitu tuki.  

8 § . Muu julkinen tuki . Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä luetellaan tuet, joissa tuen myöntämisen edellytyksenä on, ettei kyseiselle kohteelle ole luonnonsuojelulainsäädännön nojalla valtion varoista rahoitettu toimia hakemusta edeltävien viimeisten viiden vuoden aikana. Ehdotetaan, että säännökseen lisätään suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuki.  

10 § . Toteuttamissuunnitelma, toteutusilmoitus ja suometsän hoitosuunnitelma . Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä luetellaan tuet, joiden myöntämisen edellytyksenä on metsäkeskuksen hyväksymä toteuttamissuunnitelma. Ehdotetaan, että säännökseen lisätään suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuki.  

11 a § . Tuen määrä ja varojen käyttö tarjouskilpailumenettelyssä . Kokeilun vuoksi kannustejärjestelmälakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä koskien tuen määrää ja varojen käyttöä tarjouskilpailumenettelyssä.  

Pykälän 1 momentin mukaan suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuen määrä määräytyisi tarjouskilpailumenettelyssä jätetyssä tukihakemuksessa ilmoitetun hankkeen toteuttamiseksi tarvittavan tuen määrän mukaan. Selkeyden vuoksi pykälässä todettaisiin, että tukihakemuksessa ilmoitettuun tarvittavan tuen määrään sisältyy myös toteuttamissuunnitelman laatimiseksi tarvittava tuki. Tuesta ei myöskään vähennettäisi rahoitettavien toimenpiteiden toteuttamisesta tuensaajalle mahdollisesti syntyviä tuloja. 

Pykälän 2 momentin mukaan suojavyöhykkeen jättämistä, suon ennallistamista ja lehdon luonnonhoitoa koskevassa hankehaussa voidaan hyväksyä enintään 80 prosenttia kussakin työlajissa haettujen tukien yhteenlasketusta euromäärästä, kuitenkin enintään hakuilmoituksessa ilmoitettu kyseistä työlajia koskevan määrärahan määrä. Tarkoituksena on, että kunkin työlajin osalta aina vain osa hankkeista saisi rahoituksen ja osa jäisi rahoituksen ulkopuolelle. Tämä rajoittaisi rahoitettavien hankkeiden määrää ja pitäisi haetut tuen määrät kohtuullisina.  

Pykälän 3 momentin mukaan suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuen määrä on 100 prosenttia 1 momentissa tarkoitetusta tuen määrästä, jos ennallistamisen ja luonnonhoidon tulos saavutetaan. Jos tulosta ei saavuteta, tuki on 80 prosenttia kyseisestä tuen määrästä. Tuesta 80 prosenttia voitaisiin maksaa valtionavustuslain (688/2001) 12 §:n 1 momentin perusteella useassa erässä hankkeen toteutuksen etenemisen suhteessa. Työn toteutuksen jälkeen maksettavan osuuden tuesta saisi pitää, vaikkeivat työlle asetetut tuloksellisuutta mittaavat arviointikriteerit täyttyisikään, kunhan työ on toteutettu suunnitelman mukaisesti. Tuloksen saavuttaminen arvioitaisiin suon ennallistamisen osalta ehdotetun 23 c §:n 4 momentin ja lehdon luonnonhoidon osalta ehdotetun 23 d §:n 4 momentin arviointiperusteiden mukaisella pisteytyksellä. Tuloksen saavuttamisen jälkeen maksettavan osuuden maksaminen edellyttäisi lakiehdotuksen 35 §:n 4 momentin mukaan maanomistajan määräajassa metsäkeskukselle tekemää ilmoitusta ja metsäkeskuksen siitä tekemää päätöstä. 

2 luku. Ekologiset ja metsän kasvua edistävät tuet. 

13 § . Taimikon ja nuoren metsän hoito . Pykälän 1 momentissa säädetään siitä mihin taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea voidaan myöntää. Pykälään neljänneksi virkkeeksi ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että tukea voitaisiin myöntää, jos kohteella on taimikon ja nuoren metsän hoitotyön jälkeen keskimääräistä suurempi osuus kokonaispuuston määrästä lehtipuuta. Tällöin voitaisiin myöntää korkeampi taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki. Tuen suuruudesta säädettäisiin 11 §:n perusteella valtioneuvoston asetuksella. Tuella kannustettaisiin jättämään taimikon ja nuoren metsän hoitotyössä aikaisempaa enemmän lehtipuita. Se, toteutetaanko lehtipuuosuuden lisääminen vähentämällä kasvamaan jätettävien havupuiden määrää ja korvaamalla niitä lehtipuilla vai lisäämällä jäljelle jäävän puuston runkolukua, on maanomistajan päätettävissä, kunhan muut tukiehdot, esimerkiksi kasvatettavan puuston enimmäismäärää koskeva vaatimus, toteutuvat. Tämä tarjoaa maanomistajalle mahdollisuuden huomioida kohteeseen liittyviä riskejä ja saavuttaa tulos eri tavoilla.  

Pykälän 4 momentissa säädetään valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta. Esityksessä valtuuksiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus säätää valtioneuvoston asetuksella keskimääräisestä lehtipuuosuuden suuruudesta. 

