4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
Laissa säädettäisiin yksiselitteisesti suomalaisille oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisista EU:n jäsenvaltiosta ja ETA-maista. Etämyynnissä voisi ostaa enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Etämyynnin lisäksi laissa mahdollistettaisiin alkoholijuomien toimitus kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä asiakkaalle.
Alkoholilakiin lisättäisiin rajat ylittävän etämyynnin määritelmä, joka pohjautuisi valmisteverotuslaissa tarkoitetun etämyynnin määritelmään. Lisäksi laissa määriteltäisiin etäosto ja säädettäisiin selkeyden vuoksi, että etäosto on sallittua.
Lakiin otettaisiin vähittäismyyntiluvan ja anniskeluluvan lisäksi käyttöön uusi alkoholijuomien toimituslupa. Alkoholijuomien toimitukseen kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä asiakkaalle pitäisi siis hakea erillinen lupa. Näin ollen myös etämyynnissä tapahtuvat luovutustilanteet tulisivat valvonnan piiriin. Viranomaisille säädettäisiin oikeus valvoa toimituksia koeostoilla.
Laissa säädettäisiin, että alkoholijuomien toimitus olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja vastaanotettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Vastaavasti kuin kotimaisesta vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä myytyjen alkoholijuomien osalta, myös etämyynnissä alkoholijuoman toimittajien tulisi luovuttaa alkoholijuomat ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Rajat ylittävässä etämyynnissä ei kuitenkaan edellytettäisi, että kaikilla toimitusketjun toimijoilla tulisi olla toimituslupa, vaan lupa tulee olla sillä taholla, joka viime kädessä luovuttaa alkoholijuomat asiakkaalle Suomessa. Etämyyjä vastaisi siitä, että lähetykseen olisi merkitty sen sisältävän alkoholijuomaa sekä siitä, että lähetyksestä ilmenisi erikseen, jos se sisältäisi väkevää alkoholijuomaa. Vastaava merkintävelvollisuus olisi myös vähittäismyyntiluvanhaltijalla ja alkoholiyhtiöllä. Alkoholijuoman toimittaja saisi vastaanottaa sekä luovuttaa kotimaan vähittäismyynnistä hankitun alkoholijuoman ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain, jos kyse on käymisteitse valmistetusta, enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta tai muulla tavoin valmistetusta, enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta. Enemmän kuin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien ja enemmän kuin 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien muulla tavoin valmistettujen alkoholijuomien toimitus toimitusluvalla olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja noudettu alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä.
Laissa säädettäisiin lisäksi alkoholijuomien toimitusluvan edellytyksistä ja lupaehdoista. Alkoholijuomien luovuttaminen olisi sallittua vain kello 9 ja 21 välillä. Alkoholiyhtiöstä hankitun alkoholijuoman luovuttaminen olisi kuitenkin sallittu vain alkoholiyhtiön vähittäismyyntiaikojen mukaisesti. Alkoholilaissa säädetyt vähittäismyynti- ja anniskelukiellot ulotettaisiin koskemaan myös alkoholijuomien toimitusta sekä muussa elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa alkoholijuomien luovutusta. Vastaavasti kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa, myöskään toimituksessa alkoholijuomaa ei saisi luovuttaa alle 18-vuotiaalle, henkilölle, jonka päihtymys on selvästi havaittavissa tai joka käyttäytyy häiritsevästi eikä silloin, jos on perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä.
Lisäksi alkoholilakiin lisättäisiin erikseen sääntelyä alkoholijuomien toimituskielloista. Alkoholijuomia ei saisi toimittaa terveydenhuollon palveluyksikköön, päihdehuollon yksiköihin, lastensuojelulain (417/2007) 57 §:ssä tarkoitettujen lastensuojelulaitosten asuinyksiköihin, varhaiskasvatuksen järjestämispaikkaan, esi- tai perusopetuksen järjestämispaikkaan eikä yleiselle leikkikentälle. Alkoholijuomaa ei myöskään saa toimittaa alkoholilain 85 §:ssä tarkoitettuun paikkaan, jossa on voimassa alkoholijuomien nauttimiskielto eikä tilaan tai paikkaan, joka on hyväksytty anniskelualueeksi.
Alkoholijuomien toimitusluvan haltijan olisi huolehdittava sen lukuun toimivien alkoholijuomien toimittajien riittävästä osaamisesta. Toimitusluvan haltijan tulisi huolehtia siitä, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla olisi suoritettuna alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymän mallin mukainen todistus (
toimituspassi
). Samalla lakiin otettaisiin jo vakiintuneessa käytössä oleva termi anniskelupassi, johon viitataan voimassa olevassa laissa alkoholilain tuntemista osoittavana todistuksena.
Alkoholilain säännöksiä vähittäismyynnin ja anniskelun henkilökunnan paikalla olosta tarkennettaisiin. Jatkossa vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulisi olla paikalla luvanhaltijan määräämä luvanhaltijan edustaja, kun paikassa saisi myydä tai nauttia yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia ja paikka olisi avoinna asiakkaille. Muutos mahdollistaisi sen, että vähittäismyynti- tai anniskelulupa voitaisiin myöntää sille ajalle, jolla vähittäismyyntipaikassa tosiasiallisesti myytäisiin alkoholia tai anniskelupaikassa tosiasiallisesti anniskeltaisiin tai nautittaisiin alkoholijuomia. Henkilökunnan tulisi näin ollen olla paikalla vain silloin, kun paikassa myytäisiin, anniskeltaisiin tai nautittaisiin alkoholijuomia.
Seuraamusmaksu laajennettaisiin koskemaan myös tilanteita, joissa luvanhaltija rikkoisi alkoholijuoman toimitukseen liittyviä velvollisuuksia tai etämyyjä rikkoisi velvollisuuttaan merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa.
Alkoholilaissa rangaistavaksi säädettyjen alkoholirikkomusten alaa laajennettaisiin koskemaan myös alkoholijuomien toimittamisen yhteydessä tapahtuvaa alkoholijuomien luovutusta, mikäli tilanteessa rikottaisiin laissa säädettävää toimituskieltoa kyseisestä pykälästä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Alkoholijuomien toimittaja syyllistyisi alkoholirikkomukseen, mikäli hän luovuttaisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta alkoholijuomia esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle henkilölle. Alkoholirikkomusten piiriin kuuluisi jatkossa myös muussa elinkeinotoiminnassa kuin vähittäismyynnissä, toimituksessa tai anniskelussa tapahtuva 37 §:n 1–2 momentin mukaisten luovutuskieltojen rikkominen.
Voimassa olevaa sääntelyä täsmennettäisiin siten, että alkoholilain luvanvaraisuus koskisi vain yli 2,8 prosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Lakiin lisättäisiin selvyyden vuoksi uusi pykälä koskien luvan lopettamista.
Alkoholijuomien markkinointia koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että jatkossa väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi olisi sallittua. Näin ollen esitys mahdollistaa Suomeen sijoittautuneille toimijoille myös toisiin Euroopan talousalueen maihin kohdistuvan väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinoinnin.
Lakiin tehtäisiin lisäksi eräitä muita vähäisiä tai teknisluonteisia muutoksia esimerkiksi tiedonsaantiin liittyen.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Yleistä
Alkoholijuomien valmistus, myynti ja markkinointi tuottavat yhteiskunnalle yli miljardin verotuloja, erilaisille yrityksille miljardien elinkeinotuloja ja alkoholin valmistukseen, myyntiin ja markkinointiin osallistuville ihmisille työtuloja. Toisaalta alkoholinkäyttö aiheuttaa yhteiskunnalle, yrityksille ja yksilöille miljardien eurojen välittömiä ja välillisiä kustannuksia.
Alkoholin verkkokauppa ja toimitus ovat suhteellisen uusia ilmiöitä alkoholikaupassa. Koronapandemia kiihdytti alkoholijuomien verkkokauppaa maailmanlaajuisesti ja verkkokauppaan sekä toimitukseen liittyviä rajoituksia höllennettiin useissa maissa koronapandemian aikana, jotta elinkeinotoiminnan toimintaedellytykset paranisivat poikkeusoloissa. Alkoholijuomien verkkokauppa ja toimitus uusina saatavuuskanavina luovat uudenlaisia haasteita alkoholin vähittäismyynnin vastuullisuusperiaatteiden noudattamiselle ja valvonnalle. Alkoholi ei ole tavanomainen kulutushyödyke vaan se aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuluttajille. Koska alkoholin verkkokauppa ja toimitus ovat vielä suhteellisen uusia ilmiöitä, on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa julkaistu vain rajattu määrä toimitusta (tai kotiinkuljetusta) käsitteleviä artikkeleita. THL on koonnut alkuvuodesta 2024 Tutkimuksesta tiiviisti –julkaisuun olemassa olevaa tutkimus- ja kokemustietoa alkoholijuomien kotiinkuljetustoiminnan (tässä lakiehdotuksessa alkoholijuoman toimitus sisältäisi kotiinkuljetustoiminnan) vaikutuksista
Mäkelä, P & Warpenius K (2024) Alkoholijuomien kotiinkuljetus – tietopohjaa sääntelystä ja vaikutuksista. Tutkimuksesta tiiviisti 11/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
. Tätä tietopohjaa on voitu hyödyntää myös tämän lakiesityksen vaikutusten arvioinnissa.
Siitä, vaikuttaako alkoholijuomien toimitus alkoholinkulutuksen kokonaismäärään yksilö- tai yhteiskuntatasolla, ei ole suoraa tutkimustietoa. Verkkokaupassa kuluttajilla voi olla taipumus käyttää alkoholiin enemmän rahaa kerralla kuin myymälässä asioidessa, ja suuremmat alkoholimäärät kotona voivat lisätä kulutusta. Lisäksi tiedetään, että alkoholijuomien hinta vaikuttaa kulutukseen ja alkoholin toimitus voi vähentää alkoholin hankintaan liittyvää vaivaa muun muassa säästetyn ajan muodossa. Alkoholijuomien hankintaan liittyvän vaivan voidaan taas nähdä olevan osa juoman kokonaiskustannuksesta kuluttajalle
Stockwell T, Gruenewald PJ. (2004) Controls on the physical availability of alcohol, The essential handbook of treatment and prevention of alcohol problems. West Sussex: John Wiley & Sons, 213–33.
. Tilaamisen helppous voisi siis lisätä joidenkin kuluttajien alkoholijuomien kulutusta.
Alkoholijuomien rajat ylittävän etämyynnin oikeustila on ollut pitkään epäselvä. Korkein oikeus antoi syyskuussa 2025 ratkaisun, jossa se katsoi, että myyjä ei ollut syyllistynyt alkoholirikokseen, kun se oli harjoittanut Virosta Suomeen suuntautuvaa alkoholijuomien myyntiä virolaisen yhtiön verkkokauppasivustojen kautta. Asiakas oli voinut tilauksen yhteydessä valtuuttaa myyjän ehdottaman, myyjästä riippumattoman huolintayhtiön avustamaan kuljetussopimuksen tekemisessä kuljetusliikkeen kanssa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa tuodaan esille, että merkityksellistä on se, onko myyjän tosiasiallinen määräysvalta lakannut ennen alkoholijuomien Suomeen tulemista. Koska ennakkoratkaisu ohjaa oikeuskäytäntöä, sillä tulisi ilman lain muutostakin olemaan vaikutusta viranomaisen tulkintaan. Ratkaisun myötä alkoholin etämyynnin oikeustila selkeytyi huomattavasti. Alkoholijuomien etämyynti Suomeen ei ole laitonta, kun myyjän tosiasiallinen määräysvalta on lakannut ennen alkoholijuomien toimittamista Suomeen. Lakiin lisättäisiinkin nimenomaiset säännökset etämyynnistä ja siitä, että suomalaisilla olisi oikeus ostaa alkoholijuomia etämyyntimenettelyn kautta.
Vaikka lupaviranomaisena toimiva Valvira on ohjeistanut, että etämyynti ei ole voimassa olevan alkoholilain perusteella sallittua, tiedossa on, että etämyyntiä on harjoitettu nykyisinkin. Tämän vuoksi etämyyntiä ei voida pitää täysin uutena myyntikanavana, vaan jossain määrin vakiintuneena osana suomalaista alkoholimarkkinaa. Etämyynnin osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta Suomessa on ollut viime vuosina muutaman prosentin luokkaa. Etämyynnin oikeustilan selkeyttäminen voisi kuitenkin lisätä alkoholin etämyyntiä jossain määrin, sillä osa kuluttajista ei todennäköisesti nykyisin ole epäselvän oikeustilan vuoksi halunnut tai uskaltanut tilata alkoholia ulkomaiselta etämyyjältä. Osaltaan kuluttajien kysyntään vaikuttaisi todennäköisesti se, missä määrin etämyyjät maksaisivat lainmukaiset verot. Jos etämyynnissä ei maksettaisi laissa edellytettyjä veroja, olisi alkoholijuomien ostaminen etämyynnistä edullisempaa kuin kotimaan vähittäismyynnistä ostettaessa. Ulkomaisten verkkokauppojen ja kotimaisen vähittäismyynnin välille tuskin tulee merkittäviä hintaeroja, mikäli etämyynnillä tai etäostolla ostetuista juomista maksetaan verot Suomeen säännösten mukaan sekä huomioidaan vielä kuljetuskustannukset ulkomailta tilattaessa. Alkoholijuomien verollinen hinta olisi siis ulkomaisessa verkkokaupassa todennäköisesti samaa luokkaa kuin kotimaan vähittäismyynnissä.
Tiedossa on, että nykyisin vain murto-osasta etämyynnillä myydyistä alkoholijuomista maksetaan asianmukaisesti verot. Syyskuussa 2024 voimaan tulleessa valmisteverolain muutoksessa säädetään kuljetuksen yksilöivästä tunnisteesta kuljetuksissa sekä myös ostajan yhteisvastuullisuudesta verojen maksamisessa, mutta vielä ei ole viitteitä siitä, että tämä olisi olennaisesti parantanut verojen maksamista. Alkoholilain muutos voisi lisätä sellaisten ulkomaisten toimijoiden tarjontaa Suomeen, jotka haluavat toimia lainmukaisesti ja ovat nykytilanteessa pitäneet lainsäädäntöä epäselvänä, eivätkä tämän takia ole myyneet tuotteitaan etämyyntinä Suomeen. Määritelmien yhtenäistäminen valmisteverotuslain kanssa ja tietojensaantimahdollisuudet Verohallinnon ja Lupa- ja valvontaviraston
Lupa- ja valvontavirasto aloittaa toimintansa 1.1.2026. Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävät siirtyvät alkoholilainsäädännön osalta Lupa- ja valvontavirastoon. Ahvenanmaan valtiovirasto valvoisi kuitenkin alkoholijuomien toimitusta alueellaan.
sekä Tullin ja Lupa- ja valvontaviraston välillä tukisi osaltaan sitä, että toimijoilla olisi kannuste noudattaa sekä alkoholilain ja valmisteverotuslain säännöksiä. Toisaalta jatkossakin osa toimijoista pyrkisi todennäköisesti kiertämään verovelvollisuuttaan esimerkiksi häivyttämällä omaa osuuttaan kuljetuksen järjestämisessä ja siten esittämällä tilanteen etäostona. Etämyynnin kattava valvonta on haastavaa ja edellyttäisi merkittävästi resursseja, joten veronkiertoon puuttuminen voi olla haastavaa.
Kokonaisuutena alkoholin etämyynnin oikeustilan selkeyttäminen tuskin vaikuttaisi siinä määrin merkittävästi kuluttajien ulkomailta Suomeen tilaaman alkoholin määrään, että sillä olisi merkittäviä vaikutuksia kotimaiseen alkoholin kulutukseen tai kulutuksesta aiheutuviin haittoihin. Tätä arviota tukevat myös viimeaikaiset havainnot Ruotsissa, missä Ruotsin korkein oikeus antoi kesällä 2023 ratkaisun, jossa se katsoi etämyynnin olevan sallittua Ruotsissa tietyin edellytyksin. Tuomiossa viitattiin Rosengren-tuomion ja Komissio v. Ruotsi jälkeen muutettuihin pykäliin ja hallituksen esitykseen, josta tuomioistuimen mukaan käy ilmi, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tarkoitus sallia etämyynti. Ruotsissa etämyynti ei alustavien tietojen mukaan ole noussut merkittäväksi myyntikanavaksi muutoksen jälkeen. Vaikka etämyynti kasvattaisi suosiotaan Suomessa, voisi etämyynnistä tehdyt hankinnat korvata kotimaan vähittäismyyntiä tai matkustajatuontia. Esityksellä olisi kuitenkin vaikutuksia Alkon asemaan, sillä kun etämyynnin oikeustilaa selvennettäisiin siten, että etämyynnistä olisi yksiselitteisesti mahdollista ostaa monopolin alaisia tuotteita, heikentäisi se niitä perusteita, jonka vuoksi monopolista on säädetty. Lisäksi esitys lisäisi kilpailua monopolin alaisille tuotteille, sillä jatkossa Alko kilpailisi rajat ylittävää etämyyntiä harjoittavien verkkokauppojen kanssa verkossa toimituksella myydyistä alkoholijuomista. Ulkomaiset toimijat voisivat tarjota kuluttajille monopolin alaisia tuotteita kotiin toimitettuna parhaimmillaan vain hieman pidemmillä toimitusajoilla kuin Alkon verkkokaupasta.
Jatkossakin valtaosa kulutetusta alkoholista ostettaisiin todennäköisesti asioimalla fyysisissä myyntipisteissä ja toimituksella ostetun alkoholin osuus olisi todennäköisesti suhteellisen pieni. Näin lakiesitys vaikuttaisi todennäköisesti suhteelliseen pieneen osaan alkoholin kokonaiskulutuksesta ja siksi esityksen vaikutus alkoholin kokonaiskulutukseen yhteiskuntatasolla arvioidaan olevan suhteellisen vähäinen. Tähän arvioon sisältyy kuitenkin merkittävää epävarmuutta. Yksilötasolla alkoholijuomien toimitus ja erityisesti pikatoimitukset voivat vaikuttaa erityisesti alkoholin riski- ja humalakäyttöön ja siten alkoholihaittoihin. Lakiesityksen vaikutuksia alkoholihaittoihin on kuvattu tarkemmin erityisesti kappaleessa ”Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen”.
Esityksellä olisi tavoiteltuja positiivisia taloudellisia vaikutuksia, sillä se edistäisi kuluttajien kulutusmahdollisuuksia sekä alkoholijuomia markkinoilla myyvien toimijoiden liiketoimintamahdollisuuksia mahdollistamalla alkoholijuomien toimituksen. Vaikka esitys samalla lisäisi myös yritysten sääntelytaakkaa, olisi esitys kokonaisuudessaan yritystoimintaa edistävä. Samalla esityksellä voisi olla alkoholihaittoja ja niistä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä järjestyksenpidolle aiheutuvaa kuormitusta kasvattava vaikutus. Näiden haittojen merkittävyys vaihtelee kuitenkin sen mukaan, tarkastellaanko niitä yksilö-, yhteisö- vai yhteiskuntatasolla. Yhteiskuntatasolla lakiesityksen vaikutukset alkoholihaittoihin olisivat todennäköisesti melko vähäisiä, mutta joidenkin yksilöiden tai yhteisöjen kohdalla lakiesityksen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Alkoholijuoman toimituksen yhteydestä alkoholihaittoihin ei ole kuitenkaan olemassa suoraa tutkimustietoa, jonka avulla voisi muodostaa tarkkoja arvioita esityksen yhteydestä alkoholihaittoihin.
Esityksessä ehdotetuilla markkinointisäännösten muutoksilla voisi olla positiivisia vaikutuksia alkoholijuomien vientiä harjoittaviin yrityksiin. Alkoholijuomien viennin arvo vuonna 2023 oli 204 miljoonaa euroa. Suurin osa viennin arvosta muodostui väkevistä alkoholijuomista, joiden osuus alkoholijuomien kokonaisviennistä oli noin 70 prosenttia. Väkevien alkoholijuomien viennistä 83 prosenttia kohdistui toisiin ETA-maihin, suurimpina vientimaina Viro, Puola ja Ruotsi.
Tullin tilastotietokanta.
Euroopan talousalue on tärkein markkina-alue alkoholijuomien viennin kannalta, ja mahdollistamalla väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi toisiin ETA-maihin esityksellä luotaisiin entistä parempia edellytyksiä Suomeen sijoittautuneiden alkoholiyritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle. Esityksellä voisi olla vähäisiä positiivisia vaikutuksia julkiseen talouteen lisääntyneiden verotulojen muodossa, mikäli suomalaiset alkoholivalmistajat kasvaisivat ja menestyisivät kansainvälisillä markkinoilla entistä paremmin.
Koska esityksen taloudellisiin hyötyihin sekä haittoihin liittyy merkittävää epävarmuutta, on hyvin vaikea esittää arvioita esityksen taloudellisten hyötyjen ja esityksestä aiheutuvien haittojen välillä. Esityksellä on lisäksi hyötyjä sekä haittoja, joiden keskinäinen vertailu on hyvin vaikeaa niiden erilaisen laadun vuoksi. Esimerkiksi kuluttajalle esitys yhdistettynä alkoholin verkkokauppaan mahdollistaisi helpomman alkoholituotteiden hinnan vertailun ja vähentäisi tarvetta matkustaa erikseen kauppaan alkoholijuoman hankkimiseksi. Yrityksille alkoholijuoman toimittamiseen liittyvästä palvelusta ja alkoholijuoman myynnistä taas kertyisi tuloja. Sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä järjestyksenpidolle voisi aiheutua esityksestä kustannuksia, mikäli esitys lisäisi alkoholihaittoja tai alkoholista aiheutuvia järjestyshäiriöitä.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on useita tavoitteita alkoholimarkkinaan liittyen. Laki alkoholilain 17 ja 26 §:n muuttamisesta (HE 7/2024) tuli voimaan 10 kesäkuuta 2024. Laki sallii aiempaa vahvempien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien myynnin luvanvaraisessa vähittäismyynnissä. Tammikuusta 2024 voimaan tulleet muutokset alkoholijuomaverossa (HE 37/2023) laskevat oluen verotusta ja korottavat yli 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien viinien ja muiden käymisteitse valmistettujen juomien sekä välituotteiden ja etyylialkoholijuomien alkoholiveroa. Ehdotettu esitys kohdistuu pääosin samoihin ihmisryhmiin ja toimijoihin kuin vuonna 2024 voimaan astunut lakiuudistus, jossa sallittiin entistä väkevimpien alkoholijuomien myynti luvanvaraisessa vähittäismyynnissä. Esityksillä voidaan nähdä olevan yhteisvaikutuksia erityisesti Alkon asemaan. Kun tarkastellaan esityksiä kokonaisuutena, esityksillä on vaikutuksia monopolin alaan, Alkon aseman oikeutukseen ja Alkon myyntiin. Muilta osin esityksillä ei todennäköisesti olisi esitysten itsenäisiä vaikutuksia merkittävästi vahvistavia yhteisvaikutuksia. Vaikka esityksillä olisi vaikutuksia alkoholijuomien myyntikanaviin, olisivat lakiesitysten itsenäiset vaikutukset todennäköisesti melko samankaltaisia, vaikka toista esitystä ei toteutettaisikaan. Lakiesityksessä ehdotettaisiin, että alkoholijuoman toimitus olisi sallittua, jos alkoholijuoma on ostettu ja vastaanotettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Entistä vahvempien alkoholijuomien myynnin salliminen luvanvaraisessa vähittäismyynnissä ei siis ole vaikuttanut siihen mitä alkoholijuomia voitaisiin lakiesityksen myötä toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä. Toisaalta olisi mahdollista, että kynnys päivittäistavarakaupasta tilaamiseen olisi matalampi, kun sieltä voisi ostaa myös ruokaa ja muita tuotteita. Kun tarkastellaan hallituksen koko alkoholipolitiikkaa hallituskaudella toistaiseksi, voidaan sen nähdä sisältäneen alkoholin kokonaiskulutuksen näkökulmasta sekä alkoholin kulutusta todennäköisesti lisääviä toimia (vahvempien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien myynti luvanvaraisessa vähittäismyynnissä) että alkoholin kulutusta todennäköisesti kokonaisuutena laskevia veromuutoksia. Yritystoiminnan näkökulmasta esitys jatkaa hallitusohjelman mukaisia tavoitteita reilun ja avoimen kilpailun edistämiseksi.
4.2.2
Taloudelliset vaikutukset
Vaikutukset julkiseen talouteen
Kuten edellä on kuvattu, alkoholin toimituksen vaikutuksesta alkoholin kulutukseen ei ole suoraa tutkimusnäyttöä ja yleisesti esityksen vaikutus alkoholin kokonaiskulutukseen arvioidaan olevan vähäinen. Myöskään etämyynnin oikeustilan selkeyttämisellä ei arvioida olevan merkittäviä itsenäisiä vaikutuksia alkoholin kokonaiskulutukseen. Todennäköisesti osa ulkomaille suuntautuvista uusista alkoholijuomien verkko-ostoista korvaisi aiemmin Suomesta ostettuja tai matkustajatuonnin kautta maahan tuotuja alkoholijuomia eikä kokonaiskulutus tämän vuoksi juuri nousisi. Tästä huolimatta esityksellä voi olla vaikutuksia julkiselle taloudelle alkoholin käytöstä aiheutuviin tuloihin sekä kustannuksiin. Alkoholista sosiaali- ja terveydenhuollolle aiheutuva kuormitus on merkittävä. Terveydenhuollon palveluiden osalta kuormitus ilmenee esimerkiksi alkoholin aiheuttamina katkaisu- tai vieroitushoitona sekä riippuvuuksien pitkäaikaisen hoitona tai päihtymystilasta johtuvien loukkaantumisten tai vammojen välittömänä hoitona. Sosiaalihuollossa kuormitus puolestaan ilmenee esimerkiksi sosiaalipäivystyksellisinä interventioina, kuten perheväkivaltatilanteina, lasten kiireellisen huolenpidon tarpeen arviointeina tai taloudellisen toimeentulotuen tai asumisen haasteina. Jos lakiesitys lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta tai alkoholin kulutusta runsaasti alkoholia käyttävien keskuudessa, voisi esityksellä olla myös alkoholihaittojen hoidosta sosiaali- ja terveydenhuollolle aiheutuvaa kuormitusta ja näin myös hoidosta aiheutuvia kustannuksia kasvattava vaikutus. Kokonaisuudessa tämän hallituksen esityksen itsenäiset vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kuormitukseen olisivat luonteeltaan pääosin negatiivisia mutta kuitenkin suhteellisen vähäisiä. Vaikutukset voisivat vaihdella alueittain, sillä Suomi on vahvasti jakautunut alueittain alkoholiongelmien osalta. Vaikka vaikutukset olisivat todennäköisesti suhteellisen vähäisiä, ovat ne sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmasta haastavia, sillä palvelujen saatavuus ja resurssit, erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen osalta, koetaan jo lähtökohtaisesti varsin niukoiksi ja osin riittämättömiksi. Hyvinvointialueilla päihde- ja riippuvuuspalvelujen tarpeen arvioidaan kasvavan johtuen päihde- ja riippuvuusongelmien kasvusta ja palvelujen saavutettavuuden paranemisesta.
Päihde- ja riippuvuuspalvelut muutoksessa – tuloksia hyvinvointialuekyselyistä 2024. Tutkimuksesta tiiviisti 7/2025. THL.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150871/URN_ISBN_978-952-408-469-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lisäksi julkiseen palvelutuotantoon kohdistuu samanaikaisesti merkittäviä säästöpaineita.
Tähän mennessä alkoholin etämyynnin suosio on perustunut Suomea huomattavasti halvempiin hintoihin, mikä on tarkoittanut, että vain pienestä osasta alkoholijuomien ulkomaisesta verkkokaupasta on maksettu nykyisin alkoholiveroa joko myyjien tai ostajien toimesta säännösten mukaisesti. Verkkokaupasta on maksettu alkoholiveroa nykyisin noin miljoona euroa vuosittain, kun esimerkiksi vuonna 2023 verkon kautta ostetun alkoholijuomien määrälle, arviolta noin 0,7 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina
Alkoholijuomien matkustajatuonti ja verkko-ostaminen 2023. Tilastoraportti 10/2024, 1.3.2024. THL.
https://www.julkari.fi/handle/10024/148582
, laskettu alkoholiveron määrä olisi arviolta noin 30 miljoonaa euroa. Ulkomaisten verkkokauppaostojen määrä ei kuitenkaan todennäköisesti toteutuisi samansuuruisena, jos kaikista juomista maksettaisiin verot lain mukaisesti Suomeen. Tämä johtuu siitä, että osa juomista jäisi todennäköisesti hankkimatta, ne hankittaisiin verkko-ostamisen sijaan Suomeen verottomana matkustajatuontina tai ne ostettaisiin kotimaisesta vähittäismyynnistä. Esityksellä voisi olla vaikutus alkoholiveron kertymään, jos ulkomaisten verkko-ostojen yhteydessä valmisteverot tulevat esityksen myötä nykyistä useammin asianmukaisesti maksetuiksi Suomeen.
Alkoholilain muutos voisi lisätä sellaisten ulkomaisten toimijoiden tarjontaa Suomeen, jotka haluavat toimia lainmukaisesti ja ovat nykytilanteessa pitäneet lainsäädäntöä epäselvänä, eivätkä tämän takia ole myyneet tuotteitaan etämyyntinä Suomeen. Määritelmien yhtenäistäminen valmisteverotuslain kanssa ja tiedonsaantioikeudet Verohallinnon ja Lupa- ja valvontaviraston sekä Tullin ja Lupa- ja valvontaviraston välillä tukisi osaltaan sitä, että viranomaiset voisivat aiempaa paremmin tehdä yhteistyötä etämyynnin valvonnassa ja toimijoilla olisi kannuste noudattaa sekä alkoholilain ja valmisteverotuslain säännöksiä. Samalla etämyynnin salliminen selkeästi alkoholilaissa tavalla, joka tukee valmisteverojen tehokasta perintää, voisi vaikuttaa etämyynnin houkuttelevuuteen myös negatiivisesti, sillä etämyynnin suosio on perustunut nykyisin Suomea huomattavasti edullisempiin hintoihin maksamatta jätettyjen verojen johdosta. Toisaalta jatkossakin osa toimijoista pyrkisi todennäköisesti kiertämään verovelvollisuuttaan esimerkiksi häivyttämällä omaa osuuttaan kuljetuksen järjestämisessä ja siten esittämällä tilanteen etäostona. Etämyynnin kattava valvonta on haastavaa ja edellyttäisi merkittävästi resursseja, joten verovelvollisuuden kiertoon puuttuminen voisi olla haastavaa. Mikäli esitys ohjaisi alkoholin kulutusta verottomasti hankituista ulkomaisista verkko-ostoista kotimaiseen vähittäismyyntiin, voisi myös tällä olla vähäisiä positiivisia muutoksia alkoholiveron kertymään. Kokonaisuutena esityksen vaikutukset alkoholiveron kertymään olisivat todennäköisesti vähäisiä.
Esityksen välittömät budjettivaikutukset kohdistuisivat 1.1.2026 toimintansa aloittavaan Lupa- ja valvontaviraston määrärahoihin. Esitys lisäisi alkoholilakia valvovien viranomaisten eli 1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontaviraston työtä ja kustannuksia, sillä valvonnan piiriin tulisi kokonaan uusi alkoholijuoman toimituslupa. Esityksen myötä Lupa- ja valvontavirasto voisi periä valvontamaksuja toimitusluvan haltijoilta.
Vaikutukset Alkon asemaan
Etämyynnin oikeustilan selkeyttämisellä voisi olla vaikutuksia Alkon markkinaosuuteen niistä alkoholijuomista, joita suomalaiset kuluttajat kuluttavat. Kun etämyyntiä ei kielletä vähittäismyyntirajan ylittävien juomien osalta, ulkomaiset toimijat voisivat jatkossakin etämyydä Suomeen kaiken vahvuisia alkoholijuomia, kun taas kotimaiset toimijat voisivat myydä enintään 5,5 / 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.
Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu (2025:71) selkeytti huomattavasti etämyyntiä koskevaa oikeustilaa syyskuussa 2025. Tapauksessa A oli harjoittanut Virosta Suomeen suuntautuvaa alkoholijuomien myyntiä virolaisen yhtiön verkkokauppasivustojen kautta. Tilauksen yhteydessä verkkokaupan asiakas oli voinut valita, noutaako hän tilaamansa alkoholijuomat itse, jolloin asiakas oli voinut myös järjestää kolmannen tahon noutamaan tuotteet myyjän varastolta. Vaihtoehtoisesti asiakas oli voinut valtuuttaa myyjän ehdottaman, myyjästä riippumattoman huolintayhtiön avustamaan kuljetussopimuksen tekemisessä kuljetusliikkeen kanssa. Jos asiakas oli valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, kuljetusliike oli toimittanut alkoholijuomat asiakkaalle Suomeen. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevin perustein, että A ei ollut alkoholilain vastaisesti tuonut maahan alkoholijuomia eikä myynyt niitä Suomessa. Syyte törkeästä alkoholirikoksesta hylättiin.
Korkein oikeus katsoi, että alkoholijuomien myyntitoiminta oli kokonaisuudessaan tapahtunut Virossa ja rajoittunut Suomen ulkopuolelle. Korkein oikeus katsoi, ettei A tuonut alkoholijuomia Suomeen tai myyneen niitä Suomessa alkoholilain vastaisesti. Ostaja oli voinut verkkokaupassa alkoholijuomien tilauksen tekemisen yhteydessä valita noutavansa tuotteet itse ja tällöin myös valtuuttaa itse valitsemansa huolinta- tai kuljetusyhtiön noutamaan juomat verkkokaupan varastolta. Vaihtoehtoisesti ostaja oli voinut verkkokaupassa tilauksen tekemisen yhteydessä valtuuttaa huolintayhtiön avustamaan kuljetussopimuksen tekemisessä erillisen kuljetusliikkeen kanssa. Kuljetuksesta maksettava hinta oli veloitettu ostajalta samanaikaisesti tilattujen alkoholijuomien kanssa, mutta yhtiö ei ole saanut korvausta kuljetuksesta, vaan kuljetusmaksut on läpilaskutettu huolintayhtiöille.
Korkein oikeus katsoi hovioikeuden tuomiossa selvitetyksi katsottujen seikkojen perusteella, että huolintayhtiöiden ja kuljetusliikkeiden toiminta ei ole muodostanut A:n määräysvallassa olleen alkoholijuomia verkkokaupassa myyneen B Oü:n toiminnan kanssa yhtenäistä tapahtumasarjaa. Huolintayhtiöt ja kuljetusliikkeet ovat olleet B Oü:iin nähden itsenäisiä ja riippumattomia eivätkä ne ole maksaneet yhtiölle ostajilta saamistaan kuljetuksista välityspalkkiota. A:n tosiasiallinen määräysvalta juomiin on päättynyt yhtiön luovutettua alkoholijuomat huolintayhtiön välityksin kuljetusliikkeelle.
SEUT 37 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on mukautettava kaupallisia valtion monopoleja niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia. Lähtökohtaisesti 37 artikla edellyttää ainoastaan sitä, että monopolien toiminta ei saa syrjiä muiden maiden kansalaisia eikä artiklassa suoraan oteta kantaa siihen, millä perustein itse monopolia voidaan ylläpitää. Toisaalta monopolit ovat aina merkittäviä poikkeuksia EU-oikeuden näkökulmasta, jossa lähtökohtana on tavaroiden vapaa liikkuvuus. Kun Suomi liittyi EU:hun, luovuttiin samalla muista alkoholiin liittyvistä monopoleista paitsi vähittäismyyntimonopolista. Vähittäismyyntimonopolia perusteltiin nimenomaan kansanterveyssyillä. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan pitää sinänsä selvänä, että jäsenvaltiot voivat pyrkiä alkoholin terveydellisten ja muiden yhteiskunnallisten haittojen torjumiseen rajoittamalla alkoholin saatavuutta ja myöntämällä yksinoikeuksia. Rajoitusten on kuitenkin oltava syrjimättömiä ja oikeasuhteisia. Niiden on myös oltava omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän saavuttaminen, eivätkä ne saa rajoittavuudeltaan ylittää sitä, mikä on välttämätöntä. Asetettuihin tavoitteisiin tulisi pyrkiä johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Mikäli monopolin ala kutistuisi niin paljon, että se ei enää uskottavasti suojaisi kansanterveyttä, voisi olla mahdollista, että monopolin oikeutus haastettaisiin EU-oikeuden vastaisena. Koska alkoholin vähittäismyynnin monopolista on sovittu Suomen liittyessä EU:hun ja koska SEUT 37 artikla kuitenkin sallii monopolien olemassaolon, olisi kynnys monopolin haastamiselle EU-oikeuden näkökulmasta todennäköisesti korkea.
Mitä suositumpaa etämyynnistä tulee, sitä enemmän se heikentää Alkon markkinaosuutta. Alkon myynnin mahdolliseen vähenemiseen ja ulkomailta tilaamisen suosioon vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi se, miten kattavasti alkoholijuomista maksetaan veroja. Mikäli ulkomailta hankituista alkoholijuomista maksetaan lain edellyttämät verot, alkoholijuoman hinta ei merkittävästi poikkea Suomesta ostetusta alkoholijuomasta. Tällöin kuluttajilla ei välttämättä ole suurissa määrin kannusteita hankkia alkoholijuomaa ulkomailta. Kun etämyynnin oikeustila on ollut epäselvä ja viranomaisten ohjeistukset eivät välttämättä ole olleet kuluttajille selkeitä vain murto-osasta ulkomailta tilatuista alkoholijuomista on maksettu asianmukaisesti verot. On mahdollista, että jatkossakin ainakin osa etämyyntiä harjoittavista tahoista yrittäisi kiertää veroja, jolloin he voisivat myydä alkoholijuomia edullisesti Suomeen. Osa verkko-ostajista voisi siis päätyä tekemään ostokset hinnaltaan halvemmista, verot kiertävistä lähteistä. Toisaalta esimerkiksi Ruotsissa etämyynti on tietyin edellytyksin ollut sallittua kesästä 2023 lähtien, mutta etämyynti ei alustavien tietojen mukaan ole noussut merkittäväksi myyntikanavaksi.
Ruotsissa korkein oikeus antoi kesällä 2023 ratkaisun (Winefinder, T 4709-22), jossa se katsoi etämyynnin olevan Ruotsissa sallittua. Tuomiossa viitattiin Rosengren-tuomion ja Komissio v. Ruotsi jälkeen muutettuihin pykäliin ja hallituksen esitykseen, josta tuomioistuimen mukaan käy ilmi, että etämyynti on ollut tarkoitus sallia. Tuomiota käsitellään tarkemmin luvussa 5.2. Tuomion antamisen jälkeen Ruotsin alkoholiasioista vastaava ministeri kertoi Ruotsin hallituksen tarkastelevan lainmuutosten tarvetta Systembolagetin vähittäismyyntimonopolin suojelemiseksi.
https://www.expressen.se/nyheter/regeringen-vill-skydda-monopolet-efter-domen/
Tällä hetkellä Ruotsissa ei ole kuitenkaan vireillä asiaa koskevia lakihankkeita. Alkoholin ulkomaiset verkko-ostot eivät alustavien tietojen mukaan ole lisääntyneet Ruotsissa suurissa määrin. Winefinder-tuomio annettiin heinäkuussa 2023. Vuonna 2023 alkoholin ulkomaisten verkko-ostosten osuus oli 1,9 % kokonaiskulutuksesta, kun vuonna 2022 etämyynnin osuus oli 2,2 % kokonaiskulutuksesta. Pidemmällä aikavälillä mitattuna vuoteen 2019 verrattuna ulkomaisista verkkokaupoista tehdyt alkoholijuomaostokset ovat kasvaneet. Vuonna 2019 ulkomaisista verkkokaupoista tehtyjen internet-ostojen osuus kokonaiskulutuksesta oli 1,2 % ja vuonna 2023 1,9 %.
Trolldal B. Alkoholkonsumtionen i Sverige 2001–2023. Stockholm: Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning (CAN); 2024. Rapport 231.
Osaltaan verkko-ostosten osuuteen kokonaismyynneistä on voinut vaikuttaa se, että Ruotsissa on tehty verotuksen tehovalvontaa ja jaettu ankaria rangaistuksia alkoholiveron kierrosta. Kyselytutkimusten perusteella merkittävä osa ruotsalaisista ei myöskään ole tietoisia muuttuneesta oikeustilasta ja siitä, että alkoholijuomien ostaminen ulkomaisista verkkokaupoista on sallittua — toukokuussa 2024 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 39 prosenttia ei tiennyt, että alkoholin myynti verkossa on laillista muille kuin Systembolagetille tai piti sitä laittomana
E-handel av alkoholhaltiga drycker 2024.
https://www.svl.se/app/uploads/2024/05/svl-rapport-undersokning-e-handel-verian-maj-2024.pdf
.
Etämyynnin oikeustilan selventäminen siten, että etämyynti olisi mahdollista kaikille alkoholijuomille voisi joka tapauksessa aiheuttaa hintapaineita Alkoa kohtaan. Alkolla ei ole yksinoikeusjärjestelmän piirissä olevien tuotteiden osalta suoraa kilpailua Suomen rajojen sisäpuolella. Oikeustilan selkeytymisen myötä etämyynti voi yleistyä, minkä seurauksena hintapaineita voi esiintyä erityisesti monopolin alaisissa tuotteissa eli esimerkiksi viineissä ja väkevissä alkoholijuomissa. Näissä verotus on kuitenkin korkeampaa ja myyntikate jo lähtökohtaisesti pienempi kuin miedoissa alkoholijuomissa. Esimerkiksi Alkossa myydyn 0,7 litran väkevää, 40 prosenttista alkoholijuomaa sisältävän pullon myyntihinnasta verojen osuus on 72 prosenttia ja myyntikate 9 prosenttia. Kaikki alkoholijuomaryhmät huomioiden Alkon myyntikate on keskimäärin 17 prosenttia tuotteen alkoholiverollisesta hinnasta. Mikäli Alko joutuisi alentamaan omaa myyntikatettaan, laskisi se Alkon kannattavuutta.
Osaltaan Alkon asemaan vaikuttaa se, että Alkolla on erilainen asema etämyyjiin nähden, sillä Alkolla on monopoliasemaansa liittyen lakisääteinen velvollisuus kohdella myyjiä tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Alkoholilain 25 §:n mukaan alkoholiyhtiön päätökset alkoholijuomien ottamisesta vähittäismyyntiin, niiden poistamisesta vähittäismyynnistä ja niiden hinnoittelusta tulee tehdä julkisin ja tasapuolisin perustein riippumatta niiden valmistajan tai myyjän kansalaisuudesta tai kotipaikasta. Vaatimus Alkon syrjimättömästä toiminnasta koskee myös alkoholijuomien esillepanoa ja muita myyntijärjestelyjä Alkon myymälässä sekä alkoholijuomien muuta esittelyä kuluttajille. Alkoholilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2018) 16 §:n mukaan Alkon tulee päättää alkoholijuomien hinnoittelusta tuoteryhmittäin siten, että tuoteryhmien myyntiin liittyvät tulot ja keskimääräiset kulut voidaan eritellä. Alko ei siis voi alentaa yksittäisten tuotteiden hintaa, vaan myyntikatteen suuruus koskee koko tuoteryhmää. Kun rajat ylittävän etämyynnin oikeustila selvennettäisiin siten, että monopolin alaisten tuotteiden myynti olisi mahdollista ilman rajoituksia myös muille toimijoille, ei myynti näiden osalta olisi kuitenkaan enää pelkästään yksinoikeuden piirissä vaan vähittäismyynti tapahtuisi kilpailluilla markkinalla. Etämyyjät voivat siis tehokkaammin kilpailla yksittäisten alkoholijuomien hinnoilla.
Suhteessa muihin pohjoismaisiin alkoholimonopoleihin Alkon monopolin alaisten tuotteiden kattavuus on jo tällä hetkellä kaikista pienin. Kesäkuussa 2024 voimaan tullut lakiuudistus vaikuttaa siirtäneen Alkon myyntiä merkittävästi vähittäiskauppoihin ja myös etämyynnin salliminen monopolin alaisille tuotteille voisi jossakin määrin siirtää Alkon myyntiä etämyyntiin. Toisaalta etämyynnin salliminen monopolin alaisille tuotteille heikentää perusteita, jolla monopolia on perusteltu.
Lakimuutoksen vaikutusten Alkoon arvioidaan olevan pieniä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen (2025:71) selkeytettyä etämyynnin oikeustilaa. Ilman lakimuutosta Alkolla ei kuitenkaan olisi mahdollisuutta myydä tuotteitaan toimitettavaksi asiakkaille toisin kuin muihin EU- ja ETA-maihin sijoittautuneilla etämyyjillä. Lakimuutos siis parantaa Alkon asemaa tältä osin.
Vaikutukset yrityksiin
Esitys lisäisi yleisesti markkinoiden toimivuutta ja kilpailua, sillä se mahdollistaisi alkoholijuomien toimituksen kaikilta alkoholijuoman toimitusluvan haltijoilta. Alkoholijuoman toimitusluvan voisi hankkia lakiesityksen edellyttämin ehdoin kaikki vähittäismyyntiluvan haltijat, alkoholiyhtiö sekä esimerkiksi kuljetus- ja ruokalähettipalvelut. Myös ulkomaille sijoittautunut yritys voisi hankkia toimitusluvan. Alkoholijuoman toimituksen edellytyksenä olisi, että alkoholijuoma on ostettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Esitys lisäisi siis myös kotimaisten alkoholijuomia laillisesti myyvien toimijoiden liiketoimintamahdollisuuksia, sillä ostajakunta voisi laajentua sellaisiinkin kuluttajiin, jotka eivät muuten asioisi paikan päällä myyntipaikassa. Ulkomaille sijoittautuneet alkoholijuomien myyjät saisivat jatkossakin etämyydä kaikkia, myös Alkon yksinoikeuden alaan kuuluvia alkoholijuomia Suomeen, eikä ulkomaisilta etämyyjiltä edellytettäisi jatkossakaan lupaa tai ilmoitusta toiminnastaan. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia Alkon yksinoikeuteen. Näin ollen kotimaiset vähittäismyyjät voisivat sen sijaan myydä toimituksella vain käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 prosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.
Ulkomaille sijoittautuneet toimijat voisivat jatkossakin etämyydä Suomeen sellaisia alkoholijuomia, joita Suomeen sijoittautunut alkoholijuomien vähittäismyyjä ei saa lain mukaan myydä, ja joiden myyntiin ei ole edes mahdollista saada lupaa. Yrityksille saattaa olla houkuttelevaa sijoittautua toiseen EU-maahan, josta yritys voi myydä ilman lupa- tai ilmoitusvelvollisuutta esimerkiksi yli 8-prosenttisia alkoholijuomia Suomessa asuville kuluttajille.
Lakimuutos voi lisätä erityisesti sellaisten toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneiden alkoholimyyjien tarjontaa Suomeen, jotka haluavat toimia lainmukaisesti ja ovat nykytilanteessa pitäneet alkoholin etämyyntiä koskevaa oikeustilaa epäselvänä, eivätkä tämän takia ole myyneet alkoholijuomia etämyyntinä Suomeen. Lisääntynyt kilpailu saattaisi näkyä paineena laskea alkoholijuomien hintoja, mutta toisaalta tähän mekanismiin liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Tasapuolisten kilpailuedellytysten näkökulmasta merkitystä olisi sillä, miten tehokkaasti huolehdittaisiin toisista EU:n jäsenvaltioista tehtyjen verkko-ostosten verojen maksusta.
Päivittäistavarakauppa on suurin alkoholin myyntikanava Suomessa. Vuonna 2024 52 prosenttia alkoholin tilastoidusta kulutuksesta ostettiin Alkon ulkopuolisesta vähittäismyynnistä eli elintarvikeliikkeistä, kioskeista ja liikenneasemilta. Ruoan verkkokauppa on kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja sen osuus päivittäistavarakaupan myynnistä oli vuonna 2024 3,0 prosenttia
PTY ry. (26.03.2025). Päivittäistavarakaupan myynti ja markkinaosuudet 2024.
https://www.pty.fi/blog/2025/03/26/paivittaistavarakaupan-myynti-ja-markkinaosuudet-2024/
. Nykyisin kuluttajat eivät ole voineet tilata alkoholijuomia verkkokaupasta toimitettuna elintarvikkeiden tilaamisen yhteydessä. Lakiesityksen myötä kuluttaja voisi ostaa kaikki ostoksensa päivittäistavarakaupasta verkkokaupan välityksellä toimitettuna, mikä voisi edistää päivittäistavarakaupan verkkokaupan kasvua. Kotiinkuljetuspalveluiden kasvava suosio osoittaa, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan kotiinkuljetuksesta sen helpottaessa arkea. Todennäköisesti osa päivittäistavarakaupan yrityksistä toimittaisi alkoholijuomia itse, mutta merkittävä osa yrityksistä voisi hyödyntää alkoholijuoman toimituksessa myös ulkopuolisia kuljetusyrityksiä.
Lakiesitys voisi lisätä myös ravintoloiden liiketoimintamahdollisuuksia. Alkoholijuoman toimitusta voisivat hyödyntää erityisesti alkoholin vähittäismyyntiluvalliset ruokaravintolat, jotka nykyisin kuljettavat omana toimintanaan ruoka-annoksia asiakkaille tai jotka ovat tehneet sopimuksen kuljetuksesta toisen yrityksen kanssa. Mikäli ravintola kuljettaisi alkoholin itse asiakkaalle, ravintolalta edellytettäisiin alkoholijuoman toimituslupa. Mikäli alkoholijuoman toimitus tapahtuisi toisen yrityksen kuten ruokalähettipalvelun toimesta, kyseiseltä toiselta yritykseltä edellytettäisiin alkoholijuoman toimituslupa. Alkoholijuoman toimituksen mahdollistaminen ei olisi ravintola-alan näkökulmasta ainoastaan liiketoimintaa edistävä uudistus. Alkoholijuoman myynti toimituksella saattaisi tapahtua osin anniskelumyynnin kustannuksella. Näin ollen esitys saattaisi heikentää etenkin niiden ravintoloiden asemaa, joilla on anniskelulupa mutta ei vähittäismyyntilupaa. Mikäli esityksen johdosta alkoholin kulutus lisääntyisi kotioloissa, saattaisi se puolestaan vähentää ravintoloiden alkoholin myyntiä.
Alkoholijuomien toimitusluvanhaltijan lukuun toimivalla alkoholijuoman toimittajalla tulisi olla käytynä alkoholijuoman toimituskoulutus (alkoholijuoman toimituspassi). Alkoholijuoman toimituspassi olisi periaatteiltaan samankaltainen kuin nykyinen anniskelupassi. Alkoholijuoman toimituspassi aiheuttaisi vähäisiä kustannuksia alkoholijuoman toimitusta harjoittaville yrityksille koulutuksen suorien kustannusten sekä muun muassa sijaisjärjestelyjen muodossa. Toimituspassikokeen suorat kustannukset olisivat todennäköisesti joitain kymmeniä euroja kokeen suorittavaa henkilöä kohden. Esimerkiksi anniskelupassitestien hinnat vaihtelevat nykyisin pääasiassa noin 30 ja 60 euron välillä.
Alkoholijuoman toimitusta harjoittaville yrityksille aiheutuisi kustannuksia toimitusluvan hakemisesta erityisesti Lupa- ja valvontaviraston perimän lupamaksun muodossa.
Alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun sekä alkoholimainonnan valvonta kuuluvat nykyisin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle sekä aluehallintovirastoille. Eduskunta hyväksyi 19.6.2025 hallituksen esityksen valtion aluehallinnon uudistuksesta. Näin myös aluehallintovirastojen sekä Valviran alkoholilain mukaiset lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastolle.
Viraston suoritteiden maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella ja alkoholijuoman toimitusluvan hakemisesta perittävän lupamaksun suuruus määritettäisiin myöhemmin valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi toimitusluvanhaltijoilta perittäisiin vuosittainen valvontamaksu. Luvan hakemisesta aiheutuvat kustannukset sekä vuosittaiset valvontamaksut voisivat vähentää erityisesti joidenkin pienten toimijoiden halukkuutta luvan hakemiseen. Lakiesityksessä alkoholijuoman toimituksen valvontamaksun suuruus vaihtelisi luvanhaltijan ilmoittamien toimitusten määrän mukaisesti. Valvontamaksun suuruus olisi vähintään 100 euron perusmaksun suuruinen ja kasvaisi 0,1 euroa toimitusta kohden tuhannen toimituksen ylittävältä osalta. Alkoholijuoman toimituslupaa tulisivat hakemaan sellaiset toimijat, joilla toimitettavien alkoholijuomien määrä ja niistä saatavaa tulo olisi riittävän suuri suhteessa luvan hakemisesta aiheutuviin kustannuksiin. Sellaiset nykyisin alkoholia laillisesti myyvät toimijat, jotka eivät itse ryhtyisi esityksen myötä toimittamaan alkoholijuomia, voisivat käyttää juomien toimittamiseen alkoholin toimitusluvan omaavaa kuljetus- tai ruokalähettipalvelua. Nykyisin jotkin Suomessa toimivat ruokalähettipalvelut käyttävät kuljetuksissa itsenäisiä yrittäjiä, ja olisi mahdollista, että itsenäiset yrittäjät hakisivat itselleen alkoholijuoman toimitusluvan. Itsenäisille yrittäjille luvan hakemisesta aiheutuvat lupa- ja valvontamaksut voisivat kuitenkin olla suuria suhteessa toiminnasta saatavaan tuloon. Tämän vuoksi olisi todennäköisempää, että luvan hakisi alustapalvelu, joka puolestaan hyödyntäisi itsenäisiä yrittäjiä toiminnassaan.
