1
Lakiehdotuksen perustelut
5 a §.Kasvilajikeluettelo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kansallisesta puutarhakasvien taimiaineiston kasvilajikeluettelosta. Elintarviketurvallisuusvirasto pitäisi luetteloa ja vastaisi luettelon ylläpidosta unionin taimiaineistolainsäädännön mukaisesti. Voimassa olevassa taimiaineistolaissa ei ole lajikeluetteloa koskevia säännöksiä.
Komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU 3 artiklan mukaan jäsenvaltion on pidettävä ja päivitettävä hedelmä- ja marjakasvien lajikkeista lajikerekisteriä ja asetettava se julkisesti saataville. Lajikeluettelovaatimus koskee tällä hetkellä hedelmäntuotantoon tarkoitettuja hedelmä- ja marjakasveja, mutta ei esimerkiksi koristekasveja. Uudet Euroopan unionin hedelmä- ja marjakasvien markkinointia koskevat säädökset edellyttävät, että varmennetussa taimituotannossa olevien lajikkeiden tulee olla rekisteröity viralliseen kasvilajikeluetteloon jossakin Euroopan unionin jäsenmaassa tai vaihtoehtoisesti niillä tulee olla kasvinjalostajanoikeudet. Myös muut hedelmäkasvilajikkeet, jotka täyttävät vähimmäislaatuvaatimukset, rekisteröitäisiin kansalliseen kasvilajikeluetteloon Suomessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kasvilajikeluetteloon talletettavista tiedoista. Lajikkeen yksilöintitietojen lisäksi luetteloon merkittäisiin rekisteröintipäivä ja rekisteröinnin voimassaoloaika sekä muut tarpeelliset tiedot. Taimiaineiston toimijan rekisteritiedoista säädetään jo nykyään taimiaineistolain 3 a §:ssä.
Pykälän 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin tarkemmin luetteloon merkittävistä lajikkeista ja luetteloon 2 momentin mukaan talletettavista tiedoista sen mukaan kuin unionin puutarhakasvien taimiaineistoa koskevassa lainsäädännössä ja kansallisesti edellytetään.
Asetuksella voitaisiin säätää lajikekohtaisesti lajikeluetteloon merkittävistä lajikkeista ja luetteloon talletettavista tiedoista. Hedelmä- ja marjakasvien osalta perustietojen lisäksi unionin lainsäädännön edellyttämiä muita tarpeellisia tietoja olisi komission direktiivin 2014/97/EU 3 artiklan mukaan tieto siitä onko lajikkeella virallinen kuvaus vai virallisesti tunnustettu kuvaus. Tämän lisäksi asiakirja-aineistoon olisi artiklan mukaan sisällytettävä tiivistelmä kaikista rekisteröinnin kannalta merkityksellisistä tosiseikoista. Muuntogeeniset lajikkeet olisi direktiivin mukaan rekisteröitävä vain, jos niille olisi myönnetty viljelylupa geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY nojalla tai muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 nojalla. Lisäksi kansallisten vaatimusten mukaisista hedelmä- ja kasvilajikkeista, kuten lajikkeista joista riittää virallisesti tunnustettu kuvaus, luetteloon merkittävät tarpeelliset lisätiedot säädettäisiin tarkemmin asetuksella.
5 b §.Hyväksyminen kasvilajikeluetteloon. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset niistä edellytyksistä, joiden perusteella lajike voitaisiin hyväksyä ja merkitä kasvilajikeluetteloon. Pykälän 1 momentin mukaan hakemus lajikkeen hyväksymisestä lajikeluetteloon tehtäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle. Hakemuksessa olisi esitettävä tiedot lajikkeesta ja lajikkeelle erikseen säädettyjen vaatimusten täyttämisestä. Kansallisten vaatimusten mukaiset lajikkeet voitaisiin merkitä luetteloon ilman hakemustakin, jos Elintarviketurvallisuusvirasto arvioisi lajikkeen täyttävän vaatimukset. Esimerkiksi sadontuotantoon tarkoitettu mesimarjalajike voitaisiin lisätä luetteloon ilman hakemusta, jos se katsottaisiin lajikkeen markkinoinnin kannalta tarpeelliseksi. Elintarviketurvallisuusvirasto päättäisi täyttääkö lajike sitä koskevat vaatimukset tai kriteerit lajikeluetteloon merkitsemistä varten.
