7.1
Laki eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta
1 §.Tarkoitus. Lain alkuperäisenä tarkoituksena on ollut Århusin sopimuksen mukaisesti turvata yleisön tiedonsaantia, osallistumista, muutoksenhakua ja vireillepanoa koskevat oikeudet ympäristöasioissa. Lakiin ehdotetuilla muutoksilla on tarkoituksena täydentää YVA-direktiivin kansallista täytäntöönpanoa. Tämä tapahtuisi sisällyttämällä lakiin nyt puheena olevia hankkeita koskevat ympäristölliset ja maankäytölliset edellytykset, jotka täydentäisivät lunastuslain 4 §:n mukaista lunastuslupaharkintaa. Lunastuslupalaki muuttuisi osallistumis- ja muutoksenhakuoikeuden luovasta puitekehyksestä lain soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden johtoreitin valintaa ja hankkeen toteuttamistapaa ohjaavaksi säädökseksi, jonka tarkoituksena on ehkäistä näistä hankkeista ympäristölle aiheutuvia haittoja. Pykälää esitetään tarkistettavaksi tämän mukaisesti.
2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädetään lain soveltamisalaan kuuluvista hankkeista. Nykyisen hankeluettelon 1 ja 2 kohtien luvantarve perustuu edellä mainittuun Århusin sopimuksen liitteen I 14 ja 17 kohtaan, YVA-direktiivin liitteen I 16 a ja 20 kohtiin sekä YVA-lain liitteen 1 luettelon 8 kohdan a ja b alakohtaan. Näiden hankkeiden vaikutukset on aina arvioitava YVA-menettelyssä. Sen sijaan luettelon kohdan 3 mukainen luvanvaraisuus perustuu tapauskohtaiseen päätökseen YVA-menettelyn tarpeesta.
Luettelon 1 kohdan soveltamisalaa ehdotetaan rajattavaksi siten, että sääntely koskisi maanpäällisiä sähköjohtoja. Luettelon 2 kohtaan ei esitetä tehtäväksi muutoksia, mutta kohdasta 3 esitetään poistettavaksi sähköjohdon osalta 110 kilovoltin vaatimus ja kaasun siirtoputken osalta vaatimus maan rajan ylityksestä. Jatkossa lunastuslupalain soveltamisalaan kuuluisivat myös alle 220 kilovoltin sähköjohdot sekä kaikentyyppiset kaasun kuljettamiseen tarkoitetut siirtoputket, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017). YVA-direktiivin asianmukainen täytäntöönpano edellyttää myös näiden hankkeiden saattamista lain soveltamisalan piiriin. Soveltamisalaan kuuluisivat tällä perusteella esimerkiksi sellaiset sähköjohdot, jotka eivät itsenäisinä hankkeina kuuluisi YVA-menettelyn piiriin, mutta jotka liittyvät olennaisesti YVA-menettelyn piiriin kuuluvaan hankkeeseen (esimerkiksi tuulivoimapuistojen liityntäjohdot).
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Nykyisen 3 §:n mukaan tätä lakia ei sovelleta, jos hankkeen toteuttaminen perustuu kaikilta osin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa hankkeen sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Lain tavoitteena on ollut Århusin sopimuksen mukaisesti turvata yleisön tiedonsaantia, osallistumista, muutoksenhakua ja vireillepanoa koskevat oikeudet ympäristöasioissa. Hankkeen perustuessa oikeusvaikutteiseen kaavaan yleisöllä on ollut mahdollisuus lausua käsityksensä aluevarauksesta kaavaa laadittaessa sekä tarvittaessa saattaa kaavaa koskevan päätöksen lainmukaisuus tuomioistuimen arvioitavaksi, jolloin osallistumista lunastusmenettelyyn ei ole voitu pitää enää tarpeellisena. Kyse on ollut ennen muuta menettelyllisestä puitekehikosta. Säännöstä on sovellettu käytännössä hyvin harvoin.
Maankäytön suunnittelussa selvitetään suunnittelualueen ympäristöarvot ja arvioidaan aluevarauksen mahdollistaman toiminnan ympäristövaikutukset. Maankäytön suunnittelun luonteesta johtuen hankkeen seikkaperäinen ohjaaminen ja yksityiskohtaisista toteuttamisedellytyksistä päättäminen ei ole mahdollista. Lunastuslakiin esitetään sisällytettäväksi säännökset, jotka edellyttävät seikkaperäisempiä selvityksiä sekä täsmällisempää sijoituspaikan valintaa kuin maankäytön suunnittelun puitteissa on mahdollista toteuttaa. Lisäksi menettelyssä voitaisiin antaa hankkeen toteuttamistapaa koskevia määräyksiä. Asiassa annettavalla päätöksellä käytännössä ratkaistaisiin hankkeen täsmällinen sijoittuminen sekä toteuttamistapa seikkaperäisemmin kuin maankäytön suunnittelussa on mahdollista. Rajausta ei voida pitää enää mielekkäänä, minkä vuoksi siitä esitetään luovuttavaksi.
Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin nykyisen 4 §:n ensimmäinen virke. Lainkohdassa säädetään velvollisuudesta hakea 2 §:ssä tarkoitetulla hankkeelle lunastuslain mukainen lunastuslupa siinäkin tapauksessa, että hakija omistaisi tai hallitsisi hankkeen edellyttämiä alueita. Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan lunastuslupa-asiaa ratkaistaessa on noudattava lisäksi, mitä tässä laissa säädetään. Hanketta koskevassa lupaharkinnassa tulisi näin ollen huomioon ottaa lunastuslain 4 §:n yleisten luvan myöntämisedellytysten lisäksi tämän lain 4 §:ssä säädetyt erityiset luvan myöntämisedellytykset.
Lain nykyisen 4 §:n viimeinen virke esitetään siirrättäväksi 3 §:n uudeksi 2 momentiksi. Säännöksen mukaan lunastuksen toimeenpanosta ja lunastuksesta olisi muutoin voimassa, mitä lunastuslaissa tai muussa laissa erikseen säädetään. Lunastuslupa-asian käsittelyssä noudatettaisiin lunastuslain säännöksiä, ja asiassa annettu päätös pantaisiin täytäntöön lunastustoimituksessa.
Pykälän otsikko esitetään tarkistettavaksi vastaamaan pykälän muuttunutta sisältöä.
4 §.Sähköjohdon ja kaasun siirtoputken rakentaminen. Pykälässä säädettäisiin sähköjohtoa ja kaasun siirtoputkea koskevan lunastuslupaharkinnan erityisistä edellytyksistä. Nämä täydentäisivät lunastuslain 4 §:n lupaharkintasäännöstä.
Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Sähköjohdon tai kaasun siirtoputken rakentamisen tarkoituksena on tyypillisesti energian siirron järjestäminen tai energiansiirtoverkoston toimintavarmuuden turvaaminen. Sähköjohdon tai kaasun siirtoputken rakentamisen tarkoituksena saattaa olla uuden voimalaitoksen liittäminen jakeluverkostoon tai jakeluverkoston ulottaminen uudelle alueelle, olemassaolevan siirtokapasiteetin nostaminen tai siirtoverkoston toimintavarmuuden parantaminen. Energian siirtoa järjestävissä ja verkon toimintavarmuutta turvaavissa hankkeissa on kyse sellaisesta yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömästä toiminnasta, jota tulee arvioida kokonaisuutena. Yksittäisen hankkeen välittömien hyödynsaajien piirin laajuudelle ei tässä suhteessa tule antaa ratkaisevaa merkitystä. Lunastuslupaharkinta ei tyhjenny hankkeen toteuttamista puoltavien näkökohtien huomioon ottamiseen, vaan huomioon voidaan ottaa myös lunastusta vastaan puhuvat, hankkeesta yleisille intresseille aiheutuvat haitalliset vaikutukset. Niin ikään ympäristölle aiheutuvat vaikutukset ovat punnintatilanteessa relevantteja, mutta niiden tapauskohtainen painoarvo on vaihdellut tapauskohtaisesti. Kysymys on kokonaisvaltaisesta harkinnasta, jossa yleisen tarpeen vaatimuksen täyttymistä arvioidaan punnitsemalla yleisille intresseille aiheutuvia suotuisia ja haitallisia vaikutuksia keskenään.
Lunastuslain yleisessä lupaharkintakehikossa lunastusta rajoittavat lunastuslain 4 §:n 1 momentin vaihtoehto- ja intressivertailuedellytykset. Mainitun lainkohdan mukaan lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Sähkölinjojen lunastuslupahankkeissa tämän perusteella on esitetty esimerkiksi vaatimuksia linjan siirtämisestä tai hankkeen toteuttamisesta maakaapelointina ilmajohdon sijaan. Valtiosääntöoikeudellinen pakkolunastus merkitsee syvällistä kajoamista perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan ytimeen, eli omistusoikeuden lunastamista sen omistajalta ja siirtämistä toiselle. Kyse on viimesijaisesta keinosta turvata yleisen tarpeen edellyttämän hankkeen toteuttamisen vaatien alueiden hankkiminen. Tämä merkitsee samalla sitä, että puuttuminen tulee rajata hankkeen tarkoitus huomioon ottaen mahdollisimman vähäiseksi. Niinpä esimerkiksi lunastuslupaa ei voida myöntää laajempaan alueeseen kuin hankkeen toteuttaminen edellyttää tai myöntää oikeutta lunastaa alue, jos hankkeen tarkoitus olisi saavutettavissa perustamalla alueeseen käyttöoikeus. Vastaavasti lunastamiseen ei tulisi ryhtyä, mikäli tarpeellinen alue olisi hankittavissa vapaaehtoisin oikeustoimin esimerkiksi kiinteistön kaupalla tai alueen vaihdolla. Tältä osin oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota hankkeen luonteeseen ja laajuuteen.
Lunastuslupaharkinta ei tyhjenny yksinomaan yleisille intresseille aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaan. Lunastusluvan tarkoittamasta hankkeesta yksityisille intresseille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja ei oteta huomioon yleisen tarpeen vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa. Tämä ei merkitse sitä, että sanotuilla intresseillä ei olisi merkitystä lunastuslupaharkinnassa. Yleinen tarvekaan ei voi oikeuttaa sellaiseen kajoamiseen yksityiseen omistusoikeuteen, jossa hankkeesta yksityiselle edulle aiheutuva haitta on suurempi kuin yleiselle edulle aiheutuva hyöty. Intressivertailuedellytys ja yksityisille eduille aiheutuva haitta muodostavat siten eräänlaisen perälaudan lunastuslupaharkinnassa. Käytännössä tämänkaltaiset tilanteet, jossa hanke olisi yleisen tarpeen vaatima mutta hankkeesta aiheutuva hyöty olisi yksityiselle edulle aiheutuvaa haittaa pienempi, lienevät hyvin harvinaisia.
Lunastuslain yleisen tarpeen vaatimuksen ja lunastusta rajoittavien kriteereiden voidaan katsoa sisältävän sisäänrakennetun vaatimuksen hankkeen haitallisten vaikutusten minimoinnista. Lunastuslain 4 §:n 1 momentin kirjoitustapa on kuitenkin nykyisen lainsäädännön täsmällisyysvaatimusten näkökulmasta niin yleinen, että mainittujen vaatimusten oikeusperustaa on pidettävä epäselvänä. Edellä on todettu, että YVA-direktiivin 8 a artiklan asianmukainen täytäntöönpano edellyttää kansalliselta lainsäädännöltä, että lupa-asian ratkaisevalla viranomaisella on mahdollisuus liittää päätökseen tarpeellisia määräyksiä hankkeesta aiheutuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Lupaharkinta muodostuu luvan myöntämisen edellytysten tutkinnasta ja päätökseen liitettävien lupamääräysten asettamisesta. Sääntelyn täsmällisyyden ja asianosaisten sekä muiden tahojen oikeusturvan näkökulmasta ei ole mahdollista, että viranomainen voisi antaa lupamääräyksiä sellaisten vaatimusten turvaamiseksi, jotka eivät ilmene laista. Tämän vuoksi laissa tulee säätää täsmällisemmin lupaharkinnassa huomioon otettavista oikeushyvistä, joiden turvaamiseksi lupamääräyksiä voidaan asettaa.
Vaikka lunastuslupaharkinnan ydin on nimenomaan omistussuhteiden järjestelyyn oikeuttavan yleisen tarpeen vaatimuksen täyttymisen arvioinnissa, olisi lunastuslupaharkinnan yhteydessä mahdollista arvioida myös hankkeen toteuttamisen ympäristöllisiä edellytyksiä. Ympäristöllisistä näkökohdista lähtevän lupaharkinnan sisällyttämistä säännönmukaiseksi osaksi lunastuslupaharkintaa ei kuitenkaan voida pitää tarkoituksenmukaisena ratkaisuna, minkä vuoksi täydentävät säännökset esitetään sisällytettäväksi lunastuslupalakiin. Lunastuslain 4 §:n mukaisen lupaharkinnan ja ehdotetun 4 §:n mukaiset intressit ovat osittain päällekkäisiä. Tarkoituksena on, että lunastuslupalain 4 §:n mukainen päätösharkinta ja lunastuslain 4 §:n mukainen harkinta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kirjoitustavastaan huolimatta ehdotettu lunastuslupalain 4 §:n normisto muodostaa itsenäisen luvan myöntämisedellytyksen. Lunastuslupaa ei tulisi myöntää, mikäli lunastuslupalain 4 §:n mukaiset vaatimukset eivät täyttyisi. Tällainen tilanne olisi käsillä lähinnä siinä tilanteessa, että jonkin toisen linjauksen paremmuus olisi ilmeinen. Vastaavasti lunastuslain mukaisen yleisen tarpeen vaatimuksen täyttymättä jääminen johtaisi hakemuksen hylkäämiseen, vaikka lunastuslupalain 4 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyisivätkin.
Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan sähköjohto ja kaasun siirtoputki on sijoitettava ja rakennettava teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisella tavalla siten, että johtolinjasta ympäristölle ja alueiden käytölle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ympäristöllä ja alueiden käytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä alkuperäistä luontoa ja erilaisia ihmistoiminnan käyttöön otettuja alueita. Tällaisia alueita olisivat esimerkiksi rakentamiseen, liikennealueiksi, perustuotantoon ja virkistyskäyttöön otetut alueet. Ympäristö ja alueiden käyttö olisi tämän säännöksen puitteissa ymmärrettävä siten laajasti, että se kattaisi esimerkiksi maisemakuvan sekä mahdolliset alueella sijaitsevat muinaismuistot.
Säännöksen tarkoituksena on turvata sellaisia yleisempiä intressejä, jotka eivät ole palautettavissa yksittäisten kansalaisten tai oikeushenkilöiden oikeuspiiriin kuuluviksi vaatimuksiksi. Momentti sisältäisi yleisen johtoreitin valintaa koskevan säännöksen, jonka tarkoituksena on ohjata sähköjohdon tai kaasun siirtoputken sijoittaminen ympäristön sekä olemassa olevan ja suunnitellun maankäytön kannalta vähiten haittaa aiheuttavalle paikalle. Hankkeen teknisellä ja taloudellisella toteuttamiskelpoisuudella tarkoitetaan sellaisia teknisiä ratkaisuja ja toteuttamistapoja, joita vastaavanlaisissa hankkeissa yleisesti käytetään ja jotka ovat taloudellisesti perusteltavissa niistä saatava hyöty huomioon ottaen.
Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin yksittäisten asianosaisten oikeusasemaa turvaavista vaatimuksista. Ehdotetun säännöksen mukaan johtolinjan sijoittamisesta ei saisi aiheutua kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Johtoreitti tulisi sovittaa mahdollisuuksien mukaan vallitseviin maanomistusoloihin ja alueen maankäyttöön siten että siitä eri tahoille aiheutuva haitta kokonaisuutena arvioiden jäisi mahdollisimman pieneksi. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että vallitsevan kiinteistöjaotuksen vuoksi ympäristöllisille näkökohdille tulisi antaa vähäisempi painoarvo johtoreittiä suunniteltaessa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että lunastuksesta aiheutuvat haitat ja vahingot korvataan lunastustoimituksessa täysimääräisesti.
Jossain tilanteissa saattaa olla toimivin ratkaisu sijoittaa erillisiä johtoreittejä toistensa tai vaikkapa liikenneinfrastruktuurihankkeiden yhteyteen. Johdon sijoittamisesta aiheutuvia haittoja ja vahinkoja tulisi tarkastella erityisesti lunastusrelaatiossa olevien maanomistajien näkökulmasta. Säännös jättäisi lainsoveltajalle laajan harkintavallan hyväksyttävänä pidettävän vahingon ja haitan suhteen. Sähköjohdon tai kaasun siirtoputken sijoittamisesta voisi aiheutua yksittäiselle asianosaiselle huomattavaakin vahinkoa tai haittaa, jos johtoreitin siirtämisestä toisaalle aiheutuisi vielä enemmän vahinkoa tai haittaa. Toisaalta taas johtoreitin siirtämisestä mahdollisesti aiheutuva lisäkustannus lunastajalle ei estäisi johtoreitin tarkistamista, jos tällä voidaan vähentää johtoreitistä aiheutuvia haittoja.