Esityksellä olisi positiivisia vaikutuksia sellaisten yritysten toimintaan, jotka harjoittavat alkoholijuomien vientiä EU:n sisämarkkinoille. Vaikutukset kohdistuisivat erityisesti sellaisiin yrityksiin, jotka vievät väkeviä alkoholijuomia toisiin ETA-maihin. Voimassa olevan lain mukaan väkevien alkoholijuomien markkinointi on pääsääntöisesti kiellettyä. Verkkomarkkinointi on sallittua ainoastaan tietoverkossa esitetyssä vähittäismyynti- tai anniskeluhinnastossa sekä valmistajan tai tukkumyyjän tuoteluettelossa siten, että kaikki saatavilla olevat juomat esitellään kuluttajille yhdenmukaisella tavalla. Alkuperämaaperiaatteen vuoksi Suomeen sijoittautunut alkoholijuomien valmistaja ei voi tällä hetkellä verkossa tai sosiaalisessa mediassa muulla tavoin markkinoida väkevää alkoholijuomaa toiseen Euroopan talousalueen valtioon, vaikka markkinointi kohdistuisi pääasiassa tai yksinomaan kyseiseen valtioon eikä Suomeen. Mahdollisuus laajempaan toisiin ETA-maihin kohdistuvaan markkinointiin voisi parantaa suomalaisten alkoholijuomabrändien tunnettuutta ja parantaa yritysten taloudellista asemaa.
Etämyynnistä Suomeen tulevat alkoholipakkaukset kuten pullot ja tölkit eivät ole osana kansallista, juomateollisuuden ja kaupan ylläpitämää ja rahoittamaa Palpa-kierrätysjärjestelmää. Suomeen tulevat pakkaukset päätyvät kuitenkin usein juomapakkauksien kierrätykseen. Etämyynnin kautta tilattujen juomien pakkausten käsittely voisi aiheuttaa kotimaisille toimijoille lisäkustannuksia, mikäli pantittomia pakkauksia palautetaan palautusautomaatteihin. Jätelaissa (646/2011) säädetään pakkausten tuottajavastuusta, joka koskee myös ulkomaisia etämyyjiä. Etämyyjä on myös velvollinen suorittamaan Suomeen juomapakkausveron. Toisaalta myöskään matkustajatuontina tuotujen alkoholijuomien pakkaukset eivät ole osa Palpa-järjestelmää. Etämyynnin oikeustilan selkeytymisen ei arvioida kasvattavan merkittävästi Suomeen tilatun alkoholin määrään. Alkoholijuomien ostaminen etämyynnistä voisi jossain määrin korvata alkoholin matkustajatuontia.
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun sekä alkoholimainonnan valvonta kuuluvat nykyisin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle sekä aluehallintovirastoille. Eduskunta hyväksyi 19.6.2025 hallituksen esityksen valtion aluehallinnon uudistuksesta. Valtion aluehallinnon uudistuksen myötä Valvira ja aluehallintovirastot lakkautetaan ja niiden tehtävät siirrettään perustettavalle valtion Lupa- ja valvontavirastolle vuoden 2026 alussa. Näin myös aluehallintovirastojen sekä Valviran alkoholilain mukaiset lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastolle.
Lakiesityksen myötä Lupa- ja valvontavirasto valvoisi myös alkoholijuomien toimituksia. Alkoholijuomien toimitusta harjoittavien tulisi hakea alkoholijuomien toimitukseen oikeuttava lupa Lupa- ja valvontavirastolta. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto valvoisi alkoholijuomien etämyyntiä. Etämyynnin osalta valvonta painottuisi toimitusluvan haltijoihin, sillä nämä huolehtisivat luovutustilanteista myös etämyynnissä. Etämyyjien toimintaa voitaisiin tarvittaessa selvittää, mikäli heräisi epäilys, ettei etämyyjä olisi merkinnyt lähetykseen sen sisältävän alkoholijuomaa tai erikseen väkevää alkoholijuomaa. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto ohjaisi ja neuvoisi etämyyjiä ja kotimaisia toimitusluvan haltijoita etämyyntiä koskevien säännösten soveltamisessa. Etämyyjiin ei kohdistettaisi säännönmukaista valvontaa, mutta heitä voitaisiin valvoa esimerkiksi epäkohtailmoitusten perusteella tai pistokoemaisesti.
Suomessa oli alkuvuodesta 2024 noin 4200 voimassa olevaa alkoholin vähittäismyyntilupaa ja noin 490 Alkon myymälää tai noutopistettä sekä noin 9 900 voimassa olevaa alkoholin anniskelulupaa. Noin 1400:lla alkoholin anniskeluluvan haltijalla oli myös alkoholin vähittäismyyntilupa. Lakiesitys lisäisi alkoholiviranomaisten valvottavien kohteiden määrää ja lisäisi näin alkoholiviranomaisten valvontatyötä. Suurella osalla alkoholijuomien toimitusluvan hakijoista ei välttämättä ole entuudestaan alkoholin vähittäismyyntilupaa. Alkoholijuoman toimitus uutena lupaprosessina lisäisi merkittävästi lupahallinnon työtä ainakin lain voimaantullessa, mutta myös säännöllisenä ja vakituisena lupahallinnon muotona.
Lakiesitys lisäisi merkittävästi alkoholiviranomaisten valvottavien kohteiden määrää ja samalla alkoholiviranomaisten valvontatyötä. Kun alkoholiviranomaisilla on ollut aiemmin valvottavana noin 14 500 anniskelu- tai vähittäismyyntipaikkaa, on jatkossa valvontakohteina käytännössä rajaton määrä alkoholijuomien toimituksen luovutuspaikkoja. Alkoholijuomien toimituksen viranomaisvalvonta toteutettaisiin osin koeostojen avulla, mikä on Suomessa täysin uusi viranomaisvalvonnan muoto alkoholin myynnin yhteydessä. Tämä edellyttäisi uusien toimintamallien luomista. Valvonnan tarve kasvaisi väliaikaisesti myös tästä syystä. Uutena tehtävänä Lupa- ja valvontavirasto vastaisi toimituspassikokeeseen liittyvästä oppilaitosten ohjauksesta.
Esityksestä alkoholihallinnolle kohdistuvia vaikutuksia sekä valvontamaksukertymää arvioitaessa on oletettu, että alkoholijuoman toimitusluvanhaltijoita olisi noin 100-300. Oletukseen kohdistuu merkittävää epävarmuutta, sillä on hyvin vaikea ennakoida, miten käytännössä alkoholijuoman toimitusta harjoittavat toimijat tulisivat toimintansa järjestämään. Nykyisistä alkoholin vähittäismyyntiluvanhaltijoista osa saattaisi järjestää alkoholijuoman toimituksen itse, mutta merkittävä osa käyttäisi alkoholijuoman toimituksessa todennäköisesti ulkopuolista kuljetusryitystä. Tämän vuoksi esityksessä arvioinnissa on oletettu, että alkoholijuoman toimitusluvanhaltijoita olisi merkittävästi pienempi määrä kuin esimerkiksi alkoholin vähittäismyyntiluvanhaltijoita.
Lupa- ja valvontavirasto vastaisi jatkossa alkoholijuomien toimituslupaa hakevien luvittamisesta, alkoholijuomien toimitusluvanhaltijoiden valvonnasta ja alkoholijuomien etämyynnin valvonnasta. Uusista tehtävistä aiheutuisi Lupa- ja valvontavirastolle myös lisätyötä. Lain ensimmäisenä soveltamisvuonna Lupa- ja valvontaviraston tehtävät keskittyisivät erityisesti alkoholijuomien toimituslupaa hakevien luvittamiseen sekä erilaisten viraston tehtävien kannalta välttämättömien yhteisten käytäntöjen ja ohjeiden valmisteluun. Alkoholijuomien toimitusluvan hakeminen alkaisi viisi kuukautta lain voimaantulon jälkeen ja yritykset voisivat alkaa harjoittamaan alkoholijuomien toimitusta seitsemän kuukautta lain voimaantulon jälkeen.
Luvittamisesta aiheutuva lisätyö rahoitettaisiin Lupa- ja valvontaviraston toimitusluvanhakijoilta perimin lupamaksuin. Koska toimitusluvanhakijoiden määrää on vaikea ennakoida viraston lupamaksutulot ovat epävarmoja. Jos lupamaksun oletettaisiin vastaavan esimerkiksi anniskeluluvan, jossa luvanhakijalla ei ole anniskelupaikkaa lupamaksua (950 euroa), 100-300 luvanhakijaa vastaisi noin 100 000 – 290 000 euron lupamaksutuloa. Luvittamisesta aiheutuva lisätyö Lupa- ja valvontavirastolle olisi vuonna 2026 arviolta kaksi henkilötyövuotta (160 000 euroa). Vuodesta 2027 lähtien luvittamisesta aiheutuva lisätyö pienenisi ja olisi arviolta yhtä henkilötyövuotta vastaava 80 000 euroa. Alkoholijuomien toimitusluvanhaltijoiden valvonnasta aiheutuva lisätyö Lupa- ja valvontavirastolle olisi vuonna 2026 arviolta kolme henkilötyövuotta (240 000 euroa) ja vuodesta 2027 alkaen neljä henkilötyövuotta (320 000 euroa). Lain ensimmäisenä soveltamisvuonna valvonnasta aiheutuva lisätyö olisi pienempi kuin vuodesta 2027 alkaen, sillä yritykset voivat harjoittaa alkoholijuomien toimitusta vain osan vuodesta 2026. Myös etämyynnin valvonta aiheuttaisi Lupa- ja valvontavirastolle lisätyötä. Lisätyö olisi vuodesta 2026 lähtien arviolta yksi henkilötyövuosi (80 000 euroa).
Lupa- ja valvontavirasto perisi alkoholijuoman toimitusluvanhaltijoilta valvontamaksun, jolla katettaisiin virastolle alkoholijuoman toimitusluvan valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Vastaavaa valvontamaksua peritään myös vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijoilta. Esityksessä valvontamaksut määräytyisivät alkoholijuoman toimitusluvanhaltijan toimitusten perusteella. Kaikilta toimitusluvanhaltijoilta perittäisiin 100 euron perusmaksu. Tuhannen toimituksen ylittävältä osalta valvontamaksun määrä olisi perusmaksun lisäksi 0,1 euroa toimitusta kohden. Esimerkiksi 10 000 toimitusta vuodessa tekevän luvanhaltijan toimitusmaksu olisi 1 000 euroa. Kerättäviin valvontamaksuihin liittyy merkittävää epävarmuutta sekä toimitusluvanhaltijoiden että toimitusluvanhaltijoiden toimitusten määrän arviointiin liittyen. Valvontamaksukertymää arvioitaessa on oletettu, että suuri osuus luvanhaltijoista (noin kolme neljäsosaa) olisi suhteellisin pieniä toimijoita, jotka maksaisivat valvontamaksun perusmaksua. Lisäksi luvanhaltijoista noin neljännes olisi hieman suurempia toimijoita, joiden toimitusmäärä olisi joitain kymmeniä tuhansia toimituksia vuodessa. Näiden lisäksi luvanhaltijoina olisi muutama suuri toimija, joiden vuosittainen toimitusmäärä olisi joitain satoja tuhansia toimituksia. Edellä kuvatuin oletuksin valvontamaksuilla kerättävän tulon arvioidaan olevan vuosittain noin 200 000-350 000 euroa.
Alkoholivalvonnan valvontamaksutuotot tuloutetaan valtion talousarvion momentille 11.10.19. (muut veroluontoiset maksut). Kerätyin valvontamaksutuotoin olisi mahdollista rahoittaa hallituksen esityksestä Lupa- ja valvontavirastolle alkoholijuoman toimitusluvanhaltijoiden valvonnasta aiheutuva lisätyö. Valvontamaksutuloja ei kertyisi vielä vuonna 2026, sillä valvontamaksut laskutettaisiin vasta jälkikäteen luvanhaltijan ilmoittamiin toteutuneisiin toimituksiin perustuen. Täten valvontamaksuja tuloutettaisiin ensimmäisen kerran valtiolle vuonna 2027.
Vuoden 2026 talousarvioesityksessä esityksestä aiheutuvaa lisätyötä otetaan huomioon 240 000 euroa. Tämä olisi 80 000 euroa vähemmän kuin Lupa- ja valvontavirastolle arvioitu lisätyö esityksen mukaisista valvontatehtävistä. Täten Lupa- ja valvontaviraston tulisi voida toteuttaa osa esityksen mukaisesta valvonnasta viraston olemassa olevista toimintamenoista. Lupa- ja valvontavirastolle esityksestä aiheutuneiden uusien tehtävien rahoitusta ja luvanhaltijoilta perittävien valvontamaksujen tasoa tulisi tarkastella muutoksen voimaantulon jälkeen uudelleen huomioiden toimitusluvanhaltijoiden lopullinen lukumäärä, kerättyjen valvontamaksujen vastaavuus valvonnan edellyttämiin resursseihin ja saadut kokemukset valvontatyön käytännön toteuttamisesta.
Vuoden 2025 talousarvioesityksessä aluehallintovirastoille myönnettiin 160 000 euron lisämääräraha ja Valviralle 80 000 euron lisämääräraha alkoholijuominen toimituksen valvontaan liittyen eduskunnalle annettuun esitykseen laiksi alkoholilain muuttamisesta (HE 173/2024 vp). Hallitus kuitenkin on perunut kyseisen hallituksen esityksen, eikä esityksen mukaisia uusia valvontatehtäviä olisi aluehallintovirastoilla tai Valviralla vuonna 2025. Tämän takia vuoden 2025 talousarvioesityksessä myönnetty lisämääräraha tulisi poistaa aluehallintovirastojen ja Valviran toimintamenomomenteilta.
Pysyvän lisäresurssitarpeen lisäksi Valviralle on myönnetty vuoden 2024 kolmannen lisätalousarvioesityksen yhteydessä kertaluontoinen 375 000 euron lisäresurssi alkoholielinkeinorekisterin, sähköisen asioinnin sekä hakemuslomakkeiden muutoksiin. Alkoholielinkeinorekisterin, sähköisen asioinnin sekä hakemuslomakkeiden muutokset tuli aloittaa nopealla aikataululla, jotta lain voimaantullessa järjestelmän vaatimustenmukaisuus olisi varmistettavissa, kun toiminta käynnistyisi. Kertaluontoinen lisäresurssi toimintamenomomentille 33.02.05 (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston toimintamenot) on rahoitettu valtion budjettirahoituksella. Tietojärjestelmämuutosten aiheuttamat kustannukset kuitenkin jyvitettäisiin lupa- ja valvontamaksuille tulevina vuosina investointienmenon vuosittaisia poistoja vastaavasti.
Esityksellä voisi olla vaikutuksia myös poliisin toimintaan. Alkoholi on yleisin vaikuttava tekijä väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Alkoholin käyttö ja erityisesti humalahakuinen juominen lisäävät riskiä sekä syyllistyä väkivaltarikokseen että joutua sen uhriksi. Vuonna 2023 poliisille aiheutui alkoholisidonnaisia hälytystehtäviä
Alkoholisidonnaisiksi tehtäviksi on tässä määritetty pahoinpitelyt, kotihälytykset, häiriökäyttäytyminen ja väkivalta, rattijuopumukset sekä päihtynyt henkilö –tehtävät.
noin 224 000 kappaletta. Lakiesitys voisi lisätä järjestyshäiriöitä sekä rikoksia ja näin poliisin tehtäviä. Erityisesti poliisin kotihälytystehtävät voisivat lisääntyä, mikäli alkoholiin käyttö kotioloissa lisääntyy esityksen seurauksena. Toisaalta alkoholisidonnaiset hälytystehtävät ajoittuvat erityisesti ilta- ja yöaikaan. Koska alkoholijuoman toimitus olisi sallittua ainoastaan kello 9:stä kello 21:een, ei lakiesityksellä todennäköisesti olisi merkittävää vaikutusta yöaikaan tapahtuviin poliisin tehtäviin. Poliisin lisäksi esityksellä voisi olla vaikutuksia sosiaaliviranomaisen toimintaan, koska sosiaalipäivystys tyypillisesti lähtee poliisin mukaan tehtävälle, jos tilanteessa on mukana lapsia tai muita huolenpitoa tarvitsevia henkilöitä.
Esityksen myötä oppilaitokset voisivat järjestää toimituspassikokeita, jonka suorittanut henkilö saisi todistuksen toimituspassista. Toimituspassi olisi osoitus alkoholijuoman toimittajan pätevyydestä. Oppilaitoksilla olisi oikeus periä kokeesta maksu. Yleisesti kokeen suorittavien henkilöiden määrä riippuisi alkoholin toimituslupaa hakevien yritysten määrästä. Yhtä toimituslupaa hakevaa yritystä kohden kokeen suorittavia alkoholijuomien toimittajia voisi olla yksittäisistä henkilöistä tuhansiin henkilöihin. Kysyntä toimituspassikokeille olisi todennäköisesti suurta välittömästi lain voimaantulon jälkeen.
Esityksen myötä Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada valvontaa varten Tullilta tietoja Tullin tarkastamista alkoholilähetyksistä. Tietojensaanti voitaisiin toteuttaa esimerkiksi avoimen rajapinnan tai katseluyhteyden kautta. Lisäksi Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada Verohallinnolta tietoja, jos ne olisivat välttämättömiä valvontaa varten. Vastaavasti Verohallinnolla on voimassa olevan lain 64 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada tietoja yksityisen ja yhteisön taloudellisesta asemasta ja liikesalaisuudesta, jos tiedot ovat Verohallinnolle säädetyn tehtävän hoitamiseksi. Esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia Tullin tai Verohallinnon resursseihin.
Esityksessä seuraamusmaksujen alaa laajennetaan, millä voisi olla jotakin vaikutuksia seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta vastaavan Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan. Seuraamusmaksujen määrän ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävästi nykytilaa suurempi, minkä vuoksi esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia Oikeusrekisterikeskuksen resursseihin.
Vaikutukset kotitalouksien ja kuluttajien asemaan
Vaikka suomalaisten säännöllinen alkoholin käyttö on vähentynyt, edelleen vähintään viikoittain alkoholia käyttävien osuus oli vuonna 2023 miehillä 48 prosenttia ja naisilla 22 prosenttia. Täysin raittiiden osuus vuonna 2023 oli 12 prosenttia väestöstä
Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 2023. THL tilastoraportti 59/2023, 30.10.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147677/Tilastoraportti_59_2023_Suomalaisten_alkoholink%c3%a4ytt%c3%b6tavat_2023_s.pdf?sequence=1&isAllowed=y
. Uudistus hyödyttäisi sitä merkittävää osaa suomalaisista, jotka kuluttavat alkoholia, sillä alkoholijuoman ostaminen ei jatkossa edellyttäisi asioimista alkoholia myyvän toimijan fyysisessä myyntipisteessä. Alkoholia toimituksella tilaavat kuluttajat säästäisivät ostosmatkoihin kuluvaa aikaa ja kustannuksia. Esityksestä hyötyisivät erityisesti sellaiset henkilöt, joilla olisi esimerkiksi liikuntarajoitteita tai muita esteitä tai vaikeuksia kodin ulkopuolella liikkumiseen. Alkoholijuomien tilaamisen kotimaan vähittäismyynnistä voisi yhdistää myös verkon välityksellä tilattavien ruokaostosten yhteyteen. Lisäksi verkkokaupassa kuluttaja voi vertailla helpommin alkoholijuomien hintoja, mikä alentaa alkoholijuoman etsintäkustannuksia. Verkkokauppa mahdollistaa kuluttajalle myös laajemman tuotevalikoiman. Etämyynnin oikeustilan selventäminen tuo suomalaisen kuluttajan saataville muihin EU:n jäsenvaltioihin ja ETA-maihin sijoittautuneiden alkoholimyyjien tarjonnan ja mahdollisuuden saada näitä tuotteita esimerkiksi kotiin toimitettuina. Esityksen myötä kuluttajien ostomahdollisuudet ja valinnanvapaus siis paranisivat, kun alkoholijuomia voisi hankkia etämyynnistä ulkomailta.
Toisaalta merkittävä osa suomalaisista ostaisi alkoholijuomansa jatkossakin asioimalla fyysisessä myyntipaikassa. Rajat ylittävästä etämyynnistä ostettujen alkoholijuomien toimituskustannukset Suomeen ovat todennäköisesti korkeampia kuin kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä tilattujen juomien kuljetuskustannukset. Lisäksi ulkomailta tilattuja juomia ei ole mahdollista saada pikatoimituksella kotiovelle, mikä ehkäisee alkoholin heräteostoja ja impulsiivista alkoholinkäyttöä. Edellä esitetyn perusteella voi olla mahdollista, että alkoholijuomien rajat ylittävästä etämyynnistä ei muodostuisi kuluttajien keskuudessa volyymiltaan merkittävää ostokanavaa Suomessa. Kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä tilattujen alkoholijuomien toimitus olisi todennäköisesti kuluttajalle helpointa ja edullisinta tiheästi asutuilla alueilla, joissa toimitus voidaan järjestää edullisesti ja nopeasti. Näillä alueilla etäisyydet lähimpään kauppaan tai Alkoon ovat nykyisinkin pääosin lyhyitä.
4.3
Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen
Suomessa alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuolee asukaslukuun suhteutettuna ihmisiä yli kolminkertainen määrä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Alkoholi on myös monien sairauksien taustatekijä. Alkoholin runsaaseen käyttöön liittyy merkittävästi suurentunut vaara sairastua suuontelon, kurkunpään, nielun, ruokatorven ja maksan syöpiin sekä lievästi suurentunut rintasyövän ja paksunsuolen syövän riski. Esimerkiksi rintasyövän riskiä alkoholi lisää jo vähäisellä kulutustasolla ja riski kasvaa samassa suhteessa kuin alkoholin kulutus. Vaikka alkoholijuomien kokonaiskulutus sekä riskikulutus ovat laskeneet tasaisesti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, on alkoholin riskikulutus edelleen yleistä Suomessa.
Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että alkoholin verkko-ostoksia sekä toimituksia (tutkimuksissa terminä home delivery, kotiinkuljetus) hyödyntävissä on keskimääräistä enemmän alkoholin riskikäyttäjiä
Coomber K. ym. (2023) Characteristics of high- and low-risk drinkers who use online alcohol home delivery in Western Australia. Drug and Alcohol Review, 1-9.
. On kuitenkin mahdollista, että alkoholin riskikäyttäjät suosivat verkkokauppaostoja muita kuluttajia enemmän sen sijaan, että verkko-ostaminen sinänsä lisäisi tilaajien alkoholinkäyttöä. Lakiesityksellä voi kuitenkin olla negatiivisia vaikutuksia alkoholihaittoihin erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, jotka käyttävät jo entuudestaan alkoholia paljon.
Monella alkoholiongelmista kärsivällä alkoholijuomien hankinta on edellyttänyt ajokuntoisena olemista, mikä ei alkoholijuomien toimituksen myötä olisi enää välttämätöntä. Mikäli alkoholijuomien toimituksissa lain ehtojen täyttymistä ei kyetä riittävästi varmistamaan, on riski, että alkoholiriippuvuudesta kärsivien alkoholinkulutus lisääntyy, jos alkoholin hankintaa varten ei enää ole tarvetta olla välillä selvänä. Yleisesti ottaen päihtymystilan arviointi on huomattavasti vaikeampaa alkoholijuoman toimituksen yhteydessä, sillä alkoholijuomat luovuttava henkilö ei pysty tarkkailemaan päihtyneen henkilön tuntomerkkejä samalla tavalla kuin myymälässä.
Alkoholijuomien toimitus voikin johtaa joillain henkilöillä juomistilanteiden pitkittymiseen ja suurien alkoholimäärien juomiseen tilauskerralla
Colbert S ym. (2023) Cross-sectional survey of a convenience sample of Australians who use alcohol home delivery services. Drug Alcohol Rev. 42, 986–995
. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa edellä mainittu ongelma on yhdistetty erityisesti pikatilausten yhteyteen. Callinan ym. (2023)
Callinan S. ym. (2023) In order to assess the impact of home delivery expansion within Australia, researchers need regulators to collect and share data on sales. Drug Alcohol Rev. 42, 1309–1311.
ovat painottaneet, että tämä nopea toimitus lisää mahdollisuutta alkoholinkäytön impulsiivisuuteen ja impulsiivisuus on puolestaan keskeinen tekijä alkoholin riskikäytön ja siihen liittyvien haittojen synnyssä. Toisaalta lakiesityksessä alkoholijuomien toimitus olisi rajattu kello 9 ja 21 välille. Tämä ehkäisisi etenkin hyvin myöhään illalla tapahtuvaa alkoholijuomien impulsiivista tilaamista. Erityisesti suomalaisten humalajuominen (viisi tai enemmän nautittua annosta) ajoittuu usein iltaan. Suomalaisten (20-79-vuotiaat) kotiympäristössä tapahtuneista humalakerroista 74 prosentissa alkoholia nautittiin myös klo 9.00-21.00 ulkopuolella
Tieto perustuu THL:n tuottaman juomatapatutkimuksen aineistoon vuodelta 2023
.
Alkoholihaitat ilmenevät ikääntyvillä huomattavasti pienemmillä annoksilla kuin nuorilla. Alkoholijuoman toimitus voisi tehdä helpommaksi erityisesti huonokuntoisten ikääntyneiden henkilöiden alkoholiostot ja näin lisätä kyseisten henkilöiden alkoholinkulutusta ja niistä aiheutuvia haittoja. Sekä pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä aiheutuvat alkoholihaitat, että kotitapaturmat voisivat lisääntyä, mikäli esitys lisäisi alkoholin käyttöä ikääntyneiden keskuudessa.
Sekä perinteisten että digitaalisten markkinointitekniikoiden avulla toteutetun alkoholimarkkinoinnin on osoitettu lisäävän alkoholinkäyttöä
Babor, T. F., Casswell, S., Graham, K., Huckle, T., Livingston, M., Österberg, E., Rehm, J., Room, R., Rossow, I., & Sornpaisarn, B. (2023). Alcohol: No ordinary commodity: Research and public policy (3. painos). Oxford University Press.; Smith, L.A., Foxcroft, D.R. (2009). The effect of alcohol advertising, marketing and portrayal on drinking behaviour in young people: systematic review of prospective cohort studies. BMC Pub Health, 9(51). ; Bryden, A., Roberts, B., McKee, M. and Petticrew, M. (2012) A systematic review of the influence on alcohol use of community level availability and marketing of alcohol, Health & Place, 18(2), pp. 349-357. doi:10.1016/j.healthplace.2011.11.003; Jernigan, D.H., Noel, J., Landon, J., Thornton, N., & Lobstein, T. (2017) Alcohol marketing and youth consumption: A systematic review of longitudinal studies published since 2008, Addiction, 112(S1), pp. 7-20.
https://doi.org/10.1186/1471-2458-9-51
ja erityisesti nuorten kohdalla on arvioitu, että kyseessä on kausaalinen vaikutus.
Sargent JD, Babor TF (2020). The relationship between exposure to alcohol marketing and underage drinking is causal. J Stud Alcohol Drugs. (Suppl. 19):113–24.
Tutkimusten perusteella erityisen otollisia kohderyhmiä kohdennetulle markkinoinnille ovat yhtäältä lapset ja nuoret ja toisaalta alkoholia ongelmallisesti käyttävät tai riippuvuudesta kärsivät henkilöt sekä ne, jotka yrittävät pidättäytyä alkoholista tai vähentää kulutustaan. Alkoholiriippuvaiset henkilöt taas raportoivat usein voimakkaammin halun juoda alkoholia, kun he kohtaavat alkoholiin liittyviä yllykkeitä, kuten alkoholimainontaa.
Babor TF, Robaina K, Noel JK, Ritson EB (2017). Vulnerability to alcohol-related problems: a policy brief with implications for the regulation of alcohol marketing. Addiction. 112(Suppl. 1):94–101; Mainz V, Drüke B, Boecker M, Kessel R, Gauggel S, Forkmann T (2012). Influence of cue exposure on inhibitory control and brain activation in patients with alcohol dependence. Front Hum Neurosci. 6:92; Townshend J, Duka T (2001). Attentional bias associated with alcohol cues: differences between heavy and occasional social drinkers. Psychopharmacology. 157(1):67–74.
Alkoholijuomien markkinoinnin rajoittaminen on Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittelema, laajaan tutkimusnäyttöön perustuva keino alkoholihaittojen vähentämiseksi.
WHO (2011). Scaling up action against noncommunicable diseases: how much will it cost? Geneva: World Health Organization (https://iris.who.int/handle/10665/44706).
Väkevien alkoholijuomien markkinoinnin salliminen nykyistä laajemmin lisäisi alkoholimarkkinoinnille altistumista, millä voisi olla vaikutuksia alkoholin kulutukseen ja sen myötä alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Markkinoinnissa olisi kuitenkin jatkossakin noudatettava säännöksiä muun muassa siitä, millainen markkinointi sisällöltään olisi kiellettyä. Lisäksi väkevien markkinointi olisi vastaavasti kuin nykyäänkin kiellettyä muissa kanavissa kuten televisiossa, radiossa sekä sanoma- ja aikakauslehdissä.
Vaikutukset lapsiin ja nuoriin
Suomessa alkoholijuomien tyypillisin juomistilanne on kotiympäristö (oma tai toisen koti tai muu yksityinen tila)
Mäkelä P. ym. (2023) Drinking in the home: what does it entail for younger and older Finns? Drug and Alcohol Review 42, 1004–1012.
. Esitys voisi lisätä alkoholinkäyttöä erityisesti kotiolosuhteissa. Suomessa on noin 89 000 alaikäistä lasta (noin 8,7 % kaikista alaikäisistä), joiden toisella tai molemmilla biologisilla vanhemmilla on jossain vaiheessa ennen lapsen täysi-ikäisyyttä vakava päihdeongelma. Ainakin 42 000 lasta (4 %) elää perheissä, joissa nämä ongelmat ovat ajankohtaisia. Päihdeongelmiin liittyvistä rekisterimerkinnöistä suuri osa (60 %) liittyy pelkkään alkoholinkäyttöön, lopuissa on kyse huumeiden käytöstä tai sekä alkoholin että huumeiden käytöstä. Kun lasketaan yhteen yhtäältä vain alkoholin käyttöön ja toisaalta alkoholin ja huumeiden käyttöön liittyvät ongelmat, rekistereihin päätyvistä vanhempien päihdeongelmista 80–90 prosenttia liittyy tavalla tai toisella alkoholinkäyttöön. Edellä esitetyt luvut kuvaavat vain rekistereihin päätyneitä vakavia päihdeongelmia. Päihdeongelmiin liittyviä rekisterimerkintöjä ovat esimerkiksi jokin alkoholin tai huumeiden ongelmakäyttöön liittyvä pää- tai sivudiagnoosi, päihdehuollon laitoshoito tai päihteet kuolemansyynä. Todellisuudessa päihdeongelmasta kärsivien vanhempien kanssa elävien lasten lukumäärä on selvästi suurempi.
Tutkimuksesta tiivisti 23/2024. Miten yleisiä perheidenpäihdeongelmat ovat? THL:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149101/TUTI2024_023_Miten%20yleisi%c3%a4%20perheiden%20p%c3%a4ihdeongelmat%20ovat_s_korjattu%20290524.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Lapsuus päihdeongelmaisen vanhemman kanssa on vakava riski lapsen terveydelle ja kehitykselle. Perheissä koetut päihdehaitat ovat yksi niistä riskitekijöistä, joiden on todettu olevan yhteydessä sosiaali- ja terveyshaittojen kasautumiseen ja huono-osaisuuden periytymiseen sukupolvelta toiselle. Päihdeongelmista kärsiville on havaittu usein kasautuvan myös muuta huono-osaisuutta. Heillä on muita harvemmin peruskoulun jälkeistä ammattiin valmistavaa koulutusta, ja he elävät muita useammin toimeentulotuen varassa. Lisäksi heillä on useammin terveys- ja mielenterveysongelmia ja heillä on suurempi riski kuolla ennenaikaisesti.
Tutkimuksesta tiivisti 23/2024. Miten yleisiä perheiden päihdeongelmat ovat? THL:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149101/TUTI2024_023_Miten%20yleisi%c3%a4%20perheiden%20p%c3%a4ihdeongelmat%20ovat_s_korjattu%20290524.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Alkoholista aiheutuvat negatiiviset vaikutukset lapsiin ja nuoriin eivät liity ainoastaan vakavasti päihderiippuvaisten vanhempien lapsiin. Monissa perheissä myös alkoholin riskikäyttö on yleistä. Perheissä, joissa riskikäyttöä esiintyy, kasvaa myös riski lasten ja nuorten kokemalle turvattomuuden tunteelle, erinäisille pelkotiloille ja heitä koskevan huolenpidon laiminlyönnille. Jos alkoholin käyttö kotioloissa lisääntyy esityksen seurauksena erityisesti sellaisissa perheissä, joissa vanhemmalla on alkoholiongelma tai alkoholin riskikäyttöä, voi myös lasten hyvinvointi heikentyä kyseisissä perheissä.
Alkoholi on merkittävä lähisuhdeväkivallan taustatekijä.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Koko perhe kierteessä – Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:27, s.31. Verkossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72104/Selv200727.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Mikäli esitys lisäisi alkoholikäyttöä erityisesti kotiolosuhteissa, kasvaisi riski myös lähisuhdeväkivallan lisääntymiseen. Alkoholin käytön lisääntymisen ja lähisuhdeväkivallan lisääntymisen yhteys vaikuttaa myös lapsiin. Lapset voivat kotona joutua itse väkivallan kohteeksi vanhemman taholta tai he voivat joutua vanhempien välisen tai toisen vanhemman toiseen vanhempaan kohdistaman väkivallan todistajaksi.
Suomessa nuorten alkoholinkäytön vähenemiseen yksi keskeisesti vaikuttanut tekijä on ollut nuorten kokema alkoholin saatavuuden vaikeutuminen
Raitasalo K ym. (2018) What is going on in underage drinking? Reflections on Finnish ESPAD data. Drug and Alcohol Review 37, 76–84.
eli käytännössä tehostunut ikärajavalvonta. Sekä yksityiset vähittäisliikkeet että Alkot ovat tehostaneet ikärajavalvontaa 2010-luvulle tultaessa. Nykyisin alkoholin toimituksen sallivista maista saadun kokemuksen perusteella alkoholijuomien toimituksessa keskeinen vastuullisen myynnin ja myynninvalvonnan ongelma liittyy ikärajojen tarkistamiseen ja alkoholin luovuttamiseen alaikäisille. Esimerkiksi Alankomaissa alkuvuodesta 2024 tehdyssä viranomaisvalvonnassa selvisi, että 70 % alkoholijuomien myyjistä ei tarkastanut vastaanottajan ikää alkoholijuoman toimituksen yhteydessä ja luovutti alkoholijuoman alaikäiselle koeostajalle.
Inspectieresultaten - Pilot leeftijdsgrenscontrole bij aflevering van alcoholhoudende dranken bij online verkoop. Alankomaiden elintarvike- ja kulutustuoteturvallisuusviranomainen, 31.5.2024. tps://www.rijksoverheid.nl/documenten/publicaties/2024/05/31/inspectieresultaten-pilot-leeftijdsgrenscontrole-bij-aflevering-van-alcoholhoudende-dranken-bij-online-verkoop
Nykyisinkin vähittäismyynnissä ja anniskelussa noudatettavat alkoholijuoman luovutuskiellot ulotettaisiin koskemaan myös alkoholijuomien toimituksia. Alkoholijuomia ei saisi siten luovuttaa alle 18-vuotiaalle tai väkevien alkoholijuomien osalta alle 20-vuotiaalle. Esityksessä säädettäisiin, että alkoholijuomien toimituksissa vain alkoholijuoman toimittaja saisi luovuttaa alkoholijuoman ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Alkoholijuoman toimittajana voisi toimia vain henkilö, joka olisi suorittanut hyväksyttävästi alkoholijuoman toimituspassikokeen. Toimituspassikokeen tarkoituksena on varmistaa, että alkoholijuoman toimittaja tietäisi lain vaatimukset ja osaisi toimia tilanteissa, joissa alkoholijuomaa ei voisi luovuttaa. Lisäksi toimitusluvan haltijan tulisi omavalvonnassaan huolehtia siitä, että alkoholijuomien toimittajilla on selkeät toimintatavat luovutustilanteissa. Vastaavasti kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa, myös alkoholijuomien toimituksissa alkoholijuomien toimittaja olisi rikosoikeudellisessa vastuussa, jos hän tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta luovuttaisi alaikäiselle alkoholijuomaa. Lisäksi alkoholijuomien toimituksessa viranomainen voisi hyödyntää koeostoja, jolla voitaisiin valvoa luovutuskieltojen noudattamista. Näillä keinoilla pyritään huolehtimaan siitä, että alkoholijuomia ei luovuteta alaikäisille. Luovutustilanteiden kontrollointi olisi kuitenkin haastavampaa kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa, koska luovutustilanteet voisivat tapahtua lähes missä vain ja alkoholijuoman toimittaja olisi tilanteessa yksin. Jälkikäteen voisi olla mahdotonta selvittää, mitä luovutustilanteessa on tapahtunut. Mikäli ikärajavalvontaa ei toteutettaisi tehokkaasti, alkoholin toimitus voi lisätä alkoholin saatavuutta erityisesti nuorille.
Australiassa tehdyssä tutkimuksessa pikatilaukset olivat erityisen yleisiä alle 25-vuotiailla. Pikatilaukset voivat näin johtaa juomatilanteiden pitkittymiseen sekä kerralla nautittujen alkoholiannosten kasvuun erityisesti nuorilla. Toisaalta lakiesitys ei sallisi toimituksia kello 21 jälkeen, mikä ehkäisisi myöhään illalla tapahtuvia pikatilauksia ja juomiskertojen pitkittymistä myöhään ilta- ja yöaikaan. Nuorten (20–34-vuotiaiden) juomiskerroista kotiympäristössä noin 60 prosentissa alkoholia nautittiin myös klo 9.00-21.00 ulkopuolella. Nuorten kotiympäristössä tapahtuneista juomiskerroista, joissa alkoholia juotiin humalaan, 90 % loppui kello 9-21 ulkopuolella.
Väkevien alkoholijuomien markkinoinnin salliminen verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa voisi lisätä lasten ja nuorten altistumista alkoholimarkkinoinnille. Toimijat kehittävät jatkuvasti uusia markkinoinnin keinoja osana myynninedistämistoimiaan, johon internet ja sosiaalinen media tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia.
Vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon
Tilastokeskuksen vuoden 2021 väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö –tutkimuksen mukaan ostosten tekeminen verkosta on suunnilleen yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa.
Tilastokeskus: Verkkokauppa murroksessa 30.11.2021,
https://stat.fi/til/sutivi/2021/sutivi_2021_2021-11-30_tie_001_fi.html
Silti lakiesityksen pääasiallisten vaikutuksien voidaan arvioida kohdistuvan eri tavoin naisiin ja miehiin. Miesten osalta vaikutukset voivat näkyä erityisesti alkoholin kulutuksen ja sitä kautta alkoholihaittojen kasvuna. Esityksen keskeiset riskit alkoholihaittojen kasvusta liittyvät erityisesti juomistilanteiden pitkittymiseen sekä kerralla juotujen annosten kasvuun, jonka voidaan nähdä olevan yhteydessä erityisesti pikatilauksiin. Kyseisten riskien voidaan arvioida korostuvan erityisesti alkoholia jo entuudestaan paljon käyttävien yksilöiden kohdalla. Koska miehet kärsivät vakavista alkoholiongelmista huomattavasti naisia useammin, esityksellä voidaan arvioida mahdollisesti olevan enemmän vaikutusta miesten terveyteen kuin naisten terveyteen.
Alkoholikuolleisuus on suurempaa miesten kuin naisten keskuudessa. Suomessa alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi vuoden 2023 aikana yhteensä 1 727 henkeä. Näistä miehiä oli 1 283 ja naisia 444.
Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto, , 11.3.2025.
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ksyyt/statfin_ksyyt_pxt_11bx.px/
Vuonna 2023 toteutetun juomatapatutkimuksen mukaan miehet käyttävät alkoholia naisia useammin. Viikoittain alkoholia käyttävien osuus oli miehillä 48 prosenttia ja naisilla 22 prosenttia. Myös miesten humalahakuinen juominen on naisia huomattavasti yleisempää. Kuukausittain itsensä humalaan juoneita oli miehistä 32 prosenttia ja naisista 10 prosenttia.
THL:n tilastoraportti 59/2023, Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 2023. s. 3-4.
Alkoholinkäytön kohtalaisen riskin rajan (miehillä yli 14 ja naisilla yli 7 annosta viikossa) ylitti miehistä 15 ja naisista yhdeksän prosenttia.
THL:n tilastoraportti 59/2023, Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 2023, s. 6.
Mikäli kotiinkuljetus lisäisi alkoholihaittoja, näitä lisäongelmia tulisi todennäköisesti kokemaan useampi mies kuin nainen. Alkoholijuomien toimituksen sääntelyllä, luvanvaraisuudella ja viranomaisvalvonnalla voidaan pyrkiä vaikuttamaan riskien realisoitumiseen. Erityisen merkittävänä voidaan pitää sitä, kuinka hyvin alkoholijuomaa toimittaessa noudatetaan esityksen luovuttamiskieltoa päihtyneille henkilöille, jotta alkoholin saatavuus päihtyneille henkilöille ei lisääntyisi esityksen seurauksena.
Alkoholi on lisäksi merkittävä lähisuhdeväkivallan taustatekijä. Mikäli esitys lisäisi alkoholikäyttöä erityisesti kotiolosuhteissa, myös riskin lähisuhdeväkivallan lisääntymiseen voidaan arvioida kasvavan. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleinen ja vakava ilmiö. Suurin osa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia tai tyttöjä. Tuoreen tilastoraportin mukaan vuonna 2021 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 10 900 uhria. Täysi-ikäisistä uhreista naisia oli 75 prosenttia ja pari- ja lähisuhdeväkivaltaan syylliseksi epäillyistä 77 prosenttia oli miehiä. Läheskään kaikkea perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ei kuitenkaan ilmoiteta viranomaisille.
THL:n tilastoraportti 43/2023, Lähisuhdeväkivalta 2021. 23.8.2024, s. 3.
Tilastojen mukaan noin kolmasosa naisista on kokenut kumppanin taholta fyysistä väkivaltaa, fyysisen väkivallan uhkaa tai seksuaaliväkivaltaa joskus elämänsä aikana. Miehistä tällaista väkivaltaa kumppanin taholta on kokenut vajaa viidesosa.
Tilastokeskus: Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021, s. 17.
Runsas alkoholin käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa väkivallan uusiutumiseen, vakavuuteen ja seurauksiin. Tekijän päihtymys lisää riskiä enemmän kuin uhrin päihtymys. Juomisen runsaus on merkittävämpi tekijä kuin juomisen useus. Seuraukset ovat vakavampia silloin, kun väkivallan tekijä tai sen molemmat osapuolet ovat päihtyneitä.
THL: Alkoholi lähisuhdeväkivallan riskitekijänä, , 2014.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116695/Alkoholi_l%c3%a4hisuhdev%c3%a4kivallan_riskitekij%c3%a4n%c3%a4_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lähisuhdeväkivallan tekijä on päihtynyt vajaassa puolessa väkivaltatilanteista ja alkoholisidonnaisen lähisuhdeväkivallan seuraukset ovat usein vakavampia kuin ei-alkoholisidonnaisen.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Koko perhe kierteessä – Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:27, s.31. Verkossa: .
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72104/Selv200727.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lähisuhdeväkivalta tapahtuu usein kodeissa tai muilla yksityisillä paikoilla. Koska lakiesityksellä mahdollisesti olisi vaikutusta kotona juomisen lisääntymiseen, voisi se samalla lisätä riskiä myös lähisuhdeväkivallan lisääntymiseen. Erityisesti pikatoimitusten mahdollistaminen lisäisi tätä riskiä, sillä tällaisia tilauksia voidaan tehdä impulsiivisesti ja mahdollisesti päihtyneenä. Esityksen mukaan alkoholijuomien toimittamisessa noudatettaisiin samoja luovutuskieltoja kuin esimerkiksi vähittäismyynnissäkin on tähän saakka ollut. Siten alkoholijuomia ei saisi luovuttaa selvästi päihtyneelle henkilölle. Riskien toteutumisen kannalta merkityksellistä on se, miten hyvin luovutuskieltoja noudatetaan.
Suomalainen henkirikollisuus on viime vuosikymmeninä keskittynyt yksityisasuntoihin. Katsauskauden rikoksista 68 prosenttia oli tehty niissä. Suomalaiset henkirikokset liittyvät läheisesti alkoholin käyttöön ja alkoholinkäyttötilanteisiin. Henkirikosten pääosa liittyy Suomessa keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin. Vuosina 2010–2018 58%:ssa aikuisten välisissä henkirikoksissa kaikki osapuolet olivat rikoshetkellä humalassa, 77 %:ssa rikoksissa ainakin yksi osapuolista oli humalassa. Kytkös alkoholin käyttöön oli erityisen kiinteä miehillä: henkirikosten aikuisista miesosapuolista oli humalassa rikoshetkellä 72 prosenttia. Rikoksiin syyllistyneet miehet ja naiset, jotka saatiin välittömästi teon jälkeen kiinni, olivat keskimäärin vajaan kahden promillen ja uhrit selvästi yli kahden promillen humalassa. Syyllisten kohdalla tulokset eivät ole yleistämiskelpoisia, sillä on todennäköistä, että humalatilan syvyys vaikutti kiinnijäämisriskiin. Sen sijaan uhrien osalta humalatilan syvyydellä ei mittaustuloksiin ollut vaikutusta, uhriksi valikoitumiseen sen sijaan todennäköisesti oli. Uhrien humalatilat olivat alkoholisidonnaisissa henkirikoksissa yleensä tekijöiden humalatiloja syvempiä. Vahva humalatila lienee vaikeuttanut uhriksi joutuneiden toimintakykyä konfliktitilanteissa − niin henkistä kuin fyysistäkin. Humalassa rikoshetkellä olleista miesepäillyistä 67 prosenttia oli pelkästään alkoholihumalassa ja 33 prosenttia alkoholin ja jonkin muun (tai useampien muiden päihteiden) vaikutuksen alaisena. Naisepäillyistä vastaavat osuudet olivat 69 ja 31 prosenttia.
Lehti Martti (2020) Henkirikoskatsaus 2020. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia; 41/2020.
Vaikutukset alkoholijuomien toimittajien työturvallisuuteen
Esityksen mukaan alkoholijuoman toimittaja toimittaisi alkoholijuoman asiakkaalle. Toimittajalla tarkoitettaisiin toimitusluvan haltijaa ja tämän järjestämän toimituksen suorittajaa. Toimitustilanteessa toimittaja toimisi todennäköisesti yksin ja luovutustilanteet voisivat tapahtua yksityisissä tiloissa. Alkoholijuomia voitaisiin tilata esimerkiksi ostajan kotiin, jolloin luovutus tapahtuisi kotiovella. Näissä tilanteissa voi esiintyä alkoholijuomien toimittajaa kohtaan hankalia ja mahdollisia työturvallisuuteen liittyviä uhkia.
Luovutustilanne toimituksessa olisi varsin erilainen kuin myymälässä, jossa paikalla on useasti muita kollegoita, asiakkaita ja mahdollisesti myös vartijoita. Myymälässä on usein myös valvontakamerat ja siellä voi olla käytössä myös painike, mitä painamalla myyjä voi kutsua apua. Koska toimittaja olisi näissä tilanteissa yksin vieraassa paikassa, riskit työturvallisuuden vaarantumiseen voisivat olla suuremmat kuin esimerkiksi vähittäismyynnissä. Alkoholijuoman toimituksessa asiakas saattaisi esimerkiksi suostutella tai painostaa alkoholijuoman toimittajaa luovuttamaan alkoholijuoman asiakkaalle, vaikka tämä olisi esimerkiksi päihtynyt. Vakavimmillaan alkoholijuoman toimittaja voisi kohdata jopa väkivallan uhkaa.
Euroopan unionin oikeuden mukaisuus
Ehdotuksen mukaan alkoholilakia muutettaisiin siten, että alkoholijuomien toimittaminen mahdollistettaisiin kotimaan vähittäismyynnistä, Alkosta ja rajat ylittävästä etämyynnistä. Alkoholijuomien toimittamiseen edellytettäisiin lupaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että vähittäismyyntiluvan haltijalla ja Alkolla olisi velvollisuus luovuttaa alkoholijuoma toimitusluvan haltijalle, joka puolestaan huolehtisi alkoholijuoman luovuttamisesta ostajalle. Etämyyjälle ei asetettaisi suoraan velvollisuutta luovuttaa alkoholijuoma toimitusluvan haltijalle, vaan etämyyjän osalta olisi riittävää, että etämyyjä olisi merkinnyt lähetykseen sen sisältävän alkoholijuomaa. Kansainvälisissä toimitusketjuissa myyjät tekevät tyypillisesti sopimuksen ensimmäisen vaiheen kuljetusliikkeen kanssa, joka puolestaan sopii paketin edelleen lähettämisestä kuljetusketjun seuraavan tahon kanssa. Tämän vuoksi etämyyjän velvollisuus rajoittuisi siihen, että hän merkitsisi kuljetukseen sen sisältävän alkoholia. Lisäksi etämyyjän tulisi erikseen merkitä kuljetukseen, jos se sisältäisi väkevää alkoholijuomaa. Kun lähetyksestä ilmenisi, että se sisältää alkoholijuomia, tieto välittyisi toimitusketjussa ja Suomessa olevalla toimijalla olisi velvollisuus noudattaa alkoholilain säännöksiä luovutustilanteessa. Vähittäismyyntiluvan haltijalla, Alkolla ja etämyyjällä olisi myös mahdollisuus itse hakea alkoholijuoman toimituslupaa, jolloin ne voisivat itse huolehtia alkoholijuoman luovuttamisesta ostajalle.
Lähtökohtana unionin oikeudessa on tavaroiden vapaa liikkuvuus. Tämän vuoksi eri lupamenettelyssä tulee arvioitavaksi se, onko kyse SEUT 34 artiklan vastaisesta tuonnin määrällisestä rajoituksesta tai vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä, ja mikäli näin on, onko rajoitus tai toimenpide kuitenkin sallittu SEUT 36 artiklan nojalla. Koska rajat ylittävä etämyynti on kytketty toimituslupaan, on tarpeen arvioida toimitusluvan unionin oikeuden mukaisuutta.
Alkoholilain tarkoituksena on ehkäistä alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja rajoittamalla alkoholin kulutusta ja valvomalla siihen liittyvää elinkeinotoimintaa. Alkoholilain säännösten valvonta perustuu kattavaan lupajärjestelmään. Käytännössä lupajärjestelmällä varmistetaan, että alkoholielinkeinossa toimivat elinkeinonharjoittajat kykenevät vastaamaan velvoitteistaan, heidät tavoitetaan valvonnalla ja lainvastaiseen toimintaan voidaan tehokkaasti puuttua. Voimassa olevan alkoholilain lähtökohtana on se, että kaikkien Suomessa vähittäismyytyjen alkoholijuomien luovutus tapahtuu lupaviranomaisen hyväksymästä toimipaikasta. Vaatimusta vähittäismyyntipaikasta on perusteltu sillä, että vähittäismyyntipaikkoihin voidaan kohdistaa tehokasta valvontaa. EUT ja korkein oikeus ovat katsoneet, että vähittäismyyntipaikkaa edellyttävä lupajärjestelmä on EU-oikeuden mukainen.
Ehdotuksessa muutettaisiin voimassa olevan alkoholilain mukaista perusperiaatetta siitä, että alkoholijuomat tulisi luovuttaa hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa. Jatkossa alkoholijuomia voitaisiin toimittaa suoraan ostajalle tämän osoittamaan paikkaan. Alkoholijuomien toimituksessa noudatettaisiin kuitenkin vastaavia aikarajoituksia ja luovutuskieltoja kuin vähittäismyynnissä tällä hetkellä. Siten alkoholijuomien luovuttaminen olisi sallittua vain laissa määriteltyinä aikoina ja toisaalta alkoholijuomia ei saisi luovuttaa alle 18-vuotiaalle tai väkeviä alkoholijuomia alle 20-vuotiaalle. Alkoholijuomia ei saisi myöskään luovuttaa, jos henkilö olisi selvästi päihtynyt tai jos olisi perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä.
Alkoholilain tarkoituksen toteuttamiseksi olisi välttämätöntä, että alkoholijuomien toimittaminen olisi valvonnan piirissä ja että sitä koskisi vastaavat säännökset esimerkiksi sallituista alkoholin luovuttamisajoista sekä luovutuskielloista kuin vähittäismyynnissäkin. Jos alkoholin toimittaminen ei olisi valvonnan piirissä, muodostuisi vähittäismyyntilupajärjestelmän rinnalle uusi vähittäismyyntikanava, johon ei kohdistuisi mitään viranomaisvalvontaa. Olisi siis koko alkoholilain lupajärjestelmän kannalta välttämätöntä, että alkoholijuomien toimittamista valvotaan ja että toimintaan voidaan tarvittaessa puuttua.
Alkoholijuomien toimittamisen valvonta olisi kuitenkin haastavampaa kuin vähittäismyyntipaikassa tapahtuva valvonta. Tämän vuoksi alkoholijuomien toimituksessa olisi tiettyjä edellytyksiä, mitä vähittäismyyntipaikasta tapahtuvassa myynnissä ei olisi. Alkoholijuomia voisi toimituksessa luovuttaa vain henkilöt, joilla olisi toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymän mallin mukainen todistus (toimituspassi). Alkoholijuomien luovutustilanteet toimituksessa poikkeavat vähittäismyyntipaikassa tapahtuvista luovutuksista. Alkoholijuomien toimittajat olisivat luovutustilanteessa yksin. Luovutustilanteissa voisi todennäköisemmin esiintyä uhkaavia tilanteita, mikäli alkoholijuomia ei luovutettaisi esimerkiksi päihtymystilan vuoksi tai alkoholijuomien toimittajia voitaisiin suostutella luovuttamaan alkoholijuomia, vaikka vastaanottaja olisi esimerkiksi alaikäinen. Olisikin erittäin tärkeää, että alkoholijuomien toimittajilla olisi riittävä tietämys lainsäädännöstä sekä siitä, miten luovutustilanteissa tulee toimia. Alkoholijuomien toimittajat olisivat myös rikosoikeudellisessa vastuussa, mikäli he alkoholilain vastaisesti luovuttaisivat alkoholijuomia. Näiden syiden vuoksi jokaisen alkoholijuoman toimittajan olisi tullut suorittaa hyväksytysti toimituspassikoe. Kokeen kysymykset liittyisivät alkoholilain säännöksiin ja erityisesti luovutuskieltoihin sekä toimituksessa noudatettaviin menettelytapoihin. Kokeita järjestäisi ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettu koulutuksen järjestäjä, vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaitos, ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu tai yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto. Oppilaitoksen tulisi tarjota toimituspassikokeita suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Koska alkoholijuomien luovutustilanteita on hankalampi kontrolloida kuin vähittäismyyntipaikoissa tapahtuvia luovutustilanteita, valvontaviranomaisille annettaisiin toimivalta tehdä koeostoja. Koeostojen mahdollistaminen olisi välttämätöntä tarkoituksenmukaisen ikärajavalvonnan mahdollistamiseksi alkoholijuoman toimituksessa.