16 a § . Eräiden tukien myöntämisen rajoitukset . Kannustejärjestelmälakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jolla estetään 2 luvussa tarkoitettujen tukien myöntäminen, jos samalla kohteella on valtion varoin rahoitettu suojavyöhykkeen jättäminen, suon ennallistaminen tai lehdon luonnonhoito. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea ei ole tarpeen mainita ehdotetussa pykälässä, koska kannustejärjestelmälain 6 §:n mukaan tukea ei saa käyttää toimenpiteeseen, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukeen liittyvästä hoito- ja kunnossapitovelvollisuudesta säädetään kannustejärjestelmälain 40 §:ssä.  

4 luku. Metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja metsäluonnon hoito. 

23 a § . Eräiden tukien myöntämisen rajoitukset . Kannustejärjestelmälakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jolla estetään 4 luvussa tarkoitettujen tukien myöntäminen, jos samalla kohteella on valtion varoin rahoitettu suojavyöhykkeen jättäminen, suon ennallistaminen tai lehdon luonnonhoito. Taimikon ja nuoren metsän hoitoon tukea ei ole tarpeen mainita, koska kannustejärjestelmälain 6 §:n mukaan tukea ei saa käyttää toimenpiteeseen, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukeen liittyvästä hoito- ja kunnossapitovelvollisuudesta säädetään kannustejärjestelmälain 40 §:ssä.  

4 a luku. Eräät kokeiluhankkeet. Uudessa 4 a luvussa ehdotetaan säädettäväksi suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuista. Tarkoituksena on kokeilla tulosperusteisia tukia ja ympäristöllisiä tarjouskilpailuja ympäristöhyötyjen tuottamisessa.  

23 b § . Suojavyöhykkeen jättäminen . Uudessa pykälässä säädettäisiin tuesta suojavyöhykkeen jättämiseen. Tukea voitaisiin myöntää Varsinais-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakuntien alueella uudistushakkuussa virtaveden rannalle jätettävästä suojavyöhykkeestä. Suojavyöhykkeellä tarkoitettaisiin uudistushakkuussa tehtävän uudistusalan ja virtaveden välissä olevaa puustoista ja kasvipeitteistä suojavyöhykettä. Kyseessä olisi uusi tuki. Kannustejärjestelmälain 24 §:n 2 momentin mukaan tukea on haettava ennen toimenpiteiden aloittamista ja toimenpiteet saadaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun metsäkeskus on hyväksynyt hakemuksen ja toteuttamissuunnitelman. Koska tuki liittyy uudistushakkuuseen, hakemuksessa ilmoitetuilla kuvioilla, ei saisi aloittaa hakkuuta ennen kuin metsäkeskus on hyväksynyt hakemuksen ja toteuttamissuunnitelman. Hakkuiden aloittamista koskeva rajoite ei koskisi muita maanomistajan suunnittelemia hakkuita. Uudistushakkuun toteutuminen olisi myös tuen maksamisen edellytyksenä, koska ilman sitä kohteella ei olisi tehty toimenpidettä, joka olisi edellyttänyt suojavyöhykkeen jättämistä.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen myöntämisen edellytyksistä. Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi: 1) Uudistusalan sijainti vesiensuojelullisesti erityisen herkällä alueella tai suojavyöhykkeen jättämisellä turvattava merkittävä luontoarvo. 2) Suojavyöhykkeen suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi huomioida kohteen topografia, maalaji ja muut ominaispiirteet. 3) Suojavyöhykkeen tulisi täyttää vähimmäis- ja enimmäisleveyttä koskevan vaatimus. Enimmäisleveydestä voidaan kuitenkin osin poiketa, jos se on tarpeen 2 kohdassa tarkoitettujen ominaispiirteiden takia tai sillä turvataan uhanalaista lajistoa. 4) Suojavyöhykkeellä tehdään ainoastaan monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä. 

Pykälän 3 momentin mukaan tuki myönnettäisiin ehdolla, että tuensaaja noudattaa lain 40 §:ssä säädettyä hoito ja kunnossapitovelvollisuutta.  

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tarkemmin vesiensuojelullisesti herkistä alueista, turvattavista luontoarvoista, suojavyöhykkeen enimmäis- ja vähimmäisleveydestä sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

23 c § . Suon ennallistaminen . Uudessa pykälässä säädettäisiin tuesta suon ennallistamiseen. Kyseessä olisi uusi tuki. Suon ennallistamisessa mahdolliset hoitotoimenpiteet riippuvat kohteesta, mutta yleensä ne liittyvät vesitalouden ennallistamiseen. Hoitotoimia voisivat esimerkiksi olla ympäröivältä alueelta tulevien vesien ohjaaminen ennallistettavalle suolle, ojien tukkiminen täyttämällä ja/tai patoamalla sekä puuston poistaminen haihdunnan vähentämiseksi. Kokeiltavan tuen lisäksi suon ennallistamista voitaisiin edelleen tukea myös kannustejärjestelmälain 22 §:n mukaisena metsäluonnonhoitohankkeena. Samalle kohteelle ei kuitenkaan voisi saada molempia tukia, vaan tuenhakijan tulisi valita, kumpaa tukea hän hakee.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen myöntämisen edellytyksistä. Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että ennallistettavalla suoalueella on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1991 luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta liitteessä 1 tarkoitettu luontotyyppi, joka ei ole mainitun asetuksen 3 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa hyvässä tilassa. Ennallistaminen tehtäisiin tämän kohteen hyväksi, mutta laajempien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi kohteella voisi olla myös muita luontotyyppejä. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että ennallistamistoimien vaikutusalueen tulisi muodostaa yhtenäinen alue ja sen tulisi täyttää vähimmäispinta-alaa koskeva vaatimus. Vaikutusalueella tarkoitetaan sitä aluetta, jolla hakemuksella esitetyt toimenpiteet johtavat luonnontilaisen kaltaiselle suolle tyypillisen kasvillisuuden ja vesitalouden palautumiseen. Vaikutusalue käsittää sen alueen, jossa tehdään aktiivisia ennallistamistoimia esimerkiksi ojia tukkimalla, patoja rakentaen tai vesiä johtamalla, sekä alueen, jossa vesitalous ja sen myötä myös kasvillisuus palautuu luonnontilaisen kaltaiseksi aktiivisten toimien seurauksena.  

