4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
Valtion asuntorahaston lakkauttaminen on kokonaisuus, jonka vaikutukset liittyvät keskeisesti siihen, kuinka asumisen tarjontatukia tullaan talousarviossa käsittelemään sekä tukien ja avustusten vuosittaiseen tasoon. Asuntorahaston lakkauttaminen korostaisi hallituksen talousarviosuunnittelua ja toisi näkyväksi panostukset asuntopolitiikkaan. Valtion asuntorahaston lakkauttamisella ja asuntotuotannon tukemisella suoraan talousarviosta ei välttämättä sellaisenaan olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.
Keskeistä olisi mitoittaa tukien ja avustusten taso siten, että valtuuksien ja tukien perustaso on riittävä ja asuntotuotannon tuilla pystytään vastaamaan ensisijaisesti asuntopoliittisten tarpeisiin ja talouden ja rakennusalan suhdanteiden muutoksiin. Tämä edellyttäisi myös sitä, että korkotuki- ja muiden menojen käsittely talousarviossa toteutetaan joustavasti. Ennakoitavuuden kannalta olennaista olisi, että talousarvioon siirtämisen jälkeen määrärahat ja valtuudet olisivat riittäviä jo talousarviovuoden alussa. Lisätalousarviossa määrärahoja tai valtuuksia voidaan nostaa, mutta niiden varhain tiedossa olevat tasot vaikuttavat siihen, miten uusia hankkeita suunnitellaan. Lisätalousarviossa on valtion tukeman asuntotuotannon näkökulmasta se haaste, etteivät toimijat pysty varautumaan niihin ennalta. Lisätalousarviolla voitaisiin kuitenkin tarvittaessa reagoida esimerkiksi rakennusalan suhdanteen muutoksiin, kuten nykyisinkin. Jos valtuudet ja tukien määrärahat ovat riittävällä tasolla, ja niiden kehyskohtelu on joustavaa, valtion asuntorahaston lakkauttaminen olisi lähinnä tekninen muutos, jonka vaikutukset eivät ulottuisi laajasti kotitalouksiin, yrityksiin tai valtiontalouteen, eikä sillä olisi olennaisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin.
Jos talousarvioon siirtäminen toteutetaan niin, että korkotukilainavaltuus tai avustusmäärärahat jäävät pysyvästi alhaiselle tasolle, voivat vaikutukset olla merkittäviä. Esimerkiksi erityisryhmien investointiavustus otettiin kehyksen piiriin ja siitä leikattiin säästöjen vuoksi. Tämänhetkinen avustuksen taso (15 miljoonaa euroa) on riittämätön hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien hankkeiden toteuttamiseen ja ikääntyneiden asumisen turvaamiseen. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026–2029 sisältää korkotukilainojen hyväksymisvaltuuden. Suunnitelmassa hyväksymisvaltuus olisi 1 000 miljoonaa euroa vuosittain. Samaan aikaan kun valtion asuntorahasto lakkautetaan, tuki valtion tukemien asuntojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään. Asuntorahaston lakkauttamisessa kyseessä olisi merkittävä muutos myös silloin, jos määrärahat otetaan laajasti kehyksen piiriin, jolloin niitä ei voida suhdanneluonteisesti muuttaa kuten tällä hetkellä. Muutokset olisivat mahdollisia ainoastaan kehysjärjestelmän yleisen liikkumavaran puitteissa tai uudelleenkohdennuksin eli niin, että määrärahan lisäys merkitsisi vastaavaa säästöä toisaalla. Valtioneuvoston päättämän julkisen talouden suunnitelman mukaan aiemmin asuntorahastosta maksetut valtion tukeman asuntotuotannon korkotukimenot ja takauskorvaukset luetaan kehyksen ulkopuolisiksi menoiksi vuodesta 2026 alkaen.
Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026–2029. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2025:16. Osoitteessa: , s. 29. Syksyn 2025 budjettiriihessä hallitus päätti, että korkotukilainavaltuutta lasketaan 365 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 lähtien. Lisäksi vuodelta 2027 aikaistetaan 135 miljoonaa euroa valtuutta vuodelle 2026.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/166269/VM_2025_16.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Julkisen talouden suunnitelman mukaan hyväksymisvaltuus olisi 1 000 miljoonaa euroa vuosittain, kun viime vuosina valtuus on ollut merkittävästi suurempi, 1 410–2 250 miljoonaa euroa. Valtion tukema asuntotuotanto vähenisi merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Vuosina 2019–2024 aloitettiin keskimäärin 8 050 ara-asunnon rakentaminen vuosittain. Suunnitelman mukaisella 1 000 miljoonan valtuudella uusien aloitettujen asuntojen määrä jäisi alle puoleen tästä, jos tuleville vuosille ehdotettu 1 000 miljoonan valtuus jaetaan uudistuotantoon ja peruskorjauksiin samassa suhteessa kuin vuonna 2025 ja rakentamisen kustannukset pysyvät ennallaan. On mahdollista, että rakentamisen kustannukset kääntyvät nousuun, jolloin valtuus riittäisi entistä pienempään määrään uusia ja peruskorjattavia asuntoja.
Taulukko 3. Korkotukilainavaltuus, valtuuden käyttö ja rakennetut asunnot vuosina 2019–2025 ja ehdotettu korkotukilainavaltuus vuosille 2026–2029. Lähde: Korkotukilainavaltuuden käyttösuunnitelmat 2019–2025 ja valtion asuntorahaston tilinpäätökset 2019–2024.