Johtoreitin keskeisestä merkityksestä ja hankkeiden nauhamaisuudesta johtuen reitin tarkistaminen lupamenettelyssä on mahdollista vain rajallisesti. Lunastusluvan hakija on hankkeen suunnitteluvaiheessa selvittänyt yksityiskohtaisesti reitin sijoittamista hakemuksen mukaiseen paikkaan, mutta ei välttämättä muualle. Käytettävissä ei tällöin ole sellaisia selvityksiä ja suunnitelmia, jotka mahdollistaisivat luvan myöntämisedellytysten arvioinnin kokonaan toisessa paikassa, eikä asianosaisten kuulemisen laajuuskaan välttämättä mahdollista tätä. Jos luvan myöntämisen edellytykset eivät hakemuksen mukaiselle johtoreitille edes vähäisin muutoksin täyty, tulisi hakemus hylätä.
Pykälän 1 momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin saamelaiskulttuurin suojasta. Vaikka lain soveltamisalaan kuuluvat hankkeet ovat varsin harvalukuisia, saattaa sellainen sijoittua tai hankkeen vaikutukset ulottua saamelaisten kotiseutualueelle. Vaikka 1 momentin edellytykset suojaavat osin myös alkuperäiskansojen oikeuksia, tulisi laissa säätää nimenomaisesti alkuperäiskansojen oikeuksien huomioon ottamisesta lupaharkinnassa. Ehdotuksen mukaan sähköjohdon tai kaasun siirtoputken rakentaminen ei saa vähäistä suuremmassa määrin heikentää saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan ja harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan. Säännöstä sovellettaisiin kotiseutualueella toteuttavien hankkeiden lisäksi myös kotiseutualueen ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin, jos hankkeella olisi vaikutuksia saamelaisten oikeuksille alkuperäiskansana. Sähköjohdon tai kaasun siirtoputken rakentamisella tarkoitettaisiin hankkeen rakentamisesta ja sen käytöstä aiheutuvia vaikutuksia.
Säännös ei kieltäisi kokonaisuudessaan haitallisten vaikutusten aiheuttamista saamelaiskulttuurille, mutta asettaisi näiden määrälle kynnyksen. Laissa ei otettaisi yksityiskohtaisesti kantaa siihen, millaista haitallista vaikutusta olisi pidettävä lainkohdan kieltämänä vähäistä suurempana heikennyksenä. Säännös muodostaisi itsenäisen luvanmyöntämisedellytyksen. Jos hankkeesta aiheutuisi lainkohdassa tarkoitettua vähäistä suurempaa heikennystä, eikä tätä lupamääräyksin voitaisi poistaa, ei lupaa voitaisi myöntää. Koska ehdotettu säännös ohjaisi hankkeen suunnittelua ja toteuttamistapaa, jäisivät tämänkaltaiset tilanteet harvinaisiksi.
Pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi kaavojen huomioon ottamisesta sähköjohdon ja kaasun siirtoputken rakentamisessa. Säännöksen noudattamista valvotaan tämän lain mukaisessa lupaharkintatilanteessa. Pykälän 2 momentin mukaan sähköjohdon ja kaasun siirtoputken rakentamisessa olisi otettava huomioon asemakaava. Jos alueella on asemakaavan sijaan voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, rakentaminen ei saisi vaikeuttaa alueen käyttämistä sille maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettuun tarkoitukseen. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 3 momentin mukaan maakuntakaava ei ole yleiskaavan ja asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin kaavojen laatimista ja muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Samoin yleiskaava ei ole mainitun lain 42 §:n 3 momentin mukaan asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin asemakaavan laatimista ja muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.
Sähköjohdon ja kaasun siirtoputkien rakentamisen sekä muun alueidenkäytön yhteensovittamiselle olisi eduksi, että nykyiset ja tulevat sähköjohtojen linjaukset merkittäisiin maakuntakaavoihin. Tällöin nämä voitaisiin ottaa huomioon yksityiskohtaisemmassa alueiden käytön suunnittelussa. Käytännössä kaikkia tulevia hankkeita ei ole mahdollista ottaa maakuntakaavoituksessa huomioon kaavoituksen ja hankkeiden toteuttamisaikataulujen erilaisuuden vuoksi. Sähköjohdolle tai kaasun siirtoputkelle osoitettua aluevarausta ei edellytettäisi. Asemakaavalla ratkaistaan yksityiskohtaisesti alueen nykyinen ja tuleva maankäyttö. Erilaisten alueidenkäytön tavoitteiden yhteensovittamisen kannalta olisi toivottavaa, että lunastuslupalaissa tarkoitettujen hankkeiden johtokäytävät osoitettaisiin kaavassa. Tilanteiden vaihtelevuuden sekä energiainfra- ja kaavoitushankkeiden aikataulujen erilaisuuden vuoksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista edellyttää sähköjohtoa tai kaasun siirtoputkea koskevaa aluevarausta luvan myöntämisen edellytykseksi.
Kysymys alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän ohjausvaikutuksesta on merkittävä erityisesti tilanteessa, jossa sähköjohdon tai kaasun siirtoputken rakentaminen ei ole voimassa olevan kaavan osoittama alueen pääasiallinen käyttötarkoitus. Tällöin joudutaan arvioimaan, onko hankkeen toteuttaminen mahdollista, kun sitä arvioidaan suhteessa kaavan keskeisiin periaatteisiin sekä hankkeen kohdealueen tai sen vaikutusalueen kaavassa osoitettuun pääasialliseen käyttötarkoitukseen
Arvioitaessa sähköjohdon ja kaasun siirtoputken sijoittamisen vaikutusta asemakaavan toteutumiseen, tulee huomiota kiinnittää hankkeen vaikutukseen asemakaavan keskeisten periaatteiden toteutumiseen sekä hankkeen edellyttämän alueen ja hankkeen vaikutusalueen käyttämiseen asemakaavassa osoitettuun käyttöön. Huomioon tulee ottaa myös lunastuslupapäätöksessä hankkeesta aiheutuvien haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi annettavat tarpeelliset määräykset.
Yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus vaihtelisi maankäyttömuodoittain. Tapauskohtaisesti tulisi arvioitavaksi, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaisi alueen käyttämistä sille kaavassa osoitettuun tarkoitukseen. Esimerkiksi alueen osoittamisen kaavassa maa- ja metsätalouteen ei lähtökohtaisesti voida katsoa muodostuvan luvan myöntämisen esteeksi, mutta tällöinkin tulisi huomioon ottaa pykälän 1 momentin vaatimukset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lupapäätökseen liitettävistä määräyksistä pykälän 1 ja 2 momentin vaatimusten täyttymiseksi. Ehdotetun säännöksen mukaan lunastuslupapäätöksessä olisi annettava hankkeesta aiheutuvien haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi tarpeelliset määräykset johtolinjan sijainnista ja leveydestä, toteuttamistavasta ja –ajankohdasta sekä toiminnan vaikutusten tarkkailemisesta. Lupamääräykset ovat kiinteässä yhteydessä lupaharkintaan. Niitä ei ole mahdollista pitää erossa toisistaan, sillä lupamääräyksillä varmistetaan toisaalta lain vaatimusten täyttyminen, toisaalta luodaan puuttuvia luvan myöntämisedellytyksiä. Lähtökohdan määräysten tarpeellisuuden arvioinnille muodostaa lupaviranomaiselle toimitettu hakemus liitteineen, jossa sisältää tiedot hankkeen linjauksesta ja toteuttamistavasta. Merkittävin hankkeen ympäristövaikutuksia määrittävä tekijä on johtoreitti, josta hankkeesta vastaava päättää asiassa kertyneen selvityksen sekä mahdollisesti viranomaisten ja muiden tahojen kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella. Johtoreitti puolestaan pohjautuu pitkälti hanketta koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuloksena laadittuun ympäristövaikutusten arviointiselostuksella ja yhteysviranomaisen siitä antamaan perusteltuun päätelmään, jotka on lunastuslain 5 §:n 4 momentin mukaan liitettävä hakemusasiakirjoihin.
Myöntäessään lunastusluvan lupaviranomainen ratkaisee samalla johtoreitin kulun. Lupaviranomaisen tulisi voida, jos hankkeen yleisille tai yksityisille eduille aiheutuvien haitallisten vaikutusten ehkäiseminen tai vähentäminen sitä edellyttää, tehdä vähäisiä tarkistuksia johtoreitin kulkuun, jos luvan myöntämisen edellytykset muutoin olisivat käsillä. Tapauskohtaisesti harkittavaksi jäisi, kuinka suuria muutoksia johtoreitin kulkuun olisi mahdollista tehdä. Harkinnassa merkitystä voidaan antaa ympäristövaikutusten arviointiselostukselle ja yhteysviranomaisen siitä antamalle perustellulle päätelmälle. Johtoreitin siirtäminen kokonaan toiseen paikkaan ei kuitenkaan olisi mahdollista, vaan tällaisessa tilanteessa luvan myöntämisedellytyksen on katsottava puuttuvan ja lunastuslupahakemus tulisi hylätä. Eräissä tilanteissa saattaa olla tarpeen antaa määräyksiä hankkeen toteuttamistavasta ja -ajankohdasta. Nämä kuuluvat lähtökohtaisesti hankkeesta vastaavan päätösvaltaan, minkä vuoksi näitä koskevia määräyksiä tulisi antaa ainoastaan niissä tilanteissa, jossa nämä ovat välttämättömiä haitallisten vaikutusten aiheutumisen ehkäisemiseksi ja laissa turvattujen oikeushyvien turvaamiseksi. Näitä voitaisiin käyttää esimerkiksi lintujen pesimärauhan turvaamiseksi tai viljelysten turmeltumisen ehkäisemiseksi. Hankkeesta aiheutuneiden haittojen ja vahinkojen korvaamisesta päätetään lunastustoimituksessa.
Rakentamistyyppisten hankkeiden toiminnan vaikutusten tarkkailu kohdentuu ennen muuta rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin. Eräissä tilanteissa saattaa olla tarpeen seurata hankkeen vaikutuksia rakentamistöiden päättymisen jälkeenkin. Tällainen tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos rakentamisalueelta siirrettyjen rauhoitettujen kasvien menestymistä siirtopaikassa on tarpeen seurata.
Sähkölinjojen lunastuslupamenettelyissä ja päätösten täytäntöönpanoa koskevissa lunastustoimituksissa esitetään toisinaan vaatimuksia olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisestä. Käytännössä erilaiset yhteistoimintajärjestelyt ovat osoittautuneet varsin hankaliksi, ja tämän sisältöisten määräysten antamiseen on katsottava sisältyvän huomattavia ongelmia. Toiminnanharjoittajan hakiessa lupaa sähköjohdon rakentamiseen ei toiminnanharjoittajaa voida tämän tahdosta riippumatta kohtuudella edellyttää varautumaan suunnittelussa ja toteutuksessa sellaisiin teknisiin ratkaisuihin, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi sähköjohdon pylväiden hyödyntämisen toisen toiminnanharjoittajan toimesta jälkikäteen. Useimmiten toiminnanharjoittajan hakiessa lupaa ei tiedossa ole tarvetta yhteistoimintajärjestelyille. Vastaavasti olemassa olevat rakenteet on saatettu toteuttaa siten että yhteiskäytön toteuttaminen jälkikäteen edellyttäisi huomattavan suuria kustannuksia. Tilanne olisi ymmärrettävästi toinen, jos toiminnanharjoittajat ovat asiasta keskenään sopineet. Tällöin lupaharkinnassa tulisi arvioitavaksi, onko yhteistoimintajärjestelyyn varautuvaa hanketta pidettävä yleisen tarpeen vaatimana.
4 b §.Valvonta ja hallintopakko. Lakiin esitetään lisättäväksi säännökset viranomaisesta, jonka tehtävänä olisi valvoa lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista. Valvontatehtävässä olisi toisaalta kyse yleisten ympäristöllisen näkökohtien huomioon ottamisen valvonnasta lupamenettelyssä, toisaalta hankkeen toteuttamiseksi myönnettyyn lunastuslupaan liitettyjen, ympäristön turvaamiseksi annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta. Valvonta painottuisi erityisesti hankkeen rakentamisvaiheeseen, joskin eräissä tilanteissa saattaa olla tarpeen seurata hankkeen pidempiaikaisia vaikutuksia johonkin ympäristön osa-alueeseen. Tehtävä esitetään osoitettavaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joka toimii jo nykyään useiden eri ympäristölakien mukaisena valvontaviranomaisena.
Lunastuslain 8 §:n 2 momentin ELY-keskukselle on varattava tilaisuus antaa lausuntonsa lunastuslupaa koskevasta hakemuksesta, jos hankkeella on seudullista merkitystä tai jos hankkeella on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi siten jo nykyisenkin lain mukaisessa lunastuslupamenettelyssä esittää arvionsa hankkeesta ja sen lainmukaisuudesta. Ehdotetun lunastuslupalain 4 §:n myötä nyt puheena olevien hankkeiden lupaharkinta täydentyisi ympäristöä turvaavilla edellytyksillä, jotka saattavat lisätä tarvetta varmistua lain vaatimusten täyttymisestä lupamenettelyvaiheessa. Merkityksellistä olisi tässä se, missä määrin lunastuslupahakemuksessa on otettu huomioon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen YVA-menettelyssä esittämät huomautukset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi valvontaviranomaisen oikeudesta saada tietoja ja tehdä tarkastuksia valvontaa varten. Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuden käyttämiseen oikeutettuja tahoja olisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä keskuksen määräämä virkamies. Valvontaviranomaisella olisi oikeus saada valvontatehtävän hoitamiseksi välttämättömät tiedot viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) salassapitosäännösten estämättä toiselta viranomaiselta. Tilanteiden moninaisuudesta johtuen laintasolla ei ole mahdollista yksilöidä tyhjentävästi niitä rekistereitä ja viranomaisia, joita valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus koskisi. Valvontaviranomaisella olisi myös oikeus saada tehtävänsä hoitamiseksi välttämättömät tiedot hankkeesta vastaavilta. Oikeus kulkea toisen alueella antaisi valvontaviranomaiselle oikeuden liikkua sellaisellakin alueella, joka ei kuulu jokamiehen kulkemista koskevan oikeuden piiriin. Liikkuminen toiminnan harjoittamispaikalla on usein rajoitettua, minkä vuoksi momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta liikkua siellä. Valvontaviranomaisella on toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi oltava oikeus tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia, suorittaa tarpeellisia mittauksia ja ottaa näytteitä sekä tallentaa ääntä tai kuvaa kohteena olevasta alueesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viranomaisen valvonnan suorittamiseksi tarpeellisista toimivaltuuksista. Säännökset koskisivat erityisesti lunastuslupapäätöksen noudattamisen valvontaa. Jos valvontaviranomainen katsoisi lunastuslupapäätöksen olevan lainvastainen tai asian käsittelyssä tapahtuneen menettelyvirheen, puuttuminen tähän tapahtuisi muutoksenhaulla. Tällöin valvontaviranomaisen muutoksenhakuoikeutta arvioitaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti.
Havaitessaan jonkun laiminlyövän lain säännösten tai sen nojalla annettuun päätökseen sisältyvien määräysten noudattamisen valvontaviranomaisen tulisi kehottaa tätä lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely. Rikkomuksen vakavuudesta riippuen viranomainen voisi kieltää kohteena olevaa henkilöä jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi viranomainen voisi määrätä kyseisen henkilön tämän täyttämään velvollisuutensa tai oikaisemaan sen, mitä säännösten tai määräysten vastaisesti on tehty.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 2 momentin nojalla annetun kiellon tai määräyksen noudattamisen tehosteista. Viranomainen voisi tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Asian käsittelyyn sovellettaisiin uhkasakkolakia (1113/1990).
Lakiin ei esitetä sisällytettäväksi erityisiä säännöksiä valvonta-asian käsittelyssä noudatettavasta menettelystä. Asian käsittelyyn sovellettaisiin tällöin hallintolain (434/2003) säännöksiä.
5 §.Muutoksenhaku. Nykyisen 5 §:n 1 momentissa säädetään kansalaisjärjestöjen muutoksenhakuoikeudesta ja pykälän 2 momentissa tässä laissa tarkoitetun päätöksen tiedoksiantamisesta 1 momentissa tarkoitetulle yhdistykselle ja säätiölle. Näihin säännöksiin ei esitetä tehtäväksi muutoksia. Momenttiin esitetään sisällytettäväksi säännökset saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen valitusoikeudesta. Mikä tahansa hanke ei perustaisi valitusoikeutta asiassa, vaan muutoksenhauen edellytyksenä olisi hankkeen haitalliset vaikutukset alkuperäiskansojen kielen, kulttuurin, elinolosuhteiden ja elinkeinojen harjoittamiselle.
Elinkeino-, liikenne-ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi myös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 7 §:n 1 momentin nojalla hakea muutosta tämän lain nojalla annettuun lunastuslupapäätökseen. Pykälän 1 momentin viittaus kumottuun hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin viittaukseksi voimassaolevaan lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019).
Lunastuslupalain 4 b §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä olisi valvoa lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi tässä tarkoituksessa antaa velvoittavia päätöksiä, joiden lainmukaisuus tulee voida saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Lunastuslupalain 4 §:ään perustuva ratkaisu annetaan osana lunastuslupaa, ja siihen haetaan muutosta lunastuslain 87 §:n mukaisessa järjestyksessä. Epäselvyyden välttämiseksi lunastuslupalain 5 §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi uudeksi 3 momentiksi informatiivinen viittaus, jonka mukaan muutoksenhausta tämän lain nojalla säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Sanotun lain nojalla ratkaistaisiin kysymykset esimerkiksi valitusoikeudesta (7 §), valitustiestä (8 §) ja muutoksenhakuoikeudesta hallinto-oikeuden antamaan päätökseen (107 §).