Pykälän 3 momentin mukaan tukea ei myönnettäisi, jos voitaisiin arvioida, ettei suota saada ennallistetuksi suunnitelluilla toimenpiteillä tai että suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuu luontoarvoille enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Pykälän 4 momentin mukaan suon ennallistamisen tulosta arvioitaisiin pisteytyksen perusteella. Arvioinnissa pisteytettäisiin vesien johtamisen onnistuminen ennallistetulle alueelle, ojien tukkimisen toimivuus ja suokasvillisuuden elpyminen. Tulos katsottaisiin saavutetuksi, jos kohde on saavuttanut arviointiperusteiden mukaisesti lasketun vähimmäispistemäärän. Niissä tapauksissa, kun tulos on saavutettu, maksettaisiin siis lakiehdotuksen 11 a §:n 3 momentin mukaisesti vielä tukea sen verran, että toteuttamisen perusteella maksettu tuki ja tuloksen perusteella maksettava tuki ovat yhteenlaskettuna haetun tuen määrä. Tuloksen saavuttaneet siis saisivat hakemansa tuen täysimääräisenä. Vähimmäispistemäärän saavuttamatta jäämistä ei katsottaisi hoito- ja kunnossapitovelvoitteen laiminlyönniksi eikä se edellyttäisi tuen takaisinperintää. Nämä seikat arvioitaisiin erikseen.  

Pykälän 5 momentin mukaan tuki myönnetään ehdolla, että tuensaaja noudattaa lain 40 §:ssä säädettyä hoito- ja kunnossapitovelvollisuutta. 

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tarkemmin suon ennallistamistoimien vaikutusalueen vähimmäispinta-alasta, suon ennallistamisen tuloksen saavuttamisen pisteytyksestä ja vähimmäispistemäärästä, jonka perusteella tulos katsotaan saavutetuksi, sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

23 d § . Lehdon luonnonhoito . Uudessa pykälässä säädettäisiin tuesta lehdon luonnonhoitoon. Kyseessä olisi uusi tuki. Lehtojen luonnonhoidossa mahdolliset hoitotoimenpiteet riippuvat kohteen ominaisuuksista, mutta yleensä ne liittyvät puuston rakenteen hoitamiseen. Hoitotoimia voisivat esimerkiksi olla kuusialikasvoksen raivaaminen, hakkuiden toteuttaminen lehtipuita suosien ja metsän erirakenteisuutta lisäten, kuolleen puun määrän lisääminen, hakkuutähteiden kerääminen ja/tai niiden polttaminen sekä vesitalouden ennallistaminen ojien tukkimalla. Rahoitettavat toimenpiteet eivät kuitenkaan voisi liittyä metsänuudistamiseen, mikäli kohteella on voimassa metsälain 8 §:ssä säädetty uudistamisvelvoite, sillä kannustejärjestelmälain 6 §:n mukaan tukea ei saa käyttää työhön tai toimenpiteeseen, joka laissa säädetään maanomistajan velvollisuudeksi. Näin ollen hakemukset tulisi rajata niin, ettei niihin sisälly metsälain tarkoittamaa uudistamisvelvollisuutta. Mikäli hakemukseen sisältyisi osaksikin metsälain uudistamisvelvollisuutta, se hylättäisiin. Kokeiltavan tuen lisäksi lehdon luonnonhoitoa voitaisiin edelleen tukea myös kannustejärjestelmälain 22 §:n mukaisena metsäluonnonhoitohankkeena. Samalle kohteelle ei kuitenkaan voisi saada molempia tukia, vaan tuenhakijan tulisi valita kumpaa tukea hän hakee.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuen myöntämisen edellytyksistä. Tuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että hoidettavalla kohteella on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1991 luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta liitteessä 1 tarkoitettu luontotyyppi, joka on lehto ja joka ei ole mainitun asetuksen 3 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa hyvässä tilassa ja että kohteella on hoidon tarve. Hoitotyö tehtäisiin tämän kohteen hyväksi, mutta laajempien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi kohteella voisi olla myös muita lehtotyyppejä. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että hoidettavan kohteen tulisi täyttää vähimmäispinta-alaa koskeva vaatimus. 