Kansalliseen luetteloon kuulumattomien lajikkeiden markkinointia ei kuitenkaan saisi rajoittaa Suomessa, jos lajikkeet on merkitty EU:n n yleiseen lajikeluetteloon, joka muodostuu unionin jäsenvaltioiden kansallisista lajikeluetteloista.
Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset hakemuksessa kasvilajikeluetteloon esitettävistä tiedoista, lajikeluetteloon hyväksymisen ja merkitsemisen edellytyksistä ja vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista sen mukaan kuin puutarhakasvien taimiaineistoa koskevassa unionin lainsäädännössä ja kansallisesti edellytetään. Kysymyksessä olisivat yksityiskohtaiset, merkitykseltään teknisluonteiset ja unionin lainsäädäntöön perustuvat säännökset, tai silloin kun EU:n lainsäädännössä on kansallista liikkumavaraa, kansalliset säännökset.
Unionin säännökset uusien hedelmäkasvilajikkeiden luetteloon hyväksymisen edellytyksistä ja hakemuksesta ovat komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU artikloissa 4-6. Hakemuksessa esitettäviä tietoja olisivat 5 artiklan mukaan muun muassa lajikkeen erottuvuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevat tiedot, lajikkeelle ehdotettu nimi ja tieto siitä, onko lajike jo kasvilajikeluettelossa toisessa jäsenvaltiossa tai onko siitä tehty hakemus luetteloon toisessa jäsenvaltiossa. Jos hakemus koskisi muuntogeenistä lajiketta, hakemukseen olisi liitettävä tieto onko muuntogeenisen lajikkeen organismille unionin lainsäädännön mukaisesti myönnetty viljelylupa.
Komission direktiivin 2014/97/EU 4 artiklan mukaan markkinoitava uusi hedelmäkasvilajike voitaisiin hyväksyä lajikeluetteloon, jos sillä olisi virallinen kuvaus (lajikekuvaus) ja se täyttäisi säädetyt vaatimukset unionin taimiaineistolainsäädännön mukaisesti. Uusien lajikkeiden lajikekuvauksen tekee käytännössä jalostaja aina hakiessaan kasvinjalostajanoikeutta. Lajikekuvauksen tekemisestä muissa tapauksissa olisi periaatteessa vastuussa toimija, joka markkinoi lajiketta tai on tuonut lajikkeen markkinoille. Edellytyksenä lajikeluetteloon hyväksymiselle olisi että lajike on ominaispiirteiltään muista lajikkeista selvästi erottuva, riittävän yhtenäinen ja pysyvä. Lajikkeesta tulee olla saatavilla myös näyte. Lajikekuvauksen varmistamiseksi vaatimuksena olisi komission direktiivin 6 artiklan mukaan viljelykokeiden tekeminen, joilla lajikkeen erottuvuus, yhtenäisyys ja pysyvyys todennetaan. Lajikekuvauksen varmistamiseksi viljelykokeet voitaisiin tehdä myös vanhoille tuotannossa olevilla taimiaineistolajikkeille.
Vanhat hedelmäkasvilajikkeet voitaisiin vaihtoehtoisesti merkitä lajikeluetteloon myös kansallisten säännösten mukaisesti yksinkertaistetulla menettelyllä siten kuin EU:n lainsäädäntö sen mahdollistaa. Tällä hetkellä hedelmäkasvien niin sanotut vanhat lajikkeet, eli lajikkeet jotka ovat olleet markkinoilla jo ennen 30.9.2012, voitaisiin sisällyttää luetteloon komission direktiivin 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti kansallisten vaatimusten mukaisina, jolloin niillä on oltava virallisesti tunnustettu kuvaus. Lajikeluetteloon voitaisiin lisäksi hyväksyä myös sellaiset markkinoitavat, kasvatettavat tai tuotettavat hedelmäkasvilajikkeet, joilla ei olisi varsinaista merkitystä kaupallisessa tuotannossa. Nämä lajikkeet olisivat yleensä vanhoja perinnelajikkeita ja lähinnä harrasteviljelyyn tarkoitettuja kotimaisia lajikkeita, jotka olisivat edelleen markkinoilla.
5 c §.Vaatimustenmukaisuuden selvittämiseksi tarvittavat viljelykokeet. Ennen lajikeluetteloon hyväksymistä voitaisiin lajikkeen vaatimustenmukaisuuden selvittämiseksi tarvita viljelykokeita, jotta lajikkeen lajikeaitous voitaisiin varmistaa. Viljelykokeilla selvitetään lajikkeen erottuvuus, yhtenäisyys ja pysyvyys.
Jos hakija esittää toisen jäsenvaltion vahvistaman unionin lainsäädännön vaatimukset täyttävän lajikekuvauksen, ja Elintarviketurvallisuusvirasto katsoisi sen täyttävän luetteloon hyväksymistä varten säädetyt edellytykset, ei viljelykokeita tarvitse komission direktiivin 2014/97/EU 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdan mukaan uudestaan tehdä.
Hakija vastaa 5 b §:n 1 momentin mukaisesti vaatimustenmukaisuuden täyttämisestä ja sen selvittämiseksi tarvittavista viljelykokeista. Jos viljelykokeet vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi olisi hakemuksen tarkastelun yhteydessä tehtävä, Elintarviketurvallisuusviraston olisi pyydettävä hakijalta näyte lajikkeen aineistosta ja Elintarviketurvallisuusvirasto järjestäisi lajikkeen tutkimisen hakijan toimeksiannosta. Hakija myös vastaisi viljelykokeiden kustannuksista. Viljelykokeiden järjestämisestä säädettäisiin samalla tavalla kuin kasvinjalostajanoikeuslain (1279/2009) 19 §:ssä. Lajikkeet tutkittaisiin kansainvälisten arviointiperusteiden mukaan joko CPVO:n tai UPOV:in antamien testausten yleisohjeiden mukaan tai mainittujen ohjeiden puuttuessa kansallisten testausohjeiden mukaisesti siten kuin komission direktiivin 2014/97/EU 6 artiklassa säädetään.
Elintarviketurvallisuusvirasto voisi tehdä tarvittavat viljelykokeet tai se voisi myös teettää ne. Direktiivin 2014/97/EU 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan viljelykokeet voi tehdä asiasta vastaava virallinen elin, joka vastaanottaa hakemuksen. Alakohdan b mukaan viljelykokeet voi tehdä myös toisen jäsenvaltion asiasta vastaava virallinen elin, joka on suostunut tekemään kyseiset kokeet. Lisäksi c alakohdan mukaan viljelykokeet voi tehdä jokin muu oikeushenkilö neuvoston direktiivin 2008/90/EY 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tarkoitus olisi, että Elintarviketurvallisuusvirasto voisi käyttää viljelykokeiden tekemiseen tarvittaessa myös julkis- tai yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, joilla on siihen osaaminen.
Elintarviketurvallisuusvirastosta annetun lain (25/2006) 6 §:n mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto voi tehdä sopimuksia toimintaansa liittyvien tehtävien ja toimialaansa koskevien tutkimusten suorittamisesta sekä yhteistyöstä tutkimusohjelmien toteuttamiseksi. Hakijan olisi toimitettava viljelykokeiden tekemistä varten näyte aineistosta ja muut tarvittavat tiedot Elintarviketurvallisuusvirastolle tai Elintarviketurvallisuusviraston määräämälle viranomaiselle tai laitokselle.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset viljelykokeista lajikkeen erottuvuuden, yhtenäisyyden ja pysyvyyden tutkimiseksi. Asetuksella säädettäisiin muun muassa komission direktiivin 2014/97/EU 6 artiklassa hedelmä- ja marjakasveille määritellyt arviointiperusteet ja viljelykokeiden menettelysäännökset siltä osin kuin on katettava koeasetelmat, kasvuolosuhteet ja lajikkeen ominaisuudet.
5 d §.Lajikkeen luetteloon hyväksymisen voimassaoloaika ja luettelosta poistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lajikkeen luetteloon hyväksymisen voimassaolosta ja voimassaolon pidentämisestä. Jos voimassaoloajasta ei ole unionin lainsäädännössä säädetty, ei voimassaoloaikaa olisi hyväksymispäätöksessä tarpeen määritellä. Lajike hyväksyttäisiin silloin kansalliseen luetteloon ilman määräaikaa. Unionin lainsäädäntö voi kuitenkin joidenkin lajikkeiden osalta edellyttää voimassaoloajan määräämistä. Varmennetun tuotannon osalta hedelmä- ja marjakasvien lajikkeen hyväksymisen voimassaolosta ja voimassaolon uusimisesta säädetään komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU artiklassa 7 ja 8. Sen mukaan hedelmä- ja marjakasvien lajikkeiden hyväksyminen lajikeluetteloon olisi voimassa enintään 30 vuotta. Tämän jälkeen voimassaoloa voitaisiin hakemuksesta uusia enintään 30 vuoden kausiksi, jos lajikkeen aineistoa on edelleen saatavilla. Muille lajikeluetteloon merkittäville taimiaineiston lajikkeille ei toistaiseksi ole unionin lainsäädännössä säädetty luettelossa pitämisen määräaikaa. Nämä jäisivät siten kansallisesti päätettäväksi.
Jos lajikkeen uusiminen edistäisi geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää tuotantoa tai muutoin olisi yleisen edun mukaista, niin lajike voitaisiin pitää luettelossa kansallisen viranomaisen päätöksellä ilman hakemustakin komission direktiivin 8 artiklan mukaisesti.
Ehdotetun 2 momentin mukaan lajikeluettelosta voitaisiin poistaa lajike, joka ei enää täyttäisi hyväksymisen edellytyksiä taikka jos todettaisiin, että lajikkeesta olisi annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja ja lajike olisi näiden virheellisten tietojen perusteella hyväksytty luetteloon. Tämä vastaa komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU artiklaa 9, jossa säädetään hedelmä- ja marjakasvilajikkeen luettelosta poistamisesta.
Pykälän 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetukselle annettaisiin tarkemmat säännökset lajikkeen luetteloon hyväksymisen voimassaolosta. Asetuksella säädettäisiin siten varmennetun tuotannon hedelmä- ja marjakasvien lajikeluetteloon hyväksymisen voimassaolon enimmäisajasta ja voimassaolon pidentämisen enimmäisajasta komission direktiivissä säädetyn mukaisesti.
5 e §.Ilmoitukset muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Pykälän mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto vastaisi taimiaineistolainsäädännön mukaisesta tietojenvaihdosta sekä ilmoituksista muille Euroopan unionin jäsenvaltioille ja komissiolle.
Komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU artiklan 10 mukaan Elintarviketurvallisuusviraston olisi ilmoitettava komissiolle ja muille Euroopan unionin muille jäsenvaltioille yhteystiedot kansalliseen lajikerekisteriin. Komissiolle olisi myös ilmoitettava mahdollisimman nopeasti lajikkeen sisällyttämisestä lajikerekisteriin ja mahdollisista muutoksista siihen. Komissio laatii, päivittää säännöllisesti ja julkaisee sähköisessä muodossa yleisen luettelon lajikkeista, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden lajikerekisteriin.
Hedelmäkasvilajikkeista Elintarviketurvallisuusviraston olisi pyynnöstä annettava toiselle jäsenvaltiolle tai komissiolle 10 artiklan mukaan seuraavat tiedot:
-virallinen tai virallisesti tunnustettu kuvaus lajikkeista, jotka on rekisteröity kyseisen jäsenvaltion lajikerekisteriin;
- tulokset lajikkeen rekisteröintihakemuksen tutkimuksista, jotka jäsenvaltio on tehnyt;
- muut käytettävissä olevat tiedot lajikkeista, jotka sisältyvät kyseisen jäsenvaltion lajikerekisteriin tai jotka on poistettu kyseisestä rekisteristä;
- luettelo lajikkeista, joiden rekisteröintihakemukset ovat käsiteltävänä kyseisessä jäsenvaltiossa.
Komissiolle olisi myös ilmoitettava neuvoston direktiivin 2008/90/EY mukaan myös kansallisesti vastuussa olevat viralliset toimielimet.
2 a luku Laboratoriot
6 a §.Tutkimuslaboratoriot. Hedelmä- ja marjakasvien taimiaineiston terveydelle tai käyttökelpoisuudelle vahinkoa aiheuttavat tuhoojat, joita kasveissa tai maaperässä ei saa esiintyä tai niiden esiintymiselle on sietorajat (%), on listattu komission täytäntöönpanodirektiivin 2014/98/EU liitteen I-III luettelossa. Jos hedelmäkasvien taimiaineiston silmämääräinen tarkastus antaa aiheen epäillä listalla olevan tuhoojan esiintymistä, on kasvista otettava näyte tutkimuksiin tuloksen varmistamiseksi. Varmennetun tuotannon taimiaineiston näytteet olisi komission direktiivin 9, 10, 16 ja 21 artiklan mukaan toimitettava laboratoriolle, jonka virallinen elin on virallisesti hyväksynyt. Laboratoriolla tarkoitetaan tässä direktiivissä kaikkia tiloja, joita käytetään hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston testaukseen.
Laboratorion hyväksymispäätös koskee pätevyyden toteamista eli säädettyjen edellytysten täyttymisestä testaustoiminnassa. Laboratoriot, jotka täyttävät säädetyt pätevyysvaatimukset ja ovat viranomaisen hyväksymiä, ovat päteviä testaamaan taimiaineistolainsäädännön näytteitä. Laboratorio ei tee päätöksiä. Kyseessä ei siten ole hallintotehtävä. Päätökset viranomaisnäytteiden testaustulosten pohjalta tekee viranomainen.
Kasvinterveyslain (702/2003) soveltamisalaan kuuluvien kasvintuhoojien leviämisen estämistä koskevat vaatimukset täydentävät taimiaineistolain vaatimuksia. Neuvoston direktiivin 2000/29/EY (kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä) liitteen IVAII kasvipassivaatimuksia tullaan muuttamaan siten, että niissä otetaan huomioon uudet varmennetun tuotannon lisävaatimukset. Nämä muutokset sisällytetään maa- ja metsätalousministeriön asetukseen kasvinterveyden suojelemisesta 17/08. Kasvinterveyslain tarkoittamien kasvintuhoojien laboratoriotutkimuksista säädetään kasvinterveyslain 4 a luvussa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että taimiaineistolainsäädännön edellyttämät viranomaisnäytteiden tutkimukset voitaisiin tehdä Elintarviketurvallisuusvirastossa, Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymissä laboratorioissa tai Euroopan unionin jäsenvaltion hyväksymässä laboratoriossa. Viranomaisnäytteellä
tarkoitetaan näytettä, jonka valvontaviranomainen on ottanut tai otattanut lain mukaista viranomaisvalvontaa varten. Viranomaisnäytteitä voitaisiin tutkia ainoastaan viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyissä laboratorioissa. Laboratorioanalyysejä olisi mahdollista siirtää myös muissa yhteisön jäsenmaissa sijaitsevien viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksymien laboratorioiden tehtäväksi. Koska laboratoriot olisivat jo kyseisen jäsenmaan hyväksymiä, ei erillistä Elintarviketurvallisuusviraston hyväksyntää enää tarvittaisi.
Elintarviketurvallisuusvirasto voisi hyväksyä viranomaisnäytteitä tutkimaan esimerkiksi yksityisiä laboratorioita, joille virasto voisi tarvittaessa siirtää sellaisia toistuvia laboratorioanalyysejä, joille on jo kehitetty tarkat laboratorioanalyysit. Säännöksen mahdollistama ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttö nopeuttaisi testaustulosten saatavuutta ruuhkatilanteissa ja erityisosaamista vaativissa tilanteissa. Kasvintuhoojan nopea toteaminen on tärkeää kasvinterveystilanteen hallinnassa.
Pykälän 2 momentin mukaan toimijan omaa laadunvarmistusta varten tutkittavat omavalvontanäytteet tutkittaisiin Elintarviketurvallisuusviraston tähän tarkoitukseen hyväksymissä laboratorioissa. Komission direktiivi edellyttää myös varmennetun tuotannon omavalvontanäytteiden tutkimisen virallisen elimen virallisesti hyväksymissä laboratorioissa. Toimija voisi testauttaa omavalvontanäytteensä aina myös viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa, jos kyseisellä laboratoriolla olisi tarjolla tällaisia palvelututkimuksia. Toimija voi tutkituttaa omavalvontanäytteitä myös toisen jäsenvaltion viranomaisen hyväksymissä laboratorioissa, jos tällaisia palveluja on saatavilla.
Elintarviketurvallisuusviraston omavalvontanäytteiden tutkimiseen hyväksyminä laboratorioina voisivat tarvittaessa toimia tutkimuslaitokset tai yksityiset laboratoriot, jotka pystyisivät tekemään analyysejä sellaisten tuhoojien tunnistamiseksi ja varmistamiseksi, joita unionin taimiaineistolainsäädäntö edellyttää. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskus testaa ylläpitämistään ja tuottamistaan varmennetun tuotannon ydinkasveista ja ydinkasviehdokkaista taimiaineistolainsäädännön mukaiset kasvintuhoojat sekä lisää asiakkaan kasvimateriaalista uusia emokasveja taimistoille. Emokasvit Luonnonvarakeskus puhdistaa ja testaa taimiaineistolainsäädännön mukaisten kasvintuhoojien varalta. Tehtyjen testien perusteella valvontaviranomainen hyväksyy ydinkasvit tuotantoon. Kasvintuhoojien tutkimiseksi ei Suomessa ole tiettävästi palvelutoimintaa harjoittavia yksityisiä laboratorioita, mutta Suomessa on yksityisiä laboratorioita, joilla olisi tekniset valmiudet käsitellä myös kasvinäytteitä.
Pykälän 3 momentin mukaan asetuksella säädettäisiin tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen näytteiden käsittelystä ja tutkimusmenetelmistä. Komission direktiivin 2014/98/EU artikloissa 9, 10, 16 ja 21 säädetään mitä tutkimusmenetelmiä hedelmä- ja marjakasvien testauksessa on sovellettava. Näitä ovat Euroopan ja välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollat tai muut kansainvälisesti tunnustetut protokollat. Jos tällaisia ei ole, voitaisiin soveltaa kansallisella tasolla laadittuja testausohjeita. Direktiivin mukaisesti näytteiden käsittely- ja tutkimusmenetelmistä annettaisiin tarkemmat säännökset maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
6 b §.Hyväksytyt laboratoriot. Pykälän 1 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi laboratoriot hakemuksesta viranomaisnäytteitä tai omavalvontanäytteitä tutkivaksi laboratorioksi. Laboratorioiden pätevyyttä arvioidessaan Elintarviketurvallisuusvirasto ottaisi huomioon laboratorioiden teknisen valmiuden, käytetyt tutkimusmenetelmät ja henkilöstön asiantuntemuksen ja kokemuksen. Laboratorioiden olisi pystyttävä osoittamaan tekemiensä tutkimusten luotettavuus. Laboratorion tulisi noudattaa hyviä laboratoriokäytäntöjä. Laboratorion viranomaistehtävien ja sen muiden toimien toteuttamisen välillä ei saisi olla eturistiriitaa, jos samassa laboratoriossa tutkitaan sekä viranomaisnäytteitä että liiketaloudellisesti laskutettavia näytteitä. Laboratorion uudelleenarviointi voitaisiin tehdä tarvittaessa ja aina ennen uutta määräaikaa.
Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset laboratorion henkilökunnan pätevyysvaatimuksista ja laboratorioiden tekniselle valmiudelle asetettavista vaatimuksista sen mukaan kuin unionin taimiaineistolainsäädännössä tai kansallisesti edellytetään.
6 c §.Hyväksyttyjen laboratorioiden ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyillä laboratorioilla olisi velvollisuus ilmoittaa taimiaineistonäytteeseen liittyvistä tutkimuksista ja niiden tuloksista, joissa olisi kasvinterveyslain mukaisiin kasvintuhoojiin viittaavia tuloksia. Vaatimus koskisi sekä viranomais- että omavalvontanäytteitä tutkivia laboratorioita, jotka Elintarviketurvallisuusvirasto on hyväksynyt. Ilmoituksen perusteella Elintarviketurvallisuusvirasto varmistaisi tutkimustuloksen siten kuin kasvinterveyslaissa edellytetään. Jos unionin lainsäädäntö edellyttäisi, että valvontaviranomaisille olisi ilmoitettava muista taimiaineistolainsäädännön mukaisista tuhoojista, säädettäisiin näiden tuhoojien ilmoitusvelvollisuudesta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan hyväksytyn laboratorion olisi myös toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle sen pyynnöstä yhteenveto tekemistään ehdotetussa 6 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Toimijan omavalvontanäytteiden tutkimustulosten yhteenvetotiedot ovat ainoastaan tuhoojatilanteen yleistä seurantaa varten, eivätkä nämä tiedot sisältäisi henkilötietoja eivätkä valvontakohteen tietoja. Velvoitteen taustalla olisi viranomaisten tarve seurata tuhoojien esiintymistä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Kaikkia testattavia kasvintuhoojia ei esiinny Suomessa ja kasvintuhoojien esiintymisessä voi olla vaihtelua. Kasvintuhoojien yleistyminen havaitaan usein myöhäisessä vaiheessa, joka hankaloittaa kasvinsuojelutoimia.
Hyväksyttyjen laboratorioiden velvollisuudesta ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle toiminnassaan tapahtuvista muutoksista säädettäisiin 3 momentissa. Näitä olisivat ainakin muutokset hyväksymisen edellytyksiä koskevassa 6 b §:ssä esitetyissä seikoissa. Laboratorion olisi ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle myös toimintansa olennaisesta muuttamisesta, keskeyttämisestä ja lopettamisesta.
Pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää yksityiskohtaisemmin siitä, mitä tietoja tässä pykälässä tarkoitetut ilmoitukset ja yhteenvedot sisältäisivät sekä milloin ja miten ne laboratoriosta toimitettaisiin.
6 d §.Laboratorioiden valvonta. Laboratorioiden valvonta tulisi järjestää asianmukaisesti. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoisi hyväksymiensä laboratorioiden toimintaa ja voisi tarvittaessa kehottaa laboratorioita korjaamaan toiminnassa havaitut puutteet määräaikaan mennessä. Mikäli laboratorio ei kehotuksesta huolimatta korjaa puutteita annetussa määräajassa, Elintarviketurvallisuusvirasto voisi peruuttaa hyväksymisen. Hyväksymisen peruuttaminen voisi tulla kysymykseen silloin, jos laboratorion toiminta ei enää täyttäisi asetettuja vaatimuksia.
Hyväksytyistä laboratorioista olisi valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä pitää rekisteriä. Elintarviketurvallisuusviraston pitämään rekisteriin tulisi merkitä hyväksytyn laboratorion nimi, yhteystiedot, mitä tutkimuksia laboratorio on hyväksytty tekemään, kuka on tutkimuksista vastaava henkilö. Lisäksi rekisteriin voitaisiin merkitä suoritetut valvontatoimet sekä tiedot laboratorion ilmoittamista toimintansa muutoksista. Henkilötietolain käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaisesti tiettyyn tarkoitukseen kerättyjä henkilötietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Talletettuja henkilötietoja saa säilyttää vain niin kauan kuin tietoja tarvitaan tehtävien hoitamisessa. Rekisterinpitäjän on huolehdittava tarpeettomiksi käyneiden yksittäisten henkilötietojen poistamisesta ja vanhentuneiden henkilötietojen korvaamisesta ajantasaisilla. Tiedot olisi poistettava rekisteristä, kun niiden tallettamiseen ei ole enää perustetta. Siten esimerkiksi rekisteristä olisi poistettava laboratorion tiedot, kun laboratorio olisi lopettanut tämän lain mukaisen toiminnan.