Vuosi | Korkotuki-lainavaltuus, milj. euroa | Arvio uusista ja hankittavista asunnoista | Arvio perus-korjattavista asunnoista | Käytetty valtuus, milj. euroa | Käytetty valtuus, % | Aloitetut ara-asunnot |
2019 | 1 410 | 8 200 | 3 430 | 1 383 | 98 % | 7 500 |
2020 | 1 750 | 9 630 | 2 100 | 1 616 | 92 % | 9 000 |
2021 | 1 800 | 9 585 | 2 335 | 1 748 | 97 % | 8 900 |
2022 | 1 950 | 9 530 | 4 200 | 1 194 | 61 % | 5 800 |
2023 | 1 950 | 9 310 | 4 050 | 1 934 | 99 % | 8 600 |
2024 | 2 250 | 10 620 | 3 675 | 2 011 | 89 % | 8 500 |
2025 | 1 750 | 7 260 | 3 720 | | | |
2026–2029 | 1 000 | 3 685 | 1 577 | | | |
Alkuvuodesta 2025 julkaistun asuntotuotantotarveselvityksen mukaan Suomeen tarvitaan yli 35 000 uutta asuntoa vuosittain, eli yhteensä noin 700 000 asuntoa vuoteen 2045 mennessä. Mikäli kehitys etenee maltillisemman trendiennusteen mukaan, määrä on noin 31 000 asuntoa vuodessa.
Vainio, Terttu. 2025. Asuntotuotantotarve 2025–2045. VTT Technology 435. Osoitteessa: https://rt.fi/wp-content/uploads/2025/02/Asuntotuotantotarve-2024-2045-VTT.pdf
Ennen kuin tämänhetkinen rakennusalan heikko suhdanne alkoi näkyä valmistuneiden asuntojen määrissä, asuntoja on valmistunut vuodesta 2015 alkaen arvioidun asuntotuotantotarpeen verran, noin 35 600 asuntoa vuodessa. Vapaarahoitteisia asuntoja on valmistunut keskimäärin 31 300 asuntoa vuodessa. Vuonna 2024 kaikkien valmistuneiden asuntojen määrä jäi alle 21 000:n. Jos korkotukilainavaltuus on 1 000 miljoonaa euroa, olisi valtion tukeman tuotannon osuus asuinrakentamisesta noin 10 prosenttia. 35 000 asunnon tavoitteen saavuttaminen merkitsisi sitä, että vapaarahoitteista asuntotuotantoa pitäisi vuodesta 2026 alkaen valmistua 2,5 kertaa enemmän kuin vuonna 2024.
Kuvio 7. Valmistuneet asunnot vuosina 2015–2024. Lähde: Tilastokeskus ja Ara
Vaikutukset kotitalouksien asemaan
Riittävästä asuntotarjonnasta huolehtiminen laskee asumiskustannuksia
Alho, Eeva & Härmälä, Valtteri & Oikarinen, Elias & Kekäläinen, Antti & Noro, Kirsi & Tähtinen, Tuuli & Vuori, Lauri 2018. Vuokra-asuntosijoitusalan kannattavuus, kilpailutilanne ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2018. Osoitteessa , s. 102.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160708/9-2018-Vuokra-asuntosijoitusalan%20kannattavuus%20kilpailutilanne%20ja%20kehittamistarpeet.pdf
ja hyödyttää siten kaikkia kotitalouksia, myös niitä, jotka asuvat vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa tai omistusasunnoissa. Vastaavasti riittämätön asuntotuotanto vähentää tarjolla olevia asuntoja riippumatta siitä, onko hankkeiden rahoitukseen saatu valtion tukea. Kun valtion tukemassa tuotannossa vuokrat ovat pääsääntöisesti edullisempia kuin vapaarahoitteisessa, tulisi tuetun tuotannon pieni määrä näkymään keskimääräisen vuokratason nousuna. Yksittäisille kotitalouksille olisi vähemmän tarjolla valtion tukemia asuntoja. Jos asuntomarkkinatilanne samaan aikaan kiristyy, kuten on ennakoitu käyvän viime vuosien vähäisen asuntorakentamisen seurauksena, olisi asukasvalintaperusteet täyttävien kotitalouksien nykyistä vaikeampi löytää sopivaa tarpeitaan ja maksukykyään vastaavaa asuntoa tai asuntoa ylipäätään.
Viime vuosien sosiaaliturvan muutokset sekä avustusten ja korkotukivaltuuden leikkaaminen yhdessä valtion asuntorahaston lakkauttamisen kanssa voivat johtaa tilanteeseen, jossa aiempaa useammalla kotitaloudella olisi tarve edulliselle asunnolle, mutta edullisia asuntoja on aiempaa vähemmän tarjolla ja pienituloisten kotitalouksien tuloista aiempaa suurempi osa menee asumismenoihin. Valtion tukema vuokra-asuntotuotanto kohdentuisi jatkossa entistä selvemmin asuntomarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Vaikutukset kohdistuisivat eniten niihin, jotka eivät ole kaikkein pienituloisimpia, mutta siinä määrin heikossa asemassa, että vapaarahoitteisessa asunnossa asuminen tulee hyvin kalliiksi suhteessa tuloihin. Etenkin kalliin asumisen seuduilla tällaisten kotitalouksien toimeentulo ja asuinolot voivat kärsiä. Tässä ryhmässä voidaan olettaa lapsiperheiden korostuvan enemmän kuin kaikkein pienituloisimmissa. Vaikutusta voimistaa se, että lapsiperheiden hyvinvoinnissa on selkeitä alueellisia eroja. Sosioekonomiset haasteet, pienituloisuus ja toimeentulovaikeudet keskittyvät yksinhuoltajaperheisiin, monilapsisiin perheisiin ja ulkomaalaistaustaisiin perheisiin ja tietyille alueille.
Renvik, Tuuli Anna & Saukkonen, Pasi & Sulander, Tommi & Taskinen, Heidi & Vilkama, Katja (toim.) 2025. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut. Tutkimuksia 2025:1. Osoitteessa: https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_05_21_Tutkimuksia_1.pdf
Tuetulla asuntorakentamisella on havaittu olevan jonkin verran vaikutusta vapaarahoitteisten asuntojen määriin. Tämän niin sanotun syrjäyttämisvaikutuksen on suurimmissa kaupungeissa pitkällä aikavälillä arvioitu olevan keskimäärin noin 40 prosenttia. Syrjäyttämisvaikutus on suurin silloin, kun tarjolla olevaa tonttimaata on niukasti. Vaikutuksesta huolimatta tuettu asuntorakentaminen lisää kokonaisuudessaan asuntojen tarjontaa.
Alho, Eeva & Härmälä, Valtteri & Oikarinen, Elias & Kekäläinen, Antti & Noro, Kirsi & Tähtinen, Tuuli & Vuori, Lauri 2018. Vuokra-asuntosijoitusalan kannattavuus, kilpailutilanne ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2018. Osoitteessa , s. 82, 103.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160708/9-2018-Vuokra-asuntosijoitusalan%20kannattavuus%20kilpailutilanne%20ja%20kehittamistarpeet.pdf
Voidaan arvioida, että nykyisessä rakennusalan matalasuhdanteessa syrjäyttämisvaikutusta ei ole, koska vapaarahoitteista kantaa ei synny edes kasvukeskuksissa huolimatta siitä, että tontteja on tarjolla. Syrjäyttämisvaikutus vähenee myös silloin, kun tuetut asunnot kohdistetaan sellaisille asukkaille, jotka eivät pysty hankkimaan asuntoa vapailta markkinoilta. Erityisryhmille tarkoitetuissa asuntohankkeissa tuettu tuotanto ei käytännössä vähennä vapaarahoitteista rakentamista.
Emt. s. 82.
Kaupunkien on mahdollista huolehtia riittävästä kaavoittamisesta ja tonttitarjonnasta. Syrjäyttämisvaikutusten pienentämiseksi valtion tukemaa kantaa kohdennetaan ennen kaikkea pienituloisille ja muille sellaisille ryhmille, joiden on vaikea saada vuokrattua asuntoa vapaarahoitteisilta markkinoilta. Tässä keskeisiä ovat asukasvalintaperusteet, joiden mukaisesti asuntoja tarjotaan eniten asunnontarpeessa oleville ja pienituloisimmille hakijoille.
Vuosina 2024 ja 2025 on toteutettu useita sosiaaliturvamuutoksia, joista johtuvat käytettävissä olevien tulojen pienenemiset kohdistuvat suhteellisesti eniten opiskelijoihin, työttömiin ansioturvan saajiin ja työttömiin perusturvan saajiin. Tulonmenetykset kohdistuvat kolmeen pienituloisimpaan tulokymmenykseen ja perhetyypeistä voimakkaimmin yhden hengen talouksiin sekä yksinhuoltajatalouksiin, joita on eniten myös valtion tukeman asuntokannan asukkaina ja asunnonhakijoina.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan. Arviomuistio. Osoitteessa: .
https://stm.fi/documents/1271139/198978037/Yhteisvaikutukset+kotitalouksien+taloudelliseen+asemaan.pdf/8faeab99-e198-0ec0-0382-88bf718bcbcd/Yhteisvaikutukset+kotitalouksien+taloudelliseen+asemaan.pdf?t=1727089437080
Yksi muutoksista on 1.4.2024 voimaan tulleet kuntakohtaiset enimmäisrajat toimeentulotuessa hyväksyttäville asumismenoille. Jos toimeentulotuen saajan asumismenot ylittävät rajan, Kela ohjaa etsimään edullisemman asunnon kolmen kuukauden kuluessa. Jos asukas ei muuta määräajassa, asukas maksaa kuntakohtaisen rajan ylittävän osuuden asumismenoista itse. Sosiaaliturvamuutoksien jälkeen edullisempien asuntojen kysyntä on kasvanut, ja pienituloisten kotitalouksien muuttoalttius on lisääntynyt, kun Kela on antanut muuttokehotuksia kymmenille tuhansille kotitalouksille. Jos valtion tukema asuntotuotanto ja asuntojen määrä vähenee, varsinkin toimeentulotukea saavien pienituloisten kotitalouksien mahdollisuus saada tai pitää tarpeitaan vastaava asunto heikkenee. Vaikutus olisi suurin niillä, jotka asuvat Helsingissä ja muissa kasvukeskuksissa, joissa asuntojen tarve on suurin.
Uusista korkotukilainoista perittävä takausmaksu olisi meno, joka voidaan sisällyttää omakustannusvuokraan tai kattaa käyttövastikkeilla asumisoikeusasunnoissa. Maksu nostaisi siten vähäisessä määrin asumisen hintaa. Korotuksen määrän ei yksittäisen kotitalouden kohdalla arvioida olevan merkittävä ehdotetulla 0,5 prosentin tasolla. Takausmaksun voidaan arvioida laskennallisesti nostavan keskimääräistä vuokraa uudessa asuinkohteessa noin 5–10 senttiä asuinneliötä kohden kuukaudessa. Lisäksi saman omistajan omistamien korkotuki- ja aravalainoitettujen vuokratalojen ja vuokra-asuntojen vuokrat ja saman omistajan omistamien asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet voidaan tasata. Tasauksen jälkeen takausmaksun vaikutukset vuokriin ja käyttövastikkeisiin jakautuvat usein koko asuntokantaan, ja vaikutus on yhden asukkaan näkökulmasta erittäin pieni. Hintavaikutusta rajaa myös se, että takausmaksu koskee vain uusia lainoja.
Vaikutukset yrityksiin
Vuosina 2024–2025 korkotukilainavaltuutta nostettiin rakennusalan heikon suhdannetilanteen vuoksi. Myönnettyjen rakennuslupien määrä on laskenut edelleen vuosien 2023 ja 2024 aikana, ja tästä päätellen on epätodennäköistä, että rakentamisen suhdanne tulee merkittävästi parantumaan vielä vuonna 2026. Aloitettujen asuinrakennushankkeiden määrissä on nousua, mutta ne ovat edelleen huomattavasti pienempiä kuin kertaakaan 2000-luvulla. Vuonna 2024 aloitettiin hiukan yli 21 000 asunnon rakentaminen, ja näistä 8 500 eli noin 40 prosenttia oli valtion tukemia asuntoja. Kuten edellä on todettu, julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2026–2029 korkotukilainavaltuuden määrä on 1 000 miljoona euroa eli huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Rakennusalan yritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että vaikka rakennusalan suhdanne on edelleen heikko, alkavien valtion tukemien asuinrakennushankkeiden määrä laskisi verrattuna aiempiin vuosiin. Vastaaminen talouden tai rakennusalan suhdanteisiin valtion tukemalla asuntotuotannolla olisi asuntorahaston lakkauttamisen jälkeen nykyistä vaikeampaa.
Kuvio 8. Asuinrakentamiseen myönnetyt rakennusluvat ja aloitetut asuinrakennushankkeet vuosina 2000–2024. Lähde: Tilastokeskus
Valtion tukemia asuntorakennushankkeita toteuttavat pääasiassa kunnat ja niiden omistamat yhteisöt ja lisäksi yhteisöt, jotka ovat Aran tai Varken nimeämiä yleishyödyllisiä yhteisöjä. Yleishyödyllisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhteisön toimialana on rakennuttaa ja hankkia asuntoja ja vuokrata niitä sosiaalisin perustein, tavoitteenaan asukkaiden hyvät ja turvalliset asuinolot kohtuullisin kustannuksin. Tuoton tulouttamista sijoitetuille varoille on rajattu, eikä yhteisö voi ottaa riskejä muuhun kuin asuntorahoitukseen liittyen (pitkä korkotukilaki 24 §). Asuntorahaston lakkauttamisen jälkeen muutokset asuntorakentamisen julkisen tuen määrissä voisivat lisääntyä, mikä lisäisi epävarmuutta tuettujen asuntorakennushankkeiden rahoituksessa. Vaikutusta voimistaa se, että hankkeiden suunnitteluhorisontti on tyypillisesti pitkä.
Takausmaksu nostaisi valtion tukeman asuntotuotannon kustannuksia. Yksittäisen lainansaajan näkökulmasta takausmaksulla voi olla riskienhallintaan kannustava vaikutus, kun hankkeen suunnitteluvaiheessa sen tarpeellisuutta täytyisi arvioida aiempaa tarkemmin. On mahdollista, että valtion tuen vähentäminen yhdistettynä takausmaksuun vaikuttaisi yksittäisten hankkeiden aloituksiin. Takausmaksun suuruus vaihtelee hankkeen koon mukaan. Esimerkiksi laajassa uudistuotantohankkeessa, jossa rakennetaan 100 asuntoa ja lainan määrä olisi noin 20 miljoonaa euroa, takausmaksun määrä olisi 100 000 euroa. Jos taas kyseessä olisi esimerkiksi perusparannuslaina maalämpöön siirtymiseksi 30 asunnon talossa ja lainamäärä olisi 250 000 euroa, takausmaksun määrä olisi 1250 euroa. Takausmaksu on maksettava lainan ensimmäisen erän nostamisen yhteydessä. Näin ollen takausmaksu vaikuttaa kustannuksiin laina-ajan alussa. Takausmaksuilla arvioidaan kuitenkin olevan vain vähäisiä vaikutuksia korkotuettujen rakennushankkeiden käynnistymiseen. Takausmaksun taso on maltillinen, joten on epätodennäköistä, että suunniteltuja hankkeita jätetään kokonaan tekemättä yksin takausmaksun vuoksi. Takausmaksu voitaisiin myös kattaa asuntojen omakustannusvuokrissa ja käyttövastikkeissa, minkä vuoksi merkittäviä vaikutuksia hankkeiden aloituksiin ei arvioida 0,5 prosentin takausmaksulla aiheutuvan.
Valtion talousarviossa määrätty korkotukilainavaltuus on se, mikä vaikuttaa valtion tukeman asuntotuotannon aloituksiin ja toteutumiseen merkittävästi. On mahdollista, että valtion tuen vähentäminen yhdistettynä takausmaksuun voi vaikuttaa yksittäisten hankkeiden aloituksiin. Vuokria tai asumisoikeusasunnon käyttövastikkeita nostava vaikutus riippuu siitä, miten monta asuntoa yhteisöllä on ja miten se tasaa vuokria tai käyttövastikkeita sekä siitä, miten paljon se toteuttaa hankkeita valtion myöntämän tuen avulla. Takausmaksulla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia valtion tukemia asuntoja omistavien yhteisöjen tai pankkien sääntelytaakkaan. Takausmaksut kuitenkin lisäävät valtion tuen vastikkeellisuutta ja vähentävät tuen määrää kokonaisuudessaan syömällä osan korkotuesta saadusta hyödystä ensimmäisinä vuosina.
Vaikutukset julkiseen talouteen
Valtion asuntorahaston yhdystilillä olevat varat, arviolta noin 2,4 miljardia, tuloutettaisiin valtion talousarvioon. Asuntorahaston lakkauttaminen lisäisi siten kertaluonteisesti valtion tuloja vuonna 2026 ympäristöministeriön hallinnonalalla. Tuloutus vähentää vuoden 2026 valtion talouden alijäämää, mutta ei valtiontalouden velkaantumista tai velanottotarvetta. Lisäksi talousarvioon kertyy valtiovarainministeriön arvion mukaan 283 miljoonaa euroa lainanlyhennyksiä, takausmaksuja ja muita tuloja, jotka aiemmin on tuloutettu asuntorahastoon. Yksi talousarvion laadintaa ohjaavista periaatteista on yleiskatteisuus. Tämä tarkoittaa, että tuloja ei voida ohjata tietyn menon maksamiseen. Näin ollen asuntorahaston lakkauttamisen jälkeen ei olisi mahdollista kohdistaa talousarvioon tuloutettavia rahaston varoja tai asuntotuotannon tuloja asumisen tukemiseen.
Vuodesta 2026 alkaen kertyvät takausmaksut, korkotulot ja lainanlyhennykset budjetoitaisiin tulomomentille 12.35.21 Valtion asuntorahoituksen tulot. Vastaavasti valtion asuntorahoituksen menot, korkotukikustannukset, avustukset ja akordit sekä korkotuki- ja takauslainavaltuudet olisivat momenteilla 35.20.57 Valtion tukeman asuntokannan avustukset ja 35.20.58 Valtion tukeman asuntotuotannon valtuudet ja korkotuet (arviomääräraha). Valtion talousarvioesityksen mukaan avustuksiin myönnettäisiin 80,6 miljoonan euron siirtomääräraha (2 vuotta), josta uusia avustuksia voidaan myöntää yhteensä noin 20,6 miljoonaa euroa. Valtion tukeman asuntotuotannon korkotukiin myönnettäisiin 152,02 miljoonan euron arviomääräraha. Pitkän ja lyhyen korkotukilain mukaisia lainoja saisi hyväksyä yhteensä enintään 1 135 miljoonaa euroa. Takauslainalain mukaisia lainoja hyväksyä takauslainoiksi siten, että niistä valtiolle aiheutuvien takausvastuiden määrä on yhteensä enintään 300 miljoonaa euroa.
Asunto-osakeyhtiötalojen perusparannuslainojen valtiontakauksesta annetun lain (941/2014) mukaisia lainoja saisi hyväksyä takauslainoiksi siten, että niistä valtiolle aiheutuvien takausvastuiden määrä on yhteensä enintään 100 miljoonaa euroa. Valtiontakauksesta aravalainan takaisinmaksamiseksi annetun lain (868/2008) mukaisia lainoja saisi hyväksyä takauslainoiksi siten, että niistä valtiolle aiheutuvien takausvastuiden määrä on yhteensä enintään 1 000 miljoonaa euroa. Omistusasuntolainojen valtiontakauksista annetun lain (204/1996) mukaisten valtionvastuiden kokonaismäärä saisi vapaarahoitteisissa ja asp-lainoissa olla yhteensä enintään 2,4 miljoonaa euroa vuoden 2026 lopussa. Korkotuki- ja takauslainavaltuudet ja avustukset on jo nykyisin määritetty talousarvion momentilla 35.20.60. Sulauttamisen vaikutuksia vähentää myös se, että asuntorahastosta myönnettävät avustukset kuuluvat jo valtiontalouden menokehykseen.
Hallitus päättää vaalikauden kehyksestä eli valtion budjetin menojen katosta vaalikauden alussa. Vuosittaisissa päätöksissä ei lähtökohtaisesti muuteta vaalikauden kehyksen perusteena olevaa menolinjaa, joka on määritelty hallitusohjelmassa ja vaalikauden ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa. Hallituksella on siten vaalikauden alussa mahdollisuus määrittää uudelleen asuntorakentamiseen tarkoitettujen korkotukilainojen hyväksymisvaltuuden taso. On mahdollista, että asuntorahaston lakkauttamisen jälkeen kehyspäätöksessä ja talousarviossa määrätty korkotukilainavaltuus luo valtuuden niin sanotun uuden perustason ja vaikuttaa jossain määrin myös tuleviin valtiontalouden kehyksiin.
Korkotukilainat, takaukset, akordit ja avustukset myönnetään jatkossa talousarviosta sopivalta menomomentilta ja momentille myönnetään määrärahaa. Nykyisestä poiketen talousarviossa olisi varattu arviomääräraha korkotukikustannuksiin. Arviomääräraha on yhtä vuotta varten myönnetty määräraha, jota ei voi siirtää myöhempiin vuosiin. Se voidaan kuitenkin ylittää ministeriön luvalla. Arviomäärärahaksi saadaan merkitä meno, jonka määräytymisperusteet perustuvat lakiin tai muuhun velvoittavaan sitoumukseen niin, ettei eduskunnalla talousarviopäätöstä tehdessään ole harkintavaltaa menon yksityiskohtaisen määrän tai maksatusajankohdan suhteen.
Yhdistelmä valtiovarainministeriön laadintamääräyksestä (VN/4842/2020, 30.4.2020) ja laadinnasta annetun valtiovarainministeriön määräyksen muuttamisesta (VN/4206/2023, 30.3.2023) kohta 7.4.7.
Takausmaksun periminen uusista korkotukilainoista lisäisi valtion tuloja vajaalla viidellä miljoonalla eurolla, jos korkotukilainavaltuus on 1 000 miljoonaa euroa vuodessa ja se käytetään kokonaan. Takausmaksujen määrä riippuu uusien myönnettävien lainojen määrästä ja kohteesta ja siitä, nostavatko lainansaajat kaikki myönnetyt lainat.
Valtion asuntorahaston lakkauttaminen voi edellä kerrotulla tavalla vähentää rahoitusta valtion tukemien asuntojen rakentamiseen ja laskea niiden osuutta kaikista tarjolla olevista asunnoista. Kun valtion tukemassa tuotannossa vuokrat ovat edullisempia kuin vapaarahoitteisessa, keskimääräinen vuokrataso nousisi. Tämä tulisi lisäämään asumistuki- ja toimeentulotukimenoja, tosin vuonna 2024 käyttöön otetut kuntakohtaiset rajat toimeentulotuen asumiskuluihin laskevat toimeentulotukimenoja. Asuntorahaston lakkauttamisen ja mahdollisesta korkotukilainavaltuuden puolittamisen välillisten vaikutusten suuruutta toimeentulotuki- ja asumistukimenoihin on haasteellista arvioida etukäteen. Todennäköisesti muutokset siirtäisivät asumisen tukien painopistettä asumisen tarjontatuista entistä enemmän sosiaaliturvaan eli etuisuuksiin ja palvelujärjestelmään.
Valtaosa valtion tukemia asuntoja omistavista yhteisöistä on kuntien omistuksessa. Kunnan on luotava alueellaan yleiset edellytykset asunto-olojen kehittämiselle (Laki asunto-olojen kehittämisestä 919/1985 5 §). Tarkemmin ei ole säädetty siitä, mitä tehtäviä asunto-olojen kehittämiseen kuuluu, eivätkä ne ole valtionosuustehtäviä. Kuntien tehtävät eivät muuttuisi, vaikka asuntoihin ja asumiseen liittyvä valtion tuki asuntorahaston lakatessa vähenisi. Eniten valtion tukemia asuntoja tarvitaan pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Toisaalta myös väestöltään vähenevillä alueilla ja pienemmissä kaupungeissa on tarve julkisesti tuettuihin asuntoihin tai niiden peruskorjaamiseen esimerkiksi erityisryhmille.
Asuntorakentaminen ja sen määrät vaikuttavat monin tavoin sosiaali- ja terveyshuoltoon ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla oleviin tehtäviin. Myös hyvinvointialueen käytössä olevat kohteet vaativat pitkän suunnittelu- ja toteutusajan oli sitten kyseessä hyvinvointialueen oma palvelutuotanto tai kilpailutettavat ostopalvelut. Vaikutukset ovat merkittäviä, koska esimerkiksi erilaisia ikääntyneiden kohteita tarvitaan aiempaa enemmän. Riittämättömästä asuntojen tarjonnasta johtuvia kohonneita kustannuksia ei voida asiakasmaksulainsäädännön vuoksi siirtää asiakkaiden maksettaviksi, vaan ne ovat lopulta hyvinvointialueiden eli käytännössä valtion vastuulla. Lisäksi säästöt esimerkiksi investointiavustuksesta voivat merkitä sitä, että säästöt siirtyvät hyvinvointialueen kustannuksiin tai lisäävät asumiseen liittyvien sosiaalietuisuuksien käyttöä.
Jos valtion tarjontatuet vähenevät, osa hyvinvointialueen palveluverkkoon kuuluvista uusista hankkeista ei toteudu. Samaan aikaan täytyisi jo tehtyjen lainsäädäntömuutosten vuoksi vähentää sekä vammaisten että ikääntyneiden laitoshoitoa eli uusia asuntoja tarvitaan jo pelkästään tähän tarkoitukseen (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012; Vammaispalvelulaki 675/2023). Osa palveluista voidaan pyrkiä toteuttamaan ostopalveluna, mihin kuitenkin liittyy useita haasteita. Kustannukset nousevat etenkin pienemmillä alueilla kilpailun puuttuessa, eikä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaan hyvinvointialueen vastuulle kuuluvia palveluja kokonaan voi ulkoistaa. Hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto. Suurimmilla paikkakunnilla on mahdollista syntyä markkinaehtoista asuntotuotantoa hyvinvointialueen tarpeisiin. Sitä kuitenkin säännellään vähemmän, jolloin asuntojen laatu heikentyä, mikä näkyy esimerkiksi siten, että yhteistiloja vähennetään ja asuntojen koko pienenee.
4.2.3
Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Oikeus asuntoon on turvattu perustuslaissa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa (SopS 78/2002) ja YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (TSS-sopimus, SopS 6/1976). Perustuslain 19 §:n 4 momentissa asetetaan julkisen vallan tehtäväksi edistää oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Euroopan sosiaalisen peruskirjan 31 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen sekä asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen. Perustuslaissa säädettyä ja kansainvälisissä sopimuksissa määrättyä tehtävää on hoidettu osaltaan valtion asuntorahaston kautta myöntämällä lainoja, korkotukea, valtiontakauksia ja avustuksia. Kuten edellä on todettu, on asuntorahaston lakkauttaminen mahdollista toteuttaa neutraalisti siten, että sillä ei ole merkittäviä vaikutuksia, jos lainavaltuudet ja avustukset pysyvät riittävän korkealla tasolla, eikä niiden kehyskohtelu estä asuntopoliittisten tavoitteiden toteuttamista. Esitykseen ei sisälly muutoksia valtion tukeman asuntotuotannon tukimuotoihin sinänsä. Ne tulisivat jatkossakin olemaan asuntopolitiikan toteuttamisen keinoja, joilla turvataan myös asumiseen kytkeytyviä perus- ja ihmisoikeuksia. Asumisen tukijärjestelmä Suomessa tukee ensisijaisesti sellaisten henkilöiden ja ihmisryhmien asumista, joilla ei ole taloudellisia tai muita edellytyksiä järjestää huolehtia asumistarpeistaan itse. Lainsäädännön mukaan asunnot ja muu tuki suunnataan niille, joilla on suurin tarve. Sinänsä tukijärjestelmä ei ole riippuvainen rahoitusmuodosta eli siitä, tulevatko varat asuntorahastosta vai suoraan talousarviosta. Eduskunnalla olisi mahdollisuus päättää valtuuksien ja määrärahojen tasosta. Valtion asuntorahaston lakkauttamisella ei olisi olennaisia suoria vaikutuksia asumisen perusoikeuden toteutumiseen, jos asumisen tukimuodot ovat kattavasti käytössä ja määrärahat ja valtuudet riittävän korkealla tasolla.
Asuntorahastosta luopuminen voi merkitä kuitenkin myös suurta periaatteellista muutosta, kun julkisella vallalla ei ole enää käytössään asuntorahastoa, jonka varoilla se on perustuslain 19 §:n 4 momentin mukaisesti edistänyt oikeutta asuntoon ja tukenut asumisen omatoimista järjestämistä. Jos samaan aikaan asuntopolitiikan painoarvo vähenee ja sen jänne lyhenee hallituskauden tai talousarviovuoden mittaiseksi, on todennäköistä, ettei valtion panos asumisen perusoikeuden edistämiseen ole yhtä suuri kuin aiemmin. Kehysmenettely voi myös jatkossa aiheuttaa säästöpainetta valtion asuntotuotannon tukijärjestelmään, mikä toteutui jo vuosina 2024 ja 2025 erityisryhmien investointiavustuksen määrissä. Valtion tukemia asuntoja omistavien kannalta epävarma rahoitusympäristö näkyy hankemäärissä ja sitä kautta vähentää tarjolla olevia asuntoja.
Oikeus asuntoon kytkeytyy muihin perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattuihin sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. TSS-sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Julkisen tuen merkitys korostuu sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla on muita heikommat mahdollisuudet järjestää asunto omatoimisesti tai joilla on asumiseen liittyviä erityisiä tarpeita. On todennäköistä, että asuntorahaston lakkauttamiseen liittyvien muutosten mahdolliset negatiiviset vaikutukset kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvaisessa asemassa oleviin eli esimerkiksi pienituloisiin. Nämä ryhmät ovat niitä, joiden perusoikeuksien toteutumiseen myös viimeaikaiset sosiaaliturvan muutokset vaikuttavat eniten.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Tavallisissa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuu esimerkiksi selvästi enemmän työttömiä ja muusta syystä työvoiman ulkopuolella olevia asukkaita kuin keskimäärin.
Valtion tukemien asuntojen asukasrakenneselvitys 2024.
Vaikutus korostuu Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa asuvien kohdalla, koska niissä asuntojen tarve on suurin ja asuntomarkkinatilanne tavallisesti kireämpi kuin muualla maassa.
Yhtenä julkisesti tuetun asuntotuotannon tavoitteena on erityisryhmien asumisolojen parantaminen ja asunnottomuuden vähentäminen. Erityisryhmillä tarkoitetaan vakiintuneesti ikääntyneitä, vammaisia, asunnottomia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, opiskelijoita sekä erityistukea tarvitsevia nuoria. Jos asuntorahaston lakkauttaminen merkitsee sitä, että asuntopolitiikan ja valtion tuki asumiseen vähenee, tulee se näkymään myös erityisryhmille tarjolla olevien asuntojen määrässä. Erityisryhmien investointiavustuksen määrää vähennettiin talousarviossa vuonna 2024 63 miljoonaan euroon ja vuonna 2025 edelleen 15 miljoonaan euroon kuitenkin niin, että vammaisten asumiseen liittyvien investointikohteiden avustukset turvataan.
Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen vuoteen 2027 mennessä tähtäävässä ohjelmassa
tavoitteena on, että kohtuuhintaisia ja valtion tukemia asuntoja kohdennetaan riittävästi pitkäaikaisasunnottomille. Asunnottomuuden poistamisessa otetaan huomioon erityisesti nuoret asunnottomat ja edistetään nuorten tuettujen asumisyksiköiden perustamista.
Aiemmin valtaosa erityisryhmien kohteista rakennettiin ikääntyneille ja opiskelijoille. Edellä todettu avustusvaltuuden leikkaaminen tarkoittaa sitä, ettei investointiavustusta tällä tasolla riitä näiden ryhmien hankkeisiin. Korkotukilainalla rahoitettuun hankkeeseen ei siten voida myöntää investointiavustusta, vaikka erityisryhmään kuuluvien asuminen edellyttäisi esimerkiksi tukipalveluiden tuottamisen vaatimia tiloja. Vanhusasiavaltuutetun mukaan iäkkäiden määrän kasvu tulee kuitenkin vielä pitkään lisäämään edullisten, esteettömien ja ikääntyneiden palvelujen sekä omaishoitoon sopivien asuntojen ja asuinympäristöjen tarvetta. Avustusvaltuuden muutos lisää siten kustannuksia, ellei kyseessä ole vammaisille henkilöille tarkoitettu kohde, johon investointiavustusta myönnetään. Yhdessä korkotukilainavaltuuden laskun kanssa tämä tulisi vähentämään valtion tukemien erityisryhmien kohteiden rakentamista.
Toimeentulotuen hyväksyttäviin asumismenoihin jo tehtyjen muutosten on arvioitu voivan lisätä maksuhäiriömerkintöjä, häätöjä ja kasvattaa asunnottomuuden riskiä. Asunnottomaksi joutumisen riski lisääntyy erityisesti maahanmuuttajilla ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla, joiden asema vuokra-asuntomarkkinoilla on heikko ja joilla on muutenkin vaikeuksia löytää sopivaa asuntoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, s. 26.
Ulkomaalaistaustaiset ja vieraskieliset ovat jo yliedustettuina häätötilastoissa, tosin valtion tukemissa asunnoista häädetyt henkilöt ovat yleensä suomalaistaustaisia. Yleisesti häädöt keskittyvät matalasti koulutetuille, perheettömille ja nuorille miehille. Valtion tukemista vuokra-asunnoista häädöt ovat selvästi yleisempiä kuin muista asunnoista.
Mahous, Nadine & Seppä, Meeri & Luotonen Niilo 2025. Häädöt Suomessa 2015–2024: Datahuone-raportti 1/2025. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Osoitteessa: , s. 9–10, 23..
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/192835/datahuone-raportti-1-2025-haadot-suomessa-2015-2024.pdf?sequence=5&isAllowed=y
Taustalla vaikuttaa esimerkiksi se, että asukasvalintaperusteilla valitut asukkaat ovat tyypillisesti pienituloisia, joilla vuokravelan kertyminen on muita yleisempää. Vuonna 2024 yksin elävien asunnottomien määrä kasvoi ensimmäistä kertaa vuoden 2012 jälkeen. Kuntien mukaan asunnottomuuden taustalla on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, heikennykset sosiaaliturvassa ja toimeentulotukikäytännöissä, korkeat asumis- ja elinkustannukset maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntymisen. Varken selvityksen mukaan pitkäaikaisasunnottomuus väheni kuitenkin edelleen useimmissa suurissa kaupungeissa.
Asunnottomat 2024. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Selvitys 2/2025. Osoitteessa: .
https://www.varke.fi/fi/document/asunnottomat-2024
Pysyvä tarpeiden mukainen asunto toteuttaa ja luo edellytyksiä perheiden hyvinvoinnille ja lapsen oikeusien toteutumiselle. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1991) 27 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden riittävään elintasoon. Artikla velvoittaa myös tukemaan vanhempia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antamaan tarvittaessa aineellista apua ja tukemaan ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti muun muassa asumiseen. Kireässä asuntomarkkinatilanteessa pienituloinen perhe voi esimerkiksi joutua vaihtamaan asuntoa toiselle alueelle, jos sopivaa asuntoa ei ole tarjolla. Tällaisessa tilanteessa asuminen voi jäädä lyhytaikaiseksi, ja samalla vaihtuvat esimerkiksi lapsen päiväkoti tai koulu.
Vaikutukset viranomaisiin
Vaikka asuntorahasto on budjetin ulkopuolinen rahasto, ei sen sulauttaminen talousarvioon käytännössä merkitse suurta hallinnollista muutosta aiempaan. Asuntorahastolla ei ole omaa henkilöstöä, ja valtion tukemaan asumiseen liittyvät tehtävät hoidettaisiin samalla tavalla kuin tällä hetkellä Varkessa ja Valtiokonttorissa.
Ehdotetuista takausmaksuista syntyy lisätyötä Valtiokonttorille takausmaksun käyttöönoton alkuvaiheessa pääasiassa tietojärjestelmämuutosten takia. Nykyään takausmaksu peritään takauslainalain nojalla myönnetyissä lainoissa. Koska jatkossa myös pitkän ja lyhyen korkotukilain mukaisista lainoista perittäisiin takausmaksu, tulee takausmaksuprosessi ulottaa kaikkiin lainoihin.