Pykälän 3 momentin mukaan tukea ei myönnettäisi, jos voidaan arvioida, että suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuu luontoarvoille enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Pykälän 4 momentin mukaan lehdon luonnonhoidon tulosta arvioidaan pisteytyksen perusteella. Arvioinnissa pisteytettäisiin haitallisten vieraslajien esiintyminen, puuston rakenne, kuolleen puun määrä ja lehtokasvillisuuden elpyminen. Tulos katsottaisiin saavutetuksi, jos kohde on saavuttanut arviointiperusteiden mukaisesti lasketun vähimmäispistemäärän. Niissä tapauksissa, kun tulos on saavutettu, maksettaisiin siis lakiehdotuksen 11 a §:n 3 momentin mukaisesti vielä tukea sen verran, että toteuttamisen perusteella maksettu tuki ja tuloksen perusteella maksettava tuki ovat yhteenlaskettuna haetun tuen määrä. Tuloksen saavuttaneet siis saisivat hakemansa tuen täysimääräisenä. Vähimmäispistemäärän saavuttamatta jääminen ei olisi osoitus hoito- ja kunnossapitovelvoitteen laiminlyönnistä eikä se edellyttäisi tuen takaisinperintää. Nämä seikat arvioitaisiin erikseen. Haitallisiin vieraslajeihin katsottaisiin kuuluvan EU:n vieraslajiluettelossa ja kansallisessa vieraslajiluettelossa mainitut lajit. 

Pykälän 5 momentin mukaan tuki myönnetään ehdolla, että tuensaaja noudattaa lain 40 §:ssa säädettyä hoito- ja kunnossapitovelvollisuutta. 

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tarkemmin lehdon luonnonhoitokohteen vähimmäispinta-alasta, lehdon luonnonhoitokohteen pisteytyksestä ja vähimmäispistemäärästä, jonka perusteella tulos katsotaan saavutetuksi, sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

25 a § . Hankehaku yhdistettynä tarjouskilpailumenettelyyn . Pykälä on uusi. Se liittyisi ehdotetun uuden 4 a luvun tukiin.  

Pykälän 1 momentin mukaan suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistaminen ja lehdon luonnonhoidon rahoitettavat hankkeet valittaisiin hankehaulla, joka on yhdistetty tarjouskilpailumenettelyyn. Työlajikohtaisia hankehakuja voisi olla enintään kaksi vuodessa. Eri työlajien hankehaut voidaan järjestää yhtä aikaa tai eri ajankohtina. Hankehaun tiedottamisesta säädettäisiin 25 §:n 2 momentissa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin suon ennallistamisen tuen hankehakuun liittyvästä poikkeuksesta. Suon ennallistamistuen haku olisi kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa hakemuksessa tulisi ilmoittaa tarvittavan tuen enimmäismäärä ja siihen tulisi liittää suunnitelma, joka sisältää hakemuksen pisteyttämiseksi tarvittavat tiedot. Toisessa vaiheessa hakemukseen tulisi liittää toteuttamissuunnitelma. Toisessa vaiheessa metsäkeskus saisi ottaa huomioon uutta selvitystä, kunhan hankkeen saamat valintaperusteiden kokonaispisteet eivät laske. Haetun tuen määrää ei toisessa vaiheessa voi korottaa. 

Riippumatta siitä, onko haku yksi- vai kaksivaiheinen, hankkeiden toteutuksen voisi aloittaa vasta kun metsäkeskus on 24 §:n 2 momentin mukaan hyväksynyt hakemuksen ja toteuttamissuunnitelman. Töiden aloittamisesta säädetään voimassa olevan lain 24 §:n 2 momentissa.  

25 b § . Tarjouskilpailumenettelyn valintaperusteet . Pykälä on uusi. Se liittyisi ehdotetun uuden 4 a luvun tukihakemusten valintaperusteisiin.  

Pykälän 1 momentin mukaan suojavyöhykkeen jättämisen hankkeiden valintaperusteiden tulisi liittyä suojavyöhykkeen kattaman rantaviivan pituuteen, elävän puuston määrään suojavyöhykkeellä, kuolleen puun määrään suojavyöhykkeellä, suojavyöhykkeellä olevan lehtipuuston tilavuuden osuuteen, suojavyöhykkeen yhtenäisyyteen, suojavyöhykkeellä oleviin ojiin ja luontoarvoihin. Valintaperusteilla ohjattaisiin tukea kohteille, jossa suojavyöhykkeen luontoarvot ovat mahdollisimman korkeat. Lisäksi valintaperusteissa suosittaisiin yhtenäisiä usean tilan alueelle ulottuvia suojavyöhykkeitä.  

Pykälän 2 momentin mukaan suon ennallistamisen hankkeiden valintaperusteiden tulisi liittyä ennallistamistoimien vaikutusalueen osuuteen koko suon pinta-alasta, kytkeytyneisyyteen suojelualueeseen tai ojittamattomaan suoalueeseen, ennallistamistoimien vaikutusalueella olevan suon päätyyppiin, ennallistamiseen osallistuvien tilojen lukumäärään ja ennallistamisen vaikutusalueen pinta-alan osuuteen koko valuma-alueesta. Lisäpisteen voisi saada, jos kohteella esiintyy lähteisyyttä, luhtaisuutta tai lettoisuutta. Valintaperusteilla ohjattaisiin tukea kohteille, joilla ennallistamistoimilla saataisiin suurin mahdollinen hyöty. Tavoitteena on saada ennallistettavaksi mahdollisimman suuri osuus suoaltaasta, minkä vuoksi pisteytyksellä kannustetaan myös maanomistajien yhteistoimintaan. Etusijalle asetettaisiin rehevät suotyypit ja ne kohteet, joissa kytkeytyneisyys suojelualueeseen tai luonnontilaiseen suoalueeseen voisi mahdollistaa lähellä olevan arvokkaan suolajiston nopean leviämisen ennallistettavalle alueelle. Vesien johtamisesta ennallistettavalle alueelle syntyvät vesiensuojeluhyödyt otettaisiin myös huomioon hakemusten vertailussa. 

