2
Nykytila ja sen arviointi
2.1 Nykytila
Vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnasta ja rahoituksesta säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja vapaasta sivistystyöstä annetussa asetuksessa (805/1998). Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Vuonna 2021 kansalaisopistoja on 176, kansanopistoja 75, kesäyliopistoja 19, opintokeskuksia 12 sekä 11 valtakunnallista liikunnan koulutuskeskusta ja 3 alueellista.
Vapaan sivistystyön koulutukselle on ominaista, että koulutuksen tavoitteista ja sisällöistä päättävät oppilaitosten ja organisaatioiden taustayhteisöt pääsääntöisesti itse ylläpitämislupansa rajoissa. Olennainen piirre vapaan sivistystyön koulutukselle on myös osallistumisen omaehtoisuus. Koulutusta ei säädellä opetussuunnitelmien tai tutkinnon perustein, lukuun ottamatta kansanopistojen oppivelvollisille suunnattua vapaan sivistystyön koulutusta. Opetushallitus on 11.1.2021 julkaissut kansanopistojen oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen opetussuunnitelman perusteet.
Vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoista säädetään vapaasta sivistystyöstä annetun lain 2 §:ssä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset. Vapaasta sivistystyöstä annettua lakia sovelletaan myös steinerpedagogista opettajankoulutusta ja muuta koulutusta järjestävään Snellman-korkeakouluun.
Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lain 4 §:n mukaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan lain mukaisen oppilaitoksen ylläpitämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on olemassa sivistystarve ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Oppilaitosta ei voida perustaa taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Luvassa määrätään ylläpitäjää ja oppilaitosta koskevien tietojen lisäksi oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli sekä tarvittaessa erityinen koulutustehtävä ja muut koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Muutoksista ylläpitämislupaan päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat ylläpitämisluvan mukaisessa koulutustehtävässä painottaa myös arvo- ja aatetaustaansa, kasvatustavoitteitaan tai erityisiä koulutustehtäviään.
2.2 Vapaan sivistystyön rahoitus
Vapaan sivistystyön oppilaitosten koulutuksen käyttökustannuksiin myönnettävästä valtionosuudesta säädetään vapaasta sivistystyöstä annetun lain 4 luvussa.Valtionosuus muodostuu kaikissa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoissa lain 8 §:n mukaan siten, että käyttökustannusten valtionosuuden peruste on kunkin oppilaitosmuodon käyttökustannusten pohjalta suoritetta kohti laskettavan yksikköhinnan ja suoritteen tulo. Suorite ja valtionosuusprosentti vaihtelevat oppilaitosmuodoittain.
Kansanopistojen suoritteina käytetään opiskelijaviikkoja. Valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijavuorokausia ja alueellisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijapäiviä. Kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten suoritteina käytetään opetustunteja.
Lain 9 §:ssä säädetään valtionosuuden määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan kansanopiston, kansalaisopiston ja kesäyliopiston ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta 57 prosenttia sekä opintokeskuksen ja liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitäjälle 65 prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä. Valtionosuutta myönnetään kuitenkin sata prosenttia kansanopiston, opintokeskuksen, kansalaisopiston tai kesäyliopiston ylläpitäjälle lain 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä opetus- ja kulttuuriministeriön 10 §:n nojalla vahvistamalle määrälle sellaista oppilaitoksen ylläpitäjän järjestämää koulutusta, joka on hyväksytty kotoutumisen edistämisestä annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyen 9 §:n 1 momenttia on muutettu lailla vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta (479/2021), joka tulee voimaan 1.8.2021. Momenttiin tehdyllä muutoksella, sadan prosentin valtionosuus 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä myönnetään kansanopiston ylläpitäjälle opetus- ja kulttuuriministeriön 10 §:n nojalla vahvistamalle määrälle oppilaitoksen järjestämää oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua koulutusta. Oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentin mukaisessa koulutuksessa oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun perusopetuksen ja jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voi suorittaa oppivelvollisuutta kansanopistossa järjestettävässä sellaisessa koulutuksessa, jossa noudatetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita tai Opetushallituksen laatimaa maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Snellman-korkeakoulu -nimisen oppilaitoksen ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta 57 prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä.
Pykälän 2 momentin mukaan yhdistetyssä oppilaitoksessa valtionosuusprosentti määräytyy kunkin oppilaitosmuodon osalta erikseen. Pykälän 4 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi hakemuksesta myöntää kansanopiston ylläpitäjälle enemmän valtionosuutta kuin mitä 1 momentissa säädetään, jos oppilaitoksen luvan mukainen pääasiallinen koulutustehtävä on vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus. Lisäksi lailla vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta (1219/2020) on 9 §:ään lisätty uusi 5. momentti, jonka mukaisesti kansanopiston ylläpitäjälle, joka järjestää lain 7 a luvussa tarkoitettua oppivelvollisille suunnattua koulutusta, myönnetään valtionosuutta koulutuksen järjestämiseen sata prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä opetus- ja kulttuuriministeriön 10 §:n nojalla vahvistamalle määrälle oppilaitoksen ylläpitäjän järjestämää oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee vapaan sivistystyön valtionosuusmenoja vuosittain valtion talousarviossa suoritekiintiöllä, jotka ovat jaettavissa oppilaitoksille. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa lain 10 §:n nojalla vuosittain valtion talousarvion rajoissa valtionosuuden laskemisen perusteena käytettävien opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien sekä opetustuntien määrän. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain valtion talousarvion rajoissa niiden opiskelijaviikkojen ja opetustuntien määrän edellä mainituista opiskelijaviikoista ja opetustunneista, joihin 9 §:n 1 ja 5 momentin mukaisesti myönnetään sadan prosentin valtionosuus. Pykälän 1 momenttiin on lailla vapaan sivistystyön muuttamisesta (1219/2020) lisätty edellä mainittu viittaus lain 9 §:n 5 momenttiin. Lakimuutos tulee voimaan1.8.2021. Yhdistetyn oppilaitoksen osalta suoritteiden määrät vahvistetaan erikseen kullekin oppilaitosmuodolle.
Suoritemäärät kansanopistojen ja kansalaisopistojen osalta vahvistetaan siten, että pääosa niiden suoritteista on kiintiöity. Kansalaisopistoilla ja kansanopistoilla noin 90 prosentin osuus valtion talousarvion mukaisesta suoritemäärästä muodostaa ylläpitäjäkohtaisen kiintiön. Jäljelle jäävä 10 prosentin osuus muodostaa liikkuvan osuuden, joka kansalaisopistoilla jaetaan väestömäärän sekä työttömien, vieraskielisten ja yli 63-vuotiaan väestön määrien muutosten perusteella. Kansanopistoissa liikkuvan osan jakoperusteena on kolmen vuoden toteutuneiden suoritteiden keskiarvo. Opintokeskusten suoritteet on kiintiöity kokonaisuudessaan. Kesäyliopistojen suoritteet jaetaan vakiintuneen tavan mukaan siten, että jako perustuu edellisen vuoden arvioon toteutuneista suoritteista sekä kahden sitä edeltävän vuoden suoritteiden toteutumaan. Pykälän 2 momentin valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää suoritteiden määrien laskemisesta ja suoritteiden määrien huomioon ottamisesta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää lain 11 §:n mukaisesti opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien ja opetustuntien yksikköhinnat seuraavaa vuotta varten. Yksikköhinnat määrätään varainhoitovuodelle arvioidun kustannustason mukaisiksi.
Opiskelijaviikon yksikköhinta lasketaan kansanopistoille vuosittain jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna kansanopistojen toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset opistojen saman vuoden opiskelijaviikkojen määrällä. Käyttökustannuksiin luetaan mukaan kansanopistojen ylläpitäjien vapaan sivistystyön toimintaan liittyvät kirjanpidon mukaiset poistot. Poistojen lukemisesta käyttökustannuksiin säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää opistossa asuvien perusteella tehtävästä opiskelijaviikkojen yksikköhinnan korottamisesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää yksikköhinnan korottamisesta opistoissa, joiden ylläpitäjien ylläpitämisluvassa määrättynä pääasiallisena koulutustehtävänä tai osana koulutustehtävää on vaikeasti vammaisille tarkoitettu koulutus, taikka osana koulutustehtävää on työelämän aktiiviseen kansalaisuuteen ja työolojen kehittämiseen tarkoitettu koulutus tai ylläpitämisluvassa erityisestä syystä määrättävä muu erityinen koulutustehtävä Kansanopistojen yksikköhinnat on määrättävä siten, että yksikköhintojen mukaisesti lasketut rahoituksen perusteena käytettävät euromäärät yhteenlaskettuina vastaavat keskimääräisten yksikköhintojen perusteella laskettavia euromääriä.
Opetustunnin yksikköhinta kansalaisopistoille, kesäyliopistolle ja opintokeskukselle lasketaan vuosittain jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä kunkin oppilaitosmuodon toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset kunkin oppilaitosmuodon saman vuoden opetustuntien määrällä. Käyttökustannuksiin luetaan mukaan kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten ylläpitäjien vapaan sivistystyön toimintaan liittyvät kirjanpidon mukaiset poistot. Lain 13 a §:n mukaan kansalaisopistojen, kansanopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten yksikköhintoja korotetaan yksityisen oppilaitoksen ylläpitäjän osalta siten, että korotus vastaa yksityisten oppilaitosten ylläpitäjien maksamien arvonlisäverojen osuutta yksityisille oppilaitosten ylläpitäjille kustakin oppilaitosmuodosta aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista.
Vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmässä ei ole lakisääteistä kunnan rahoitusosuutta. Valtionosuuden ulkopuolelle jäävät kustannukset katetaan pääasiassa opiskelijamaksuilla ja ylläpitäjän muulla rahoituksella. Lain 24 §:n mukaan opiskelijoilta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Maksua ei kuitenkaan peritä kansanopiston, opintokeskuksen, kansalaisopiston tai kesäyliopiston järjestämästä opetuksesta siltä osin, kuin se on hyväksytty kotoutumisen edistämisestä annetun lain 11 §:ssä tarkoitettuun opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. 1.8.2021 voimaan tulevalla lailla (1219/2020) maksua ei myöskään peritä 7 a luvussa tarkoitetussa koulutuksessa eikä oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa. Maksuista päättää oppilaitoksen ylläpitäjä.
Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 14 §:n mukaan oppilaitoksen ylläpitäjälle voidaan myöntää laatu- ja kehittämisavustuksia, opintoseteliavustuksia, rakenteellista kehittämistä tukevia avustuksia sekä ylimääräisiä avustuksia käyttökustannuksiin valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.
2.3 Nykytilan arviointi
Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on pitkä kokemus maahanmuuttajien tarpeisiin vastaavan koulutuksen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat vuosien varrella tiedostaneet maahanmuuttajat tärkeäksi koulutuksen kohderyhmäksi. Oppilaitoksiin on kehittynyt maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisen erityisosaamista. Koulutusta on pääasiassa toteutettu vapaan sivistystyön koulutuksena. Monet vapaan sivistystyön ylläpitäjät ovat, vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen lisäksi, järjestäneet maahanmuuttajille aikuisten perusopetusta, ammatillista koulutusta tai työvoimahallinnon hankintakoulutusta.
Vapaasta sivistystyöstä annettua lakia muutettiin lailla vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta 1.1.2018 alkaen siten, että kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot ja opintokeskukset saivat 100 %:in valtionosuuden maahanmuuttajan suorittamasta koulutuksesta, joka on hyväksytty maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää vuosittain, kuinka monta suoritetta enintään rahoitetaan sata prosenttisesti. Samana vuonna tuli voimaan perusopetuslain muutoksella (1507/2016) aikuisten perusopetuksen uudistus, joka myös mahdollistaa maksuttoman koulutuksen nuorille maahanmuuttajille. Ennen vuotta 2018 voimaan tulleita edellä mainittuja uudistuksia vapaasta sivistystyöstä annetun lain 14 §:n mukainen nuorisotakuun opintosetelirahoituksen tarkoituksena oli mahdollistaa nuorille maahanmuuttajille maksuton koulutusväylä. Uudistusten tultua voimaan, vapaan sivistystyön mukainen maahanmuuttajien koulutus on rahoitettu pääosin valtionosuudella eikä opintoseteliavustuksilla, joilla on lähinnä korjattu valtionosuusrahoituksen riittämättömyyttä. Nuorille maahanmuuttajille tarkoitetun opintoseteliavustusten valtionavustusmäärään (1,903 milj. euroa) ei ole enää vuoden 2018 uudistusten jälkeen kohdistunut valtionavustusmäärää vastaavaa hakutarvetta.
Vapaan sivistystyön kotoutumissuunnitelman mukainen koulutusmalli, joka perustuu vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutusta valmistelevan työryhmän ehdotuksiin, on monipuolistanut maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opiskelumahdollisuuksia ja osaltaan tukenut maahanmuuttajien polkuja koulutukseen ja työelämään. Koulutuksen keskeisenä sisältönä ovat luku- ja kirjoitustaidon ja suomen tai ruotsin kielen taidon opinnot sekä muut kotoutumisen edistämisestä annetun lain tavoitteiden mukaiset sisällöt. Opintoja voidaan yhdistää toiminnallisiin sisältöihin. Koulutuksen kohderyhmänä ovat erityisesti henkilöt, jotka tarvitsevat joustavia tai osa-aikaisia koulutusmahdollisuuksia kuten kotona lapsia hoitavat vanhemmat ja henkilöt, joiden arvioidaan tarvitsevan erityisesti toiminnallista opiskelua, mutta myös muut henkilöt, joiden tarpeita muu koulutustarjonta ei tällä hetkellä vastaa. Osa-aikainen koulutus soveltuu myös työssä käyville. Eduskunta päättää vuosittain valtion talousarviossa, kuinka monta suoritetta enintään rahoitetaan. Kotoutumissuunnitelmaan perustuvan koulutuksen hoitamiseksi siirrettiin työ- ja elinkeinoministeriön momentilta valtion talousarviossa vapaan sivistystyön momentille 4,927 milj. euroa vuodesta 2018 alkaen. Tämä määräraha käytetään maahanmuuttajien koulutusta koskevan valtionosuuden korottamiseen, mutta uusiin suoritteisiin määräraha ei riitä.
Valtion talousarviossa päätetään suoritteiden enimmäismäärästä oppilaitosmuodoittain. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain 100 prosenttisesti rahoitettavien suoritteiden enimmäismäärät valtion talousarviossa päätettyjen suoritteiden kokonaismäärien rajoissa eri oppilaitosmuotojen toteutumien suhteessa, siten, että 100 prosenttisesti valtionosuudesta johtuva määrärahatarve pysyy kokonaisuutena ennallaan.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI totesi elokuussa 2020 julkaisemassa arvioinnissaan Maahanmuuttajien koulutuspolut, että arviointitulosten mukaan vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat ottaneet hyvin haltuunsa uuden koulutustehtävän. Vuonna 2021 117 vapaan sivistystyön oppilaitosta on saanut rahoitusta tätä tehtävää varten, mikä vastaa n. 41,5 prosenttia kaikista vapaan sivistystyön oppilaitoksista.
Vapaan sivistystyön lain 10 §:n mukaan suoritteiden enimmäismäärästä päätetään oppilaitosmuodoittain valtion talousarviossa vuosittain, jonka perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa vuosittain rahoitettavat opiskelijaviikot ja opetustunnit. Maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen rahoittamiseksi on valtion talousarviossa vapaan sivistystyön momentille varattu 4,927 milj. euroa vuodesta 2018 alkaen. Määrärahalla korotetaan jo olemassa olevien suoritteiden valtionosuusprosentti 57 prosenttisesta tai 65 prosenttisesta sataprosenttiseksi. Kotoutumissuunnitelmaan hyväksytyn koulutuksen valtionosuuden korotuksen saaneiden suoritteiden enimmäismäärä määräytyy siten, että talousarviossa tähän tarkoitukseen myönnetty 4,927 milj. euroa ei ylity. Suoritteiden lisäämiseen käytettävissä oleva määräraha ei riitä. Vuonna 2018 voimaan tulleen maahanmuuttajien koulutusta koskevan uudistuksen yhteydessä rahoitusta ei lisätty suoritteisiin, mikä on tehnyt rahoituksen riippuvaiseksi muusta vapaan sivistystyön koulutuksesta.
Maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan hyväksytyn koulutuksen rahoitus sisältyy vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmään, joten vapaan sivistystyön muun koulutuksen toteutuneiden suoritteiden määrä vaikuttaa kotoutumissuunnitelmaan hyväksytyn koulutuksen rahoitukseen. Mikäli oppilaitos päättää järjestää koulutusta siten, että vuosittain vahvistettu suoritemäärä ylittyy, oppilaitoksen rahoituksessa huomioidaan kuitenkin vain se osa suoritteista, joka on vahvistettujen suoritteiden mukainen. Oppilaitoksen mahdollisten ”ylisuoritteiden” toteuttaminen huomioidaan rahoituksen laskennassa seuraavasti: Esimerkiksi oppilaitoksella, jolla on yhteensä 5 500 suoritetta (1 000 kotoutumissuunnitelman mukaista + 4 500 muuta suoritetta) ja vahvistettu suoritemäärä yhteensä 5 000 suoritetta, kotoutumissuunnitelman suoritteet olisivat 5 000/5 500 x 1 000 = 909 ja muut suoritteet 5 000/5 500 x 4 500 = 4 091. Mikäli vuosittain vahvistettu suoritemäärä ei ylity, kotoutumissuunnitelman mukaiset suoritteet ovat toteutuneiden kotoutumissuoritteiden määrän mukaisia.
Mikäli kotoutumissuunnitelman suoritteet kaikissa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoissa yhteisesti ovat tämän edellä kuvatun suhteuttamisen jälkeen edelleen suuremmat kuin mihin 100 prosentin rahoitus riittää, kaikkien oppilaitosten suoritemäärää supistetaan vielä tasaisesti kaikille yhtä suurella kertoimella alaspäin, jotta päästään rahoituksen enimmäismäärään eli 4,927 milj. euroon. Mikäli taas toteutuneiden suoritteiden määrä on niin alhainen, että edellä kuvatun suhteuttamisen jälkeen koko käytettävissä oleva euromäärä ei tule käytetyksi, suhteutusta kevennetään tasaisesti kaikille yhtä suurella kertoimella ylöspäin, jotta päästään rahoituksen enimmäismäärään eli 4,927 milj. euroon. Kullekin oppilaitokselle myönnetään kuitenkin enintään suoritemäärä, jonka vastaa heidän toteumaansa.
Tämä riippuvaisuus oppilaitoksien toteuttamista ”ylisuoritteista” on aiheuttanut tilanteen, jossa oppilaitokset, jotka toimivat kasvukeskuksissa, joissa kysyntä on suurta sekä vapaan sivistystyön muusta koulutuksesta, että kotoutumissuunnitelmaan hyväksytystä koulutuksesta, saavat huomattavasti alhaisemman osuuden rahoitettua toteuttamistaan kotoutumissuunnitelmaan hyväksytyistä suoritteistaan, kuin mikä tilanne on muualla Suomessa.
Vuonna 2018 kotoutumissuunnitelmaan hyväksytyssä koulutuksessa opiskeli n. 4 000 henkilöä, ja talousarviossa olevalla euromäärällä pystyttiin rahoittamaan vain 43 prosenttia koulutuksen järjestämisen kokonaiskustannuksista, loppuosan rahoituksesta oppilaitokset ovat joutuneet vapauttamaan tähän tarkoitukseen supistamalla muuta koulutustarjontaa oppilaitoksissa. Vuonna 2019 opiskelijoita kyseisessä koulutuksessa oli jo n. 5 200, jolloin valtionosuusrahoituksen riittävyys oli vieläkin alhaisempi. Lisäksi on odotettavissa, että koulutusmäärät tulevat entisestään kasvamaan, koska oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyen tulee 1.8.2021 voimaan vapaasta sivistystyöstä annetun lain 9 §:n muutos, jonka mukaan oppivelvolliset maahanmuuttajat, joilta puuttuu riittävä kielitaito toiselle asteelle siirtymiselle voivat suorittaa oppivelvollisuuttaan kansanopiston järjestämässä koulutuksessa, jossa noudatetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteita tai Opetushallituksen laatimaa maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Myös tähän koulutukseen myönnetään lain 9 §:n mukaan sadan prosentin valtionosuus, joka rahoitetaan vapaan sivistystyön kotoutumissuunnitelmaan hyväksyttyyn koulutukseen valtion talousarviossa siihen varatusta 4,927 milj. euron suuruisesta määrärahasta.
Kotoutumissuunnitelmaan hyväksytty koulutus on yhteiskunnallinen tehtävä, joka on annettu vapaalle sivistystyölle toteutettavaksi, eikä ole perusteltua, että rahoitusjärjestelmä kohtelee oppilaitoksia eri tavalla riippuen siitä, missä osassa maata koulutusta toteutetaan. Valtion talousarviossa maahanmuuttajien koulutukseen vapaan sivistystyön momentille osoitettu valtionosuurahoitus on osoittautunut riittämättömäksi vastamaan maahanmuuttajien kasvavaan koulutustarpeeseen.
Vapaan sivistystyön toimijoissa löytyy sekä osaamista ja halua hoitaa laajemminkin maahanmuuttajien koulutusta. Lisäksi vapaa sivistystyö on osoittautunut joustavaksi koulutusmuodoksi, joka nopeasti reagoi yhteiskunnan koulutustarpeisiin. Tällä hetkellä rajoittavaksi tekijäksi muodostuu kuitenkin tähän tarkoitukseen myönnettävien uusien suoritteiden puuttuminen, mikä on johtanut siihen, että vapaan sivistystyön toimijat joutuvat pohtimaan, kuinka paljon olemassa olevista muun vapaan sivistystyön koulutuksen suoritteista he voivat irrottaa tähän tarkoitukseen aiheuttamatta muun toiminnan merkittävää supistumista. Ongelma näkyy etenkin suurimmissa kaupungeissa. Maahanmuuttajakoulutuksen ja muun vapaan sivistystyön koulutuksen rahoituksen riittämättömyydestä aiheutuvan vastakkainasettelun syntymisen ehkäisemiseksi olisi tarkoituksenmukaista eriyttää maahanmuuttajille tarkoitetun, kotoutumissuunnitelman mukaisen koulutuksen rahoitus omaksi kokonaisuudekseen vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmässä.