1.1
Laki riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta
1 §. Pykälän 1 momentin sääntelyä muutettaisiin siten, että riistanhoitoyhdistyksen sijaan Suomen riistakeskus antaisi metsästyskortista pyynnöstä maksajalle jäljennöksen.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että riistanhoitomaksua korotettaisiin 33 eurosta 39 euroon.
3 §. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Suomen riistakeskukselle ja riistanhoitoyhdistyksille myönnettäisiin valtionavustusta niille riistahallintolain 2 §:ssä ja 14 §:ssä säädetyistä tehtävistä aiheutuviin käyttö- ja pääomamenoihin sekä metsästäjäin ryhmävakuutuksesta aiheutuviin menoihin. Voimassa olevan säännöksen ilmaisu ”valtionosuus” korvattaisiin täsmällisemmällä ilmaisulla ”valtionavustus”. Valtionavustus olisi käytettävä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten laissa säädetyistä tehtävistä aiheutuviin menoihin. Valtionavustuslaki on yleislaki ja sitä sovelletaan lain 3 §:n mukaan siltä osin kuin valtionavustuksesta ei erityislaissa ole säädetty.
Valtionavustuslain 6 §:n mukaan valtiontalousarviosta myönnettävä valtionavustus ei saa kattaa valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvien kokonaiskustannusten täyttä määrää, jollei valtionavustuksen myöntämisen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömistä ja perustelluista syistä muuta johdu. Valtionavustuslaissa on asetettu yleensä noudatettavaksi hankkeen tai toiminnan kaikki kustannukset täysimääräisesti kattavan valtionavustuksen kielto. Valtionavustuslain esitöissä on tuotu esiin peruslähtökohtana se, että valtionavustuksen saaja tai muu yksityinen taho sitoutuu toimintaan tai hankkeeseen riittävällä omarahoitusosuudella. Riistakeskus on välilliseen valtionhallintoon kuuluva, lailla perustettu organisaatio. Riistakeskukselle sen julkisiin hallintotehtäviin ja muihin laissa säädettyihin tehtäviin myönnettävä valtionavustus ei olisi projektiluontoista erityisavustusta erillisiin hankkeisiin, vaan sen toimintaan valtion talousarviosta myönnetty valtionavustus rinnastuu valtion virastojen ja laitosten talousarvion mukaisiin toimintamenomäärärahoihin. Riistakeskuksen lakisääteisten tehtävien hoitaminen olisi jatkuva, viraston tai laitoksen toimintaan rinnastettava tehtävä. Riistakeskuksen laissa säädettyjen tehtävien yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tuloksellisuus huomioon ottaen valtionavustusta on näin katsottu tarvittavan näiden tehtävien hoitamisesta aiheutuvien kustannusten täysimääräiseen kattamiseen, sikäli kuin kyseessä ovat saajalle maksuttomat suoritteet tai toimintaan ei saada muuta rahoitusta. Pykälän 1 momentin neljänteen virkkeeseen ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva säännös, jonka mukaan Suomen riistakeskuksen menot rahoitettaisiin kokonaisuudessaan valtionavustuksella siltä osin kuin niistä ei peritä maksuja tai toimintaan ei saada muuta rahoitusta.
Pykälän 2 ja 3 momenttia ei muutettaisi.
Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa ehdotetaan säädettäväksi, että Suomen riistakeskus toimisi riistanhoitoyhdistyksien valtionavustuksen osalta valtionapuviranomaisena. Valtionavustuslain 4 §:n 1 momentin mukaan valtionapuviranomaisella tarkoitetaan sitä viranomaista, jonka tehtäviin kyseistä avustusta koskevat asiat lainsäädännön nojalla kuuluvat. Valtionavustuslain 4 §:n määritelmän mukaan valtionapuviranomainen on viranomainen. Momentissa tarkoitettuja tehtäviä kuuluisi Suomen riistakeskukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle. Riistanhoitoyhdistykselle myönnetyn valtionavustuksen takaisinperintää koskevan päätöksen osalta valtionapuviranomaisena toimisi edelleen maa- ja metsätalousministeriö. Aiemmin maa- ja metsätalousministeriö on hoitanut kaikkia mainittuja tehtäviä. Takaisinperinnän osalta on kyse merkittävän julkisen vallan käytöstä, jota tehtävää ei perustuslain 124 §:n nojalla voitaisi antaa muulle kuin viranomaiselle, joten tämä tehtävä säilytettäisiin edelleen maa- ja metsätalousministeriöllä.
Riistanhoitoyhdistyksien valtionavun myöntäminen ja valvonta olisi Suomen riistakeskuksen uusi julkinen hallintotehtävä, jonka hoitamisesta vastaisi julkisten hallintotehtävien päällikkö. Julkisten hallintotehtävien päällikkö olisi tehtävää hoitaessaan riippumaton. Riistakeskuksen niihin toimihenkilöihin, jotka ratkaisevat ja valmistelevat valtionavustushakemuksia eli käyttävät julkista valtaa, koskee riistahallintolain 6 §:n nojalla rikosoikeudellinen virkavastuu. Riistahallintolain 26 §:n säännös sisältää viittaussäännöksen niihin hallinnon yleislakeihin, joita riistakeskuksen tulee noudattaa. Riistakeskuksen toimihenkilöitä koskee siten viranomaiseen rinnastettava virkavastuu ja ne toimivat suhteessa tuenhakijaan kuten valtionapuviranomainen.
Valtionavustuslain 10 §:ssä säädetään valtionavustuksen hakijan velvollisuudeksi antaa oikeat ja riittävät tiedot valtionavustuksen käyttötarkoituksesta sekä niistä muista seikoista, joita valtionapuviranomainen tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi. Valtionavustuslain 14 §:n mukaan valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle valtionavustuspäätöksen ehtojen noudattamisen valvomiseksi oikeat ja riittävät tiedot. Lakiehdotuksessa tarkoitettujen valtionavustuksien myöntäminen perustuu olennaiselta osin asiakirjoissa annettuihin tietoihin eikä riistakeskuksella ole resursseja tarkastaa jokaisen asiakirjan tietoja. Näin ollen siltä osin kuin kyse on puutteellisista tiedoista, riistakeskuksen tulee pyytää tuen hakijalta tai saajalta mainittujen yleissäännösten perusteella lisäselvitystä. Sen sijaan siltä osin kuin asiakirjoissa annetaan riistakeskukselle sellaisia virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat olennaisia arvioitaessa tuen saamisen edellytysten täyttymistä ja laskettaessa tuen määrää, ei enää ole kyse valtionavustuslain 10 ja 14 §:ssä tarkoitettujen tiedonantovelvoitteiden noudattamisesta. Tällaisten virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen antaminen on myös valtionavustuslaissa säädetty takaisinperinnän peruste. Sellaisessa tilanteessa ei ole perusteita sille, että hakijalle tai tuensaajalle annettaisiin mahdollisuus virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen korjaamiseen. Tällöin on useimmiten kyse vilpillisestä ja tahallisesta menettelystä, joka saattaa myös täyttää avustusrikkomuksen tai avustuspetoksen tunnusmerkistön. Luonnollisestikin riistakeskuksen tulisi valtionapuviranomaisena ottaa virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon olennaisuuden arvioinnissa huomioon suhteellisuusperiaate. Valtionapuviranomainen viime kädessä ratkaisee, miten kussakin tilanteessa edellä mainittuja hallintolain ja valtionavustuslain säännöksiä sovelletaan.
Valtionavustuslain 15 §:n mukaan valtionapuviranomaisen on huolehdittava valtionavustuksen asianmukaisesta ja riittävästä valvonnasta hankkimalla valtionavustuksen käyttö- ja seurantatietoja sekä muita tietoja samoin kuin tekemällä tarvittaessa tarkastuksia. Edelleen mainitun lain 16 §:n nojalla valtionapuviranomaisella on oikeus suorittaa valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia.
Riistanhoitoyhdistyksen valtionavustuksen myöntämisen ja valvonnan siirtäminen Suomen riistakeskukselle olisi tarkoituksenmukaista hallinnon tehostamiseksi, koska se on luonteeltaan toimeenpanoluontoinen tehtävä. Toimeenpanoluonteisia tehtäviä tulisi ministeriötasolta siirtää alaiseen hallintoon, jotta ministeriössä resursseja voitaisiin keskittää ydintehtäviin.
Hyvän hallinnon vaatimuksien toteutuminen varmistetaan siten, että edelleen riistahallintolain 1 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö ohjaisi ja valvoisi yleisesti Suomen riistakeskuksen toimintaa, johon kuuluisi myös edellä Suomen riistakeskuksen tehtäväksi ehdotetun riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen myöntämisen ja varainkäytön valvonnan suorittaminen. Valvonnan edellytysten varmistamiseksi myös riistahallintolain 34 §:ssä olisi tarpeen säätää siitä, että varainkäytön valvontaa varten riistanhoitoyhdistysten ja Suomen riistakeskuksen olisi annettava maa- ja metsätalousministeriölle sen pyytämät tiedot ja selvitykset. Lisäksi sovellettavaksi tulevat valtionavustuslain säännökset.
Pykälän 4 momentin kolmannessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että valtion talousarviossa riistanhoitoyhdistyksien yleisavustukseen osoitettu määräraha jaettaisiin momentin 1–6 kohdissa säädettävillä jakoperusteilla. Ehdotukseen sisältyvän valtuussäännöksen nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valtionavustuksen myöntämisestä. Maa- ja metsätalousministeriö myöntäisi riistanhoitoyhdistyksien valtionavustukseen osoitetun määrärahan käytettäväksi Suomen riistakeskukselle ja samalla ministeriö antaisi 3 momentin nojalla tarkemmat määräykset käytettävistä jakoperusteista. Jakoperusteet rajaisivat Suomen riistakeskuksen harkintavaltaa. Suomen riistakeskus jakaisi valtionavustukset momentissa säädetyillä jakoperusteilla valtionavustuslain 7 §:n estämättä. Mikäli riistanhoitoyhdistys sopisi riistakeskuksen kanssa siitä, että riistakeskus osoittaa ammattimaisen henkilön hoitamaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan tehtäviä, pidätettäisiin tätä vastaava osuus valtionavustuksesta Suomen riistakeskuksen osoittaman henkilön palkkaamisesta aiheutuviin menoihin.
Pykälän 4 momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi riistanhoitoyhdistyksien valtionavustuksen jakoperusteeksi toiminnanohjauksen palvelutarve. Tätä kuvaisi nykytilanteessa parhaiten riistanhoitoyhdistyksen jäsenmäärä, mikäli riistanhoitoyhdistys maksaa palkkaa toiminnanohjaajalle.
Pykälän 4 momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen jakoperusteeksi metsästyksen valvonta. Tätä kuvaisi nykytilanteessa parhaiten esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksen järjestämät valvontatapahtumat.
Pykälän 4 momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen jakoperusteeksi suurriistakantojen hallinta. Nykytilanteessa suurriistakantojen hallintaan liittyviä riistanhoitoyhdistyksen toimintoja kuvaisivat esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksen alueella itsenäisesti metsästävien hirvieläinten metsästysseurojen ja -seurueiden määrä, susireviiriyhteistyöryhmän perustaminen ja sen työn jatkaminen sekä riistanhoitoyhdistyksen alueella suoritettujen suurriistavirka-aputehtävien määrä.
Pykälän 4 momentin 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen jakoperusteeksi koulutukset ja nuorisotyö. Riistanhoitoyhdistyksien tärkeänä tehtävänä on järjestää muun muassa metsästyksen johtajien koulutukset sekä eräaiheisia tapahtumia kouluille ja oppilaitoksille.
Pykälän 4 momentin 5 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen jakoperusteeksi riistalaskentojen kannustaminen. Sen tuloksellista järjestämistä kuvaisi nykytilanteessa riistanhoitoyhdistyksen alueella laskettujen riistakolmioiden, peltokolmioiden sekä vesilintulaskentojen määrät.
Pykälän 4 momentin 6 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen jakoperusteeksi metsästyslain 8 §:n alueella valtionmaiden metsästysjärjestelyjen edellyttämää palvelutarvetta. Riistanhoitoyhdistykset osallistuvat Metsähallituksen lupametsästysalueiden käytön suunnitteluun ja lupametsästäjien neuvontaan. Tätä palvelutarvetta kuvaisi käytännössä Metsähallituksen myymien pienriistan metsästyslupien määrä riistanhoitoyhdistyksen alueella.
Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin valtuussäännös siitä, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteista.
Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin käyttämättä jääneen valtionavustuksen palautusvelvollisuudesta. Valtionavustuksesta varsinaisen toiminnan menojen jälkeen mahdollisesti käyttämättä jäänyt osuus olisi siirrettävä käytettäväksi samaan toimintaan seuraavana tilikautena, jonka jälkeen käyttämättä jäänyt avustus olisi palautettava.
7 a §. Pykälän 1 momentin sääntelyä muutettaisiin siten, että metsästäjärekisteriin kirjattavien tietojen käyttötarkoituksesta säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin. Voimassa olevan säännöksen ilmaisut ”riistanhoitoon liittyvien muiden tehtävien hoitamiseen” sekä ”metsästys- ja riistanhoitotoiminnan käytännön järjestelyihin” korvattaisiin täsmällisemmillä ilmaisuilla.
Pykälän 1 momentin mukaan metsästäjärekisteriä käytettäisiin metsästäjien koulutuksen suunnitteluun ja neuvontaan, riistakantojen käytön suunnitteluun, riistanhoitoyhdistysten toiminnan ohjaukseen ja valvontaan, riistanhoitomaksujen seurantaan, metsästyksen valvontaan sekä tutkimukseen ja tilastojen laatimiseen. Lisäksi metsästäjärekisteriä käytettäisiin riistanhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden kokonaismäärän sekä metsästäjille lähetettävän riistanhoitomaksun tilillepanokortin osoitteiston selvittämiseen.
Pykälän 2 momentin nykyistä sisältöä muutettaisiin siten, että yksityiselle taholle siirrettävissä olevat rekisterinpitoon ja käyttöön liittyvät tehtävät määriteltäisiin lainkohdassa tyhjentävästi. Rekisterinpitoa ja käyttöä koskevia tehtäviä olisivat rekisterin tekninen ylläpito, rekisterin tietojen päivittäminen, riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyttä koskevien tarkistuslistojen toimittaminen riistanhoitoyhdistyksille, metsästyskortin toimittaminen kadonneen tilalle, metsästyskortin toimittamista koskeva neuvonta, riistanhoitomaksun tilillepanokortin toimittaminen ja maksettujen riistanhoitomaksujen seuranta.
Metsästäjärekisterin pitäminen kuuluu Suomen riistakeskuksen julkisiin hallintotehtäviin. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Tehtävien antamista koskevassa tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa huomiota tulee perustuslain esitöiden mukaan kiinnittää hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden ohella myös yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin (HE 1/1998 vp, s. 179/II).
Pykälän 2 momentissa tarkoitetut tehtävät sisältäisivät rekisterin teknisen ylläpidon lisäksi rekisterin tietojen päivittämistä väestötietojärjestelmästä ja rekisteröidyiltä saatavien tietojen perusteella. Riistanhoitoyhdistyksille lähetettävien tarkistuslistojen avulla riistanhoitoyhdistykset voivat päivittää omia jäsenluetteloitaan. Pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin sisältyisi henkilötietojen käsittelyä sekä metsästyskortin toimittamista koskevaa neuvontaa, minkä vuoksi lainkohdassa edellytettäisiin tehtävät vastaanottaneelta yksityiseltä taholta riittävien teknisten valmiuksien lisäksi myös riittäviä tiedollisia valmiuksia. Tiedollisilla edellytyksillä tarkoitetaan julkisen hallintotehtävän hoitamiseen ja henkilötietojen suojaan liittyvän lainsäädännön tuntemusta.
Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetut tehtävät ovat luonteeltaan rutiini- ja teknisluonteisia tehtäviä, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä. Tehtäviin kuuluva neuvonta rajoittuisi metsästyskortin toimittamista koskeviin asioihin. Tehtävien ulkoistamisen avulla voidaan edistää Suomen riistakeskuksen resurssien kohdentumista sen hallintotehtävien ydinalueelle. Ehdotettujen tehtävien antamista muulle kuin viranomaiselle voidaan pitää perustuslain 124 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeellisena tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaisiin rikosoikeudellisella virkavastuulla. Pykälän 2 momentissa tarkoitetun tehtävän hoitamisessa aiheutuneen vahingon korvaamisen osalta 3 momentti sisältäisi viittauksen vahingonkorvauslakiin (412/1974).
Lisäksi pykälän 3 momentti sisältäisi viittaukset 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa sovellettaviin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), henkilötietolain (523/1999), hallintolain (434/2003), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003), kielilain (423/2003) ja saamen kielilain (1086/2003) säännöksiin.
7 b §. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että metsästäjärekisterin tietosisältöä koskevaan sääntelyyn tehtäisiin metsästyksen valvonnan, metsästäjien koulutuksen suunnittelun ja neuvonnan, riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjauksen sekä tilastojen laatimisen kannalta tarpeelliset lisäykset.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että nimen, osoitteen, kotikunnan ja henkilötunnuksen lisäksi metsästäjärekisteriin talletettaisiin tilastojen laatimista varten tieto metsästäjän kansalaisuudesta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, jossa säädettäisiin metsästäjätutkinnon suorituspäivämäärä talletettavaksi metsästäjärekisteriin. Kohdat 2–4 siirtyisivät 3–5 kohdiksi.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusia kohtia (6–10), joiden mukaan metsästäjärekisteriin talletettaisiin tieto hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta, voimassaoleva metsästyskielto, suostumus nimen ja osoitteen luovuttamiseen suoramarkkinointiin, metsästäjänumero, Metsästäjä-lehden kielikoodi sekä riistahallintolain 19 ja 20 §:ssä tarkoitetut toimihenkilötehtävät. Voimassa olevan momentin 5 kohta siirrettäisiin 11 kohdaksi.
Pykälän 2 momentin sääntelyä muutettaisiin siten, sana ”vuotena” korvattaisiin täsmällisemmällä ilmaisulla ”metsästysvuotena”.
7 c §. Pykälän 1 momentin sääntelyä muutettaisiin siten, että voimassaoleva säännös tietojen luovuttamisesta päivitettäisiin ajan tasalle vastaamaan riistahallinnon ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain vaatimuksia. Lähtökohtaisesti metsästäjärekisterin tiedot olisivat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 32 kohdan nojalla, koska ne sisältävät tietoja henkilön vapaa-ajan harrastuksista, ellei erikseen toisin säädetä. Momentissa säädettäisiin, että rekisterinpitäjä saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa metsästäjärekisterin tietoja metsästäjien ryhmävakuutusta hoitavalle vakuutuslaitokselle, riistakantojen käytön suunnittelua varten maa- ja metsätalousministeriölle ja riistanhoitoyhdistyksille, riistanhoitomaksujen seurantaa sekä metsästäjien koulutuksen suunnittelua ja neuvontaa varten riistanhoitoyhdistyksille, metsästyksen valvontaa varten metsästyslain 88 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille tahoille, lupaharkintaa varten poliisille ja Metsähallitukselle sekä tutkimusta ja tilastojen laatimista varten Luonnonvarakeskukselle.
Metsästäjärekisterin tiedot ovat metsästyksen käytännön valvonnan lisäksi tarpeellisia esimerkiksi poliisin ampuma-aselupia ja Metsähallituksen aluelupia koskevassa lupaharkinnassa. Metsästyslain 88 §:n 1 momentin mukaan poliisin, rajavartiolaitoksen ja tulliviranomaisten sekä riistahallintolaissa tarkoitettujen metsästyksenvalvojien tulee toimialueellaan valvoa, että metsästystä koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Metsästyslain 88 §:n 2 momentin mukaan valtion omistamilla alueilla lain noudattamista valvovat virkamiehet, joiden tehtäväksi valvonta säädetään tai määrätään. Metsästyksen valvonnan kannalta voidaan pitää riittävänä, että metsästyslain 88 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilla tahoilla poliisilla, rajavartiolaitoksella, tulliviranomaisilla, riistahallintolaissa tarkoitetuilla metsästyksen valvojilla sekä Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain (1157/2005) 3 §:ssä tarkoitetuilla erätarkastajilla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada rekisterin tietoja.
Voimassa olevan 1 momentin suoramarkkinointia koskeva sääntely siirrettäisiin 2 momenttiin ja sitä muutettaisiin siten, suoramarkkinointiin tietojen luovuttaminen olisi sallittua vain, jos rekisteröity on antanut tähän suostumuksensa.
Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että rekisterissä olevien tietojen käsittelystä on muutoin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja henkilötietolaissa säädetään.
Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tiedot voidaan luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla.
Lakiehdotukseen sisältyisi siirtymäsäännös, jossa säädettäisiin riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen uusia jakoperusteita koskevasta siirtymäajasta. Vuonna 2018 riistanhoitoyhdistysten valtionavustus määräytyisi vuonna 2017 käytetyillä jakoperusteilla. Vuonna 2019 valtionavustuksesta määräytyisi puolet vuonna 2017 käytetyillä jakoperusteilla ja puolet tämän lain mukaisilla jakoperusteilla.
1.2
Riistahallintolaki
2 §.Suomen riistakeskuksen tehtävät. Pykälän 1 momentin 6 kohtaa muutettaisiin siten, että riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen myöntäminen ja varainkäytön valvonta sekä riistanhoitoyhdistysten yleinen valvonta olisi Suomen riistakeskuksen julkinen hallintotehtävä. Riistanhoitoyhdistysten yleisen valvonnan tarkoituksena on valvoa, että riistanhoitoyhdistyksen toiminnassa noudatetaan lakia ja hyvän hallinnon periaatteita. Voimassa olevan pykälän 6 kohta siirrettäisiin kohtaan 7.
Pykälän 2 momentin 7 kohdassa säädettyjä tehtäviä ehdotetaan täsmennettäväksi ja vahvistettavaksi. Voimassa olevan säännöksen ilmaisu ”riistanhoitoyhdistysten toiminnan edistäminen” korvattaisiin täsmällisemmällä ilmaisulla. Riistakeskuksen tehtävänä olisi riistanhoitoyhdistysten tukeminen ja ohjaaminen. Kohtaa ehdotetaan myös täydennettäväksi siten, että nimenomaisesti mainittaisiin riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden kouluttamisen lisäksi myös riistanhoitoyhdistysten hallituksien jäsenien kouluttaminen. Riistanhoitoyhdistyksien tukemisella ja ohjauksella tarkoitettaisiin sitä, että riistakeskus avustaisi riistanhoitoyhdistyksen lakisääteisten tehtävien suorittamisessa nykyistä merkittävästi enemmän. Riistakeskus tukisi riistanhoitoyhdistyksiä kouluttamalla niiden toimihenkilöitä ja hallituksen jäseniä ja antaisi siten niille paremmat valmiudet riistanhoitoyhdistyksien tehtävien hoitamiseen muuttuvassa toimintaympäristössä. Riistanhoitoyhdistysten tukeminen tarkoittaisi myös riistakeskuksen asiantuntemuksen, sen riistanhoitoyhdistyksille tarjoaman neuvonnan ja koulutuksien lisäämistä esimerkiksi eräissä riistanhoitoyhdistysten kannalta tärkeissä erityisasiantuntemusta vaativissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi ampumaratojen ylläpidon järjestämisessä ja ympäristölupien hakemisessa.
Riistanhoitoyhdistysten ohjauksella tarkoitetaan esimerkiksi riistakeskuksen antamia ohjeita riistanhoitoyhdistyksille niiden lakisääteisten tehtävien suorittamisessa ja hallinnollisissa asioissa noudatettavista menettelyistä. Riistakeskuksen tulisi antaa riistanhoitoyhdistyksille ennalta toimintaohjeita, joilla oikeusturvan, riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä muiden hyvän hallinnon periaatteiden toteutuminen riistanhoitoyhdistysten toiminnassa turvataan erityisesti julkisissa hallintotehtävissä, taloudenpidossa ja henkilöstön työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Tarvetta tällaiselle ohjaukselle korostaa riistanhoitoyhdistysten piirissä toiminnan mieltäminen perinteisesti vapaaehtoiseksi yhdistystoiminnan kaltaiseksi toiminnaksi ja toisaalta se, että hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle on monissa riistanhoitoyhdistyksissä ollut tapana valita edustuksellisella kiertoperiaatteella uusia henkilöitä, joilla ei lähtökohtaisesti voida olettaa olevan hallinnon periaatteiden tuntemusta. Lisäksi riistakeskuksen tulisi, saatuaan tiedon mahdollisesta riistanhoitoyhdistyksen toiminnassa valmisteilla olevasta hyvän hallinnon periaatteita vaarantavasta päätöksestä, ripeästi ennalta neuvonnan ja ohjeiden avulla muistuttaa riistanhoitoyhdistystä hyvän hallinnon vaatimuksista.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin valtuussäännös siitä, että 1 momentin 6 kohdan mukaisista tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
6 §.Suomen riistakeskuksen henkilöstö. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin teknisluonteisena tarkistuksena riistahallintolain säätämisen yhteydessä puuttumaan jääneet säännökset Suomen riistakeskuksen johtajan ja julkisten hallintotehtävien päällikön erottamisessa ja eron myöntämisessä noudatettavista menettelyistä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että valtioneuvosto nimittäisi ja erottaisi maa- ja metsätalousministeriön esittelystä Suomen riistakeskuksen johtajan ja julkisten hallintotehtävien päällikön. Maa- ja metsätalousministeriö myöntäisi johtajalle ja julkisten hallintotehtävien päällikölle näiden pyynnöstä eron. Menettelyt vastaisivat Suomen metsäkeskuksen johtajan nimittämistä ja erottamista koskevaa sääntelyä. Valtioneuvoston päätöstä valmisteltaessa olisi kuultava Suomen riistakeskuksen hallitusta. Julkisten hallintotehtävien riippumattoman hoitamisen varmistamiseksi johtajan nimitysvaltaa ehdotetaan rajattavaksi siten, että johtaja nimittäisi muut toimihenkilöt, ellei tässä laissa toisin säädettäisi. Jäljempänä 8 §:n ehdotetaan säädettäväksi tällaisesta poikkeuksesta julkisten hallintotehtävien riippumattomuuden varmistamiseksi mahdollisen riistanhoitoyhdistyksien valvontatehtävää hoitavan henkilön nimittämisen osalta.
8 §.Julkisten hallintotehtävien hoitaminen. Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassaolevassa 4 momentissa oleva säännös tietyistä lupatyypeistä, jotka voitaisiin ratkaista ilman esittelyä. Säännöstä ei kuitenkaan siirrettäisi sellaisenaan, vaan se muotoiltaisiin hallinnon tehostamiseksi uudelleen siten, että vain metsästyslain 41 §:ssä tarkoitettu päätös olisi tehtävä esittelystä. Tämä on perusteltua sen vuoksi, koska näissä päätöksissä kysymyksessä on pääasiassa Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivien suojelua koskevista poikkeuksista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös riistanhoitoyhdistysten valvonnan riippumattomuuden varmistamiseksi. Riistanhoitoyhdistysten valvonnasta vastaisi julkisten hallintotehtävien päällikkö tai julkisten hallintotehtävien päällikön nimittämä toimihenkilö. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaisi tämän nimittämistä ja erottamista koskevan päätöksen.
Voimassa olevan 3 momentin säännös asetuksenantovaltuudesta siirtyisi uudeksi 4 momentiksi.
Voimassa olevan 4 momentin säännös päätöksen koneellisesta allekirjoittamisesta siirtyisi uudeksi 5 momentiksi.
10 §.Riistanhoitoyhdistys. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että riistanhoitoyhdistys on velvollinen antamaan salassapitosäännösten estämättä Suomen riistakeskukselle sen tehtävien kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Tämä on tarpeen 2 §:n 1 ja 2 momenttiin säädettäväksi ehdotettujen tehtävien toimintaedellytysten varmistamiseksi. Pykälän 2 ja 3 momentti säilyisivät ennallaan.
12 §.Riistanhoitoyhdistyksen yhdistäminen ja jakautuminen. Pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan. Pykälän 3 momentissa voimassa oleva sääntely jakautuneen ja yhdistyneen riistanhoitoyhdistyksen hallituksen valitsemisesta siirrettäisiin uuteen 4 momenttiin ja sitä muutettaisiin siten, että jakautuneen riistanhoitoyhdistyksen tulisi pitää riistanhoitoyhdistyksen kokous hallituksen valitsemiseksi ennen kalenterivuoden vaihtumista. Uuden yhdistyneen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana jatkaisi toimikautensa loppuun yhdistyvistä riistanhoitoyhdistyksistä jäsenmäärältään suurimman puheenjohtaja ja vastaavasti yhdistyneistä riistanhoitoyhdistyksistä toiseksi suurimman puheenjohtaja jatkaisi yhdistyneen riistanhoitoyhdistyksen varapuheenjohtajana. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausien päättyessä valittaisiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja riistahallintolain 17 §:n mukaisesti. Hallituksen jäseninä jatkaisivat yhdistyneiden riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenet kukin toimikautensa loppuun. Mikäli useampi kuin kaksi riistanhoitoyhdistystä yhdistyisi, jatkaisivat jäsenmäärältään seuraavaksi pienempien puheenjohtajat uuden yhdistyksen hallituksen jäseninä toimikautensa loppuun. Tällöin yhdistyneessä riistanhoitoyhdistyksessä voi siirtymävaiheessa olla hallituksessa enemmän kuin kahdeksan jäsentä 17 §:n estämättä. Tämän on tarpeen uuden yhdistyneen riistanhoitoyhdistyksen toiminnan käynnistämisen varmistamiseksi siirtymävaiheessa. Hallituksen jäsenten toimikausien päätyttyä uusien hallituksen jäsenten valinnassa noudatettaisiin 17 §:ssä ja sen nojalla asetuksessa säädettyjä menettelyjä.
19 §.Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja. Pykälän 1 ja 2 momentit säilyisivät ennallaan. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana voisi toimia myös Suomen riistakeskuksen työsuhteessa oleva henkilö, jolloin työnantajavelvoitteista vastaisi Suomen riistakeskus. Riistanhoitoyhdistys voisi tehdä toiminnanohjauksesta sopimuksen Suomen riistakeskuksen kanssa, jolloin Suomen riistakeskus osoittaisi henkilön hoitamaan toiminnanohjaajan tehtäviä. Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana toimivan Suomen riistakeskukseen työsuhteessa olevan henkilön työnjohdosta ja työnantajavelvoitteista vastaisi Suomen riistakeskus. Tällöin riistanhoitoyhdistyksen kokous päättäisi riistanhoitoyhdistyksen toimintavuoden toiminnasta ja osoittaa toimintaan käytettävät riistanhoitoyhdistyksen varat vahvistaessaan toimintasuunnitelman ja talousarvion. Riistanhoitoyhdistys ja Suomen riistakeskus voisivat sopimuksessa sopia toiminnanohjauksen järjestämisestä toimintasuunnitelman mukaisesti. Mikäli riistanhoitoyhdistys olisi tyytymätön toiminnan järjestämiseen, se voisi irtisanoa sopimuksen. Riistanhoitoyhdistykselle toiminnanohjaajaa osoitettaessa Suomen riistakeskuksen olisi kuultava riistanhoitoyhdistyksen hallitusta henkilön valinnasta.
32 §.Toiminnan rahoitus. Pykälän 1 ja 2 momentit säilyisivät ennallaan. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös, että riistanhoitoyhdistysten tulisi käyttää julkisten hallintotehtävien suoritteista perittävistä maksuista mahdollinen kertyvä ylijäämä ensisijassa muista 14 §:n 1 momentissa säädetyistä julkisista hallintotehtävistä aiheutuviin menoihin ja toissijaisesti 14 §:n 2 momentissa säädetyistä muista tehtävistä aiheutuviin menoihin.
34 §.Varojen käytön valvonta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Suomen riistakeskus valvoisi riistanhoitoyhdistysten varojen käyttöä. Tämä on tarpeen hallinnon tehostamiseksi. Varainkäytön valvontatehtävä olisi tarkoituksenmukaista siirtää Suomen riistakeskukselle, koska riistakeskuksen tehtävänä on jo ennestään yleisesti ohjata ja valvoa riistanhoitoyhdistysten toimintaa. Nämä tehtävät ehdotetaan säädettäväksi Suomen riistakeskuksen julkisiksi hallintotehtäviksi. Maa- ja metsätalousministeriö valvoisi Suomen riistakeskuksen varainkäyttöä. Edelleen riistahallintolain 1 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo yleisesti Suomen riistakeskuksen toimintaa, johon kuuluisi myös edellä Suomen riistakeskuksen tehtäväksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän valvonta. Valvontaa varten riistanhoitoyhdistysten ja Suomen riistakeskuksen olisi annettava salassapitosäännösten estämättä maa- ja metsätalousministeriölle sen pyytämät tiedot ja selvitykset.