Pykälän 3 momentin mukaan lehdon luonnonhoidon hankkeiden valintaperusteiden tulisi liittyä kohteen ekologiseen laatuun ja kohteen hoitotarpeeseen. Alle 40-vuotiaissa lehdoissa kohteen ekologisen laadun valintaperusteina käytettäisiin lehtipuuosuutta ja puulajien määrää. Yli 40-vuotiaissa lehdoissa kohteen ekologista laadun valinperusteina käytettäisiin valtapuuston ikää, järeiden puiden määrää, jalojen puiden määrää, kuolleen puuston määrää, lehtipuuosuutta ja puuston rakennetta. Jalopuilla tarkoitettaisiin metsälehmusta, vaahteraa, tammea, saarnia, vuorijalavaa ja kynäjalavaa. Metsikön iästä riippumatta huomioitaisiin kytkeytyneisyys lajistollisesti arvokkaaseen lehto kohteeseen. Lajistollisesti arvokkaan lehtokohteena pidettäisiin metsälain 10 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja reheviä lehtolaikkuja, luonnonsuojelulain 64 §:ssä tarkoitettuja luontotyyppejä ja lehtojen suojelualueita. Valintaperusteilla ohjattaisiin tukea kohteille, jossa lehdon ekologinen laatu olisi mahdollisimman korkea, mutta kohde olisi kuitenkin hoidon tarpeessa. Ekologisen laadun valintaperusteina yli 40-vuotiaissa metsissä on Natura 2000 -luontotyyppioppaan luontotyypin kuvauksessa esille nostettuja puuston rakenteeseen liittyviä arvokkaita erityispiirteitä. Nuorissa lehdoissa ei ole samoja rakennepiirteitä kuin varttuneissa tai vanhoissa lehdoissa, minkä vuoksi niille on katsottu tarpeen luoda omat valintaperusteet. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan valtioneuvoston asetuksella säädettäväksi tarkemmin suojavyöhykkeen jättämistä, suon ennallistamista ja lehdon luonnonhoitoa koskevien hakemusten valintaperusteiden pisteytyksestä. 

25 c § . Hakemusten valinta tarjouskilpailumenettelyssä . Pykälä on uusi. Se liittyy ehdotetun uuden 4 a luvun tukiin.  

Pykälän 1 momentin mukaan tarjouskilpailumenettelyssä hyväksyttäisiin pienimmän vertailuluvun saaneet hakemukset. Mikäli kaksi hakemusta saisi saman vertailuluvun, metsäkeskus ratkaisisi niiden järjestyksen arvalla.  

Pykälän 2 momentin mukaan vertailuluvun laskemisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

25 d § . Asiakirjojen täydentäminen ja julkisuus hankehaussa . Pykälän 1 momentin mukaan metsäkeskus ei saa ottaa huomioon sellaista hankehaun määräajan jälkeen toimitettua selvitystä, jolla on merkitystä hakemusten valintaperusteiden pisteytyksessä tai muutoin rahoitettavien toimenpiteiden valinnassa, ellei kyseessä ole 25 a §:n 2 momentissa tarkoitettu uusi selvitys. Säännös koskisi kaikkia hankehakuja mukaan lukien ehdotettuja tarjouskilpailumenettelyjä. Säännös liittyy avustuksen hakijoiden tasavertaiseen kohteluun. Tarkoituksena on, että kaikilla on sama aika valmistella hakemuksiaan. Erityisesti ns. tarjouskilpailumenettelyyn liittyen on tarkoitus estää ne tilanteet, että hakija muuttaisi hakemansa avustuksen määrää muiden tekemien avustushakemusten perusteella. Hankehaku, joka toteutetaan tarjouskilpailumenettelynä, muistuttaisi siten monelta osin menettelyltään hankintaa.  

Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä viitattaisiin julkisuuslakiin (621/1999). Julkisuuslain 7 §:ssä säädetään viranomaiselle toimitetun asiakirjan julkiseksi tulemisesta. Julkisuuslain 7 §:n 1 momentin mukaan viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa toimitettu asiakirja tulee julkiseksi, kun viranomainen on sen saanut. Julkisuuslain 7 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan asiantuntijalausunnot ja muut sellaiset asiakirjat, jotka on päätetty avata tiettynä ajankohtana tai tietyn määräajan jälkeen, tulevat 1 momentissa tarkoitetuin rajoituksin julkisiksi, kun ne avataan. Julkisuuslain 7 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan julkista hankintaa koskevat osallistumishakemukset, tarjoukset sekä muut hankintaa koskevat asiakirjat tulevat 1 momentissa tarkoitetuin rajoituksin julkisiksi vasta, kun sopimus on tehty. Esityksessä katsotaan, ettei hankehaussa metsäkeskukselle toimitettujen asiakirjojen julkiseksi tuloa voida kytkeä asiakirjojen avaamiseen tai sopimuksen tekemiseen. Hankehaussa on kyse avustuksen myöntämisestä. Menettelyyn ei edes kuulu sopimuksen tekeminen valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välillä. Sen sijaan metsäkeskus päättää siitä, mitkä hankkeet se hyväksyy rahoitettaviksi. Esityksessä katsotaan, että hankehakujen osalta on tarpeen säätää metsäkeskukselle toimitettujen hakemusasiakirjojen julkiseksi tulosta. Hankehaun hakemusasiakirjat tulisivat julkisiksi vasta, kun metsäkeskus on tehnyt päätöksen rahoitettavien hankkeiden valinnasta.  