Vaatimus alkoholijuomien toimitusluvasta voisi rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa, koska se estäisi toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita toimijoita tuomasta vapaasti alkoholijuomia Suomeen vähittäismyyntiin. Tällöin kyse olisi SEUT 34 artiklan vastaisesta tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä. Kuitenkin EUT:n oikeuskäytännössä on katsottu, että tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavilla tai ne kieltävillä kansallisilla oikeussäännöillä, joita yhtäältä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja joilla toisaalta on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin, ei rajoiteta jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Ratkaisussa C-918/14 Visnapuu EUT katsoi enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntilupajärjestelmän osalta, että sitä ei sovellettu kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin, koska Alko ei ollut velvollinen hankkimaan vähittäismyyntilupaa. Näin ollen tapauksessa ei ollut tarpeen tutkia, oliko tällaisella vaatimuksella oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin, vaan kyse oli SEUT 34 artiklan vastaisesta tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä.
Toimituslupavaatimus koskisi kaikkia Suomen alueella toimivia toimijoita, jotka haluavat toimittaa alkoholijuomia suoraan ostajalle. Vaatimusta sovellettaisiin yhtäläisesti niin kotimaan vähittäismyynnistä, Alkosta kuin rajat ylittävästä etämyynnistä toimitettaviin alkoholijuomiin. Toimitusluvan voisi saada kuka tahansa toimija, joka täyttää alkoholilain 13 §:ssä säädetyt yleiset luvan edellytykset ja 17 a §:ssä säädetyt alkoholijuomien toimituslupaa koskevat erityiset edellytykset. Myös etämyyjä voisi hakea toimituslupaa, jolloin hän voisi huolehtia alkoholijuomien luovuttamisesta suoraan vastaanottajalle. Lain 17 a §:n mukaan toimituslupa myönnettäisiin, jos hakija on laatinut omavalvontasuunnitelman ja selvityksen siitä, miten se varmistuu siitä, että sen lukuun toimivilla alkoholijuoman toimittajilla on 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi. Lain 13 §:n edellytykset puolestaan koskevat taloudellisia edellytyksiä. Hakija ei esimerkiksi saa olla konkurssissa ja sen hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden, toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten tulee täyttää taloudelliset edellytykset ja olla oikeustoimikelpoisia.
Koska vaatimus toimitusluvasta koskisi yhtäläisesti sekä kotimaisia tuotteita että muista jäsenvaltiosta ostettuja tuotteita, olisi mahdollista, ettei toimituslupajärjestelmää katsottaisi 34 artiklan vastaiseksi. Olennaista arvioinnissa olisi se, asettaisiko vaatimus tosiasiallisesti kotimaiset ja ulkomaiset toimijat erilaiseen asemaan. Lähtökohtaisesti kotimaiset ja ulkomaiset toimijat olisivat yhtäläisessä asemassa, mikäli he itse haluavat itse hankkia toimitusluvan. Toimitusluvan saamisessa merkitystä ei ole sillä, onko kyseessä kotimainen vai ulkomainen toimija eikä luvan saamisessa edellytettäisi esimerkiksi kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Vaikka toimituslupaa koskee tiettyjä edellytyksiä, olisivat ne tasavertaisesti sekä kotimaisten että ulkomaisten toimijoiden täytettävissä. Esimerkiksi alkoholijuomien toimittajia koskeva toimituspassikoe tulisi järjestää niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Lisäksi omavalvontasuunnitelma olisi mahdollista laatia englanniksi.
Toisaalta voisi olla mahdollista, että toimitusluvan hankkiminen katsottaisiin olevan käytännössä hankalampaa etämyyjälle kuin kotimaan toimijalle. Voisi olla, että esimerkiksi toimituspassikokeen suorittaminen katsottaisiin olevan ulkomaisille toimijoille haastavampaa kuin kotimaan toimijoille. Toimituspassikokeita järjestäisivät Suomessa olevat oppilaitokset. Oppilaitokset määrittelisivät esimerkiksi sen, miten usein ne järjestäisivät kokeita. Tämän vuoksi ulkomaisille toimijoille voisi olla jossakin määrin hankalampaa hankkia toimituspassi. Lisäksi siinä tapauksessa, että etämyyjä järjestää kuljetuksen eikä itse toimita alkoholijuomia, sääntely eroaisi jossakin määrin kotimaan vähittäismyyjien ja Alkon velvollisuuksista. Etämyyjiin kohdistuisi vähemmän velvollisuuksia kuin kotimaan toimijoihin, koska heillä olisi ainoastaan velvollisuus merkitä lähetykseen, että se sisältää alkoholijuomaa ja mahdollisesti väkevää alkoholijuomaa. Toisin kuin kotimaan vähittäismyyjillä tai Alkolla, etämyyjällä ei ole velvollisuutta tehdä erikseen sopimusta toimitusluvan haltijan kanssa tai varmistua siitä, että alkoholijuoma luovutettaisiin alkoholijuoman toimittajalle. Kun lähetykseen olisi asianmukaisesti merkitty sen sisältävän alkoholijuomaa, olisi Suomessa toimivan tahon vastuulla varmistaa, ettei se luovuta alkoholijuomaa, jos sillä ei ole lupaa siihen. Alkoholitoimituksen merkitseminen olisi helposti toteutettavissa esimerkiksi jo nyt logistiikkayritysten käyttämässä sähköisessä tietojärjestelmässä. Monen kansainvälisenkin logistiikkayrityksen sopimusehdoissa edellytetään jo tällä hetkellä alkoholilähetysten merkitsemistä erikseen. Myös vähittäismyyntiluvanhaltijan ja alkoholiyhtiön olisi huolehdittava siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän alkoholijuomaa. Jos toimitus sisältää väkevää alkoholijuomaa, alkoholiyhtiön olisi huolehdittava myös siitä, että tämä merkitään toimitukseen.
Alkoholijuomia kotimaasta toimitettaessa vähittäismyyntiluvan haltijoihin ja Alkoon kohdistuu enemmän velvoitteita, sillä kotimaan toimijoiden vastuulla on varmistua, että alkoholijuoma luovutetaan vähittäismyynnistä tai Alkosta toimitusluvan haltijalle. Etämyyjän osalta vastuu rajoittuu puolestaan siihen, että etämyyjä merkitsee lähetykseen sen sisältävän alkoholijuomaa ja mahdollisesti väkevää alkoholijuomaa. Erityisesti huomioiden sen, että velvoitteet ovat vähäisemmät etämyyjille kuin kotimaan toimijoille, sääntely olisi oikeasuhtainen tavoiteltuun päämäärään nähden. EU:n tuomioistuimen ratkaisussa C-244/06 Dynamic Medien oli kyse Saksan kansallisesta lainsäädännöstä, jossa edellytettiin muun muassa ikärajaa koskevaa pakkausmerkintää kuvatallenteisiin, jotta niitä voitiin myydä postimyynnillä Saksaan. Saadakseen kyseisen pakkausmerkinnän postimyynnillä myytäviin kuvatallenteisiin niiden tuli käydä läpi kansallinen tarkastus- ja luokittelumenettely Saksassa. Merkintävelvollisuus koski Saksaan sijoittautuneiden myyjien lisäksi myös toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita myyjiä. EUT katsoi Saksan lainsäädännön muodostavan tältä osin SEUT 34 artiklassa tarkoitetun tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen, sillä kyseinen vaatimus merkitsi EUT:n mukaan tuontituotteiden huonompaa kohtelua tavalla, joka vaikeutti ja teki kalliimmaksi toisista jäsenvaltioista peräisin olevien kuvatallenteiden maahantuonnin. EUT:n mukaan kyseinen lainsäädäntö oli kuitenkin oikeutettavissa SEUT 36 artiklan perusteella alaikäisten suojelemiseksi. Alkoholilakiin ehdotettavan etämyyjän merkintävelvollisuuden tarkoituksena olisi varmistaa, että alkoholilähetysten luovutustilanteissa alkoholijuoman toimittajat tunnistavat lähetysten sisältävän alkoholia, ja voivat näin ollen toteuttaa luovutustilanteiden yhteydessä ikärajavalvontaa, jotta alkoholijuomia ei luovuteta alaikäisille.
Vaikka esimerkiksi toimituspassikoetta koskevan vaatimuksen perusteella katsottaisiin, että toimituslupa asettaisi tosiasiallisesti ulkomaiset toimijat eri asemaan, olisi toimituslupavaatimus perusteltu SEUT 36 artiklan nojalla. Edellä on tuotu ilmi alkoholilain tarkoitus alkoholin haittojen vähentämiseksi sekä tätä tarkoitusta tukeva lupajärjestelmä. Toimitusluvan tarkoituksena on ihmisten terveyden suojelu sekä alaikäisten suojelu. Ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Edellä on jo tuotu ilmi, että mikäli alkoholijuomia voisi toimittaa ilman lupaa, ei toiminta olisi valvonnan piirissä eikä olisi mahdollista kontrolloida sitä, että alkoholilain mukaisia säännöksiä noudatetaan. Alkoholijuomien toimittaminen täysin vapaasti tekisi tyhjäksi muun alkoholilain mukaisen lupajärjestelmän. Näin ollen toimituslupavaatimus olisi unionin oikeuden mukainen.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Alkoholijuomien toimitus vähittäismyyntiluvalla
Vaihtoehtona nyt ehdotetulle muutokselle valmistelussa harkittiin sääntelymallia, jossa alkoholijuomien toimitus mahdollistettaisiin vain alkoholilaissa tarkoitetuille vähittäismyyntiluvan haltijoille. Vaihtoehtoina pohdittiin mallia, jossa toimitus sisältyisi automaattisesti vähittäismyyntilupaan, ilman erillistä toimitusluvan hakemista. Toisena vaihtoehtona harkittiin mallia, jossa ainoastaan vähittäismyyntiluvan haltijat voisivat hakea lupaa alkoholijuomien toimitukseen. Tällöin lupaa olisi haettu joko luvanmuutoksena jo olemassa olevaan vähittäismyyntilupaan tai samassa yhteydessä kuin haetaan uutta vähittäismyyntilupaa.
Valmistelussa tunnistettiin, että vähittäismyyntiluvan yhteyteen sisällytettävä alkoholijuomien toimitusmahdollisuus muuttaisi vähiten nykyistä alkoholilain lupajärjestelmää. Mallissa alkoholielinkeinonharjoittajien kyky vastata velvoitteistaan varmistettaisiin lupaharkinnassa, ja heidän tietonsa olisivat viranomaisvalvontaa varten rekisterissä. Vastuu toiminnasta ja lain noudattamisesta olisi selvästi luvanhaltijalla, jolla olisi myös konkreettiset keinot ohjata henkilökunnan työskentelyä. Tässä mallissa alkoholielinkeinorekisteriin tarvittavat muutokset ja sen myötä kustannukset olisivat pienimmät. Samoin viranomaisvalvonnan laajuus ja valvottavien määrä ei todennäköisesti kasvaisi merkittävästi, sillä vähittäismyyntiluvallisten toimijoiden määrän ei arvioitu tässä toteuttamisvaihtoehdossa muuttuvan huomattavasti.
Tämä sääntelyvaihtoehdoista ei todennäköisesti olisi edellyttänyt niin laajoja muutoksia alkoholilainsäädäntöön kuin muut arvioitavina olleista sääntelyvaihtoehdoista. Myös alkoholijuomien toimituksen mahdollistavasta muutoksesta johtuvat haitalliset vaikutukset olisivat tässä vaihtoehdossa olleet todennäköisesti kaikkein pienimmät. Toisaalta, tämä sääntelyvaihtoehdoista ei todennäköisesti mahdollistaisi juurikaan uusien toimijoiden pääsyä markkinoille yhtä laajasti kuin valittu vaihtoehto, eikä siten toteuttaisi sääntelyn taustalla olevaa tavoitetta yhtä tehokkaasti.
Alkoholijuomien toimituksen mahdollistamisen taustalla vaikuttaa erityisesti hallituksen tavoite reilun ja avoimen kilpailun edistämisestä. Hallituksen tavoitteena on luoda edellytyksiä kotimarkkinoiden kasvulle sekä suomalaisten vapauden lisääntymiselle. Hallitus aikoo myös jatkaa markkinoiden avaamista määrätietoisesti ja vastuullisesti. Hallituksen tavoitteena on lisäksi uudistaa alkoholipolitiikkaa vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan. Valmistelussa arvioitiin, että vähittäismyyntilupaan sisältyvä lupa alkoholijuomien toimitukseen ei toteuttaisi hallituksen ja nyt ehdotettavan muutoksen tavoitteita markkinoiden avaamisesta ja reilumman ja avoimemman kilpailun edistämisestä yhtä tehokkaasti kuin valittu sääntelyvaihtoehto. Valmistelussa arvioitiin, että vaikka haitalliset vaikutukset tässä vaihtoehdossa olisivat todennäköisesti pienemmät kuin valitussa sääntelyvaihtoehdossa, olisivat toisaalta myös sääntelystä aiheutuvat positiiviset vaikutukset valittua vaihtoehtoa suppeammat. Vähittäismyyntilupaan sisältyvä toimituslupa ei myöskään mahdollistaisi uusien toimijoiden pääsyä markkinoille ja siten nyt valittu sääntelyvaihtoehto edistää elinkeinonharjoittamisen oikeutta tätä vaihtoehtoa paremmin.
Alkoholijuomien toimituslupa vain koti- ja yritysosoitteisiin
Valmistelussa harkittiin vaihtoehtoa, joka vastaisi muutoin nyt ehdotettua sääntelyä, mutta alkoholijuomia olisi voinut toimittaa vain koti- ja yritysosoitteisiin. Tässä sääntelyvaihtoehdossa alkoholijuomia olisi voinut tilata nyt ehdotettua muutosta vastaavasti toimitettuna, mutta toimitus olisi tullut tilata johonkin tiettyyn kiinteään koti- tai yritysosoitteeseen, eikä juomia olisi siten voinut tilata esimerkiksi julkisille paikoille.
Valmistelussa arvioitiin, että tämä sääntelyvaihtoehto olisi toteuttanut hyvin alkoholilain tarkoitusta ja tavoitetta, mutta se ei olisi vastannut hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta yhtä hyvin ja laajasti kuin valittu sääntelyvaihtoehto. Toisaalta sääntelyvaihtoehto olisi mahdollisesti minimoinut nyt ehdotettua muutosta paremmin alkoholijuomien toimitusten seurauksena mahdollisesti lisääntyviä järjestyshäiriöitä, mutta samalla se olisi voinut aiheuttaa epäselviä tilanteita alkoholijuomien toimittajille sen osalta, mihin osoitteisiin alkoholijuomia olisi luvallista toimittaa ja mihin osoitteeseen ei.
Alkoholijuomien toimitus ilmoituksenvaraisena toimintana
Valmistelussa arvioitiin yhtenä vaihtoehtona myös mallia, jossa alkoholijuomien toimitusta harjoittavan tulisi tehdä ilmoitus viranomaiselle ennen toimituksen aloittamista. Etuna tässä mallissa olisi se, että samoin kuin vähittäismyyntiluvanhaltijat, myös alkoholijuomien toimituksen harjoittajat olisivat edelleen viranomaisen rekisterissä. Toisaalta ilmoituksenvaraisen toiminnan osalta alkoholijuomien toimitusta harjoittavan toimijan edellytyksiä tehtävässä toimimiseen ei arvioitaisi, eli toimintaan ei siis sisältyisi ennakollista viranomaisvalvontaa. Tässä sääntelyvaihtoehdossa toiminnanharjoittajien ja siten viranomaisten valvottavien määrä kasvaisi todennäköisesti enemmän, ja toisaalta lainvastaiseen toimintaan puuttuminen olisi haastavampaa kuin valitussa sääntelyvaihtoehdossa. Toisaalta tämä malli mahdollistaisi valittua mallia paremmin elinkeinonharjoittajalle alkoholijuomien toimituksen käynnistämisen ja avaisi siten hallituksen tavoitteiden mukaisesti kilpailua valittua mallia enemmän. Valmistelussa arvioitiin kuitenkin, että ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonnan ja lainvastaiseen toimintaan puuttumisen ongelmat sekä mahdolliset alkoholijuomista aiheutuvat haitalliset vaikutukset olisivat tässä vaihtoehdossa huomattavasti suuremmat kuin valitussa mallissa.
Alkoholijuomien toimitus ilman lupa- tai ilmoitusmenettelyä
Yhtenä vaihtoehtona arvioitiin myös mallia, jossa alkoholijuomien toimitus ei edellyttäisi ilmoitusta viranomaiselle eikä erillisen luvan hakemista. Tämä olisi elinkeinonharjoittajien näkökulmasta kaikkein kevyin malli ja mahdollistaisi kaikkien toimijoiden vapaan markkinoille pääsyn.
Tässä sääntelyvaihtoehdossa alkoholijuomien toimitusta harjoittavat toimijat eivät olisi viranomaisen rekisterissä eivätkä lupajärjestelmän piirissä, eikä heiltä tutkittaisi luvan saannin yleisiä edellytyksiä. Toimitusta voisi tällöin tulla harjoittamaan myös toimijoita, jotka eivät voisi saada alkoholilain mukaista lupaa. Toimitusta harjoittavien toimijoiden lukumäärä olisi myös täysin rajoittamaton, eikä välttämättä edes alkoholijuomien vähittäismyyjillä, saati viranomaisilla, olisi tietoa luovutuksen tekijöistä tai heidän toimintansa lainmukaisuudesta. Riskit alkoholihaittojen ja myös harmaan talouden lisääntymiselle olisivat tässä sääntelyvaihtoehdossa suurimmat verrattuna muihin arvioitavana olleisiin sääntelyvaihtoehtoihin.
Valmistelussa todettiin, että sääntelyvaihtoehto, jossa alkoholijuomia voisi kuljettaa asiakkaille vapaasti kuka tahansa, kyseenalaistaisi olemassa olevan alkoholilainsäädännön lupajärjestelmän ja hämärtäisi lisäksi luvanvaraisen toiminnan rajoja. Valmistelussa huomioitiin, että rikoslaissakin alkoholirikoksena sanktioitu palkkiota vastaan välittämisen kielto menettäisi tässä sääntelyvaihtoehdossa käytännössä merkityksensä. Tässä vaihtoehdossa myös alkoholilainsäädännön lupajärjestelmän legitimiteetti kyseenalaistuisi, jos alkoholijuomien luovuttaminen anniskelupaikoissa ja vähittäismyyntipaikoissa vaatisi luvan, mutta sama vaatimus ei koskisi toimitusta, jossa kuitenkin riskit luovuttamiskieltojen rikkomiselle ovat tutkimusten valossa suuremmat kuin anniskelu- tai vähittäismyyntipaikoissa.
Valmistelussa arvioitiin, että tässä sääntelyvaihtoehdossa haitat olisivat hyötyjä suuremmat eikä vaihtoehto olisi myöskään alkoholilain tarkoituksen ja tavoitteen näkökulmasta hyväksyttävä.
Tilaviinien ja käsityöläisoluiden toimittaminen 13/12 % asti
Valmistelussa harkittiin vaihtoehtoa, jossa enintään 13 prosenttia etyylialkoholia sisältäviä tilaviinejä ja enintään 12 prosenttia etyylialkoholia sisältäviä käsityöläisoluita olisi voitu toimittaa niiden valmistuspaikkojen yhteydessä olevista vähittäismyyntipaikoista. Tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntilupajärjestelmässä on kyse rajatusta poikkeuksesta Alkon vähittäismyyntimonopoliin, minkä hyväksyttävyyttä on perusteltu muun muassa sillä, että niiden myynti on alueellisesti rajattua sitomalla myynti valmistuspaikkojen yhteydessä tapahtuvaksi. Poikkeuksen laajentaminen mahdollistamalla näiden juomien toimittaminen koskemaan myös Alkon yksinoikeuden alaan kuuluvia yli 8-prosenttisia alkoholijuomia voisi olla EU:n sisämarkkinasääntöjen kannalta ongelmallista. Valmistelussa päädyttiin siihen, että enintään 13-prosenttisten tilaviinien ja enintään 12-prosenttisten käsityöläisoluiden toimittamismahdollisuus ratkaistaan pientuottajien ulosmyyntioikeuden laajentamista koskevan hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä. Pientuottajien ulosmyyntioikeuden laajentaminen ja ulos myytävien tuotteiden mahdollinen kotiinkuljetusoikeus ovat kytköksissä toisiinsa, minkä vuoksi uudistus on perusteltua käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Tässä yhteydessä on mahdollisuus tarkastella paremmin uudistuksen EU-oikeudellisia reunaehtoja ja vaikutuksia Alkon asemaan.
Etämyynti luvanvaraisena toimintana
Valmistelussa harkittiin myös vaihtoehtoa, jossa etämyyjän tulisi saada lupa toimintansa aloittamiseksi. Etämyyjä ei siis saisi aloittaa toimintaansa ennen kuin se olisi saanut luvan Valviralta. Etämyynnin luvanvaraistaminen mahdollistaisi laajemmat toimivaltuudet valvontaviranomaiselle. Luvanvaraisessa toiminnassa lupa olisi esimerkiksi mahdollista viime kädessä jopa evätä, mikäli toimija ei noudattaisi velvollisuuksiaan. Näin voitaisiin toimia etämyyjän osalta esimerkiksi silloin, jos etämyyjä toistuvasti laiminlöisi velvollisuutensa merkitä lähetykseen sen sisältävän alkoholijuomaa.
Toisaalta valmistelussa tunnistettiin, että etämyynnissä pääasiallinen valvonnan kohde on alkoholijuomien luovutustilanteet ostajalle, eli keskeistä on toimitusluvanhaltijoiden valvonta. Tähän nähden lupamenettely nähtiin raskaana vaihtoehtona etämyyjille. Lisäksi haasteena nähtiin se, että kotimaan valvontaviranomaisen toimivaltuudet ulkomaille olisi rajalliset. Tämän vuoksi arvioitiin, että etämyynnin saattaminen lupamenettelyn piiriin ei välttämättä täyttäisi SEUT 36 artiklan mukaista edellytystä rajoitusten oikeasuhtaisuudesta. Alkuperämaaperiaatteen mukaisesti jokainen yritys noudattaa EU:n sisämarkkinoilla sijoittautumisvaltion lainsäädäntöä.
Etämyynti ilmoituksenvaraisena toimintana
Valmistelussa harkittiin etämyynnin osalta vaihtoehtoa, jossa etämyyjän olisi tullut tehdä kertaluonteinen ilmoitus Valviralle ennen rajat ylittävästä etämyynnistä ostetun alkoholijuoman toimitukseen tai kuljetukseen lähettämistä. Valmistelussa tunnistettiin, että ilmoitusvelvollisuus edesauttaisi valvontaa, kun valvovalla viranomaisella olisi tiedossaan tahot, jotka harjoittaisivat etämyyntiä Suomeen. Ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena olisi siten varmistaa, että toimijat ovat tarvittaessa valvontaviranomaisen tavoitettavissa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa alkoholijuomia ei olisi luovutettu toimitusluvan haltijalle.
Valmistelussa päädyttiin siihen, että etämyyjiltä ei edellytetä ilmoituksen tekemistä. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa mahdollisimman laaja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Ilmoitusmenettelyn nähtiin lisäävän hallinnollista taakkaa etämyyjille. Olennaisinta valvonnan ja esimerkiksi ikärajojen noudattamisen osalta on se, että asiakkaalle tapahtuvat luovutustilanteet ovat valvonnan piirissä ja että niissä noudatetaan lain säännöksiä. Näin ollen nähtiin tarkoituksenmukaisemmaksi, että valvonta ja sääntely kohdistuu mahdollisimman pitkälle toimitusluvan haltijoihin eikä etämyyjiin. Lisäksi haasteena nähtiin se, että kotimaan valvontaviranomaisen toimivaltuudet ulkomaille olisi rajalliset. Tämän vuoksi arvioitiin, että etämyynnin saattaminen lupamenettelyn piiriin ei välttämättä täyttäisi SEUT 36 artiklan mukaista edellytystä rajoitusten oikeasuhtaisuudesta. Alkuperämaaperiaatteen mukaisesti jokainen yritys noudattaa EU:n sisämarkkinoilla sijoittautumisvaltion lainsäädäntöä.
Etämyynnin salliminen täysin vapaasti
Valmistelussa arvioitiin myös erikseen sellaista etämyyntiä koskevaa sääntelyratkaisua, jossa etämyyntiä ei kytkettäisi toimituslupaan. Tämä vaihtoehto rajoittaisi EU:n sisämarkkinoiden näkökulmasta vähiten tavaroiden vapaata liikkumista, kun taas lupajärjestelmä voisi olla SEUT 34 artiklan vastainen tuonnin määrällinen rajoitus tai vaikutukseltaan vastaava toimenpide.
Toimituslupajärjestelmän tarkoituksena olisi turvata se, että alkoholilain mukaisia luovutuskieltoja ei rikota. Erityisen tärkeää on varmistua siitä, ettei alkoholijuomia luovuteta alaikäisille. Kun alkoholijuomien toimitus olisi luvanvaraista toimintaa, luvanhaltijat olisivat viranomaisen tiedossa, ja näihin voitaisiin kohdistaa valvontaa ja sanktioita. Viranomaisella olisi oikeus koeostoihin, joiden avulla voidaan valvoa sitä, ettei alkoholijuomia luovuteta alaikäisille. Lisäksi alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla käytynä alkoholijuoman toimituskoulutus (toimituspassi). Siten alkoholijuomien toimittajilla olisi riittävät tiedot alkoholijuomien toimituksia koskevista säännöksistä, määräyksistä ja ohjeista sekä tarvittava tietotaito toimia myös mahdollisissa haastavissa alkoholijuomien luovutustilanteissa. Sääntelyllä varmistettaisiin, että alkoholijuomien toimituksiin ja erityisesti juomien luovutustilanteisiin osallistuvilla henkilöillä olisi lain mukaiset edellytykset sekä tietämys hoitaa alkoholijuomien kuljetus ja luovutustilanteet turvallisesti ja laissa edellytetyllä tavalla.
Mikäli etämyynnissä alkoholijuomia ei luovutettaisi toimitusluvan haltijalle, muodostuisi Suomeen kaksi rinnakkaista sääntelyä alkoholijuomien toimitukseen. Kotimaasta tilatun alkoholijuoman toimittamista koskisi oma erillinen lupajärjestelmänsä, jolla pyrittäisiin varmistamaan alkoholilainsäädännön vaatimusten toteutuminen alkoholijuomien toimituksessa, kun taas ulkomailta etämyydyn alkoholijuoman toimituksiin ei kohdistuisi minkäänlaista valvontaa. Valmistelussa arvioitiin tämän perusteella, että etämyynnin kytkeminen toimituslupaan olisi mahdollista SEUT 36 artiklan perusteella.
SEUT 36 artiklassa on säädetty poikkeusperusteista, joiden nojalla voidaan tehdä rajoittavia toimenpiteitä. Kyseisen artiklan mukaan mitä SEUT 34 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja muun ohella ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.
Etämyynnin kytkeminen toimituslupaan arvioitiin välttämättömäksi, jotta voitaisiin taata alkoholilain 1 §:stä ilmenevän tarkoituksen toteutuminen. Pykälän mukaan lain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.
Alkoholijuomien toimituksen lupajärjestelmä menettäisi osin merkityksensä, mikäli ulkomailta etämyytyjä tuotteita koskisivat eri säännökset kuin kotimaasta toimitettavia alkoholijuomia. Se, että toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet myyjät voisivat myydä ja kuljettaa vapaasti alkoholijuomia Suomessa asuville henkilöille, synnyttäisi nimittäin uuden alkoholijuomien myyntikanavan, johon ei kohdistuisi minkäänlaista viranomaisvalvontaa.
Etämyynnin kielto yli 8,0/5,5 tilavuusprosenttisille alkoholijuomille
Valmistelussa harkittiin vaihtoehtoista ratkaisua, jossa etämyynti olisi kielletty käymisteitse valmistettujen yli 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien ja muulla tavoin valmistettujen yli 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta. Vaihtoehto kuitenkin hylättiin kahdesta syystä: rajauksesta ei ole sovittu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa, eikä rajausta voida pitää ongelmattomana EU:n perussopimuksen turvaaman tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta.
Valmistelussa arvioitiin, että etämyynnin rajaaminen vähittäismyynnin rajaan turvaisi parhaiten Alkon markkinaosuutta ja kansanterveyttä. Suomessa Alkolla on alkoholipitoisten aineiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi lain 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Jos etämyynti rajattaisiin vähittäismyynnin rajaan saakka, Alkon monopolin alaisille tuotteille ei muodostuisi kilpailevaa myyntikanavaa. Tällöin myöskään monopolin alaisten tuotteiden saatavuus ei kasvaisi. Alkon yksinoikeus kuitenkin rajoittuu vähittäismyyntiin Suomen rajojen sisäpuolella, eikä monopoli rajoita muihin EU- ja ETA-maihin sijoittautuneita toimijoita.
Etämyynnin rajaaminen yleiseen vähittäismyyntirajaan saakka kohtelisi suomalaisia ja ulkomaisia toimijoita yhdenvertaisesti. Alkoholijuomien myynti olisi sallittua samoin perustein siitä riippumatta, onko toimijan kotipaikka Suomessa tai toisessa EU- taikka ETA-maassa. Yhdenvertainen kohtelu turvaisi myös markkinoiden toimivuutta. Mikäli ulkomailla toimivilla tahoilla olisi laajempi oikeus myydä alkoholijuomia suomalaisille, voisi tämä luoda kannusteita kotimaisille toimijoille siirtää toimintojaan toiseen jäsenvaltioon. Ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden nykyinen erilainen kohtelu johtuu pääosin Alkon yksinoikeudesta myydä vähittäismyyntirajan ylittäviä juomia Suomen rajojen sisäpuolella.
Valmistelussa arvioitiin, että etämyynnin rajaaminen alkoholijuoman vahvuuden perusteella olisi mahdollisesti EU-oikeuden vastainen. EU-oikeuden asiantuntijoiden professori Juha Raition ja oikeustieteen tohtori Kukka Kuuselan sekä kilpailuoikeuden asiantuntija professori Petri Kuoppamäen sosiaali- ja terveysministeriölle toimittamien asiantuntijalausuntojen mukaan Visnapuu-tapaus on koskenut tietynlaista tapahtumankulkua eikä siitä voida tehdä johtopäätöstä, että tapaus koskisi tyypillistä etämyyntitilannetta, jossa erillinen kuljetusliike kuljettaa alkoholijuomat
Juha Raitio ja Kukka Kuusela sekä Petri Kuoppamäen asiantuntijalausunnot STM:lle alkoholin etämyyntiä koskevista kysymyksistä:
https://stm.fi/hanke?tunnus=STM004:00/2024
Asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että etämyynnin rajoittamista monopolin alaisten tuotteiden osalta tulisi arvioida SEUT 34 ja 36 artikloiden perusteella, jolloin rajoittamisen tulisi täyttää 36 artiklan asetetut edellytykset. Rajoitustoimenpiteen perusteltavuudessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota toimenpiteen syrjimättömyyteen, välttämättömyyteen, soveltuvuuteen ja oikeasuhteisuuteen. Vaihtoehto ei takaisi EU:n perussopimukseen perustuvaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhtä hyvin, kuin vaihtoehto, johon valmistelussa lopulta päädyttiin. Etämyynnin kieltäminen Alkon monopolin alaisilta tuotteilta rajoittaisi suomalaisten kuluttajien mahdollisuuksia hankkia alkoholia muista EU- ja ETA-maista sekä muihin EU- ja ETA-maihin sijoittautuneiden toimijoiden mahdollisuutta myydä tuotteitaan suomalaisille kuluttajille.
Markkinointisäännökset
Valmistelussa harkittiin vaihtoehtoa, jossa olisi muutettu markkinointisäännöksiä ainoastaan siltä osin kuin markkinointi suuntautuisi ulkomaille. Laissa olisi siten säädetty erilliset säännökset kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvan markkinoinnin osalta. Ulkomaille suuntautuvan markkinoinnin osalta säännöksiä harkittiin muutettavaksi siten, että alkoholijuomien yksinomaan tai pääasiassa toiseen Euroopan talousalueen valtioon suuntautuva ja siellä olevalle yleisölle kohdistettu markkinointi olisi sallittua tietyin EU:n lainsäädännöstä tulevin rajoituksin. Nämä rajoitukset olisivat koskeneet esimerkiksi alaikäisiin kohdistetun markkinoinnin kieltoa, jota olisi noudatettava myös markkinoinnin suuntautuessa Euroopan talousalueen maihin. Tässä vaihtoehdossa olisi noudatettu hallitusohjelmakirjausta ehdotettua sääntelyä tarkemmin, sillä hallitusohjelmakirjaus koskee vain ulkomaille suuntautuvan markkinoinnin rajoitusten poistamista.
Valmistelussa hallitusohjelmakirjauksen mukaisessa toteutuksessa tunnistettiin kuitenkin EU-oikeudellisia haasteita. Alkoholin markkinoinnin sääntely ei ole ainoastaan kansallista, vaan siinä tulee ottaa huomioon Euroopan unionin lainsäädäntö, kuten sähkökauppadirektiivin ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin vaatimukset. Molemmissa direktiiveissä lähtökohtana on alkuperämaaperiaate. Alkuperämaaperiaatteen ajatuksena on se, että toiminnanharjoittaja noudattaa sen maan lainsäädäntöä, johon on sijoittautunut ja jossa harjoittaa toimintaansa. Kun sääntelyssä eriytettäisiin kotimaahan ja toiseen ETA-valtioon kohdistuvan markkinoinnin säännökset, olisi mahdollista, että komissio näkisi ehdotetun sääntelyn ongelmallisena alkuperämaaperiaatteen kannalta. Direktiivin keskeinen ajatus sijoittautumisvaltion lainsäädännön soveltamisesta voisi jäädä toteumatta, jos useammat jäsenvaltiot säätäisivät erillisiä säännöksiä kotimaata ja toisia ETA-maita koskien.
EU-oikeuden lisäksi haasteita tunnistettiin harkitun lakimuutoksen käytännön toteutuksessa. Suuri osa markkinoinnista tapahtuu nykyään erilaisilla sosiaalisen median alustoilla. Vaikka esimerkiksi verkkosivuille pääsyä voi olla mahdollista rajoittaa maantieteellisten alueiden mukaan, sosiaalisessa mediassa tällainen kontrollointi ei aina ole mahdollista. Tämä aiheuttaisi vaikeita tulkinnallisia tilanteita siitä, milloin ja millä kriteereillä markkinoinnin katsotaan suuntautuvan Suomeen ja milloin ulkomaille. Arviointi voisi olla haastavaa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa suomalainen vaikuttaja tai yritys, jolla olisi sekä suomalaisia että ulkomaalaisia seuraajia, mainostaisi tilillään englanniksi väkevää alkoholijuomaa. Lisäksi mainontaa voisi joka tapauksessa kohdistua myös Suomeen, vaikka seuraajina olisi pääsääntöisesti toisessa ETA-maassa olevia henkilöitä. Sosiaalisen median algoritmit tarjoavat sisältöjä myös muille kuin tiliä seuraaville, joten esimerkiksi mainosvideon katsojina voisi olla suomalaisia silloinkin, kun varsinaisissa seuraajissa olisi vain toisessa ETA-valtiossa olevia henkilöitä. Tämän vuoksi katsottiin, että on perustellumpaa muuttaa markkinointisäännöksiä yhteneväisesti kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvan markkinoinnin osalta.
Hallitusohjelmakirjaus edellyttää, että markkinoinnin rajoituksia poistetaan EU-oikeuden rajoissa. Koska markkinointisäännösten eriyttäminen kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvan markkinoinnin osalta voisi olla ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, ja toisaalta, koska käytännössä säännösten soveltaminen voisi olla haastavaa, valmistelussa nähtiin perustellumpana vaihtoehtona muuttaa yleisesti markkinointia koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaisi väkevien alkoholijuomien markkinoinnin sallimista verkossa myös kotimaassa. Väkevien markkinointia avattaisiin kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin se olisi tarpeellista kotimaisten toimijoiden viennin edistämistä varten. Tämän vuoksi väkevien markkinointi sallittaisiin verkossa, mutta väkeviä ei saisi mainostaa ollenkaan esimerkiksi televisiossa tai radiossa.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Alkoholijuomien verkkokauppa ja toimitus tai kotiinkuljetus ovat suhteellisen uusia ilmiöitä alkoholikaupassa, kun asiaa tarkastellaan maailmanlaajuisesti. Koronaepidemia kiihdytti osaltaan alkoholijuomien verkkokauppaa. Eri puolilla maailmaa verkkokauppaan ja toimitukseen liittyviä rajoituksia höllennettiin koronaepidemian aikaan, jotta elinkeinoelämän toimintaedellytykset paranisivat poikkeusoloissa.
Huckle T & ym. (2021) Online alcohol delivery is associated with heavier drinking during the first New Zealand COVID-19 pandemic restrictions. Drug and Alcohol Review (July 2021) 40, 826–834.Callinan S & ym. (2023) In order to assess the impact of home delivery expansion within Australia, researchers need regulators to collect and share data on sales. Drug Alcohol Rev. 42, 1309–1311. Lemp JM & ym. (2023) Here to stay? Policy changes in alcohol home delivery and “to-go” sales during and after COVID-19 in the United States. Drug Alcohol Rev. 2023, 1–6.
Monet näistä nopeasti tehdyistä toimenpidemuutoksista jäivät kuitenkin voimaan pysyvästi. Alkoholijuomien toimitus on sallittua Suomen lähimmissä vertailumaissa, kuten Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.
Ruotsi
Ruotsissa alkoholijuomien valmistuksesta, maahantuonnista ja maastaviennistä, markkinoinnista sekä tukku- ja vähittäiskaupasta ja anniskelusta säädetään vuonna 2010 uudistetussa alkoholilaissa (Alkohollag 2010:1622). Vuonna 1955 perustetulla alkoholiyhtiöllä (Systembolaget Aktiebolag) on yksinoikeus väkevien alkoholijuomien, viinin ja vahvan oluen (yli 3,5 %) vähittäismyyntiin. Ruotsissa alkoholikauppa on siis lähes kokonaan keskitetty valtion yksinoikeusjärjestelmälle (Systembolaget), ja sama koskee alkoholijuomien verkkokauppaa ja toimitusta. Alkoholipitoisuudeltaan 2,25—3,5-prosenttisen ns. kansanoluen myynti elintarvikeliikkeissä ja anniskelu ravitsemusliikkeissä on sallittua, mutta edellyttää ilmoituksen tekemistä kunnalle. Ruotsissa on keväällä 2025 hyväksytty lakiesitys
https://www.riksdagen.se/sv/dokument-och-lagar/dokument/proposition/battre-forutsattningar-for-besoksnaringen-i-fraga_hc0386/
, joka sallisi tietyille alkoholijuomien pientuottajille omien tuotteidensa myynnin valmistuspaikalta tilamyyntiluvalla. Lakimuutos tulee voimaan 1.6.2025.
Ruotsin alkoholilaissa ei sen sanamuodon mukaan säädetä varsinaisesti alkoholijuomien etämyynnistä, mutta laissa säädetään, että yksityishenkilö saa tuoda alkoholijuomia toisesta ETA-maasta Ruotsiin. Edellytyksenä yksityishenkilön oikeuteen tuoda alkoholijuomia toisesta ETA-maasta Ruotsiin on, että henkilö on täyttänyt 20 vuotta, hän on itse ostanut ja itse kuljettaa juomat Ruotsiin tai huolehtii itse tällaisesta kuljetuksesta ja juomat on tarkoitettu hänen tai hänen perheensä
Ruotsin Tullilaitoksen verkkosivujen mukaan perheellä tarkoitetaan laissa lähimpänä henkilöä olevaa ja samassa kodissa asuvaa henkilöä (esim. vaimo tai aviomies). Ruotsin tulli viittaa tässä yhteydessä Skåne ja Blekingen muutoksenhakutuomioistuimen päätökseen (asianumero B2328-04, 20. huhtikuuta 2006). Koska Ruotsin ylin tuomioistuin ei ole antanut asiassa ratkaisua, kyseistä päätöstä pidetään ennakkopäätöksenä.
henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että alkoholia voidaan tilata muista ETA-maista, jos kuluttaja tuo alkoholin itse tai käyttää riippumatonta kuljettajaa. Alkoholijuomien tilaukset Euroopan talousalueen ulkopuolelta eivät ole sallittuja ja ne on tehtävä Systembolagetin kautta.
Ruotsin korkein oikeus katsoi heinäkuussa 2023 alkoholin verkkokauppaa ja etämyyntiä koskevassa ratkaisussaan T 4709-22 Winefinder, että toiseen EU- tai ETA-maahan sijoittautuneen yhtiön harjoittama alkoholijuomien etämyynti kuluttajille Ruotsiin ei ollut Ruotsin alkoholilainsäädännön vastaista toimintaa. Tapauksen tosiseikaston mukaan Tanskaan sijoittautunut ruotsalaisen emoyhtiön Winefinder AB:n tytäryhtiö Winefinder ApS myi verkkokaupassaan muun muassa viiniä ruotsalaisille kuluttajille tarjoten samalla tuotteiden kuljetusta Ruotsiin erillisten kuljetusyritysten toimittamina. Ruotsin alkoholimonopoli Systembolaget nosti molempia Winefinder-yhtiöitä vastaan kanteen Ruotsin patentti- ja markkinaoikeudessa, sillä Systembolagetin mukaan kyseessä oli kielletty vähittäismyyntimonopolin vastainen alkoholijuomien myynti. Tapaus eteni lopulta Ruotsin korkeimpaan oikeuteen asti, ja korkeimman oikeuden mukaan alkoholijuomien etämyynti siten, että kuljetuksen järjestää myyjä, on sallittua eikä loukkaa Systembolagetin vähittäismyyntimonopolia edellyttäen, että kuljetukseen käytetään itsenäistä kuljetusyritystä. Lisäksi edellytyksenä on, että myyjä ei saa olla sijoittautunut Ruotsiin, eikä myyntitoimintaa saa harjoittaa Ruotsissa esimerkiksi kauppaedustajan tai vastaavan välityksellä.
Ruotsin alkoholilainsäädännössä oli ennen vuotta 2008 nimenomainen kielto tuoda maahan alkoholia edes yksityiskäyttöön muutoin kuin matkustajatuonnilla. Lakia muutettiin kuitenkin EU-tuomioistuimen antaman Rosengren-tuomion jälkeen. Ruotsin alkoholilain esitöiden mukaan yksityishenkilöt ovat 1.7.2008 alkaen voineet ostaa tislattuja alkoholijuomia, viinejä ja väkeviä alkoholijuomia toisesta ETA-alueen maasta tai tuoda tavarat Ruotsiin asiamiehen tai muun riippumattoman välittäjän kautta. Perustelujen mukaan suurin osa yksityisiä maahantuonneista tapahtuu internetin välityksellä, ja näiden maahantuontien osuus Ruotsin alkoholin kokonaiskulutuksesta on lain esitöiden mukaan pieni. Esitöissä todetaan, ettei ole viitteitä siitä, että matkustajatuonti olisi laajentunut (arviointi siis vuoden 2009 lakiesityksen perusteluissa) ja että Ruotsin valmisteverolainsäädäntö sekä alkoholijuomien kuljetuskustannukset tekevät juomista kalliita ja tuonnista hankalaa.
Ruotsin alkoholiverolain mukaan alkoholin etämyynnissä valmisteverovelvollinen on väliaikaisesti tai toistaiseksi rekisteröitynyt etämyyjä. Etämyyjän tulee rekisteröitymisen lisäksi antaa vakuus, joka kattaa etämyynnillä Ruotsiin myytävien tuotteiden valmisteveron. Jos veroa ei suoriteta, käytetään vakuus verojen kattamiseen. Rekisteröidylle etämyyjälle syntyy verovelvollisuus silloin, kun vastaanottaja vastaanottaa tuotteet Ruotsissa. Jos etämyyjä ei ole rekisteröitynyt, tuotteiden vastaanottajasta tulee etämyyjän sijaan verovelvollinen ja vastaanottajan tulee ilmoittaa tuotteista veroviranomaiselle ennen tuotteiden lähettämistä. Vastaanottajan ollessa valmisteverovelvollinen verovelvollisuus syntyy silloin, kun valmisteveronalaiset tuotteet tuodaan Ruotsiin.
Jos toisessa EU:n jäsenvaltiossa verotettuja tuotteita tuodaan Ruotsiin muutoin kuin etämyynnillä tai matkustajatuontina, tuotteiden siirroissa tulee noudattaa verotettujen tuotteiden siirtoa koskevia velvollisuuksia kuten sähköisen yksinkertaistetun asiakirjan käyttöön liittyviä velvoitteita. Jos yksityishenkilö järjestää toisessa EU:n jäsenvaltiossa toimivasta verkkokaupasta hankkimansa alkoholin kuljetuksen täysin itsenäisesti Ruotsiin, tulee ostajan ennen tuotteiden kuljetusta rekisteröityä Ruotsiin väliaikaisesti varmistetuksi vastaanottajaksi sekä antaa vakuus Ruotsiin. Lisäksi ostajan tulee rekisteröityä tuotteiden lähtömaassa väliaikaisesti varmistetuksi lähettäjäksi. Ennen kuljetuksen alkamista tulee ostajan luoda sähköinen yksinkertaistettu asiakirja lähtöjäsenvaltion tietokoneistetussa valvontajärjestelmässä ja vastaanotettuaan tuotteet Ruotsiin tehdä vastaanottoraportti Ruotsin tietokoneistetussa valvontajärjestelmässä.
Norja
Norjan alkoholilaissa (LOV-1989—06-02-27) säädetään alkoholijuomien valmistuksesta, maahantuonnista ja maastaviennistä, myynnistä ja anniskelusta ja niihin liittyvästä lupajärjestelmästä sekä markkinoinnista.
Norjan alkoholilaissa alkoholijuomat jaotellaan kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat 2,5 - 4,7% vahvuiset alkoholijuomat. Toiseen ryhmään kuuluvat 4,7 -22% vahvuiset alkoholijuomat. Kolmannen ryhmän alle kuuluvat kaikki vahvat yli 22% vahvuiset alkoholijuomat. Ensimmäisen alkoholiryhmän vähittäismyyntiä varten on haettava myyntilupa. Luvan myöntää se kunta, jossa myyntipiste sijaitsee. Norjassa vahvan alkoholin myynti (ryhmät 2 ja 3) on Norjan valtion omistaman monopoliyrityksen Vinmonopoletin hallinnassa. Vinmonopoletilla on yksinoikeus yli 4,7 prosenttisten alkoholituotteiden vähittäismyyntiin Norjassa pois lukien siiderit ja hedelmäviinit, joita saa myydä suoraan tuottajatilojen omista myymälöistä vuositasolla 15.000 litraan asti. Lisäksi Norjassa alkoholin huutokauppa on mahdollistettu huutokauppayrityksen kautta, mutta tällöinkin myynti tapahtuu Vinmonopoletin mandaatin alla.
Norjan alkoholilaki antaa mahdollisuuden alkoholiryhmään 1 kuuluvien alkoholijuomien verkkomyyntiin (esim. miedot oluet). Tällöin on haettava alkoholinmyyntilupaa siitä kunnasta, jossa myyntipiste tai varasto sijaitsee. Lisäksi myyntilupa on haettava erikseen kaikilta niiltä kunnilta, joiden alueelle alkoholia on tarkoitus toimittaa. Alkoholitoimituksien tulee tapahtua kunkin kunnan alkoholin myyntiaikojen sisällä. Vastaanottajan tulee pystyä todistamaan henkilöllisyytensä toimituksen yhteydessä, eikä toimitusta saa luovuttaa päihtyneelle henkilölle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ruokakaupat voivat toimittaa elintarviketilauksen yhteydessä mietoja alkoholiryhmän 1 tuotteita, mikäli paikallinen kunta on antanut tähän myyntiluvan.
Alkoholiryhmien 2 ja 3 verkkomyynti tapahtuu Vinmonopoletin kautta. Vinmonopoletin verkkosivuilta on mahdollista tilata alkoholijuomia niin, että toimitus tapahtuu joko valittuun Vinmonopoletin myymälään, itse valittuun postipisteeseen tai kotiosoitteeseen. Noudon postipisteestä ja kotiinkuljetuksen tulee tapahtua Vinmonopoletin aukioloaikojen sisällä. Vastaanottajan tulee pystyä todistamaan henkilöllisyytensä toimituksen yhteydessä, eikä toimitusta saa luovuttaa päihtyneelle henkilölle. Norjassa Vinmonopoletin kotiinkuljetuksista vastaa Norjan posti.
Norja ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio, mutta Norja kuuluu Islannin ja Liechtensteinin ohella Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla. Näin ollen Norja on osa Euroopan unionin sisämarkkinoita, ja ETA-maiden on noudatettava sisämarkkinoita, kuten tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä. ETA-maat eivät kuulu kuitenkaan EU:n tullialueeseen ja veroalueeseen. Vuodesta 2009 lähtien yksityishenkilöt Norjassa ovat voineet tuoda maahan olutta, viiniä, väkeviä alkoholijuomia ja muita alkoholijuomia henkilökohtaiseen käyttöön ilman erillistä Norjan alkoholilaissa tarkoitettua lupaa. Alkoholijuomien maahantuonti on sallittua yli 18-vuotiaille. Väkevien alkoholijuomien tai muiden juomien, joiden alkoholipitoisuus on yli 22 tilavuusprosenttia, maahantuonti on sallittua vain yli 20-vuotiaille. Yli 60 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien alkoholijuomien maahantuonti on kielletty. Yksityisenä maahantuontina pidetään muun muassa sitä, että yksityishenkilö voi tilata alkoholia ulkomaisesta verkkokaupasta ja saada kuljetusliikkeen kuljettamaan alkoholin puolestaan. Yksityishenkilö voi tehdä sopimuksen ulkomaisen myyjän kanssa koskien sekä alkoholijuomien myyntiä että toimitusta. Näin ollen ulkomainen myyjä voi tarjota alkoholijuomia kotitoimituksella Norjassa, mutta myyjä ei voi kuitenkaan itse suorittaa toimitusta Norjaan, vaan kuljetuksessa on käytettävä myyjästä itsenäistä kuljetusyhtiötä.
Norjan terveysministeriö voi asettaa lisävaatimuksia, joiden on täytyttävä, jotta tuontia voidaan pitää yksityisenä tuontina. Jotta alkoholi katsotaan yksityiseksi maahantuonniksi, sen on oltava yksityiseen käyttöön tarkoitettua, esimerkiksi henkilökohtaisteen tai perheen käyttöön. Jos maahantuonti ei ole yksityistä maahantuontia, maahantuojalla on oltava lupa tai sen tulee olla rekisteröity. Yksityiselle maahantuonnille ei ole asetettu määrällistä rajoitusta, mutta yksityishenkilöllä on todistustaakka siitä, että alkoholia käyttävät yksityishenkilö itse ja hänen läheisensä. Norjan tulli ja terveysvirasto tekevät yhteistyötä pysäyttääkseen kuljetukset, joissa on epäilyksiä siitä, onko kyseessä aito yksityinen tuonti.
Norjan alkoholilaissa säädetään rekisteröintivelvollisuudesta kuljetusyrityksille, jotka haluavat luovuttaa alkoholijuomia kuluttajille yksityisen maahantuonnin yhteydessä. Ilman tällaista rekisteröintiä alkoholijuomien jakelu ei ole sallittua. Rekisteröinnin edellytyksenä on yrityksen täyttämä ilmoituslomake, jossa todetaan, että yritys täyttää säädetyt vaatimukset. Norjan terveysvirasto on rekisteröinnistä vastaava viranomainen. Terveysvirasto voi päättää rekisteröinnin epäämisestä tai peruuttamisesta, jos yritys ei täytä alkoholilain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaisia velvoitteitaan. Sama koskee tapauksia, joissa rikotaan muussa lainsäädännössä tai sen nojalla annettuja säännöksiä, kun säännökset liittyvät alkoholilain tarkoitukseen. Rekisteröinnin epääminen tai peruuttaminen ovat yksittäisiä päätöksiä, joista voi valittaa. Tällaisia päätöksiä voidaan tehdä, jos kuljetusyritys esimerkiksi luovuttaa alkoholijuomia alaikäisille tai yrityksellä ei ole sisäistä valvontajärjestelmää, joka varmistaa työntekijöiden koulutuksen. Yksityisellä maahantuonnilla tilattujen alkoholijuomien toimitus voi tapahtua arkipäivisin klo 8:30-18:00 välisenä aikana sekä lauantaisin kello 10:00-16:00. Alkoholijuomien toimittaminen sunnuntaisin sekä tiettyinä pyhäpäivinä on kielletty. Jos kuljetusyritys rikkoo laissa säädettyjä toimitusaikoja tai esimerkiksi luovuttaa alkoholijuomia alaikäisille, terveysvirasto voi määrätä sille seuraamusmaksun, joka voi olla suuruudeltaan enintään neljä prosenttia yrityksen vuotuisesta liikevaihdosta tai enintään 20 kertaa kansanvakuutuksen perusmäärä, joka oli vuonna 2024 noin 210 000 euroa.
Tanska
Tanskassa alkoholijuomien vähittäismyynnin sääntely on ollut minimaalista. Elintarvikeviranomaisen myöntämään elintarvikekaupan harjoittamislupaan sisältää myös luvan alkoholijuomien myyntiin. Vähittäiskaupan aukioloaikojen sääntelystä luovuttiin vuonna 2012 lukuun ottamatta kymmenkuntaa pyhäpäivää, jolloin aukiolo ei ole sallittu. Alkoholin myynnillä ei ole kellonaikarajoituksia.
Tanskassa alkoholin vähittäismyynti ei siis edellytä erillistä alkoholijuomien vähittäismyyntilupaa, eikä alkoholin toimittaminenkaan ole Tanskassa luvanvaraista.
Myyjän on verkkokaupassa tapahtuvassa 1,2–16,5 prosenttia alkoholia sisältävien juomien myynnissä vaadittava asiakkaita ilmoittamaan, että he ovat vähintään 16-vuotiaita ennen myynnin toteuttamista. Vastaavasti vaaditaan, että yli 16,5 prosenttisten alkoholien kohdalla asiakas ilmoittaa olevansa vähintään 18-vuotias.
Islanti
Islannin valtion alkoholi- ja tupakkayhtiöllä on monopoli yli 2,25 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyynnissä (Vínbúðin). Alkoholin myynti alle 20-vuotiaille on Islannissa kiellettyä ja alkoholia voidaan kieltäytyä myymästä henkilölle, joka on ilmeisen päihtynyt. Islannissa alkoholimainonta ei ole sallittua. Poikkeuksena Islannin alkoholiyhtiön vähittäismyyntimonopoliin vuonna 2022 toteutetulla lakimuutoksella sallittiin enintään 500 000 litraa vuodessa alkoholijuomia valmistaville pientuottajille valmistamiensa tuotteiden myynti suoraan valmistuspaikalta. Pientuottajilta ostettujen alkoholijuomien kotiinkuljetus ei ole sallittua. Kotiinkuljetus on kuitenkin mahdollista vähittäismyyntimonopolista ostetuille tuotteille, mikäli kuluttaja asuu yli 25 kilometrin päässä monopolimyymälästä.
Islannin alkoholilainsäädännössä ei ole säännöksiä alkoholin etämyynnistä. Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen perusteella alkoholijuomien tilaaminen ulkomailta on kuitenkin katsottu mahdolliseksi. Monet yritykset ovat kuitenkin alkaneet myydä Islannissa alkoholijuomia verkossa tavalla, jossa islantilaiset kuluttajat voivat tilata alkoholijuomia heille suunnatuilta ulkomaisilta verkkosivuilta, mutta alkoholijuomat sijaitsevat jo valmiiksi varastoissa Islannissa. Tämä mahdollistaa kuluttajille tuotteiden noudon jo saman päivän aikana tai saada ne kotiin kuljetettuina pikatoimituksilla. Viranomaiset ovat katsoneet järjestelyn olevan lainvastainen vähittäismyyntimonopolista johtuen, ja Islannin poliisi tutkii kyseisten verkkokauppojen toimintaa.
Viro
Viron itsenäistyminen johti alkoholikaupan yksityistämiseen eikä alkoholia koskevaa sääntelyä aluksi juuri ollut. Alkoholihaittojen ehkäisyyn tähtäävään sääntelyn palattiin vuonna 1995. Alkoholijuomien kioskimyynti kiellettiin kokonaan vuonna 2001. Vuonna 2008 yhtenäistettiin vähittäismyyntiajat kautta maan siten, että myynti on sallittu kello 10-22.
Virossa alkoholin vähittäismyynti ja verkkokauppa eivät edellytä erillistä myyntilupaa. Myyjän tulee kuitenkin ilmoittaa toiminnastansa Maatalous– ja elintarvikelautakunnalle sekä tehdä ilmoitus taloudellisesta toiminnasta toimipaikkarekisteriin. Alkoholijuomien verkkokaupan on oltava sidoksissa johonkin fyysiseen osoitteeseen. Verkkokaupan myyntipisteen ei kuitenkaan tarvitse olla myyntipiste, vaan se voi olla esimerkiksi varasto.
Alkoholin toimitus on sallittua samalla aikarajoituksella kuin sen vähittäismyynti eli kello 10-22. Toimitukseen ei tarvita myöskään erityistä lupaa. Verkkokaupasta tilattaessa ostajan ikä on todennettava ennen alkoholin luovuttamista. Luovutus voi tapahtua kuriirin tai noutolaitteen välityksellä.
Viron alkoholilain edellytykset eivät koske toisiin EU:n jäsenvaltioihin sijoittautuneita etämyyjiä. Viron verolainsäädännön mukaan etämyyjä on valmisteverovelvollinen alkoholin rajat ylittävässä etämyynnissä. Jos etämyyjä on asettanut veroedustajan, veroedustaja on vastuussa valmisteveroista. Mikäli etämyyjä ei ole rekisteröitynyt ja antanut vakuutta veroviranomaiselle valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämisestä, on tuotteiden vastaanottajan maksettava valmisteverot.
Viron sosiaaliministeriön laatimassa alkoholipoliittisessa suunnitelmassa vuosille 2025–2035 ehdotetaan monia toimia alkoholin kulutuksen vähentämiseksi Virossa, muun muassa alkoholin myyntilupajärjestelmän käyttöönottoa ja vähittäismyyntiaikojen lyhentämistä. Suunnitelma oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2024, ja lopullisen version suunnitelmasta on tarkoitus valmistua huhtikuussa 2025.
https://www.sm.ee/uudised/uued-ettepanekud-alkoholitarvitamise-vahendamiseks-korralik-alkoholi-muugilubade-susteem-ja
Latvia
Latviassa verkkokauppa on luvanvaraista ja sidoksissa fyysiseen myyntipisteeseen. Latvian parlamentti hyväksyi tammikuussa 2025 alkoholilain muutoksen, jolla rajoitetaan muun muassa alkoholijuomien vähittäismyyntiaikoja. Jatkossa alkoholijuomien vähittäismyynti on sallittua maanantaista lauantaihin klo 10-20 välillä ja sunnuntaisin kello 10-18. Nykyisin alkoholijuomien vähittäismyynti on sallittua maanantaista lauantaihin klo 22 asti ja sunnuntaisin klo 20 saakka. Lisäksi lainmuutoksella kielletään verkkokaupasta ostettujen alkoholijuomien ns. pikatoimitukset. Verkosta tilattuja alkoholijuomia saa jatkossa toimittaa ostajalle aikaisintaan kuusi tuntia tilauksen tekemisen jälkeen. Pikatoimitusten kiellon tarkoituksena on ehkäistä impulsiivisia alkoholiostoja.
https://www.saeima.lv/en/news/saeima-news/34236-alcohol-sales-restrictions-tightened-in-effort-to-reduce-consumption
Liettua
Liettuassa verkkokauppa on luvanvaraista ja sidoksissa fyysiseen myyntipisteeseen. Liettuan alkoholilainsäädännön mukaan alkoholijuomien tukku - ja vähittäiskaupan huumausaine -, tupakka - ja alkoholivalvontaosasto myöntää luvan muun muassa alkoholijuomien tukkukauppaan ja voi esimerkiksi varoittaa luvan mahdollisesta keskeyttämisestä tai peruuttamisesta tai keskeyttää tai peruuttaa luvan voimassaolon. Kyseinen osasto valvoo myös, miten alkoholijuomien tukkukaupan tai vähittäiskaupan luvanhaltijat noudattavat luvanvaraisen toiminnan ehtoja. Liettuassa kunnan pormestari tai hänen valtuuttamansa kunnanhallinto myöntää alkoholijuomien vähittäismyyntilupia ja luvan täydennyksiä tai muutoksia sekä täsmentää luvan ehtoja. Kunnan pormestari tai hänen valtuuttamansa kunnanhallinto voi myös varoittaa luvan mahdollisesta keskeyttämisestä tai peruuttamisesta.
Lupa myönnetään sellaisille yrityksille, eurooppalaisille oikeushenkilöille ja niiden sivuliikkeille, jotka ovat tehneet lupahakemuksen alkoholituotteiden valmistamiseksi, alkoholijuomien tukku - tai vähittäiskaupan harjoittamiseksi, jos ne täyttävät laissa säädetyt luvan saannin edellytykset.
Liettuassa alkoholia ei saa myydä alle 20-vuotiaille. Ikärajaa nostettiin 18 vuodesta 20 vuoteen vuoden 2018 alussa voimaan tulleella alkoholilain muutoksella. Alkoholin myynti Liettuassa on kiellettyä muun muassa vankiloissa, sotilas - ja puolisotilaallisessa palveluksessa, poliisissa, terveydenhuollossa, oppilaitoksissa sekä näiden laitosten alueilla ja palvontataloissa. Alkoholia ei myöskään saa myydä vähittäisliikkeissä, joissa lapsille ja nuorille tarkoitettujen tavaroiden osuus on vähintään 30 prosenttia tavaroiden vähittäismyynnistä, messuilla (lukuun ottamatta luonnollisesti käyneitä alkoholijuomia, joiden etyylialkoholin tilavuuspitoisuus on enintään 7,5 prosenttia), näyttelyissä (lukuun ottamatta luonnollisesti käyneitä alkoholijuomia, joiden etyylialkoholin tilavuuspitoisuus on enintään 13 prosenttia), myyntiautomaateissa ja pääsääntöisesti alkoholia ei saa myydä myöskään ei-kiinteässä vähittäiskaupassa ja julkisessa ruokahuollossa.
Alkoholin myyminen verkossa ja alkoholijuomien toimitus on Liettuassa sallittua. Alkoholijuomien verkkokauppa tai toimitus ei edellytä erillistä lupaa tai lisenssiä, mutta elinkeinonharjoittajan, joka haluaa harjoittaa alkoholijuomien verkkokauppaa ja/tai toimittaa alkoholijuomia, on hankittava lain mukainen vähittäismyyntilupa ja sillä tulee olla myymälä, jossa vähittäiskauppaa harjoitetaan. Alkoholin toimitukseen sovelletaan Liettuassa samoja alkoholijuomien myyntiä koskevia vaatimuksia kuin vähittäismyyntipisteisiinkin.
Liettuan alkoholilaki ei kiellä yksityishenkilöitä ostamasta alkoholijuomia ulkomailta eikä oikeushenkilöitä harjoittamasta alkoholijuomien etämyyntiä, mutta tätä varten tarvitaan lupa, joka oikeuttaa alkoholijuomien vähittäismyyntiin. Alkoholijuomien etämyyntiä voi harjoittaa vain luvalla ja fyysisestä myyntipaikasta. Lupa vaaditaan siis kaikilta vähittäismyyntiä harjoittavilta yrityksiltä, myös niiltä, jotka eivät käy alkoholijuomien kauppaa Liettuan alueella, mutta harjoittavat alkoholijuomien tukku- ja/tai vähittäismyynnin rajat ylittävää etäkauppaa. Etämyyntiä harjoittavien toimijoiden on varmistettava kaikkien lainsäädännössä asetettujen vaatimusten täyttyminen. Toimijoiden on noudatettava esimerkiksi alkoholilaissa säädettyjä vähittäismyyntiaikoja ja ikäraja- ja päihtymyskontrollia — alkoholijuomia saa toimittaa maanantaista lauantaihin klo 10-20 ja sunnuntaisin klo 10-15 välillä ja juomia saa luovuttaa vain yli 20-vuotiaille henkilöille. Päihtyneille henkilöille ei saa luovuttaa alkoholijuomia. Alkoholijuomien etämyyntiä harjoittaville yrityksille voidaan määrätä taloudellisia seuraamuksia esimerkiksi alkoholilaissa säädettyjen ikärajojen rikkomisesta.
Puola
Puolassa alkoholijuomien myynti on luvanvaraista ja luvanvaraisuus koskee kaikkia enemmän kuin 0,5 prosenttia etyylialkoholia sisältäviä tuotteita. Puolassa erivahvuisille alkoholituotteille on erilliset lupatyypit; a) lupa alle 4,5% alkoholia sisältäville tuotteille ja oluttuotteille b) lupa 4,5-18% alkoholia sisältäville tuotteille ja c) lupa yli 18% alkoholia sisältäville tuotteille. Luvat ovat maksullisia ja niitä luvan myöntää kaupungin- tai kunnanvaltuusto. Jokainen kunta tai kaupunki myöntää rajallisen määrän alkoholituotteiden myyntilupia per vuosi.
Puolan alkoholilainsäädäntö on peräisin vuodelta 1982, mistä johtuen siinä ei olla voitu ottaa huomioon verkkomyyntiä yhtenä sallituista myyntipaikoista. Puolan viranomaisten ja tuomioistuinten kanta on aiemmin ollut, että verkkokaupan puuttuminen sallittujen myyntipaikkojen listalta merkitsee, että alkoholijuomien myynti verkkokaupoissa on kielletty. Puolan korkeimman hallinto-oikeuden 8.9.2022 antama tuomio muutti edellä esitettyä lähestymistapaa todeten, että verkkokauppa ei ole erillinen alkoholin myyntipaikka, vaan yrittäjän ja potentiaalisten asiakkaiden välinen kommunikaatiomuoto ja työkalu, joka mahdollistaa myynnin myös tietoverkon välityksellä. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomion mukaan voimassaolevat määräykset eivät kiellä alkoholin myyntiä internetin kautta, ja selkeän kiellon puuttuminen tarkoittaa siis, että myynti tässä muodossa on laillista. Alkoholin verkkomyynti Puolassa edellyttää, että myyjällä on voimassa oleva lupa alkoholintuotteiden myynnille kiinteissä myyntipisteissä.
Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mukaan alkoholin myynnin ehtojen oikea määrittäminen verkkokaupan säännöissä on ratkaisevan tärkeää kyseisen myyntimallin turvaamiseksi. Alkoholia myyville verkkokaupoille annetuissa myönteisissä tuomioissa ratkaisevana tekijänä on ollut se, että asiakkailta on ostohetkellä edellytetty sääntöjen hyväksymistä, joissa todetaan, että alkoholijuomien ostosopimuksen tekopaikaksi katsotaan tuotteiden myyntipiste, eikä alkoholin toimituspaikka, ja mikäli asiakas tilaa tuotteet kotiin kuljetettuina, tuotteet katsotaan asiakkaalle luovutetuiksi samalla hetkellä kun myyjä luovuttaa ne asiakkaan valtuuttamalle toimittajalle, esim. lähetille. Toisin sanoen ostaja valtuuttaa esimerkiksi kuljetusyrityksen tai lähetin noutamaan ja toimittamaan tuotteet.
Englanti ja Wales
Englannissa ja Walesissa alkoholijuomien myynti on luvanvaraista. Lupia on kahta eri tyyppiä; tilalupa (premises licence), joka vaaditaan esimerkiksi ravintoloilta ja baareilta, jotka haluavat myydä alkoholia, ja henkilökohtainen lupa (personal licence), joka vaaditaan henkilöiltä, jotka myyvät alkoholia. Lisäksi jokaisessa tilassa jolla on lupa (premises licence) pitää myös olla nimettynä vähintään yksi henkilö, jolla on henkilökohtainen lupa. Kyseisen henkilön ei tule olla paikan päällä jatkuvasti, mutta vastaa siitä, että alkoholin myynti tapahtuu lain puitteissa. Hakijan tulee suorittaa lupaan liittyvä koe (Personal Licence Holders Qualification Certificate). Luvan myöntää paikallishallinto (local council).
Englannissa ja Walesissa alkoholin ostamisen alaikäraja on 18 vuotta ja ikäraja koskee sekä mietoja että vahvoja alkoholijuomia. Kuitenkin 16- ja 17-vuotiaat voivat juoda mietoja alkoholijuomia täysi-ikäisen seurassa, mikäli tämä tapahtuu ruokailun yhteydessä ja sille osoitetussa tilassa. Englannissa ja Walesissa kaupat voivat myydä alkoholia 24 tuntia päivässä, paitsi sunnuntaisin jolloin myynti voi alkaa vasta klo. 10:00 jälkeen. Anniskelutiloissa, kuten baareissa voi ostaa alkoholia klo. 23:00 asti. Esimerkiksi baarit ja ravintolat voivat kuitenkin anoa myyntiluvan pidennystä, jota kautta myynti voi jatkua läpi yön. Englannissa ja Walesissa on laitonta myydä tai anniskella alkoholijuomia päihtyneelle henkilölle.
Alkoholijuomien myyminen verkossa on Englannissa ja Walesissa sallittua ja myynti verkossa edellyttää samoja lupia, kuin mitä vaaditaan esimerkiksi baarilta eli tilalupa ja henkilökohtainen lupa myydä alkoholia. Verkkokaupat edellyttävät, että ostajat vakuuttavat olevansa täysi-ikäisiä, mutta tätä ei valvota eikä tämä vaadi tunnistautumista. Alkoholijuomien toimitus edellyttää, että tilalupaan sisältyy oikeus myydä alkoholia tilan ulkopuolella. Alkoholituote tulee luovuttaa henkilöllisyystodistusta vastaan, mikäli ostaja vaikuttaa alaikäiseltä. Tuotetta ostaessa pitää myös vakuuttaa olevansa täysi-ikäinen.
Espanja
Alkoholijuomien myynti Espanjassa on luvanvaraista, ja luvat haetaan paikalliselta kunnan tai kaupungin hallinnolta. Alkoholinmyynti on Espanjassa sallittua pääsääntöisesti klo 8–22 itsehallintoalueesta riippuen. Alkoholin juominen ja myynti julkisilla paikoilla on kiellettyä, ellei kyseessä ole yksityisen toimijan (kuten baarin tai ravintolan) terassi.
Alkoholijuomien myynnistä ja kotiinkuljetusta vastaava viranomainen on verovirasto (Agencia Tributaria). Lisäksi elinkeinoharjoittajan tulee olla rekisteröitynyt elintarvikeyritysten yleiseen terveysrekisteriin (Registro General Sanitario de Empresas Alimentarias y Alimentos (RGSEAA). Alkoholin verkkomyyntiä valvovat autonomisten alueiden kuluttaja-asioiden osastot (Direcciones generales de Consumo de las CCAA). Lisäksi markkinoinnin ja ikärajatarkastuksen valvonta on hajautettu useammalle viranomaiselle.
Alkoholin myynti verkossa on mahdollista, ja sitä valvotaan samalla tavalla kuin muuta myyntiä. Myös alkoholin toimittaminen on mahdollista Espanjassa. Samat kellonaikarajoitteet, ikärajat ja muut fyysiseen myynnin rajoitukset pätevät myös toimituksiin.
Ranska
Ranskassa jokaisella, joka aikoo avata alkoholijuomia myyvän toimipaikan joko päätoimisesti tai sivutoimisesti, on oltava lupa (Permis d'Exploitation), oli kyse sitten paikan päällä myynnistä (esim. ravintola, yökerho yms.) tai mukaan myynnistä (esim. supermarketit, postimyynti tai Internet-myynti). Luvan saamiseksi on käytävä koulutus, joka kestää 20 tuntia ja on voimassa 10 vuotta. Lupa haetaan kaupungintalolta, josta pyydetään todistus em. koulutuksesta, kun liiketoimintaa ollaan avaamassa tai jos henkilö hakee toimilupaa elinkeinonharjoittamiseen. Ranskassa toimiluvan myöntää kunta (ts. paikallishallinnon tason kompetenssi eli
mairie
), johon alkoholia myyvä toimiliike perustetaan.
Kun alkoholijuomia tarjoillaan aterioiden yhteydessä, ravintolan omistajalla on oltava ravintolalupa (kaikkia alkoholijuomia varten) tai ”pieni ravintolan lupa” (petite licence de restaurant) (vain viinejä, siidereitä ja oluita varten). Liikkuvat myyjät (ruoka-autot, catering-autot, pizza-autot jne.) saavat myydä ainoastaan juomia, joiden alkoholipitoisuus on enintään 18%, eli niitä koskee vain ”pieni ravintolan lupa”. Myös tilapäiset luvat (kuten urheilutapahtumiin urheiluseuroille ja -yhdistyksille) ovat mahdollisia Ranskan kansanterveyslainsäädäntöä kunnioittavissa rajoissa.
Alkoholin myynti alaikäisille (alle 18-vuotiaille) ja raskaana oleville naisille on Ranskassa kiellettyä ravintoloissa, kaupoissa ja baareissa. Huoltoasemilla on kiellettyä myydä alkoholijuomia mukaan otettavaksi kello 18.00 ja 08.00 välisenä aikana. Kaikkien take away -toimijoiden (supermarket, päivittäistavarakauppa jne.), jotka haluavat myydä alkoholia kello 22.00 ja 8.00 välisenä aikana, on läpäistävä erityinen koulutus saadakseen luvan myydä alkoholijuomia yöllä.
Ranskassa alkoholin myymistä internetissä koskee sama lainsäädäntö kuin paikan päällä mukaan myytävää alkoholia. Siten ”pienellä luvalla” (petite licence) saa myydä ryhmän 1 juomia (alkoholittomia) ja ryhmän 3 (alle 18 % juomat) juomia internetissä. Ryhmän 4 juomien, kuten rommin, myyntiin tarvitaan lupa (licence). Sen avulla voi myydä verkkosivustolla sekä alle että yli 18% alkoholijuomia. Myös alkoholijuomien toimitus on Ranskassa mahdollista ja sitä koskee sama lainsäädäntö kuin mukaan myytävää alkoholia. Alkoholijuomien myynti ja luovutus alle 18-vuotiaille on myös toimituksessa kiellettyä, mutta juomien ostaminen verkossa ja juomien toimituksen tilaaminen ei edellytä tunnistautumista.
Ranskassa alkoholijuomien myyntiä valvoo ensisijaisesti poliisi (police administrative). Santarmi (Gendarmerie) valvoo ensisijaisesti tilapäisiä alkoholilupia (esim. liikkuvat myyjät), mutta myös kunnallinen poliisi osallistuu niiden valvontaan.
Yksityiset kuluttajat voivat tilata alkoholia toisiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta myyjiltä. Etämyynnin on tapahduttava Manner-Ranskassa asuvalle yksityishenkilölle. Valmisteveron alaisten tavaroiden on oltava jo luovutettu kulutukseen siinä jäsenvaltiossa, josta tavarat lähetetään. Ranskan verot on maksettava tavaroiden saapuessa Ranskaan. Tavarat on lähetettävä tai kuljetettava Ranskaan joko suoraan tai välillisesti myyjän toimesta tai hänen puolestaan.
Italia
Italiassa alkoholijuomien myyminen edellyttää lupaa, jonka myöntää Italian tulli- ja monopolivirasto (Agenzia delle Dogane e dei Monopoli). Luvan saannin edellytyksenä on, että hakijaa ei ole tuomittu alkoholin laittomasta valmistuksesta eikä veronkierrosta. Italiassa alkoholijuomien myyminen verkossa ja alkoholijuomien toimitus on mahdollista ko. luvalla.
Kreikka
Kreikassa ei ole erityistä lupaprosessia alkoholin myynnille. Alkoholin myynti tulee mainita yrityksen toimintaa koskevassa kuvauksessa, kun se hakee toimintalupaa. Vaihtoehtoisesti tieto alkoholin myynnistä tulee saattaa viranomaisten tietoon, jos alkoholi lisätään myyntituotteeksi myöhemmin. Kreikassa alkoholia on myynnissä myös supermarketeissa.
Kreikassa ainoa rajoitus alkoholinmyyntiin on se, ettei alkoholia saa myydä alle 18-vuotiaille. Tämän ikärajoituksen noudattaminen on kuitenkin myyjän vastuulla. Viranomaiset voivat tehdä pistokokeita erityisesti baareissa ja yöelämän huvittelupaikoissa koskien myös mahdollisesti alaikäisille tarjottavia alkoholijuomia. Kreikassa alkoholin myynnille verkon kautta tai alkoholijuomien toimitukseen ei ole rajoituksia. Verkkomyynnissä tulee kuitenkin yleensä täytettäväksi henkilötiedot, joista selviää tilaajan ikä.
Kreikassa alkoholijuomien kauppaa valvovat eri viranomaiset; pääasiassa tulli- ja veroviranomaisten valvontayksiköt koskien maahantuodusta alkoholista maksettuja veroja ja tulleja (jos kolmansista maista tuotu). Myös kehitysministeriöllä on omat tarkastajansa, jotka suorittavat tarkastuksia pääasiassa tehtyjen ilmiantojen perusteella. Kreikan viranomaisten yksi erityinen syy valvontaan on joissain yöelämän huvittelupaikoissa tarjoiltavat alkoholisekoitukset, jotka voivat olla vaarallisia kuluttajien terveydelle.
6
Lausuntopalaute
6.1
Lausuntokierroksella saatu palaute
Luonnos hallituksen esitykseksi julkaistiin sähköisessä lausuntopalvelussa 13.6.2025.
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta (alkoholijuoman toimittaminen, etämyynti ja markkinointi). Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/1531/2024. Verkossa:
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=64797547-0655-45b9-9e0f-cb816cb21fbe
Lausuntopalvelussa julkaistiin myös ruotsinkielinen tiivistelmä esitysluonnoksesta. Lisäksi lausuntopyyntö ja ruotsinkielinen tiivistelmä esitysluonnoksesta lähetettiin usealle vastaanottajalle. Vastausaikaa oli 31.7.2025 saakka.
Esitysluonnoksesta saatiin yhteensä 107 lausuntoa. Lausunnon antoivat liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan valtionvirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto (aluehallintovirastojen yhteinen lausunto), Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Oikeuskanslerinvirasto, Oikeusrekisterikeskus, Opetushallitus, Poliisihallitus, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Tulli, Vanhusasiavaltuutettu, Verohallinto, Etelä-Karjalan hyvinvointialue, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, Helsingin kaupunki, HUS-Yhtymä, Kainuun hyvinvointialue, Kanta-Hämeen hyvinvointialue, Kotkan kaupunki, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Pohjanmaan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue (Siun sote), Salon kaupunki, Satakunnan hyvinvointialue, Varsinais-Suomen hyvinvointialue, A-Kiltojen Liitto ry, A-klinikkasäätiö, Alko Oy, Astra Wines Oy, Audiovisual Producers Finland - APFI ry, Delivery Hero Finland Oy, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry/päihdeasiamiestoiminta, Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, International Blue Cross, Irti Huumeista ry, Kaupan liitto ry, Kesko Oyj, Kuluttajaliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Lidl Suomi, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Marketing Finland, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Medialiitto ry, Mielenterveyspooli, MIELI Suomen Mielenterveys ry, MTV Oy, Munuais- ja maksaliitto ry, N2 Helsinki Oy, Nordan, Olutliitto ry, Oy Sinebrychoff Ab, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry, Passiofy Oy, Pienpanimoliitto ry, Posti Group Oyj, Päihdelääketieteen yhdistys ry, Päivittäistavarakauppa ry, RadioMedia ry, Raittiuden Ystävät ry, Sanoma Media Finland Oy, Seulo Palvelut Oy, Sininauhaliitto ry, SOK / S-ryhmä, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Starship Technologies Finland Oy, Suomen Alkoholijuomakauppa ry (SAJK), Suomen ASH ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Lääkäriliitto - Finlands Läkarförbund, Suomen Palautuspakkaus Oy, Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry, Suomen Tislaamoliitto ry, Suomen viininkasvattajat ry, Suomen Viiniyrittäjät Ry, Suomen Yleislääkärit GPF ry, Suomen Yrittäjät ry, Syöpäjärjestöt, Tapahtumateollisuus ry, Viva Wine Group AB, Wolt Enterprises Oy ja WTD Media Oy ja 10 yksityishenkilöä. Yhden yksityishenkilön lausunnossa tuotiin esille, että lausunnon takana on myös 56 muuta henkilöä, jotka edustivat erilaisia sisällöntuottajia. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti, ettei sillä ole lausuttavaa asiasta.
Kaikki lausunnot ovat nähtävillä Hankeikkunassa (hanketunnus STM004:00/2024) osoitteessa
https://stm.fi/hanke?tunnus=STM004:00/2024
.
Lausuntopalautetta tuli runsaasti niin etämyyntiä, alkoholijuoman toimittamista kuin markkinointia koskevista säännöksistä. Valtaosa lausunnonantajista suhtautui esitykseen varsin kriittisesti, mutta lausuntopalaute oli osin myös jakautunutta. Osa lausunnonantajista ei tuonut lausunnossaan esille varsinaista kantaansa muutosehdotukseen, mutta näissäkin lausunnoissa esitettiin useita korjaus- ja kehitysehdotuksia lakiesitykseen. Osa lausunnonantajista vastusti esitystä kokonaisuudessaan, mutta kannatti kuitenkin joitakin esitettyjä muutoksia. Lisäksi osassa lausunnoissa otettiin kantaa vain tiettyihin teemoihin. Esimerkiksi monet media-alan edustajat lausuivat ainoastaan esityksessä ehdotetusta markkinointisääntelystä.
Lausuntopalaute etämyyntiä koskevasta sääntelystä
Lausunnonantajat pitivät yleisesti hyvänä asiana, että etämyynnin oikeustilaa selvennettäisiin. Kuitenkin etämyyjien ja Suomeen sijoittautuneiden toimijoiden erilainen kohtelu herätti runsaasti kritiikkiä. Niin viranomaiset, kansanterveysjärjestöt kuin elinkeinoelämän edustajat pitivät erittäin ongelmallisena sitä, että ulkomailla toimivat verkkokaupat saisivat myydä suoraan kuluttajille jopa 80-prosenttisia alkoholijuomia, kun taas Suomeen sijoittautuneet toimijat voisivat myydä ja toimittaa kotiin enintään 5,5/8,0-prosenttisia alkoholijuomia. Elinkeinoelämän edustajista esimerkiksi MaRa totesi lausunnossaan, että kyseessä on räikeä kilpailuvääristymä. SAJK puolestaan totesi, että sen jäsenyritysten pääasiallinen myyntikanava on Alko, ja ne ovat siten suoraan riippuvaisia Alkon toimintamahdollisuuksista, joita lakiesitys oleellisesti kaventaa. Toisaalta eräissä kaupan alan edustajien, kuten Kaupan liiton, lausunnoissa katsottiin, että esitysluonnos on muuttunut edellisen lausuntokierroksen jälkeen positiiviseen suuntaan monella tavalla ja edellytykset tasapuoliselle kilpailulle kuljetusten suhteen tunnistetaan. Näissäkin lausunnoissa nostettiin esille, että edelleen osa suomalaisista toimijoista on muutoin epäedullisemmassa asemassa suhteessa ulkomaisiin (esim. pienpanimot ja tislaamot).
Monet lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että etämyyntiä koskeva esitys käytännössä murtaisi Alkon aseman ja pitivät esitystä siksi hallitusohjelmankirjausten vastaisena. Tämä nostettiin esille esimerkiksi Valviran, aluehallintovirastojen, THL:n, kansanterveysjärjestöjen ja Alkon lausunnoissa. Esimerkiksi THL arvioi lausunnossaan esityksen johtavan siihen, että suomalaiset kaupat perustaisivat omia etämyyntipisteitä Tallinnaan, ja yritykset vetoaisivat poliitikkoihin epätarkoituksenmukaisen ja kohtuuttoman tilanteen lopettamiseksi avaamalla viinien ja väkevien alkoholijuomien markkinat myös suomalaisille. Lisäksi Alko katsoi lausunnossaan, että etämyynnin osalta esitykseen tulisi täsmentää, että alkoholin rajat ylittävä etämyynti on vähittäismyyntiä ja poikkeus Alkon monopoliin.
Monissa lausunnoissa todettiin, ettei EU-oikeus ole esteenä etämyynnin rajoittamiselle. Lausunnoissa tuotiin esille, että komissio ei ole edellyttänyt kaikkien alkoholijuomien etämyyntioikeutta eikä tällaista ole edellytystä tule myöskään EU-oikeudesta tai tuomioistuinratkaisuista. Etämyynnin prosenttiraja ehdotettiin näissä lausunnoissa asetettavaksi vastaavaksi kuin vähittäismyynnissä, eli 5,5/8,0 prosenttiin. Eräissä yksityishenkilöiden lausunnoissa puolestaan katsottiin, että etämyyntiä ei voi EU-oikeuden näkökulmasta rajoittaa mitenkään. Joissakin lausunnoissa tuotiin esille, että esitys on eduskunnan etämyynnistä vuonna 2017 antaman lausuman vastainen.
KKV totesi lausunnossaan, että sellaisen sääntelyratkaisun löytäminen, joka toteuttaisi yhtä aikaa hallitusohjelman tavoitteet siitä, ettei Alkon kansanterveydellistä tehtävää ja asemaa muuteta, että suomalaisilla on oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta alkoholia toisissa EU-maissa toimivilta yrityksiltä, ja että Alkolle ja kotimaisille vähittäismyyntiluvallisille toimijoille sallitaan alkoholin verkkokauppa sekä muut jakeluun ja noutoon perustuvat vähittäismyyntikonseptit, on käytännössä mahdotonta, etenkin kun sääntelyratkaisun tulisi samalla olla EU-oikeudellisesti mahdollinen. KKV piti siten valittua sääntelyratkaisua ymmärrettävänä, vaikka se onkin KKV:n mukaan tasapuolisen kilpailuasetelman näkökulmasta ongelmallinen.
Kritiikkiä herätti myös se, että etämyynti ei olisi ilmoituksen- tai luvanvaraista. Erityisesti monet elinkeinoelämän edustajista totesivat, että esitys asettaa kotimaiset ja ulkomaiset toimijat eri asemaan, kun etämyyjiltä ei edellytetä lupa- tai ilmoitusmenettelyä. Myös viranomaisten ja kansanterveysjärjestöjen lausunnoissa tuotiin esille lupa- ja ilmoitusvelvollisuuden puuttuminen. Toimijat kritisoivat sitä, että esityksessä lupa- ja ilmoitusvelvollisuuden puuttumista on perusteltu mahdollisimman laajalla tavaroiden liikkuvuudella ja hallinnollisen taakan vähentämisellä. Perustelun nähtiin olevan epäreilu, kun samaan aikaan Suomessa toimivilla tahoilla on oltava lupa toiminnalleen. Toisaalta Valvira piti lausunnossaan järkevänä, että lainsäädännön vaatimukset kohdistuvat Suomessa toimiviin tahoihin, joihin viranomaisella on tosiasiallinen mahdollisuus kohdistaa valvontaa.
Myös oikeusministeriö nosti lausunnossaan esille ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden yhdenvertaisuuden. Oikeusministeriön lausunnon mukaan kotimaisten myyjien erilainen kohtelu näytetään luonnoksessa perusteltavan lähinnä Euroopan unionin oikeuden edellyttämällä tavaroiden vapaan liikkuvuuden toteutumisella. Tällainen perustelu vaikuttaa kuitenkin toimivan heikosti suhteessa siihen, miksi kotimaisilla vähittäismyyjillä ei tulisi olla samoja elinkeinon harjoittamiseen liittyviä oikeuksia kuin muissa EU-maissa toimivilla vähittäismyyjillä. Oikeusministeriön mielestä perusteluja tulisi täydentää esimerkiksi nimenomaisella arviolla siitä, muodostuisiko kaavailtu sääntely kotimaisten elinkeinotoimijoiden kannalta kohtuuttomaksi, ja että ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden erilaisen kohtelun hyväksyttävyyttä tulee arvioida perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkiellon kannalta.
Osa lausunnonantajista otti kantaa myös etäoston sääntelyyn. Esimerkiksi Valvira katsoi lausunnossaan, että on valvonnallisesti haastavaa, että etämyydyille ja etäostetuille alkoholijuomille olisi erilaiset merkitsemisvelvollisuuden ja erilaiset vaatimukset toimituksen suhteen. Jos vain osassa alkoholitoimituksista olisi merkintä alkoholista, eikä sitä muiden kuin etämyytyjen toimitusten osalta edellytettäisi, olisi valvovan viranomaisen vaikea valvoa, onko toiminta alkoholilain mukaista. Alko totesi lausunnossaan, että etäostoa tulisi koskea samat vaatimukset kuin etämyynnin toimituksessa ja että myös etäostoissa tulisi edellyttää paketin merkitsemistä. Alko ehdotti lausunnossaan myös, kuljetusyrityksille asetetaan velvollisuus tarkistaa veronmaksun tunniste aina ennen toimitusta. Verohallinto kiinnitti lausunnossaan huomiota todennäköisiin tilanteisiin, joissa etämyyjä tulisi häivyttäneeksi etämyynnin tunnusmerkkejä näkyviltä ja joissa tämän vuoksi tulkittaisiin virheellisesti, että kyse ei ole etämyynnistä vaan etäostosta. Koska etäostotilanteet eivät ole toimituslupasääntelyn piirissä, voisi etämyynnin virheellinen tulkitseminen etäostotapahtumaksi aiheuttaa Verohallinnon mukaan sen, että etämyyjä saa tuotteensa toimitettua yksityishenkilöille muutoin kuin toimitusluvan haltijoiden kautta. MaRa ehdotti tarkennusta 37 §:n 5 momentin perusteluihin, jossa säädettäisiin etäostoissa noudatettavista luovutuskielloista. Perusteluissa tulisi tuoda esille, että kaikissa tilanteissa, joissa paketista on havaittavissa sen sisältävän alkoholia, tulisi paketti luovuttaa henkilökohtaisesti luovutuskieltojen noudattamiseksi.
Etämyynti- ja etäostosääntelyn ulottaminen kolmansiin maihin ja oikeushenkilöihin sai myös lausuntopalautetta osalta viranomaisilta. Valtiovarainministeriö ja Valvira katsoivat, että määritelmien ulottaminen kolmansiin maihin ja ETA-maihin tekee soveltamisesta sekavaa, koska määritelmät koskisivat alkoholilaissa osin eri tilanteita kuin valmisteverotuslaissa. Valtiovarainministeriön lausunnon mukaan jatkovalmistelussa tulisi vielä selvittää ja harkita sellaista sääntelyvaihtoehtoa, jolla saavutettaisiin selkeä verkko-ostamista koskeva kokonaisuus. Lisäksi Valvira ehdotti, että väärinkäsitysten välttämiseksi etämyynnistä ja etäostosta puhuttaisiin vain niiden määritelmän (3 §) mukaisessa tarkoituksessa, kun kyse on yksityishenkilölle toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta tapahtuvasta myynnistä.
Alko ja valvontaviranomaiset nostivat lausunnossaan esille, että perusteluihin tai pykälään tulisi yksiselitteisesti kirjata, että etämyytäviä juomia ei voida toimittaa Suomessa sijaitsevista varastoista. Alko totesi lausunnossaan pitävänsä tärkeänä, että tuotteet tosiasiassa sijaitsevat tilaushetkellä Suomen ulkopuolella ja ettei ns. tullirajan ulkopuolella, mutta Suomessa fyysisesti sijaitsevia myyjän kaupintavarastoja hyväksytä. Lausunnossa nostettiin esille myös, että esityksessä jää epäselväksi, missä ajassa ja miten alkoholijuoma on palautettava etämyyjälle, mikäli luovutus ei ole mahdollinen. Lausunnossa esitettiin säädettäväksi luovuttamattomien tuotteiden palautuksesta vastaavasti kuin 27 §:n 2 momentissa on säädetty Alkon luovutuspaikkojen osalta.
Elinkeinoelämän ja Alkon lausunnoissa otettiin kantaa etämyynnistä toimitettavien alkoholijuomien luovutusajankohtiin. Alko ja osa elinkeinoelämän toimijoista katsoivat, että etämyynnissä tulisi soveltaa vastaavia luovutusaikoja kuin Alkolla, sillä etämyynnissä voidaan luovuttaa myös yli 5,5/8,0 vahvuisia alkoholijuomia. Posti ja Tislaamoliitto puolestaan katsoivat, että luovutusaikojen tulisi olla vastaavat kaikissa alkoholijuomien toimituksissa vähittäismyyntiosapuolesta riippumatta.
Esityksessä ehdotettua etämyyjän merkintävelvollisuutta ehdotettiin tarkennettavaksi eräissä lausunnoissa. Esimerkiksi Tulli ja Valvira kiinnittivät huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa ole tarkkoja säännöksiä siitä, miten lähetykseen merkittäisiin sen sisältävän alkoholijuomaa ja erikseen väkevää alkoholijuomaa. Valvira nosti esiin, voisiko merkinnän tehdä millä tahansa kielellä tai voisiko merkintä olla pelkästään kuvallinen. Valviran mukaan säännöksen täsmentäminen olisi välttämätöntä ottaen huomioon, että kyseisen velvollisuuden rikkominen olisi sanktioitavaa ehdotetulla etämyyjälle määrättävällä seuraamusmaksulla.
Tulli nosti lausunnossaan esille, että sen rooli sääntelykokonaisuudessa jää epäselväksi. Tullin lausunnon mukaan sääntelyssä tulisi tarkentaa, milloin kyse on Tullin valvottavasta maahantuonnista ja milloin valvonta kuuluu Valviralle. Lisäksi Tulli esitti, että sille tulisi säätää samanlaisesta tietojensaantioikeudesta kuin esityksen 63 §:n 3 momentissa säädettäisiin Verohallinnolle. Verohallinto puolestaan katsoi, että tulisi selventää kyseisen säännöksen lisäarvoa, sillä Verohallinnolla on oikeus saada tietoja Valviralta voimassa olevan lain 64 §:n 1 momentin perusteella. Verohallinto ja Tulli kiinnittivät lausunnoissaan huomiota viranomaisten välisten tietojenvaihtoa koskevaan sääntelyyn, ja esittivät, että jatkovalmistelussa tulisi tarkemmin selvittää, miten tietoja voitaisiin luovuttaa esimerkiksi rajapintojen kautta. Lisäksi oikeusministeriö edellytti Verohallinnon tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen tietosisällön täsmentämistä ja säännöskohtaisten perusteluiden täydentämistä.
Valtiovarainministeriön, Tullin ja Verohallinnon lausunnoissa otettiin kantaa esityksen vaikutuksista valmisteverokertymään. Verohallinto totesi, että muutokset alkoholilakiin selkeyttävät oikeustilaa Suomessa ja mahdollistavat sinällään aiempaa paremmin rajat ylittävän etämyynnin valvonnan yhteistyössä eri viranomaisten välillä tuottaen tietoa, joka voi olla hyödyllistä myös Verohallinnon suorittamissa verotuksen valvontatoimenpiteissä. Tulli taas totesi, että yleisesti esitys voisi todennäköisesti pienentää alkoholiverokertymää, sillä jo yksinomaan Alkon monopoliaseman murtaminen siirtäisi todennäköisesti verollista kulutusta entistä enemmän verottomaan kulutukseen. Valtiovarainministeriö puolestaan katsoi, että esityksestä ei ilmene, miten ehdotettujen säännösten arvioidaan tukevan valmisteverojen tehokasta perintää.
Lausunnonantajista alkoholijuomien valmistajien edustajat ja Suomen Palautuspakkaus Oy ottivat kantaa etämyynnistä tilattujen juomapakkausten kierrätykseen ja tuottajavastuuseen. Lausunnonantajat totesivat, ettei etämyynnissä tuotavien alkoholijuomapakkausten kierrätyksestä huolehtiminen ja tästä aiheutuvien käsittelykustannusten maksaminen saa jäädä kotimaisten yritysten vastuulle, vaan ulkomaisten myyjien tulisi vastata tästä.
Monissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että viranomaisille tulee varata riittävät resurssit etämyynnin valvontaan.
Lausuntopalaute alkoholijuoman toimittamista koskevasta sääntelystä
Kotiinkuljetusta vastustivat kansanterveysjärjestöt ja suurin osa viranomaisista. Viranomaisista työ- ja elinkeinoministeriö totesi kannattavansa alkoholipolitiikan uudistamiseen liittyviä tavoitteita ja kilpailun lisäämistä. KKV puolestaan totesi, ettei se ole kattavasti arvioinut, millaisia vaikutuksia esityksellä olisi kuluttajille, yrityksille ja laajemmin yhteiskuntaan, eikä sillä siten ole vahvaa kantaa asiaan. Esitykseen liittyisi KKV:n mukaan sekä mahdollisia hyötyjä että haittoja. Elinkeinoelämän edustajat sen sijaan kannattivat kotiinkuljetuksen sallimista ja alkoholipolitiikan uudistamista hallitusohjelman mukaisesti. Samoin Alko kannatti kotiinkuljetuksen sallimista.
Kotiinkuljetusta vastustavat tahot katsoivat esityksen lisäävän alkoholin saatavuutta ja esityksen todettiin olevan alkoholilain 1 §:ssä määritellyn tarkoituksen vastainen. Useat lausunnonantajat katsoivat, että kotiinkuljetuksen salliminen siirtää alkoholinkulutusta yhä enemmän kotioloihin, joissa se voi myös pidentää ja tihentää juomiskertoja, lisätä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa sekä altistaa lapsia myös muulla tavoin vanhempien alkoholinkäytön ongelmille. Kotiinkuljetuksen arvioitiin lisäävän todennäköisimmin riski- ja ongelmakäyttäjien kulutusta ja sen arvioitiin voivan lisätä haitallisesti myös ikääntyneiden ja liikkumisrajoitteisten henkilöiden alkoholinkäyttöä. Useissa lausunnoissa nostettiin esille erityinen huoli lapsista ja nuorista. Esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliitto totesi lausunnossaan esityksen vaarantavan lasten oikeuksien toteutumisen. Lausunnossa muistutettiin, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Joissakin lausunnoissa myös todettiin, että Suomessa nuorten alkoholinkäytön vähenemiseen yksi keskeisesti vaikuttanut tekijä on ollut nuorten kokema alkoholin saatavuuden vaikeutuminen eli käytännössä tehostunut ikärajavalvonta. Lausunnonantajat katsoivat, että toteutuessaan ikärajavalvonta heikkenisi ja alkoholijuomia saatettaisiin herkemmin luovuttaa alaikäisille. Erityisesti hyvinvointialueiden ja kansanterveysjärjestöjen lausunnoissa esityksen todettiin lisäävän sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia jo ennestään vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
Useat lausunnonantajat katsoivat, että lakiin tulisi ottaa vastaavanlainen vaatimus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta kuin aikaisemmassa alkoholijuoman toimittamista (HE 173/2024) koskevassa hallituksen esityksessä oli. Esimerkiksi Valvira, aluehallintovirastot, Alko, Opetushallitus, Wolt ja Foodora esittivät tätä. Vahvaa sähköistä tunnistamista kannattavat tahot katsoivat, että vaatimus vaikeuttaisi alaikäisten ostoyrityksiä ja ehkäisisi alkoholin luovuttamista alaikäisille. Sen sijaan MaRa ja Tislaamoliitto katsoivat lausunnoissaan, ettei vahvaa sähköistä tunnistamista tule vaatia. Lausuntojen mukaan vaatimus olisi pienille toimijoille raskas eikä kotimaisilta toimijoilta tulisi vaatia sellaista, mitä ulkomaisilta toimijoilta ei vaadita. Lausunnoissa katsottiin, ettei vaatimus ole tarpeellinen, sillä vastaanottajan ikä tarkastetaan luovutustilanteissa.
Monet lausunnonantajat ottivat kantaa myös luovutustilanteissa tapahtuviin ikätarkastuksiin. Muun muassa Valvira, aluehallintovirastot, THL, Alko ja PAM kannattivat esityksessä edellytettyä iän todennettavaa tarkastamista. Tämän nähtiin parantavan ikärajavalvonnan mahdollisuuksia ja turvaavan alkoholijuoman toimittajan asemaa. Osa elinkeinoelämän edustajista sen sijaan vastusti todennettavaa tarkastusta. Lausunnoissa katsottiin, että vaatimus todennettavasta tarkastuksesta lisäisi toimijoiden hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, minkä lisäksi joissakin lausunnoissa nostettiin esille tietosuojariskit. Yleisesti lausuntopalautteissa katsottiin, että todennettavaa tarkastamista tulisi täsmentää siten, että säännöksestä selviäisi, mitä tietoja tulisi merkitä rekisteriin ja millaiset vaatimukset koskisivat rekisteriä. Poliisihallituksen lausunnossa katsottiin, että käytännössä tulisi edellyttää, että tunnistamistapahtumasta kirjataan esitetyn tunnistamisasiakirjan myöntäjä, tyyppi ja asiakirjan numero. Alko puolestaan esitti, että myös luovutusajankohta tulisi merkitä luovutuksen yhteydessä, jotta luovutusaikojen noudattamista voitaisiin valvoa.
Lausunnonantajat kannattivat pääsääntöisesti toimituspassin edellyttämistä alkoholijuomien toimittajilta. Useammassa lausunnossa otettiin kantaa toimituspassikoulutuksen järjestämistahoihin. Valvira ja aluehallintoviranomaiset kannattivat sitä, että oikeus toimituspassikokeen järjestämiseen olisi valtioneuvoston toimiluvan tai opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämisluvan nojalla koulutusta antavilla oppilaitoksilla, sillä oppilaitosten järjestäminä toimituspassikokeiden tasalaatuisuus tulisi paremmin huomioitua ja kokeiden järjestämisen käytännön järjestelyihin liittyvä osaaminen tulisi varmistettua. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoi, että esityksessä tulisi perustella, miksi ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja ammattikorkeakoulut olisivat tarkoituksenmukainen taho myöntämään toimituspasseja, mutta esimerkiksi yliopistot, vapaan sivistystyön oppilaitokset tai yksityiset koulutusorganisaatiot eivät olisi, ja esitti harkittavaksi vaihtoehtoa, jossa toimituspassin myöntämisoikeus myönnettäisiin hakemuksesta edellytykset täyttäville toimijoille. OKM myös korosti lausunnossaan, että toimituspassikokeen järjestämisen tulisi olla ammatillisen koulutuksen järjestäjille ja ammattikorkeakouluille vapaaehtoinen tehtävä.
Kaupan liitto ja PTY katsoivat, että myös muut kuin esityksessä ehdotetut tahot voisivat toimituspassikoulutuksen järjestäjinä. Lisäksi lausunnoissa todettiin, että toimituspassikoulutus tulisi tarjota myös sähköisessä muodossa. Oikeusministeriön lausunnon mukaan puolestaan on olemassa riski, että toimituspassin hankkimiseen tulisi liittymään väärinkäytöksiä ja koulutuksessa ja kokeessa tulisi varmistaa, että ne suorittaa kyseinen henkilö itse. Oikeusministeriö esitti myös, että toimituspassin tehokkuutta väärinkäytösten torjumiseksi arvioitaisiin erillisellä tutkimuksella. Joissakin lausunnoissa ehdotettiin myös yhtä yhtenäistä passia anniskeluun ja toimittamiseen.
Erityisesti kaupan alan toimijoiden lausunnoissa esitettiin, että esitys tulisi toteuttaa teknologianeutraalisti. Lausuntojen mukaan uudet teknologiset ratkaisut mahdollistaisivat sen, että esimerkiksi robotti voisi luovuttaa alkoholijuoman ja huolehtia samalla ikä- ja päihtymystilakontrollista. Alkon ja Valviran lausunnoissa puolestaan katsottiin, että lakiin tulisi pykälätasolla selkeyttää, että alkoholijuoma tulisi luovuttaa henkilökohtaisesti vastaanottajalle.
Lausunnonantajat kannattivat yleisesti koeostomahdollisuutta. Valvira ja aluehallintovirasto katsoivat kuitenkin lausunnossaan, että esityksen säännökset eivät mahdollista tehokasta koeostovalvontaa. Esityksen mukaan vapaaehtoisia koeostajia voitaisiin käyttää vain, jos viranomaisella olisi aihetta olettaa, ettei alkoholijuomien toimitusluvan haltija noudata laissa säädettyjä velvollisuuksiaan. Viranomaisella ei kuitenkaan tilausvaiheessa olisi saatavilla tietoa siitä, kuka toimittaisi alkoholijuoman, mikä estäisi valvonnan kohdentamisen. Valvontaviranomaiset ja Poliisihallitus katsoivat myös, että koeostosääntelyä tulisi täsmentää. Elinkeinoelämän edustajat puolestaan toivat esiin huolensa siitä, kenellä olisi todentamisvelvollisuus, jos koeostotilanteissa menisi jotakin pieleen.
Elinkeinoelämän edustajat vastustivat lausunnoissaan toimituslupaan asetettavia lupaehtoja ja rajoituksia ja totesivat, että luvan edellytykset tulisi määritellä lain tasolla. Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että esityksessä olisi perusteltua tarkistaa sääntelyn täsmällisyys ja tarkkarajaisuus. Valvira puolestaan totesi lausunnossaan, että mikäli toimitustoiminnan sisältö ja menettelytavat olisi yksiselitteisesti määritelty laissa, lupaviranomaisella ei tarvitsisi olla laajaa oikeutta määrätä toimituslupaan ehtoja ja rajoituksia. Mikäli näitä ei säännellä laissa, tulisi lupaehtoja Valviran lausunnon mukaan olla mahdollisuus asettaa lisäksi koskien henkilöstöä ja alkoholijuomien toimitusaikaa.
Lausunnonantajat ottivat kantaa myös toimituskieltopaikkoihin. Viranomaiset pitivät yleisesti toimituskieltopaikkoja kannatettavina, mutta olivat sitä mieltä, että listaan tulisi lisätä lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvät paikat. Valvira ja aluehallintovirastot kannattivat ensisijaisesti sitä, että toimitukset sallittaisiin vain koti- ja yritysosoitteisiin. Sisäministeriön mukaan olisi perusteltua, että alkoholin toimittaminen ja luovuttaminen ei olisi mahdollista yleisillä paikoilla ja paikoissa, joissa sen nauttiminen tai hallussapito olisi muutoin kiellettyä, ja esitti toimituspaikkakieltoihin lisättäväksi järjestyslain 4 §:n 1 momentissa säädetyt paikat. Elinkeinoelämän edustajat puolestaan katsoivat, että toimituskieltopaikat olisivat käytännössä hankala toteuttaa ja että viranomaisten tulisi ylläpitää ajantasaista listaa kieltopaikoista. Lausunnoissa myös kannatettiin luopumista lasten ja nuorten kokoontumiseen liittyvästä toimituskieltopaikasta, koska rajoitus olisi monitulkintainen.
Valvontaviranomaiset vastustivat ehdotettua noutopistesääntelyä. Lausunnoissa katsottiin, että noutopisteet mahdollistaisivat vähittäismyyntipaikkaa koskevien säännösten kiertämisen, kun vähittäismyyntiluvan haltija voisi harjoittaa vähittäismyyntitoimintaa sellaisissa noutopisteissä, joihin ei olisi ollut mahdollista myöntää vähittäismyyntilupaa. Lausunnoissa katsottiin, että joka tapauksessa noutopisteiden määrä tulisi rajoittaa yhteen noutopisteeseen vähittäismyyntilupaa kohden, minkä lisäksi noutopisteiden osalta tulisi selventää, mitkä vähittäismyyntiä koskevat säännökset koskevat noutopistetoimintaa. Elinkeinoelämän edustajat puolestaan kannattivat noutopisteiden mahdollistamista. Lausunnoissa katsottiin, että alkoholijuomat tulisi voida luovuttaa toimitusluvan haltijalle siellä, mistä se on luvanhaltijoiden kannalta tarkoituksenmukaisinta. Lisäksi lausunnoissa katsottiin, että noutopisteissä tulisi mahdollistaa alkoholijuomien luovuttaminen suoraan asiakkaalle, ja että noutopisteen tulisi olla yrityskohtainen eikä vähittäismyyntilupaan sidottu.
Useat viranomaiset ja kansanterveysjärjestöt ottivat kantaa seuraamusmaksujen suuruuteen. Valvontaviranomaiset ja kansanterveysjärjestöt katsoivat, että seuraamusmaksujen ylärajaa tulisi korottaa vastaavasti kuin aikaisemmassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu eli 20 000 euroon. Lausunnoissa viitattiin myös muuhun lainsäädäntöön, jossa seuraamusmaksun yläraja on asetettu huomattavasti korkeammalle kuin voimassa olevassa alkoholilaissa oleva 1000 euroa. Elinkeinoelämän edustajat sen sijaan kannattivat seuraamusmaksun ylärajan pitämistä nykyisellään. Valvontaviranomaiset esittivät lisäyksiä seuraamusmaksun määräytymisperusteisiin.
Lausunnoissa otettiin kantaa myös toimituksen valvontamaksuihin. Valvira totesi lausunnossaan kannattavansa toimituksen valvontamaksumallia siltä osin, että valvontamaksun suuruuteen vaikuttaisi toimitusluvanhaltijan toiminnan laajuus. Kuitenkin sekä Valvira että aluehallintovirastot pitivät ehdotettua uhkasakkoprosessia byrokraattisena ja työläänä. Valvontaviranomaisten lausuntojen mukaan uhkasakkoprosessia toimivampi olisi malli, jossa olisi säädetty valvontamaksuille enimmäiskatto ja jos luvanhaltija ei toimittaisi raportointitietoja määräajassa, lupaviranomainen voisi laskuttaa valvontamaksun enimmäismäärän suuruisena. Osassa elinkeinoelämän lausuntoja katsottiin, että pienet toimijat tulisi vapauttaa valvontamaksuista. Lisäksi Wolt ja Posti ehdottivat maksukaton asettamista valvontamaksuihin.
Useat lausunnonantajat olivat huolissaan alkoholijuomien toimittajien turvallisuudesta luovutustilanteissa. Lausunnoissa nostettiin esille, että luovutustilanteet eivät ole verrattavissa myyntiin kaupan tai ravintolan tiloissa, sillä paikalla ei ole esimerkiksi muita työkavereita tai vartijoita. Esille nostettiin mahdollisuus siitä, että toimittaja kohtaa luovutustilanteessa päihtyneitä tai aggressiivisia asiakkaita, jolloin luovuttamisen estäminen olisi käytännössä haastavaa. PAM totesi, että toimittajien tulisi olla työsuhteisia, jotta toimittajilla olisi työnantajan ja työterveyshuollon koulutus ja tuki.
Valvira piti välttämättömänä valvonnan kannalta, että laissa säädettäisiin aiemman hallituksen esityksen luonnoksen mukaisesti siten, että alkoholijuomien toimituksessa vain toimitusluvanhaltija tai hänen henkilökuntaansa kuuluva voisi luovuttaa alkoholijuomia asiakkaille ja että vastaava edellytys tulisi koskea myös alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua. Lisäksi Valvira nosti esille, että aiemmassa hallituksen esityksen luonnoksessa alkoholijuomien vähittäismyynti ja anniskelu olisi määritelty alkoholijuomien luovuttamiseksi ja maksun vastaanottamiseksi niistä. Valvira totesi, että esityksessä maksujen vastaanottamisen alkoholijuomista ja juomien luovuttamisen niin anniskelussa, vähittäismyynnissä kuin toimituksessakin voisi tehdä kuka tahansa. Valviran lausunnon mukaan alkoholihaittoja on pyritty vähentämään siten, että alkoholiluvan on voinut saada vain elinkeinonharjoittaja, jolla on vaadittava luotettavuus ja taloudelliset edellytykset. Lupakäsittelyssä viranomainen varmistaa, että luvanhakijoilla ja niiden vastuuhenkilöillä ei ole esimerkiksi rikostaustaa tai veroja maksamatta. Näin on myös ehkäisty alkoholialan harmaata taloutta. Valvira katsoi lausunnossaan, että mikäli edellä mainittuja muutoksia ei tehtäisi, tarkoittaisi tämä käytännössä sitä, että alkoholilain lupajärjestelmä menettäisi merkityksensä. Lupaviranomainen voi tarkistaa ainoastaan luvanhakijan ja luvanhaltijoiden osalta taloudellisten edellytysten sekä luotettavuuteen liittyvien edellytysten täyttymisen. Jatkossa luvanhaltija voisi ulkoistaa maksujen vastaanottamisen ja alkoholijuomien luovuttamisen kenelle vain, jonka taustoja ei olisi varmistettu ja jolla ei olisi edes ilmoitusvelvollisuutta toiminnastaan. Viranomaisella ei siis olisi jatkossa tietoa, ketkä alkoholilain mukaista elinkeinoa todellisuudessa harjoittaisivat. Toimintaa voisi tulla hoitamaan myös toimijoita, jotka eivät voisi saada alkoholilain mukaista lupaa. Valviran lausunnon mukaan tämä kasvattaisi merkittävästi riskiä alkoholista aiheutuvien haittojen lisääntymiseen sekä mahdollistaisi toimijoilta harmaan talouden harjoittamisen alkoholialalla. Myös Poliisihallitus katsoi lausunnossaan, että alkoholin toimittaminen ja etämyynti saattaa mahdollistaa myös järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan. Toiminnan tehokas valvonta edellyttäisi Poliisihallituksen lausunnon mukaan viranomaisilta merkittäviä resursseja. Lisäksi toimiluvan myöntämisen (ja peruuttamisen) ehtoja tulisi tarkastella myös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan kautta.
Lausunnoissa otettiin kantaa alkoholijuomien palauttamiseen toimituksen epäonnistuessa. Esityksessä alkoholijuoman toimitusta voitaisiin yrittää uudelleen kaikissa muissa tilanteissa, paitsi jos luovutusta ei voitaisi sen vuoksi, että vastaanottaja olisi alle 18- tai 20-vuotias. Valvontaviranomaisten lausunnoissa katsottiin, että alkoholijuoma tulisi kaikissa tilanteissa palautettaisiin myyjälle toimituksen epäonnistuessa. Lausunnoissa katsottiin, että jos uudelleenvarastointi mahdollistettaisiin, häivyttäisi se edelleen tukkumyynti- ja toimitustoiminnan välistä rajanvetoa sekä heikentäisi valvontaa, sillä toimitusluvanhaltijan ei välttämättä tarvitsisi aina tehdä elintarvikelain (297/2021) 10 §:n mukaista ilmoitusta elintarviketoiminnasta toiminnan rekisteröintiä varten. Näissä tilanteissa alkoholijuomien välivarastointi ei olisi kenenkään viranomaisen valvottavissa.
Osa kaupan alan toimijoista ja Alko kiinnittivät huomiota henkilöllisyystodistuksen määritelmään. Lausunnoissa nostettiin esille, että henkilöllisyystodistuksen määritelmä olisi suppeampi kuin voimassa olevassa laissa ja että esimerkiksi pakolaisen matkustusasiakirjaa ei voitaisi esityksen perusteella jatkossa hyväksyä henkilöllisyystodistukseksi iän todistamiseen liittyvissä tilanteissa. Poliisihallitus totesi, että tyhjentävän luettelon kirjaaminen laintasoisesti ei ole täysin ongelmatonta ottaen huomioon, että sekä kansallisesti että EU:ssa on suunnitteilla uuden sukupolven digitaalisia henkilöllisyystodistuksia, jotka luonnoksen mukaan eivät sisältyisi säännöksen sanamuotoon.
Joissakin lausunnoissa esitettiin pikatoimitusten kieltoa, jotta voitaisiin ehkäistä impulsiivisia alkoholiostoja. Esimerkiksi aluehallintovirastojen lausunnossa viitattiin esimerkkinä Latviaan, jossa on juuri säädetty kuuden tunnin aikarajasta tilauksen ja toimituksen välissä.
Useammassa alkoholijuomien tuottajien lausunnoissa nostettiin esille, että myös tilaviineille ja käsityöläisoluille tulisi sallia kotiinkuljetus.
Oikeusministeriö edellytti lausunnossaan tarkennuksia 62 §:n 6 momentissa säädettyihin viranomaisen tiedonsaantioikeuksiin sekä täydennyksiä 64 §:ssä esitettyyn sääntelyyn tietojen luovuttamisesta yleisessä tietoverkossa.
Oikeusrekisterikeskus (ORK) kiinnitti huomiota esityksen sakkorekisteritietojen luovuttamista koskevaan 63 §:n 2 momentin sääntelyyn. ORK:n lausunnon mukaan sääntelyä tulisi täsmentää. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus katsoi, että esityksessä tulisi arvioida, aiheutuuko muutoksista ORK:lle lisäresurssitarvetta.
Useissa lausunnoissa otettiin kantaa lain voimaantuloa koskevaan sääntelyyn. Lausunnonantajat katsoivat, että voimaantulon alkoholijuomien toimitusten osalta tulisi olla realistinen. Elinkeinoelämän edustajat katsoivat, että voimaantulon tulisi olla sellainen, mikä mahdollistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset. Valvontaviranomaiset taas edellyttivät riittävästi aikaa lain toimeenpanoon, jotta esimerkiksi uudet tietojärjestelmät saadaan tehtyä. Ahvenanmaan maakunnan hallitus totesi lausunnossaan, että esityksessä ehdotetut muutokset edellyttävät muutoksia maakuntalakiin, eikä lainsäädäntöä pystyttäisi päivittämään ajoissa, mikäli voimaantulo olisi jo 1.1.2026.
Lausunnoissa oli runsaasti myös yksityiskohtaisia ja teknisluonteisia ehdotuksia pykäliin.
Lausuntopalaute markkinointisäännöksistä
Elinkeinotoimijat pitivät myönteisenä muutoksena sitä, että väkeviä alkoholijuomia voisi jatkossa markkinoida tietoverkossa. Tämän nähtiin edistävän vientiä ja kilpailukykyä. Väkevien alkoholijuomien markkinoinnin vapauttamista puolestaan vastustivat kansanterveysjärjestöt ja monet viranomaiset. Näissä lausunnoissa katsottiin, että muutos lisäisi alkoholimarkkinoinnille altistumista. Valvira totesi lausunnossaan, että se kannattaa mietojen ja väkevien alkoholijuomien markkinoinnin sääntelyn yhdenmukaistamista ja siten sääntelyn selkeyttämistä valvonnan tehokkaan toteutumisen näkökulmasta. Valvira kuitenkin katsoi, että alkoholijuomien markkinoinnin sääntelyä pitäisi yhdenmukaistaa lisäämällä esitysluonnokseen enemmän uusia markkinoinnin rajoituksia, jotka koskisivat niin mietoja kuin väkeviä alkoholijuomia. Useampi lausunnonantaja, kuten Valvira, aluehallintovirastot, THL ja eräät kansanterveysjärjestöt, esittivät asiakkaan aikaisempaan ostohistoriaan perustuvan kohdennetun markkinoinnin kieltoa. Lausunnoissa tuotiin esille, että markkinoinnin kohdentaminen aikaisemman ostohistorian pohjalta voisi johtaa siihen, että markkinointia kohdistuisi paljon alkoholijuomia ostaville, eli toisin sanoen riskikäyttäjille ja suurkuluttajille. Tämä tulisi lausunnonantajien mukaan huomioida säännöksissä erityisesti nyt, kun kotiinkuljetus sallittaisiin.
Elinkeinoelämän edustajat vastustivat voimakkaasti ehdotettuja uusia markkinointirajoituksia, kun taas monet viranomaiset kannattivat ehdotettuja uusia rajoituksia. Viranomaisista valtiovarainministeriö kuitenkin katsoi lausunnossaan, että ehdotettu markkinointisääntelyn kokonaisuus vaikuttaa luonnoksessa esitettyjen perusteiden valossa epäjohdonmukaiselta ja lisäisi mitä oletettavammin valvonnan resurssitarvetta.
Lausuntoja annettiin erityisesti ehdotetusta vaikuttajamarkkinoinnin kiellosta. Vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa kommentoivat myös monet media-alan edustajat ja sisällöntuottajat, jotka eivät muutoin ottaneet kantaa esitykseen. Elinkeinoelämän edustajat vastustivat voimakkaasti vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa. Lausunnoissa katsottiin, että vaikuttajamarkkinoinnin kielto vaikuttaisi erittäin laajasti sekä alkoholitoimialaan että yleisesti luovaan alaan. Lausunnoissa nostettiin esille, että vaikuttajamarkkinointi on kustannustehokas tapa markkinoida, minkä vuoksi se on tärkeä myös pienemmille toimijoille. Kielto nähtiin suhteettoman ankarana, ja lausunnoissa katsottiin, että lapsia ja nuoria voidaan suojella muutoinkin kuin täyskiellolla. Useiden lausunnonantajien mukaan jo nykyinen lainsäädäntö asettaa riittävät reunaehdot markkinoinnille. Lisäksi lausunnoissa nostettiin esille, ettei vaikuttajamarkkinoinnin kielto koskisi ulkomaille sijoittautuneita toimijoita, minkä vuoksi se asettaisi Suomeen sijoittautuneet toimijat epäedulliseen kilpailuasetelmaan. Edelleen lausunnoissa katsottiin, että mikäli vaikuttajamarkkinoinnin kiellosta säädettäisiin, tulisi laissa määritellä tarkemmin, mitä tarkoitetaan vaikuttajalla tai vaikuttajamarkkinoinnilla.
Pääosa viranomaisista, kuten Ahvenanmaan maakunnan hallitus, työ- ja elinkeinoministeriö, Valvira, aluehallintovirastot, THL, KKV sekä esimerkiksi Kuluttajaliitto ry ja SOSTE kannattivat vaikuttajamarkkinoinnin kieltoa. Lausunnoissa nousi esille, että markkinointikanavilla tavoitetaan helposti nuoria, minkä vuoksi kielto on lasten ja nuorten suojelun näkökulmasta perusteltu. Lausunnoissa nousi esille, että sosiaalisen median markkinoinnin tunnistettavuus voi olla usein puutteellista ja valvonta on vaikeaa. Esimerkiksi KKV totesi, että sosiaalisen median vaikuttajamarkkinointia on hankala valvoa vaikuttajien määrän ja käytettyjen välineiden takia (esim. Instagramissa julkaistut ”tarinat” katoavat pääsääntöisesti 24 tunnin kuluttua julkaisustaan).
Elinkeinoelämän edustajat vastustivat myös suoratoistopalveluiden markkinointikieltoa. Elinkeinoelämän edustajat pitivät ehdotusta syrjivänä, sillä kielto koskisi AV-direktiivissä tarkoitetun alkuperämaaperiaatteen mukaisesti vain Suomeen sijoittautuneita toimijoita. Myös viranomaisista liikenne- ja viestintäministeriö piti ehdotettua kieltoa ongelmallisena mediakentän tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta, ja katsoi, että ehdotetun kiellon vaikutuksen jäisivät oletettavasti vähäiseksi lasten ja nuorten alkoholimarkkinoinnille altistumisen vähentämisen kannalta. Liikenne- ja viestintäministeriö perusteli tätä lasten ja nuorten mediankulutuksen keskittymisellä vahvasti ulkomaisiin suoratoistopalveluihin sekä YouTuben ja TikTokin kaltaisiin palveluihin, joissa tapahtuva alkoholimarkkinointi olisi sallittua. Ehdotus sai myös kannatusta. Esimerkiksi Valvira ja Kuluttajaliitto ry toivat esille lausunnossaan, että ehdotus olisi tarpeen erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi. Valviran lausunnon mukaan heille saapuneiden yhteydenottojen perusteella suoratoistopalveluissa huolta on aiheuttanut se, että alaikäiset voivat katsoa täysi-ikäisen käyttäjän käyttäjätunnuksella perheohjelmaa keskenään, mutta mainokset ovat kohdentuneet täysi-ikäisille katsojille ohjelmasta ja kellonajasta riippumatta.
Erityisesti eri mediatahojen edustajat (MTV Oy, Sanoma Media Finland Oy, Medialiitto ry ja RadioMedia ry) vastustivat ehdotusta tv- ja radiomainonnan kiellon pidentämiseksi tunnilla. Lausunnonantajat pitivät ehdotusta epäloogisena, kun samaan aikaan verkkomarkkinointia vapautettaisiin, vaikka nuoret viettävät enemmän aikaa verkossa ja sosiaalisessa mediassa kuin lineaarisen tv:n parissa. Sanoma Media Finland Oy nosti lausunnossaan esille, että klo 22 jälkeiset mainostunnit eivät ole samanarvoisia keskenään, vaan merkittävä osa tv- ja radiokanavilla klo 22 jälkeen tapahtuvasta katselusta ja kuuntelusta tapahtuu välillä 22-23. Sanoma Media Finland Oy:n mukaan ehdotus tarkoittaisi sitä, että alkoholin mainonta näissä kanavissa vähenisi merkittävästi taikka loppuisi kokonaan.
Lausuntopalautetta annettiin myös sellaisista seikoista, joita eivät suoraan liittyneet lausuntokierroksella olleeseen hallituksen esityksen luonnokseen.
6.2
Jatkovalmistelu
Esitystä on muokattu jatkovalmistelussa. Esityksessä olleista markkinoinnin tiukennuksista luovuttiin kokonaan. Markkinoinnin tiukennukset olisivat kohdistuneet Suomeen sijoittautuneisiin toimijoihin, mikä olisi asettanut kotimaiset toimijat epätasa-arvoiseen asemaan ulkomaisiin toimijoihin nähden. Lisäksi markkinointia koskevaa sääntelyä on tarkennettu siten, että esityksen 50 §:n 2 momentin 3 kohdassa puhutaan painetuista sanoma- ja aikakauslehdistä.
Palautteen perusteella alkoholijuomien toimituksissa ei edellytettäisi todennettavaa iän tarkastamista, vaan luovutustilanteissa sovellettaisiin samanlaista sääntelyä kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa. Esityksen 35 a §:ää on muokattu siten, että toimituksissa ikä tulisi tarkastaa tarvittaessa.
Esityksen 35 a §:ää on tarkennettu selkeyden vuoksi siten, että siinä edellytetään alkoholijuoman toimittajan luovuttavan alkoholijuoman henkilökohtaisesti ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Lisäksi momentin sanamuotoa on tarkennettu siten, että sana noudettu on muutettu muotoon vastaanotettu. Näin ollen alkoholijuoman toimitus on sallittua vain, jos alkoholijuoma on ostettu ja vastaanotettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä.
Esitykseen on 35 §:ään lisätty myös kotimaan vähittäismyyntiluvanhaltijoille ja alkoholiyhtiölle velvollisuus merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa ja tarvittaessa väkevää alkoholijuomaa.
Alkoholijuomien toimituspassikokeen järjestäjätahoihin on lisätty vapaasta sivistystyöstä annetun laissa tarkoitetut oppilaitokset ja yliopistot.
Esityksen 37 §:ssä ehdotettuihin toimituskieltopaikkoihin on lisätty yleiset leikkikentät. Lisäksi lausuntokierroksen jälkeen toimituskieltopaikkoja on tarkennettu siten, että sosiaalihuollon palveluyksiköiden sijaan toimituskieltopaikkoja olisivat päihdehuollon yksiköt ja lastensuojelulain (417/2007) 57 §:ssä tarkoitettujen lastensuojelulaitosten asuinyksiköt.
Esityksen 2 §:n 4 momenttia on täydennetty siten, että siinä puhutaan etämyynnin lisäksi etäostosta. Lisäksi toisista ETA-maista tapahtuviin hankintoihin viitataan vain termeillä myynti ja osto, eikä etämyynti ja etäosto. Lain 17 b §:ssä viittaussäännöstä on tarkennettu siten, että momentissa puhutaan nimenomaan valmisteverovelvollisuudesta eikä verovelvollisuudesta.
Esityksen 35 §:n 1 momenttia on tarkennettu siten, että alkoholijuomien toimituksessa alkoholijuoma voidaan luovuttaa vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä alkoholijuoman toimitusluvan haltijalle, eikä tässä luovutustilanteessa vastaanottajan tarvitse olla alkoholijuoman toimittaja. Vastaanottaja voisi olla esimerkiksi toimitusluvan haltijan työntekijä, jolla ei ole toimituspassia. Sen sijaan luovutustilanteissa ostajalle tai vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja voisi luovuttaa alkoholijuoman.
Esityksestä on poistettu tarpeettomana 63 §:n 3 momentti, jossa olisi säädetty Verohallinnon tiedonsaantioikeudesta. Verohallinnolla on oikeus saada valvontaviranomaiselta tietoja voimassa olevan lain 64 §:n 1 momentin perusteella.
ORK:n lausunnon perusteella esityksessä on tarkennettu esityksen 63 §:n 2 momentin sääntelyä sakkorekisteriä koskevasta tiedonluovutuksesta. Oikeusministeriön lausunnon perusteella on tarkennettu tiedonluovutus- ja saantisääntelyä. Esityksen 62 §:n 6 momenttia valvontaviranomaisen oikeudesta saada tieto alkoholijuoman toimituksen henkilöstä on tarkennettu. Esityksen 64 §:ssä esitettyyn sääntelyyn tietojen luovuttamisesta yleisessä tietoverkossa on tehty tarkennuksia, ja perusteluita on täydennetty. Säännöskohtaisista perusteluita on täydennetty siten, että niistä käy ilmi, miltä osin EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 kansallista liikkumavaraa käytetään ja mihin tietosuoja-asetuksen artiklaan liikkumavaran käyttö perustuu, ja miksi ehdotettu sääntely olisi oikeasuhteista, yleisen edun mukaista ja välttämätöntä.
Esityksen 17 a §:ää lupaehdoista ja rajoituksista on edelleen tarkennettu. Lisäksi esityksestä on poistettu 40 §:ssä ollut uusi muotoilu hyväksyttävästä henkilöllisyystodistuksesta.
Esityksen 57 §:n 1 momenttia on tarkennettu siten, että luvanhaltijan ja alkoholiyhtiön on pidettävä kirjaa laissa tarkoitetussa toiminnassa työskentelevien henkilöiden koulutuksesta ja osaamisesta, eikä toimipaikassa työskentelevien henkilöiden koulutuksesta ja osaamisesta. Esityksessä on myös tarkennettu 39 §n 1 momenttia siten, että siinä viitataan luvanhalijan määräämään henkilöön eikä luvanhaltijan edustajaan.
Esityksen liitteen 6 a kohtaa on valvontamaksujen osalta tarkennettu siten, että valvontamaksu peritään kaikilta luvanhaltijoilta, joiden lupa on ollut voimassa kyseessä olevan valvontamaksukauden aikana.
Esityksen voimaantulosäännöksiä on muokattu siten, että toimituslupaa olisi mahdollista hakea neljän kuukauden kuluttua lain voimaantulosta ja toimitustoiminta voisi alkaa kuuden kuukauden kuluttua voimaantulosta.
Oikeusministeriön lausunnon perusteella esityksessä on täydennetty yhdenvertaisuutta koskevaa arviointia säätämisjärjestysperusteluissa. Säätämisjärjestysperusteluihin on tehty myös muita pieniä täydennyksiä. Oikeusministeriön lausunnon perusteella esityksen perusteluita on täydennetty blankorangaistussääntelyn yleisillä edellytyksillä ja syyksiluettavuuden asteen perustelemisella.
Esityksessä on täydennetty nykytilan kuvausta, vaikutustenarviointeja ja vaihtoehtoisia toteuttamistapoja.
Esityksen kiireellisen aikataulun vuoksi viranomaisten tietojenvaihtoa viranomaisten välillä esimerkiksi rajapintoja käyttäen ei ole selvitetty tarkemmin. Sääntely kuitenkin mahdollistaa tietojenvaihdon, sillä Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus saada tietoja Tullilta ja Verohallinnolta 63 §:n perusteella, Tullilla on oikeus saada tietoja Lupa- ja valvontavirastolta 63 §:n perusteella ja Verohallinnolla on oikeus saada tietoja Lupa- ja valvontavirastolta 64 §:n perusteella. Tietojenvaihtoa mahdollisia rajapintoja hyödyntäen voidaan selvittää lain täytäntöönpanovaiheessa.
Lausuntokierroksen jälkeen esityksessä on myös huomioitu 1.1.2026 voimaan tuleva aluehallintouudistus. Säännökset ja perustelut on päivitetty siten, että Valviran ja aluehallintoviraston sijasta viitataan Lupa- ja valvontavirastoon.
Korkein oikeus antoi 3.9.2025 ratkaisun KKO 2025:71, jossa se katsoi, ettei kyse ole ollut Suomessa tapahtuvasta vähittäismyynnistä, kun myyjä oli luovuttanut alkoholijuomat huolintayhtiön välityksin myyjään nähden itsenäiselle ja riippumattomalle kuljetusliikkeelle Virosta Suomeen kuljetettavaksi. Esityksen perusteluja ja oikeuskäytäntöä koskevaa osiota on tämän perustella täydennetty.
Lainsäädännön arviointineuvostolle lähettämisen jälkeen esitystä on muokattu siten, että etämyyntisääntelyä ei ulotettaisi koskemaan oikeushenkilöiden tekemiä yksityiskäyttöön tarkoitettuja hankintoja eikä kolmansista maista tapahtuvia myyntejä ja ostoja. Siten esityksestä on poistettu 17 c §, joka olisi koskenut oikeushenkilöitä sekä muokattu 2 §:ää, jossa olisi säädetty rajat ylittävää etämyyntiä ja etäostoa koskevan sääntelyn ulottamisesta kolmansista maista tapahtuviin myynteihin ja ostoihin.
6.3
Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto
Esitys on toimitettu lainsäädännön arviointineuvostolle 28.8.2025. Aikataulusyistä arviointineuvoston lausuntoa ei ole huomioitu esityksessä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
2 §
.
Lain soveltamisala
. Pykälän
1 momentin
soveltamisalan piiriin lisättäisiin alkoholijuomien toimitus. Alkoholijuomien toimitukseen sovellettaisiin alkoholilain säännöksiä samoin kuin muihin lain soveltamisalan piiriin kuuluviin asioihin.
Pykälän
2 momentissa
muutettaisiin viittaus ajantasaiseen elintarvikelakiin kumotun elintarvikelain asemasta.
Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti,
jossa todettaisiin, että mitä tässä laissa säädettäisiin rajat ylittävästä etämyynnistä ja etäostosta, sovellettaisiin myös Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista tapahtuvaan myyntiin ja ostoon. Rajat ylittävä etämyynti määriteltäisiin 3 §:n 1 momentin 19 kohdassa ja etäosto 3 §:n 1 momentin 21 kohdassa. Rajat ylittävän etämyynnin määritelmä olisi yhteneväinen valmisteverotuslain kanssa ja sillä tarkoitettaisiin toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja alkoholijuomia. Säännöksellä ulotettaisiin etämyyntiä ja etäostoa koskevat säännökset koskemaan myös EU-alueen ulkopuolisista ETA-maista tapahtuvaa myyntiä ja ostoa. Rajat ylittävästä etämyynnistä säädettäisiin 17 b §:ssä ja etäostosta 32 §:ssä.
3 §.Määritelmät.
Pykälän
1 momentin
11 kohtaan lisättäisiin alkoholin vähittäismyynnin määritelmään alkoholijuoman luovuttaminen kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä suoraan alkoholijuoman ostajalle, toimitusluvan haltijalle tai toimitusluvan haltijan järjestämän toimituksen suorittavalle alkoholijuoman toimittajalle toimitettavaksi ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Määritelmää olisi tarpeellista täydentää, sillä aikaisemmin alkoholijuoman luovuttaminen toimitukseen ei ole ollut mahdollista. Lisäksi määritelmällä selvennettäisiin sitä, että rajat ylittävä etämyynti ei olisi vähittäismyyntiä. Rajat ylittävä etämyynti määriteltäisiin erikseen pykälän 1 momentin uudessa 21 kohdassa.
Pykälän 1 momentin 16 kohtaan tehtäisiin uuden 17 kohdan lisäämisestä johtuva tekninen muutos. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 17 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuoman toimituksen käsite. Alkoholijuoman toimitusta olisi kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä myytävän alkoholijuoman kuljettaminen ja luovutus kaupallisessa tarkoituksessa myyjältä ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Määritelmän mukaisesti ostajan ja vastaanottajan ei tarvitsisi olla sama henkilö, vaan alkoholia voisi tilata lahjaksi toiselle henkilölle. Määritelmä pitää sisällään sen, että alkoholijuoman luovutus kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä voisi tapahtua 17 §:n mukaisesti joko vähittäismyyntipaikasta tai vähittäismyyntiluvassa määritellystä vähittäismyyntipaikan noutopisteistä. Alkoholijuoman toimittaminen tapahtuisi kaupallisessa tarkoituksessa. Näin ollen toimittamiseksi ei katsottaisi esimerkiksi sitä, jos kuluttaja ostaisi alkoholijuomia vähittäismyynnistä ja toimittaisi niitä vastikkeetta tuttavalleen. Tällainen toiminta olisi sallittua kuten tähänkin saakka.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 18 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuoman toimittajan käsite. Alkoholijuoman toimittajalla tarkoitettaisiin alkoholijuoman toimitusluvan haltijaa tai toimitusluvan haltijan järjestämän toimituksen suorittajaa, joka luovuttaisi kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä kuljetettavaksi tilatun juoman vastaanottajalle. Alkoholijuoman toimittaja olisi siis nimenomaisesti se henkilö, joka luovuttaisi alkoholijuoman vastaanottajalle, eli pelkkää alkoholijuoman kuljetusta ilman, että juomaa luovutetaan vastaanottajalle ei pidettäisi alkoholijuoman toimittamisena. Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 19 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti. Määritelmän mukaan rajat ylittävällä etämyynnillä tarkoitettaisiin myyntiä, jossa Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö, joka ei harjoita itsenäistä taloudellista toimintaa, on ostanut toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja alkoholijuomia, jotka myyjä tai joku tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa Suomeen. Määritelmä vastaisi sisällöllisesti valmisteverotuslain 6 §:n 10 kohdassa määriteltyä etämyyntiä.
Valmisteverotuslain esitöiden perusteella myyntiä pidetään etämyyntinä ja täten etämyyjä on valmisteverovelvollinen, jos myyjä esimerkiksi ohjaa verkkosivuillaan ostajaa käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä. Jotta kyseessä olisi valmisteverotuslain 74 §:ssä tarkoitettu etäosto, myyjä eikä kukaan tämän puolesta saa millään tavoin osallistua tuotteiden lähettämiseen, kuljettamiseen tai kuljetuksen järjestämiseen. Valmisteverotuslaki perustuu valmisteveroista annettuun EU-direktiiviin, ja Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti 19.12.2024 antamassaan C-596/23 Pohjanri-tuomiossa Suomen vakiintuneen valmisteverotuskäytännön mukaisesti valmisteverotusdirektiivissä tarkoitetuksi etämyynniksi tilanteen, jossa etämyyjä ohjaa ostajan valintaa ehdottamalla ja helpottamalla tiettyjen kuljetusyritysten käyttämistä, kun ostaja on valitsemassa kyseisten tavaroiden lähettämisestä ja/tai kuljettamisesta vastaavaa yritystä. Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa myyjän verkkosivuilla oli tarjottu erillisten kuljetusyritysten palveluita alkoholijuomien tilaamisen yhteydessä. Tuomioistuimen mukaan merkitystä ei ollut annettava sille seikalle, että ostaja oli tehnyt erikseen sopimuksen kuljetusyrityksen kanssa. Helsingin hallinto-oikeus on 17.6.2025 EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella antanut tuomionsa samassa asiassa (päätösnumero 4008/2025). Hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö oli valmisteverodirektiivin 36 artiklan 1 kohdan ja valmisteverotuslain 79 §:n nojalla etämyyjänä verovelvollinen Suomeen myydyistä alkoholijuomista. EU-tuomioistuimen antaman ratkaisun mukaisesti myös alkoholilain mukaisena etämyyntinä pidettäisiin tilannetta, jossa myyjä ohjaa verkkosivuillaan ostajaa käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä.
Alkoholilain mukaista etämyynnin määritelmää arvioitaisiin vastaavasti kuin valmisteverotuslain määritelmää. Mikäli myyjä siis millään tavoin suoraan tai välillisesti avustaisi ostajaa tuotteiden lähettämisessä, kuljettamisessa tai kuljetuksen järjestämisessä, kyseessä olisi etämyynti. Alkoholin rajat ylittävässä verkkokaupassa on viime aikoina yleistynyt toimintamalli, jossa myyjä ei välttämättä näkyvästi ohjaa ostajaa kuljettajan valinnassa ja ostaja tekee erillisen kuljetussopimuksen niin sanotun kuljetusoperaattorin kanssa. Kuljetusoperaattori koordinoi kuljetusjärjestelyjä ja päättää siitä, minkä yrityksen toimesta ja mitä reittiä tuotteet toimitetaan ostajalle Suomeen. Jos ostajalta kuljetuksen tilaamiseksi tarvittavat toimet ovat hyvin vähäiset, viittaa tämä tyypillisesti siihen, että myyjän ja kuljetusoperaattorin välillä on sellaista yhteistyötä, joka tarkoittaa, että kyse on etämyynnistä. Tilanteelle on siis tyypillistä, että myyjä ja kuljetusoperaattori ovat yhteistyökumppaneita, myyjä sallii verkkokauppansa mainostamisen ja joissain tapauksissa myös linkityksen verkkokauppaansa kuljetusoperaattorin sivuilla. Tarkkojen tuotetietojen antamisen sijasta on yleensä riittävää, että ostaja antaa kuljetusoperaattorille lähinnä tilausnumeronsa ja yhteystietonsa. Tällaisissa tilanteissa olisi kyse etämyynnistä. Etämyyntiä olisi myös tilanne, jossa alkoholijuomien myyjä olisi suoraan tai välillisesti markkinoinut alkoholijuomien kuljettamista Suomeen. Välillistä markkinointia olisi esimerkiksi se, jos kuljetusoperaattorin sivuilla on nähtävillä etämyyjän tietoja.
Määritelmän mukaisesti etämyynnissä alkoholijuomat ostettaisiin toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta. Näin ollen etämyyjän varaston tai muun tilan, josta tämä myy alkoholijuomia, tulee sijaita Suomen ulkopuolella.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 20 kohta, jossa määriteltäisiin alkoholijuomien etämyyjä. Alkoholijuomien etämyyjällä tarkoitettaisiin myyjää, joka myy alkoholijuomaa Suomeen 19 kohdan mukaisella etämyyntimenettelyllä.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 21 kohta, jossa määriteltäisiin etäosto. Etäostolla tarkoitettaisiin yksityishenkilön toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta etäviestimen välityksellä hankkimaa alkoholijuomaa valmisteverotuslain 74 §:ssä säädetyllä tavalla. Valmisteverotuslain 74 §:ssä säännellään tilanteesta, jossa yksityishenkilö muuten kuin matkustajatuonnilla tai etämyynnillä hankkii toisesta jäsenvaltiosta käyttöönsä valmisteveron alaisia tuotteita. Valmisteverotuslaissa ei ole määritelty etäostoa, mutta vakiintuneen käytännön mukaisesti sellaisesta valmisteverotuslain 74 §:ssä säädetystä menettelystä, jossa yksityishenkilö hankkii Suomesta käsin toisessa jäsenvaltiossa verotettuja valmisteveron alaisia tuotteita siten, että myyjä ei osallistu kuljetuksen järjestämiseen millään tavoin, käytetään termiä etäosto. Etäostossa ostaja on valmisteverovelvollinen hankkimistaan tuotteista.
Etäoston määritelmä otettaisiin selkeyden vuoksi alkoholilakiin. Etäostosta olisi siis kyse, kun Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö ostaisi toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta alkoholijuomia siten, että myyjä ei osallistuisi kuljetuksen järjestämiseen millään tavoin.
Etäoston olennaiset erot etämyyntimenettelyyn nähden ovat yhtäältä kuljetuksen järjestäminen ja toisaalta verovelvollisuuden kohdentuminen. Etäostossa yksityishenkilön on itse järjestettävä hankkimiensa tuotteiden kuljetus Suomeen, eikä myyjä tai kukaan myyjän puolesta saa millään tavoin osallistua tuotteiden lähettämiseen, kuljettamiseen tai kuljetuksen järjestämiseen. EU-tuomioistuimen antaman C-596/23 Pohjanri -tuomion mukaisesti erillisen kuljetussopimuksen tekeminen ei tarkoita sitä, ettei kyseessä olisi etämyynti. Kyseisessä tuomiossa oli käsillä tilanne, jossa myyjä ohjasi verkkosivuillaan ostajia tiettyjen kuljetusliikkeiden sivuille. Etämyynnistä voi kuitenkin olla kyse myös ilman tällaista ohjausta. Asian arvioinnissa oleellista on, osallistuuko myyjä suoraan tai välillisesti tuotteiden lähettämiseen tai kuljettamiseen. Koska etämyyjällä on aktiivinen rooli alkoholijuoman kuljetuksen järjestämisessä, voidaan tämän katsoa olevan osallinen alkoholijuoman Suomessa markkinoille saattamiseen. Etäostossa myyjän rooli rajautuu ainoastaan tuotteen myyntiin eikä tällä ole roolia kuljetuksen järjestämisessä.
Pykälän
4 momenttiin
tehtäisiin tekninen muutos poistamalla valmisteverotuslain säädösnumero, sillä säädösnumero olisi mainittu jo pykälän 1 momentin 21 kohdassa.
4 §
.
Hyvän tavan vastaisten toimien kielto
. Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin, ettei alkoholijuomien toimituksessa saa toimia hyvän tavan vastaisesti. Vastaavanlainen kielto on säädetty alkoholin valmistuksen, maahantuonnin, myynnin ja markkinoinnin osalta, ja olisi tarkoituksenmukaista lisätä vastaavanlainen kielto myös toimituksen osalta.
5 §.Luvanvarainen toiminta.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin, että alkoholijuomia ei saisi toimittaa ilman lupaa. Alkoholijuomien toimitukseen myyntipaikasta tai etämyynnistä kuljetusta tarjoavan yrityksen tai vastaavan välityksellä tarvittaisiin jatkossa erillinen tämän esityksen 17 a § mukainen toimituslupa.
6 §.Poikkeukset luvanvaraisuudesta.
Pykälän
1 momentin
1 kohtaa muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin mahdollisuus enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien toimitukseen ilman alkoholijuomien toimituslupaa. Lisäksi kohdassa mainittaisiin selvyyden vuoksi, että kyseisten alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on sallittua. Enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien valmistus ja myynti on voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollista ilman lupaa ja sääntelyn yhdenmukaisuuden näkökulmasta olisi perusteltua, että myös niiden toimitus olisi mahdollista ilman toimituslupaa.
Pykälän 1 momentin 7 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos uuden 8 kohdan lisäämisen vuoksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 8 kohta, jonka mukaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti on sallittu niin kuin 17 b §:ssä säädetään.
7 §.Lupaviranomaiset.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin säännökset toimitusluvan myöntävästä lupaviranomaisesta. Toimitusluvan myöntäisi hakemuksesta Lupa- ja valvontavirasto. Jos hakijan vähittäismyyntipaikka tai toimitusluvan hakijan toimipaikka sijaitsisi Ahvenanmaan maakunnassa, luvan myöntäisi kuitenkin Ahvenanmaan valtionvirasto.
Pykälään lisättäisiin uusi 3
momentti
, jossa säädettäisiin alkoholilaissa tarkoitetun ilmoituksen ja hyväksymishakemuksen käsittelevästä lupaviranomaisesta. Lupaviranomainen määräytyisi pykälän 1 momentissa säädetyn mukaisesti.
11 §
.
Muutosten ilmoittaminen
. Teknisistä syistä pykälä muutettaisiin kokonaan. Nykyinen, voimassa olevan lain 1 momentti kumottaisiin tarpeettomana, sillä siinä mainitut tiedot saadaan Patentti- ja rekisterihallitukselta suoraan eikä erillistä ilmoitusta oikeushenkilöiltä tarvita.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin voimassa olevan lain 2 momenttia vastaavalla tavalla, että luvanhaltijan tulisi hakea luvan muuttamista ennen oleellisten muutosten toteuttamista. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen kuin lupaviranomainen olisi hyväksynyt luvan muuttamisen. Momentti vastaisi voimassa olevan lain sanamuotoa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin luvanhaltijoille velvollisuus ilmoittaa lupaviranomaiselle, jos toimintaa supistettaisiin tai se lopetettaisiin muutoin kuin tilapäisesti. Velvollisuus ilmoittaa toiminnan lopettamisesta tai supistamisesta koskisi vain pysyväisluonteisia muutoksia. Esimerkiksi kausiravintoloiden olisi edelleen halutessaan mahdollisuus pitää lupansa voimassa ympäri vuoden eikä toiminnan kausittaisesta keskeytyksestä tarvitsisi ilmoittaa lupaviranomaiselle. Samoin anniskelun jatkoaika olisi mahdollista pitää voimassa, vaikka sitä ei jatkuvasti käytettäisikään.
Lisäys olisi tarpeellinen, sillä nykyisellään viranomaisen rekistereihin jää roikkumaan turhaan jo lopettaneiden toimijoiden rekisteritietoja. Muutos auttaisi viranomaisia pitämään rekisteritietonsa ajan tasalla. Ilmoitus tulisi tehdä kuukauden kuluttua toiminnan lopettamisesta tai supistamisesta. Kuukausi olisi kohtuullinen aika luvanhaltijalle ilmoittaa muutoksesta. Muutoksella varmistettaisiin rekisteritietojen ajantasaisuus ja oikeellisuus.
Pykälän uuden
3 momentin
mukaan 1 ja 2 momentissa säädetyt velvollisuudet luvan muutoksen hakemisesta tai ilmoittamisesta, koskisivat myös muita alkoholilaissa tarkoitettuihin ilmoituksiin ja hyväksymisiin liittyviä muutoksia.
Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
, jonka mukaan 1-3 momentissa tarkoitettuun lupahakemukseen, ilmoitukseen ja hyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 13–20 §:ssä tarkoitettujen edellytysten arvioimiseksi tarpeellinen selvitys hakijasta, toiminnasta ja sen vaikutuksista sekä muista merkityksellisistä seikoista, jotka eivät jo ole asiaa käsittelevän viranomaisen käytössä.
Pykälään lisättäisiin uusi
5 momentti
, jossa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset luvan ja hyväksyntöjen muuttamista koskevaan hakemukseen sekä muutosilmoitukseen vaadittavista tiedoista. Alkoholilain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2018) 13 §:ssä säädetään jo muutosilmoituksen sisällöstä, mutta voimassa olevasta laista on puuttunut tätä koskeva asetuksenantovaltuus.
12 §
.
Luvan myöntämisen yleiset edellytykset
. Pykälään lisättäisiin alkoholijuomien toimituslupa muiden alkoholilain mukaisten lupien lisäksi. Pykälässä säädettäisiin, että myös alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että alkoholilaissa säädetyt luvan myöntämisen yleiset edellytykset täyttyisivät toimitusluvan hakijan kohdalla. Jos luvan edellytykset hakijan kohdalla täyttyisivät, myönnettäisiin hakijalle ehdotetun 17 a §:n mukainen alkoholijuomien toimituslupa.
17 §.Alkoholijuomien vähittäismyyntilupa ja sen myöntämisen edellytykset.
Pykälän
1 momentin
1 kohdasta muutettaisiin viittaus maankäyttö- ja rakennuslaista rakentamislakiin, sillä maankäyttö- ja rakennuslain nimike on muuttunut alueidenkäyttölaiksi 1.1.2025 alkaen. Rakentamista koskevat säännökset on eriytetty rakentamislakiin (751/2023), joka on tullut voimaan 1.1.2025. Muutoksen myötä myös rakennuksen määritelmä on muuttunut suppeammaksi uudessa rakentamislaissa. Tästä syystä jatkossa alkoholilaissa viitattaisiin rakennuksen sijasta rakentamislain mukaiseen rakennuskohteeseen, jotta määritelmä kattaisi jatkossakin tilanteet, joissa alkoholijuomien vähittäismyyntipaikka eli esimerkiksi kauppa korvattaisiin remontin ajaksi tontille tuotavalla konttimyymälällä. Rakennuskohteella tarkoitetaan rakentamislain 2 §:n 4 kohdan mukaan rakennusta tai rakennelmaa, jolla voi olla vaikutusta ympäröivään alueiden käyttöön ja jonka toteuttamisessa on otettava huomioon olennaisia teknisiä vaatimuksia, sekä erityistä toimintaa varten rakennettavaa aluetta, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle. Liikuteltava myymäläkontti täyttäisi uuden rakentamislain mukaisen rakennuskohteen määritelmän. Muutoksen tarkoituksena on sallia nykyisen käytännön jatkuminen, jossa vähittäismyyntilupa voidaan myöntää myymäläkonttiin. Muutoin lain edellytykset vähittäismyyntiluvan myöntämiselle pysyvät samoina, eli jatkossakin vähittäismyyntilupa voidaan myöntää vain sisätiloihin. Sama päivitys tehtäisiin pykälän
2 momenttiin.
Pykälään lisättäisiin uusi 5
momentti
, jonka mukaan vähittäismyyntiluvassa voitaisiin määritellä noutopisteitä, joista alkoholijuomia voitaisiin luovuttaa toimitukseen. Noutopisteiden olisi sijaittava rakentamislaissa tarkoitetussa rakennuskohteessa. Noutopisteeksi voitaisiin määritellä esimerkiksi varastorakennus, jonka lastauslaiturilta alkoholijuomia voitaisiin luovuttaa toimitukseen. Voimassa olevan lain mukaan vähittäismyyntilupa koskee ainoastaan vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa. Muutos mahdollistaisi sen, että vähittäismyyjä voisi liiketoiminnassaan järjestää luovutuksen toimitusluvanhaltijalle siellä, missä se olisi toiminnan järjestämisen kannalta tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta. Luovutus voisi tapahtua esimerkiksi varastolta, kunhan kyseinen varasto olisi määritelty noutopisteeksi luvanhaltijan vähittäismyyntiluvassa. Tällä menettelyllä voitaisiin turvata se, että luovutuspaikat olisivat lupaviranomaisten tiedossa ja siten valvonnan piirissä.
17 a §.Alkoholijuomien toimituslupa ja sen myöntämisen edellytykset.
Alkoholilakiin lisättäisiin pykälä, jossa määriteltäisiin alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen erityiset edellytykset. Mikäli hakija täyttäisi alkoholilain 12 ja 13 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen yleiset edellytykset sekä 17 a §:ssä säädetyt alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen erityiset edellytykset, hänelle myönnettäisiin pykälän mukainen alkoholijuomien toimituslupa.
Pykälän
1 momentissa
määriteltäisiin alkoholijuomien toimitusluvan myöntämisen edellytykset. Toimituslupa koskisi kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä myydyn alkoholijuoman kuljetusta ostajalle tai muulle vastaanottajalle tämän haluamaan paikkaan sekä alkoholijuoman luovutusta vastaanottajalle huomioiden lain 37 §:ssä säädetyt toimituskiellot. Momentissa olevien 1 ja 2 kohtien lisäksi luvan saannin edellytyksenä olisi se, että hakija pystyisi varmistamaan alkoholilain mukaisten velvollisuuksien täyttymisen. Luvanhakijan tulisi vähittäismyyntiluvan ja anniskeluluvan tavoin täyttää 13 §:n mukaiset luvansaannin yleiset edellytykset. Kriteerit tälle olisivat samat kuin nykyisessä lainsäädännössä ja sen perusteluissa.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hakijalla tulisi olla laadittuna 56 §:ssä tarkoitettu omavalvontasuunnitelma. Lisäksi pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteella luvan saannin edellytyksenä olisi se, että luvanhakija toimittaisi selvityksen siitä, miten hakija varmistuu, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla on 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi. Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi. Luvanhaltijalla olisi kaikissa tilanteissa velvollisuus varmistua siitä, että alkoholijuomia toimittavilla henkilöillä on toimituspassi. Koska alkoholijuomien toimittajat voisivat vaihtua eikä vielä luvan hakemisen vaiheessa välttämättä olisi tietoa siitä, ketkä kaikki toimisivat alkoholijuomien toimittajina, luvanhakijalta ei luvan hakemisen yhteydessä edellytettäisi yksityiskohtaista listausta siitä, ketkä alkoholijuomien toimittajista olisivat suorittaneet toimituspassin. Hakijan tulisi kuitenkin jo luvan hakemisen vaiheessa selvittää, miten hakija huolehtii siitä, että alkoholijuomien toimittajilla olisi toimituspassi suoritettuna.
Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että luvanhakijan lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla olisi kaikilla suoritettuna toimituspassi ja siten heillä olisi riittävät tiedot alkoholijuomien toimituksia koskevista säännöksistä, määräyksistä ja ohjeista sekä tarvittava tietotaito toimia myös mahdollisissa haastavissa alkoholijuomien luovutustilanteissa. Sääntelyllä varmistettaisiin, että alkoholijuomien toimituksiin ja erityisesti juomien luovutustilanteisiin osallistuvilla henkilöillä olisi lain mukaiset edellytykset sekä tietämys hoitaa alkoholijuomien kuljetus ja luovutustilanteet turvallisesti ja laissa edellytetyllä tavalla.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin lupaviranomaiselle oikeus määrätä alkoholijuomien toimituslupaan ehtoja ja rajoituksia. Ehtoja ja rajoituksia voitaisiin asettaa, jos se olisi välttämätöntä valvonnan turvaamiseksi tilanteissa, joissa viranomaisella on aihetta olettaa, ettei alkoholijuomien toimitusluvan haltija tai sen lukuun toimiva alkoholijuomien toimittaja noudata laissa säädettyjä velvollisuuksiaan alkoholijuomien toimituksessa tai luovutuksessa. Lupaehdot ja rajoitukset voisivat koskea luovutuksessa käytettävää ikärajavalvonnan ja päihtymistilan seurantaa, omavalvontaa tai valvontaviranomaiselle toimitettavia tietoja.
Lähtökohtana on, että toimitusluvan haltija ja hänen edustamansa alkoholijuoman toimittaja noudattavat laissa säädettyjä velvollisuuksiaan kaikissa tilanteissa. Toimitustoimintaan liittyy kuitenkin erityisiä riskejä, joita ei ole anniskelu- ja vähittäismyyntitoiminnassa. Toimituksissa tapahtuvat luovutustilanteet poikkeavat anniskelu- ja vähittäismyyntitoiminnassa tapahtuvista luovutustilanteista, sillä toimituksissa luovutukset voivat tapahtua missä vain, ja alkoholijuoman toimittaja on tilanteessa yksin. Luovutustilanteiden valvonta on myös hankalasti toteutettavissa, sillä valvontaviranomainen ei voi tietää, missä alkoholijuomia luovutetaan ja mitä luovutustilanteissa tapahtuu. Toisaalta luovutustilanteiden valvonta voi olla vaikeaa myös luvanhaltijalle silloin, kun hän ei itse toimita alkoholijuomia, vaan käyttää alkoholijuomien toimittajia. Toimitustoiminnassa korostuukin toimitusluvanhaltijan riittävä omavalvonta, jotta toimitusluvan haltija voi myös itse varmistua siitä, että luovutustilanteissa alkoholijuomien toimittajat noudattavat luovutuskieltoja. Lähtökohtaisesti toimitusluvan haltijalla onkin oikeus ja velvollisuus estää haittojen syntyminen omavalvonnalla ja itse päättämillään toimenpiteillä.
Toimitustoiminnassa olisi kuitenkin mahdollista, että viranomaisille esimerkiksi tehtäisiin epäkohtailmoituksia luovutustilanteista. Mikäli luvanhaltija ei esimerkiksi omavalvonnassaan olisi pitänyt mitään kirjaa luovutustilanteista, voisi jälkikäteen olla mahdotonta todentaa, mitä luovutustilanteissa on tapahtunut. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa viranomaiselle voisi olla aihetta olettaa, että luovutuskieltoja ei ole noudatettu. Valvonnan kannalta olisi välttämätöntä, että viranomaisella olisi mahdollista saada tietoja luvanhaltijalta luovutustilanteissa. Mikäli luvanhaltija ei omavalvonnallaan pystyisi tai haluaisi puuttua toimintaan, lupaviranomaisella olisi oikeus asettaa lupaehtoja, jotka koskisivat ikärajavalvonnan ja päihtymistilan seurantaa, omavalvontaa ja valvontaviranomaiselle toimitettavia tietoja. Lupaehtojen tarkoituksena olisi varmistaa toiminnan lainmukaisuus silloin, kun lupaviranomainen ei muutoin voisi varmistua toiminnan lainmukaisuudesta. Lupaehdoissa voitaisiin esimerkiksi edellyttää, että luvanhaltija pitäisi kirjaa toimituksista, joissa on kieltäydytty luovuttamasta alkoholijuomia tai esimerkiksi omavalvonnassaan huolehtisi siitä, että alkoholijuomien toimittamisessa on laadittu menettelysäännöt luovutustilanteisiin liittyviin ongelmatapauksiin.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset olisi mitoitettava siten, että ne eivät estäisi eivätkä kohtuuttomasti vaikeuta luvanhaltijan toiminnan harjoittamista. Jos ehtoja ja rajoituksia asetettaisiin luvanhaltijan käynnissä olevaan toimintaan, ne saataisiin määrätä tulemaan voimaan aikaisintaan 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Lupaviranomaisen olisi luvanhaltijan hakemuksesta muutettava lupaan liitettyjä ehtoja ja rajoituksia tai poistettava ne viipymättä, jos toiminnan luonne tai muut erityiset olosuhteet olisivat muuttuneet siten, etteivät ehdot ja rajoitukset enää olisi välttämättömiä. Sääntely olisi vastaava, mitä anniskeluluvan ehdoista säädetään 22 §:n 4 momentissa.
17 b §
.
Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti
. Alkoholilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin alkoholijuomien rajat ylittävästä etämyynnistä. Pykälän
1 momentin
mukaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti Suomeen olisi sallittua. Rajat ylittävä etämyynti olisi määritelty 3 §:n 1 momentin 19 kohdassa. Määritelmän mukaisesti rajat ylittävä etämyynnissä olisi kyse tilanteista, joissa ostajana on yksityishenkilö. Sääntely vastaisi valmisteverotuslain sääntelyä. Rajat ylittävän etämyynnin kautta ostettuja alkoholijuomia saa luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja. Etämyyjä vastaisi siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän alkoholijuomaa. Mikäli toimitus sisältäisi väkevää alkoholijuomaa, etämyyjän olisi huolehdittava myös siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän väkevää alkoholijuomaa.
Merkintävelvollisuus olisi perusteltu, jotta alkoholijuomia Suomessa toimittavat toimijat voisivat tunnistaa paketin sisältävän alkoholia. Koska rajat ylittävässä etämyynnissä etämyyjä suoraan tai välillisesti osallistuu kuljetuksen järjestämiseen, myyjällä on tosiasiallinen mahdollisuus merkitä pakettiin sen sisältävän alkoholijuomaa. Kuten EU-tuomioistuin on tapauksessa C-244/06 Dynamic Medien katsonut, kansallisessa lainsäädännössä voidaan edellyttää ulkomailla sijaitsevilta myyjiltä pakettien merkitsemistä, mikäli SEUT 36 artiklan oikeuttamisperusteet täyttyvät.
Samoin kuin kotimaan vähittäismyynnistä toimitettujen alkoholijuomien osalta, myös etämyynnissä alkoholijuoma luovutettaisiin alkoholijuoman toimittajalle, joka vastaisi alkoholijuoman luovuttamisesta ostajalle. Muut kuin alkoholijuoman toimittajat eivät siis saisi toimittaa alkoholijuomia etämyynnissä. Etämyyjän vastuulla olisi varmistaa se, että toimituksesta ilmenisi sen sisältävän alkoholijuomaa. Jos toimitus sisältäisi väkevää alkoholijuomaa, etämyyjän olisi huolehdittava myös tämän merkitsemisestä toimitukseen.
Kansainvälisissä kuljetusketjuissa on käytössä sähköisiä järjestelmiä, jonne voidaan merkitä kuljetukseen liittyviä tietoja, ja etämyyjä voisi esimerkiksi hyödyntää tällaista järjestelmää. Monilla kansainvälisillä toimitusliikkeillä on jo käytössään sopimusehtoja, jonka mukaan esimerkiksi alkoholijuomista tulee ilmoittaa sähköisessä järjestelmässä.
Etämyynnissä toimitusketju asiakkaalle alkaa ulkomailta ja toimijoiden määrä toimitusketjussa voi vaihdella lähtöpaikasta ja kuljetusreiteistä riippuen. Toimitusketju voi alkaa erillisestä yrityksestä, joka noutaa paketin myyjältä ja huolehtii esimerkiksi kuljetuksen alkuvaiheen lähtömaassa. Lisäksi toimitusketjuun voi kuulua eri kansainvälisiä kuljetusyrityksiä, jotka vastaavat paketin kuljettamisesta maasta toiseen. Suomessa paketti voidaan viedä erilliseen jakelukeskukseen ennen kuin se luovutetaan paikalliselle kuljetusyritykselle. Toimitusluvan tarkoituksena on varmistaa, että alkoholijuomien luovutustilanteet olisivat valvonnan piirissä vastaavasti kuin kotimaastakin toimitetun alkoholijuoman osalta. Olennaista olisi siten nimenomaisesti alkoholijuoman asiakkaalle luovuttavan toimijan valvonta. Sen sijaan koko kansainvälisen toimitusketjun valvonta ei olisi tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi toimitusketjussa voisi olla myös muita tahoja kuin toimitusluvan haltijoita, mutta alkoholijuoman toimittajan tulisi aina vastata jakeluketjun viimeisestä vaiheesta eli itse luovutustilanteesta asiakkaalle.
Kansainvälisissä kuljetusketjuissa myyjällä ei välttämättä ole rahtia lähettäessä tietoa siitä, mikä taho kohdemaassa vastaa paketin toimittamisesta ostajalle. Myyjä voi tehdä sopimuksen paketin toimittamisesta esimerkiksi kansainvälisen kuljetusyrityksen kanssa, jolla on puolestaan omat sopimuksensa paketin eteenpäin luovuttamisesta. Tämän vuoksi etämyyjältä ei edellytettäisi sitä, että myyjän tulisi suoraan sopia paketin luovuttamisesta toimitusluvan haltijalle, vaan etämyyjän velvollisuutena olisi välittää tieto siitä, että paketissa on alkoholijuomia. Näin Suomessa toimivat toimijat voivat varmistua siitä, että he eivät luovuta alkoholijuomalähetyksiä, jos heillä ei ole toimituslupaa. Toisaalta alkoholijuoman toimittajat saavat tiedon siitä, että paketti sisältää alkoholijuomaa, jolloin he noudattavat alkoholilain säännöksiä pakettia luovuttaessaan.
Mikäli etämyyjä kuljettaisi itse alkoholijuoman Suomeen ja luovuttaisi sen ostajalle, tulee etämyyjällä itsellään olla toimituslupa. Käytännössä suurin osa etämyyjistä käyttäisi todennäköisesti myyjästä erillisiä kuljetusyrityksiä.
Lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan alkoholijuomalla tarkoitetaan juotavaksi tarkoitettua alkoholipitoista ainetta, joka sisältää enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Siten etämyynnissä voitaisiin siis myydä ja toimittaa kaikkia enintään 80 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Sen sijaan etämyynnissä ei voitaisi myydä ja toimittaa väkiviinaa. Lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan väkiviinalla tarkoitetaan etyylialkoholia ja etyylialkoholin vesiliuosta, joka sisältää enemmän kuin 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Väkiviina ei ole siten laissa tarkoitettu alkoholijuoma. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan väkiviinan myynti ja maahantuonti edellyttää lupaa. Väkiviinan maahantuontia koskeva ennakkolupajärjestelmä on todettu EU-oikeuden mukaiseksi EU:n tuomioistuimen ratkaisussa C-434/04 Ahokainen ja Leppik.
Pykälän
2 momenttiin
otettaisiin informatiivinen viittaussäännös valmisteverotuslakiin. Momentin mukaan etämyyjän valmisteverovelvollisuudesta säädettäisiin valmisteverotuslaissa.
26 §. Vähittäismyyntipaikka ja vähittäismyyntiluvan myöntäminen.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin Alkon mahdollisuus käyttää toiminnassaan noutopisteitä. Momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston päätöksessä voitaisiin määritellä rakentamislaissa tarkoitetussa rakennuskohteessa sijaitsevia noutopisteitä, joista alkoholijuomia saa luovuttaa toimitukseen. Kyseessä olisi vastaava sääntely kuin 17 §:ssä säädetään vähittäismyyntiluvallisten toimijoiden osalta. Muutos mahdollistaisi sen, että Alko voisi liiketoiminnassaan järjestää luovutuksen toimitusluvan haltijalle siellä, missä se olisi toiminnan järjestämisen kannalta tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta. Luovutus voisi tapahtua esimerkiksi varastolta, kunhan kyseinen varasto olisi määritelty noutopisteeksi aluehallintoviraston päätöksessä. Tällä menettelyllä voitaisiin turvata se, että luovutuspaikat olisivat lupaviranomaisten tiedossa ja siten valvonnan piirissä.
28 §.Alkoholijuomien muu myynti.
Pykälän
3 momentti
kumottaisiin tarpeettomana. Voimassa olevassa pykälässä säädetään, että alkoholiyhtiölle saadaan myöntää tukkumyyntilupa. Lisäksi pykälässä säädetään, että alkoholiyhtiö saa toimittaa alkoholijuomia luvanhaltijoille ja muille elinkeinonharjoittajille lähettämällä ne ostajalle. Alkoholiyhtiöllä olisi jatkossa samanlainen oikeus luovuttaa alkoholijuomia toimitettavaksi kuin kaikilla vähittäismyyntiluvanhaltijoillakin. Lisäksi alkoholiyhtiölle voidaan joka tapauksessa myöntää kaikkia muitakin alkoholilain mukaisia lupia, mikäli lain edellytykset täyttyvät. Näin ollen erillistä säännöstä alkoholiyhtiön luvista ei tarvittaisi jatkossa.
32 §
.
Alkoholijuomien maahantuonti
. Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, jonka mukaan etäosto ja muu valmisteverotuslain 74 §:ssä tarkoitettu yksityishenkilön hankinta olisi sallittua. Alkoholijuoman rajat ylittävästä etämyynnistä säädettäisiin 17 b §:ssä.
Etäosto on ollut sallittua tähänkin saakka, mutta lakiin otettaisiin selkeyden vuoksi sitä koskeva maininta. Etäosto määriteltäisiin lain 3 §:n 1 momentin 21 kohdassa. Määritelmän mukaisesti yksityishenkilöt voisivat Suomesta käsin tilata ja hankkia toisesta jäsenvaltiosta kaikkia alkoholijuomia silloin, jos ostaja järjestäisi tuotteiden kuljetuksen Suomeen toisen yksityishenkilön tai kuljetusliikkeen välityksellä ilman, että myyjä tai kukaan tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettäisi tai kuljettaisi tuotteita. Kun ostaja olisi ostanut alkoholijuoman toisesta jäsenvaltiosta ja tämän jälkeen itsenäisesti ilman myyjän vaikutusta järjestänyt kuljetuksen, ulkomainen myyjä ei vastaisi paketin merkitsemisestä.
Valmisteverotuslain 74 §:ssä tarkoitetusta muusta yksityishenkilön hankinnasta on puolestaan kyse silloin, kun henkilö ostaa alkoholijuoman paikan päällä toisessa jäsenvaltiossa ja järjestää tuotteelle kuljetuksen Suomeen siten, että joku muu kuin henkilö itse kuljettaa tuotteet. Esimerkiksi yksityishenkilön hankinnasta on kyse silloin, jos henkilö matkustaa toiseen jäsenvaltioon, ostaa siellä alkoholijuoman ja sopii myyjän kanssa tuotteen toimituksesta Suomeen. Alkoholijuomien maahantuonnin ikärajoista säädetään 33 §:ssä.
Momenttiin lisättäisiin viittaus alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä koskevaan 17 b §:ään. Lakiin otettaisiin yksiselitteiset säännökset etämyynnistä. Etämyynti olisi sallittua sekä silloin, kun myyjä itse kuljettaa alkoholijuomat että silloin, kun joku myyjän puolesta kuljettaa juomat. Rajat ylittävä etämyynti määriteltäisiin lain 3 §:n 1 momentin 19 kohdassa.
5 luku.
Luvun otsikko muutettaisiin muodosta
Alkoholijuomien vähittäismyynti ja anniskelu
muotoon
Alkoholijuomien vähittäismyynti, toimitus ja anniskelu
, jotta luvun otsikko sisältäisi jatkossa myös lukuun ehdotettavan uuden sääntelyn ja kuvaisi siten luvun sisältöä tarkemmin.
35 §.Alkoholijuomien vähittäismyyntipaikka.
Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän
1 momenttia
täsmennettäisiin siten, että säännös koskisi yli 2,8 prosenttia sisältäviä alkoholijuomia. Pykälässä ei ole ollut aiemmin mainintaa siitä, että vaatimus alkoholijuomien myynnistä hyväksytyssä myyntipaikassa koskee yli 2,8 prosenttisia juomia. Prosenttirajan puuttuminen on aiheuttanut ristiriitaisia tulkintoja. Enintään 2,8 prosenttisten alkoholijuomien myymiseen ei lain 6 §:n mukaan tarvita lupaa. Kuitenkin nykyistä säännöstä on tulkittu siten, että vähittäismyyntiluvan haltijat saavat luovuttaa 1,2–2,8 prosenttisia juomia vain hyväksytyssä vähittäismyyntipaikassa, kun taas ilman vähittäismyyntilupaa näitä juomia on saanut myydä missä vain.
Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vähittäismyyntiä saisi harjoittaa luovuttamalla alkoholijuomia asiakkaalle tai alkoholijuoman toimitusluvan haltijalle kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä. Nykyisin laissa mahdollistetaan alkoholijuoman luovuttaminen vain asiakkaalle. Koska alkoholijuomien toimituslupa koskee vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä myydyn alkoholijuoman kuljetusta, olisi tarpeellista lisätä pykälään mahdollisuus luovuttaa alkoholijuomia alkoholijuoman toimitusluvan haltijalle. Sääntely mahdollistaisi sen, että kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä toimitettavaksi tilatun alkoholijuoman mahdollisen kuljetusketjun alku- ja välivaiheessa voisi olla kuljettajia, joilla ei tarvitsisi olla toimituspassia. Kyseessä voisi olla esimerkiksi toimitusluvallisen kuljetusyhtiön työntekijä, joka käy noutamassa alkoholijuomaa sisältävän lähetyksen kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä, mutta ei vastaisi toimituksen loppujakelusta vastaanottajalle. Lisäksi momentissa säädettäisiin vähittäismyyjän velvollisuudesta pystyä tarvittaessa jälkikäteen todentaa alkoholijuoman toimittavan toimitusluvanhaltijan nimi sekä lupanumero. Vaatimus lisäisi alkoholijuomien toimitustoiminnan läpinäkyvyyttä sekä edistäisi sen valvontaa. Mikäli esimerkiksi lupaviranomaisella olisi myöhemmin tarve saada alkoholijuoman toimittajan tiedot, ne olisivat saatavissa vähittäismyyjältä tai alkoholiyhtiöltä.
Pykälän
2 momenttiin
tehtäisiin sama täsmennys yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia koskien kuin 1 momentissa. Lisäksi momentissa täsmennettäisiin alkoholijuoman nauttimiskieltoa vähittäismyyntipaikassa siten, että nauttimiskielto olisi voimassa, ellei laissa toisin säädetä. Tämä täsmennys koskee niitä tilanteita, joissa vähittäismyyntipaikalla on myös anniskelulupa. Ehdotetulla lisäyksellä täsmennettäisiin nykytilannetta.
Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
, jossa säädettäisiin vähittäismyyntiluvanhaltijan ja alkoholiyhtiön velvollisuudesta huolehtia siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän alkoholijuomaa. Alkoholiyhtiön olisi lisäksi huolehdittava siitä, että toimituksen sisältäessä väkevää alkoholijuomaa myös tämä merkitään toimitukseen. Merkintävelvollisuuden tarkoituksena olisi varmistua siitä, että alkoholijuoman toimittaja tietäisi luovutettavien tuotteiden sisältävän alkoholijuomia. Tämä olisi välttämätöntä 37 §:ssä säädettyjen luovutuskieltojen noudattamisen varmistamiseksi.
35 a §.Alkoholijuomien toimitus.
Ehdotettavassa uudessa pykälässä säädettäisiin keskeisistä säännöistä, jotka koskisivat kaikkia alkoholijuoman toimitusluvan haltijoita. Pykälän
1 momentin
mukaan alkoholijuoman toimitus olisi mahdollista kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Momentissa säädettäisiin lisäksi selkeyden vuoksi siitä, että alkoholijuoman toimittajan tulee luovuttaa alkoholijuoma ostajalle tai muulle vastaanottajalle henkilökohtaisesti. Näin ollen alkoholijuomien toimittaminen esimerkiksi robottikuljetuksin ei olisi mahdollista. Alkoholijuoman toimittaja saa vastaanottaa sekä luovuttaa kotimaan vähittäismyynnistä hankitun alkoholijuoman ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain, jos kyse on käymisteitse valmistetusta, enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta tai muulla tavoin valmistetusta, enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävästä alkoholijuomasta. Enemmän kuin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien ja enemmän kuin 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien muulla tavoin valmistettujen alkoholijuomien toimitus toimitusluvalla olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja vastaanotettu alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä.
Prosenttirajan asettaminen yleiseen luvanvaraisen vähittäismyynnin vahvuusrajaan kotimaan vähittäismyynnistä toimitettavien alkoholijuomien osalta merkitsisi sitä, että alkoholijuomien toimittaminen tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntipaikasta olisi mahdollista enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäville käymisteitse valmistetuille alkoholijuomille ja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäville muulla tavoin valmistetuille alkoholijuomille. Enemmän kuin 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä käsityöläisoluita ja tilaviinejä voitaisiin toimittaa vain Alkosta. Vaikka 17 §:n 2 momentin mukaisesti tilaviinin vähittäismyyntilupa mahdollistaa enintään 13 tilavuusprosenttia ja käsityöläisoluen vähittäismyyntilupa enintään 12 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien tilaviinien ja käsityöläisoluiden myynnin valmistuspaikan yhteydessä, yli 8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä tilaviinejä ja käsityöläisoluita ei voitaisi toimittaa ostajalle suoraan valmistuspaikalta. Tämä olisi perusteltua, koska tilaviinien ja käsityöläisoluiden vähittäismyyntiluvassa on kyse rajatusta poikkeuksesta Alkon monopoliin. Poikkeuksen hyväksyttävyyttä Alkon monopolin ja EU-oikeuden kannalta on perusteltu sillä, että kyse on pienimuotoisesta, valmistuspaikkaan sidotusta poikkeuksesta.
Pykälän
2 momentin
mukaan toimitusluvan haltijan tulisi jälkikäteen voida todentaa, miltä vähittäismyyntiluvan haltijalta tai etämyyjältä taikka mistä alkoholiyhtiön vähittäismyyntipaikasta alkoholijuomia on otettu vastaan luovutettavaksi. Valvonnan kannalta olisi välttämätöntä, että toimitusluvan haltijat pystyisivät todentamaan, miltä tahoilta ovat vastaanottaneet alkoholijuomia. Erityisen tärkeä tämä velvollisuus on etämyyjien osalta, sillä valvontaviranomaisella ei ole tiedossaan niitä tahoja, jotka harjoittavat etämyyntiä Suomeen. Koska etämyyjillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta toiminnastaan, tietoa ei välttämättä saataisi muutoin kuin toimitusluvan haltijalta. Etämyyjään voisi olla tarpeellista saada yhteys esimerkiksi, jos kävisi ilmi, ettei lähetykseen olisi merkitty asianmukaisesti sen sisältävän väkevää alkoholijuomaa. Jälkikäteinen kontrolli on tärkeää myös kotimaan toimijoiden osalta, mikäli heräisi epäilyjä, että alkoholijuomat olisi saatu muualta kuin vähittäismyyntiluvan haltijalta tai alkoholiyhtiöstä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että jos alkoholijuomaa ei saisi luovuttaa 37 §:ssä säädetyn toimituskiellon vuoksi, alkoholijuoma olisi palautettava myyjälle tai toimitettava asiakkaalle myöhemmin 42 a §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuna aikana. Pääsäännöstä poiketen alkoholijuoma tulisi kuitenkin aina palauttaa myyjälle, jos alkoholijuomaa ei voitaisi luovuttaa 37 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 2 momentissa säädetyn toimituskiellon vuoksi.
Lain 37 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään luovutuskiellosta alle 18-vuotiaalle. Pykälän 2 momentissa säädetään väkevän alkoholijuoman luovutuskiellosta alle 20-vuotiaalle. Jos alkoholijuoman vastaanottaja ei täyttäisi vaadittua ikärajaa, alkoholijuoma palautettaisiin aina myyjälle eikä sitä olisi mahdollista toimittaa uudelleen toisena ajankohtana. Näin toimittaisiin myös silloin, kun alkoholijuoma olisi tilattu etämyynnissä. Jos sen sijaan alkoholijuomaa ei voitaisi luovuttaa muusta kuin edellä mainitusta syystä, toimitusluvan haltija voisi joko palauttaa alkoholijuoman myyjälle tai toimittaa alkoholijuoman asiakkaalle myöhemmin sallittuna toimitusaikana. Tällaisissa tilanteissa olisi siis asiakkaan ja myyjän välinen asia sopia, miten tilanteissa toimittaisiin. Näin toimittaisiin esimerkiksi silloin, jos vastaanottajaa ei esimerkiksi tavoitettaisi sovittuna toimitusajankohtana tai jos vastaanottaja ei pystyisi luovutustilanteessa esittämään henkilöllisyystodistustaan. Lisäksi olisi myyjän ja asiakkaan välinen asia sopia, mikä olisi luovutuspaikka, jos alkoholijuomia luovutettaisiin uudelleen. Luovutus voisi tapahtua esimerkiksi luvanhaltijan toimituspisteestä, josta asiakas voisi käydä noutamassa tuotteet.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin, että toimitusluvanhaltija ei saisi kohdistaa alkoholijuomaa toimittavaan taloudellisia tai työnjohdollisia seuraamuksia, jos tämä kieltäytyisi 37 §:n nojalla luovuttamasta alkoholijuomaa. Esimerkiksi erilaisissa lähettipalveluissa kuljettajan ansiot voivat perustua hänen toimittamiensa tilausten määrään. Ehdotettavalla säännöksellä varmistettaisiin se, ettei työntekijällä tai toimeksiantosuhteessa olevalla olisi taloudellista motivaatiota luovuttaa alkoholijuomaa, vaikka alkoholin ostaja olisi esimerkiksi päihtynyt tai ei kykenisi todistamaan ikäänsä.
37 §.Vähittäismyynti-, toimitus- ja anniskelukiellot sekä luovutuskiellot muussa elinkeinotoiminnassa.
Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän
otsikkoa
muutettaisiin muodosta
Vähittäismyynti- ja anniskelukiellot
muotoon
Vähittäismyynti-, toimitus- ja anniskelukiellot sekä luovutuskiellot muussa elinkeinotoiminnassa
, jotta pykälän otsikko vastaisi paremmin myös pykälään ehdotettavaa uutta sääntelyä. Pykälän
1 momentin
johdantokappaleeseen
lisättäisiin, että momentissa säädettyjä kieltoja sovellettaisiin myös alkoholijuomien toimitukseen. Alkoholijuomia ei saisi toimittaa eikä luovuttaa alaikäiselle, liian päihtyneelle, häiritsevästi käyttäytyvälle tai mikäli epäiltäisiin alkoholijuoman päätyvän luovutettavaksi tai välitettäväksi lainvastaisesti.
Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin 1 momentin tavoin siten, että momenttiin lisättäisiin viittaus myös alkoholijuomien toimitukseen. Siten väkevää alkoholijuomaa ei saisi myydä tai muutoin luovuttaa vähittäismyynnissä tai alkoholijuomien toimituksessa alle 20-vuotiaalle. Luovutuskieltojen noudattaminen toimituksessa merkitsisi sitä, että alkoholijuoman toimittajalla tulisi olla tieto siitä, sisältyykö luovutettaviin alkoholijuomiin väkeviä alkoholijuomia. Alkoholiyhtiön velvollisuudesta huolehtia siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän väkevää alkoholijuomaa säädettäisiin 35 §:n 3 momentissa. Etämyyjän vastaavasta merkintävelvollisuudesta säädettäisiin puolestaan 17 b §:n 1 momentissa.
Pykälän
3 momentti
vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia.
Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
alkoholijuoman toimituskieltopaikoista. Lähtökohtaisesti luovutuspaikka toimituksessa olisi vapaasti ostajan ja myyjän välillä sovittavissa. Pääsäännöstä poiketen alkoholijuomia ei saisi toimittaa 4 momentissa tarkoitettuihin paikkoihin. Alkoholijuomia ei saisi toimittaa terveydenhuollon palveluyksikköön eli esimerkiksi sairaalaan tai terveyskeskukseen, päihdehuollon yksiköihin tai lastensuojelulain (417/2007) 57 §:ssä tarkoitettujen lastensuojelulaitosten asuinyksiköihin. Lastensuojelulain 57 §:n mukaisia lastensuojelulaitoksia ovat lastenkodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset. Kuljetuskielto näihin olisi tarpeellinen lain 4 §:n mukaisen hyvän tavan vastaisen toiminnan kiellon vuoksi eikä tällaisiin yksikköihin olisi tarpeellista saada tilattua alkoholijuomia ottaen huomioon näiden yksiköiden luonteen. Alkoholijuomia ei myöskään saisi toimittaa varhaiskasvatuksen järjestämispaikkaan, esi- tai perusopetuksen järjestämispaikkaan tai yleiselle leikkikentälle. Yleisellä leikkikentällä tarkoitettaisiin kunnan ylläpitämiä leikkikenttiä. Ottaen huomioon, ettei alaikäinen saa nauttia alkoholijuomia olisi perusteltua kieltää alkoholijuomien toimitus edellä mainittuihin paikkoihin. Alkoholijuomien toimitus olisi kielletty myös alkoholilain 85 §:ssä tarkoitettuun paikkaan, jossa ei saa nauttia alkoholia sekä tilaan tai paikkaan, joka olisi hyväksytty anniskelualueeksi.
Alkoholilain 85 §:ssä tarkoitettu alkoholijuomien nauttimiskielto koskee, ellei laissa toisin säädetä, ravitsemisliikettä ja muuta paikkaa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita sekä kokoontumislaissa tarkoitettua yleisötilaisuutta. Edellä mainittu tarkoittaa, että ensinnäkin ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita, ei saa nauttia alkoholijuomia ilman anniskelulupaa. Anniskelulupa koskee anniskelupaikan anniskelualuetta, ja anniskelualueella saa nauttia vain anniskeluluvan haltijan myymää alkoholijuomaa. Myöskään kokoontumislaissa tarkoitetussa yleisötilaisuudessa ei saa nauttia alkoholijuomia ilman anniskelulupaa. Yleisötilaisuudella tarkoitetaan kokoontumislain (530/1999) 2 §:n 3 momentin mukaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina.
Järjestyslain (612/2003) 4 §:n 1 momentin mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen julkisella paikalla ei ole sallittua. Poikkeuksena nauttimiskieltoon on sen 2 momentin mukaisesti puistot ja siihen verrattavat julkiset paikat. Vaikka alkoholijuomia saisi toimittaa julkisiin paikkoihin, niitä ei saisi nauttia niissä, ellei järjestyslaissa olisi sallittu tätä. Samoin alkoholilain 85 §:n mukaan alkoholijuomaa ei saa nauttia, ellei laissa toisin säädetä, ravitsemisliikkeessä eikä muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita eikä kokoontumislaissa tarkoitetussa yleisötilaisuudessa. Lisäksi poliisi saa, jos yleisen järjestyksen ylläpitäminen sitä edellyttää, kieltää alkoholijuomien nauttimisen yleisellä paikalla. Alkoholijuomien toimituskielto myös tällaisiin tiloihin tai alueille olisi perusteltua, sillä niissä ei muutoinkaan saisi nauttia omia alkoholijuomia.
Pykälään lisättäisiin uusi
5 momentti
, jonka mukaan mitä luovutuskielloista säädetään 1 ja 2 momentissa, sovellettaisiin myös muussa elinkeinotoiminnassa kuin vähittäismyynnissä, toimituksessa ja anniskelussa. Säännös tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi etäostotilanteissa juomat luovuttava taho olisi velvollinen noudattamaan samoja luovutuskieltoja kuin esimerkiksi vähittäismyynnissä ja toimituksessa. Vaikka maahantuonnin ikärajoista on säädetty 33 §:ssä, on ikärajavalvonta kuitenkin tosiasiallisesti osoittautunut haasteelliseksi. Sääntelyllä turvattaisiin se, että jatkossa kaikki luovutustilanteet olisivat sääntelyn piirissä. Koska myyjä ei ole velvoitettu merkitsemään pakettia etäostotilanteissa, ei kuljettaja välttämättä näissä tapauksissa tiedä paketin sisältävän alkoholia. Mikäli kuitenkin kuljettaja havaitsisi esimerkiksi pakkauksen perusteella sen sisältävän alkoholia, olisi paketin luovuttavan tahon varmistuttava esimerkiksi vastaanottajan iästä. Tämä tarkoittaa sitä, että etäostotilanteessa kuljetusyrityksen ja kuljettajan olisi luovutuskieltojen noudattamisen varmistamiseksi huolehdittava siitä, että lähetys luovutetaan vastaanottajalle henkilökohtaisesti, jos lähetyksen tiedettäisiin tai ennen sen luovuttamista havaittaisiin sisältävän alkoholia esimerkiksi pakkauksen, lähetyslistan, Verohallinnon antaman kuljetuksen yksilöivän tunnisteen, tulliasiakirjojen tai muiden asiakirjojen perusteella.
38 §.Vähittäismyynnin, alkoholijuomien toimituksen ja anniskelun henkilökunta.
Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän
otsikkoa
muutettaisiin muodosta
Vähittäismyynnin ja anniskelun henkilökunta
muotoon
Vähittäismyynnin, alkoholijuomien toimituksen ja anniskelun henkilökunta
, jotta pykälän otsikko vastaisi paremmin myös pykälään lisättäväksi ehdotettavaa uutta sääntelyä.
Pykälän
1 momenttia
muutettaisiin siten, että vähittäismyynti- ja anniskelupaikkojen lisäksi myös alkoholijuomien toimitusta koskevassa toiminnassa tulisi olla toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen riittävästi henkilökuntaa tehokkaan valvonnan ja järjestyksenpidon toteuttamiseksi. Toimituksissa alkoholijuoman toimittajat toimisivat todennäköisesti useimmiten yksin. Toimitusluvan haltija vastaa kuitenkin alkoholijuomien toimittajien toimituksista, joten luvanhaltijan tulee toiminnassaan varmistua esimerkiksi siitä, että toimitusaikatauluissa voidaan huomioida luovutustilanteissa vaadittava aika. Momentissa säädetyt henkilökuntaa koskevat säännökset eivät alkoholijuomien toimituksenkaan osalta kuuluisi luvan myöntämisen edellytyksiin, mutta luvanhaltija vastaisi lain velvoitteiden toteuttamisesta osana 56 §:ssä tarkoitettua omavalvontasuunnitelmaa.
Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin siten, että jatkossa vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulisi olla paikalla luvanhaltijan määräämä luvanhaltijan edustaja, jos paikassa saisi myydä tai nauttia yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia ja paikka olisi avoinna asiakkaille. Voimassa olevan säännöksen mukaan henkilökuntaa tulee olla paikalla aina, kun paikka on avoinna asiakkaille siitä riippumatta, myykö luvanhaltija alkoholia kyseisellä hetkellä paikassa vai ei. Uuden säännöksen perusteella lupa voitaisiin myöntää sille ajalle, kun henkilökunta on paikalla ja alkoholia myydään tai nautitaan. Esimerkiksi itsepalvelukaupoissa henkilökuntaa saattaa olla paikalla muutaman tunnin päivässä, ja lupa voitaisiin hakea tälle aikavälille.
Pykälän 2 momentissa sekä myös jäljempänä pykälässä korvattaisiin voimassa olevassa laissa oleva termi ”vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö” luvanhaltijan määräämällä luvanhaltijan edustajalla. Muutoksella yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin pykälän sanamuotoa. Selvyyden vuoksi valvontaviranomaiset ovat katsoneet, että alkoholilain termeistä vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö olisi tarkoituksenmukaista korvata termillä luvanhaltijan määräämä luvanhaltijan edustaja.
Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
, ja samalla voimassa olevan lain 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi. Uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että 3 §:n 1 momentin 18 kohdassa tarkoitetuilla alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu alkoholijuomien toimituspassi.
Jäljempänä 57 §:ssä säädettäisiin erikseen siitä, että alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla suoritettuna alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava toimituspassi.
Pykälän
4 momentti
vastaisi pääosin voimassa olevan lain 3 momenttia. Momenttia täydennettäisiin siten, että henkilö, joka ei olisi täyttänyt 18 vuotta, ei saisi kuljettaa eikä luovuttaa alkoholijuomia asiakkaalle. Lisäyksen tarkoituksena olisi turvata ikärajavalvonnan toteutuminen kaikissa tilanteissa. Alkoholilain 37 §:ssä säädetään, ettei alkoholijuomaa saa myydä eikä muutoin luovuttaa vähittäismyynnissä eikä anniskelussa alle 18-vuotiaalle. Alkoholijuoman toimittajan iästä olisi perusteltua säätää vastaavalla tavalla, sillä toimitettava juoma haettaisiin pääsääntöisesti sellaisesta vähittäismyyntipaikasta, jossa alkoholijuomia ei saisi lain mukaan luovuttaa alle 18-vuotiaalle.
Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin vastaavasti kuin voimassa olevan lain 4 momentissa, että alkoholijuomia myyvä ja vähittäismyynnin tai anniskelun valvontaan osallistuva henkilö ei tehtävässään saisi olla alkoholin eikä muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena. Momenttia muutettaisiin kuitenkin siten, että myöskään alkoholijuomia toimittava sekä toimituksen valvontaan osallistuva henkilö ei saisi olla alkoholin eikä muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.
39 §.Yleinen valvonta.
Pykälän
2 momenttiin
tehtäisiin tekninen muutos. Momentissa käytetty termi luvanhaltijan edustaja muutettaisiin luvanhaltijan määräämäksi henkilöksi. Muutos tehtäisiin 38 §:ään tehtävän muutoksen vuoksi, jossa ehdotetaan käytettäväksi termiä luvanhaltijan edustaja.
Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
. Uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että alkoholijuoman toimitusluvan haltijan ja alkoholijuomien toimittajan tulisi valvoa 35 a, 37 ja 38 §:ssä säädettyjen kieltojen ja velvollisuuksien noudattamista. Toimituksen valvontaa koskisivat samat yleiset valvontaan liittyvät säännökset ja velvoitteet kuin vähittäismyyntiä ja anniskelua.
40 §.Iän todistaminen.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, jossa säädettäisiin, että alkoholijuoman toimituksen vastaanottajalla olisi vaadittaessa velvollisuus todistaa ikänsä 1 momentissa tarkoitetulla asiakirjalla alkoholijuoman toimittajalle. Vastaavasti siis kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa, myös toimituksissa tulisi tarvittaessa tarkastaa ikä. Iän todistaminen olisi tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa alkoholijuoman vastaanottaja on nuori. Tämä olisi perusteltua, jotta voitaisiin varmistua siitä, ettei juoman vastaanottaja olisi alaikäinen.
42 a §.Toimitusaika.
Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin alkoholijuomien toimitusajasta. Pykälän
1 momentissa
määriteltäisiin, että alkoholijuomien toimituksessa alkoholijuoman luovuttaminen vastaanottajalle olisi sallittua samana aikana kuin sen vähittäismyynti eli kello 9 ja 21 välillä. Alkoholijuomien luovutuksen tulisi tapahtua tämän sallitun ajan sisällä, vaikka alkoholijuomien kuljetus voisi tapahtua muuna aikana.
Pykälän
2 momentissa
tarkennettaisiin alkoholiyhtiöltä hankittujen juomien toimitusaikaa. Näiden osalta alkoholijuoman luovutuksessa vastaanottajalle noudatettaisiin, mitä 42 §:n 2 momentissa säädetään alkoholiyhtiön vähittäismyyntiajoista.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, mitä alkoholijuomille tapahtuisi, jos alkoholijuomaa ei voitaisi luovuttaa 1 tai 2 momentissa määritellyn ajan sisällä. Alkoholijuomien toimittajan tulisi tällöin palauttaa alkoholijuomat takaisin myyjälle tai toimittaa ne asiakkaalle myöhemmin 1 tai 2 momentissa määriteltynä toimitusaikana, ellei luovuttamatta jättäminen olisi johtunut 37 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetusta syystä. Mikäli alkoholijuomia ei voitaisi luovuttaa 37 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 2 momentissa säädetyn ikärajaa koskevan luovutuskiellon vuoksi, alkoholijuoma tulisi aina palauttaa suoraan myyjälle. Jos toimitus sen sijaan olisi epäonnistunut muusta syystä, voisi alkoholijuoman toimittaja yrittää toimitusta asiakkaalle myöhemmin. Alkoholijuomien toimittaminen uudestaan olisi mahdollista vasta seuraavana mahdollisena sallittuna ajankohtana, jonka kuljetuksen tilaaja ja toimittaja sopivat keskenään. Kuten muutoinkin alkoholijuomien toimituksissa, myös alkoholijuomia uudelleen toimitettaessa alkoholijuomien toimituspaikka olisi vapaasti sovittavissa ostajan ja myyjän välillä, pois lukien 37 §:n 4 momentissa säädetyt toimituskieltopaikat. Jos alkoholijuoman toimittaja ei suoraan palauttaisi juomia takaisin myyjälle, tulisi toiminnassa huomioida kuitenkin elintarvikelain (297/2021) säännökset.
45 §. Anniskelun valvonta eräissä tapauksissa
. Voimassa olevan pykälän
3 momentissa
säädetyn asetuksenantovaltuuden sanamuotoa muutettaisiin siten, että jatkossa alkoholijuomien määrän rajoittamisesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan alkoholijuomien määrän rajoittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Alkoholilain nojalla annettu valtioneuvoston asetus alkoholilain täytäntöönpanosta ei kuitenkaan sisällä tarkempia säännöksiä alkoholijuomien määrän rajoittamisesta.
Lisäksi asetuksenantovaltuus erotettaisiin omaksi momentikseen, eli pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
.
46 §
.
Alkoholijuomien hankkiminen
. Pykälän
1 momenttia
täsmennettäisiin koskemaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia. Täsmennyksellä selkeytettäisiin nykytilaa.
50 §
.
Markkinoinnin sääntely
. Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan. Väkevää alkoholijuomaa saisi jatkossa mainostaa verkossa. Näin ollen myös toisiin Euroopan talousalueen maihin kohdistuva alkoholijuomien verkkomarkkinointi olisi mahdollista.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin alkoholijuoman kielletyistä markkinointikanavista. Alkoholijuomaa ei saisi markkinoida eikä sitä saisi liittää muun tuotteen tai palvelun markkinointiin televisio- ja radiotoiminnassa kello 7-22 välillä, elokuvateatterissa tapahtuvan kuvaohjelman julkisen esittämisen yhteydessä, jos elokuvan ikäraja on alle 18 vuotta, eikä järjestyslain (612/2003) 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla yleisellä paikalla.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin mietoa alkoholijuomaa koskevista poikkeuksista 1 momentissa tarkoitettuun yleisellä paikalla toteutettavan tai yleisölle kohdistetun markkinoinnin kieltoon. Voimassa olevan lain mukaisesti yleisissä tilaisuuksissa ja niihin pysyvästi käytettävissä paikoissa mietoa alkoholijuomaa saisi markkinoida. Lisäksi mietoa alkoholijuomaa saisi mainostaa nykyiseen tapaan ulkomaanliikenteen aluksilla sekä vähittäismyynti- tai anniskelupaikoissa. Mietoa alkoholijuomaa saisi mainostaa myös alkoholijuomien valmistuspaikassa, sillä alkoholijuomien valmistuspaikkaa ei pidetä järjestyslaissa tarkoitettuna yleisenä paikkana. Kuten vähittäismyynti- ja anniskelupaikkojen osalta, miedon alkoholijuoman sallittu markkinointi koskee valmistuspaikan sisätiloja.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin väkeviä alkoholijuomia koskevasta poikkeuksesta 1 momentin mukaiseen pääsääntöön kielletyistä markkinointikanavista. Ehdotetun 3 momentin mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun markkinointiin olisi kiellettyä kokonaan televisio- ja radiotoiminnassa, elokuvateatterissa tapahtuvan kuvaohjelman julkisen esittämisen yhteydessä sekä painetuissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Väkevän alkoholijuoman markkinointi olisi lisäksi kiellettyä yleisellä paikalla muutoin kuin väkevän alkoholijuoman vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa. Ottaen huomioon, että väkevien alkoholijuomien pääsääntöisestä markkinointikiellosta luovuttaisiin pykälän uudistamisen yhteydessä ja että alkoholijuoman valmistuspaikka ei ole järjestyslaissa tarkoitettu yleinen paikka, olisi väkevien alkoholijuomien markkinointi väkevien valmistuspaikoissa sallittua ilman eri säännöstä. Väkeviin alkoholijuomiin liittyy mietoja alkoholijuomia enemmän terveysriskejä, vaikka tutkimusnäytön perusteella nämä erot eivät ole huomattavia tai täysin kiistattomia. Väkevien alkoholijuomien markkinointia olisi kuitenkin perusteltua säännellä tiukemmin kuin mietojen alkoholijuomien markkinointia. Väkevän alkoholijuoman verkkomarkkinointi olisi sallittua. Näin ollen esimerkiksi väkevien alkoholijuomien valmistaja voisi markkinoida omia tuotteitaan verkkosivuillaan tai sosiaalisen median tileillään 4 momentissa säädetyin rajoituksin. Markkinointi voisi kohdistua verkossa niin Suomeen ja suomalaisiin kuluttajiin kuin myös toisiin ETA-maihin ja siellä olevalle yleisölle.
Pykälän
4 momentissa
lueteltaisiin alkoholijuomien kielletyt markkinointisisällöt. Ehdotettu pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan pykälän 2 momenttia.
Pykälän
5 momenttia
tarkennettaisiin siten, että ehdotetut markkinointisäännökset tulisivat sovellettaviksi ulkomailta harjoitettuun alkoholijuomien markkinointiin, jos markkinointi on tarkoitettu vastaanotettavaksi erityisesti Suomessa ja kun toiminnanharjoittaja on sijoittautunut toiseen Euroopan talousalueen valtioon Suomen lainsäädännön kiertämiseksi. Vaikka kyseessä olisi ulkomaisen verkkokaupan suomenkieliset nettisivut, joissa markkinoidaan alkoholijuomia ja niiden etämyyntiä suomalaisille kuluttajille, niin kyseessä ei välttämättä olisi momentin tarkoittamalla tavalla erityisesti Suomessa vastaanotettavaksi tarkoitettu markkinointi, sillä verkkokauppaa ei yleensä kohdisteta vain johonkin tiettyyn maahan, vaan ovat yleisesti eri maalaisille kuluttajille suunnattuja. Ehdotettu säännös vastaisi EU-oikeuden vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että jäsenvaltio säilyttää oikeuden toteuttaa toimenpiteitä sellaista palvelujen tarjoajaa vastaan, joka on asettautunut toiseen jäsenvaltioon, mutta jonka toiminta kohdistuu joko kokonaisuudessaan tai suurimmaksi osaksi ensiksi mainitun jäsenvaltion alueelle, jos valinta toiseen jäsenvaltioon asettautumisesta on tehty sellaisen lainsäädännön kiertämiseksi, jota olisi sovellettu palvelujen tarjoajaan, mikäli se olisi asettautunut ensiksi mainitun jäsenvaltion alueelle.
51 §.Hinnoittelu ja hinnan ilmoittaminen.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin, että kahden tai useamman alkoholijuomapakkauksen tai -annoksen tarjoaminen alennettuun yhteishintaan olisi kiellettyä myös alkoholijuoman toimituksessa. Alkoholijuoman hinta yksittäin myytynä ja toimitettuna ei saisi olla korkeampi kuin yksittäisen juoman hinta olisi monipakkauksessa tai yhdessä myytynä ja toimitettuna. Sääntely vastaisi sitä, mitä säädetään alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun hinnoittelusta.
Pykälän
2 momenttiin
lisättäisiin, että alkoholijuoman hinnasta annettavan hyvityksen, joka laskettaisiin alkoholijuomien tai muiden kulutushyödykkeiden ja palveluiden ostojen perusteella, tarjoaminen ja maksaminen myös toimituksessa olisi kiellettyä. Ehdotetun säännöksen mukaan alkoholijuomien myyntiä ei saisi edistää myöskään toimituksen kanta-asiakaskorttien tai etuohjelmien yhteydessä siten, että alkoholijuomien ostaminen ja toimittaminen olisi ostohyvitysten johdosta sitä halvempaa, mitä enemmän niitä tai muita kulutushyödykkeitä ostaisi. Tällaisen hyvityksen tarjoamisen lisäksi myös sen maksaminen olisi kielletty. Suomessa toimivan etuohjelman yhteydessä ei siten saisi maksaa ostohyvityksiä edes niistä alkoholijuomien ostoista ja kuljetuksista, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla – esimerkiksi Virossa. Sääntely vastaisi sitä, mitä säädetään alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun hinnoittelusta.
55 §
.
Denaturoimattoman alkoholivalmisteen valmistus, maahantuonti ja myynti
. Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin siten, että denaturoimattomiin alkoholivalmisteisiin sovellettaisiin myös alkoholijuomien toimittamista ja rajat etämyyntiä koskevaa sääntelyä. Tämä mahdollistaisi sen, että esimerkiksi yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä liköörikarkkeja voitaisiin toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä ja rajat ylittävästä etämyynnistä.
57 §.Henkilökunnan osaaminen.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin toimitusluvanhaltijan lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja, jonka osalta toimitusluvanhaltijan tulisi huolehtia siitä, että alkoholijuoman toimittaja tuntee tässä laissa säädetyt ja omavalvontasuunnitelmassa määrätyt velvoitteensa. Momenttia muutettaisiin myös siten, että luvanhaltijan ja alkoholiyhtiön olisi pidettävä kirjaa laissa tarkoitetussa toiminnassa työskentelevien henkilöiden koulutuksesta ja osaamisesta ja pyydettäessä esitettävä tiedot valvontaviranomaiselle. Nykyisessä säännöksessä viitataan toimipaikassa työskenteleviin henkilöihin, minkä vuoksi säännöstä olisi tarpeen muuttaa, sillä alkoholijuomien toimitustoimintaa harjoittavat henkilöt eivät välttämättä työskentelisi ollenkaan toimipaikassa.
Pykälän
2 momenttiin
lisättäisiin maininta anniskelupassista. Nykyisessä säännöksessä viitataan anniskelupassiin alkoholilain tuntemista osoittavana todistuksena. Esityksen mukaisesti kuitenkin säädettäisiin uudesta alkoholijuomien toimituspassista, joten tarkoituksenmukaista on selvyyden vuoksi lisätä momenttiin anniskelupassi nimenomaisesti. Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys on jo vakiintuneesti ollut anniskelupassi ja sääntelyn selkeyden vuoksi olisi hyvä käyttää myös pykälissä vastaavaa nimitystä. Vastaavasti elintarvikelaissa (297/2021) on nimenomainen maininta hygieniapassista.
Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
toimituspassista. Toimitusluvanhaltijan olisi huolehdittava siitä, että sen lukuun toimivilla alkoholijuomien toimittajilla olisi alkoholilain toimitusta koskevan sääntelyn ja toimitusta koskevien toimintaohjeiden tuntemista osoittava Lupa- ja valvontaviraston hyväksymän mallin mukainen todistus (
toimituspassi
). Kaikilla tässä tarkoitetuilla alkoholijuoman toimittajilla – eli henkilöillä, jotka luovuttaisivat kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä kuljetuksella tilatun juoman vastaanottajalle, tulisi olla lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimituspassi.
Olisi tärkeä varmistaa, että alkoholijuomien toimitusluvanhaltija tai toimitukseen osallistuva ymmärtäisi alkoholilain mukaiset ikärajatarkastukseen liittyvät velvollisuutensa ja osaisi toimia mahdollisissa haastavissakin tilanteissa lain mukaisesti. Pykälän 1 momentissa säädetty velvollisuus huolehtia siitä, että henkilökunta ja toimitusluvanhaltijan lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja tuntee laissa säädetyt ja omavalvontasuunnitelmassa määrätyt velvoitteensa sekä pitää kirjaa henkilöiden koulutuksesta ja osaamisesta, koskee myös toimitusluvanhaltijoita. Toimituspassia koskeva sääntely osaltaan turvaisi tätä tavoitetta. Toimitustilanteissa kuljettaja toimisi todennäköisesti yksin ja luovutustilanteet voisivat tapahtua yksityisissä tiloissa. Tilanne toimituksessa on varsin erilainen kuin myymälässä, jossa paikalla on muita kollegoita ja mahdollisesti myös vartijoita. Näissä tilanteissa voi esiintyä alkoholijuomien toimittajaa kohtaan hankalia ja mahdollisia työturvallisuuteen liittyviä uhkia. Juomien luovutuksesta on paljon hankalampi kieltäytyä asiakkaan kotiovella esimerkiksi iän puuttumisen tai päihtymystilan takia. Tämän vuoksi kaikilla alkoholijuomien toimittajilla tulisi olla toimituspassi.
58 §.Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen myöntäminen.
Pykälää muutettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän
1 momenttia
muutettaisiin siten, että alkoholilain tuntemista osoittava todistus nimettäisiin anniskelupassiksi. Alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys on jo vakiintuneesti ollut anniskelupassi ja sääntelyn selkeyden vuoksi olisi hyvä käyttää myös pykälissä vastaavaa nimitystä. Myös elintarvikelaissa (297/2021) säädetään elintarvikehygieenistä osaamista osoittavasta todistuksesta, joka on laissa nimetty vastaavasti hygieniapassiksi.
Lisäksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että luvanhaltijan edustajan pätevyys voitaisiin todistaa todistuksella anniskelupassista tai todistuksella tutkinnosta, joka olisi sisältänyt vastaavat tiedot kuin anniskelupassikoe. Anniskelupassi myönnettäisiin henkilölle, joka olisi suorittanut hyväksyttävästi anniskelupassikokeen. Voimassa olevan lain mukaan todistus myönnetään henkilölle, joka on suorittanut hyväksyttävästi alkoholilain ja sen valvonnan toimintatapojen tuntemista arvioivan kokeen tai saanut vastaavat tiedot sisältävän koulutuksen taikka suorittanut tutkinnon, johon vastaavat tiedot sisältyvät. Momentista poistettaisiin tarpeettomana maininta vastaavista tiedoista sisältävästä koulutuksesta, sillä alkoholilain valvonnasta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (158/2018) 7 §:ssä ei ole sen otsikosta huolimatta säädetty, että mikään koulutus vastaisi anniskelupassikoetta. Lisäksi tutkinnon suorittajille ei momentin sananmuodosta huolimatta ole käytännössä myönnetty Valviran mallipohjan mukaista todistusta. Tämän vuoksi sääntelyä olisi tarpeen tarkentaa siten, että luvanhaltijan edustajan pätevyyden voisi osoittaa anniskelupassikokeen hyväksytystä suorittamisesta annettavan todistuksen lisäksi myös tutkintotodistuksella, josta ilmenee, että tutkintoon on sisältynyt sosiaali- ja terveysministeriön alkoholilain valvonnasta annetun asetuksen (158/2018) 6 §:n 1 momentissa lueteltujen aihealueiden osaamista.
Voimassa olevan lain mukaan todistuksen myöntää valtioneuvoston toimiluvan tai opetusministeriön järjestämisluvan nojalla ravintolapalvelun koulutusta antava oppilaitos. Säännöstä tarkennettaisiin siten, että anniskelupassin myöntäisi ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu, joka järjestää ravintola-alan koulutusta, taikka ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) tarkoittama koulutuksen järjestäjä, joka järjestää ravintola-alan koulutusta. Pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin myös siten, että todistus anniskelupassista myönnettäisiin henkilölle, joka on suorittanut hyväksyttävästi anniskelupassikokeen. Ehdotettavilla säännöksillä ei muutettaisi nykytilaa.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, jossa säädettäisiin anniskelupassia vastaavasti toimitusta koskevan sääntelyn tuntemista osoittavasta todistuksesta, toimituspassista. Alkoholijuoman toimittajan pätevyys voitaisiin todistaa todistuksella toimituspassista. Toimituspassin voisi myöntää ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettu koulutuksen järjestäjä, vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaitos, ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu tai yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset. Todistus myönnettäisiin anniskelupassia vastaavasti henkilölle, joka olisi suorittanut hyväksyttävästi toimituspassikokeen. Anniskelupassia koskevasta sääntelystä poiketen alkoholijuomien toimituspassin voisi myöntää muukin toimija kuin ravintola-alan koulutusta järjestävä ammattikorkeakoululaissa tarkoitettu ammattikorkeakoulu tai ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu koulutuksen järjestäjä, joka järjestää ravintola-alan koulutusta. Tämä olisi tarkoituksenmukaista, sillä alkoholijuomien toimitus- ja luovutustoiminta ei olisi sidottu ravintolapalveluja tarjoaviin yrityksiin, vaan alkoholijuomien toimitusta voisivat tarjota myös muut toimijat, joilla olisi alkoholilaissa tarkoitettu alkoholijuomien toimituslupa. Toimijoiden, jotka tarjoaisivat toimituspassikokeita, tulisi mahdollistaa kokeen suorittaminen suomen, ruotsin ja englannin kielellä.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyisi uudeksi
3 momentiksi.
Kyseisestä momentista muutettaisiin viittaus ajantasaiseen elintarvikelakiin kumotun elintarvikelain asemasta sekä viittaus muutettaisiin koskemaan voimassa olevassa elintarvikelaissa kyseistä asiaa sääntelevään 19 pykälää. Samalla muutettaisiin elintarvikelaissa tarkoitetun osaamistodistuksen nimitys hygieniapassiksi ja alkoholilain tuntemista osoittavan todistuksen nimitys muotoon anniskelupassi. Ammattikorkeakoululaissa tarkoitetulla ammattikorkeakoululla ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetulla koulutuksen järjestäjällä olisi oikeus periä anniskelupassikokeesta maksu, joka vastaisi enintään kokeen järjestämisestä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Toimituspassin myöntävällä toimijalla olisi oikeus periä maksu toimituspassikokeen järjestämisestä ja toimituspassin myöntämisestä. Maksun perimisen mahdollistaminen olisi tarkoituksenmukaista, jotta toimijat tosiasiallisesti järjestäisivät näitä kokeita, joiden järjestäminen ei kuulu niiden perustehtäviin. Toimijat voisivat hinnoitella kokeen liiketaloudellisin perustein.
Voimassa olevan pykälän asetuksenantovaltuutta koskeva 3 momentti siirtyisi uudeksi
4 momentiksi
. Asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset myös 2 momentissa tarkoitetun toimituspassia koskevan kokeen sisällöstä ja arvioinnista.
60 §.Valvonta ja siihen liittyvä ohjaus.
Voimassa olevan alkoholilain pykälässä määritellään alkoholilakia valvovat viranomaiset ja niiden toimivalta. Pykälään lisättäisiin alkoholijuomien toimituksen ja rajat ylittävän etämyynnin valvontavastuut. Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto valvoisi alkoholijuomien toimitusta ja rajat ylittävää etämyyntiä koko maassa. Etämyynnissä ei olisi kyse luvan- tai ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, vaan etämyyntiä voisi harjoittaa ulkomailta kuka tahansa. Etämyynnissäkin alkoholijuoman toimittajan olisi kuitenkin luovutettava juomat ostajalle. Etämyynnin osalta valvonta painottuisi näin ollen toimitusluvan haltijoiden toimintaan, koska olennaisinta olisi sen varmistaminen, että 37 §:ssä määriteltyjä luovutuskieltoja noudatettaisiin. Lupa- ja valvontavirastolla olisi kuitenkin toimivalta tarvittaessa valvoa sitä, että etämyyjät noudattavat alkoholilain mukaisia velvoitteitaan merkitä toimituksen sisältävän alkoholijuomaa. Mikäli toimitus sisältää väkevää alkoholijuomaa, tulisi myös tästä merkitä tieto toimitukseen. Lupa- ja valvontaviraston valvonta perustuisi pääasiassa mahdollisiin epäkohtailmoituksiin. Jos siis epäkohtailmoituksen perusteella heräisi epäilys siitä, että etämyyntiä harjoittava taho ei olisi huolehtinut velvollisuudestaan merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa, olisi Lupa- ja valvontavirastolla toimivalta selvittää, onko etämyyjä toiminut velvoitteidensa mukaisesti.
Lupa- ja valvontavirastolla on 63 §:n perusteella oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä Tullilta tiedot, jotka ovat välttämättömiä valvottaessa alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. EU:n sisäisessä liikenteessä Tulli tilastoi ne alkoholilähetykset, jotka se on tarkastanut. EU-alueen ulkopuolisista ETA-maista tulleet alkoholilähetykset tullataan aina. Lupa- ja valvontavirastolla olisi siten mahdollista saada tiedot tullatuista tai tarkastetuista alkoholilähetyksistä. Vaikka etämyynnissä ei suoritettaisi säännönmukaista valvontaa, vaan se perustuisi pääasiallisesti epäkohtailmoituksiin, mahdollistaisi tiedonsaantioikeus sen, että Lupa- ja valvontavirastolla olisi toimivalta tehdä esimerkiksi pistokoemaisesti valvontaa alkoholilähetysten osalta. Lupa- ja valvontavirastolla olisi siten oikeus valvoa, onko Tullin tarkastamien alkoholilähetysten osalta ollut kyse etämyynnistä, ja onko alkoholilähetys asianmukaisesti merkitty. Teknisistä rajapinnoista säädetään tiedonhallintalain 22 §:ssä ja katseluyhteyden avaamisesta tiedonhallintalain 23 §:ssä. Lupa- ja valvontaviraston oikeudesta määrätä seuraamusmaksu etämyyjälle tämän velvollisuuksiensa rikkomisesta säädettäisiin 71 §:n uudessa 5 momentissa.
Pykälän
2 momentin
4 kohta muutettaisiin sisällöllisesti kokonaan siten, että Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluisi myös anniskelupassi- ja toimituspassikokeeseen liittyvä oppilaitosten ja muiden toimijoiden ohjaus. Lain 57 §:n 2 momentin perusteella Lupa- ja valvontavirasto hyväksyy anniskelupassikokeita koskevan todistusmallin. Käytännössä tämän lisäksi virasto on ohjeistanut anniskelupassikokeita järjestäviä oppilaitoksia. Oppilaitosten ohjausta anniskelupassikokeisiin liittyen ei ole kuitenkaan määritelty kenenkään viranomaisen tehtäväksi, joten tästä tulisi sisällyttää tarvittavat toimivaltuussäännökset lakiin samalla kun lakiin lisätään toimituspassikoetta koskeva säännös. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta, jonka mukaan Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluisivat myös muut tässä laissa säädetyt tehtävät.
Pykälän
4 momenttiin
lisättäisiin, että Ahvenanmaan valtionvirasto valvoisi alkoholijuomien toimitusta Ahvenanmaan maakunnassa.
62 §.Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus.
Pykälän
4 momentti
muutettaisiin kokonaan. Uudessa 4 momentissa säädettäisiin viranomaisen oikeudesta tehdä alkoholijuomien koeostoja, jos se olisi tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan valvontatehtävän hoitamiseksi. Toimivaltaisella viranomaisella olisi myös oikeus hyödyntää täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koeostojen suorittamisessa.
Keskeinen osa alkoholijuomien vähittäismyynnin viranomaisvalvonnasta perustuu nykyisin ennalta ilmoittamattomiin tarkastuskäynteihin, joiden yhteydessä seurataan muun muassa, miten vähittäismyyntiluvanhaltijat täyttävät iän tarkistamista koskevan velvollisuutensa. Tällainen konkreettisten luovutustapahtumien valvonta ei olisi alkoholijuoman toimituksessa käytännössä mahdollista, koska viranomaisella ei olisi tietoa, milloin ja missä luovutukset tapahtuvat. Lisäksi suurin osa luovutuksista tapahtuisi todennäköisesti kotirauhan piirissä, jossa tarkastusten tekemiseen on lainsäädännössä asetettu erittäin korkea kynnys. Ikärajavalvonnan turvaamiseksi alkoholivalvontaviranomaisille säädettäisiin oikeus tehdä tai teettää koeostoja sen selvittämiseksi, noudatetaanko alkoholijuomien toimituksissa alkoholilaissa säädettyjä luovutuskieltoja. Suomessa esimerkiksi kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain (658/2013, jäljempänä kuittilaki) mukaan valvonnassa oikeus tehdä koeostoja on Verohallinnolla ja poliisilla sekä myös aluehallintovirastoilla alkoholijuomien anniskelupaikoissa. Samoin kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain (566/2020) perusteella kuluttaja-asiamiehellä on toimivalta tehdä koeostoja tietyissä tilanteissa sekä myös oikeus käyttää valehenkilöllisyyttä, jos se on välttämätöntä koeoston paljastumisen estämiseksi. Selkeyden vuoksi pykälässä säädettäisiin erikseen siitä, että toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada vähittäismyyntiluvanhaltijalta tieto toimituksen suorittavan toimitusluvanhaltijan nimestä sekä lupanumerosta. Riittävää olisi siis toimitusluvan haltijan nimeäminen, sillä vähittäismyyntiluvanhaltijalla ei välttämättä olisi tietoa siitä, kuka toimitusluvan haltijan lukuun toimiva alkoholijuoman toimittaja olisi suorittanut toimituksen.
Voimassa olevan pykälän 4 momentti siirtyisi pykälän
5 momentiksi
. Sisällöllisesti momenttiin ei kuitenkaan tehtäisi muutoksia.
Pykälään lisättäisiin uusi
6 momentti
. Momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi valvontaa varten oikeus saada toimitusluvan haltijalta alkoholijuoman toimituksen suorittaneen toimittajan nimi ja yhteystiedot. Toimitusluvan haltija vastaa alkoholijuoman toimittajan ohella siitä, että alkoholijuomien luovutustilanteissa noudatetaan muun muassa lain 37 §:ssä säädettyjä luovutuskieltoja. Toimitusluvan haltijan tulee siis voida jälkikäteen selvittää, kuka on toiminut alkoholijuoman toimittajana, ja pyydettäessä toimittaa alkoholijuoman toimituksen suorittaneen henkilön nimi ja yhteystiedot valvontaviranomaiselle.
Edellä 4 momentissa tarkoitetussa toimivaltaisen viranomaisen oikeudessa saada vähittäismyyntiluvanhaltijalta tieto toimituksen suorittavan toimitusluvanhaltijan nimestä sekä lupanumerosta sekä 6 momentissa tarkoitetussa valvontaviranomaisen oikeudessa saada toimitusluvan haltijalta alkoholijuoman toimituksen suorittaneen henkilön nimi ja yhteystiedot on kyse henkilötietojen käsittelystä ja niihin sovelletaan tietosuoja-asetusta. Mainituissa momenteissa säädettävä oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi – tarkoituksena on varmistaa viranomaisen laissa säädetyn valvontatehtävän hoitaminen, eli että alkoholilain mukaisilla valvontaviranomaisilla olisi keinoja valvoa sitä, että alkoholijuomien toimitustoiminnassa noudatetaan alkoholilain säännöksiä ja tarvittaessa puuttua havaittuihin epäkohtiin. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi viranomaisen laissa säädetty valvontatehtävä, jotta valvontaviranomaisen mahdollisuus puuttua lainvastaiseen toimintaan olisi varmistettu lain tasolla. Ehdotettu sääntely olisi oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, eli viranomaisen valvontatehtävän suorittamista varten. Sääntely olisi myös yleisen edun mukaista ja välttämätöntä, sillä alkoholijuomien toimittaminen olisi luvanvaraista toimintaa, ja tarkoituksena olisi varmistaa, että valvontaviranomaisilla olisi mahdollisuus valvoa ja tarvittaessa puuttua toimintaan.
63 §.Tiedonsaantioikeus
. Pykälän
1 momenttiin
tehtäisiin tekninen muutos, sillä Työttömyysvakuutusrahasto on nykyisin Työllisyysrahasto, joten nimi muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Säännöksen perusteella valvontaviranomaisilla olisi oikeus saada samat tiedot kuin voimassa olevassa laissa, muun muassa rikosrekisteriote Oikeusrekisterikeskukselta.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, jossa säädettäisiin valvontaviranomaisten oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä 47 §:n 1–3 kohdan tiedot. Näitä tietoja olisivat lailla 416/2025 muutetun 1.1.2026 voimaan tulevan 47 §:n mukaan tiedot 1) seuraamuksen kohteena olevan luonnollisen henkilön nimestä, henkilön yksilöintiin tarvittavasta tunnuksesta ja muusta välttämättömästä yksilöintitiedosta taikka oikeushenkilön nimestä ja yritys- ja yhteisötunnuksesta sekä tarvittavista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön yhteystiedoista; 2) seuraamuksen määräämisestä ja sisällöstä sekä muusta seuraamuksen yksilöinnistä ja 3) seuraamuksen täytäntöönpanokelpoisuudesta, täytäntöönpanon alkamisesta ja päättymisestä sekä suoritetuista täytäntöönpanotoimista. Tiedonsaantioikeus rajoittuisi yksilöityihin tietoihin, jotka olisivat tarpeen luvanhakijan tai -haltijan yleisten luvan edellytysten selvittämistä varten tai seuraamusmaksutilanteissa kaksoisrangaistavuuden kiellon selvittämiseksi. Nykyään ongelmana on ollut, että valvontaviranomaiset eivät ole saaneet tietoja suoraan sakkorekisteristä, sillä tietojen luovuttamisesta ei ole säädetty erikseen lailla. Muutoksella nopeutettaisiin ja sujuvoitettaisiin luvan myöntämisprosessia sekä parannettaisiin tiedonsaantioikeutta seuraamuksia määrättäessä. Säännöksen perusteella yksilöidyt sakkorekisterin tiedot olisi mahdollista luovuttaa julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 22 §:n mukaisesti teknisen rajapinnan välityksellä.
Sakkorekisterin tietojen käsittelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä ja siihen sovelletaan tietosuoja-asetusta. Pykälässä säädetty oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, eli käsittely olisi tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi – eli luvanhakijan tai -haltijan luvan edellytysten tarkastamiseksi sekä kaksoisrangaistavuuden kiellon selvittämiseksi. Ehdotetusta muutoksesta säädettäisiin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä ja käsittelyn perustana olisi nimenomaisesti luvanhakijan tai -haltijan luvanedellytysten arvioiminen sekä kaksoisrangaistavuuden poissulkeminen.
64 §.Tietojen antaminen.
Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin vastaamaan paremmin tarvetta julkaista tietoja alkoholielinkeinorekisteristä tietoverkossa. Säännöksestä poistettaisiin edellytys tietojen hakemisesta yksittäisinä hakuina. Säännöksessä lueteltaisiin vain sellaiset tietoryhmät, joihin mahdollisesti voisi sisältyä henkilötietoja. Sellaisten tietojen julkaisemista, jotka eivät sisällä henkilötietoja, ei rajoiteta julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa, eikä näitä siten olisi tarpeen mainita säännöksessä.
Lisäksi pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, että siinä säädettäisiin tietojen julkaisemisen tapahtuvan tietoverkossa ja että tietojen julkaisemiseen oikeutettu taho olisi 1.1.2026 voimaan tulevan Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (530/2025) mukaisesti Lupa- ja valvontavirasto.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kansallisen tietosuojalain (1050/2018) 4 §:n 1 mom. 2 kohdassa täsmennetään, että henkilötietoja saa käsitellä tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, jos käsittely on tarpeen ja oikeasuhtaista viranomaisen toiminnassa yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi. Tietojen julkaiseminen täyttäisi yleistä etua koskevan vaatimuksen, sillä se edistäisi hallinnon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä mahdollistaisi alkoholialaa koskevan tiedon hyödyntämisen helposti esimerkiksi tutkimuksessa ja journalistisessa tarkoituksessa. Julkaistavien tietojen perusteella kuka tahansa saisi listan kaikista toimijoista, joille on myönnetty lupa alkoholijuomien myyntiin. Muun muassa tukkumyyjien olisi helppo varmistaa, että alkoholijuomia myytäisiin vain luvanhaltijoille. Tietojen julkaiseminen edistäisi myös harmaan talouden torjuntaa. Yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artikla mahdollistaa henkilötietojen luovuttamisesta säätämisen kansallisessa lainsäädännössä.
Oikeus julkaista tiettyjä alkoholielinkeinorekisteriin tallennettuja tietoja tietoverkossa merkitsisi samalla poikkeamista yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetystä käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta siltä osin kuin kyse ei ole 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta arkistointitarkoituksesta tai tieteellisestä tai historiallisesta tutkimustarkoituksesta tai tilastollisesta tarkoituksesta. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta voidaan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan poiketa sillä edellytyksellä, että sääntely muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa mainittuja tavoitteita ovat muun muassa rikosten ennalta estäminen, tutkinta ja paljastaminen sekä julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti taloudellinen tai rahoituksellinen etu, verotus ja kansanterveys sekä valvonta-, tarkastus- tai sääntelytehtävä.
Alkoholilain tarkoituksena on alkoholipitoisten aineiden kulutuksen vähentäminen, jotta voidaan ehkäistä alkoholin aiheuttamia haittoja. Laissa määritettyjä keinoja tarkoituksen toteuttamiseksi ovat alkoholipitoisiin aineisiin liittyvän elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja valvonta. Ottaen huomioon alkoholilain kansanterveyden suojeluun perustuva tarkoitus sekä tarkoituksen toteuttamiseksi määritetyt keinot voidaan käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamista pitää välttämättömänä ja oikeasuhteisena toimenpiteenä.
71 §.Seuraamusmaksu.
Pykälän
1momentin
johdantokappaleeseen tarkennettaisiin, että lupaviranomainen voisi määrätä myös ilmoitusvelvollisen maksamaan seuraamusmaksun. Voimassa olevan pykälän 1 momentin johdantokappaleessa ei ole erikseen mainittu, että seuraamusmaksu voidaan määrätä myös ilmoitusvelvolliselle, vaikka esimerkiksi 1 momentin 5 kohdan perusteella maksu voidaan määrätä myös ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajalle.
Pykälän 1 momentin 7 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos uuden 8 kohdan lisäämisen johdosta. Uudessa 8 kohdassa säädettäisiin alkoholijuomien toimituksen seuraamusmaksun määräytymisperusteista. Toimitusluvanhaltija voisi saada seuraamusmaksun, mikäli tämä rikkoisi laissa säädettyjä velvollisuuksiansa, lupaehtojansa tai luvanhaltijan lukuun toimivien alkoholijuomien toimittajien osaamiseen liittyviä säännöksiä.
Pykälään lisättäisiin uusi
5 momentti
, jossa säädettäisiin etämyyjälle määrättävästä seuraamusmaksusta. Lupa- ja valvontavirasto voisi määrätä etämyyjän maksamaan vähintään 300 euron ja enintään 1 000 euron seuraamusmaksun, jos etämyyjä rikkoisi 17 b §:n 1 momentissa säädettyä velvollisuuttaan merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa. Jos toimitus sisältää väkevää alkoholijuomaa, velvollisuus koskisi 17 b §:n 1 momentin mukaisesti myös sen merkitsemistä. Kyseessä olisi samanlainen seuraamusmaksu, mitä kotimaan vähittäismyyntiluvan haltijalle voitaisiin määrätä. Vähittäismyyntiluvan haltijalle voitaisiin määrätä seuraamusmaksu, mikäli tämä rikkoisi alkoholijuoman luovutuksessa toimitukseen lain 5 luvussa säädettyjä velvollisuuksia.
Etämyyjällä olisi velvollisuus huolehtia siitä, että toimitukseen merkitään sen sisältävän alkoholijuomaa. Alkoholijuoman toimituksen merkitsemisen tarkoituksena on sen varmistaminen, että alkoholijuomien luovutustilanteissa alkoholijuoman toimittaja tunnistaa lähetyksen sisältävän alkoholia. Näin ollen alkoholijuoman toimittaja pystyy huolehtimaan etämyynnistä tilattujen alkoholijuomien luovutustilanteissa siitä, että alkoholilain säännöksiä muun muassa luovutuskielloista noudatetaan. Alkoholijuoman toimittajilla on velvollisuus toiminnassaan varmistaa, ettei alkoholijuomia luovuteta lain vastaisesti esimerkiksi alaikäisille. Lisäksi toimitusluvan haltijoilla on velvollisuus huolehtia siitä, että kaikilla heidän lukuunsa toimivilla alkoholijuoman toimittajilla on suoritettuna toimituspassi. Toimituspassi myönnetään henkilöille, jotka ovat läpäisseet alkoholilain tuntemusta osoittavan toimituspassikokeen. Alkoholijuomien toimitusluvan haltijat ovat valvonnan piirissä ja heidän toimintaansa voidaan puuttua, mikäli siinä ei olisi noudatettu esimerkiksi luovutuskieltoja alaikäisille. Mikäli etämyyjä ei merkitsisi toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa, olisi riskinä se, että lähetyksiä ei välttämättä tunnistettaisi alkoholitoimituksiksi. Ikärajavalvonnan ja muiden alkoholilain mukaisten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi olisi perusteltua, että etämyyjälle olisi mahdollista määrätä seuraamusmaksu, jos etämyyjä laiminlöisi velvollisuutensa merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa.
Pykälään lisättäisiin uusi
6 momentti
, jonka mukaan etämyyjälle määrättävään seuraamusmaksuun sovellettaisiin, mitä 2–4 momentissa säädetään. Siten seuraamusmaksun määräämisessä sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin kotimaan toimijoille määrättävien seuraamusmaksujen osalta. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaisesti seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle ja sen suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Seuraamusmaksu voidaan määrätä säädettyä pienempänä, jos siihen on mainitut seikat huomioon ottaen tai menettelyyn liittyvien lieventävien seikkojen vuoksi muuten perusteltua aihetta. Seuraamusmaksua ei määrätä, jos menettelyä on pidettävä vähäisenä tai jos maksun määrääminen on menettelyn laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus, omavalvontasuunnitelman noudattaminen ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Lisäksi 2 momentin mukaan luvanhaltijalle voidaan antaa huomautus, jos seuraamusmaksua ei määrätä. Huomautusta koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi etämyyjään, koska etämyyjä ei olisi luvanhaltija. Käytännössä etämyyjiä voitaisiin tällaisissa tilanteissa ohjeistaa toimimaan lainmukaisesti.
Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaisesti seuraamusmaksua ei saa määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, samasta teosta ei saa tuomita samalle henkilölle tuomioistuimessa rangaistusta. Etämyyjälle ei siis voitaisi määrätä seuraamusmaksua, jos tätä epäiltäisiin menettelynsä osalta alkoholirikoksesta. Alkoholirikoksista säädetään rikoslain 50 a luvun 1 §:ssä. Lain 17 b §:n 1 momentissa säädettäisiin etämyyjän velvollisuudesta merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa. Etämyyjä voisi syyllistyä rikokseen, mikäli tämä ei huolehtisi lähetysten merkitsemisestä lain edellyttämällä tavalla. Alkoholirikos on kuitenkin rangaistava vain tahallisena tekona. Tämän vuoksi laissa olisi mahdollisuus myös seuraamusmaksun määräämiseen silloin, kun etämyyjä ei olisi merkinnyt toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa.
Voimassa olevan pykälän 4 momentin mukaisesti seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli kuusi kuukautta. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksun määräämispäivästä.
72 §
.
Luvan peruuttaminen
. Pykälän rakennetta selkeytettäisiin siten, että määräaikaisesta ja pysyvästä peruuttamisesta säädettäisiin erillisissä momenteissa. Pykälä rakentuisi jatkossakin seuraamusten asteittaiselle koventumiselle, jolloin luvan määräaikainen tai pysyvä peruuttaminen edellyttäisi pääsääntöisesti aiemmin määrättyä seuraamusta.
Pykälän
1 momentin
1 kohdan mukaan luvan määräaikainen peruuttaminen voisi tulla kyseeseen silloin, jos toiminnanharjoittaja huomautuksen antamisen tai seuraamusmaksun määräämisen jälkeen jatkaisi 71 §:n 1 momentin 1–6 tai 8 kohdassa tarkoitettua velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä ja menettelyä olisi pidettävä olennaisena. Jatkossa myös 71 §:n 1 momentin 8 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen tai laiminlyönti voisi johtaa luvan määräaikaiseen peruuttamiseen pykälän 1 momentin 1 kohdan edellytysten täyttyessä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan lupaviranomainen voisi peruuttaa luvan määräajaksi ilman aiemmin määrättyä seuraamusta silloin, jos toiminnanharjoittaja rikkoisi tai laiminlöisi laissa säädettyjä olennaisia velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta 56 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksiaan kohtaan. Jatkossakin pykälän
2 momentin
mukaan määräajan pituudesta määrättäessä otettaisiin huomioon erityisesti peruuttamisen perusteena olevan toiminnan vakavuus ja teko-olosuhteet.
Pykälän
3 momentin
1 kohdan mukaan luvan pysyvä peruuttaminen voisi tulla kyseeseen silloin, jos toiminnanharjoittaja seuraamusmaksun määräämisen tai määräaikaisen luvan peruuttamisen jälkeen jatkaisi velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä tahallisesti ja se on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeää. Pykälän 3 momentin 2 kohta vastaisi sisällöltään voimassa olevaa sääntelyä ja tulisi jatkossakin sovellettavaksi vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan lupaviranomainen voisi peruuttaa luvan tai hyväksymisen pysyvästi, jos luvan tai hyväksymisen edellytykset eivät olisi voimassa eikä tilannetta olisi korjattu asetetussa määräajassa.
72 a §
.
Luvan voimassaolon päättyminen
. Lakiin lisättäisiin selvyyden vuoksi uusi pykälä koskien luvan ja toiminnan lopettamista. Uudella jaottelulla korostettaisiin sitä, että toiminnan lopettamisessa ei ole kyse luvan peruuttamisesta, eikä toiminnan lopettamisesta aiheudu uuden luvan myöntämisen estävää 13 §:n 4 momentin 3 kohdan mukaista karenssia.
Pykälän
1 momentin
mukaan lupaviranomaisen olisi merkittävä rekisteriin tämän lain mukainen lupa tai hyväksyminen päättyneeksi, jos toiminnanharjoittaja olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti. Säännöstä sovellettaisiin lähtökohtaisesti vain silloin, kun toiminnanharjoittaja itse ilmoittaisi toimintansa lopettamisesta. Säännös kuitenkin mahdollistaisi voimassa olevasta laista poiketen myös viranomaisaloitteisen rekisterimerkinnän luvan tai hyväksymisen päättymisestä silloin, kun toiminnanharjoittaja olisi laiminlyönyt 11 §:ään lisättyä velvollisuutta ilmoittaa toiminnan lopettamisesta. Säännös olisi tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa luvanhakija olisi hakemassa anniskelulupaa sellaiseen paikkaan, jossa toisella toimijalla olisi voimassa oleva anniskelulupa, mutta tämä toinen toimija olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti kyseisessä paikassa. Viranomaisaloitteinen luvan merkitseminen päättyneeksi edellyttäisi selvitystä, jonka mukaan toiminnanharjoittaja olisi lopettanut toimintansa muutoin kuin tilapäisesti esimerkiksi siten, että toiminnanharjoittajalla ei enää olisi käyttöoikeutta toimipaikan tiloihin taikka toiminta olisi merkitty lopetetuksi muun viranomaisen elinkeinotoimintaa koskevaan rekisteriin. Jatkossa tällaisessa tilanteessa lupaviranomainen voisi luvanhaltijalle tehdyn kuulemisen jälkeen merkitä luvan päättyneeksi rekisteriin ja myöntää uudelle luvanhakijalle anniskeluluvan kyseiseen anniskelupaikkaan.
Voimassa olevassa laissa ei ole nykyisin säännöksiä siitä, miten toimitaan hyväksynnän haltijan tai määräaikaisen luvan haltijan mennessä konkurssiin taikka luvan tai hyväksynnän haltijana toimivan yksityisen elinkeinonharjoittajan kuollessa. Lakiin sisältyy ainoastaan säännös, jonka mukaan luvanhaltijan konkurssipesällä on oikeus jatkaa lupaa edellyttävää toimintaa enintään yhden vuoden ajan konkurssin alkamisesta. Pykälän
2 momentissa
laajennettaisiin vastaava oikeus koskemaan myös luvanhaltijan kuolinpesää sekä hyväksynnän haltijan konkurssipesää tai kuolinpesää. Lisäksi säännöksessä täsmennettäisiin, kuinka pitkään toimintaa olisi mahdollista enintään jatkaa, jos lupa tai hyväksyntä olisi ollut voimassa määräaikaisena. Säännökseen lisättäisiin myös edellytys, jonka mukaan toiminnan jatkamisesta olisi ilmoitettava lupaviranomaiselle viipymättä konkurssiin asettamisen tai kuoleman jälkeen. Pääsääntöisesti voitaisiin edellyttää, että ilmoitus tulisi tehdä kuukauden kuluessa konkurssiin asettamisesta tai kuolemasta.
74 §.Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut.
Pykälän
2 momentin
6 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos uuden 7 kohdan lisäämisen johdosta.
Uuden 7 kohdan mukaan Lupa- ja valvontavirasto perisi tämän lain valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi vuotuisen valvontamaksun alkoholijuoman toimituksen valvonnasta. Toimituksen valvontamaksu perittäisiin toimitusluvan haltijalta. Vastaavaa valvontamaksua peritään vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijalta.
75 §.Ahvenanmaan valtionviraston perimät maksut.
Pykälän
2 momenttiin
lisättäisiin, että Ahvenanmaan valtionvirasto perii suorittamastaan valvonnasta toimitusluvan valvontamaksun.
84 §
.
Alkoholijuoman välittäminen ja luovuttaminen
. Pykälään tehtäisiin täsmennys kielletyn välittämisen osalta. Pykälän mukaan alkoholijuomaa ei saisi välittää eikä luovuttaa palkkiota vastaan, ellei laissa toisin säädettäisi. Alkoholijuomien välittäminen ja luovuttaminen palkkiota vastaan ei olisi kiellettyä, mikäli kyseessä on alkoholilain mukainen toimitusluvanhaltijan harjoittama toimitus. Pykälän tarkoittama kielto ei koskisi tätä luvanvaraista toimintaa.
85 §
.
Kielto nauttia alkoholijuomia
. Pykälän
1 momenttia
täsmennettäisiin koskemaan yli 2,8 prosenttisia alkoholijuomia. Täsmennyksellä selkeytettäisiin nykytilannetta.
90 §
.
Rangaistussäännökset
. Pykälän
5 moment
in 1 kohta muutettaisiin siinä viitatun 37 §:ään ehdotettavien muutosten johdosta. Samalla alkoholirikkomuksena rangaistavien tekojen alaa täsmennettäisiin. Alkoholirikkomuksesta tuomittaisiin myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi 37 §:n 1–3 momentissa säädettyä vähittäismyynti-, toimitus- tai anniskelukiellon taikka 37 §:n 5 momentissa säädettyä muussa elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa luovutuskieltoa. Näin ollen, mikäli alkoholijuomien toimittaja tai etäostotilanteissa juomat luovuttava taho luovuttaisi alkoholijuoman esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle henkilölle, olisi tämä rangaistava teko ehdotettavassa 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Voimassa olevassa pykälässä alkoholijuoman myyminen tai muu luovuttaminen vähittäismyynnissä ja anniskelussa esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle on jo kriminalisoitu, joten kriminalisoinnin ulottaminen myös toimitustoiminnassa sekä muussa elinkeinotoiminnassa tapahtuvaan alkoholijuoman luovuttamiseen olisi perusteltua. Syyksiluettavuuden astetta ei muutettaisi voimassa olevaan lakiin nähden.
Pykälän 5 momentin 2 kohta muutettaisiin siinä viitatun 38 §:ään ehdotettavien muutosten johdosta. Voimassa olevan lain 38 §:ssä tarkoitettu vastaava hoitaja tai muu tehtävään nimetty henkilö muutettaisiin ehdotettavan 38 §:n mukaisesti luvanhaltijan edustajaksi. Näin ollen alkoholirikkomuksesta tuomittaisiin myös se, joka 90 §:n 5 momentin 2 kohdan mukaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vähittäismyynti- tai anniskeluluvan haltijana taikka 38 §:ssä tarkoitettuna luvanhaltijan edustajana rikkoisi 35 tai 36 §:ssä säädettyä vähittäismyyntipaikan ja anniskelupaikan järjestyksen valvontaa koskevaa velvoitetta.
Edellä pykälän 5 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen alkoholilaissa sakkorangaistuksella sanktioitujen alkoholirikkomusten lisäksi rikoslain (39/1889) 50 a luvussa säädetään alkoholirikoksista. Voimassa olevan rikoslain 50 a luvun 1 pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa, on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kyseinen rikoslain säännös voisi tulla sovellettavaksi alkoholijuomien toimituksiin sekä muuhun elinkeinotoimintaan liittyvissä luovutustilanteissa. Lisäksi rikoslain säännös voisi tulla sovellettavaksi, jos alkoholijuoman toimituksissa vähittäismyyntiluvan haltija ei huolehtisi alkoholijuoman luovutuksesta toimitusluvan haltijalle.
Liite
. Liitteeseen lisättäisiin uusi
6 a kohta
, joka koskisi alkoholijuomien toimituksen valvontamaksua ja sen määräytymistä. Liitteen 6 a-kohdan mukaan toistaiseksi voimassa olevien alkoholijuomien toimituslupien haltijoilta perittäisiin vuotuinen valvontamaksu. Valvontamaksukausi olisi kalenterivuosi. Maksu perittäisiin kaikilta luvanhaltijoilta, joiden lupa on ollut voimassa kyseessä olevan valvontamaksukauden aikana. Näin ollen maksu perittäisiin, vaikka lupa ei olisi voimassa enää laskutushetkellä. Maksu muodostuisi kiinteästä perusmaksusta ja toiminnan laajuudesta riippuvasta lisämaksusta siten, että luvanhaltijakohtainen perusmaksu olisi 100 euroa.
Toiminnan laajuudesta riippuvan lisämaksun suuruus määräytyisi valvontamaksukauden ai-kana lupaviranomaiselle vuosittain raportoitujen alkoholijuomien toimitusmäärien perusteella. Yhdellä toimituksella tarkoitetaan yhteen tilaukseen perustuvaa toimitusta. Toimitukseksi lasketaan myös sellainen toimitus, jossa alkoholijuomia ei ole voitu luovuttaa esimerkiksi 37 §:ssä säädetyn toimituskiellon vuoksi. Merkitystä ei olisi sillä, kuinka monta alkoholijuomaa toimituksen yhteydessä on kerralla luovutettu, vaan valvontamaksu määräytyisi tehtyjen toimitusten määrän perusteella. Toimitusmääräkohtainen valvontamaksu olisi perusmaksun lisäksi 0,10 euroa toimitukselta vuodessa 1 000 kuljetuksen ylittävältä osalta. Edellä mainituin perustein määrätty valvontamaksu pyöristettäisiin alaspäin lähimpään kymmeneen euroon.
Luvanhaltija olisi velvollinen ilmoittamaan lupaviranomaiselle tekemiensä toimitusten kokonaismäärän vuosittain. Mikäli luvanhaltija ei tekisi ilmoitusta määräajassa, lupaviranomaisella olisi oikeus velvoittaa luvanhaltija 70 §:ssä säädetyn uhkasakon uhalla ilmoittamaan toimitusten kokonaismäärä. Lupaviranomaisen olisi kuitenkin esitettävä luvanhaltijalle muistutus ja annettava kohtuullinen aika edellä mainittujen tietojen ilmoittamiseksi ennen uhkasakon asettamista. 80 §:n mukaiset oikeussuojakeinot koskisivat myös toimituksen valvontamaksua, eli valvontamaksuun saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta, ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Alkoholilain 80 §:n 4 momentin mukaisesti valvontamaksu on oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta huolimatta suoritettava säädetyssä ajassa.
Liitteen
7 kohtaan
ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös toimituksen valvontamaksujen perimisestä. Maksut laskutettaisiin jälkikäteen viimeistään 30.4. siten, että määriin perustuva laskenta-aika on edellinen kalenterivuosi.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
12.1
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi alkoholijuomien toimituksesta kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä suoraan ostajalle tai muulle vastaanottajalle ostajan ja myyjän sopimaan paikkaan. Esityksen mukaisesti alkoholijuoman toimittaminen edellyttäisi alkoholijuoman toimitusluvan, jonka tarkoituksena on varmistaa alkoholijuomien toimitusten lainmukaisuus sekä varmistaa myös toimitusten tehokas viranomaisvalvonta. Ehdotettavan sääntelyn tarkoituksena on uudistaa alkoholipolitiikkaa vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan ja jatkaa vuonna 2018 tehtyä alkoholilain kokonaisuudistusta. Hallituksen tavoitteena on reilun ja avoimen kilpailun edistäminen. Ehdotettavalla sääntelyllä tavoitellaan siten myös nykyistä sääntelyä vapaampaa alkoholielinkeinonharjoittamisen oikeutta kuitenkin siten, että myös alkoholilain tarkoituksen ja tavoitteiden toteutuminen turvattaisiin edelleen asianmukaisesti. Lisäksi laissa säädettäisiin yksiselitteisesti, että suomalaisilla olisi oikeus ostaa etämyyntimenettelyn kautta enintään 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia ulkomaisilta toimijoilta.
Ehdotettavat muutokset kytkeytyvät perustuslain 19 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, edistettävä väestön terveyttä. Velvoite väestön terveyden edistämiseen viittaa säännöksen perustelujen mukaan yhtäältä sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäisevään toimintaan ja toisaalta yhteiskunnan olosuhteiden kehittämiseen julkisen vallan eri toimintalohkoilla yleisesti väestön terveyttä edistävään suuntaan. Ehdotettavalla sääntelyllä on liityntä myös perustuslain 19 §:n 3 momentin jälkimmäisessä virkkeessä mainittuun julkisen vallan velvollisuuteen tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lisäksi esitystä on tarpeen tarkastella suhteessa perustuslain 6 §:ssä säädettyyn yhdenvertaisuuteen, perustuslain 8 §:ssä säädettyyn rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen, perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädettyyn yksityiselämän – erityisesti henkilötietojen – suojaan sekä perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen työhön ja elinkeinonvapauteen. Ehdotettavia muutoksia tulee tarkastella myös suhteessa perustuslain 22 §:ssä säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
12.2
Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja
Lakiehdotus on merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös EU:n perusoikeuskirjan kannalta. EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan. Artiklan mukaan henkilötietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityiselämän suojaa koskevan 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan.
Perustuslakivaliokunnan mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan käsityksen mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely vastaa asianmukaisesti tulkittuna ja sovellettuna myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan määräytyvää henkilötietojen suojan tasoa. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla enää valtiosääntöisistä syistä välttämätöntä sisällyttää kattavaa ja yksityiskohtaista sääntelyä henkilötietojen käsittelystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla (PeVL 14/2018 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös yleisen tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (PeVL 14/2018 vp, s. 5).
Lakiehdotuksessa säädettäisiin alkoholijuoman toimituksen vastaanottajan velvollisuudesta todistamaan vaadittaessa ikänsä alkoholijuoman toimittavalle henkilölle. Tämä ei poikkea siitä, miten alkoholin vähittäismyynnissä tai anniskelussakin toimitaan ja ehdotus noudattaa tältä osin alkoholilain systematiikkaa. Sääntelyllä pyritään osaltaan varmistamaan tehokas alkoholijuomien ikärajavalvonta ja siten myös suojaamaan lapsia ja nuoria alkoholin haitallisilta vaikutuksilta. Sääntely on siten oikeasuhtaista, välttämätöntä ja myös tehokasta sen taustalla vaikuttavan tavoitteen turvaamiseksi.
Lakiehdotuksen mukaan lain 63 §:ään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan viranomaisella olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 46 §:ssä tarkoitetusta sakkorekisteristä 47 §:n 1–3 kohdan tiedot. Sääntely liittyy perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan, jonka lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten ja ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista siihen.
Kts. HE 309/1993 vp, s. 52/II, PeVL 36/2002 vp, s. 5/II, PeVL 9/2004 vp, s. 5/II.
Yksityiselämän suojan kannalta merkityksellisenä on pidetty muun muassa viranomaisen oikeudesta saada henkilötietoja samoin kuin henkilön velvollisuudesta antaa itseään koskevia tietoja viranomaiselle.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että sellaisessa tietojensaantioikeudessa, joka menee tietoja koskevien salassapitosäännösten edelle, on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tietoihin liittyvällä salassapitovelvollisuudella suojataan. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan.
Kts. PeVL 62/2010 vp, s. 3-4, PeVL 42/2010 vp, s. 3.
Arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tietojensaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Tällöin tietojensaanti- ja luovuttamismahdollisuus on voinut liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä erottelua puoltavat seikat saavat erityisen painoarvon säädettäessä viranomaisen oikeudesta saada tai luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä sähköisessä toimintaympäristössä.
Kts. PeVL 12/2019 vp, s. 4 ja PeVL 73/2018 vp, s. 8-10.
Toisaalta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut myös, että toiminnan rekisteröiminen ilman ennakollista varmistumista siitä, että toiminta täyttäisi sille laissa säädetyt edellytykset, ei ole täysin ongelmatonta.
Kts. PeVL 26/2017 vp, s. 67.
Perustuslakivaliokunnan mukaan lähtökohtaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.
Nyt ehdotetussa muutoksessa valvontaviranomaisen oikeus saada tietoja sakkorekisteristä rajoittuisi yksilöityihin tietoihin, jotka olisivat tarpeen joko alkoholilaissa säädettyjen luvansaannin arvioimiseksi taikka arvioitaessa sitä, ettei rekisteröidylle aseteta seuraamusmaksua tilanteessa, jossa hänelle olisi jo samasta teosta aiheutunut sakkorangaistus. Sääntelyllä suojattaisiin näin ollen yhtäältä yhteiskunnallisia intressejä siten, ettei alkoholilaissa tarkoitettua luvanvaraista toimintaa voisi harjoittaa sellainen toimija, joka ei täyttäisi laissa säädettyjä vaatimuksia ja toisaalta sääntelyllä suojattaisiin myös rekisteröityä itseään siten, ettei häneen kohdistuisi samasta teosta kaksinkertaista rangaistusta. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti sakkorekisterin tietoja ei saa luovuttaa enää sen jälkeen, kun kolme vuotta on kulunut lainvoimaisen tuomion tai muun lopullisen viranomaisratkaisun julistamisesta tai antamisesta. Valvontaviranomainen ei näin ollen voisi saada tietoja sellaisista sakkorangaistuksista, joiden määräytymisestä olisi kulunut enemmän kuin kolme vuotta. Alkoholielinkeinorekisteriin rekisteröitävistä tiedoista säädetään alkoholilain 66 §:ssä. Valvontaviranomainen ei säilyttäisi sakkorekisterin tietoja pidempään, kuin tietojen säilyttäminen olisi tehtävän mukaan tarpeen.
Tiedonsaantioikeus olisi tarkkarajaisesti rajoitettu vain niihin tietoihin, jotka olisivat valvontaviranomaiselle tarpeen luvanhakijan tai -haltijan yleisten luvan edellytysten selvittämistä varten tai seuraamusmaksutilanteissa kaksoisrangaistavuuden kiellon selvittämiseksi. Voimassa olevan alkoholilain 13 §:n mukaan luvan saannin yleisenä edellytyksenä on, että hakija tunnetaan luotettavaksi ja hän on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva, ja että mahdollisesti hakijana tai luvanhaltijana olevan oikeushenkilön hallintoelimiin kuuluvat henkilöt ja toimitusjohtaja sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaiset yhtiömiehet täyttävät myös tämän edellytyksen.
Luvan edellytysten arvioiminen on viranomaisen lakisääteinen tehtävä ja niiden selvittämiseksi viranomaisella tulee olla mahdollisuus saada tietoja myös sakkorekisteristä. Luvan edellytysten arvioiminen liittyy suurelta osin siihen, että viranomainen voi varmistaa ennakollisesti ja myös toiminnan aikaisen valvonnan avulla toiminnan asianmukaisuuden sekä lainmukaisuuden ja suojata näin myös sääntelyn taustalla vaikuttavia yhteiskunnallisia intressejä, kuten lupahallinnon ja valvonnan toimin ehkäistä alkoholista käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että myös salassapitosäännöksillä suojataan yksityiselämän suojaa.
Kts. esim. PeVL 39/2009 vp, s. 3, PeVL 40/2005 vp, s. 2.
Sääntelyä on näin ollen pidettävä välttämättömänä, oikeasuhtaisena sekä tehokkaana sen taustalla vaikuttavan tavoitteen saavuttamiseksi. Edellä mainitun perusteella esitystä ei voida pitää yksityisyydensuojan tai henkilötietojen perustuslainsuojan kannalta ongelmallisena.
Lakiehdotuksessa muutettaisiin voimassa olevan lain mukaista oikeutta julkaista alkoholielinkeinorekisterin sisältämiä tietoja siten, että säännöksestä poistettaisiin edellytys tietojen hakemisesta yksittäisinä hakuina. Ehdotetun 64 §:n 2 momentin perusteella julkaistavien tietojen sisältö poikkeaisi olennaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoja sisältävästä julkisesta tietopalvelusta, josta säädettäessä perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt tietojen hakemisen rajaamista yksittäisiin hakuihin, jotta lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 32/2008 vp). Julkaistavissa tiedoissa olisi kyse luvan-, hyväksynnän- tai ilmoituksenvaraista elinkeinotoimintaa harjoittavien elinkeinotoimintaa koskevista tiedoista, joista osa on saatavilla myös muista julkisista lähteistä, kuten kaupparekisteriotteelta. Suurin osa alkoholilain mukaista toimintaa harjoittavista on oikeushenkilöitä, joita koskevien tietojen julkaisemisessa ei ole kyse henkilötiedoista. Henkilötietojen määritelmän laajuudesta johtuen julkaistavat tiedot voisivat sisältää henkilötietoja silloin, kun kyse olisi yksityisestä elinkeinonharjoittajasta. Tällöinkin kyseessä olisivat säännöksessä luetellut elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvät tiedot, joita voisivat olla luvan- ja hyväksynnänhaltijan sekä ilmoituksen tekijän nimi, lupa-, hyväksyntä- ja ilmoitusnumero, Y-tunnus sekä toimipaikan nimi ja osoitetiedot. Tiedot eivät siten sisältäisi salassa pidettäviä tietoja tai erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja eli arkaluonteisia tietoja. Julkaistaviin henkilötietoihin sovellettaisiin yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä rekisteröityjen oikeuksia.
Lakiehdotuksen 64 §:n 2 mom. mahdollistaisi tietojen julkaisemisen tietoverkossa, mutta ei velvoittaisi siihen. Mikäli Lupa- ja valvontavirasto julkaisisi alkoholielinkeinorekisterin tietoja tietoverkossa, olisi välttämätöntä, että tiedot julkaistaisiin siten, ettei niiden käyttäminen edellyttäisi yksittäisten hakujen suorittamista yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta. Muutoin tietoja ei olisi käytännössä mahdollista käyttää ehdotetun 64 §:n 2 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa tarkemmin avatuissa tarkoituksissa, jotka hyödyttäisivät sekä alkoholilain mukaista toimintaa harjoittavia, viranomaisia, mediaa että yksittäisiä kansalaisia.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen julkistamista julkisena tietopalveluna mahdollisena, jos sille on oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet (PeVL 2/2017 vp, s. 7, PeVL 65/2014 vp, s. 4/II—5/I, PeVL 32/2008 vp s. 2/I—3/II). Ottaen huomioon sääntelyn tavoitteet ja tarkoitus sekä julkaistavien tietojen sisältö, voidaan pitää välttämättömänä ja oikeasuhteisena, ettei tietojen hakua rajoitettaisi yksittäisiin hakuihin yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta. Näin ollen voimassa olevan lain 64 §:n 2 momentin muuttaminen ehdotetulla tavalla ei olisi esteenä lain käsittelemiselle tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä.
Laissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta saada valvontaa varten toimitusluvan haltijalta alkoholijuoman toimituksen suorittaneen toimittajan nimi ja yhteystiedot. Lisäksi valvontaviranomaisella olisi oikeus saada vähittäismyyntiluvanhaltijalta alkoholijuoman toimituksen suorittavan toimitusluvanhaltijan nimi sekä lupanumero. Voimassa olevan lain 62 §:n perusteella valvontaviranomaisilla saavat tarkastaa tämän lain valvontaa varten luvanhaltijan tiloja, toimintaa ja asiakirjoja sekä alkoholipitoisen aineen kuljetuksia. Oikeudesta saada alkoholijuoman toimituksen suorittaneen toimittajan nimi ja yhteystiedot säädettäisiin selkeyden vuoksi erikseen. Valvonnan turvaamista varten säädettäisiin erikseen myös viranomaisen oikeudesta saada vähittäismyyntiluvanhaltijalta alkoholijuoman toimituksen suorittavan toimitusluvanhaltijan nimi sekä lupanumero. Viranomaisen tietojensaantioikeus liittyisi valvonnan kannalta tarpeellisiin tietoihin, ja tietosisällöt olisi ehdotettujen tietojensaantioikeuksien osalta määritelty laissa tyhjentävästi (esim. PeVL 12/2019 vp, s. 4 ja PeVL 73/2018 vp, s. 8-10).
12.3
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Elinkeinovapaus sisältyy myös EU:n perusoikeuskirjaan, jonka 16 artiklan mukaan elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. Perusoikeuskirjan 15 artiklassa on turvattu oikeus harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia.
Perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan siinä tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. EU:n oikeuden soveltamisalalla oleva kansallinen laki ei saa olla ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan määräysten kanssa. Lainvalmistelussa on näin ollen otettava EU:n perusoikeudet huomioon siltä osin kuin asian, josta valmistellaan kansallista lainsäädäntöä, voidaan katsoa kuuluvan EU:n oikeuden soveltamisalan piiriin. Esimerkiksi tapauksessa C198/14 Visnapuu EU:n tuomioistuin tutki ja sovelsi nimenomaan alkoholilaissa säädettyjen lupajärjestelmää ja Alkon yksinoikeutta koskevia säännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt elinkeinovapautta pääsääntönä, mutta se on pitänyt alkoholiin liittyvän elinkeinonharjoittamisen eri muotojen luvanvaraistamista hyväksyttävänä muun muassa alkoholin käyttöön liittyvien terveyshaittojen pienentämiseksi ja sen käytöstä aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. Sama koskee myös yksinoikeutta koskevaa sääntelyä (ks. PeVL 48/2017 vp). Alkoholijuomien toimituslupa olisi uusi lupamuoto ja muodostaisi sinänsä poikkeuksen pääsääntönä olevaan elinkeinonvapauteen.
Lakiehdotus tosiasiallisesti kuitenkin laajentaisi elinkeinovapautta purkamalla alkoholielinkeinotoiminnan rajoituksia, sillä lakiehdotuksen mukaan jatkossa olisi mahdollista toimittaa alkoholijuomia myös kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä ja rajat ylittävästä etämyynnistä ostajalle. Voimassa olevan lain mukaan tällainen ei ole mahdollista. Ehdotettava sääntely siis laajentaisi osin elinkeinonharjoittamisen oikeutta ja toisaalta myös oikeutta työhön, sillä se mahdollistaisi uudenlaisen alkoholielinkeinotoiminnan aloittamisen – joka kuitenkin edellyttäisi alkoholijuomien toimituslupaa toiminnan asianmukaisuuden ja tehokkaan viranomaisvalvonnan varmistamiseksi. Perustuslakivaliokunta on alkoholilain muutosta koskevassa lausunnossaan PeVL 10/2024 vp katsonut, että tuolloin käsiteltävänä olleen lakiehdotuksen arvioinnin kannalta keskeistä oli, ettei kyse ollut uudesta rajoituksesta elinkeinonharjoittamiseen, vaan siitä, että osa sillä hetkellä alkoholiyhtiön yksinoikeuteen kuuluneista tuotteista siirrettiin vähittäismyynnin luvanvaraisuuden piiriin. Näin ollen kyseisellä ehdotuksella tosiasiallisesti vähennettiin alkoholielinkeinoon liittyvää perustuslain 18 §:n 1 momenttiin puuttuvaa rajoitussääntelyä.
Alkoholijuomien toimitustoiminnan harjoittaminen olisi vähittäismyyntiä ja anniskelua vastaavalla tavalla luvanvaraista. Kyse on elinkeinovapauden näkökulmasta sellaisesta erityislaatuisesta taloudellisesta toiminnasta, jonka luvanvaraistamista on pidettävä hyväksyttävänä väestön terveyden turvaamiseksi ja sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. Lupa tarvittaisiin alkoholijuomien kuljettamiseen ja luovuttamiseen vähittäismyyjältä ostajalle. Etämyyntitilanteissa lupa tulisi olla toimitusketjun viimeisellä toimijalla, joka luovuttaa alkoholijuomat ostajalle Suomessa. Lupa tulisi myöntää, jos hakijaan liittyvät ja toiminnan harjoittamiseen ja sen valvontaan tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Hakijaan liittyvät vaatimukset liittyisivät erityisesti luotettavuuteen ja taloudellisiin edellytyksiin, jotka vaikuttavat osaltaan hakijan kykyyn noudattaa alkoholilain säännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että elinkeinotoiminnan luvanvaraisuudesta on säädettävä lailla, jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset, kuten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Sääntelyn sisällön osalta valiokunta on pitänyt tärkeänä, että säännökset luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden viranomaistoimista. Tältä kannalta merkitystä on muun muassa sillä, missä määrin viranomaisten toimivaltuudet määräytyvät niin sanotun sidotun harkinnan tai tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään edellyttänyt, että viranomaisen toimivallan liittää toimilupaan ehtoja tulee perustua riittävän täsmällisiin lain säännöksiin (ks. esim. PeVL 58/2024 vp s. 2, PeVL 46/2016 vp, s. 3 ja PeVL 13/2014 vp, s. 2). Lupaehtoja ja rajoituksia voitaisiin lakiehdotuksen 17 a §:n 3 momentin perusteella asettaa toimituslupaan ainoastaan, jos se olisi välttämätöntä valvonnan turvaamiseksi tilanteissa, joissa viranomaisella olisi aihetta olettaa, ettei alkoholijuomien toimitusluvan haltija tai sen lukuun toimiva alkoholijuomien toimittaja noudattaisi laissa säädettyjä velvollisuuksiaan alkoholijuomien toimituksessa tai luovutuksessa. Lupaehdot ja rajoitukset voisivat koskea luovutuksessa käytettävää ikärajavalvonnan ja päihtymistilan seurantaa, omavalvontaa ja valvontaviranomaiselle toimitettavia tietoja. Lupaehtojen ja rajoitusten asettaminen olisi siten poikkeuksellista ja sidottu tilanteisiin, joissa ei muutoin valvonnan keinoin voitaisi varmistua toiminnan lainmukaisuudesta. Lupaehtojen ja rajoitusten asettamisen mahdollistaminen olisi välttämätöntä, koska toimitustoiminnan luonteen vuoksi viranomaiselle ei välttämättä muutoin olisi mahdollisuuksia puuttua toimintaan. Lupaehdot ja rajoitukset koskisivat nimenomaisesti luovutustilanteita, joissa olisi riski alkoholijuoman luovuttamisesta alaikäiselle. Tarkoituksena on varmistaa alkoholilaissa säädettyjen luovutuskieltojen noudattaminen.
Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä pitänyt luvan peruuttamista vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen (ks. esim. PeVL 13/2014 vp).
Luvan peruuttamista koskeva alkoholilain 72 § ulotettaisiin koskemaan myös toimitustoimintaa. Esityksen 72 §:n mukaan lupaviranomainen voisi peruuttaa toimitusluvan määräajaksi, jos toiminnanharjoittaja lupaviranomaisen huomautuksesta tai seuraamusmaksusta huolimatta jatkaa 71 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä ja menettelyä on pidettävä olennaisena. Pysyvästi lupa voitaisiin peruuttaa, jos velvollisuuksien rikkominen on jatkunut seuraamusmaksun määräämisen tai määräaikaisen luvan peruuttamisen jälkeen ja lain rikkominen olisi tahallista ja myös kokonaisuutena arvostellen törkeää. Lupa voitaisiin peruuttaa ilman huomautusta tai seuraamusmaksua vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Lupa tai hyväksyminen voitaisiin peruuttaa myös, jos luvan saamisen edellytykset eivät olisi enää voimassa eikä tilannetta olisi korjattu asetetussa määräajassa. Ehdotetussa säännöksessä on pidetty lähtökohtana perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössään edellyttämiä vaatimuksia.
Alkoholilain säännösten valvonta perustuu kattavaan lupajärjestelmään. Käytännössä lupajärjestelmällä varmistetaan, että alkoholielinkeinossa toimivat elinkeinonharjoittajat kykenevät vastaamaan velvoitteistaan, heidät tavoitetaan valvonnalla ja lain vastaiseen toimintaan voidaan tehokkaasti puuttua. Alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa, jotta alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittoja voitaisiin ehkäistä. Ehdotettava sääntely toteuttaa siten myös alkoholilain tarkoitusta oikeasuhtaisella ja tehokkaalla tavalla.
Nyt ehdotettava sääntely mahdollistaa uudenlaisen tavan harjoittaa alkoholielinkeinoa ja voi siten myös lisätä työpaikkoja alkoholielinkeinoon. Toisin sanoen, suhteessa voimassa olevaan alkoholilainsäädäntöön ehdotettu muutos pääosin vähentäisi alkoholielinkeinoon liittyviä rajoituksia, sillä jatkossa alkoholijuomien toimittaminen kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä vastaanottajalle olisi mahdollista, eikä alkoholijuomaa olisi enää välttämätöntä noutaa vähittäismyyntipaikasta tai alkoholiyhtiöstä. Tämä turvaisi osaltaan elinkeinonvapautta ja oikeutta työhön oikeasuhtaisella ja alkoholilain tarkoitusta ja tavoitetta toteuttavalla tavalla.
Esityksellä olisi merkitystä myös omaisuudensuojan ja sopimusvapauden kannalta, sillä alkoholipoliittiset rajoitukset vaikuttavat jossain määrin omaisuudensuojaan ja sopimusvapauteen. Sopimusvapautta ei ole erikseen turvattu perustuslaissa, mutta omaisuudensuojaa koskevan perustuslain 15 §:n 1 momentin kautta myös sopimusvapaus saa perustuslain tasoista suojaa. Lisäksi elinkeinovapaus on merkityksellinen perusoikeus sopimusvapauden kannalta. Kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä ja rajat ylittävästä etämyynnistä tapahtuvan toimitusmyynnin kytkeminen toimitusluvan haltijan kautta tapahtuvaksi rajoittaisi jossain määrin sopimusvapautta. Ehdotetun sääntelyn taustalla on kuitenkin kansanterveyteen liittyvät painavat perusteet, minkä vuoksi ehdotettavaa sääntelyä voidaan pitää hyväksyttävänä omaisuudensuojaan ja sopimusvapauteen kohdistuvana rajoituksena.
12.4
Yhdenvertaisuus
Lakiehdotuksella on merkitystä myös perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslain 6 §:ssä ilmaistaan paitsi perinteinen vaatimus oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatus tosiasiallisesta tasa-arvosta. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42–43).
Lähtökohtaisesti perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempi mitä etäisempi tämä yhteys on (esim. PeVL 10/2024 vp, s. 3). Nyt ehdotettu muutos koskee lähtökohtaisesti oikeushenkilöitä ja niiden asemaa. Muutoksella voi olla välillisiä vaikutuksia niiden luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan, joiden elinkeinotoiminta perustuu alkoholijuomien vähittäismyyntiin.
Esityksellä edistettäisiin kuitenkin EU:n keskeisen perusvapauden, tavaroiden vapaan liikkuvuuden toteutumista. Alkoholijuomien monopoli on itsessään poikkeus EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteesta eikä monopoli oikeuta maahantuonnin rajoittamista. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että oikeushenkilöihin kohdistuvan sääntelyn arvioinnissa on otettava korostetusti huomioon se, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Erottelut eivät kuitenkaan tällöinkään saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (esim. PeVL 10/2024 vp, s. 3, PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp, s. 3). Alkoholijuomien vähittäismyyntiluvanhaltijoista suurin osa on oikeushenkilöitä, vaikka vähittäismyyntilupa voidaan myöntää myös luonnolliselle henkilölle. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että yhdenvertaisuusnäkökulmalla on suhteellisen vähäinen merkitys sellaisessa sääntelyssä, joka kohdistuu suurelta osin oikeushenkilöihin (PeVL 37/2010 vp, s. 3).
Esityksessä ehdotettavan rajat ylittävää etämyyntiä koskevan sääntelyn perusteella ulkomaiset toimijat voisivat etämyydä Suomeen kaikkia alkoholijuomia, mukaan lukien Alkon yksinoikeuteen kuuluvia alkoholijuomia. Rajat ylittävä etämyynti olisi sallittua ilman erillistä myyntilupaa tai ilmoitusta. Etämyynti kuitenkin kytkettäisiin Suomessa tapahtuvan toimitustoiminnan osalta toimituslupaan siten, että alkoholijuoman toimittaja vastaisi alkoholijuomien luovuttamisesta vastaanottajalle. Kotimaan luvanvaraisessa vähittäismyynnissä olisi sen sijaan mahdollista myydä toimituksella käymisteitse valmistettuja enintään 8-prosentin vahvuisia alkoholijuomia ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5-prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Kotimaan vähittäismyynnissä raja olisi asetettu 5,5/8,0 prosenttiin, koska alkoholilaissa Alkolle on myönnetty yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä 1 §:ssä tarkoitettujen haittojen vähentämiseksi 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin.
Lakiesityksessä etämyynnille ja vähittäismyynnille on eri määritelmät, ja etämyynnissä myyjä on myyntihetkellä sijoittautunut toiseen valtioon. Etämyynnissä ostos tehdään verkossa, ja ostajan omistusoikeus alkoholijuomiin voi siirtyä ostajalle silloin, kun alkoholijuomat ovat vielä toisessa valtiossa. Etämyynnissä olisi myös mahdollista, että myyjän tosiasiallinen määräysvalta juomiin olisi päättynyt ennen kuin alkoholijuomat olisivat tulleet Suomeen. Siten erilainen kohtelu perustuisi siihen, että rajat ylittävässä etämyynnissä ei olisi kyse samasta asiasta kuin kotimaan vähittäismyynnissä. Yhdenvertaisuusarvioinnissa olennaista on tosiasialliset olosuhteet. Arvioitavaksi tulee siten se, poikkeavatko etämyynnin ja kotimaan vähittäismyynnin tosiasialliset olosuhteet siinä määrin toisistaan, että niille asetettuja erilaisia vaatimuksia voidaan pitää perusteltuina.
Esityksessä rajat ylittävällä etämyynnillä tarkoitettaisiin myyntiä, jossa Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö, joka ei harjoita itsenäistä taloudellista toimintaa, on ostanut toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja alkoholijuomia, jotka myyjä tai joku tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa Suomeen. Etämyynnissä myyjä ei ainoastaan myy alkoholijuomaa verkkokaupassa, vaan myös toimittaa suoraan tai välillisesti juoman ostajalle. Siten myyjä voi joko itse toimittaa tuotteen Suomeen ostajalle tai joku muu voi toimittaa sen myyjän puolesta.
Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2018:49 arvioinut sitä, tapahtuiko alkoholijuoman myynti Suomessa ja oliko kyse alkoholijuomien vähittäismyynnistä Suomessa, kun Viroon sijoittautunut myyjä myi verkon välityksellä alkoholijuomaa Suomessa olevalle ostajalle ja tämän jälkeen toimitti alkoholijuomat Suomeen ostajalle. Korkein oikeus katsoi, ettei yhtiön kotipaikalla tai myyjän olinpaikalla kaupantekohetkellä ollut merkitystä arvioitaessa sitä, onko alkoholijuomien myynnin katsottava tapahtuneen Suomessa. Lisäksi korkein oikeus katsoi, ettei mainittua kysymystä arvioitaessa ollut ratkaisevaa merkitystä myöskään sillä, oliko omistusoikeus myytyihin alkoholijuomiin siirtynyt jo kaupantekohetkellä juomien ollessa vielä Virossa vai vasta sen jälkeen, kun ne oli kuljetettu Suomeen. Korkein oikeus totesi, että jos omistusoikeuden siirtymiselle annettaisiin tässä suhteessa ratkaiseva merkitys, alkoholijuomien vähittäismyyntiä koskevaa sääntelyä voitaisiin kiertää sopimusehtojen avulla. Korkein oikeus totesi, että jos ostaja on valinnut kotiinkuljetuksen, alkoholijuomat ovat olleet myyjän tosiasiallisessa määräysvallassa siihen asti, kun ne on luovutettu ostajalle Suomessa. Kysymys on ollut yhtenäisestä tapahtumasarjasta, johon on kuulunut sopimuksen tekeminen internetin välityksellä, juomien kuljettaminen perille ostajan osoitteeseen sekä juomien luovutus ostajalle. Sopimus on täytetty kaikilta osin vasta, kun myyjä on luovuttanut juomat ostajalle Suomessa. Korkein oikeus katsoi näiden seikkojen perusteella, että myyjän menettelyssä oli ollut kysymys alkoholijuomien vähittäismyynnistä Suomessa.
Sen sijaan korkein oikeus arvioi ratkaisussa KKO 2025:71, ettei kyse ole ollut Suomessa tapahtuvasta vähittäismyynnistä, kun myyjä oli luovuttanut alkoholijuomat huolintayhtiön välityksin myyjään nähden itsenäiselle ja riippumattomalle kuljetusliikkeelle Virosta Suomeen kuljetettavaksi. Ratkaisussa etämyyjä oli Virossa rekisteröidyn muun ohella alkoholijuomia verkkokaupassa myyvän yhtiön perustaja ja ainoa omistaja. Myyjä oli tekoaikana osallistunut aktiivisesti yhtiön verkkokaupan päivittäiseen toimintaan ja tosiasialliseen päätöksentekoon sekä huolehtinut yhtiön toiminnan lainmukaisuuden selvittämisestä. Alkoholijuomien myynti verkkokaupassa oli tekoaikana suunnattu pääosin Suomeen. Ostaja oli voinut verkkokaupassa alkoholijuomien tilauksen tekemisen yhteydessä valita noutavansa tuotteet itse ja tällöin myös valtuuttaa itse valitsemansa huolinta- tai kuljetusyhtiön noutamaan juomat verkkokaupan varastolta. Vaihtoehtoisesti ostaja oli voinut verkkokaupassa tilauksen tekemisen yhteydessä valtuuttaa huolintayhtiön avustamaan kuljetussopimuksen tekemisessä erillisen kuljetusliikkeen kanssa. Huolintayhtiöt ja kuljetusliike olivat olleet yhtiöön nähden itsenäisiä ja riippumattomia yhtiöitä, eikä niitä ollut perustettu vain yhtiön liiketoiminnan tarpeita varten. Kuljetuksesta maksettava hinta oli veloitettu ostajalta samanaikaisesti tilattujen alkoholijuomien kanssa, mutta yhtiö ei ollut saanut korvausta kuljetuksesta, vaan kuljetusmaksut on läpilaskutettu huolintayhtiöille. Korkein oikeus katsoi edellä katsottujen seikkojen perusteella, että huolintayhtiöiden ja kuljetusliikkeiden toiminta ei ollut muodostanut A:n määräysvallassa olleen alkoholijuomia verkkokaupassa myyneen B Oü:n toiminnan kanssa yhtenäistä tapahtumasarjaa eikä kyse ollut Suomessa tapahtuvasta vähittäismyynnistä.
Lakiesityksessä myynnin ei katsottaisi olevan vähittäismyyntiä Suomessa, kun ulkomaille sijoittautunut myyjä myy ja itse kuljettaa tai antaa kuljetuksen kolmannen tehtäväksi. Perustuslakivaliokunta ei ole aiemmin arvioinut, poikkeavatko tosiasialliset olosuhteet toisistaan siinä määrin, että suomalaisia toimijoita ei asetettaisi tosiasiallisesti ulkomaille sijoittautuneita toimijoita epätasa-arvoisempaan asemaan. Koska perustuslakivaliokunta ei ole aiemmin käsitellyt vastaavan kaltaista esitystä, hallitus pitää tarpeellisena, että asiassa hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.
12.5
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Perustuslain 8 § sisältää rikosoikeudellisen legaliteettivaatimuksen tärkeimmät ainesosat. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan näitä ovat ainakin vaatimus rikoksina rangaistavien tekojen määrittelemisestä laissa, taannehtivan rikoslain kielto, rikoslain analogisen soveltamisen kielto, vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa, tekohetkellä säädettyä ankaramman rangaistuksen käytön kielto ja vaatimus rikosoikeudellisten normien laintasoisuudesta (ks. HE 309/1993 vp). Säännös edellyttää myös, että kunkin rikoksen tunnusmerkistö on soveltajan kannalta riittävällä täsmällisyydellä ilmaistava laissa. Lakiehdotuksessa ehdotetaan alkoholirikkomusta koskevan lain 90 §:n 5 momentin 1 kohtaa muutettavaksi siten, että alkoholirikkomuksesta tuomittaisiin myös alkoholijuoman toimittaja, jos hän tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoisi 37 §:n 1–3 momentissa säädettyä toimituskieltoa. Näin ollen, mikäli alkoholijuomien toimittaja luovuttaisi alkoholijuoman esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle henkilölle, olisi tämä rangaistava teko ehdotettavassa 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Voimassa olevassa pykälässä alkoholijuoman myyminen tai muu luovuttaminen vähittäismyynnissä ja anniskelussa esimerkiksi alaikäiselle tai vahvasti päihtyneelle on jo kriminalisoitu, joten kriminalisoinnin ulottaminen myös toimitustoiminnassa tapahtuvaan alkoholijuoman luovuttamiseen olisi perusteltua ja oikeasuhtaista.
Lisäksi 90 §:n 5 momentin 1 kohtaan lisättäisiin viittaus uuteen 37 §:n 5 momenttiin, jossa säädettäisiin muussa elinkeinotoiminnassa sovellettavista luovutuskielloista. Näin ollen jatkossa alkoholirikkomuksen tunnusmerkistö voisi täyttyä tilanteissa, joissa kuljetusliikkeen kuljettaja olisi etäostomenettelyssä luovuttanut alaikäiselle paketin, jonka kuljettaja tietäisi sisältävän alkoholia.
Alkoholilain 90 § on aiemmin säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Voimassa olevan pykälän mukaiset luovutuskiellot ulotettaisiin koskemaan myös alkoholijuomien toimitusta ja muuta elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa luovutusta. Rangaistussäännöksen sanamuodon perusteella olisi edelleen ennakoitavissa, minkälainen alkoholilain vastainen toiminta tai laiminlyönti olisi kyseisen säännöksen nojalla rangaistavaa. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että niin sanotun blankorangaistussääntelyn suhteen tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi säädetystä teosta (esim. PeVL 63/2022 vp, s. 6 ja PeVL 10/2016 vp, s. 8-9).
Toimitustoiminnassa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pykälässä tarkkarajaisesti määriteltyjen velvollisuuksien rikkomisesta on perusteltua säätää anniskelua ja vähittäismyyntiä vastaavasti rikkomuksesta aiheutuvista seuraamuksista. Toimitustoiminnassa tapahtuvaan alkoholijuoman luovutustilanteeseen voi sisältyä anniskelussa ja vähittäismyynnissä tapahtuviin luovutustilanteisiin verrattuna enemmän laiminlyönnin riskejä, sillä alkoholijuoman toimittaminen voi tapahtua juoman vastaanottajan kotiovella tai muussa paikassa tai tilassa, jossa ei olisi välttämättä ulkopuolisia tai toimittajan lisäksi muuta henkilökuntaa paikalla. Toimituskieltojen taustalla vaikuttaa muun muassa tarve suojella lapsia ja nuoria alkoholista aiheutuvilta haitoilta, vähentää alkoholin aiheuttamasta humalatilasta mahdollisesti aiheutuvia yksilö- ja yhteiskuntatason haittoja sekä suojella myös sekä alkoholin käyttäjää että muita ihmisiä alkoholin aiheuttaman humalatilan mahdollisilta haittavaikutuksilta – kuten tapaturmilta ja häiriökäyttäytymiseltä. Luovutuskiellon noudattamisen turvaamiseksi ja sääntelyn tehokkuuden varmistamiseksi on välttämätöntä säätää myös luovutuskiellon noudattamatta jättämiseen liittyvistä seuraamuksista. Koska alkoholijuomia voidaan esimerkiksi etäostotilanteissa luovuttaa muutoinkin kuin toimitustoiminnassa, on perusteltua, että näissä sovelletaan samoja luovutuskieltoja.
Alkoholirikoksista säädetään rikoslain 50 a luvussa (39/1889), eikä rikoslain säännöksiä ehdoteta muutettaviksi. Rikoslain 50 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan alkoholirikoksesta tuomitaan se, joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti 1) valmistaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa, 2) tuo maahan alkoholijuomaa tai väkiviinaa, 3) myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa, 4) pitää hallussaan tai kuljettaa väkiviinaa, 5) pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitarkoituksessa tai 6) pitää hallussaan tai kuljettaa laittomasti valmistettua tai maahantuotua alkoholijuomaa. Alkoholirikoksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava. Alkoholirikoksen törkeästä tekomuodosta säädetään rikoslain 50 a luvun 2 §:ssä ja lievästä tekomuodosta lain 50 a luvun 3 §:ssä.
Perustuslakivaliokunta katsoi alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä antamassaan lausunnossaan vuonna 2017, että etämyynnin rangaistavuudesta tulee säätää perustuslain 8 §:n laillisuusperiaatteen täyttävällä rangaistussäännöksellä. Tuolloin perustuslakivaliokunta arvioi sitä, oliko etämyynti kielletty laissa riittävän täsmällisesti. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotetun alkoholilain ja rikoslain muodostama kokonaisuus ei kieltänyt perustuslain 8 §:n edellyttämällä tavalla lakiehdotuksen perusteluissa esitetyn mukaisesti etämyyntiä yksityiseen käyttöön. Perustuslakivaliokunnan mukaan rangaistavuus on rikoslaissa kytketty alkoholin lainvastaiseen maahantuontiin, ei sitä vastoin "etämyyntiin".
PeVL 48/2017, s. 9.
Toisaalta korkein oikeus totesi ennakkopäätöksessään vuonna 2018 ns. Visnapuu-tapauksessa
KKO:2018:49.
, että perustuslakivaliokunta arvioi vuoden 2017 alkoholilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen HE 100/2017 vp johdosta antamassaan lausunnossa rangaistussääntelyn asianmukaisuutta laillisuusperiaatteen kannalta vain siltä osin kuin oli kysymys siitä, oliko alkoholijuomien rajat ylittävä niin sanottu etämyynti rangaistavaa alkoholijuomien maahantuontia. Korkeimman oikeuden mukaan perustuslakivaliokunnan lausunnolle ei ollut aihetta antaa merkitystä arvioitaessa sitä, oliko myös rikoslain 50 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä alkoholijuoman lainvastaista myymistä tai muuta luovuttamista koskevaa rangaistussäännöstä pidettävä etämyyntitilanteissa ongelmallisena laillisuusperiaatteen kannalta.
KKO:2018:49, kohta 17.
Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että kyseisessä tapauksessa käsillä olleen tosiseikaston mukaisen menettelyn rangaistavuus kävi ilmi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla rikoslain 50 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan ja alkoholilain säännösten muodostamasta kokonaisuudesta.
KKO:2018:49, kohta 22.
Oikeuskansleri on lausunnossa STM:lle vuonna 2018 (Dnro OKV/94/20/2018, s.3) todennut seuraavasti: ”Korkein oikeus on – siitä huolimatta, että PeV on viitannut em. säännösten muodostamaan kokonaisuuteen – katsonut, että PeV on käsitellyt etämyyntiä nimenomaisesti vain maahantuontia koskevien säännösten perusteella (rikoslain 50 a luvun 1 §:n 1 kohta).”
Kun rajat ylittävän etämyynnin edellytyksiä koskevat säännökset otettaisiin esitetyn ehdotuksen mukaisesti alkoholilakiin, etämyyntiä koskevien säännösten rikkominen voisi täyttää alkoholirikoksen tunnusmerkistön. Rangaistavuus edellyttää Suomen perustuslain 8 §:n mukaisen laillisuusperiaatteen täyttävää selkeää ja tarkkarajaista tunnusmerkistöä. Alkoholijuoman etämyyjän velvollisuuksista olisi säädetty selkeästi ja tarkkarajaisesti. Ehdotetun 17 b §:n 1 momentin mukaan rajat ylittävän etämyynnin kautta ostettuja alkoholijuomia saa luovuttaa alkoholijuoman ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja. Mikäli etämyyjä itse kuljettaisi alkoholijuomat suoraan asiakkaalle ilman toimituslupaa, voisi menettely täyttää alkoholirikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi jos etämyyjä ei huolehtisi 17 b §:n 1 momentissa säädetystä velvollisuudestaan merkitä toimitukseen sen sisältävän alkoholijuomaa, voisi tämä menettely tulla rikosoikeudellisesti arvioitavaksi. Etämyyjän merkintävelvollisuus koskisi 17 b §:n 1 momentin mukaisesti myös väkevän alkoholijuoman merkitsemistä, mikäli lähetys sisältää väkevää alkoholijuomaa.
Rikoslain alkoholirikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallisuutta. Tunnusmerkistön täyttymisen näkökulmasta ratkaisevaa on, onko myyjä toiminut tahallisesti. Elinkeinonharjoittajalla on selonottovelvollisuus liiketoimintansa lainmukaisuuden varmistamisesta
Ks. esim. KKO:2017:98, kohta 57.
. Etämyyjällä on siis aina velvollisuus selvittää kohdemaan lainsäädäntö, jonne hän on toimittamassa alkoholijuomia. Tahallisuutta arvioidaan rikosprosessissa ja viime kädessä tuomioistuin tekee harkinnan siitä, katsotaanko etämyyjän toiminta tahalliseksi vai ei.
Rikoslain 30 luvun 1 a §:ssä säädetään puolestaan alkoholijuoman markkinointirikoksesta. Sen mukaan joka alkoholilain 50 §:n vastaisesti markkinoi väkevää alkoholijuomaa, kohdistaa alaikäisiin miedon alkoholijuoman markkinointia taikka liittää sen alaikäisiin kohdistuvaan muun tuotteen tai palvelun markkinointiin taikka edellä tarkoitetussa miedon alkoholijuoman markkinoinnissa kuvaa alaikäisiä, on tuomittava alkoholijuoman markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lisäksi alkoholilain 90 §:n 4 momentin mukaan joka tahallaan markkinoi mietoa alkoholijuomaa 50 tai 51 §:n vastaisesti, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, alkoholirikkomuksesta sakkoon.
Alkoholilain 90 §:n 5 momentin mukaisesta alkoholirikkomuksesta voitaisiin rikoslain alkoholirikoksesta, alkoholijuoman markkinointirikoksesta ja 90 §:n 4 momentin mukaisesta alkoholirikkomuksesta poiketen tuomita myös törkeän huolimattomuuden nojalla. Alkoholirikkomuksiin sisältyy myös toissijaisuuslauseke, jonka mukaan alkoholirikkomuksesta tuomitaan sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tämä turvaa sen, ettei henkilöä tuomittaisi saman teon johdosta sekä alkoholirikoksesta että alkoholirikkomuksesta.
12.6
Oikeus sosiaaliturvaan
Perustuslain 19.3 §:n mukaisesti julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on lisäksi tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perustuslain 19 §:n 3 momentin säännös julkisen vallan velvollisuudesta edistää väestön terveyttä viittaa yhtäältä sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäisevään toimintaan ja toisaalta yhteiskunnan olosuhteiden kehittämiseen julkisen vallan eri toimintalohkoilla yleisesti väestön terveyttä edistävään suuntaan.
ks. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp. s. 71).
Myös EU:n perusoikeuskirjan 35 artiklan mukaan jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisin edellytyksin.
Kuten lakiehdotuksen vaikutusarvioinnissa on tuotu esille, voi esityksellä olla vähäinen alkoholihaittoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia kasvattava vaikutus. Esitys voi joltain osin lisätä alkoholijuomien saatavuutta, kun jatkossa alkoholijuomia voisi tilata esimerkiksi suoraan kotiin. Alkoholi ei ole tavanomainen kulutushyödyke vaan se aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuluttajille. Yhteiskuntatasolla lakiesityksen vaikutukset olisivat todennäköisesti melko vähäisiä, mutta joidenkin yksilöiden tai yhteisöjen kohdalla lakiesityksen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Tutkimuskirjallisuuden perusteella on havaittavissa, että alkoholin verkko-ostoksia sekä toimituksia hyödyntävät keskimääräistä enemmän juuri alkoholin riskikäyttäjät. Lakiesityksellä voi siis olla negatiivisia vaikutuksia alkoholiin liittyviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, jotka käyttävät jo entuudestaan alkoholia paljon.
Vaikka asiasta on vielä vähän tutkimustietoa, edellä kuvattu kehityskulku on mahdollinen muun muassa siksi, että esimerkiksi ajokuntoisena oleminen ei enää alkoholijuomien toimitusten myötä olisi välttämätöntä, toimituksessa ostajan päihtymistilan seuranta on myös vaikeampaa, sillä alkoholijuomia luovuttava henkilö ei pysty tarkkailemaan päihtyneen henkilön tuntomerkkejä samalla tavalla kuin myymälässä. Alkoholijuomien toimitus voi myös johtaa juomistilanteiden pitkittymiseen ja suurien alkoholimäärien juomiseen tilauskerralla. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa
Callinan S. ym. (2023) In order to assess the impact of home delivery expansion within Australia, researchers need regulators to collect and share data on sales. Drug Alcohol Rev. 42, 1309–1311.
edellä mainittu ongelma on yhdistetty erityisesti pikatilausten yhteyteen. Suomalaisten (20-79-vuotiaat) kotiympäristössä tapahtuneista humalakerroista 74 prosentissa alkoholia nautittiin myös klo 9.00-21.00 ulkopuolella.
Tieto perustuu THL:n tuottaman juomatapatutkimuksen aineistoon vuodelta 2023
Nyt ehdotettavaan alkoholilain muutokseen sisältyy toimitusaikarajaus, jolla voitaisiin ehkäistä erityisesti illalla tapahtuvaa alkoholijuomien impulsiivista tilaamista ja osin myös alkoholijuomien pikatilauksia. Tällä tavoin on pyritty varmistamaan, ettei alkoholijuomien toimitusaika mahdollista alkoholijuomien hankkimista vähittäismyyntiaikojen ulkopuolella ja siten sääntelyllä on pyritty minimoimaan ehdotettavasta muutoksesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia sosiaali- ja terveysvaikutuksia.
Lakiesityksen sosiaaliset ja terveydelliset riskit liittyvät erityisesti juomistilanteiden pitkittymiseen sekä kerralla juotujen annosten kasvuun. Kyseisten riskien voidaan arvioida korostuvan erityisesti alkoholia jo entuudestaan paljon käyttävien yksilöiden kohdalla. Riskien realisoitumiseen vaikuttaa olennaisesti kuinka hyvin alkoholijuomaa toimittaessa noudatetaan esityksen luovuttamiskieltoa päihtyneille henkilöille. Sääntelyllä on kuitenkin pyritty varmistamaan, että myöskään alkoholijuomien toimitusten yhteydessä ei alkoholijuomia voida luovuttaa alkoholilaissa säädettyjen luovutuskieltojen vastaisesti. Tämä tarkoittaa, että alkoholia ei saisi myöskään toimituksissa luovuttaa päihtyneelle henkilölle. Toimituskiellon rikkomisesta voisi seurata alkoholijuoman luovuttaneelle alkoholijuoman toimittajalle rikosoikeudellinen seuraamus sekä toimitusluvanhaltijalle myös hallinnollisia seuraamuksia, mikä osaltaan vahvistaa sääntelyn vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja toteuttaa perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaista julkisen vallan velvollisuutta edistää väestön terveyttä.
Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti kytkettäisiin toimituslupaan siten, että vain alkoholijuoman toimittaja voisi luovuttaa alkoholijuomat ostajalle tai muulle vastaanottajalle. Näin ollen ulkomaisista verkkokaupoista tilatut alkoholijuomat tuotaisiin alkoholilain sääntelyn piiriin Suomessa tapahtuvan toimitustoiminnan osalta. Ehdotetulla sääntelyratkaisulla toteutettaisiin osaltaan perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaista julkisen vallan velvollisuutta edistää väestön terveyttä, kun ulkomailta etämyyntiteitse tilattujen alkoholijuomien luovutustilanteissa asiakkaille alkoholijuoman toimittaja olisi velvollinen tarkastamaan toimituksen vastaanottajan iän ja päihtymystilan. Tuomalla nämä luovutustilanteet alkoholilain sääntelyn piiriin pyrittäisiin varmistumaan siitä, että esimerkiksi alaikäisille tai vahvasti päihtyneille henkilöille ei luovutettaisi alkoholijuomia.
Edellä esitetyin perustein esitys voi yhtäältä lisätä väestön terveyteen liittyviä haitallisia vaikutuksia, mutta toisaalta esityksellä mahdollistettaisiin alkoholielinkeinon harjoittaminen nykyistä sääntelyä laajemmin, mikä turvaisi elinkeinovapautta. Esityksen mukainen alkoholijuomien toimittamisen salliva sääntelymalli perustuisi lupajärjestelmään, jossa toimivaltaiset viranomaiset pystyisivät valvomaan toimintaa ja tällä pyrittäisiin osaltaan edistämään väestön terveyttä perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti mahdollistaen samalla elinkeinovapaus nykyistä laajemmin.
12.7
Lasten ja nuorten asema
Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) 3 artiklan mukaan muun muassa lainsäädäntötoiminnassa on otettava huomioon lapsen etu niissä asioissa, jotka koskevat lapsia. EU:n perusoikeuskirjan 24 artiklassa säädetyn mukaisesti lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Saman artiklan mukaisesti kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Suomessa on 89 000 alaikäistä lasta (8,7 prosenttia kaikista alaikäisistä), joiden toisella tai molemmilla biologisilla vanhemmilla on tai on ollut jossain vaiheessa ennen lapsen täysi-ikäisyyttä vakava päihdeongelma. Tällä hetkellä 42 000 lapsen biologisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Vanhempien päihdeongelmista kärsineiden lasten mielenterveysongelmien riski 13–17-vuotiaana on noin puolitoistakertainen ja haitallisen päihteiden käytön riski kaksinkertainen verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa. Alkoholista aiheutuvat negatiiviset vaikutukset lapsiin ja nuoriin eivät kuitenkaan liity ainoastaan vakavasti päihderiippuvaisten vanhempien tilanteeseen. Monissa perheissä alkoholin riskikäyttö on yleistä. Perheissä, joissa alkoholin riskikäyttöä esiintyy, kasvaa myös riski lasten ja nuorten kokemalle turvattomuuden tunteelle, erinäisille pelkotiloille ja heitä koskevien huolenpidon laiminlyönneille arjessa. Lasten ja nuorten turvallisuuden tunteen heikentyminen voi vaarantaa monin tavoin lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä myös myöhemmällä iällä, kuten heikentää heidän koulumenestystään ja sosiaalisia suhteitaan. Lapsiperheissä, joissa toisella tai molemmalla vanhemmalla on alkoholiongelma tai alkoholin riskikäyttöä, voi lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu nyt ehdotetun muutoksen johdosta entisestään heikentyä.
Kuten tämän lakiehdotuksen vaikutusten arvioinnissa tuodaan esille, Suomessa nuorten alkoholinkäytön vähenemiseen yksi keskeisesti vaikuttanut tekijä on ollut nuorten kokema alkoholin saatavuuden vaikeutuminen
Raitasalo K ym. (2018) What is going on in underage drinking? Reflections on Finnish ESPAD data. Drug and Alcohol Review 37, 76–84.
eli käytännössä tehostunut ikärajavalvonta. Sekä yksityiset vähittäisliikkeet että Alkot ovat tehostaneet ikärajavalvontaa 2010-luvulle tultaessa. Alkoholijuomien toimitusta (kirjallisuudessa terminä alkoholijuomien kotiinkuljetus) käsittelevän tutkimuskirjallisuuden mukaan alkoholijuomien toimituksessa keskeinen vastuullisen myynnin ja myynninvalvonnan ongelma liittyy ikärajojen tarkistamiseen. Esityksen mukaan alkoholijuoman toimituksen vastaanottajalla olisi vaadittaessa velvollisuus todistaa ikänsä alkoholijuoman toimittavalle henkilölle. Iän todistaminen olisi tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa alkoholijuoman vastaanottaja on nuori. Esityksen mukaan alkoholijuomia ei saisi luovuttaa toimituksessa alle 18-vuotiaalle tai esimerkiksi silloin, jos on perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Lisäksi väkevää alkoholijuomaa ei saisi luovuttaa toimituksessa alle 20-vuotiaalle. Mikäli ikärajavalvontaa ei toteuteta tehokkaasti, alkoholin toimitus voi kuitenkin lisätä alkoholin saatavuutta erityisesti nuorille.
Australiassa tehdyssä tutkimuksessa pikatilaukset olivat erityisen yleisiä alle 25-vuotiailla. Pikatilaukset voivat näin johtaa juomatilanteiden pitkittymiseen sekä kerralla nautittujen alkoholiannosten kasvuun erityisesti nuorilla. Toisaalta lakiesitys ei sallisi toimituksia kello 21 jälkeen, mikä ehkäisisi myöhään illalla tapahtuvia pikatilauksia ja juomiskertojen pitkittymistä myöhään ilta- ja yöaikaan. Nuorten (20-34 -vuotiaiden) juomiskerroista kotiympäristössä noin 60 prosentissa alkoholia nautittiin myös klo 9.00-21.00 ulkopuolella. Nuorten kotiympäristössä tapahtuneista juomiskerroista, joissa alkoholia juotiin humalaan, 90 % loppui kello 9-21 ulkopuolella.
Nyt ehdotetusta muutoksesta voi aiheutua joitakin haitallisia vaikutuksia sekä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin yleisesti että lasten ja nuorten hyvinvointiin ja yksilölliseen kasvuun. Ehdotetussa muutoksessa on kuitenkin pyritty turvaamaan ikärajavalvonta, jotta lapsin ja nuoriin kohdistuvat alkoholinkäytöstä johtuvat haitat eivät tämän esityksen johdosta lisääntyisi mainittavasti. Toisaalta alkoholijuomien toimittaminen lasten vanhemmille voi lisätä jo erityisen haavoittuvassa asemassa olevien riskikäyttäjien lasten kokemaa turvattomuutta kotioloissa ja vaarantaa samalla lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksen sekä hyvinvoinnin. Alkoholijuomien toimitukseen liittyvillä kellonaikarajoituksilla voidaan kuitenkin osin vaikuttaa siihen, ettei päihdeongelmaisten lasten vanhemmilla ole kuitenkaan mahdollisuutta tilata alkoholijuomia kuljetuksella sellaiseen aikaan, jolloin alkoholin vähittäismyyntikään ei olisi lain mukaan sallittua. Tällä pyritään osaltaan turvaamaan myös lasten asemaa ja rajoittamaan alkoholin saatavuutta. Lakiehdotus toisaalta myös mahdollistaisi alkoholielinkeinonharjoittamisen nykyistä sääntelyä laajemmin ja mahdollisesti lakiehdotuksen johdosta voisi myös syntyä uusia työpaikkoja alalle.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
Ks. esim. PeVL 11/2015 vp, jossa perustuslakivaliokunta käsitteli taloudellisten tukien leikkaamisten perustuslainmukaisuutta.
todennut, että hallituksen tulee huolehtia siitä, ettei toteutettavat muutokset vaikuta kohtuuttomasti perheiden mahdollisuuksiin turvata lapsen hyvinvointi. Nyt ehdotettu muutos voisi joltain osin lisätä alkoholijuomien saatavuutta siten, että alkoholijuomia voisi tilata esimerkiksi suoraan kotiosoitteeseen, eikä alkoholijuomaa olisi näin ollen välttämätöntä enää itse noutaa vähittäismyyntipaikasta taikka alkoholiyhtiöstä. Toisaalta, esitys ei mahdollistaisi alkoholijuomien toimittamista ajankohtina, jolloin myöskään alkoholijuomien ostaminen vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä ei olisi sallittua. Tämä rajaisi osaltaan heräteostosten ja kotiin tilaamisen mahdollisuuden niihin kellonaikoihin, jolloin juoma olisi muutoinkin hankittavissa noutamalla se vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä. Samoin alkoholijuomien toimituksessa pätisivät samat alkoholijuomien toimituskiellot kuin vähittäismyynnissäkin. Näin ollen alkoholijuoman toimittaja ei saisi luovuttaa juomaa alkoholijuomien myyntiaikojen ulkopuolella, eikä juomaa saisi myöskään luovuttaa esimerkiksi selvästi päihtyneelle henkilölle. Edellä kuvatuin perustein nyt ehdotettua muutosta ei voida pitää olennaisena heikennyksenä lasten ja nuorten tai lapsiperheiden asemaan, Nyt ehdotetun muutoksen ja aiemmin tehdyn alkoholilain muutoksen (Laki alkoholilain 17 ja 26 §:n muuttamisesta, L 305/2024) yhteisvaikutuksia lapsiperheiden asemaan ei myöskään edellä ja hallituksen esityksessä HE 7/2024 vp kuvatuin perustein voida arvioida muodostuvan kohtuuttomiksi.
Lakiehdotukseen liittyvien mahdollisten haitallisien terveysvaikutusten osalta hallitus on toteuttamassa useita muita terveyden edistämistä ja lasten ja nuorten hyvinvointia tukevia toimia. Hallitus aikoo esimerkiksi toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluissa uudistuksia, joilla hyvinvointialueet pystyvät tehokkaammin varautumaan tulevaisuuden haasteisiin. Palveluiden rakennetta aiotaan uudistaa toimimaan portaittain ja tavoitteena on painopisteen siirto korjaavista palveluista kohti varhaisempaa tukea ja apua sekä ennaltaehkäisyä. Oikea-aikainen hoitoon ja palveluihin pääsy aiotaan hallituksen toimin pyrkiä varmistamaan ja palveluihin syntyneitä jonoja purkamaan.
Hallitus on lisäksi sitoutunut edistämään muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta. Edellä mainituissa palveluissa kiinnitetään erityistä huomiota ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön lasten ja nuorten toiminnassa. Hallitusohjelman mukaisesti myös päihdetyötä kehitetään muun muassa huomioimalla ja turvaamalla asiakkaiden tarpeita vastaavat erilaiset vaihtoehdot päihdehoitomalleihin. Näillä ja muilla hallitusohjelman sosiaali- ja terveydenhuoltoa, lasten ja nuorten palveluja ja erityisesti päihde- ja mielenterveystyön uudistuksilla edistetään terveyttä ja turvataan lasten hyvinvointia ja yksilöllistä kehitystä tilanteessa, jossa samalla mahdollistetaan alkoholielinkeinon uudenlainen harjoittaminen alkoholilain tarkoitus ja tavoite turvaten.
12.8
Julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen
Perusoikeudet sitovat ja velvoittavat ensi sijassa julkista valtaa. Perusoikeussääntelyn lähtökohtana on perinteisesti ollut yksilön vapauspiirin suojaaminen valtiovallan taholta tulevilta puuttumisilta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää usein julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä esimerkiksi perusoikeuksien suojaamiseksi ulkopuolisilta loukkauksilta tai tosiasiallisten edellytysten luomiseksi perusoikeuksien käyttämiselle. Turvaamiskeinoihin kuuluu toisaalta myös perusoikeuden käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön aikaansaaminen.
Nyt ehdotetulla alkoholilain muutoksella voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä toisaalta mahdollisten lisääntyneiden alkoholista aiheutuvien sairauksien myötä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormitukseen ja siten myös sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyteen. Toisaalta lakiehdotuksella mahdollistettaisiin alkoholielinkeinon harjoittaminen uudella tavalla ja siten laajennettaisiin osin elinkeinonharjoittamisen oikeudesta nauttiminen nykyistä sääntelyä paremmin.
Hallitus on sitoutunut toimiin, joilla parannetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta, mielenterveyspalvelujen saatavuutta ja lasten ja nuorten lyhytpsykoterapiapalvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut myös parantamaan mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta ja kiinnittämään erityistä huomiota ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön lasten ja nuorten toiminnassa. Näillä toimilla yhdessä nyt ehdotetun muutoksen kanssa voidaan edistää sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, lasten ja nuorten hyvinvointia ja yksilöllistä kehitystä sekä samalla mahdollistaa alkoholielinkeinonharjoittaminen nykyistä vähäisemmin rajoituksin.
Alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Nyt ehdotettu muutos ei ole vastoin alkoholilain tavoitetta ja tarkoitusta. Alkoholilain tavoitteena olisi edelleen alkoholihaittojen vähentäminen ja myös alkoholijuomien toimitukseen edellytettäisiin lupaa – samoin kuin alkoholin vähittäismyyntiin ja anniskeluun. Alkoholijuomia saisi ostaa kotimaan vähittäismyynnistä tai alkoholiyhtiöstä vain laissa säädettyjen myyntiaikojen sisällä. Lisäksi alkoholijuomien tilaaminen kotiinkuljetuksella olisi mahdollista ulkomaisista verkkokaupoista. Joissain tapauksissa alkoholijuomien saatavuus voisi joka tapauksessa parantua; esimerkiksi tilanteissa, joissa alkoholijuoman tilaajalla olisi pitkä matka kauppaan tai alkoholiyhtiöön, eikä hän omistaisi autoa, voisi alkoholijuomien toimitusmahdollisuus tosiasiallisesti parantaa hänen kohdallaan alkoholijuomien saatavuutta. Esitys siis mahdollistaisi alkoholijuomien uudenlaisen hankkimisen kotimaan sisällä, kun alkoholijuomia ei tarvitsisi enää hakea ainoastaan vähittäismyyntipaikasta tai alkoholiyhtiöstä vaan sen voisi tilata verkon välityksellä toimitettavaksi ostajan haluamaan sijaintiin. Ehdotetulla muutoksella ei olisi merkittäviä vaikutuksia alkoholin vähittäismyynti- ja anniskelulupajärjestelmään ja ehdotetulla muutoksella pyrittäisiin osaltaan myös parantamaan ja tehostamaan alkoholilain valvontasääntelyä. Edellä kuvatuin perustein ehdotettu muutos on alkoholilain tavoitteen ja tarkoituksen näkökulmasta hyväksyttävä. Edellä esitetyn mukaisesti lakiesitystä voidaan pitää myös perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena.
12.9
Valvontaviranomaisen koeostot
Lakiehdotuksen mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi oikeus tehdä koeostoja, jos se olisi tarpeellista alkoholijuoman toimitusta koskevan valvontatehtävän hoitamiseksi. Toimivaltaisella viranomaisella olisi myös oikeus hyödyntää täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koeostojen suorittamisessa. Täysi-ikäisten vapaaehtoisten käyttäminen koeostoihin voidaan nähdä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisen vallan siirtämisenä muulle kuin viranomaiselle. Toisaalta koeoston suorittava vapaaehtoinen suorittaisi ainoastaan alkoholijuoman oston ja vastaanottamisen, eikä osallistuisi viranomaisen suorittamaan valvontaan tai valvontaan liittyvän ratkaisun tekemiseen muulla tavoin. Julkisen hallintotehtävän antamisesta viranomaiskoneiston ulkopuolelle voidaan säätää tai päättää vain perustuslaissa tarkoitettujen edellytysten vallitessa. Tehtävän antamisen on oltava tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, eikä julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Nyt ehdotettu muutos on välttämätön tarkoituksenmukaisen ikärajavalvonnan mahdollistamiseksi ehdotetussa alkoholijuoman toimituksessa. Valvovan viranomaisen on käytännössä hyvin haastavaa valvoa ikärajojen noudattamista kuljetustoiminnassa, ellei viranomaisella olisi mahdollisuutta hyödyntää työssä myös vapaaehtoisia täysi-ikäisiä, mutta mahdollisesti nuorelta vaikuttavia henkilöitä. Mikäli valvonta olisi tehotonta, olisi suuri riski sille, ettei ikärajatarkastuksia noudatettaisi ja alkoholijuomia voisi päätyä myös alaikäisten haltuun. Tällöin viranomaisella olisi hyvin vähän mahdollisuuksia saada tietoa lainvastaisesta toiminnasta tai puuttua siihen, jolloin toiminta voisi jatkua pitkäänkin, ennen kuin viranomainen saisi siitä tiedon. Viranomaisen oman henkilökunnan käyttäminen koeostoihin olisi mahdollista, mutta eri toimijoilla on mahdollista hyvin pienellä vaivalla saada selville, että ostaja on valvovan viranomaisen virkahenkilö, mikä vaikeuttaisi valvonnan asianmukaista suorittamista. Valvonnan tehokkuus on hyvin tärkeää varmistaa, jotta voidaan suojella lapsia ja nuoria alkoholin aiheuttamilta haitoilta ja varmistaa alkoholilaissa tarkoitettujen ikärajojen ja muiden luovutuskieltojen noudattaminen – ja toisaalta puuttua tehokkaasti mahdolliseen lainvastaiseen toimintaan siten, että sitä ei enää jatkossa kyseisen toimijan kohdalla tapahtuisi.
Koeostojen suorittaminen vapaaehtoisen täysi-ikäisen henkilön toimesta ei vaarantaisi perusoikeuksien, oikeusturvan tai hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden vaatimuksia. Toimivaltainen viranomainen tai sen lukuun toimiva vapaaehtoinen ei voisi koeostoja tehdessään millään tavalla yllyttää elinkeinonharjoittajaa lainvastaiseen tekoon. Eli jos alkoholin toimittaja kieltäytyisi luovuttamasta tuotetta vapaaehtoiselle, joka ei todistaisi ikäänsä tai vaikuttaisi olevan päihtynyt, ei koeostaja saisi yllyttää juoman toimittajaa luovuttamaan sitä hänelle kieltäytymisen jälkeen. Vapaaehtoinen ei myöskään osallistuisi muulla tavoin valvontaan tai valvontapäätöksen tekemiseen, jolloin viranomainen itse suorittaisi harkinnan mahdollisista toimenpiteiden tarpeesta koeoston seurauksena ja tekisi mahdolliset ratkaisut valvonta-asiassa. Toimijan oikeusturvana olisi edelleen laissa säädetyt oikeusturvakeinot, eli toimijalla olisi mahdollisuus alkoholilain 81 §:ssä säädetyn mukaisesti hakea päätökseen muutosta valittamalla siitä hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.
Vapaaehtoisten hyödyntäminen koeostoissa on tarpeellista valvonnan tehokkaan turvaamisen vuoksi ja erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi. Koeostojen suorittaminen vapaaehtoisen täysi-ikäisen avulla turvaisi yhtäältä perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä julkisen vallan velvollisuutta edistää väestön terveyttä, sillä koeostojen avulla viranomaisella olisi mahdollista puuttua lainvastaiseen toimintaan, josta voisi aiheutua vahinkoa lapsille ja nuorille tai myös täysi-ikäisille päihtyneille henkilöille. Toisaalta koeostoilla pyrittäisiin turvaamaan lasten oikeutta hyvinvointiin ja yksilölliseen kasvuun, sillä alkoholijuomien luovuttaminen alaikäiselle voisi vaarantaa vakavasti kyseisen lapsen tai nuoren hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua.
Edellä mainituilla perusteilla viranomaisen mahdollisuus käyttää koeostoissa vapaaehtoisia täysi-ikäisiä henkilöitä on oikeasuhtainen, välttämätön ja tehokas keino turvata sen taustalla vaikuttavan tavoitteen – eli lasten ja nuorten sekä toisaalta myös päihtyneen henkilön suojelun – toteutumista.
12.10
Valvontamaksu
Vakiintuneen määritelmän mukaan vero on rahasuoritus, joka ei ole korvaus tai vastike julkisen vallan maksuvelvolliselle antamista eduista tai palveluista ja jolle on ominaista valtion menojen rahoittaminen (ks. HE 1/1998 vp). Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.
Esityksessä ehdotetaan, että Lupa- ja valvontavirasto perisi vuotuisen valvontamaksun myös alkoholijuomien toimitusluvanhaltijoilta. Kuten vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijoilta perittävät valvontamaksut, myös ehdotettu valvontamaksu olisi luonteeltaan vero. Verovelvollisuuden perusteena olisi alkoholijuomien toimituslupa. Oikeusturvasta säädetään muutoksenhakua koskevassa 80 §:ssä.
Esityksen mukaan Lupa- ja valvontavirasto perisi myös alkoholijuomien toimitusluvanhaltijoilta vuotuisen valvontamaksun, joka perustuisi luvan voimassaoloon ja jolla olisi tarkoitus yleisesti kattaa alkoholilain noudattamisen valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna valvontamaksu olisi vero, josta on edellä selostetusti säädettävä lailla. Esityksen mukaan alkoholilaissa säädettäisiin velvollisuudesta valvontamaksun suorittamiseen, valvontamaksun suuruuden perusteista ja valvontamaksuvelvollisen oikeusturvasta.
12.11
Seuraamusmaksu
Esityksen 71 §:n 1 momentin uuden 8 kohdan mukaan lupaviranomainen voisi määrätä luvanhaltijan maksamaan seuraamusmaksun, jos alkoholijuomien toimituksessa olisi rikottu 5 luvussa tai 57 §:ssä luvanhaltijalle säädettyjä velvollisuuksia taikka 17 a §:n nojalla asetettuja ehtoja tai rajoituksia.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että seuraamusmaksu ei ole perustuslain 81 §:n mukainen vero tai maksu, vaan se on luonnehdittavissa lainvastaisesta teosta määrättäväksi sanktioluontoiseksi hallinnolliseksi seuraamukseksi. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista. Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa.
Ks. esim. PeVL 2/2017 vp, s. 4-5 ja PeVL 43/2013 vp, s.3.
Alkoholilaissa säädetään täsmällisesti ja selkeästi seuraamusmaksua koskevan maksuvelvollisuuden perusteista, maksun suuruuden perusteista, luvanhaltijan oikeusturvasta samoin kuin maksun täytäntöönpanon perusteista.
Lain 71 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jossa säädettäisiin erikseen etämyyjälle määrättävästä seuraamusmaksusta. Vaikka rajat ylittävä etämyynti ei olisi luvan- tai ilmoituksenvaraista toimintaa, olisi ehdotettavan 71 §:n 5 momentin perusteella seuraamusmaksun määrääminen mahdollista toiminnanharjoittajalle, joka ei noudata laissa säädettyjä velvollisuuksiaan. Etämyyjälle määrättävään seuraamusmaksuun sovellettaisiin samoja laissa säädettyjä maksun suuruuden perusteita, oikeusturvaa ja maksun täytäntöönpanon perusteita kuin luvanhaltijoille ja ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajille määrättävän seuraamusmaksun osalta säädetään.
Esityksessä tarkoitettu seuraamusmaksu olisi sanktioluonteinen hallinnollinen seuraamus, ja se voitaisiin määrätä teosta, josta saattaisi seurata myös rikosoikeudellinen rangaistus. Kaksinkertaisen rangaistuksen kieltävä ne bis in idem -sääntö on otettu huomioon siten, että seuraamusmaksua ei saisi määrätä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa taikka jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu olisi määrätty luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, samasta teosta ei saisi tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.
12.12
Asetuksenantovaltuus
Nyt ehdotettavalla muutoksella 11 §:ään lisättäisiin uutena asetuksenantovaltuus, joka mahdollistaisi tarkempien säännösten antamisen valtioneuvoston asetuksella luvan ja hyväksyntöjen muuttamista koskevaan hakemukseen sekä muutosilmoitukseen vaadittavista tiedoista.
Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.
Nyt ehdotettu muutos on välttämätön, koska valtioneuvoston asetuksella on jo voimassa olevan lain nojalla annettu kyseisiä tarkennuksia luvan muuttamista koskevan hakemuksen sisällöstä, vaikka tällaista asetuksenantovaltuutta laissa ei aiemmin ole ollut. Voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentissa säädetään asetuksenantovaltuus lupahakemuksen sisällöstä, mutta muutoslupahakemuksen tai muun muutosilmoituksen sisältöjen osalta vastaavaa asetuksenantovaltuutta ei siis ole aiemmin ollut, vaikka asetuksella näitä tarkennuksia on annettu. Lakia on siis tarkoituksenmukaista tältä osin korjata ja asetuksenantovaltuuden tarkkarajaisuuden vuoksi on myös tarpeen, että asetuksenantovaltuus sisältää mahdollisuuden antaa tarkempia säännöksiä myös hyväksyntöjen muuttamista koskevaan hakemukseen sekä muutosilmoitukseen vaadittavista tiedoista.
Ehdotettu asetuksenantovaltuus olisi tällöin perustuslain 80 §:ssä säädetyn mukaisesti annettu lain nojalla. Ehdotettu asetuksenantovaltuus olisi myös tarkkarajainen siten, että alkoholilaissa säädettäisiin yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan ja asetuksella annettaisiin vain näitä oikeuksia ja velvollisuuksia tarkentavia säännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon (PeVL 58/2024 vp) aikaisemmasta alkoholijuoman toimittamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 173/2024 vp) todeten, että hallituksen esitys on säätämisjärjestysperustelut mukaan lukien valmisteltu huolellisesti. Perustuslakivaliokunta totesi kuitenkin lausunnossaan, että hallituksen esityksen tuolloisen lakiehdotuksen 17 a §:n 2 momentin säännös lupaviranomaisen toimivallasta määrätä alkoholijuomien toimituslupaan ehtoja ja rajoituksia oli liian avoin. Viranomaisen toimivallan liittää toimilupaan ehtoja tulee perustua riittävän täsmällisiin lain säännöksiin (ks. esim. PeVL 46/2016 vp, s. 3 ja PeVL 13/2014 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta katsoi aikaisemmasta alkoholijuoman toimittamista koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 58/2024 vp), että ehdotetun 17 a §:n 2 momentin avoimuudella on erityistä merkitystä lakiehdotuksen mukaisen valvonnan täsmällisen määrittelyn ja 71 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisen seuraamusmaksun määräämisedellytyksiin kohdistuvan täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että sääntelyä on syytä täsmentää. Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella lupaehtoja ja rajoituksia koskevaa sääntelyä on täsmennetty ehdotettavassa esityksessä.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Alkoholijuoman toimittamista koskeva sääntely on pysynyt pitkälti samansisältöisenä edelliseen hallituksen esitykseen verrattuna. Sen sijaan kokonaan uutena sääntelynä esityksessä olisi etämyynnin ja etäoston sääntely sekä markkinoinnin sääntely. Koska ehdotettuun etämyyntiä koskevaan sääntelyyn sisältyy kuitenkin perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta merkityksellistä punnintaa Suomessa sijaitsevien toimijoiden ja ulkomailla sijaitsevien toimijoiden välillä, hallitus pitää tarpeellisena, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.