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa säädetään asianosaisjulkisuudesta, jolloin oikeus tiedonsaantiin koskee osittain myös muutoin salassa pidettäviä asiakirjoja. Niinpä hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Poikkeuksiin, joihin asianosaisjulkisuus muun muassa ei ulotu, kuuluu julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan tilanne, jossa kysymys on viranomaisen järjestämässä tarjouskilpailussa toisen tarjouksen tekijän liikesalaisuutta koskevista tiedoista lukuun ottamatta tarjousten vertailussa käytettyä kokonaishintaa. Julkisuuslain sääntelyn perusteella vaikuttaa siltä, että hankehakuun osallistunut taho voisi asianosaisasemaansa vedoten pyytää metsäkeskukselta liikesalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Koska hankehaku muistuttaa tietyiltä osin hankintamenettelyä, ehdotetaan, ettei asianosaisella olisi julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen oikeutta saada tietoa liikesalaisuudesta, joka sisältyy toisen hankehakuun osallistuneen hakemusasiakirjoihin. Säännöksellä pyritään siihen, ettei hankehakuihin osallistumisen esteeksi muodostuisi pelko liikesalaisuuksien paljastumisesta. Todettakoon, että pääsääntöisesti metsäkeskuksen avustushakemuksiin ei sisälly liikesalaisuuksia. Oikeuskäytännössä liikesalaisuuksina on esimerkiksi pidetty tarjousasiakirjojen sisältämiä yksikköhintoja (KHO 2007:83). Liikesalaisuus voi liittyä myös hintojen muodostamisen perusteisiin (KHO 18.11.2015 T 3348).  

33 § . Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet tukipäätöksissä . Pykälän 1 momentissa säädetään vähämerkityksistä tukea koskevassa tukipäätöksessä ilmoitettavista tiedoista ja että säännöksen vastainen tuki peritään takaisin. Koska ehdotetut uuden 4 a luvun tuet on tarkoitus myöntää vähämerkityksisenä tukena, ehdotetaan, että pykälää muutettaisiin siten, että siinä mainittaisiin suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuki. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki on jo nyt vähämerkityksistä tukea.  

35 § . Eräät tuen määrään liittyvät päätökset . Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaan metsäkeskuksen tulisi maanomistajan hakemuksen saatuaan erikseen päättää, maksetaanko suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tukea myös tuloksen saavuttamiseen perusteella. Päätös tehtäisiin sen jälkeen, kun metsäkeskukselle on sen asettamassa määräajassa toimitettu ilmoitus tuloksen saavuttamisesta. Lakiehdotuksen 23 c §:n 4 momentissa säädettäisiin suon ennallistamisen tulosten pisteytyksestä ja lakiehdotuksen 23 d §:n 4 momentissa lehdon luonnonhoidon pisteytyksestä. Tarkoitus on, että tulos arvioitaisiin noin kahdeksan vuoden päästä toimenpiteiden toteutuksesta. Tällöin toimenpiteiden tavoitellut vaikutukset olisivat jo näkyvissä. Tuloksen perusteella ei siten voitaisi maksaa tukea, jos sitä koskeva ilmoitus tehdään myöhässä. Lisäksi tarkoituksena on, että jo maksettua tukea ei tarvitsisi palauttaa, vaikka tulosta ei saavutettaisi tai tuloksen saavuttamisesta ei ilmoitettaisi määräajassa.  

Uuteen 35 §:n 3 momenttiin liittyen voidaan todeta, että voimassa olevan lain 41 §:n säädetään hoito- ja kunnossapitovelvoitteen ja muiden tukeen liittyvien velvoitteiden siirtymisestä uudelle omistajalle. Tällöin siirtyvät metsäkeskuksen päätöksellä myös tukeen liittyvät oikeudet uudelle omistajalle. Esityksessä katsotaan, että säännös soveltuu myös ehdotettuihin tukiin. Näin ollen omistajanvaihdoksen yhteydessä olisi mahdollista sellainen tilanne, että aikaisempi omistaja olisi saanut tukea töiden toteuttamisen perusteella ja että uusi omistaja voisi tehdä metsäkeskukselle ilmoituksen tuloksen saavuttamisesta ja saada näin ollen tuloksen saavuttamisen perusteella maksettavan osan tuesta. Uuden omistajan tulee tällöin täyttää kannustejärjestelmälain 4 §:n vaatimukset. Lisäksi uudella omistajalla täytyy tällöin olla oikeus saada vähämerkityksistä tukea. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Sen mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä. 

40 § . Hoito- ja kunnossapitovelvollisuus . Pykälässä säädetään eri työlajien hoito- ja kunnossapitovelvoitteesta. Ehdotetaan, että pykälää muutettaisiin siten, että säännös koskisi myös suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tukeen liittyvää hoito- ja kunnossapitovelvollisuutta. Taimikon ja nuoren metsän hoitoon liittyvää hoito- ja kunnossapitovelvollisuutta ei ole tarpeen muuttaa ehdotettujen muutosten johdosta. Omistajan vaihtuessa hoito- ja kunnossapitovelvoite siirtyisi uudelle omistajalle voimassa olevan lain 41 §:n mukaan. Taimikon ja nuoren metsän hoito- ja kunnossapitovelvoitteeseen kuuluu, että aluetta ei saa alkaa käyttää siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaiselta osalta estyy. Lisäksi metsikön jatkokehityksestä huolehditaan niin, ettei kohteelle ole tarpeen myöntää taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea ennen kuin viisi vuotta on kulunut. Alueella ei myöskään saa tehdä uudistushakkuuta eikä sellaisia hakkuita, jotka eivät ole metsänkasvatuksen kannalta tarkoituksenmukaisia. Keskimääräistä suuremman lehtipuuosuuden jättäminen voi lisätä hirvieläinten aiheuttamia metsätuhoja. Hoito- ja kunnossapitovelvoitteen laiminlyönti ei kuitenkaan voisi johtua hirvieläinten tai muiden eläinten taimikoille ja nuorille metsille aiheuttamista vahingoista. Pykälän 1 momenttiin 2 lauseeseen ehdotetaan lisättäväksi suojavyöhykkeen jättämiseen tukea saaneet kohteet. Näillä hoito ja-kunnossapitovelvoite olisi kymmenen vuotta toimenpiteelle myönnetyn tuen loppuun maksamisesta. Suon ennallistamiseen ja lehdon luonnonhoitoon tukea saaneiden kohteiden hoito- ja kunnossapitovelvoite todettaisiin erillisessä lauseessa, koska se olisi kaksiosainen. Ensimmäinen hoito- ja kunnossapitovelvoite alkaisi töiden toteuttamisen perusteella maksetun tuen loppuun maksamisesta ja se olisi kymmenen vuotta. Suon ennallistaminen ja lehdon luonnonhoidon tuloksen saavuttamisen arviointi on tarkoituksenmukaista tehdä kesäkautena, minkä vuoksi sitä arvioitaisiin noin kahdeksan vuoden kuluttua toimenpiteiden toteutuksen päättymisestä. Jos suon ennallistamisen tai lehdon luonnonhoidon tulos todettaisiin saavutetuksi, alkaisi uusi hoito- ja kunnossapitovelvollisuus, joka olisi voimassa vielä kolme vuotta siitä, kun tuki on maksettu tuloksen saavuttamisen perusteella. Käytännössä tämä uusi velvoite jatkaisi ensimmäisen hoito- ja kunnossapitovelvoitteen kestoa noin vuodella. Mikäli maanomistaja ei olisi tehnyt 35 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta tuloksen saavuttamisesta metsäkeskuksen asettamaan määräaikaan mennessä tai riittävää tulosta ei olisi saavutettu, ei myöskään uusi hoito- ja kunnossapitovelvoite alkaisi, vaan tällöin hoito- ja kunnossapitovelvoite olisi vain alkuperäinen kymmenen vuotta. Mahdollisimman pitkä hoito- ja kunnossapitovelvoite on tarpeen toimenpiteen hyötyjen saavuttamiseksi.  

Voimassa olevan lain 1 momentin viimeisen virkkeen vaatimus olla käyttämättä aluetta siten, että alueen käyttö metsätaloudelliseen tarkoitukseen olennaiselta osin estyy, on osittain ristiriitainen uusien tuettavien toimenpiteiden tavoitteen kanssa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että vaatimuksesta voitaisiin poiketa, jos hoito- ja kunnossapitovelvoite liittyy suojavyöhykkeen jättämiseen, suon ennallistamisen tai lehdon luonnonhoidon tukeen. Tällöin kunnossapidon kohteena olevaa aluetta ei saisi ottaa muuhun maankäyttöön. Alueetta ei voitaisi siten esimerkiksi raivata pelloksi, rakentaa tai muuttaa suojelualueeksi ilman että hoito- ja kunnossapitovelvoite lakkauttamisesta päätettäisiin 42 §:n mukaan. 

Pykälän 2 momentissa kuvataan työlajeittain hoito- ja kunnossapitovelvoitteen sisältö. Momentin kuudenneksi kohdaksi esitetään lisättävän suon ennallistamisen hoito- ja kunnossapitovelvoitteen sisältö. Sen mukaan ennallistetulla suolla ei saisi kaivaa uusia ojia, eikä kunnostaa ojia, alueelle tehdyt laitteet ja rakenteet tulisi pitää tarkoitustaan vastaavassa kunnossa ja haihduttavan puuston määrä tulisi pitää ennallistumista edistävällä tasolla.  

Pykälän 3 momentissa kielletään hoito- ja kunnossapitovelvoitteen voimassaolon aikana uudistushakkuiden ja sellaisten hakkuiden teko, jotka eivät ole metsänkasvatuksen kannalta tarkoituksenmukaisia. Koska ehdotettavien uusien työlajien tavoitteet voivat olla ristiriidassa edellä mainitun velvoitteen kanssa esitetään momentin toiseksi virkkeeksi velvoitetta, joka koskisi suojavyöhykkeen jättämistä, suon ennallistamista ja lehdon luonnonhoitoa. Velvoite muotoiltaisiin niin, että siinä viitattaisiin työlajin tavoitteisiin ja mahdollistettaisiin monimuotoisuuden edistämiseksi tehtävät hakkuut ja hoitotoimenpiteet. Momentin neljänneksi virkkeeksi esitetään lisättäväksi luettelo toimenpiteistä, jotka ovat kiellettyjä suojavyöhykkeen jättämisen tuen alueella hoito- ja kunnossapitovelvoitteen voimassaolon aikana. Näitä toimenpiteitä olisivat maanmuokkaus, ojien kunnostus tai uudisojitus, lannoitus, torjunta-aineiden tai muiden kemikaalien käyttäminen. Velvoitteen tarkoituksena ei ole estää pienveden ennallistamiseksi tehtäviä toimia. 

46 § . Eräiden tukien takaisinperintä . Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan myönnetty tuki peritään takaisin siltä uudelta yksityiseltä maanomistajalta, joka on rikkonut hoito- ja kunnossapitovelvollisuutensa. Ehdotetaan, että säännökseen tukimuotoja koskevaan luetteloon lisätään suojavyöhykkeen jättämisen, suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuki.  

8  Lakia alemman asteinen sääntely

Kannustejärjestelmälakiin sisältyy valtioneuvostolle ja osin myös maa- ja metsätalousministeriölle valtuus antaa asetuksella tarkempia säädöksiä. 

Lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentin mukaan vähämerkityksistä tukea koskeva asetus nimettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Säännös sisältyy myös voimassa olevaan lakiin. 

Lakiehdotuksen 10 §:n 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään toteuttamissuunnitelman, toteutusilmoituksen ja suometsän hoitosuunnitelman sisältövaatimuksista. Säännös sisältyy myös voimassa olevaan lakiin. 

Lakiehdotuksen 13 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset taimikon ja nuoren metsän hoitokohteen vähimmäispinta-alasta, puuston poistamisesta sekä käsittelyn jälkeisistä puuston tiheyttä, keskipituutta ja kasvamaan jäävää puustoa koskevista vaatimuksista, tehdyn taimikon tai nuoren metsän hoitotyön toteamisesta, keskimääräisestä suuremmasta lehtipuuosuudesta sekä muista kyseisessä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

Lakiehdotuksen 23 b §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset vesiensuojelullisesti herkistä alueista, turvattavista luontoarvoista, suojavyöhykkeen enimmäis- ja vähimmäisleveydestä sekä muista kyseisessä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

Lakiehdotuksen 23 c §:n 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset suon ennallistamistoimien vaikutusalueen vähimmäispinta-alasta, suon ennallistamisen tuloksen saavuttamisen pisteytyksestä ja vähimmäispistemäärästä, jonka perusteella tulos katsotaan saavutetuksi sekä muista kyseisessä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

Lakiehdotuksen 23 d §:n 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset lehdon luonnonhoitokohteen vähimmäispinta-alasta, lehdon luonnonhoitokohteen tuloksen saavuttamisen pisteytyksestä ja vähimmäispistemäärästä, jonka perusteella tulos katsotaan saavutetuksi sekä muista kyseisessä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä. 

Lakiehdotuksen 25 b §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset suojavyöhykkeen jättämistä, suon ennallistamista ja lehdon luonnonhoitoa koskevien hakemusten valintaperusteiden pisteytyksestä.  

Lakiehdotuksen 25 c §:n 2 momentin mukaan vertailuluvun laskemisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 

Lakiehdotuksen 35 §:n 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin 35 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä. 

9  Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.7.2026. 

Ehdotettua lain 25 d §:ää on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran hankehakuun, joka on avattu lain voimaantulon jälkeen.  

Tukea keskimääräistä suuremman lehtipuuosuuden jättämiseen taimikon ja nuoren metsän hoitotyössä ja suojavyöhykkeen jättämisen tukea voisi hakea 1.1.2027 lukien. 

Tuki, joka liittyy keskimääräistä isomman lehtipuuosuuden jättämiseen taimikon ja nuoren metsän hoitotyössä, tulisi maksaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2032. Muut lakiehdotuksessa tarkoitetut tuet tulisi maksaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2041. 

Ehdotetut säännökset olisivat voimassa saman ajan kuin kannustejärjestelmälakikin eli 31 päivään joulukuuta 2029 saakka. 

10  Toimeenpano ja seuranta

Kokeilujen toteuttaminen edellyttää muutoksia metsäkeskuksen tietojärjestelmiin. Muutoksia tarvitaan hankkeiden käsittelyjärjestelmään ja tarkastuksissa käytettyihin tietojärjestelmiin. Kokeilujen onnistunut toteuttaminen edellyttää metsäkeskukselta tiedotusta, koulutusta ja neuvontaa metsänomistajille ja toimijoille tukimahdollisuuksista ja niiden ehdoista. 

Kokeiltavien tukimallien toimivuus ja vaikuttavuus todennetaan maa- ja metsätalousministeriön tilaamalla tutkimushankkeella. Tutkittavia asioita olisivat ainakin vertailu nykyisiin tukiin niiden kohdentumisen, hyötyjen määrän ja kustannustehokkuuden näkökulmasta, tulosten mittaaminen ja todentaminen sekä tukien kannustavuus ja houkuttelevuus tuensaajien kannalta. Olennaista olisi tunnistaa ne hyödyt, joita tulosperusteisuudella ja ympäristöllisillä tarjouskilpailuilla voitaisiin saavuttaa nykyisiin suoriin kustannuksiin ja tulonmenetyksiin perustuviin tukiin verrattuna – toisaalta myöskään unohtamatta niihin sisältyviä riskejä ja tulosten saavuttamiseen liittyviä epävarmuuksia. Ennen uuden kannustejärjestelmän valmistelua ei ole mahdollisuutta selvittää kaikkia kokeilun vaikutuksia, sillä suon ennallistamisen ja lehdon luonnonhoidon tuloksia arvioidaan vasta noin kahdeksan vuoden päästä toimenpiteiden toteuttamisesta. 

11  Suhde muihin esityksiin

12  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys