7.1
Lastensuojelulaki
1 luku
Yleiset säännökset
4 a §.Sijoitetun lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun.
Koko pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettaviksi. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että sääntely koskisi nimenomaisesti kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon sijoitettuja lapsia. Kodin ulkopuoliset sijoitukset tarkoittavat avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon tehtyjä sijoituksia. Pykälän otsikon muutoksella ja sisällön täsmentämisellä pyritään korostamaan lastensuojelun velvollisuutta huolehtia erityisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten huolenpidosta, suojelusta ja oikeuksista. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja hyvinvointialueen velvollisuus suojelun ja tasapainoisen kehityksen turvaamiseen on heidän osaltaan korostunut. Muiden kuin sijoitettuina olevien lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkuudessa olevien lasten vanhempia ja muita huoltajia tuetaan kasvatustehtävässään lastensuojelun keinoin jatkossakin LsL:n 2 §:n mukaisesti. Lastensuojelulla ei kaikissa tilanteissa ole tosiasiallisia keinoja turvata kaikkien niiden lasten tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia, joiden huolto on ensisijaisesti heidän huoltajiensa tai muiden läheisten vastuulla. Tavoitteena on siten selkeyttää lastensuojelun vastuuta ja toimivaltaa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia koskien. Säännös koskisi myös avohuollon tukitoimena tapahtuvia sijoituksia, koska yhtäältä kaikilla sijoitetuilla lapsilla on oikeus pykälän sääntelyn mukaiseen kohteluun oman kodin ulkopuolella ja toisaalta lastensuojelun sijoittamista lapsista huolehtivilla aikuisilla on velvollisuus huolehtia heidän hyvinvoinnistaan lain edellyttämällä tavalla. Sääntelyn tarkoituksena on turvata sijaishuoltopaikassa olevien kaikkien lasten oikeutta turvalliseen kasvuympäristöön.
Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin toimia, joilla mahdollistettaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä säädettyjen edellytysten nykyistä parempi toteutuminen lapsen sijoituksen aikana. Hyvän hoidon ja kasvatuksen, lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon sekä lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin tulee turvata. Kyse olisi nykytilan selkiyttämisestä. Tällä hetkellä kasvatuksellisten käytäntöjen asema sijaishuoltopaikan arjessa on epäselvä: perhehoitoon sijoitetuille lapsille ei pystytä tai uskalleta asettaa ikätasoisia rajoja, ja laitoshoitoon sijoitetuille lapsille tehdään usein rajoituspäätöksiä sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole LsL:n 11 luvun tarkoittamia rajoituksia. Näin ollen kasvatuksellinen ulottuvuus vaatii selkeyttämistä.
Lapsen huolto tarkoittaa jokapäiväisistä arkielämään kuuluvista ja usein toistuvista asioista, kuten riittävästä levosta, ravinnosta, koulunkäynnistä ja hyvinvoinnista, huolehtimista. Momentissa painotettaisiin erityisen huomion kiinnittämistä toimiin, joilla voitaisiin suojella lapsen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä tukea lapsen sosiaalista kehitystä yksilöllisesti ja lapsen sijoitukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi kotiintulo- tai nukkumaanmenoaikojen asettaminen, unirytmin turvaaminen unirytmiä haittaavien esineiden tilapäisellä poisottamisella tai sosiaalisen median käytön tai muun sähköisen viestinnän kohtuullinen rajaaminen, mikäli lapsi toiminnallaan haittaa psyykkistä tai fyysistä hyvinvointiaan tai vaarantaa sosiaalista kehitystään. Lapsen oikeutta yksityisyyteen ja ikätasoiseen oman identiteetin rakentamiseen ja kasvuun liittyvään epäsovinnaiseenkin käytökseen tulee kuitenkin ymmärtää.
Momentissa 2 säädettäisiin, että lapsen tasapainoisen kehityksen ja erityisen suojelun toteuttamiseksi lapselle voitaisiin asettaa rajoja. Niillä tarkoitettaisiin käytännössä turvallisia ja ennakoitavissa olevia lapsen toimintaa ohjaavia ja määritteleviä rajoja sekä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä toimintaperiaatteita ja sääntöjä, jotka eivät ole LsL:n 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia. Momentissa mainitulla rajojen asettamisella ei voitaisi rajoittaa lapsen perusoikeuksia samassa merkityksessä kuin rajoitustilanteissa, joissa tulee soveltaa 11 luvun säännöksiä. Kasvatuskeinojen tarkoitus, kesto ja intensiteetti eivät saa olla samoja kuin lastensuojelulain tarkoittamien rajoitusten. Kasvatus sisältäisi lapsen hoitoon ja huolenpitoon liittyvien tavanomaisten hyväksyttyjen rajojen asettamisen, jotka eivät saa olla mielivaltaisia tai liiallisia. Niiden käytössä tulee huomioida lapsen yksilölliset taustat ja tarpeet sekä olosuhteet. Kasvatukseen kuuluvia rajoja voidaan verrata siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä lapsen ikä- ja kehitystasoon suhteutettua tavanomaista kasvatusta ja tarkastella suhteessa siihen, mikä tukee lapsen yksilöllistä kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Kasvatus on aikaan sidottu ja määrittely muuttuu esimerkiksi tutkimustiedon myötä. Lapsen uskonto, vakaumus ja kulttuuritausta voivat vaikuttaa siihen, millaisia kasvatukseen sisältyviä rajoja kyseiselle lapselle voidaan asettaa. Myös lainsäädäntö ja tekojen kriminalisointi muuttuvat ajassa. Se, mikä on kulloinkin lainvastaista, ei voi olla kasvatuksellisesti hyväksyttyä toimintaa. Esimerkkinä tästä on lapsen ruumiillinen kurittaminen, mikä on lailla kielletty Suomessa vuodesta 1984 lähtien ja mikä ei voi koskaan olla hyväksyttävää.
Ehdotettu säännös mahdollistaisi rajojen asettamisen myös tilanteissa, joissa lapsi olisi niistä eri mieltä. Rajoja asetettaessa tulisi huomioida lapsen yksilölliset taustat ja tarpeet sekä olosuhteet. Lapsen näkemykset tulisi selvittää ja lapselle tulisi kertoa hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden rajojen asettamisen perusteet ja tavoitteet sekä se, miten toimilla tuettaisiin lapsen kehittyviä valmiuksia. Rajat eivät saisi olla mielivaltaisia eivätkä esimerkiksi ryhmärangaistukset ole hyväksyttäviä.
Lapsen kehitys edellyttää tarpeellista ohjausta ja neuvoja aikuisilta lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti. Tällainen ohjaus auttaa lasta kasvamaan vastuulliseen elämään yhteiskunnassa. Vastuullisuuteen ohjaaminen edellyttää rajojen asettamista esimerkiksi sallitun ja ei-sallitun käyttäytymisen välille ja niiden merkityksen erottamiseksi. Syy-seuraussuhteiden osoittaminen keskustellen ja perustellen lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden auttaa lasta tunteiden säätelytaitojen ja ongelmanratkaisutaitojen harjoittelussa. Esimerkiksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun (6.11.2013, dnro 2777/4/12) mukaan sijaishuollon sääntöjen tarkoituksena on opettaa lasta ymmärtämään ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksia sekä edesauttaa lasta tekemään ikäkautensa ja kehitystasonsa mukaisia omia valintoja ja ratkaisuja.
Ehdotettavan sääntelyn tavoitteena on vahvistaa sijaishuoltopaikkojen aikuisten mahdollisuuksia kasvattaa ja pitää huolta sijoitetuista lapsista tarkoituksenmukaisella tavalla sekä luoda lapselle turvallista ja aikuisjohtoista arkea. Sijaishuoltopaikkojen toimijat ovat kertoneet teknologisten laitteiden tavallisiksi haittavaikutuksiksi muun muassa unirytmin häiriintymisen, sosiaalisten suhteiden heikkenemisen, turvattomuuden kokemukset haitallisen sisällön parissa, altistumisen hyväksikäytölle, haitallisen yhteydenpidon, haitallisen sisällön, kiusaamisen ja häirinnän, peliriippuvuuden, päihteiden hankinnan, luvattomien poistumisten järjestämisen ja rikollisen toiminnan. Esimerkiksi, mikäli erilaisten teknologisten laitteiden käytöstä aiheutuu lapsen kasvulle tai kehitykselle haittaa niin, että lapsen uni ja lepo häiriintyvät, eikä lapsi itse ymmärrä haittaa omalle kehitykselleen, voi lapsen sijoituksesta vastaava aikuinen ottaa lapselta tekniset laitteet haltuunsa esimerkiksi yöajaksi. Myös silloin, jos lapset härnäävät toisiaan matkapuhelimen sovelluksilla ja lapsiryhmä vaatii rauhoittamista, matkapuhelimen voi ottaa lapselta tilapäisesti pois. Näin on mahdollista toimia myös esimerkiksi silloin, jos lapsi viettää puhelimella hyvin paljon aikaa, ja hänen olisi hyvä lähteä muun sijaishuoltopaikan kanssa ulkoilemaan puhelimen katsomisen sijaan. Mikäli laitteiden käytöstä ei aiheudu haittaa lapselle, ei ole perustetta puuttua niiden käyttöön tai poisottaa laitteita varmuuden vuoksi. Poisottamisen perusteena ei saa olla lapsen rankaiseminen.
Muutoksilla pyritään myös mahdollistamaan yhdessä asuvien lasten mahdollisimman tasapuolinen kohtelu arjessa. Tarkoituksena on luoda lapselle mahdollisuuksia saada henkilökohtaisia kokemuksia hoidon ja kasvun tukena tarvittavien ja perusteltavissa olevien rajojen tarpeellisuudesta sekä ennakoitavasti toimivista aikuisista, joiden keskeisenä tehtävänä on tehdä suhdeperustaista ja luottamukseen perustuvaa muutostyötä. Hyvään lasta yksilönä kunnioittavaan kasvatukseen luettavien sääntöjen ja asetettavien rajojen tulee olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen.
Lisäksi säädettäisiin lapsen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumisesta. Lapsen tarvitsemien rajojen turvaamiseksi lapsen fyysiseen koskemattomuuteen voidaan joutua puuttumaan tilanteissa, joissa se on välttämätöntä. Kyse ei ole 11 luvussa säädetystä kiinnipidosta ja siihen liittyvästä voimankäytöstä, vaan suojelu- ja kasvatustarkoituksessa toteutetusta fyysisestä koskemisesta lapseen ja rajojen asettamisesta. Voimankäyttö ei näin saisi olla luonteeltaan lapsen 11 luvun sääntelyssä tarkoitettua kiinnipitoa vastaavaa tarkoitukseltaan, kestoltaan tai intensiteetiltään. Tilanteessa tulee aina huomioida, mitä rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä säädetään voimankeinojen käytön liioittelusta. Tällainen puuttuminen ei saa koskaan satuttaa lasta eikä aiheuttaa hänelle kipua. Sijoitettua lasta voitaisiin esimerkiksi ohjata fyysisesti kevyesti olkapäältä. YK:n lapsen oikeuksien komitea (yleiskommentti 8
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 8 (2006). Lapsen oikeus suojeluun ruumiilliselta kuritukselta ja muilta julmilta tai halventavilta rankaisumuodoilta, CRC/C/G/8.
) tunnustaa, että lasten ja erityisesti vauvojen ja pikkulasten kasvatus ja hoitaminen edellyttävät toistuvasti fyysisiä toimia ja puuttumista lasten suojelemiseksi. Tämä on kuitenkin selvästi eri asia kuin tarkoituksenmukainen ja rangaistuksellinen voimankäyttö, jolla pyritään aiheuttamaan jonkinasteista kipua, vaivaa tai nöyryytystä. Lapsen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumisesta olisi tarkoituksenmukaista nimenomaisesti säätää nykyisen tilanteen selkiyttämiseksi. YK:n sijaishuollon ohjeiden
UN Guidelines for the Alternative Care of Children 24.2.2010. A/RES/64/142. Resolution adopted by the General Assembly on 18 December 2009.
mukaan mitään voiman tai rajoitusten käyttöä ei tulisi sallia, ellei se ole aivan välttämätöntä lapsen tai muiden henkilöiden fyysisen tai psyykkisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Rajoitusten käytön tulee olla kohtuullista ja oikeasuhteista ja lapsen perusoikeuksia kunnioittavaa (kohta 97).
Kun kyse on hätävarjelutilanteesta tai pakkotilasta (rikoslain 4 luvun 4 ja 5 §), lapseen voidaan joutua kohdistamaan voimakeinoja. Hätävarjelu ja pakkotila ovat niin kutsuttuja oikeuttamisperusteita eli rikosoikeudellisen vastuun poistavia seikkoja. Myös lailla annettu toimivalta voimakeinojen käyttöön on rikoslain 4 luvun 6 pykälässä mainittu oikeuttamisperuste, jos voimakeinoja käytetään laissa säädetyn mukaisesti. Jäljempänä 11 luvussa on sääntelyä, jossa voimakeinojen käyttö on mahdollistettu laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle henkilölle ja toimivaltaiselle sosiaalihuollon viranhaltijalle. Ehdotetussa 4 a §:n tarkoittamassa puuttumisessa lapsen fyysiseen koskemattomuuteen ei ole kysymys tällaisesta.
Hätävarjelutilanne voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, jos lapsi käyttää hallussaan olevaa esinettä, kuten teräasetta, itsensä, toisen henkilön tai omaisuuden vahingoittamiseen. Lapsen itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen voitaisiin joutua puuttumaan myös esimerkiksi, jos häntä on estettävä nauttimasta myrkytyksen mahdollisesti aiheuttavaa kemikaalia.
Mikäli esimerkiksi teini-ikäisen sijoitetun lapsen kanssa joudutaan toistuvasti tilanteisiin, jotka edellyttäisivät lapsen fyysiseen koskemattomuuteen puuttumista, sijaishuoltopaikan aikuisille ja lapselle tulee tarjota riittävää tukea vuorovaikutussuhteen parantamiseksi. Sijaishuoltopaikan sopivuutta tulee arvioida siten kuin lastensuojelulaissa muutoin säädetään.
Momenttiin lisättäisiin myös maininta siitä, etteivät hoito, kasvatus, valvonta tai huolenpito saa olla lasta alistavia tai muulla tavoin hänen ihmisarvoaan loukkaavia. Lisäyksen tavoitteena on korostaa lapseen oikeutta hyvään kohteluun sekä turvata hänen perusoikeuksiaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lapsen asiakassuunnitelman laatimisen yhteydessä sosiaalityöntekijällä olisi velvollisuus keskustella sijaishuollon aikana toteutettavista menettelytavoista ja kasvatusperiaatteista sekä kasvatukseen liittyvistä säännöistä ja käytännöistä, joilla lapsen hoitoa, kasvatusta, valvontaa ja huolenpitoa toteutetaan. Tavoitteena on selkiyttää nykytilaa, jotta kasvatuksellisista käytännöistä ja niiden merkityksestä turvallisen arjen toteuttamisessa olisi mahdollisimman yhdenmukainen käsitys lapsen asioihin keskeisesti liittyvien kesken. Asiakassuunnitelmaan voidaan myös kirjata kasvatuksellisia toimia, joilla pyritään tukemaan lapsen tasapainoista kehitystä ja lapsen erityistä suojelua. Yhteisen keskustelun tavoitteena on tehdä arkisista kasvatuksellisista ratkaisuista sekä sijoitetun lapsen että hänen arjestaan vastaavien aikuisten näkökulmasta ennakoitavaa ja turvallista. Asiakassuunnitelman merkitys korostuu etenkin perhehoidossa, koska perhehoitoon sijoitetulle lapselle ei tehdä hoito- ja kasvatussuunnitelmaa vastaavalla tavalla kuin lastensuojelulaitokseen sijoitetulle lapselle. Kasvatuskeinoista etukäteen sopimisen tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen mahdollista mielivaltaista kohtelua ja siten edesauttaa myös ennakollista valvontaa. Avoin keskustelu kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä ja mahdollisten ristiriitaisten näkemysten kirjaaminen asiakassuunnitelmadokumenttiin on tarpeen myös lapsen johdonmukaisen kasvatuksen takia: sosiaalityöntekijän, vanhempien ja sijaishuoltopaikan välisistä ristiriidoista on hyvä olla tietoisia ja niitä tulee käsitellä lapsen ikätaso huomioiden avoimesti ja lasta tukien.
Pykälän soveltaminen tarkoitetulla tavalla edellyttää perhehoitajien ja lastensuojelulaitoshenkilöstön koulutusta ja vahvaa toimeenpanon tukea.
4 b §. Aineiden ja esineiden poisottaminen kodin ulkopuolelle sijoitetulta lapselta
. Pykälä on uusi. Sitä sovellettaisiin avohuollon tukitoimena sijoitettuihin ja sijaishuollossa oleviin lapsiin. Tavoitteena on, että voimassa olevassa 65 §:ssä tarkoitetut aineet ja esineet otetaan pois sijoitetulta lapselta myös muualla kuin lastensuojelulaitoksissa. Ehdotetussa sääntelyssä nykyinen 65 §:ssä käytetty käsite haltuunotto muutettaisiin poisottamiseksi, jotta muutos nykyiseen sääntelyyn rajoitustoimena selkiytyisi. Pykälää sovellettaisiin sekä perhehoidossa että lastensuojelulaitoksissa. Jäljempänä 65 §:ssä säädettäisiin erikseen tässä pykälässä tarkoitettujen aineiden ja esineiden poisottamisen toimeenpanosta laitoshoidossa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos lapsella on hallussaan aineita tai esineitä, joita alle 18-vuotias ei muun lain nojalla saa pitää hallussaan, tulee perhehoitajan, ammatillisen perhekodin työntekijän tai lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön ottaa ne pois lapselta. Momentissa tarkoitetaan esimerkiksi tupakkalain ja alkoholilain säännöksiä, joissa nimenomaisesti kielletään tupakkatuotteiden ja alkoholin hallussapito alle 18-vuotiailta. Muutettu tupakkalain 118 § (laki tupakkalain muuttamisesta 251/2025) tuli voimaan 1.8.2025, jonka jälkeen alle 18-vuotias ei saa pitää hallussaan tupakkatuotetta tai tupakan vastiketta. Säännös olisi velvoittava. Se velvoittaisi perhehoitajan, ammatillisen perhekodin työntekijän tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön toteuttamaan säännöksessä tarkoitettujen aineiden tai esineiden poisoton.
Lisäksi säädettäisiin siitä, että jos lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa käytettävää muuta kuin edellä tarkoitettua ainetta tai esinettä taikka tällaisen aineen käyttöön erityisesti soveltuvia välineitä, myös ne on otettava lapselta pois. Säännös olisi velvoittava. Päihtymistarkoituksessa käytettäviä aineiden käyttöön erityisesti soveltuvia välineitä voivat olla esimerkiksi huumeruiskut ja -neulat, lusikat tai eri tavoin valmistetut bongit.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sijoitetulta lapselta on otettava pois myös muut kuin 1 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä terveyttä, turvallisuutta, sijaishuoltopaikan järjestystä tai vahingoittamaan omaisuutta. Esimerkiksi paloturvallisuutta vaarantavia välineitä voivat olla tulitikut, sytyttimet ja ponnekaasulliset hygieniatuotteet. Lapsella voi olla joko itsensä tai muiden vahingoittamisen mahdollistavia esineitä, kuten esimerkiksi astaloja, teräaseita, koruja, hygieniatarvikkeita, astioita tai johtoja. Poisottoon voitaisiin ryhtyä kuitenkin vain, jos 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on perusteltu syy epäillä, että lapsi käyttää aineita tai esineitä omaa tai muiden turvallisuutta vaarantaen taikka omaisuutta muutoin vahingoittaen. Perusteltu syy tulee arvioida ja perustella lapsi- ja tilannekohtaisesti. Lapsella voi olla sellaisia aineita tai esineitä, kuten esimerkiksi spraymaaleja, joilla voi vahingoittaa omaisuutta vaarantamatta omaa tai muiden turvallisuutta.
Pykälän 3 momentilla selkeytettäisiin mahdollisuutta ottaa pois lapsella olevat rahavarat, maksuvälineet ja muut näihin verrattavat välineet tai hyödykkeet, jos lapsi tai mahdollisesti joku muu niitä käyttäen todennäköisesti vaarantaa lapsen oman tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta, sijaishuoltopaikan järjestystä tai vaarantaa omaisuuden vahingoittumista. Ne tulee ottaa lapselta pois esimerkiksi, jos lapsen päihteiden käyttöä tai muuta vaarallista käyttäytymistä ei voida muutoin katkaista. Lapsi voi esimerkiksi hankkia päihteitä tai muita hänelle itselleen tai muille vaaraa aiheuttavia esimerkiksi palveluita hallussaan olevilla rahavaroilla. Sijaishuoltopaikassa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, onko lapsella sosioekonomiseen taustaansa nähden suuria rahavaroja, arvo-omaisuutta (esim. kello, kultakorut) tai luksusmerkkivaatteita. Tällaisia rahavaroja tai omaisuutta voidaan käyttää rikollisen toiminnan jatkamiseen vielä sijaishuoltopaikasta käsin, ja ne ylläpitävät kiinnittymistä rikolliseen toimintaan, jopa jengikulttuuriin. Arvokas omaisuus toimii myös maksuvälineenä, vaihdannanvälineenä. Ne voivat olla myös rikollisella toiminnalla tai lapsen yhä jatkuvan hyväksikäytön kautta hankittuja (esim. grooming, seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskauppa). Lapsi voi myös syyllistyä erilaisiin rikoksiin (esim. kätkemisrikos, rahanpesu) pitäessään tällaista omaisuutta hallussa. Tämän takia edellä mainitun omaisuuden tunnistaminen ja sen alkuperän puheeksiotto auttaa sijoituksen tavoitteen toteutumista. Näin tuetaan lapsen kehitystä rikoksettomaan elämään ja irtautumista rikollisesta jengikulttuurista.
Edellä kuvatuissa tilanteissa tulisi kuitenkin varmistaa, että lapsi voisi käyttää varojaan esimerkiksi valvotusti. Säännös mahdollistaisi puuttumisen lapsen oikeuteen käyttää omaisuuttaan, kuten esimerkiksi LsL:n 55 §:ssä säädettyjä käyttövarojaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että lapselta on otettava pois lapsen hallussa olevat viestinnän mahdollistavat laitteet tai muut välineet, jos lapsi käyttää laitetta tai välinettä vaarantaen omaa kehitystä ja hyvinvointia. Tällainen tilanne voi liittyä esimerkiksi lapsen peliriippuvuuteen. Lisäksi laitteet tai muut välineet on otettava pois, jos lapsi käyttää niitä oman tai toisten henkilöiden turvallisuutta taikka sijaishuoltopaikan järjestystä vaarantaen. Tällaisia välineitä voivat olla esimerkiksi puhelimet, SIM-kortit, tabletit, tietokoneet ja pelikonsolit. Mobiililaitteiden käytön rajoittamista tulee kuitenkin harkita yhteydenpito-oikeuden, sananvapauden sekä puhelun tai muun luottamuksellisen viestin suojan näkökulmasta. Lisäksi mobiililaitteiden käytön rajaamisessa on huomioitava terveydelliset syyt, sillä lapsen sairauden hoitaminen voi edellyttää terveyden seurantaa mobiililaitteen avulla. Mobiililaitteella voi lisäksi olla esimerkiksi julkisten liikennevälineiden käyttöön oikeuttava matkalippu tai muita lapsen päivittäisen elämän sujuvuuteen liittyviä applikaatioita. Lisäksi säädettäisiin, että jos edellä mainitut laitteet tai muut välineet on otettu lapselta pois, on lapsen yhteydenpito turvattava muilla tavoin. Lapsen yhteydenpidon rajoittamisesta säädetään 62 ja 63 §:ssä. Niin ikään tulisi turvata muutkin lapsen päivittäisen elämän sujuvuuteen vaikuttavien ominaisuuksien, kuten välttämättömien applikaatioiden, käyttömahdollisuudet.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että aineiden ja esineiden poisottamisesta sijoitetulta lapselta on viivytyksettä ilmoitettava 13 b §:ssä tarkoitetulle lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tai muulle hyvinvointialueen toimivaltaiselle sosiaalihuollon viranhaltijalle. Toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla tarkoitetaan lapsen sijaishuollosta ja sosiaalipäivystyksestä vastuussa olevaa hyvinvointialuetta ja sen delegointisäännöksellä valtuuttamaa viranhaltijaa. Poisottamisella ei tässä yhteydessä tarkoitettaisi esimerkiksi tilanteita, joissa lapsen mobiililaite säilytetään sovitusti sijaishuoltopaikan toimistossa tai muussa yhteisesti sovitussa paikassa lapsen yöunien turvaamiseksi. Poisottaminen tarkoittaisi ajalliselta kestoltaan tai tavanomaisista arkisista käytännöistä poikkeavia tilanteita.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että aineiden ja esineiden poisottamisesta rajoitustoimenpiteenä lastensuojelulaitoksessa säädetään erikseen 11 luvussa. Säännös koskisi lastensuojelulaitoksessa sijaishuollossa olevia lapsia.
Rajanvetoa kasvatuksellisena ja rajoitustoimenpiteenä toteutettavan aineiden ja esineiden poisottamista ei ole mahdollista säätää ehdottoman tarkkarajaisesti. Lapsen kanssa tulee kuitenkin aina pyrkiä ensisijaisesti etenemään niin, että lapsen omaa vastuunottoa tilanteessa vahvistetaan keskustelemalla lapsen kanssa. Samalla toteutuu myös lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä. Keskustelun avulla lasta tuetaan myös muodostamaan ymmärryksensä siitä, kuinka aikuinen perustelee sen välttämättömyyttä, että lapsi ei voi pitää hallussaan hänellä olevia aineita tai esineitä ja mitkä ovat vaihtoehdot tilanteessa etenemiseksi. Lasta tulee kannustaa luovuttamaan aineet ja esineet pois vapaaehtoisesti. Mikäli tilanne ei mahdollista lapsen kanssa sopimista, tilannetta ja toimintatapaa on arvioitava yksilöllisesti.
Kasvatuksellisena ja lapsen tarvitseman valvonnan kannalta välttämättömänä keinona lasta voitaisiin esimerkiksi vaatia osoittamaan, että hänen taskuissaan tai repussaan ei ole sellaisia 4 b §:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä, kuten päihteitä, teräaseita tai muita esineitä, joiden hallussapito todennäköisesti vaarantaa lapsen tai muiden turvallisuutta. Tällä ei tarkoitettaisi kuitenkaan rajoitustoimenpiteenä tehtävää henkilöntarkastusta. Kyseessä olisi lapsen huomion kiinnittäminen siihen, että aikuisella on epäily siitä, että lapsella on hallussaan jotain, mitä hänellä ei pitäisi olla. Tarvittaessa edellä esimerkkinä todetuissa tilanteissa aikuisella tulisi olla myös mahdollisuus ottaa aineet ja esineet lapselta välittömästi pois, jos se on välttämätöntä kokonaistilanne huomioon ottaen lapsen ja muiden suojelemiseksi. Tällaisiin tarkastuksiin ja aineiden ja esineiden poisottamisiin ei kuitenkaan saisi ryhtyä rutiininomaisesti eikä ilman syytä.
Pykälän 1 ja 3–4 momentissa tarkoitetun aineen tai esineen mukaan lukien viestinnän mahdollistavan laitteen tai muun välineen poisottamisen tulee näin perustua aina tilanteen kokonaisharkintaan. Pykälän soveltaminen tarkoitetulla tavalla edellyttää perhehoitajien ja lastensuojelulaitoshenkilöstön koulutusta ja vahvaa toimeenpanon tukea.
4 c §. Päätöksenteko aineen ja esineen poisottamisessa.
Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin aineiden ja esineiden poisottamista koskevasta päätöksenteosta sekä poisotetun omaisuuden palauttamisesta lapselle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että aineen tai esineen poisottoa ei saa jatkaa pidempään kuin se 4 b §:ssä tarkoitetusta syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä. Säännös korostaisi toimenpiteen ajallista rajallisuutta ja välttämättömyyttä. Lapsen hallussa olevien aineiden ja esineiden poisottaminen on merkittävä toimenpide, jolla puututaan lapsen yksityisyyteen. Lisäksi toimenpiteellä puututtaisiin lapsen perusoikeutena turvattuun omaisuuden suojaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös siitä, että aineen tai esineen poisottamisesta on tehtävä päätös, jos poisotettua ainetta tai esinettä ei palauteta lapselle heti tilanteen rauettua. Tilanteen raukeamisen ajallinen kesto voi vaihdella. Esimerkiksi: jos puhelin otetaan yöksi pois lapselta yöunien turvaamiseksi, sen palauttaminen lapselle aamulla ei edellytä momentissa tarkoitettua päätöstä. Päätöksen tekeminen on lapsen oikeusturvan toteutumisen kannalta tärkeää. Säännöksessä todettaisiin myös, että poisotetun omaisuuden luovuttamiseen ja hävittämiseen sovellettaisiin, mitä muussa laissa säädetään. Esimerkiksi huumausainelain (373/2008), alkoholilain (1102/2017), poliisilain, järjestyslain (612/2003) ja ampuma-aselain (1/1998) nojalla lapselta poisotetut huumausaineet, luvattomat ampuma-aseet, aseen osat, patruunat, erityisen vaaralliset ammukset ja kaasusumuttimet sekä räjähteet on luovutettava poliisille.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksentekijästä perhehoitoon sijoitetun lapsen osalta. Edellä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perhehoidossa olevan lapsen osalta tekee 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muu hyvinvointialueen toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla tarkoitetaan lapsen sijaishuollosta ja sosiaalipäivystyksestä vastuussa olevaa hyvinvointialuetta ja sen delegointisäännöksellä valtuuttamaa viranhaltijaa. Perhehoitaja toteuttaa julkista hallintotehtävää, mutta hänellä ei ole päätöstoimivaltaa vastaavalla tavalla kuin laitostyöntekijöillä. Päätöksenteko on lapsen oikeusturvan toteutumisen kannalta tärkeää ja koska lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on perhehoidossa olevan lapsen sijoituksen toteutumisen ja sen seurannan kannalta keskeisin toimija, päätöksenteko olisi perusteltua säilyttää hänelle. Päätöksentekotilanne voi kuitenkin aktivoitua lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän poissaolon aikaan ja siksi on perusteltua, että päätöksen voisi tehdä muu lapsen sijoituksesta vastaavan hyvinvointialueen toimivaltainen viranomainen. Jos päätöksentekijä on eri mieltä perhehoitajan kanssa aineen tai esineen poisottamisesta, hän kumoaa perhehoitajan tekemän ratkaisun. Käytännössä aine tai esine on jo otettu pois lapselta, joten jos päätöksentekijä on eri mieltä perhehoitajan kanssa, aine tai esine tulisi palauttaa lapselle tai ratkaista tilanne muutoin.
Lisäksi säädettäisiin päätöksentekotoimivallasta lastensuojelulaitoksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan lastensuojelulaitoksessa olevan lapsen osalta päätöksen tekee johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Ehdotettu sääntely noudattaisi nykyisen 65 §:n sääntelyä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että alkoholilaissa tarkoitetut alkoholijuomat ja tupakkalain (549/2016) 118 §:ssä tarkoitetut tuotteet, joita alaikäinen ei saisi pitää hallussaan, voitaisiin hävittää päällyksineen, jos aineella tai tuotteilla ei ole sanottavaa myynti- tai käyttöarvoa. Lapsella ei esimerkiksi ole oikeudellisesti pätevää perustetta tupakkalain 118 §:n tuotteiden hallussapidolle ja niiden käytölle. Alaikäinen ei voi laillisesti saada esimerkiksi tupakkaa tai alkoholia haltuunsa kaupan, vaihdon tai muun luovutustoimen nojalla. Erillissääntely on tarpeen, koska alkoholilaissa eikä tupakkalaissa ole tunnistettu lastensuojelutoimijoita tahoina, jotka voisivat alkoholijuomia tai tupakkatuotteita hävittää. Alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden säilyttäminen sijaishuoltopaikassa ei ole tarkoituksenmukaista esimerkiksi turvallisuuteen liittyviin syiden vuoksi. Tarkoituksenmukaista ei myöskään ole, että alkoholijuomia tai tupakkatuotteita toimitettaisiin poliisin toimesta hävitettäväksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että poisotettu omaisuus on palautettava lapselle viimeistään sijoituksen päättyessä, jollei omaisuuden palauttamisesta tai hävittämisestä muussa laissa toisin säädetä. Momentti vastaisi nykyisen 65 §:n 5 momenttia, mutta sitä laajennettaisiin koskemaan kaikkia kodin ulkopuolelle sijoitettuja. Jos poisotettu omaisuus olisi 3 momentin tai muun lain nojalla hävitetty, hävittämisestä olisi mainittava 1 momentissa tarkoitetussa päätöksessä.
Edellä 1 momentin mukaisesta päätöksestä, joka koskee 4 b §:ssä tarkoitettujen aineiden ja esineiden poisottamista voitaisiin valittaa hallinto-oikeuteen 90 §:n 1 momentin mukaisesti. Hallinto-oikeuden antamaan ratkaisuun sovellettaisiin 92 §:n 4 momentin mukaista jatkovalituskieltoa.
16 b §. Sijoitushyvinvointialueen järjestämisvastuu.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti ja nykyinen 2 momentti jaettaisiin uusiksi 3 ja 4 momenteiksi.
Ehdotettavassa uudessa 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus voimassa olevaan sääntelyyn koskien vaativan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon järjestämisvastuuta (sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki 10 §; 36 §:n 3 momentin 6 kohta ja 36 §:n 5 momentti). Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi myös terveydenhuoltolain 69 §:n 2 momenttiin. Viittauksilla korostetaan voimassa olevan sääntelyn mukaista hyvinvointialueen velvollisuutta yhteensovittaa asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kokonaisuuksiksi sekä järjestää vaativia erityispalveluja tarvitsevien lasten palvelut hyvinvointialueiden välisenä yhteistyönä sekä sopia niistä hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksissa. Lastensuojelun ja psykiatrian yhteensovitetut yksiköt olisivat tällaisia sääntelyssä tarkoitettuja vaativia erityispalveluja, joiden osalta hyvinvointialueiden ja erikoissairaanhoidon tulisi tehdä yhteistyötä. Järjestämislain 57 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden välisistä kustannusten korvauksista. Kustannusten jaon osalta ehdotetussa momentissa kuitenkin todettaisiin, että vaativimman lastensuojelun palvelun järjestänyt hyvinvointialue olisi oikeutettu perimään aiheutuneet kustannukset sijoittajahyvinvointialueelta. Näin siksi, että palvelun järjestänyt hyvinvointialue varmuudella saisi kustannukset, jos ne pitää periä yhteistyöalueen ulkopuoliselta hyvinvointialueelta, kun varsinaista sisällöllistä säännöstä vaativan palvelun järjestämisestä ei ole.
30 §.Asiakassuunnitelma.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että 49 a §:n mukaiseen suljettuun laitospalveluun sijoitetun lapsen asiakassuunnitelma tulee tarkistaa vähintään 4 kuukauden välein. Lapsen sijoitus kyseiseen palveluun on erityisen voimakkaasti lapsen perus- ja ihmisoikeuksia rajoittava toimenpide. Käytännössä 49 a §:n mukaiset sijoitusperusteet ja lapsen tarpeisiin vastaavan sijaishuollon toteuttaminen edellyttävät lapseen kohdistuvaa rajoittamista koko sijoituksen ajan.
Lapsen kanssa tehtävälle tavoitteelliselle ja suunnitelmalliselle työskentelylle sekä muutosten arvioinnille on varattava riittävä aika. Toisaalta lähtökohdiltaan suljetun laitospalvelun työskentelyote lapsen kanssa olisi intensiivinen. Lapsen on tärkeää olla itse mukana määrittelemässä työskentelyn tavoitteita ja painopisteitä. Lasta kuntouttavien palvelujen tulee olla saavutettavissa sijoituksen aikana. Säännöllinen asiakassuunnitelman tarkastusrytmi muodostaisi systemaattisen seurannan. Se tukisi lapsen sijoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen seurantaa ja sijoituksen päättämisen tavoittelua.
Asiakassuunnitelman tarkastamisen yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen sijoituksen edellytyksenä oleviin 49 a §:n perusteisiin. Mikäli todetaan, että 49 a §:n mukaiset sijoituksen perusteet eivät enää ole olemassa, sijoitus tulee päättää. Esimerkiksi, jos lapsi ei aiheuta enää 49 a §:n mukaista vaaraa eikä 71 §:n mukaisille rajoituksille ole perusteita, lapsen sijoitukselle kyseiseen palveluun ei ole riittäviä perusteita. Sijoitusperusteiden arviointi on yhteydessä erityisten rajoitusten käytön välttämättömyyden arviointiin. Sijoituksen päättämistä ja sen jälkeisiä toimia tulee arvioida asiakassuunnitelman päivittämisen yhteydessä. Asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä on otettava kantaa myös erityisten rajoitusten käytön sisältöön ja laajuuteen, joiden on vastattava tosiasiallisia tarpeita. Liikkumisvapauden rajoitusta tulee esimerkiksi toteuttaa ainoastaan sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi arvioida käytettävissään olevan tiedon pohjalta, minkä sisältöisenä ja missä laajuudessa 71 §:n rajoituksia olisi jatkettava sekä päättää mahdollisista tarvittavista muutoksista asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee saada käyttöönsä laitoksen yhteydessä toimivien asiantuntijoiden yhdessä hoito- ja kasvatushenkilökunnan kanssa laatima 49 e §:n mukainen arvio lapsen tilanteesta. Tarvittaessa on hankittava myös muun asiantuntijan arvio lapsen hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen tarpeesta.
10 luku
Sijaishuolto
Sijaishuoltoa koskevat yleiset säännökset
49 a § Kuntouttava suljettu laitospalvelu.
Pykälä on uusi. Siinä säädettäisiin kuntouttavan suljetun laitospalvelun kohderyhmästä ja sijoituksen yleisistä edellytyksistä sekä palvelun tuottamisvastuusta. Pykälän 1 momentin mukaan palveluun voitaisiin sijoittaa 12 vuotta täyttänyt lapsi, joka aiheuttaa vakavaa vaaraa omalle tai muiden turvallisuudelle käyttämällä väkivaltaa tai tekemällä muita rikollisia tekoja. Lapsen vakavaa vaaraa turvallisuudelle aiheuttava toiminta olisi seurausta hänen toisiin kohdistamasta väkivallasta tai muutoin rikollisia tekoja sisältävästä toiminnastaan. Edellytyksenä olisi, että sijoitus olisi välttämätöntä lapsen suojelemiseksi joko omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä sekä hänen tarvitsemiensa kuntouttavien palvelujen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseksi. Kuntouttavassa suljetussa laitospalvelussa vastattaisiin lapsen käyttämään väkivaltaan tai muuhun rikollisiin tekoihin perustuvaan toimintaan, jonka seuraukset ovat edellä esitetyn määritelmän mukaisesti vakavia. Sijoituksen peruste ei rajautuisi niinkään yksittäisten rikosnimikkeiden perusteella, vaan sen mukaan, kuinka yksittäisen teon tai useamman rikollisen teon seuraus ilmenee pykälän 1 momentissa kuvattuna lapsen oman tai muiden henkilöiden turvallisuuden vakavana vaarantumisena. Lapsen sijoittaminen edellyttää lapsen väkivallan käytön tai muiden rikollisten tekojen ja näistä aiheutuvien vaikutusten arviointia kokonaisuudessaan. Sijoitus edellyttäisi sen osoittamista, että lapsen toiminnan seurauksena on lapsen oman tai muiden turvallisuuden vakava vaarantuminen.
Turvallisuuden vaarantumista osoittaa rikoslain (39/1889) 21 luvussa kuvatut teot, kuten esimerkiksi terveydelle aiheutettu vahinko, kivun tuottaminen, ruumiinvamman tuottaminen tai toisen saattaminen hengenvaaralliseen tilaan. Myös vakavilla seurauksilla uhkailu voi olla 1 momentin säännöksessä tarkoitetulla tavalla seurauksiltaan vakavaa turvallisuuden vaarantamista. Väkivallalla uhkailun vuoksi kohteena olevalla henkilöllä olisi perusteltu syy epäillä itseen kohdistuvia vakavia seurauksia. Tyypillisesti tämä koskisi tilanteita, joissa kyse lapsi pakottaa toisen luovuttamaan omaisuutta. Vakavuutta osoittaisi myös vakavien henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelu.
Väkivaltaa sisältävän käyttäytymisen lisäksi turvallisuuden vakava vaarantuminen voidaan liittää hyvin laajasti erilaisten tekojen seuraukseksi. Kyse voi siten olla esimerkiksi rikoslain 17 luvussa kuvatuista teoista yleistä järjestystä vastaan, 20 luvun seksuaalirikoksia kuvaavista teoista, 24 luvussa kuvatuista yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista kuvaavista teoista, 25 luvun vapauteen kohdistuvista teoista, 28 luvussa varkautta, kavaltamista ja luvatonta käyttöä kuvaavista teoista, 31 luvun ryöstöä tai kiristystä kuvaavista teoista, 32 luvun kätkemistä ja rahanpesua kuvaavista rikoksista, 34 luvussa kuvatuista yleisvaarallisista teoista, 34 a luvun terrorismia kuvaavista teoista, 35 luvun vahingontekoa kuvaavista teoista, 36 luvun petosta tai muuta epärehellistä toimintaa kuvaavista teoista, 41 luvun aserikoksia kuvaavista teoista, tai 50 luvussa huumausainerikoksina kuvatuista teoista. Tässä esiin tuodut esimerkit ei ole tyhjentävä listaus yksittäisestä teosta tai niistä teoista, joiden seuraukset voivat olla lapsen omaa ja muiden turvallisuutta vakavasti vaarantavia. Törkeisiin rikosnimikkeisiin sisältyvät tunnusmerkistöt kuvaavat varsin kiistattomasti teon seurausten vakavauutta. Muiden kuin törkeiden tekojen osalta tilanteen seurauksien arviointi edellyttää laajempaa kokonaisarviota siitä, miten lapsen toiminta aiheuttaa seurauksia sekä lapsen omaan että toisten henkilöiden turvallisuudelle.
Lapsen 1 momentin mukainen käyttäytyminen voi monella tavoin vaarantaa vakavalla tavalla hänen omaa turvallisuuttaan. Esimerkiksi kun kyse on huumerikollisuudesta, siihen liittyy usein aineiden oma käyttö. Päihteidenkäyttö itsessään ei olisi sijoituksen perusteena suljettuun palveluun, mutta lapsen tilanne kokonaisuudessaan voi osoittaa, että hänen toimintansa vaarantaa vakavasti hänen omaa tai läheistensä turvallisuutta, esimerkiksi hänen yhteyksiensä vuoksi huumausaineita välittäviin tahoihin. Lapsen rikollisen toiminnan taustalla on usein myös osoitettavissa, että lasta itseään hyväksikäytetään monin tavoin ja tosiasiallisesti lapsi voi olla rikoksen uhri, jota lapsi itse eivätkä hänen läheisensä välttämättä kuitenkaan tunnista.
Pykälän 1 momentissa todetaan sijoituksen edellytyksenä lapsen suojelun tarpeen lisäksi, että sijoitus on välttämätöntä lapsen kuntouttamisen ja pitkäaikaisen tuen järjestämiseksi. Suljettu laitospalvelu erottuisi muista lastensuojelulaitospalveluista, kuten erityisen huolenpidon jaksosta, erityisesti siinä, että se tehokkaasti ja lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan pyrkisi vaikuttamaan kestoltaan pitkäjänteisesti lapsen rikollisen käyttäytymisen katkaisemiseen ja vaikuttamaan sen taustalla oleviin syihin laaja-alaisesti hyödyntäen eri alojen asiantuntemusta. Lapsen väkivaltakäyttäytymisen taustasyiden huolellinen arviointi on vaikuttavan tuen lähtökohta. Vakavaan antisosiaaliseen kehityspolkuun liittyvän väkivaltarikollisuuden sekä vakaviin psykiatrisiin häiriöihin liittyvän väkivaltaisen käyttäytymisen erottaminen tavalliseen nuoruusiän kehitykseen liittyvästä käytösoireilusta on keskeistä. Palvelu olisi tarkoitettu lapsille, joilla on väkivaltakäyttäytymistä, mutta ei esimerkiksi psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta. Lastensuojelussa voidaan vastata lapsen normatiiviseen käytösoireiluun esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön keinoin, mutta vakavaan psykiatriseen sairauteen liittyvän oireilun hoitaminen kuuluu terveydenhuollon vastuulle. Lapsen käyttäytymisen taustalla voi olla myös päihteiden käyttöä, joka on tärkeä tunnistaa lapsen sijoituksen yhteydessä. Lapsen sitoutumista sijoitukseensa haastaa, mikäli väkivaltaisella lapsella läheisimmäksi koettu viiteryhmä on katujengi tai muu ryhmä, jonka keskeinen yhdistävä tekijä on rikosten ja väkivallan tekeminen sekä päihteiden käyttö.
Lapsen sijoituksen tulee olla aina lapsen edun mukainen LsL:n 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaikka sitä ei nosteta erikseen esiin ehdotetussa pykälässä. Lain 50 §:ssä säädetään lisäksi, että sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.
Osallisuuden turvaaminen on vahva lähtökohta LsL:ssa. Osallisuuden turvaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapselta odotetaan lastensuojelua koskevien toimenpiteiden hyväksymistä. Päätös sijoituksesta suljettuun palveluun tulee voida tehdä sijoituskriteerien täyttyessä ja täytäntöönpanna lapsen erimielisyydestä ja muutoksenhausta huolimatta.
Pykälän 1 momentin mukaisesti suljettuun laitospalveluun voitaisiin lähtökohtaisesti sijoittaa vain lapsi, joka on täyttänyt 12 vuotta. Tätä rajausta perustelee lapsen kyseiselle iälle tyypillinen kehitystaso, jonka katsotaan antavan valmiuksia lapselle osallistua oman lastensuojeluasiansa käsittelyyn. Lapsi, joka on täyttänyt 12 vuotta voi käyttää itsenäisesti puhevaltaa lastensuojeluasiassaan. Lasta tulee kuulla häntä koskevassa päätöksenteossa ja lapselle on turvattu itsenäinen valitusoikeus. Lapsen osallisuudella ja siihen liittyvillä valmiuksilla on merkitystä sijaishuollon tavoitteiden määrittelyssä ja saavuttamisessa. On tärkeää, että lapsi ymmärtää sijoituksen taustalla olevat syyt ja että hän voi olla mukana arvioimassa sijoitukselle asetettavia tavoitteita, esittää mielipiteensä keinoista hänen tukemisekseen ja osallistua aktiivisesti myös oman tilanteensa ja toteutetun työskentelyn arviointiin. Ikärajan asettaminen 12 vuoteen on perusteltua edellä mainittujen syiden lisäksi myös ottaen huomioon hallituksen esityksessä HE 225/2009 vp esiin nostettuja seikkoja. Esityksessä arvioitiin, että EHO:lle tulisi sijoittaa ainoastaan 12 vuotta täyttäneitä lapsia. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että yksiköiden käyttäminen alle 12-vuotiaiden lasten hoidon ja huolenpidon järjestämiseen ei ole lapsen edun näkökulmasta perusteltua. Nuoremmat lapset eivät hyödy asumisesta moniongelmaisten nuorten kanssa. Alle 12-vuotiaan lapsen sijoittaminen vähäksi aikaa muuhun ympäristöön ei ole myöskään kehityksellisesti perusteltua. Nuoremmille lapsille ei voida samalla tavalla kuin 12 vuotta täyttäneille lapsille asettaa tavoitteita omasta vastuunottamisesta tai tiedostamisesta vaan vuorovaikutukselliset tavoitteet yhdessä aikuisen kanssa korostuvat.
Sijoituksen kestoa ei rajoitettaisi. Lapsen kuntoutumiseen tähtäävän työn ja pitkäjänteisen tuen tulee olla vaikuttavaa. Vaikuttavuutta turvaa se, että sijoituksen kestoa ei aseteta jo lähtökohtaisesti liian lyhyeksi. Tällaisen sijoituksen arvioidaan tukevan sijoitukselle asetettavien tavoitteiden saavuttamista paremmin, kuin määräajaksi tehtävä sijoitus. Sijoitus tarjoaa paremman mahdollisuuden lapsen kuntoutuksen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseen. Keskeistä on muutokseen tähtäävä työ. Muutoksen kannalta vaikuttavia asioita tunnistetaan ja työstetään sijoituksen kestäessä yhdessä lapsen ja hänen perheensä kanssa. Tätä tukee määräajoin tehtävä arviointi ja asiakassuunnitelman päivittäminen. Lapsen osallisuuden tukeminen on tärkeässä roolissa. Määräaikaan sidotun sijoituksen haittapuolena voi olla se, että lapsen huomio kohdentuu määräajan päättymisen odottamiseen eikä lapsi motivoidu tarjolla olevaan muutostyöskentelyyn.
Suljettu laitospalvelu on lopetettava, jos pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyt perusteet lapsen sijoitukselle eivät enää ole olemassa. Lapsen sijoituksen lopettamisesta säädettäisiin 49 c §:n 3 momentissa. Mahdollisen jatkosijoituksen tarvetta ja sijoituspaikan valintaa arvioidaan lapsen tarpeiden mukaisesti. Vaihtoehtona voi aina olla myös lapsen kotiutuminen. Sijoitus päättyy viimeistään silloin, kun lapsi täyttää 18-vuotta.
Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin, ettei sijaishuoltoa ole lapsen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen vuoksi mahdollista järjestää muilla tavoin. Tämän rajauksen tarkoituksena on edelleen selkeyttää palveluun ohjautumista ja sitä, ettei palvelu tulisi todennäköisesti kyseeseen useimmissa tapauksissa, joissa sijaishuoltoa tarvitsevalla lapsella on väkivaltaista tai rikollista käytöstä. Palvelu turvaisi EHO-jaksoa pitkäjänteisemmin lapsen mahdollisuuden tarvitsemiinsa palveluihin ja opetukseen. Momentissa todettaisiin lisäksi, että muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät soveltuisi käytettäväksi suljetun laitospalvelun sijaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi nuorisopsykiatrisia osastohoitojaksoja, jolloin lasta hoidetaan terveydenhuollon yksikössä lapsen hoidontarpeen edellyttämällä tavalla.
Lisäksi 2 momentissa todettaisiin sijoituksen edellytyksenä, että lapsen suojeleminen 71 §:ssä tarkoitetuilla erityisillä rajoituksilla on välttämätöntä. Lapsen tilanteesta ja käyttäytymisestä aiheutuvat riskit tulee voida ehkäistä lapsen sijoituksen aikana ja samalla pystyä vaikuttamaan lapsen käyttäytymisen taustalla oleviin syihin. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta ei ole riittävää, että lapselle tarjottavan kuntoutuksen mahdollisuudet kapenisivat sen vuoksi, että lapsen käyttäytymiseen vaikuttaviin tekijöihin ei voida puuttua riittävän tehokkaasti. Tyypillisimpiä vaikuttimia lapsen vahingollisen käyttäytymisen jatkumiselle voivat olla yksittäiset ihmissuhteet, ihmissuhdeverkostot, kuten jengit, päihteet, taloudellisen edun tavoittelu, kunnia ja ulkoapäin lapseen kohdistuvat rooliodotukset. Näiden tekijöiden tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden vaikutukset voidaan minimoida sijoituksen aikana. Tämä edellyttää lapsen tavanomaisen toimintapiirin välttämätöntä rajoittamista. Rajoittamisen tarve kohdistuu erityisesti lapsen liikkumisvapauteen ja yhteydenpitoon. Olennaista on myös se, että suljetun laitospalvelun rakenteisiin ja olosuhteisiin liittyvät tekijät eivät mahdollista lapsen oman tai muiden turvallisuutta vaarantavaa käyttäytymistä. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä estämään päihteiden ja toisen vahingoittamiseen tarkoitettujen välineiden kulkeutuminen laitokseen. Rajoitukset olisivat siten välttämättömiä, kun lapsi sijoitetaan suljettuun laitospalveluun. Momentissa osoitettaisiin rajoitustoimien merkitys sijoituksen välttämättömänä edellytyksenä ja viitattaisiin erityisiin rajoitustoimiin, joista säädettäisiin 71 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että alle 12-vuotias lapsi voitaisiin sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun vain erityisistä syistä. Edellä 1 momentin perustelujen kohdalla on kiinnitetty huomiota siihen, että sijoituksen on oltava lapsen edun mukainen ja siinä huomioidaan 50 §:n säännökset. Alle 12-vuotiaita lapsia, joiden kohdalla 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset suljettuun laitospalveluun sijoittamiseksi täyttyvät, olisi todennäköisesti vain muutamia vuositasolla. Heidän käytöksensä taustalla voi olla mielenterveyden häiriö ja heidän hoidontarpeensa saattaisi edellyttää hoidon toteuttamista terveydenhuollon yksikössä, kuten EVA- tai NEVA-yksikössä. Jos kuitenkaan psykiatrista hoidontarvetta ei ole ja lapsi tarvitsisi 1-2 momentin perusteilla määräytyvää sijaishuoltoa, tapauskohtaisesti voitaisiin arvioida, onko lapsen edun mukaista sijoittaa hänet suljettuun laitospalveluun, vaikka lapsi on alle 12 vuotta. Sijoituspäätöksen tukena olisi tässäkin tapauksessa lapsen tilanteesta laadittu arvio, josta säädetään 49 c §:n 1 momentissa.
Pykälän 4 momentissa viitattaisiin säädettäväksi ehdotettavaan lakiin Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta. Ehdotettavan lain 4 §:n 2 momentin mukaan vähintään yhden lastensuojelun palveluyksikön tulisi tuottaa LsL:n 49 a §:ssä tarkoitettua suljettua kuntouttavaa laitospalvelua. Käytännössä velvollisuus kohdistuisi palvelun tuotannon alkuvaiheessa yhteen nykyisin toiminnassa olevista valtion koulukodeista. Lisäksi 1 momentin mukaisen palvelun järjestäjänä ja tuottajana voi olla Helsingin kaupunki ja hyvinvointialue. Hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä ja palveluiden tuottamista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa ja laissa hyvinvointialueesta. Järjestämislaki ei velvoita hyvinvointialueita ja Helsingin kaupunkia järjestämään tai tuottamaan suljettua laitospalvelua. Jos hyvinvointialue tuottaisi suljettua laitospalvelua, tulisi huolehtia lasten perusopetuksen järjestämisen toteutumisesta siten kuin LsL:n 16 b §:n 2 momentissa säädetään. Lapsen kotikunta on vastuussa myös muusta lapsen opetuksen järjestämisestä niin kauan kun lapsi on oppivelvollisuusikäinen.
49 b §.Kuntouttavan suljetun laitospalvelun sisältö
. Pykälä on uusi. Ensimmäisessä momentissa säädettäisiin palvelun tehtävästä ja sisällöstä. Palvelun tehtävänä olisi sijaishuollon suljetuimpana toimintamuotona vastata lapsen erityisestä suojelusta. Tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavan kuntoutuksen turvaamista sijoituksen aikana. Ympärivuorokautinen moniammatillisesti toteutettu palvelu vastaisi lapsikohtaisessa arvioinnissa tunnistettuihin tuen tarpeisiin, jotka määriteltäisiin ja kirjattaisiin lapsen asiakassuunnitelmaan ja sitä konkretisoivaan hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Laitoksen moniammatillinen henkilökunta vastaisi ensisijaisesti lapsen kokonaisvaltaisesta hoidosta, kasvatuksesta, huolenpidosta, valvonnasta ja kuntoutuksesta. Laitoksen ulkopuolelta tarvittavien terveys- ja sairaanhoitopalvelujen saatavuus turvattaisiin. Terveydenhuoltopalvelujen kokonaisuus muodostuisi ensisijaisesti laitospalvelun yhteydessä olevista ammattihenkilöiden toteuttamista terveydenhuollollisista toimenpiteistä sekä sijoitushyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevista terveyden- ja sairaanhoitopalveluista. Lapsen terveydenhuoltopalvelut tulisi kuitenkin järjestää lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla ja jos hänellä on jo olemassa esimerkiksi hoitosuhde yliopistosairaalatasoiseen palveluun, sen jatkuminen tulisi mahdollisuuksien mukaan turvata. Tavoitteena on, että pykälässä tarkoitettua palvelua tuottavassa laitoksessa olisi esimerkiksi virkasuhteinen lääkäri. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erikseen velvoitteesta tehdä lapselle tarvittavat lääkärintarkastukset sijoituksena aikana. Vastaava velvoite koskee myös EHO jaksoa (60 c §:n 2 momentti). Lääkärintarkastusten tekemistä edellyttävä velvoite olisi välttämätön, jotta lapsen terveydenhuollollisiin tarpeisiin voitaisiin tarkoituksenmukaisesti vastata.
Palvelua toteutettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen osaamiseen perustuvana tehostettuna työskentelynä. Tehostettu kuntouttava laitospalvelu olisi käsitteenä uusi lastensuojelulaissa. Tehostettu kuntouttava työskentely näkyisi niin palvelun jatkuvassa arvioivassa otteessa, henkilöstömäärässä, henkilökunnan osaamisessa kuin muun asiantuntemuksen integroimisessa lapsen sijaishuoltoon. Säännöksellä olisi yhteys sijaishuoltopaikan valintaan, lastensuojelulaitoksen henkilöstön mitoitukseen ja kelpoisuusvaatimuksiin. Kyseessä olisi lastensuojelupalvelu eikä sillä voitaisi korvata esimerkiksi lapsen tarvitsemaa psykiatrista osastohoitoa.
Lapsen sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen turvattaisiin pääasiassa laitoksessa toteutuvana opetuksena, mutta sitä voitaisiin toteuttaa myös tarvittaessa esimerkiksi etäyhteyksin. Perusopetusta ei voida lähtökohtaisesti järjestää etäopetuksena oppivelvollisuusikäisille lapsille. Etäyhteyksien hyödyntäminen opetuksessa on kuitenkin sallittua, jos opetus täyttää lähiopetuksen kriteerit, eli opetustilassa on oltava kelpoisuusehdot täyttävä opettaja. Etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen toteuttamisen mahdollisuudet tulee arvioida lapsikohtaisesti.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että palvelun tulee perustua ammatillisesti koulutettujen aikuisten intensiiviseen läsnäoloon ja työskentelyyn. Tämä tarkoittaisi työntekijöiden tiivistä läsnäoloa lasten kanssa esimerkiksi samassa tilassa ja työskentelyä vuorovaikutuksessa lasten kanssa, jotta sijaishuolto voisi toteutua ihmissuhteisiin perustuvana ja muutoksia tavoittelevana työnä. Sitä toteutetaan työskentelemällä lapsen kanssa yksilöllisesti esimerkiksi omaohjaajatyöskentelyn keinoin, mutta myös yhteisöllisesti asuinyksikössä esimerkiksi toiminnallisten ryhmätoimintojen muodossa. Lasten kanssa työskentelyn tulisi olla suunnitelmallista. Työskentelyn sisältö ja intensiteetti määräytyisivät lapsen yksilöllisten tarpeiden ja hänelle soveltuvien työskentelytapojen mukaisesti.
Suljetussa laitospalvelussa lapsen sijaishuolto ja kuntoutus edellyttäisivät moniammatillista ja vankkaa henkilökuntarakennetta sekä toimivaa, luottamuksellista yhteistyötä ja yhteisvastuuta vanhempien tai vanhempien edustajien, lapsen muiden läheisten, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän sekä muun verkoston välillä. Koko hoito- ja kasvatustyötä tekevällä henkilökunnalla tulisi olla ajantasaiset tiedot erityisosaamiseen tarvittavasta asiantuntemuksesta. Kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoitettujen lasten hoitaminen vaatii pitkäaikaisen osaamisen kertymistä ja tutkimustietoon perustuvaa intensiivistä kuntoutusta. Laitospalvelun arjen tulisi olla selvästi strukturoitua ja toteuttaa hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, jossa olisi konkretisoitu arjen kuntouttavia tavoitteita. Lapsen 30 a § mukaisen hoito- ja kasvatussuunnitelman tulisi olla laadittu noudattaen erityistä huolellisuutta ja hyödyntäen asiantuntijoita. Kuntoutukseen tulisi sisällyttää esimerkiksi vastuunoton opettelua omista asioista ja tekemisistä. Lisäksi arjen työskentelyssä olisi hyvä harjoitella muiden ihmisten huomioimista. Kuntouttava tavoite edellyttää erityisen aktiivista ja positiivista tukea etsivää otetta lapsen perheen ja verkoston kanssa.
Vaikka väkivaltainen käytös ei ole sairaus, merkittävällä osalla sekä rikosseuraamusten piirissä että lastensuojelulaitoksissa olevista väkivaltarikoksiin syyllistyneistä lapsista on jokin mielenterveyden häiriö. Mielenterveyden häiriöistä korostuvat päihteiden käyttö, mielialahäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) sekä erilaiset oppimishäiriöt. Mielenterveyden häiriöiden hoito vaikuttaa myönteisesti myös väkivaltaiseen käytökseen. Toisinaan väkivaltainen käytös on liitoksissa vakaviin mielenterveyden sairauksiin, kuten alkavaan skitsofreniaan. Palveluun sijoitettavan lapsen mielenterveyden selvittäminen ja mielenterveyden häiriöiden hoitaminen olisivat keskeisiä palvelun kuntouttavuuden kannalta.
Väkivaltariski tulee huomioida fyysisten tilojen suunnittelusta henkilökunnan riittävään resursointiin ja turvallisiin arjen käytäntöihin. Tavoitteena on, että lapsen väkivaltariskiä arvioitaisiin ennen yksikköön sijoitusta ja säännöllisesti sijoituksen aikana luotettavaksi osoitetuilla riski- ja tarvekartoituksilla (esimerkiksi SAVRY, structured assessment of violence risk in youth), mutta kiireellisissä tilanteissa tämä ei välttämättä ole mahdollista. Laadukas riskikartoitus tunnistaa vakavan väkivaltariskin keskeiset taustatekijät ja suojaavat tekijät.
Laitospalvelun onnistumista selittäviä tekijöitä ovat muun muassa laitoksen ilmapiiri, kodinomaisuus sekä työntekijöiden ja lasten välisten suhteiden laatu. Turvallisuus on kaiken toiminnan perusta. Käyttäytymisen muutokseen tähtäävistä terapeuttisista menetelmistä eniten tutkimusnäyttöä on kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (KKT) pohjautuvista interventioista. Dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) on kansainvälisessä kirjallisuudessa todettu vähentävän rikoksilla oireilevien nuorten ei-toivottua käyttäytymistä. Suomessa on käytössä ART eli Aggression Replacement Training. Multi-Dimensional Family Therapy (MDFT) menetelmän tehosta on alustavaa kansainvälistä näyttöä myös laitoshoidossa. Tunnekylmiä piirteitä omaavat käytöshäiriöiset lapset eivät välttämättä hyödy ryhmäterapioista, koska heillä aggressio ei ole seurausta puutteellisesta impulssikontrollista.
Laajasalo, T., Eriksson, P., Tervo, J., Manninen, M. & Hulkko, E. (2024) Rikoskierteessä olevien lasten suljetut lastensuojelulaitokset - näkökulmia kuntouttavan toiminnan sisältöön STM:n valmisteluryhmälle. THL:n muistio. Julkaisussa: .
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8677-0
Psykososiaalisten hoidollisten menetelmien käyttö edellyttää yhteistyötä terveydenhuollon kanssa.
Pykälän 2 momentin mukaan palvelua voisi tuottaa myös kiireellisenä vastaanotto- ja arviointipalveluna 49 a §:n mukaisin sijoituskriteerein kiireellisesti sijoitetuille lapsille. Tavoitteena on mahdollistaa lapsen kiireellinen sijoitus palveluun tilanteissa, joissa sen arvioidaan olevan välttämätöntä lapsen erityiseksi suojelemiseksi ja se arvioidaan lapsen etua parhaiten toteuttavaksi vaihtoehdoksi. Tällaisia tilanteita olisi todennäköisesti määrällisesti vähän ja niissä arvioinnin merkitys sijoituksen alussa korostuu.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että sijoituksen aikana toteutettavien 71 §:ssä säädettyjen erityisten rajoitusten toimeenpano tulee täsmentää asiakassuunnitelmassa. Tämä tarkoittaa rajoituspäätösten toimeenpanon konkretisointia asiakassuunnitelmassa ja sitä täsmentävässä hoito- ja kasvatussuunnitelmassa. LsL:n 11 luvun mukaisten rajoitusten ja erityisesti 71 §:n mukaisten erityisten sijoituksen aikaisten rajoitusten tavoitteena on vastata lapsen tarpeisiin sekä mahdollistaa turvalliset puitteet sijaishuollon toteuttamiselle estämällä lapsen vahingollisen, itselleen ja muille vaarallisen, käyttäytymisen jatkaminen mahdollisimman tehokkaasti. Niiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi arvioida säännöllisesti vähintään neljän kuukauden välein tapahtuvan lapsen asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Pykälän 4 momentissa korostettaisiin palveluun sijoitettujen lasten vanhempien oikeutta saada tarvitsemiaan palveluja ja tukea suunnitelmallisesti siten kuin 30 §:n 4 momentissa säädetään. Tavoitteena on, että myös lapsen vanhempien yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastattaisiin tarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Tämä tukisi sekä lapsen kokonaisvaltaista kuntoutumista ja perheen jälleenyhdistämistavoitteeseen pääsyä että lapsen edellytyksiä sopeutua seuraavaan elämänvaiheeseen sijoituksen päättymisen jälkeen.
49 c §. Kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskeva päätöksenteko.
Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päätösmuodoista, joilla lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun. Koska kyseistä palvelua toteutettaisiin sijaishuoltona, päätöksen sijoittamisesta voisi tehdä 38 § 2 momentin ja 43 § mukaisilla päätöksillä kiireellisenä sijoituksena, huostaanottona tai sijaishuoltopaikan muutoksena.
Momentissa täsmennettäisiin huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen tekemisen edellytyksiä, mikäli lapsi on jo sijoitettuna kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun kiireellisesti. Tällöin lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi pyydettävä 49 e § 1 momentin mukainen arvio lapsen tilanteesta. Arvion antaisi 49 d §:n 2 momentissa säädetty asiantuntijaryhmä. Arvion pyytäminen säädettäisiin velvollisuudeksi. Arvion tarkoituksena olisi tukea sosiaalityöntekijää päätöksenteossa silloin, kun hän arvioi lapsen mahdollista sijoittamista suljettuun palveluun. Päätöksenteko sisältäisi keskeisesti lapsikohtaista arviointia siitä, täyttyvätkö 49 §:n edellytykset ja olisiko sijoitus suljettuun laitospalveluun lapsen edun mukainen. Hallinto-oikeudelle toimitettavan lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen tulee 44 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaisesti sisältää momentissa mainittujen muiden selvitysten lisäksi myös mahdolliset muut päätöksentekoon vaikuttavat selvitykset ja asiakirjat. Edellä mainittu arvio olisi 10 kohdassa tarkoitettu selvitys, joka tulee toimittaa hallinto-oikeuteen. Arvion pyytäminen koskisi myös tilannetta, jolloin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee lapsen sijaishuollon muuttamista koskevaa päätöstä tilanteessa, jossa suljetun laitospalvelun tarvetta ei enää olisi ja lapsi olisi siirtymässä toiseen sijaishuoltopaikkaan.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tarvitsee lapsen tilanteen arviointiin monialaista tukea ja osaamista, kuten esimerkiksi suljetun laitospalvelunkäytettävissä olevaa 49 d §:n 2 momentissa tarkoitettua asiantuntijaryhmää, päihdelääketieteen ja lasten- ja nuorisopsykiatrian asiantuntemusta osaamista.
LsL:n 14 §:ssä säädetty lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi. Tämän asiantuntijaryhmän hyödyntäminen olisi suotavaa myös pohdittaessa suljettua laitospalvelua sijoitusvaihtoehtona. Suljetun laitospalvelun käytössä olevien asiantuntijoiden, joista säädettäisiin 49 d §:n 2 momentissa, antamalla arviolla ei muutettaisi 14 §:ssä tarkoitetun asiantuntijaryhmän roolia lapsen huostaanottamista ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian valmistelussa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 49 d §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden arvio olisi pyydettävä riippumatta siitä, avustaako 14 §:n mukainen lastensuojelun asiantuntijaryhmä lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää asiassa. Keskeisenä erona asiantuntijaryhmien välillä olisi se, että suljetun laitospalvelun yhteydessä toimivilla asiantuntijoilla olisi ajankohtaista ja konkreettista tietoa lapsen tilanteesta, koska lapsi olisi sijoitettuna suljettuun laitospalveluun. Tähän tietoon perustuen heidän tulisi esittää arvion lapsen sijoituksen edellytysten täyttymisestä 49 a §:n edellyttämällä tavalla. Arviossa tulisi avata, minkä sisältöisenä ja missä laajuudessa lapsen tilanne edellyttää 71 §:n mukaisten rajoitusten tai muita 11 luvussa säädettyjen rajoitusten käyttöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksen perusteluista. Sen mukaan päätökseen on kirjattava päätöksen perusteet ja tavoitteet. Lisäksi päätökseen on kirjattava hoito- ja kuntoutusmuodot ja muut tukitoimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Viimeksi mainittu ei koskisi kiireellisen sijoituksen päätöksiä, eikä tuomioistuimen antamaa väliaikaista määräystä. Sijoitukselle asetettavat tavoitteet ja sijoituksen kesto määräytyisivät yksilöllisesti kuten muussakin sijaishuollossa. Tavoitteena voisi olla esimerkiksi se, että lapsi kykenisi siirtymään kuntouduttuaan vähemmän tuettuun sijaishuoltopaikkaan, kotiin tai itsenäiseen asumiseen. Toisaalta lapsi saattaa tarvita suljettua laitospalvelua koko sijaishuollon tarpeen ajan. Kuten tälläkin hetkellä, sijaishuoltopaikan mahdolliset muutokset tulisi arvioida lapsen tarpeista käsin ja lapsen etua kokonaisuutena punniten. Jos lapsi on sijoitettu suljettuun laitospalveluun LsL:n 38 §:n nojalla kiireellisesti, sijoituksen kesto määrittyisi kiireellistä sijoitusta koskevien aikarajojen puitteissa.
Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, miten lapsen sijoituksen kesto määräytyy. Sijoituksen kestosta on säädetty lastensuojelulaissa. Kiireellisen sijoituksen kestosta säädetään 38 §:ssä ja sen jatkosta 38 a §:ssä. Huostaanoton kestosta säädetään 47 §:ssä. Päätöksenteon yhteydessä tulee varmistua siitä, että samalla tehdään erilliset rajoituspäätökset 71 §:n 1-3 momentissa tarkoitetuista erityisistä rajoituksista, jotka on säädetty sijoituksen edellytykseksi. Rajoituspäätökset määrätään olemaan voimassa yhden vuoden. Rajoituspäätöksiä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon 61 a §:ssä säädetyt rajoitusten käytön yleiset edellytykset, jotka tulee aina täyttyä ennen kuin mitään 11 luvun rajoituksia voidaan käyttää. Sijoituspäätöstä ja 71 §:n mukaisia rajoitustoimia koskevasta muutoksenhakuoikeudesta säädetään 89 §:ssä ja muutoksenhausta 90 ja 92 pykälässä.
Sijoituksen tarkoituksen toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että lapsen liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa rajoitetaan sijoituksen ajaksi. Lapsen liikkumisvapauden rajoittamisella estetään lapsen sijoituksen perusteena oleva käyttäytyminen laitoksen ulkopuolella ja lapsen luvaton poistuminen. Näin voidaan turvata myös lapsen opetukseen osallistumista. Yhteydenpitoa rajoitetaan niihin henkilöihin, joiden vaikutuksesta lapsi voisi jatkaa omaa kehitystään ja turvallisuuttaan ja muiden turvallisuutta vaarantavaa rikollista käyttäytymistään. Yhteydenpito saattaisi vaarantaa lapsen sijoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen ja lapsen motivaatiota sijoituksen aikaiseen muutostyöskentelyyn ja kuntoutumiseen. Yhteydenpidon rajoittamista koskevassa päätöksessä määritellään ne henkilöt, joita rajoittaminen ei koske. Tällöin voidaan estää lapsen yhteydenpito ennalta määrittelemättömään ja tunnistamattomaan joukkoon ihmisiä. Yhteydenpidon rajoittamisen ja yhteydenpitovälineiden käytön rajoittamisen ja näitä koskevan päätöksenteon osalta noudatettaisiin yhteydenpidon rajoittamista koskevia 62 ja 63 §:ä ja aineiden ja esineiden poisottamista koskevaa uutta 4 b §:ää ja 65 §:ää. Erityisenä rajoituksena laitoksessa toteutetaan suunnitelmallisia henkilökatsastuksia, joiden avulla pyrittäisiin turvaamaan lapsen päihteettömyys ja laitoksen pysyminen päihteettömänä.
Momentissa 3 säädettäisiin myös, että lapsen sijoitus ja 71 §:n 1–3 momentissa tarkoitetut rajoitukset tulee lopettaa, kun 49 a §:n mukaista perustetta sijoitukselle ei enää ole. Momentissa ei erikseen todettaisi sitä, että sijoitus päättyy, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Sijoitus voisi päättyä käytännössä myös sen vuoksi, että lapsi tuomitaan suorittamaan ehdotonta vankeusrangaistusta, tai lapsi siirtyy sairaalaan. Sijoitus päättyy myös, jos huostaanotto päättyy.
49 d §. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun henkilöstö.
Pykälä on uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin kelpoisuusvaatimuksista. Sen 1 momentissa todettaisiin, että sen lisäksi, mitä 60 §:ssä säädetään, kuntouttavassa suljetussa laitospalvelussa olevien henkilöiden kelpoisuusvaatimuksena olisi tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkintoja edeltänyt opistoasteinen ammatillinen tutkinto. Ottaen huomioon laitokseen sijoittavien lasten erityiset haasteet, on laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökunnan kelpoisuusvaatimukset perusteltua olla korkeammalla, kuin mitä edellytetään 60 §:ssä. Muun henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista olisi voimassa, mitä niistä muualla laissa ja lain nojalla säädettäisiin. Muulla henkilökunnalla tarkoitettaisiin esimerkiksi opetushenkilöstöä. Lisäksi momentissa todettaisiin, että tulisi laitoksessa tulee työskennellä riittävä määrä terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Säännöksellä halutaan varmistaa se, että sijoitettujen lasten terveydenhuollollisiin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan tarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti sekä esimerkiksi lääkehoidon oikeaa toteuttamista voitaisiin varmistaa. Vaikka suljettu laitospalvelu on sosiaalihuollon laitospalvelua, terveydenhuollon ammattihenkilöt olisivat välttämätön osa lapsen huolenpidosta ja kuntoutuksesta vastaavaa moniammatillista työryhmää. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta on tarpeen määritellä, liittyykö heidän työskentelynsä sosiaalihuollon vai terveydenhuollon tehtäviin.
Pykälän 1 momentissa todetaan myös, että laitoksen henkilökunnalla tulee olla riittävä perehtyneisyys ja ammattitaito turvallisuuden varmistamiseen. Henkilöstön työhyvinvoinnin toteutumista voidaan tukea muun muassa riittäväksi mitoitetulla työntekijäresurssilla. Ammattitaidon ja osaamisen ylläpitoa ja vahvistamista tulisi tukea tarjoamalla aktiivisesti lisäkoulutusmahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen lisäksi henkilöstöllä tulisi olla myös suljetun laitospalvelun toiminnan luonteen edellyttämä turvallisuusosaaminen, erityistä osaamista väkivaltaiseen käytökseen puuttumisessa, väkivaltatilanteiden turvallisessa hallinnassa sekä väkivallan ja väkivaltatilanteiden käsittelyssä lasten kanssa sekä rajoitusten turvalliseen käyttöön.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että suljetun laitospalvelun tuottajalla on oltava käytettävissään erityisosaaminen päihde- ja riippuvuushoidon ja muun lääketieteen, psykologian, sosiaalityön, kasvatuksen ja opetuksen alalta lapsen suunnitelmallisen kuntoutumisen toteuttamiseksi. Lisäksi täsmennettäisiin, että edellä mainittujen muiden kuin opetuksen asiantuntijoiden tulee olla palvelussuhteessa hyvinvointialueeseen, Helsingin kaupunkiin, HUS yhtymään tai Valtion lastensuojelulaitokseen. Opetuksen asiantuntijoista säädettäisiin siten, että opetuksen asiantuntijan tulee olla virkasuhteessa Valtion lastensuojelulaitokseen tai opetuksen järjestämisestä vastuussa olevaan kuntaan. Ehdotetun palvelun tuottamiseen katsotaan liittyvän merkittävän julkisen vallan käyttöön liittyviä piirteitä, jonka takia sen tuottaminen rajattaisiin viranomaisen tehtäväksi. Edellä mainittujen asiantuntijoiden ei tarvitsisi välttämättä työskennellä kokoaikaisesti laitospalvelua tuottavassa laitoksessa, mutta heidän osaamisensa tulisi olla laitoksen käytettävissä säännöllisesti. Tämä toisi joustoa esimerkiksi lääkäreiden työpanoksen hyödyntämiseen. Edellä mainitut asiantuntijat osallistuisivat sijoitusten toimeenpanoon siten kuin jäljempänä 49 e §:ssä säädetään.
49 e §. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun toimeenpano.
Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että edellä 49 d §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden on tavattava lasta henkilökohtaisesti ja osallistuttava lapsen sijaishuollon suunnitteluun ja toteuttamiseen lapsen tarpeita vastaavalla tavalla. Lapsen tapaamista koskevalla velvoitteella varmistettaisiin, että lapsella olisi tosiasiallinen mahdollisuus osallistua oman sijaishuoltoprosessinsa suunnitteluun ja sille asetettujen tavoitteiden arviointiin yhdessä erityisasiantuntemusta omaavien asiantuntijoiden kanssa. Velvoite voisi tukea myös sitä, että asiantuntijat perehtyisivät lapsen asioihin ja voisivat hyödyntää lapsen kanssa suoraan toteutuvaa työskentelyä lapsen sijaishuollon suunnittelussa. Jokaisen lapsen tilanne on kuitenkin yksilöllinen eikä kaikkien käytettävissä olevien asiantuntijoiden ole välttämätöntä työskennellä lasten kanssa samalla intensiteetillä. Mikäli lapsella ei esimerkiksi ole päihdeongelmaa, ei päihdehoidon asiantuntemus ole lapsen kuntoutumisessa todennäköisesti keskeistä.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että asiantuntijoiden on seurattava ja arvioitava lapsen kuntoutumisen edistymistä säännöllisesti yhteistyössä lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatushenkilökunnan kanssa. Ehdotettu säännös loisi asiantuntijoille seuranta-, arviointi- ja yhteistyövelvoitteen. Lisäksi säädettäisiin arvioinnin sisällöstä. Ehdotuksen mukaan asiantuntijoiden olisi arvioitava sijoitukselle annettujen tavoitteiden, moniammatillisen tuen, kuntoutuksen ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen. Lisäksi asiantuntijoiden on arvioitava samalla lapseen kohdistettujen 71 §:ssä tarkoitettujen erityisten rajoitusten tarpeellisuutta. Lisäksi 1 momentissa todettaisiin, että mikäli 49 a §:n mukaiset perusteet 71 §:ssä tarkoitettujen erityisten rajoitusten jatkamiselle ovat edelleen olemassa, arvioinnissa on otettava kantaa rajoituksen toteuttamisen sisältöön ja laajuuteen. Säännös on välttämätön, jotta lapsen perusoikeuksia rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksia ja tarvetta tulisi arvioitua säännöllisesti. Säännös velvoittaisi eri asiantuntijoita osallistumaan niiden edellytysten arvioitiin, joita erityisten rajoitusten toimeenpano edellyttää. Heidän tulisi myös ottaa kantaa kyseisten rajoitusten sisältöön ja laajuuteen. Säännökset edellyttävät, että asiantuntijoiden tulee tuottaa tietoa lapsen sijoituksen edistymisestä. Asiantuntijoiden tuottamalla arviolla on merkitystä myös lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän päätöksenteolle, koska hänen tulisi huomioida se päätöksiä tehdessään. Lisäksi säädettäisiin siitä, että tarvittaessa on hankittava myös muun asiantuntijan arvio lapsen kuntoutumisen edistymisen arvioimiseksi ja lapsen tarpeisiin vastaamiseksi. Momentissa tarkoitettua tarvearviointia olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että asiantuntijoiden on koottava 1 momentissa tarkoitettu arvio vähintään neljän kuukauden välein lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle asiakassuunnitelman tarkistamisen tueksi. Tavoitteena olisi varmistaa, että 49 a §:n mukaisiin sijoitusperusteisiin ja lapsen tarpeisiin vaikutettaisiin tehokkaasti sijoituksen aikaisella työskentelyllä. Tämä toteutuisi etenkin arvioimalla sijoituksen ja kuntoutumisen etenemistä. Jotta arviointi olisi riittävän systemaattista, asiakassuunnitelmaa ja sitä täydentävää hoito- ja kasvatussuunnitelmaa tulisi tarkistaa ja tarkentaa riittävän usein. Riittävän tiheästä tarkastusvälistä säätäminen olisi välttämätöntä, jotta lapsen sijoituksen etenemistä tosiasiassa seurattaisiin ja vaikutuksia arvioitaisiin aktiivisesti. Menettelyllä voitaisiin vaikuttaa siihen, että lasta ei vain säilytettäisi suljetuissa olosuhteissa, vaan työskentely olisi aktiivista ja tavoitteellista. Lisäksi säädettäisiin, että asiantuntijoiden arvio olisi tehtävä kirjaukset lapsen asiakasasiakirjoihin 33 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kuntouttavan suljetun laitospalvelun sijoituksen aikana lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on suunniteltava lapsen sijaishuollon toteuttaminen sijoituksen päätyttyä kuntouttavassa suljetussa laitospalvelussa. Säännös velvoittaisi suunnittelemaan sijoituksen jälkeistä aikaa ja varautumaan siirtymävaiheen aikaiseen työskentelyyn siten, että siirtymä vastaisi tarkoituksenmukaisella tavalla lapsen tarpeisiin.
Erityisen huolenpidon jakso
Erityinen huolenpito esitetään muutettavaksi erityisen huolenpidon jaksoksi ja kokonaisuus ehdotetaan siirrettäväksi nykyisestä rajoituksia koskevasta 11 luvusta (71–73 §:t) sijaishuoltoa koskevaan lukuun, jonne ehdotetaan säädettävän uudet säännökset 60 a–60 c erityisen huolenpidon jaksoa koskien. Muutos selkeyttäisi nykytilaa ja vahvistaisi erityisen huolenpidon sisällöllistä luonnetta ja tavoitetta. Kyse ei siis olisi rajoitustoimenpiteestä, vaan sijaishuollossa olevalle lapselle järjestettävästä erityisestä hoidosta ja huolenpidosta. Erityisen huolenpidon jakson aikana olisi mahdollista käyttää 11 luvun rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä sekä ehdotetussa 72 §:ssä säädettyjä erityisiä rajoituksia. Nämä säännökset sisältyisivät 11 lukuun. Lain 11 luvun 72 §:n mukaisten rajoitusten käyttö perustuisivat erityisen huolenpidon sijoituspäätökseen. Muiden 11 luvun rajoitusten osalta noudatettaisiin niitä koskevaa päätöksentekoa. Käsite erityisen huolenpidon jakso kuvaisi nykyistä paremmin erityisen huolenpidon luonnetta määräaikaisena sijaishuoltopalveluna.
60 a §. Erityisen huolenpidon jakso.
Pykälässä säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson tarkoituksesta, sisällöstä ja edellytyksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson tarkoituksesta ja siihen yhdistettäisiin säännöksiä nykyisistä 71 § ja 72 § 1 momentista. Nykyistä 71 §:n otsikkoon lisättäisiin jakson käsite, jolla täsmennettäisiin palvelun määräaikaista luonnetta. Erityisen huolenpidon jakson määritelmä olisi sisällöltään lähes sama voimassa olevan määritelmän kanssa. Erityisen huolenpidon jaksolla tarkoitettaisiin jatkossakin sijaishuollossa olevalle 12 vuotta täyttäneelle lapselle lastensuojelulaitoksessa toteutettavaa erityistä, moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa. Erityisen huolenpidon jakson tavoitteena on katkaista lapsen häntä itseään vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa lapselle annettava kokonaisvaltainen huolenpito
.
Määritelmä vastaa sisällöllisesti nykyistä sääntelyä. Yleisen tason tavoitteet täsmentyvät ja saavat yksityiskohtaisen sisältönsä jaksolle sijoitettavien lasten yksilöllisten tilanteiden perusteella, kuten muussakin lastensuojelussa. Nykyisen 71 §:n mukaisesta määritelmästä muutettaisiin järjestää-verbi verbiin toteuttaa, jolla selkeytettäisiin nykyisen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvelvoitteen ja erityisen huolenpidon palvelun konkreettisen toteuttamisen välistä suhdetta. Hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille kuuluu lastensuojelun sijaishuollon järjestämisvelvoite, mutta erityistä huolenpitoa voidaan toteuttaa sen tuottamisen edellytykset täyttävässä lastensuojelulaitoksessa. Erityisen huolenpidon jaksoja voitaisiin toteuttaa joko kyseisen palvelun tuottamiseen erikoistuneessa lastensuojelulaitoksessa tai laitoksen asuinyksikössä tai lapsen omassa sijaishuoltopaikassa, mikäli erityisen huolenpidon toimeenpanoa koskevat edellytykset täyttyisivät.
Ehdotetussa 1 momentissa muutettaisiin viittaussäännös erityisen huolenpidon jakson aikana toteutettaviin rajoituksiin siten, että jakson aikana lasta rajoitettaisiin lapsen hoidon ja huolenpidon edellyttämässä laajuudessa siten kuin 72 §:ssä säädetään. Lukuun 11 sisältyvän 72 §:n mukaan erityisen huolenpidon jaksolle sijoitetun lapsen liikkumista rajoitettaisiin koko jakson ajaksi. Ehdotettu sääntely vastaisi lapsen liikkumisvapauden rajoittamisen osalta käytännössä nykytilaa ja erityisen huolenpidon jakso toteutettaisiin jatkossakin tiiviisti kontrolloidussa ja suljetun kaltaisessa asuinyksikössä. Sen lisäksi mitä 72 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, EHO-jaksolla voitaisiin käyttää tarvittaessa myös muita 11 luvussa säädettyjä rajoituksia soveltuvin osin. EHO-jakso ei saisi olla jatkossakaan luonteeltaan säilyttävää tai lasta rankaisevaa, vaan palvelun tulee olla sisällöllisesti erityistä ja moniammatillisuuteen perustuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Momentissa säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson tavoitteesta yleisellä tasolla siten, että sen tavoitteena on katkaista lapsen häntä itseään vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa lapselle annettava kokonaisvaltainen huolenpito. Määritelmä vastaa sisällöllisesti nykyistä sääntelyä. Yleisen tason tavoitteet täsmentyvät ja saavat yksityiskohtaisen sisältönsä jaksolle sijoitettavien lasten yksilöllisten tilanteiden perusteella, kuten muussakin lastensuojelussa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson järjestämisen edellytyksistä. Jakso voitaisiin toteuttaa silloin, kun lapsen oma käyttäytyminen vakavasti vaarantaa hänen henkeään, terveyttään tai kehitystään. Voimassa olevasta sääntelystä ehdotetaan poistettavaksi ”vakava päihde- tai rikoskierteen katkaiseminen” nimenomaisena sijoitussyynä. Ehdotuksen mukaisesti tarkoituksena olisi, että kaikkein vakavimpien päihde- tai rikoskierteiden katkaisemiseen vastattaisiin jatkossa uudella kuntouttavalla suljetulla laitospalvelulla. Lapsen sijoittaminen erityisen huolenpidon jaksolle olisi kuitenkin jatkossakin mahdollista, jos lapsen tilanne edellyttää päihteiden käyttöön tai rikollisuuteen kytkeytyvän käyttäytymisen katkaisemista erityisen huolenpidon keinoin. Esimerkiksi OTKESn mukaan nykyisellä erityisen huolenpidon palvelulla ei pystytä riittävän tehokkaasti vastaamaan lasten vaikeisiin päihdeongelmiin ja päihdekierteiden katkaisemiseen. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi tehdä punnintaa ja arviointia lapsen yksilöllisen tilanteen perusteella siitä, pystyttäisiinkö lapsen tarpeisiin vastaamaan riittävästi erityisen huolenpidon jaksolla. Ehdotetusta säännöksestä poistettaisiin nykyisen 72 §:n 1 momentissa oleva viittaus lapsen erittäin tärkeään yksityiseen etuun sijoituksen edellytyksenä. Lapsen sijoittaminen erityisen huolenpidon jaksolle tulisi jatkossakin perustua LsL:n velvoitteiden mukaisesti lapsikohtaisen edun punnintaan, tarveharkintaan ja päätöksentekoon, jonka takia nimenomainen viittaus yksityiseen etuun ehdotetaan poistettavaksi.
Lisäksi 2 momentin säännöksen mukaisesti sijoituksen edellytyksenä olisi jatkossakin voimassa olevan sääntelyn mukaisesti se, että sijaishuoltoa ei ole lapsen hoidon ja huolenpidon tarve huomioon ottaen mahdollista järjestää muulla tavoin eivätkä terveydenhuollon palvelut sovellu käytettäviksi erityisen huolenpidon jakson sijaan. Erityisen huolenpidon jaksolla ei voitaisi jatkossakaan korvata esimerkiksi lapsen tarvitsemaa psykiatrista sairaalahoitoa.
60 b §. Päätös erityisen huolenpidon jaksosta.
Pykälä on uusi.
Siinä säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson toteuttamisen edellyttämästä päätöksestä ja sen valmistelusta sekä jakson aikarajoista, jakson päättämisestä sekä jakson aikaisesta sijaishuoltopaikasta. Ehdotettu pykälä sisältäisi sekä voimassa olevaa että uutta sääntelyä. Sen tavoitteena olisi selkiyttää nykytilaa.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että erityisen huolenpidon jaksosta olisi tehtävä määräaikainen päätös. Ehdotettu säännös vastaisi nykytilaa, mutta korostaisi aiempaa täsmällisemmin erityisen huolenpidon jakson ja sitä koskevan päätöksen määräaikaisuutta. Lisäksi ehdotetaan, että voimassa olevan 72 §:n 3 momentissa säädettyä erityisen huolenpidon enimmäiskestoa muutettaisiin. Jatkossa päätös voitaisiin tehdä 90 vuorokaudeksi kerrallaan nykyisen 30 vuorokauden sijaan. Päätöksen määräajan laskemista ja raukeamista koskevaan sääntelyyn ehdotetaan lisättävän jakson käsite, mutta muutoin ehdotettu sääntely olisi yhteneväinen voimassa olevan sääntelyn kanssa. Määräaika laskettaisiin jatkossakin erityisen huolenpidon jakson tosiasiallisesta aloittamisesta. Päätös erityisen huolenpidon järjestämisestä raukeaisi, jollei täytäntöönpanoa olisi voitu aloittaa 90 vuorokauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi päätöksen sisältöä täsmentävä säännös. Ehdotuksen mukaan erityisen huolenpidon jaksoa koskevaan päätökseen olisi kirjattava jakson perusteet, tavoitteet, hoito- ja kuntoutusmuodot ja muut tukitoimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä korostaisi työskentelyn tavoitteellisuutta ja sisällön määrittelyn tärkeyttä. Erityisen huolenpidon jakson tulisi olla jatkossakin yksilöllisesti hyvin suunniteltua ja tavoitteellista hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta. Päätöksen ja erityisen huolenpidon jakson pituutta tulisi jatkossakin arvioida lapsikohtaisesti ja lapsen yksilöllisiin tarpeisiin perustuen.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi erityisen huolenpidon jakson jatkopäätöksestä. Näin ollen kaksivaiheinen päätöksentekorakenne ehdotetaan säilytettävän. Voimassa olevan 72 §:n 3 momentissa säädetyn jatkopäätöksen enimmäiskestoa ehdotetaan muutettavaksi 60 vuorokaudesta 90 vuorokauteen. Sijoituksen jatkopäätöksen edellytyksiä koskevaan sääntelyyn ehdotetaan viittausta 60 a §:n säännökseen. Lisäksi ehdotetaan, että erityisen huolenpidon jatkamisen edellytykseksi säädettäisiin nykyistä tarkkarajaisemmin siitä, että jatkaminen olisi lapsen hengen, terveyden tai turvallisuuden ja lapsen tarpeenmukaisten palvelujen järjestämisen kannalta välttämätöntä. Ehdotettu lisäedellytys olisi tarpeellinen, koska erityisen huolenpidon jaksojen kesto ehdotetaan kaksinkertaistettavaksi enintään 90 vuorokaudesta maksimissaan 180 vuorokauteen. Määräaikainen päätös itsessään ei olisi peruste jakson jatkamiselle, vaan tilannetta olisi seurattava jatkuvasti. Esimerkiksi päihdekierteen katkaiseminen ja mahdollisesti riippuvuustasoiseksi muodostuneesta päihdeongelmasta irti pääseminen voi vaatia erityisen huolenpidon jakson jatkamista lapsen hengen ja terveyden turvaamiseksi. Vieroitusoireet voivat kestää useita viikkoja ja riippuvuuden katkaiseminen voi viedä kuukausia. Erityisen huolenpidon jaksoille sijoitetaan myös esimerkiksi vakavasti itsetuhoisia lapsia, joiden palvelutarpeet voivat edellyttää kuukausien työskentelyä muutosten aikaansaamiseksi. Tällöin on usein kyse lapsen hengen ja terveyden turvaamisesta. Jatkopäätökseen olisi myös kirjattava jakson jatkamisen perusteiden lisäksi jatkojakson aikaiset tavoitteet sekä ne hoito- ja kuntoutusmuodot ja muut tukitoimet, joilla tavoitteiden saavuttamiseen pyritään.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson päätöksen perusteena olevasta moniammatillisesta arviosta. Säännös koskisi nykysääntelyn ja käytännön mukaisesti jaksosta tehtävää ensimmäistä päätöstä. Moniammatillista arviota koskeva sääntely siitä, millaisten asiantuntijoiden asiantuntemukseen arvion tulee perustua, on muodoltaan ehdoton. Sen mukaan päätöksen tulee perustua kasvatukselliseen, sosiaalityön, psykologiseen ja lääketieteelliseen asiantuntemukseen. Käytännössä tosiasiallinen päätös saatetaan tehdä ensin ja tämän jälkeen odotetaan tarvittavien asiantuntija-arvioiden valmistumista, jotta virallinen päätös voidaan tehdä.
Wennberg, M., Rausmaa, S., Luomala, N. & Ristikari, T. (2023) Selvitys valtion koulukotien EHO-osastoille sijoitettujen nuorten nykytilanteesta. Itlan raportit ja selvitykset 2023:1, s. 15.
Jaksojen tavoitteet liittyvät tyypillisesti kriisiytyneen tilanteen pysäyttämiseen ja vakauttamiseen, karkailun ja päihteiden käytön katkaisuun sekä koulunkäynnin edistämiseen. Usein vasta jakson aikana pystytään tekemään tarvittavat tutkimukset ja arvioimaan lapsen tuen tarvetta.
Mt., s. 16.
Moniammatillista arviota koskevan säännöksen ehdottomuutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa todettaisiin ne alat, joiden asiantuntemukseen arvion tulisi ainakin perustua. Jatkossakin edellytettäisiin kasvatukselliseen, sosiaalityön ja lääketieteelliseen asiantuntemukseen perustuvien arvioiden hankkimista päätöksenteon tueksi. Samalla ehdotetaan psykologisen asiantuntemuksen poistamista ehdottomana vaatimuksena säännöksestä. Jatkossakin päätöksenteon tueksi olisi mahdollista hankkia psykologin lausunto lapsikohtaisten tarpeiden mukaisesti. Ehdotettu sääntely ei poissulje myöskään muiden mahdollisten asiantuntijoiden asiantuntemuksen hyödyntämistä moniammatillisen arvion laadinnassa. Säännösmuutos olisi tarpeellinen, jotta lapsen erityisen huolenpidon jaksolle pääsy ei hidastuisi asiantuntijalausuntojen saamiseen kuluvan ajan takia. Kyseessä voi olla tilanne, jossa lapsen edun toteutumisen sekä hengen ja terveyden turvaamisen kannalta olisi välttämätöntä saada lapsi mahdollisimman nopeasti erityisen huolenpidon jaksolle. Nykytilanteessa tämä ei ole välttämättä mahdollista, jos moniammatillisia lausuntoja ei saada. Etenkin psykologien lausuntojen saamisessa on ollut vaikeuksia.
Wennberg, M., Rausmaa, S. & Kortelainen, J. (2020) Erityisen huolenpidon nuorten palvelupolut. Itlan raportit ja selvitykset 2020:3, s. 11.
Niitä on hankittu muun muassa ostopalvelupsykologeilta. Lausunto on voinut perustua ainoastaan kirjalliseen aineistoon, eikä psykologi ole välttämättä tavannut lasta arviota laatiessaan. Psykologin asiantuntemuksen merkitys päätöksenteon tukena voisi korostua jatkossakin esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsella on olemassa oleva kontakti psykologiin. Psykologisen asiantuntemuksen saatavuus jakson aikana on erittäin tärkeää, jotta psykologi voi työskennellä lapsen kanssa jakson aikana. Näin ollen nykyisen ehdottomuuden väljentäminen olisi perusteltua.
Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin erityisen huolenpidon jakson päätöksentekotoimivallasta. Päätöksen erityisen huolenpidon jaksosta ja sen jatkamisesta tekisi 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Säännös vastaisi nykytilaa. Erityisen huolenpidon jakso olisi lopetettava välittömästi, jos jakso osoittautuu tehottomaksi sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tai kun sen tarvetta ei enää ole. Tehottomuus voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa lapsi tarvitsee sairaalahoitoa tai kehitysvammalain mukaista erityishuoltoa erityisen huolenpidon jakson sijaan. Jakson päättämisen perusteita tulisi arvioida lapsikohtaisesti. Lopettamisesta päättäisi 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Lopettamisesta voisi päättää myös muu hyvinvointialueen toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija, mikä olisi muutos nykytilaan verrattuna. Erityisen huolenpidon jakson päättämistä ja päätöksentekotoimivaltaa koskeva sääntely noudattaisi edellä mainittua muutosta lukuun ottamatta nykytilaa. Säännökseen lisättäisiin jakson käsite.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että jos erityisen huolenpidon jakso järjestetään muualla kuin lapsen omassa sijaishuoltopaikassa, hyvinvointialue voisi irtisanoa edellä tarkoitetun erityisen huolenpidon jaksoa edeltäneen sijaishuoltopaikan. Irtisanomisen tulisi perustua lapsen tilanteen kokonaisarviointiin ja lapsikohtaiseen harkintaan. Säännös olisi uusi ja sen tavoitteena olisi selkeyttää käytännössä epäselväksi osoittautunutta nykytilaa. Jatkossa hyvinvointialuetta ei voitaisi automaattisesti velvoittaa säilyttämään lapselle kahta samanaikaista sijaishuoltopaikkaa erityisen huolenpidon jakson aikana. Erityisen huolenpidon jaksoille tehtävät sijoitukset johtuvat pääsääntöisesti siitä, että lapsen sijaishuoltoa ei ole voitu muutoin järjestää lapsen tarpeisiin vastaavalla tavalla. Taustalla vaikuttavia tekijöitä on yleensä useita, mutta yhtenä tekijänä voi olla lapsen tarpeisiin nähden soveltumaton sijaishuoltopaikka. Tulkinta siitä, että sijaishuoltopaikka tulisi tästä huolimatta säilyttää erityisen huolenpidon jakson ajan, voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen lopputulemaan. Aiemman sijaishuoltopaikan varaaminen esimerkiksi koko 180 vuorokauden ajanjaksoksi merkitsee myös huomattavia kustannuksia hyvinvointialueelle. Tilanne voi olla myös se, että lapsen aiempi sijaishuoltopaikka irtisanoutuu itse eikä ole halukas jatkamaan lapsen kanssa työskentelyä jakson aikana eikä sen jälkeen. Säännöksellä mahdollistettaisiin hyvinvointialueelle toimivaltaa tehdä lapsikohtaista harkintaa asiassa. Lapsen edun punnintaa tulee tehdä 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhteistyössä asianosaisten kanssa ja ottaen huomioon myös 50 §:n säännökset. Harkinnassa on tarkoituksenmukaista huomioida muun muassa erityisen huolenpidon jakson arvioitu kesto ja jakson jälkeinen suunnitelma. Irtisanomista ei tule siten perustella ainoastaan kustannussyillä. Irtisanomisesta päättäisi 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian vastaavalla tavalla kuin LsL:n 43 §:n 3 momentissa säädetään.
60 c §.Erityisen huolenpidon jakson toimeenpano
. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin edellytyksistä, joita erityisen huolenpidon jaksoja toteuttavalla lastensuojelulaitoksella tulisi olla. Erityisen huolenpidon jakso voitaisiin järjestää lastensuojelulaitoksessa, jonka käytettävissä olisi sen toteuttamiseksi riittävä kasvatuksellinen, sosiaalityön, psykologinen ja lääketieteellinen asiantuntemus. Ehdotus olisi voimassa olevan sääntelyn mukainen lukuun ottamatta kahta käsitemuutosta. Erityisen huolenpidon käsite muutettaisiin erityisen huolenpidon jaksoksi. Voimassa olevan 73 §:n 1 momentissa käytetään järjestämisen käsitettä, mutta ehdotetussa säännöksessä jälkimmäinen järjestämisen käsite ehdotetaan muutettavaksi toteuttamisen käsitteeksi. Ehdotuksen tavoitteena on selkiyttää järjestämisen käsitteen käyttöä. Hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki vastaavat erityisen huolenpidon jakson järjestämisestä, jonka takia järjestämisen käsite ehdotetaan säilytettäväksi ehdotetun 1momentin ensimmäisen lauseen ensimmäisessä kohdassa edellä mainitun järjestämisvastuun selkeyttämiseksi. Julkiset ja yksityiset palveluntuottajat voisivat jatkossakin tuottaa erityisen huolenpidon jaksoja, jonka takia ehdotetaan, että 1 momentin ensimmäisen lauseen sivulauseessa käytettäisiin toteuttamisen käsitettä. Tällä muutettaisiin voimassa olevaa sääntelyä. Vastaavaa käsitemuutosta ehdotetaan momentin toiseen lauseeseen. Muutokset vastaisivat paremmin nykytilaa.
Erityisen huolenpidon käsite ehdotetaan muutettavaksi erityisen huolenpidon jakson käsitteeksi myös 1 momentin toiseen lauseeseen. Muilta osin ehdotetun 1 momentin säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa sääntelyä. Erityisen huolenpidon jaksoja toteuttavassa laitoksessa tulisi olla toiminnan edellyttämä tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilöstö ja erityisen huolenpidon jakson järjestämiseksi terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan asianmukaiset tilat. Erityisen huolenpidon jaksot ovat luonteeltaan muuta lastensuojelun laitoshoitoa intensiivisempää siten, että lapset ovat pääsääntöisesti ympärivuorokautisesti paikalla asuinyksikössä koko jakson ajan ja heidän kanssaan työskennellään tiiviisti tarkoin strukturoitua päivä- ja viikko-ohjelmaa noudattaen. Jaksoja toteutetaan hyvin rajatussa toimintaympäristössä. Esimerkiksi opetus toteutuu usein asuinyksikön tiloissa.
Pykälän 2 momentin ensimmäisessä lauseessa säädettäisiin, että erityisen huolenpidon jakson aikana 1 momentissa mainittujen asiantuntijoiden olisi tavattava lasta säännöllisesti sekä osallistuttava lapsen erityisen huolenpidon jakson suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin. Ehdotus vastaisi voimassa olevan 73 §:n 2 momentin sääntelyä lukuun ottamatta erityisen huolenpidon käsitteeseen tehtävää täsmennystä. Lisäksi ehdotetaan, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän olisi suunniteltava lapsen sijaishuollon toteuttaminen erityisen huolenpidon jakson jälkeen. Suunnittelu ei edellyttäisi erillisen kirjallisen suunnitelman tekemistä, mutta siitä olisi tarkoituksenmukaista tehdä tarvittavat kirjaukset lapsen asiakasasiakirjoihin. Erityisen huolenpidon jakson aikaisesta kirjaamisesta ja asiakassuunnitelman päivittämisestä ei jatkossa säädettäisi erikseen, koska niitä koskevia velvoittavia säännöksiä tulee joka tapauksessa noudattaa lain edellyttämällä tavalla. Suunnittelua olisi tehtävä yhdessä lapsen, jakson jälkeisen sijaishuoltopaikan ja erityisen huolenpidon jakson aikaisen henkilökunnan kanssa. Huomiota tulisi kiinnittää eteenkin niihin toimiin, joilla voitaisiin tukea lapsen turvallista siirtymää jakson jälkeiseen sijaishuoltopaikkaan ja joiden avulla voitaisiin varmistaa jaksolla saavutettujen tavoitteiden myönteiset tulokset jakson jälkeen. Tarvittaessa olisi kuultava myös 1 momentissa mainittuja asiantuntijoita tai hyödynnettävä 14 §:ssä säädettyä monialaista asiantuntijaryhmää. Lapsen tarpeista ja tilanteesta johtuen voi olla tarpeen konsultoida myös muita asiantuntijoita. Ennakoivalla suunnittelulla voitaisiin vahvistaa erityisen huolenpidon jakson aikana saavutettujen muutosten jatkuvuutta jakson jälkeiseen aikaan. Samalla lapsen tuleva sijaishuoltopaikka pystyisi varautumaan lapsen muuttoon ja saisi tarvitsemaansa tietoa lapsen yksilöllisistä tarpeista ja muutosten kannattelussa tarvittavista keinoista. Vaikka tuleva sijaishuoltopaikka olisi lapselle entuudestaan tuttu, siirtymävaiheen työskentelyä olisi tarkoituksenmukaista suunnitella huolellisesti.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että erityisen huolenpidon jakson aikana lapselle olisi tehtävä tarvittavat lääkärintarkastukset. Säännös vastaisi sisällöllisesti voimassa olevaa sääntelyä. Velvoite lääkärintarkastusten tekemiseen on välttämätöntä säilyttää, jotta lapsen terveydenhuollollisiin tarpeisiin voitaisiin tarkoituksenmukaisesti vastata. Tämä voi edellyttää esimerkiksi lapsen hoitamista terveydenhuollon yksikössä sijaishuollon sijaan.
11 luku
Lapsen erityistä suojelua turvaavat rajoitukset sijaishuollon aikana
Luvun otsikkoa muutettaisiin, jotta se paremmin kuvaisi luvussa säädettyjen rajoitusten oikeudellista merkitystä.
61 §.Säännösten soveltamisala
. Pykälään 1 momenttia esitetään muutettavaksi 11 lukuun esitettyjen muutosten johdosta. Momenttiin lisättäisiin ehdotetut uudet rajoitustoimenpiteitä koskevat pykälät, joita voidaan käyttää ainoastaan laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa. Momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että ehdotetussa 69 d §:ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää perhehoitona järjestettävässä sijaishuollossa sekä maininta siitä, että poliisin virka-apua koskevaa 69 e §:n säännöstä sovellettaisiin sekä laitoshuoltona että perhehoitona järjestettävässä sijaishuollossa. Tämän lisäksi erikseen todettaisiin, että 71 §:n mukaisia erityisiä rajoituksia voitaisiin käyttää ainoastaan sinä aikana, kun lapsi on sijoitettuna 49 a §:ssä tarkoitettuun kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun. Lisäksi todettaisiin, että 72 §:n mukaisia erityisiä rajoituksia voitaisiin käyttää ainoastaan 60 a §:ssä tarkoitetun erityisen huolenpidon jakson aikana.
62 §.Yhteydenpidon rajoittaminen
. Pykälään säädetään uusi 3 momentti. Sen lisäksi mitä 1 ja 2 momentissa säädetään lapsen yhteydenpidon rajoittamisen mahdollisuudesta, 3 pykälässä säädettäisiin lapsen yhteydenpidon rajoittamisen mahdollisuudesta henkilöihin, joita ei ennalta kyetä tunnistamaan. Lapsen yhteydenpitoa rajoitetaan käytännössä myös muihin, kun hänelle perinteisesti läheisesti katsottaviin ihmisiin. Näiden henkilöiden nimet eivät aina ole tiedossa, ja lapsi voi kokea henkilöt itselleen läheisiksi, vaikka hänen suojelemisekseen yhteydenpitoa henkilöihin olisi kuitenkin perusteltua rajoittaa. Ehdotettu yhteydenpidon rajoittaminen olisi mahdollista tehdä, kun rajoituksen tarkoituksena on katkaista lapsen vakavasti itseään vahingoittava käyttäytyminen tai lapsen päihde- taikka rikoskierre. Rajauksen kohteena oleva henkilöjoukko muodostuisi näin tämän suojelutehtävän kautta. Säännös voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi ei kerro tai tiedä niiden henkilöiden oikeita nimiä, keneltä hän ostaa päihteitä. Erilaisten viestintävälineiden ja -alustojen välityksellä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, päihteiden hankkiminen ja rekrytointi verkottuneeseen rikolliseen toimintaan tai jengirikollisuuteen on aiempaa helpompaa. Tilanne voi olla käsillä myös silloin, kun lapsi on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ns. itsetuho-ryhmissä ja näiden kautta vaarantaa henkeään ja terveyttään ja olisi tärkeää irrottaa lapsi näistä yhteyksistä. Se, ettei lapsi kerro tai on passiivinen henkilöistä voi johtua esimerkiksi siitä, että hänellä ei ole voimaa vastustaa päihteitä käyttävien tai myyvien henkilöiden yhteydenpitoa taikka hän pelkää näitä henkilöitä. Lapsi voi myös olla edellä mainittuihin henkilöihin nähden alisteisessa asemassa eikä siksi kerro asiasta mitään tai on passiivinen. Lapsi ei välttämättä itsekään pysty yksilöimään henkilöitä. On kuitenkin huomattava, ettei rajoitusta ei tule käyttää varmuuden vuoksi. Rajoitusta tehtäessä on myös otettava huomioon lain 61 a §:ssä säädetyt rajoitusten käytön yleiset edellytykset kuten aina 11 luvun mukaisissa toimenpiteissä. Rajoitusta tehtäessä on myös huolehdittava, ettei rajoituksella tarpeettomasti rajata lapselle läheisten henkilöiden piiriä. Tämä edellyttää, että lapsen läheispiiristä tulee käytännössä olla varsin hyvä tuntemus päätöksentekohetkellä. Luonnollisesti myös lapsen tilanteeseen vaikuttavista seikoista, kuten esimerkiksi lapsen päihteiden käytöstä tai rikolliseen toimintaan suuntautumisesta taikka sosiaalisen median käytöstä ja yhteydenpidon vaikutuksista näihin tulee olla lapsen asioista vastaava olla sosiaalityöntekijällä perusteltu käsitys, jotta rajoitus on mahdollista tehdä. Säädettäessä uudesta 3 momentista nykyinen voimassa oleva 3 momentti siirtyy 4 momentiksi. Lisäksi nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi ja samalla sitä muutettaisiin huomioiden uusi 3 momentti niin, että siinä viitattaisiin edellä olevien 1-3 momenttien sijasta momentteihin 1-4.
63 §.Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös
. Ehdotuksessa pykälän rakennetta ja sen 1 ja 2 momentin sisältöä muutettaisiin. Pykälässä olisi jatkossa 3 momenttia. Ensimmäisessä momentissa viitataan 62 §:n 1–3 momentin sijasta 1–4 momentteihin. Lisäksi momenttiin lisätään, että päätettäessä lapsen yhteydenpidon rajoittamisesta 62 §:n uuden 3 momentin mukaisesti henkilöihin, joiden henkilöllisyyttä ei kyetä yksilöimään, päätöksessä on mainittava ne 62 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilöt, joita yhteydenpidon rajoitus ei koske. Yhteydenpidon rajoittaminen ei tunnettuihin henkilöihin rajoittaa lapsen oikeutta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikki sosiaalinen yhteydenpito ei tilanteessa olisi kuitenkaan haitallista itse lapselle, joten rajoituksen toimeenpanon yhteydessä tulee turvata se, että lapsi voi muutoin ylläpitää yhteyttä itselleen läheisiin henkilöihin
.
Yksilöimätöntä henkilöä ei yhteydenpidon rajoittamista koskevassa hallintoasiassa voida kuulla eikä päätöstä antaa tiedoksi eikä rajoituspäätös tuntemattomaan kohderyhmään tällöin tule lainvoimaiseksi, koska valitusajan alkaminen kytkeytyy päätöksen tiedoksiantoon. Päätös on kuitenkin lapsen suojelemiseksi perusteltua tehdä 3 momentissa esitetyistä syistä johtuen. Jos aikaisemmin yksilöimättömän henkilön henkilöllisyys myöhemmin selviää, asiassa toimittaisiin 62 ja 63 §:n mukaisesti. Mikäli henkilön katsottaisiin olevan lapsen läheinen ja yhteydenpitoa häneen tulisi rajata, asiassa tulisi antaa uusi muutoksenhakukelpoinen päätös, joka annetaan tiedoksi asianosaisille. Päätösprosessi kuulemismenettelyineen ja henkilön asianosaisasema esimerkiksi tietojen saannin osalta voivat kuitenkin lapsen kannalta olla haitallisia.
Pykälän 2 momenttia lyhennettäisiin selkeyden vuoksi. Nykyiseen tapaan 2 momenttiin sisältyisi sääntely siitä, että yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian tai lapsen kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä. Jos rajoittamista on tarpeen jatkaa päättää asiasta 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.
Lyhytaikaisesta enintään 30 vuorokautta kestävästä yhteydenpidon rajoittamista säänneltäisiin 3 momentissa. Rajoittamisesta voisi tällöin päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja tai hänen sijaisensa. Rajoittamisen osalta viitattaisiin 62 §:n 1 ja 2 momentin lisäksi myös ehdotettavaan uuteen 3 momenttiin. Rajoittamistoimivaltaa laajennettaisiin myös laitoksen johtajan sijaiselle. Tämä vahvistaisi mahdollisuuksia rajoittaa lapsen yhteydenpitoa kiireellisissä tilanteissa, kun se on välttämätöntä esimerkiksi päihteiden hankkimisen, päihteiden käytön tai karkaamisen estämiseksi ja kun sosiaalityöntekijä eikä laitoksen johtaja ole tavoitettavissa. Pykälän 3 momentissa todettaisiin nykyistä 2 momenttia vastaavasti, että yhteydenpidon rajoitus on lopetettava heti, kun se ei enää ole 62 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen.
65 §.Aineiden ja esineiden poisottaminen lastensuojelulaitoksessa.
Pykälä ja sen otsikko muutettaisiin kokonaan. Pykälä koskisi laitoshoitoa kuten tälläkin hetkellä, mutta siinä säädettäisiin keskeisesti 4 b §:ssä tarkoitettujen aineiden ja esineiden poisottamisen toimeenpanosta laitoksessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimivallasta poisottamisen toteuttamiseksi käyttää sellaisia välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Poisottamiseen toimivaltainen henkilö olisi laitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Pykälä ei näin ollen koskisi perhehoitoa.
Edellä 4 b §:ssä lueteltujen ja lapsen hallussa olevien aineiden ja esineiden poisottamisen ensisijainen lähtökohta olisi aina kaikissa lapsen sijoituksen muodoissa kasvatuksellinen, lapsen huolenpitoon ja valvontaan liittyvä toimenpide, josta säädetään 4 a §:n 1 momentissa. Kun 4 b §:ssä säädettyjen aineiden ja esineiden saaminen pois lapsen hallusta edellyttää lapsen itsemääräämisoikeuteen sekä lapsen henkilökohtaiseen vapauteen sekä lapsen koskemattomuuteen puuttuvaa voimakeinojen käyttöä, tulee siihen liittyvästä toimivallasta säätää erikseen 11 luvussa.
Lapseen kohdistuvien voimakeinojen ja niissä käytettävän voimakäytön tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto ja sen käyttöä on aina arvioitava suhteessa sillä saatavaan etuun. Pykälän 1 momentissa korostettaisiin, että 4 b §:ssä säädettyjen aineiden ja esineiden poisottaminen voimakeinoin voidaan toteuttaa ainoastaan käyttäen sellaisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Voimassa olevassa lastensuojelulaissa ei säädetä lastensuojelulaitosten hoito- ja kasvatushenkilökunnan toimivallasta käyttää voimakeinoja tilanteessa, jossa lapsen hallussa olevat aineet ja esineet katsotaan tarpeelliseksi ottaa laitoksen haltuun, mutta lapsi vastustaa haltuun ottamista (esim. EOAK/5985/2021).
Oikeudesta voimakeinojen käyttöön tulee aina säätää lailla. Voimakeinojen käsite ja niiden oikeudellinen sisältö määritellään rikoslain 4 luvussa. Rikoslain 4 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin. Erityislainsäädännössä, kuten lastensuojelulaissa, ei voida määrätä jonkin keinon olevan voimakeino, jos se ei rikoslaissa ole sitä. Tällöin kyseisen keinon käyttäminen johtaisi lähtökohtaisesti aina rikosvastuuseen. Voimakeinoja voidaan joutua käyttämään myös hätävarjelu ja pakkotilaa koskevissa tilanteissa (rikoslaki 4 luku 4 § ja 5 §).
Voimakeinojen käyttö edellyttää tarkkaa arviointia siitä, täyttyvätkö tilanteessa 61 a §:ssä säädetyt rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset edellytykset. Lisäksi, jos voimakeinot eivät missään oloissa olisi voineet johtaa tavoiteltuun tulokseen, niitä ei myöskään voida pitää tehtävän suorittamiseksi tarpeellisina. Voimakeinoista on siis luovuttava, jos ne eivät tuottaisi tavoiteltua tulosta. Voimakäyttötilanteet voivat voimankäytön intensiteetiltään olla eriasteisia. Aineiden ja esineiden poisottamistilanteessa voidaan käyttää esimerkiksi lapsen kiinnipitämistä tai intensiteetiltään aina kevyempää esimerkiksi lapsen kädestä otteen ottamista, mikäli se on mahdollista. Kiinnipitämisessä on pyrittävä sen lyhytaikaisuuteen ja noudatettava, mitä kiinnipitämisestä 68 §:n 3 momentissa säädetään. Käytännössä ainakin kiinnipitotilanteen ollessa käsillä, edellyttää tilanne usein useamman henkilökuntaan kuuluvan työntekijän läsnäoloa ja toimivaltuutta voimankäyttöön tilanteen turvallisuuden varmistamiseksi.
Esimerkiksi läsnä olevalla vartijalla ei olisi säännökseen perustuen oikeutta toteuttaa poisottamista, koska vartija ei ole laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Aineiden ja esineiden haltuun ottaminen voi joissain tilanteissa olla oikeutettua myös silloin, kun käsillä on rikoslain hätävarjelua ja pakkotilaa koskevasta tilanteesta (rikoslain 4 luvun 4 ja 5 §).
Voimakeinojen käyttö pykälässä on tarkoitettu turvaamaan viisisijaisena keinona aineiden ja esineiden poisottoa. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin tulee aina toimia niin, että tilanne ei kehity voimankäyttötilanteeksi. Pykälän 2 momentissa säädetäänkin siitä, että lapsen kanssa tulisi ensisijaisesti pyrkiä sopimiseen, kun havaitaan hänellä olevan hallussaan omaisuutta, jota hänellä ei tule olla, vaikka sen arvioitaisiin olevan tuloksetonta. Kiireellisissä tilanteissa lapsen vastustaessa sopimiseen pyrkiminen ei ole tarkoituksenmukaista, jos kyse on lapsen tai muiden henkilöiden vakavasta terveyden tai turvallisuuden vaarasta. Lapselle tulee perustella lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden, miksi lapsen tulee luovuttaa halussaan oleva esine tai aine laitoksen haltuun. Sekä ennen mahdollista voimankäyttöä että sen aikana lapselle on kerrottava, miten lapsen oma käyttäytyminen ja tilanteessa mahdollisesti vaikuttavat muut seikat vaikuttavat siihen, kuinka aineiden ja esineiden poisottaminen toteutetaan ja kuinka siinä huomioidaan lapsen turvallisuus. Tilanteessa lapsen kanssa tulee pyrkiä kommunikoimaan huomioiden lapsen ikä ja kehitystaso. Tilanteessa tulee pyrkiä varmistumaan siitä, että lapsi ymmärtää tilanteen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että voimakeinoihin turvautuneen henkilön tulee antaa laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Tällä turvataan sosiaalityöntekijälle mahdollisuus arvioida keinoja, joilla voitaisiin välttää 1 momentissa säädetyn rajoitustoimenpiteen käyttöön johtavia tilanteita jatkossa.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että voimankäyttötilanteessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä. Voimankäyttövälineitä ovat esimerkiksi teleskooppipatukka, kaasusumutin ja käsiraudat. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. Voimakeinojen käytön liioittelulla tarkoitetaan yleensä tilanteita, joissa on käytetty ankarampia voimakeinoja, kuin on tarpeellista tehtävän suorittamiseksi.
66 §.Henkilöntarkastus
. Pykälää muutettaisiin 1 ja 2 momentin osalta. Henkilöntarkastus laajennettaisiin 1 momenttiin tehtävällä viittausmuutoksella koskemaan 4 b §:ssä aineita ja esineitä.
Pykälän 1 momentissa tehtävä viittaus 4 b §:ään tarkoittaisi jatkossa, että henkilöntarkastuksen piiriin voisi kuulua kaikki 4 b §:n 1–4 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet, jotka kuvataan pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa. Lainsäännössä kiinnitetään huomiota aineisiin ja tuotteisiin, joiden hallussapito lapselta on kielletty. Sääntelyn tavoitteena on lapsen suojeleminen vakavilta terveyshaitoilta. Luvattomien aineiden käytöllä on myös haitallinen yhteys lapsen kasvuun ja kehitykseen. Erityisesti päihteiden ja vaarallisten esineiden kulkeutumista laitoksiin tulee estää tehokkaasti. Myös tupakan ja siihen liittyvä laaja kirjo erilaisia korvikkeita tunnistettaan jopa hengenvaarallisiksi lapsille. Nykyisin lasten yhteydenpidon mahdollisuudet laitoksen ulkopuolelle voivat aiheuttaa selkeää haittaa lapsen sijoituksen onnistumiselle. Ehdotettavalla sääntelyllä 4 b §:ssä ei kuitenkaan tarkoitettasi rutiininomaisia tarkastuksia. Arvioitaessa rajoituksen käyttöä, rajoitusten käytön yleiset edellytykset tulee aina ottaa lisäksi huomioon.
Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi, että henkilöntarkastus voitaisiin toteuttaa metallinilmaisinta tai muuta vastaavaa teknistä laitetta käyttäen. Tarkastuksen tulee perustua siihen, että on perusteltuja syitä epäillä lapsella olevan hallussaan 4 b §:ssä tarkoitettuja esineitä. Tarkastus tulisi toimittaa lapsen kanssa yhdessä sopien ja neuvotellen, eikä sen toteuttamiseksi voitaisi käyttää muita voimakeinoja. Säännöksessä metallinilmaisinta vastaava tekninen laite ei ole henkilöskanneri. Metallinilmaisimen käyttäminen olisi vähemmän lapseen fyysisesti kajoava toimenpide, kuin esimerkiksi henkilöntarkastus muutoin.
Pykälän 2 lisättäisiin, että henkilöntarkastus tulee aina tehdä erittäin suurta hienovaraisuutta noudattaen, lasta kunnioittaen ja lapsen yksityisyyttä mahdollisimman vähän loukaten. Käytännössä on muun ohella tärkeää, että toimenpiteissä tulee huomioida lapsen ikä ja kehitystaso.
66 a §.Henkilönkatsastus
. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että sen ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä viitattaisiin 4 b §:n 1 momentissa säädettyihin aineisiin. Kyseisillä aineilla tarkoitetaan aineita, joita alaikäinen lapsi ei lainsäädännön nojalla saa pitää hallussaan. Kyse on erityisesti huumausaineista ja alkoholista. Lisäksi 4 b §:n 1 momentin mukaisesti henkilönkatsastus voidaan kohdistaa lapseen epäiltäessä lapsen nauttineen muuta kuin edellä tarkoitettua ainetta, jota lapsi käyttää päihtymistarkoituksessa.
Lisäksi 1 momentista poistettaisiin mahdollisuus hiusnäytteen ottamiseen. Hiusnäytteitä tutkitaan huomattavasti harvemmin kuin esimerkiksi virtsanäytteitä. Hiusnäytetulosten tulkitsemiseen liittyy epävarmuuksia ja tästä syystä esimerkiksi THL:n laboratorio on vähentänyt niiden tutkimista. Hiusnäytteen poistaminen näytevaihtoehdoista on näin ollen perusteltua. Lastensuojelulaitoksissa lasten mahdollista huumeidenkäyttöä tutkitaan yleisimmin virtsasta. Laitoksessa toteutetut pikatestiluonteiset seulonnat voivat tuottaa väärän tuloksen. Valvotusti otettu virtsanäyte tulisi jakaa kahdeksi eri näytteeksi ennen kuin sitä tutkitaan. Ensimmäisestä näytteen osasta tulisi tehdä pikatestiluonteinen alustava seulonta laitoksessa yleisimmin pikatestillä ja toinen osanäyte säilytettäisiin tutkimattomana ja koskemattomana mahdollista varmistusanalyysiä varten. Näin ollen mahdollinen varmistusanalyysi huumetestaukseen erikoistuneessa akkreditoidussa tutkimuslaboratoriossa tehtäisiin samasta virtsanäytteestä, josta ensivaiheen seulonta on tehty. Näytteen jakaminen kahdeksi turvaisi sen, että varmistusanalyysi tehtäisiin koskemattomasta osanäytteestä ja näytteestä saataisiin oikea tulos. Jatkoanalyysit voitaisiin tehdä myös laajana tutkimuksena erikoistuneessa laboratoriossa tilanteessa, jossa ensivaiheen seulontatesti on negatiivinen paremman ainekattavuuden saamiseksi. THL ja Valvira ovat ohjeistaneet tarkemmin huumetestaukseen liittyvistä menettelytavoista.
Mykkänen, S., Kuoppasalmi, K., Tissari, P., Henriksson, M. (toim.) (2015) Suositus terveydenhuollollisesta huumetestauksesta. Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. Ohjaus 5/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Henkilönkatsastuksena toteutetut huumeseulat eivät ole ainoa päihteiden käytön mittari, vaan yksi seurannan väline. Huumeseulan tulos tulisi tulkita osana kokonaistilannetta. Lapsen tilanteen arvioinnin kannalta huomiota tulisi kiinnittää huumeseulan tulosten lisäksi erityisesti lapsen käytökseen ja lastensuojelulaitoksessa asiassa tehtäviin 33 § mukaisiin kirjauksiin.
67 §.Omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen
. Pykälän 1 ja 2 momentit muutettaisiin niin, että niissä viitataan 4 b §:ssä tarkoitettuihin aineisiin ja esineisiin. Mahdollisuus omaisuuden, lähetysten, tilojen tarkastamiseen ja lähetysten luovuttamatta jättämiseen laajennettaisiin koskemaan kaikkia uudessa 4 b §:ssä lueteltuja aineita ja esineitä.
68 §. Kiinnipitäminen lastensuojelulaitoksessa.
Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että siitä käy ilmi selkeästi, missä tilanteessa tapahtuvaa kiinnipitoa säännös koskee erotuksena kiinnipitotilanteisiin laitosalueella ja sen ulkopuolella, joista säädettäisiin jäljempänä. Lapsen kiinnipitämistä koskeviin eri tilanteisiin liittyvät perusteet edellyttävät niiden eriyttämistä omaan säännökseensä.
Kiinnipitämisen osalta tulee aina pyrkiä siihen, että toimenpide on lyhytaikainen. Tästä ei erikseen ehdoteta säädettävän, mutta tämän tulee olla tavoitteena. Lyhytaikaisuus on vaikeasti määriteltävissä ajallisesti ja joissakin tilanteissa lapsen rauhoittuminen voi perustellusti kestää pidempään. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus ja kiinnipitotilanteissa tapahtuneista kuolemista tehdyt selvitykset osoittavat, ettei traumatisoitunutta lasta tulisi lähtökohtaisesti kiinni pitää lainkaan. Erityisesti lasten, joilla on kaltoinkohtelukokemuksia tai somaattisia sairauksia, kohdalla kiinnipitämisiä tulisi välttää mahdollisimman pitkälle lapsen turvallisuuden varmistamiseksi. Erityistä huolellisuutta tulisi noudattaa myös tilanteissa, joissa lääkityksen tai päihteiden mahdollisista yhteisvaikutuksista esimerkiksi verenkiertoon ei tiedetä. Nykyisestä sääntelystä esitetään poistettavan kiinnipitämisen hoidollinen ja huollollinen luonne. Kiinnipitämisen tulee aina perustua lapsen tai muiden hengen, terveyden, turvallisuuden tai merkittävään omaisuuden suojaamiseen. Kiinnipitämisen tulee aina olla viimesijainen ja samalla äärimmäisin keino rauhoittaa lapsi. Kiinnipitämisen ei voida katsoa olevan hoidollista tai huollollista vaan sen tarkoituksena on rauhoittaa lapsi ja estää vakavamman vahingon sattuminen. Kiinnipitäminen ei ole sallittua ennakollisena toimenpiteenä ilman välitöntä vaaraa, siihen ei voida turvautua, kun aikuinen ei muutoin saa lasta toimimaan haluamallaan tavalla eikä sitä voi käyttää muutoin vallankäytön välineenä. Lapset käyttäytyvät stressijärjestelmän aktivoituessa tavalla, joka on heille sillä hetkellä ainoa mahdollinen. Raivoava lapsi taistelee sanamukaisesti henkensä edestä. Väkisin kiinni pitäminen vain lisää reaktiivista uhkakäyttäytymistä. Jos kiinnipitäminen on kuitenkin välttämätöntä, henkilökunnan on osattava turvallinen kiinnipitotekniikka, esimerkiksi MAPA®, sekä keinot, joilla välttää kiinnipitoon ajautuminen. Kiinnipitäminen voisi edelleen pitää sisällään lapsen siirtämisen. Siirtämisellä tarkoitettaisiin lapsen rauhoittamiseksi tapahtuvaa lapsen siirtämistä esimerkiksi omaan huoneeseen. Momentissa tällä hetkellä oleva maininta siitä, että kiinnipitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä, siirrettäisiin 3 momenttiin.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että kiinnipitäminen itsessään on voimakeino. Tälläkin hetkellä lapsen rauhoittamiseksi tapahtuva kiinnipitäminen voi pitää sisällään voimankäyttöä, mutta voimakeinojen käytöstä ei ole nimenomaisesti säädetty. Kuten todettua kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitämistilanteet ja niihin liittyvä voimankäytön intensiteetti voi vaihdella hyvinkin paljon tilanteesta ja lapsen käytöksestä riippuen. Kiinnipitäminen voi tarkoittaa sitä, että useampi ohjaaja pitää vastustelevaa lasta kiinni tai kiinnipitäminen voi olla kevyttä käden pitämistä lapsen selällä tai hartialla ja näin esimerkiksi lapsen siirtämistä omaan huoneeseen. Jälkimmäisessä tilanteessa lapsi toimii yleensä yhteistyössä ohjaajien kanssa toisin kuin ensiksi mainitussa tilanteessa. Momentin nykyinen sisältö siirrettäisiin muutettuna uuteen 4 momenttiin. Voimakeinojen käyttö ei saa koskaan olla itsetarkoitus vaan voimakeinojen käyttö on sallittua ainoastaan, jos voimakeinojen käyttö on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi. Kiinnipitämiseen ei tule koskaan ryhtyä, jos lapsi voidaan rauhoittaa lievemmillä keinoin kuten puheella. Jos kiinnipitämiseen on turvauduttava, tulee siihen sisältyvän voimankäytön olla puolustettavia lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.
Pykälän 3 momentin mukaan kiinnipitämisen on oltava kokonaisuutena arvioiden välttämätöntä, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että kiinnipitäminen on toteutettava lapselle turvallisella, hänen ikänsä, sukupuolensa, kulttuuri- ja uskonnollinen taustansa sekä yksilöllinen tilanteensa huomioivalla tavalla. Vastaava säännös on tällä hetkellä 69 a §:n 5 momentissa koskien kiinnipitämistä lapsen kuljetukseen käytettävässä autossa. Kiinnipitäminen olisi lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Pykälän 4 momentti vastaisi muutettuna nykyistä 2 momenttia. Ehdotetun momentin mukaan kaikista kiinnipitotilanteista tulisi jatkossa antaa kirjallinen selvitys laitoksen johtajalle ja laitoksen johtajan on annettava välittömästi selvitys lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Tällä turvataan sosiaalityöntekijälle mahdollisuus arvioida keinoja välttää kiinnipitämisiä jatkossa. Sosiaalityöntekijän on huolehdittava, että kiinnipitämiset ja niitä koskeva arviointi näkyvät tietona lapsen asiakaskirjauksissa.
Pykälän 5 momenttiin esitetään lisättäväksi säännös, jonka mukaan sosiaalityöntekijän olisi arvioitava osana 74 a § mukaista lapsikohtaista arviota yhdessä lapsen ja sijaishuoltopaikan sekä mahdollisuuksien mukaan vanhempien kanssa, millä tavoin kiinnipitämiset olisivat vältettävissä lapsen edun huomioivalla tavalla, jos kiinnipitämiseen on jouduttu turvautumaan toistuvasti. Tämä korostaisi ja olisi yhteneväinen voimassa olevan lain 74 a §:n 3 momentin kanssa. Kyseisen lainkohdan mukaan, jos lapseen on kohdistettu useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäaikaisia rajoituksia, on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän arvioitava lapsen kokonaistilanne, lapselle sopivan ja riittävän hoidon ja palvelujen tarve sekä vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita. Toistuvat kiinnipitämiset voivat olla lapselle ja henkilökunnalle sekä muille lapsille traumaattisia ja jopa vahingollisia tilanteita. Lapsen kiinnipito voi myös esimerkiksi aktivoida lapsen traumakokemuksen. Lisäksi säännöksessä velvoitettaisiin, että lapsen terveydentila olisi tutkittava kiinnipitämisen jälkeen, jos kiinnipitämisestä aiheutuu lapselle vammoja tai fyysisiä jälkiä tai jos lapsi sitä pyytää.
Pykälän 6 momentissa olisi informatiivinen viittaus rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momenttiin ja 7 §:ään, joissa säädetään voimakeinojen liioittelusta. Pykälä vastaa nykyistä 3 momenttia. Voimakeinojen käytön liioittelulla tarkoitetaan yleensä tilanteita, joissa on käytetty ankarampia voimakeinoja, kuin on tarpeellista tehtävän suorittamiseksi. Kiinnipitäminen säännöksessä tarkoitetulla tavalla edellyttää koulutusta ja vahvaa toimeenpanon tukea.
68 a §. Kiinnipitäminen lapsen lastensuojelulaitoksesta poistumisen estämiseksi.
Pykälä on uusi. Säännöksen nojalla lastensuojelulaitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voisi pitää kiinni lapsesta estääkseen lasta poistumasta luvatta laitoksesta tai sen yhteydessä olevalta piha-alueelta. Kiinnipitäminen edellyttää, että lapsi poistumisellaan saattaisi itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalle vaaralle. Lapsen henkeä ja terveyttä uhkaavaan päihteidenkäyttöön voi olla perusteltua puuttua estämällä lapsen poistuminen. Lisäksi esimerkiksi lapsen käyttäytyminen muita kohtaan voi olla niin uhkaavaa, että on perusteltua estää hänen poistumisensa. Kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitämiseen sovellettaisiin, mitä 68 §:n 2–6 momentissa säädetään. Kiinnipitämisen perusteena tässä pykälässä on luvattoman poistumisen estäminen eikä kiinnipidon edellytetä olevan niinkään 68 §:n mukaisesti rauhoittumistarkoituksessa tehtävää. Kiinnipitäminen nykyisen 68 §:n nojalla voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen, joten ehdotetun säännöksen mukaisessa tilanteessa ja nykyisen 68 §:n mukaisessa lapsen siirtämistilanteessa on toisaalta myös samankaltaisuutta ottaen huomioon, että kiinnipito itsessään on jo nykyisen sääntelyn puitteissa tulkittu olevan voimakeino. Kiinnipitämisellä on tarkoitus turvata lapsen perustuslain 7 §:n 1 momentin mukainen oikeus turvallisuuteen ja 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon. Lisäksi voitaisiin turvata toisten henkilöiden perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaista oikeutta koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, jos esimerkiksi lapsen voimakas väkivaltaisuus kohdistuisi ilman poistumisen estämistä toisiin henkilöihin.
69 a §.Luvatta lastensuojelulaitoksesta poissaolevan lapsen etsintä ja palauttaminen
Pykälä uudistettaisiin kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen ja lastensuojelulaitoksen velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin tilanteissa, joissa lapsi on poistunut luvattomasti laitoksesta tai ei palaa sinne ennalta sovitusti luvallisen poistumisen jälkeen. Jotta hyvinvointialue voi asiassa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, sen tulee saada asiasta tieto. Tästä säädettäisiin nykyiseen tapaan. Säännökseen on lisätty uutena tilanteet, jossa lapsi on sinänsä luvallisen laitoksesta poistumisen jälkeen kuitenkin matkalla paikkaan tai paikassa, josta ei ole ennalta sovittu, Lapsi voi olla esimerkiksi poistunut kesken koulupäivän koulusta ja on matkalla tuttavalleen. Myös nämä tilanteet ovat jatkossa säännöksen ja siinä säädettyjen toimenpiteiden soveltamispiirissä, kuitenkin niin, että tilanteessa tulisi aina arvioida tarpeen edellyttämät toimenpiteet. Säännöksessä on tuotu esiin toimenpiteiden täytäntöönpanon turvaava luonne. Lapsen etsintä ja palauttaminen ovat lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa sekä kiireellistä sijoitusta ja kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevan päätöksen ja 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen määräyksen täytäntöönpanon turvaamiseksi toteutettavia. Ensisijaisena toimena ja tavoitteena tulee kuitenkin olla, että lapsen kanssa pyritään keskusteluyhteyteen ja, että lapsi palaisi laitokseen tai muuhun sovittuun paikkaan vapaaehtoisesti. Pykälän 1 momentin mukaan lapsen palauttaminen pitää sisällään lapsen kiinniottamisen ja kiinniotetun lapsen kuljettamisen.
Käytännössä laitos tekee välittömästi tilannearvioon perustuvan toimintasuunnitelman lapsen etsimiseksi ja ryhtyy aktiivisesti etsimään lasta. Lapsen etsintä on käynnistettävä viipymättä eikä se edellytä vastuusosiaalityöntekijän ohjausta. Laitoksen on lapsen etsinnän käynnistämisen lisäksi otettava virka-aikana viipymättä yhteyttä vastuusosiaalityöntekijään ja sovittava toimintatavoista lapsen etsimiseksi ja saattamiseksi takaisin sijaishuoltopaikkaan. Laitos tekee tarvittaessa katoamisilmoituksen ja vastuusosiaalityöntekijä tai toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija tarvittaessa virka-apupyynnön poliisille. Jäljempänä 69 e §:n 2 momentissa säädetysti laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi viranomaisen lukuun myös tehdä virka-apupyynnön poliisille luvatta laitoksesta poissaolevan lapsen kiinniotossa ja kuljettamisessa. Jos lapsi on välittömässä vaarassa, kysymyksessä ei ole poliisin virka-apuasia vaan tällöin tulee ottaa yhteyttä hätäkeskukseen ja tehdä hätäilmoitus. Lapsen vaara voi aiheutua esimerkiksi vakavasta päihtymystilasta, terveydellisistä ongelmista tai muista välitöntä varaa aiheuttavista, tapauskohtaisesti arvioitavista tekijöistä.
Virka-ajan ulkopuolella laitos voi olla yhteydessä sosiaalipäivystykseen, kun laitos on selvittänyt lapsen tilannetta ja on tieto siitä, mitä sosiaalipäivystyksen viranomaiselta odotetaan tilanteessa. Ensisijainen harkinta toimenpiteistä on laitoksella, joka tuntee parhaiten lapsen. Laitoksen on varattava riittävät resurssit etsinnän suorittamiseksi.
Ennen virka-apupyynnön tai katoamisilmoituksen tekemistä poliisi voi etsintäkuuluttaa lapsen poliisille tehdyn ilmoituksen perusteella. Etsintäkuulutus tehdään lapsen olinpaikan selvittämiseksi, jolloin poliisi voi tunnistaa luvatta poistuneen lapsen muiden poliisitehtävien yhteydessä. Etsintäkuuluttaminen on poliisin tietojärjestelmässä oleva ilmoitus, joka ei sellaisenaan luo poliisille erillistä toimivaltaa ryhtyä lapseen kohdistuviin toimenpiteisiin vaan nämä arvioitaisiin tapauskohtaisesti.
Poliisilaitokset toimivat niin sanotun aluevastuuperiaatteen mukaisesti kaikenlaisissa poliisitehtävissä. Ilmoitus lapsen etsintäkuuluttamisesta, lapseen liittyvä virka-apupyyntö ja ilmoitus kadonneesta lapsesta on tehtävä sen alueen poliisilaitokselle, jonka alueella lapseen kohdistuvia toimenpiteitä tarvitaan. Kiireellisissä tilanteissa ilmoitus tehdään hätäkeskukseen, joka ohjaa asian toimivaltaiselle poliisilaitokselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sijoittajahyvinvointialueella ja Ahvenanmaan maakunnan vastaavalla viranomaisella olisi oikeus saada hätäkeskuslaitokselta 1 momentissa tarkoitetun lapsen käyttämän liittyvän tai päätelaitteen sijaintitiedot ja tiedot liittymän tunnisteesta, jos sijoittajahyvinvointialueen tai Ahvenanmaan vastaavan viranomaisen perustellun käsityksen mukaan lapsen päihteiden käyttö, muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko tai muu niihin rinnastettava käyttäytyminen taikka riski joutua rikoksen kohteeksi uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi säännöksessä olisi informatiivinen säännös sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 321 §:n 2 momenttiin, jossa säädettäisiin hätäkeskuksen tiedonsaantioikeudesta edellä mainittuihin tietoihin. Säännöksessä mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan maakunnan vastaava viranomainen, koska Ahvenanmaalla ei ole hyvinvointialueita. Sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia kuitenkin sovelletaan myös Ahvenanmaalla.
Kun lapsi on otettu sijaishuoltoon ja hän sinä aikana katoaa tai on sijaishuollon tavoittamattomissa, ei sijaishuollosta vastaava viranomainen pysty tosiasiassa toteuttamaan sijaishuoltoa ja turvaamaan lapsen huolenpitoa, kasvuolosuhteita, terveyttä ja kehitystä. Tästä syystä on välttämätöntä, että sijaishuollosta vastaussa oleva viranomainen saa tarvitsemansa paikannustiedot, silloin, kun se lapsen taustat, sijaishuoltoon ottamisen perusteet, muut lapsen tiedot ja tavat tuntien perustellusti arvioi, että luvattoman poissaolon aikana lapsi vaarantaa omaa terveyttään tai turvallisuuttaan.
Sijoittajahyvinvointialueen ja Ahvenanmaan maakunnan vastaavan viranomaisen tulisi omassa hallintosäännössään määritellä, kenellä viranhaltijalla tällainen toimivaltuus olisi. Toimivaltaisia voisivat esimerkiksi olla sosiaalipäivystyksen ja lastensuojelun viranhaltijat sekä hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin omien lastensuojeluyksiköiden virkasuhteiset johtajat.
Hätäkeskustoiminnasta annetun lain 2 §:n 2 kohdan ja 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan HÄKE vastaanottaa hätäilmoitukset Suomessa. HÄKE on siten sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 321 §:n mukainen hätäilmoituksen vastaanottaja. Tosiasiassa hätäkeskustoiminnasta annetun lain 14 §:n 2 momentin mukaan hätäkeskustoimintaan osallistuvan viranomaisen tulee antaa toimialaansa liittyvät tehtävien käsittelyä ja välittämistä ja muuta ilmoituksen tai tehtävän hoitamista koskevat ohjeet ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle. HÄKE toimii hätäilmoitusten vastaanottamisessa ja hätäilmoitusten sekä tehtävien välittämisessä viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Näin ollen sosiaalihuollon viranomaisen tulee antaa toimialaansa liittyvät tehtävien käsittelyä ja välittämistä ja muuta ilmoituksen tai tehtävän hoitamista koskevat ohjeet ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle tarvittaessa myös sijaishuoltopaikastaan luvatta poissa olevista lapsista tehtävien hätäilmoitusten vastaanottamisessa, välittämisessä ja muussa ilmoituksen tai tehtävän hoitamisessa koskevassa asiassa. Sosiaalihuollon viranomainen voi jo nyt esimerkiksi ohjeistaa HÄKE:a, että sijaishuoltopaikasta luvatta poissa olevasta lapsesta tehty hätäilmoitus siirrettäisiin aina tehtävänä sosiaalihuollon viranomaiselle, myös silloin kun se siirretään poliisitehtävänä poliisille.
Hätäkeskustoiminnasta annetun lain 4 pykälän §:n mukaan Hätäkeskuslaitoksen tehtävänä on myös kiireellisten tukipalvelujen tuottaminen. Hätäkeskustoiminnasta annetun lain 2 pykälän 4 kohdan mukaan kiireellisillä tukipalveluilla tarkoitetaan hätäkeskuspalvelujen tuottamiseen liittyvää pe-lastustoimen, poliisin sekä sosiaali- ja terveystoimen ja Rajavartiolaitoksen kiireellisen toiminnan välttämätöntä tukemista asianomaisen viranomaisen määräyksen tai ohjeen perusteella. Hallituksen esityksen (HE 149/2022) 2 pykälän säännöskohtaisten perustelujen mukaan kiireelliset tukipalvelut liittyvät hätäkeskustoiminnan tukemiseen ja ne on annettava viivytyksettä, koska tukipalveluna saatava tieto voi vaikuttaa esimerkiksi viranomaisten resurssitarpeiden arviointiin ja tehtävien taktiseen ja tekniseen suorittamiseen.
Sijaishuollosta vastaava viranomainen voi pyytää hätäilmoituksen ja tehtävän vastaanotettuaan ja arvioituaan tilanteen Hätäkeskuslaitokselta hätäkeskuspalvelujen tuottamiseen liittyvää kiireellistä tukipalvelua jo tällä hetkellä. Kiireellisiä tukipalveluja ovat hätäkeskustoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (877/2010) 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tietojen selvittäminen ja välittäminen viranomaisille ja 8 kohdan mukaan rekisterikyselyt, tietohaut, yhteystietojen selvittämiset ja tukipyyntöjen välittämiset sekä tehtävien, tietojen ja suoritteiden kirjaamiset. Lapsen sijaishuollon järjestämisestä vastaava toimivaltainen viranomainen voisi siten pyytää HÄKE:a tekemään lapsen päätelaitteesta tai liittyvästä paikannuksen kiireellisenä tukipalveluna jo voimassa olevan sääntelyn perusteella tarkentamalla omaa ohjeistustaan. Tämä paikannus vaatii kuitenkin voimassa olevan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain perusteella aina hätäilmoituksen tekemistä ja tehtävän siirtämistä toimivaltaiselle sosiaalihuollon viranomaiselle sekä voimassa olevan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain vaatiman edellytyksen ilmeisestä hädästä tai välittömästä vaarasta.
Paikannuskynnystä lapsen etsimiseksi eli sitä, milloin käsillä on voimassa olevan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 321 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamasta ilmeisestä hädästä tai välittömästä vaarasta, on tarkoitus kuitenkin madaltaa nykyisestä. Tämä nopeuttaisi sijaishuoltopaikasta luvatta poissa olevan ja tästä syystä erityisen haavoittuvassa asemassa olevan lapsen etsintää. Tämä edellyttää kyseisen lainkohdan muutosta ja kyseiseen pykälään esitetään tästä syystä lisättävän uusi 2 momentti, jolla mahdollistettaisiin lapsen paikannus esitetyn LsL:n 69 a §:n mukaisissa tilanteissa.
Tarkoituksena on, että esityksen kanssa yhtä aikaa myös edellä tarkoitettuja sosiaalihuollon viranomaisten toimialakohtaisia ohjeita, uudistettaisiin sijaishuoltopaikastaan luvatta poissaolevia lapsia koskien. Tällöin ohjeen sisältö määrittelee sen, milloin paikannus luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten osalta jatkossa tehtäisiin. HÄKE voisi kuitenkin tehdä paikannuspyynnön ja saada tiedot teleyritykseltä, vain kun sijoittajahyvinvointialueen perustellun käsityksen mukaan lapsen päihteiden käyttö, muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko tai muu niihin rinnastettava käyttäytyminen taikka riski joutua rikoksen kohteeksi uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Vastuu pyynnön edellytysten täyttymisestä olisi siten sijoittajahyvinvointialueella eikä hätäkeskuspäivystäjällä Teleyritys voisi puolestaan luottaa siihen, että hätäkeskuksen pyynnön perusteena on edellä mainittu viranomaisen arvio.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitetun lapsen palauttamisesta ratkaisee 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai hänen ollessa estynyt muu toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Kyse voi olla esimerkiksi sosiaalityöntekijän esihenkilöstä tai työparista tai sosiaali- ja kriisipäivystyksen sosiaalityöntekijästä. Kiireellisissä tilanteissa ratkaisun voisi tehdä laitoksen johtaja tai hänen delegointisäännöllä määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Kyse ei voisi olla esimerkiksi sijaisesta. Laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan on viipymättä ilmoitettava ratkaisusta lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Muutoksena nykyiseen on, että palauttamisesta ei tarvitse tehdä kirjallista päätöstä, mutta palauttamisesta ja siihen liittyvistä ratkaisuista perusteineen on kuitenkin dokumentoitava tekemällä palauttamisesta asianmukaiset merkinnät lapsen asiakasasiakirjoihin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimivallasta lapsen etsintään ja palauttamiseen liittyen. Säännöksen mukaan etsinnän ja palauttamisen saisi toteuttaa vain laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä tai toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Voimassa olevan 69 a §:n 3 momentissa on edellytetty, että lapsen kuljettavalla laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla työntekijällä tulisi olla tässä laissa tarkoitettu ammatillinen pätevyys. Edellytyksellä lienee tarkoitettu sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettua sosiaalihuollon ammattihenkilöä, johon voimassa olevassa 60 §:n 1 momentissa viitataan. Tällaista edellytystä ei enää olisi, koska käytännössä sitä olisi hyvin vaikea toimeenpanna laitoksen henkilökuntarakenteen ja työvuorosuunnittelun kannalta. Keskeistä on, että henkilö kuuluu laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan ja on sitä kautta lapselle lähtökohtaisesti tuttu henkilö. Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin myös siitä, ettei laitos voisi toteuttaa lapsen etsintää ja palauttamista ostopalveluna. Vastaava säännös on voimassa olevan 69 a §:n 3 momentissa. Ehdotetussa 4 momentissa olisi lisäksi informatiivinen viittaus 33 §:ään ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettuun lakiin tehtävien asiakasasiakirjamerkintöjen osalta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin laitoksen velvoitteesta antaa kirjallinen selvitys lapsen etsintään ja palauttamiseen liittyvistä toimenpiteistä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Selvitykselle ei ole säädetty määrämuotoa tai -tapaa. Olennaista on, että dokumentoitu tieto toimenpiteistä välittyy lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle lapsen edun toteutumisen valvomiseksi. Selvityksen antaminen on tarpeen siitä huolimatta, että edellä 4 momentin mukaiset kirjaukset on tehtävä, koska lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijällä ei ole välttämättä automaattisesti suoraa pääsyä laitoksen asiakastietojärjestelmään.
Tarkoituksena onkin, että edellä tarkoitettuja, käytännössä STM:n antamia toimialakohtaisia ohjeita, uudistettaisiin sijaishuoltopaikastaan luvatta poissaolevia lapsia koskien. Tällöin ohjeen sisältö määrittelee sen, millaisissa tapauksissa paikannus luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten osalta jatkossa tehtäisiin. Paikannuskynnystä eli sitä, milloin käsillä on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 321 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamasta ilmeisestä hädästä tai välittömästä vaarasta, on tarkoitus kuitenkin madaltaa nykyisestä, mikä jouduttaisi sijaishuoltopaikasta luvatta poissa olevan ja tästä syystä erityisen haavoittuvassa asemassa olevan lapsen etsintää.
Paikannuksen jälkeen sosiaalihuollon järjestämisestä vastaavalla toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada sijaintitiedot hätäkeskustoiminnasta annetun lain 20 §:n 4 momentin nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan sosiaalihuollon viranomaisella, jonka HÄKE on hälyttänyt tai jota varten tieto on pyynnöstä hankittu, on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta hätäkeskusjärjestelmästä tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tehtävää tai toimenpidettä koskevat tiedot.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitetun lapsen palauttamisesta ratkaisee 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai hänen ollessa estynyt muu toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Kyse voi olla esimerkiksi sosiaalityöntekijän esihenkilöstä tai työparista tai sosiaali- ja kriisipäivystyksen sosiaalityöntekijästä. Kiireellisissä tilanteissa ratkaisun voisi tehdä laitoksen johtaja tai hänen delegointisäännöllä määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Kyse ei voisi olla esimerkiksi sijaisesta. Laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan on viipymättä ilmoitettava ratkaisusta lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Muutoksena nykyiseen on, että palauttamisesta ei tarvitse tehdä kirjallista päätöstä, mutta palauttamisesta ja siihen liittyvistä ratkaisuista perusteineen on kuitenkin dokumentoitava tekemällä palauttamisesta asianmukaiset merkinnät lapsen asiakasasiakirjoihin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimivallasta lapsen etsintään ja palauttamiseen liittyen. Säännöksen mukaan etsinnän ja palauttamisen saisi toteuttaa vain laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä tai toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Voimassa olevan 69 a §:n 3 momentissa on edellytetty, että lapsen kuljettavalla laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla työntekijällä tulisi olla tässä laissa tarkoitettu ammatillinen pätevyys. Edellytyksellä lienee tarkoitettu sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettua sosiaalihuollon ammattihenkilöä, johon voimassa olevassa 60 §:n 1 momentissa viitataan. Tällaista edellytystä ei enää olisi, koska käytännössä sitä olisi hyvin vaikea toimeenpanna laitoksen henkilökuntarakenteen ja työvuorosuunnittelun kannalta. Keskeistä on, että henkilö kuuluu laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan ja on sitä kautta lapselle lähtökohtaisesti tuttu henkilö. Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin myös siitä, ettei laitos voisi toteuttaa lapsen etsintää ja palauttamista ostopalveluna. Vastaava säännös on voimassa olevan 69 a §:n 3 momentissa. Ehdotetussa 4 momentissa olisi lisäksi informatiivinen viittaus 33 §:ään ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettuun lakiin tehtävien asiakasasiakirjamerkintöjen osalta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin laitoksen velvoitteesta antaa kirjallinen selvitys lapsen etsintään ja palauttamiseen liittyvistä toimenpiteistä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Selvitykselle ei ole säädetty määrämuotoa tai -tapaa, olennaista on, että dokumentoitu tieto toimenpiteistä välittyy lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle lapsen edun toteutumisen valvomiseksi. Selvityksen antaminen on tarpeen siitä huolimatta, että edellä 4 momentin mukaiset kirjaukset on tehtävä, koska lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijällä ei ole automaattisesti suoraa pääsyä laitoksen asiakastietojärjestelmään.
69 b §
.
Lapsen kiinniotto
. Pykälä on uusi. Sen 1 momentti pitäisi sisällään 69 a §:n 1 momentissa ja 69 d §:n 1 momentissa tarkoitetun lapsen kiinniottovaltuuden lapsen laitokseen palauttamistarkoituksessa. Lapsen saisivat ottaa kiinni laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuluva henkilö silloin, kun kysymys on laitoksesta luvatta poissaolevasta lapsesta sekä toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija myös silloin, kun kysymys on perhekodista luvattomasti poissa oleva lapsi. Henkilöt määräytyisivät tarkemmin sisäisin delegointisäännöin. Toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla tarkoitettaisiin lapsen sijaishuollosta ja sosiaalipäivystyksestä vastuussa olevaa hyvinvointialuetta ja sen delegointisäännöksellä valtuuttamaa viranhaltijaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön tai toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan perustellun käsityksen mukaan lapsi on asunnossa tai muussa olinpaikassa ja lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa, laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä ja toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla on oikeus päästä asuntoon tai muuhun olinpaikkaan, jos asuntoon tai muuhun olinpaikkaan pääsy on lapsen terveyden tai kehityksen suojelemiseksi taikka turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä. Muu olinpaikka voi olla asunnon tapaan kotirauhan piirissä oleva paikka, mutta myös korirauhan piirin ulkopuolella oleva tila kuten esimerkiksi varasto. Asiasta säädettäisiin LsL:ssa, koska sosiaalihuoltolain (710/1982) 41 §:n 2 momentin säännös ei sovellu 69 a §:n 1 momentissa tarkoitetun lapsen palauttamistilanteisiin. Poliisin virka-avusta tilanteisiin liittyen säädettäisiin jäljempänä 69 e §:ssä. Laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluviksi ei voi laskea mahdollisia sijaisia tai ostopalveluhenkilöstöä. Sosiaalihuollon toimivaltaisella viranhaltijalla tarkoitettaisiin esimerkiksi lapsen sijoittajahyvinvointialueen lastensuojelun henkilökuntaa tai sosiaalipäivystyksen henkilökuntaa.
Kotirauhan suojaamaan paikkaan meneminen edellyttää, että edellä mainituilla henkilötahoilla on perusteltu käsitys siitä, että lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa sekä siitä, että lapsi oleskelee kotirauhan suojaamassa paikassa. Perusteltu käsitys vakavan vaaran uhasta voi perustua erilaisiin tietolähteisiin ja asiasta saatuihin havaintoihin, tai siihen, että lapsen tilanteessa on syytä epäillä toistuvan lapsen itselleen vakavaa vaaraa aiheuttava toiminta tai lapsen vakavalle vaaralle altistavat olosuhdetekijät, kuten päihteet, kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön mahdollisuus. Perusteltu käsitys kotirauhan piirissä olevasta lapsesta puolestaan tarkoittaisi, että on olemassa ajankohtaista tietoa siitä, että lapsi on osoitettavissa paikkaan, mistä hänet on tavoitettavissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lapsen kiinniottoon liittyvistä kiinnipitotoimivaltuuksista. Lapsen olinpaikan selvittyä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä ja toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla olisi oikeus lapsen kiinniottamiseksi pitää lapsesta l kiinni, jotta lapsi voidaan siirtää kuljetukseen käytettävään autoon tai muuhun kulkuvälineeseen. Kiinnipitäminen tarkoittaisi tässä tarkoituksessa lähtökohtaisesti kevyttä fyysistä taluttamista. Tavoitteena olisi, että asiassa olisi yhteisymmärrys lasta etsivän työntekijän ja lapsen välillä. Mikäli lasta etsivä henkilö on lapselle entuudestaan tuttu laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva työntekijä, tämä voi lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta ja edesauttaa sitä, että tilanteessa ei ole välttämätöntä käyttää kiinnipitoa, mikä itsessään on jo voimakäyttöä. Kiinnipidon salliva toimivaltuus on perusteltua, jotta lapsi voidaan siirtää kuljetukseen käytettävään autoon tai muuhun kulkuvälineeseen. Muu kulkuväline voi olla esimerkiksi raitiovaunu tai juna.
Kiinnipitämiseen sisältyvän voimakäytön tulee olla puolustettavaa lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Lasta etsivän henkilön olisi aina ensisijaisesti yritettävä saada lapsi palaamaan puhumalla ja momentissa tarkoitetut toimivaltuudet tulisivat kyseeseen vasta, jos lapsi vastustaa palautusta. Vastustaminen voi olla aktiivista tai passiivista ja kiinnipitäminen ja siihen ryhtyminen on aina suhteutettava käsillä olevaan tilanteeseen ja vastustuksen vaarallisuuteen sekä vakavuuteen. Tilanteessa työntekijän tulee myös arvioida, onko vastustustilanne sellainen, että lapsen palauttamiseksi tarvittaisiin poliisin toimivaltuuksia. Poliisin virka-avusta säädetään jäljempänä 69 e §:ssä. Lapsi tai hänen seurueensa voi esimerkiksi olla käytökseltään voimakkaan uhkaava tai aggressiivinen eikä lastensuojelun työntekijän toimivaltuuksien käyttö tilanteessa ole työntekijöiden eikä lapsen itsensä kannalta turvallista. Säännöksessä viitattaisiin kiinnipitämisen osalta 68 §:n 2–6 momentin säännöksiin. Lastensuojelun toimijoiden kiinnipito on sallittu tässä säännellysti ja on pidettävä erillään poliisille säädetyistä voimakeinoista, joista on säädetty erikseen poliisilaissa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö ja toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija voisi kiinnioton turvallisuuden varmistamiseksi tehdä lapselle 66 §:ssä säädetyin edellytyksin ja tavoin henkilöntarkastuksen. Lisäksi mainitun henkilön haltuun saataisiin ottaa lapsen hallussa olevat 4 b §:ssä tarkoitetut aineet ja esineet. Säännöksessä annettaisiin myös mahdollisuus välttämättömään voimakäyttöön henkilöntarkastuksen toteuttamiseksi sekä aineiden ja esineiden poisottamiseksi. Voimakeinojen käytön tulee aina olla viimesijaista ja puolustettavia lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Kuten muissakin voimankäytön sallivissa tilanteissa ensisijaista tulee aina olla lapsen kanssa keskustelu ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen, jolloin kiinnipitoa ei tarvittaisi. Ellei haltuun otettua ainetta tai esinettä palauteta lapselle, asiasta olisi tehtävä päätös siten kuin 4 c §:n 1 ja 4 momentissa säädetään. Voimassa olevan 69 a §:n 4 momentissa henkilöntarkastus on mahdollista toteuttaa ainoastaan kuljetukseen käytettävässä autossa kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi nykyinen sääntely mahdollistaa lapsen hallussa olevat 65 §:n 1 momentissa tarkoitettujen aineiden ja esineiden haltuunoton kuljettamisen ajaksi. Lasta ei voi nykysääntelyn mukaan voi pakottaa voimakeinoin alistumaan henkilöntarkastukseen, eikä sen mahdollistamiseksi voi käyttää lapsen kiinnipitoa. Sama koskee haltuunottoa. Poliisin virka-avusta säädetään 69 e §:ssä.
Voimakeinojen käyttö säännöksessä tarkoitetulla tavalla edellyttää koulutusta ja vahvaa toimeenpanon tukea.
69 c §.Kiinniotetun lapsen kuljettaminen.
Pykälä on uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin nykyistä 69 a §:n 1 momenttia vastaavasti siitä, että lapsen olinpaikan selvittyä laitoksen ja lapsen sijaishuollosta vastuussa olevan viranomaisen tulee yhteistyössä sopia lapsen kuljettamisesta takaisin laitokseen, ellei lapsi palaa sinne vapaaehtoisesti. Säännös koskisi vain 69 a §:n 1 momentissa tarkoitettua lasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö ja toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija saa tehdä lapselle 66 §:ssä säädetyin edellytyksin ja tavoin henkilöntarkastuksen käytettävässä kulkuvälineessä tai kulkuvälineen välittömässä läheisyydessä kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Uutta nykyiseen 69 a §:n 4 momentin sääntelyyn verrattuna on se, että ehdotetussa säännöksessä puhutaan kulkuvälineestä laajemmin, kun voimassa oleva sääntely rajautuu autoon. Edelleen uutta nykysääntelyyn on, että henkilöntarkastus olisi mahdollista tehdä myös kulkuvälineen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi säännöksessä ehdotetaan, että lapsen hallussa olevat kaikki 4 b §:ssä tarkoitetut aineet ja esineet saadaan ottaa kuljettamisen ajaksi lasta kuljettavan henkilön haltuun kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Uutta nykyiseen 69 a §:n 4 momentin sääntelyyn on se, että mahdollisuus haltuunottoon koskisi kaikkia 4 b §:ssä tarkoitettuja aineita ja esineitä. Tällainen turvallisuutta vaarantava esine voi olla esimerkiksi lapsen hallussa oleva älypuhelin, jos lapsen käyttäytymisestä tai olosuhteista muutoin on pääteltävissä, että lapsi saattaisi puhelinta käyttämällä esimerkiksi kutsua paikalle kuljetusta vaarantavia henkilöitä. Lisäksi nykysääntelystä poiketen säännöksessä olisi mahdollistettaisiin välttämättömään voimakäyttöön henkilöntarkastuksen toteuttamiseksi sekä aineiden ja esineiden poisottamiseksi. Voimakeinojen käyttö tulee aina olla viimesijaista ja puolustettavia lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Kuten muissakin voimankäytön sallivissa tilanteissa ensisijaista tulee aina olla lapsen kanssa keskustelu ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen, jolloin esimerkiksi kiinnipitoa ei tarvittaisi. Poliisin virka-avusta tilanteessa säädetään 69 e §:n 2 momentissa. Nykyiseen tapaan, ellei haltuun otettua ainetta tai esinettä palauteta lapselle kuljettamisen jälkeen, asiasta on tehtävä päätös siten kuin 4 c §:n 1 ja 4 momentissa säädetään.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että lapsen kuljettamisen aikana laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö ja toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija saa kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi pitää lapsesta kiinni kuljettamiseen käytettävässä kulkuvälineessä, jos lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi välttämätöntä. Tällä hetkellä kiinnipidosta kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi säädetään 69 a §:n 5 momentissa. Nykyinen kiinnipitotoimivaltuus on rajattu autoon, mutta tässä ehdotetaan, että kiinnipito olisi mahdollista kuljetukseen käytettävässä muussakin kulkuvälineessä. Kiinnipitämiseen sisältyvän voimankäytön tulee olla puolustettavaa lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Kuten edellä muissakin kiinnipitotilanteissa, lasta kuljettavan henkilön tulee tilannekohtaisesti arvioida voimakeinojen käytön välttämättömyys ja tarkoituksenmukaisuus. Jos tilanne arvioidaan sellaiseksi, että siinä tarvittaisiin poliisin toimivaltuuksia, lastensuojelun työntekijän tai sosiaalihuollon viranhaltijan on pyydettävä poliisin virka-apua. Mikäli voimakeinoja käytetään, niiden käyttämisen on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään huomioiden, mitä säännöksessä todetaan voimakeinojen puolustettavuudesta. Kiinnipitämiseen sovelletaan muutoin, mitä 68 §:n 2–6 momentissa säädetään.
Voimakeinojen käyttö säännöksessä tarkoitetulla tavalla edellyttää koulutusta ja vahvaa toimeenpanon tukea.
69 d §.Perhekodista luvatta poissaolevan lapsen etsintä ja palauttaminen.
Pykälässä säädettäisiin perhekodista luvatta poissaolevan lapsen etsinnästä ja palauttamisesta vastaavantyyppisesti, mitä edellä on säädetty laitoksesta luvatta poissaolevan lapsen osalta. Erityissääntely on tarpeen, koska perhehoidossa sijaishuollossa olevan lapsen ja perhehoitajan oikeudellinen asema on erilainen eikä kaikilta osin voida soveltaa samoja säännöksiä, mitä edellä koskee laitoksesta luvatta poissa olevaa lasta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perhekodista luvatta poissa olevaa lasta koskien vastaavasti, mitä 69 a §:n 1 momentissa säädetään laitoksesta luvatta poissa olevaa lasta koskien. Perhehoitajan olisi viipymättä ilmoitettava säännöksessä tarkoitetun lapsen luvattomasta poissaolosta lapsen sijaishuollosta vastuussa olevalle viranomaiselle, jonka puolestaan olisi lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa sekä kiireellistä sijoitusta ja kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevan päätöksen ja 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen määräyksen täytäntöönpanon turvaamiseksi viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin lapsen etsimiseksi ja palauttamiseksi. Lapsen palauttaminen pitäisi 69 a §:n 1 momenttia vastaavasti sisällään lapsen kiinniottamisen ja kiinniotetun lapsen ja kuljettamisen. Lapsen etsinnän ja palauttamisen saisi perhehoidossa olevaa lasta koskien toteuttaa vain toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija. Lapsen palauttamiseen sovelletaan muutoin lisäksi, mitä 69 a §:n 4 momentissa säädetään tarkoittaen, että lapsen etsinnästä ja palauttamisesta olisi tehtävä kirjaukset lapsen asiakasasiakirjoihin 33 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain mukaisesti. Perhehoitajalle ei säädettäisi laitoksille vastaavaa velvoitetta lähteä etsimään perhekodista luvattomasti poissaolevaa lasta. Sääntely ei kuitenkaan estä perhehoitajaa lähtemästä etsimään lasta, jos perhekodin tilanne sen mahdollistaa. Toimivalta tilanteissa olisi vain toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla. Poliisi avustaa virka-avun kautta tai toimii poliisin perustehtävällä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että perhekodista luvatta poissa olevan lapsen palauttamisen ratkaisisi 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai hänen ollessa estynyt muu toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija.
Pykälän 3 momentti sisältäisi viittaussäännökset, joilla laitoksesta luvatta poissaolevaa lasta koskeva sääntely 69 a §:n 2 momentissa, 69 b §:ssä ja 69 c §:n 2 ja 3 momentissa ulotettaisiin koskemaan myös perhekodista luvatta poissa olevaa lasta. Erikseen säädettäisiin siitä, että perhehoitajalla ei olisi 69 b §:ssä ja 69 c §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjä toimivaltuuksia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan velvollisuudesta tehdä asianmukaiset kirjaukset käyttämistään rajoitustoimenpiteistä. Kirjaukset on tehtävä 33 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain mukaisesti.
69 e §. Poliisin virka-apu lastensuojelulaitoksesta ja perhekodista luvatta poissaolevan lapsen kiinniottamisessa ja kuljettamisessa.
Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin poliisin virka-avusta lastensuojelulaitoksesta ja perhekodista luvatta poissaolevan lapsen kiinniottamisessa ja kuljettamisessa. Poliisilla tulee säilyä toimintaedellytykset hoitaa poliisin ensisijainen tehtävä. Poliisin resursseja tuleekin käyttää vain niihin virka-aputehtäviin, joissa poliisia tarvitaan välttämättä. Lähtökohtaisesti sijaishuolto tulee järjestää niin, että poliisin virka-apuun ei tarvitse turvautua säännönmukaisesti esimerkiksi riittämättömien henkilöresurssien takia. Poliisilain 1 luvun 6 §:ssä säädetään poliisin velvollisuudesta olosuhteiden vaatiessa asettaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Tämä koskee myös virka-aputehtäviä.
Pykälän 1 momentissa todettaisiin säädösperusta toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan virka-avulle, joka toimii säädösperustana poliisin virka-avulle myös luvattomasti laitoksesta tai perhekodista poissa olevia lapsia koskevissa virka-avuissa. Pykälässä säädetään myös virka-avun maksuttomuudesta. Toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan tehtävistä ja toimivaltuuksista on säädetty tarkemmin tämän pykälän 2 momentissa mainituissa säännöksissä.
Pykälän 2 momentissa mahdollistettaisiin, että virka-apupyynnön voisi sosiaalihuollon viranomaisen lukuun tehdä myös laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tämä helpottaisi jatkossa käytännön tilanteita, kun laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö kuitenkin lasta ensisijaisesti etsii. Lisäksi momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, joissa laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voisi saada poliisilta virka-apua. Tämä on tarpeen, koska sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 22 § koskee vain viranomaista.
Pykälän 3 momentissa säädetään virka-avun pääperiaate. Sen mukaan toimivaltaisella sosiaalihuollon viranhaltijalla ja laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä olisi oikeus saada virka-apua, jos virka-avun perusteena oleva toimenpide estyy. Säännöksen mukaan virka-avun perusteena oleva toimenpide (esimerkiksi henkilöntarkastus) voi estyä, jos toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö toimenpiteitä suorittaessaan arvioi, että lapsen käyttäytyminen tai olosuhteet muutoin aiheuttavat merkittävän riskin lapsen tai lapsen palauttamiseen osallistuvan taikka muun henkilön turvallisuuden vaarantumiselle
.
Lapsen oma tai hänen seurassaan olevien henkilöiden käyttäytyminen voi esimerkiksi olla sellaista, että lapsen, työntekijöiden taikka sivullisten turvallisuus edellyttää poliisin läsnäoloa. Lapsen etsintään ja palauttamiseen on varattava riittävät resurssit eikä säännöksessä tarkoitettu olosuhde voisi lähtökohtaisesti tarkoittaa tilannetta, jossa toimenpiteen hoitaminen jo lähtökohtaisesti on ollut aliresursoitu. Tilanteesta riippuu, onko kysymyksessä poliisin virka-apuasia vai poliisin perustehtävä. Virka-apuasia voi myös muuttua poliisin perustehtäväksi esimerkiksi virka-avun kohteena olevan henkilön väkivaltaisuuden vuoksi tai, jos henkilöä uhkaa välitön ja vakava henkeen ja terveyteen, turvallisuuteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuva vaara. Tällöin on syytä harkita myös soittamista hätäkeskukseen. Sääntelyn tarkoitus on, että poliisi avustaisi tilanteessa virka-avun pyytäjää, mikä tarkoittaisi lähtökohtaisesti sitä, että myös lasta etsivä henkilö itse on tilanteessa paikalla.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että poliisin antaessa virka-apua 2 momentin 5 kohdan tarkoittamassa tilanteessa, poliisi olisi velvollinen kuljettamaan lapsen toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan ja lapsen oleskelupaikan hyvinvointialueen toimivaltaisen viranhaltijan yhteistyössä sopimaan lähimpään mahdolliseen lastensuojelulaitokseen. Lähin mahdollinen lastensuojelulaitos voisi olla väliaikainen lastensuojelulaitos tai lapsen oma sijaishuoltopaikka
.
Lähin mahdollinen siksi, että lähin lastensuojelulaitos voi olla niin täynnä, että lasta ei sinne voida palauttaa. Säännöksen mukaisesti poliisi avustaisi kuljetuksessa, joka lähtökohtaisesti tarkoittaisi, että poliisi turvaisi toimivaltuuksillaan lasta etsivän henkilön toimittamaa lapsen kuljettamista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi lasta etsivän työntekijän palauttamiseen käyttämässä ajoneuvossa tai tilanteen niin edellyttäessä poliisin omassa ajoneuvossa. Myös virka-aputilanteessa poliisi voi asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen poliisilain 1 luku 6 §:n mukaisesti
.
70 a §.Eristämisen yhteydessä toteutettava kameravalvonta.
Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin kameravalvonnasta eristämisen yhteydessä. Kameravalvontaa on toteutettu eristämisen yhteydessä lastensuojelulaitoksissa ilman erillistä laintasoista sääntelyä. Eristystilaan rajatun lapsen oikeus yksityisyyden suojaan on voimakkaasti rajoitettu. Rajoituksen vaikutusta lisää se, että häneen kohdistetaan kameravalvontaa. Verrattuna laitoksen yleisissä tiloissa tapahtuvaan kameravalvontaan, eristystilassa kameravalvonnalla puututaan lapsen yksityisyyteen voimakkaammin. Kameravalvonnan järjestäminen eristämistiloissa on katsottu kuitenkin mahdolliseksi erityisesti silloin, jos sillä turvataan eristämistilassa olevan lapsen turvallisuutta.
Toimeenpantaessa 70 §:ssä tarkoitettua eristämistä laitoksen yhteydessä olevassa eristystilassa, voitaisiin tilassa toteuttaa teknisenä valvontana kameravalvontaa silloin, kun eristämisen turvallinen toimeenpano sitä edellyttää. Tilanne voi liittyä esimerkiksi siihen, että lapsi saattaisi pyrkiä vahingoittamaan itseään. Itsetuhoisen käyttäytymisen lisäksi tilanteeseen voi liittyä lapsen itsemurhan riski. Lapsen tarkkaileminen olisi tällöin välttämätöntä toteuttaa jatkuvasti ja se tapahtuisi osin kameravalvonnan keinoin. Kameravalvonnan tarve olisi silloin kun aikuinen ei ole läsnä lapsen kanssa samassa eristystilassa. Tarve kameravalvonnalle olisi esimerkiksi yöaikaan. Kyse on silloin päihtyneen tai päihdyttävien aineiden vieroitusoireista kärsivän lapsen terveydentilan seuraamisesta ja hänen turvallisuutensa varmistamisesta.
Edelleen 70 a §:ssä säädettäisiin, että kameravalvontaa voidaan käyttää vain, kun se on välttämätöntä ja oikeasuhtaista tarkoitukseensa nähden. Kameravalvonnan järjestäminen ei saa perustua puutteellisiin henkilöstöresursseihin laitoksessa. Lapsen eristyksestä on huolehdittava 70 §:ssä säädetyin tavoin ja aikuisen on oltava jatkuvasti lapsen tukena eristystilanteessa. Kun lapsi on määrätty eristettäväksi, on samalla määrättävä, kenen laitoksen hoito- tai kasvatushenkilöstöön kuuluvan tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuudesta. Lapsen turvallisuudesta vastaavan henkilön on valvottava lasta koko erillään pitämisen ajan olemalla hänen kanssaan samassa tilassa tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että hänellä on mahdollisuus saada yhteys eristettyyn lapseen. Lapsen olosuhteet eristämisen aikana on järjestettävä niin, että lapsi saa riittävän huolenpidon ja hoidon sekä mahdollisuuden keskustella hänen turvallisuudestaan vastaavaan henkilön kanssa. Käytännössä kameravalvonnan käytön perusteet on määriteltävissä ainoastaan lapsen yksilölliseen tilanteeseen perustuvan tarveharkinnan kautta.
Edelleen 70 a §:ssä todettaisiin, että kameravalvontaa ei voitaisi kohdistaa eristystilassa siihen osaan, jossa ovat WC ja perustilat ja lapselle tulee aina tiedottaa kameravalvonnan käytöstä.
Eristämisestä tekee 70 §:n 2 momentin mukaan päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Kun lapsi on määrätty eristettäväksi, on samalla määrättävä, kenen laitoksen hoito- tai kasvatushenkilöstöön kuuluvan tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuudesta. Kameravalvonnan käyttö eristämisen yhteydessä katsottaisiin tosiasialliseksi hallintotoimeksi, jonka täytäntöönpanosta vastaisi se hoito- tai kasvatushenkilöstöön kuuluva henkilö, joka on määrätty huolehtimaan lapsesta. Kameravalvonnasta eristystilassa ei olisi erikseen valitusmahdollisuutta.
Pykälän 2 ja 3 momentissa todettaisiin, että teknisen valvonnan yhteydessä tapahtuvaan asiakastietojen käsittelyyn sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia ja, että työntekijän kameravalvonnasta säädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 16 ja 17 §:ssä.
71 §.Erityiset rajoitukset kuntouttavan suljetun laitospalvelun aikana
. Pykälä on sisällöllisesti uusi ja korvaisi voimassa olevan 71 §:n, jossa säädetään erityisestä huolenpidosta.
Pykälässä säädettäisiin erityisistä rajoituksista, joita toteutettaisiin ainoastaan kuntouttavan suljetun laitospalvelusijoituksen aikana. Kyseessä olisi toteutustavaltaan ja lähtökohdiltaan lastensuojelulaitospalvelu, jossa merkittävä rajoittaminen olisi edellytys sijaishuollon tarkoituksenmukaiselle toteuttamiselle. Sijoitus suljettuun laitospalveluun edellyttäisi, että lapsen suojeleminen omaa ja muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä edellyttää välttämättä hänelle pykälässä mainittuja rajoituksia. Erityisten rajoitusten tavoitteena olisi mahdollistaa lapsen turvallinen ja päihteetön sijaishuollon toteuttaminen ja sijoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Niiden avulla voitaisiin vaikuttaa lapsen sijoituksen taustalla olevan käyttäytymisen katkaisemiseen ja kuntoutumisen edistymistä mahdollisesti haittaavien tekijöiden, kuten lapselle vahingollisten ihmissuhteiden, ylläpitoon. Sääntelyllä turvattaisiin myös muiden sijoitettujen lasten ja henkilöstön turvallisuutta vaikuttamalla laitoksen yleiseen turvallisuuteen, mikä on keskeinen edellytys kyseisen palvelun tarkoituksenmukaiselle toteutumiselle. Ehdotetuilla erityisillä rajoituksilla lisättäisiin työntekijöiden toimivaltuuksia estää lasta jatkamasta vaarallista käyttäytymistä joko itseään tai muita kohtaan. Sijaishuollon tarkoituksen turvaaminen saa erityisen korostetun merkityksen sen lapsen oikeuksia rajaavan luonteensa vuoksi. Tämän takia sijoituksen keston tulisi rajautua ajallisesti kohtaan, jolloin vaaraa 49 a §:n mukaisen käyttäytymisen jatkamiselle ei enää ole.
Pykälän 1 momentin ensimmäisessä lauseessa säädettäisiin informatiivisesti siitä, että myös pykälässä säädettävien erityisten rajoitusten osalta päätöstä ja täytäntöönpanoa koskee se, mitä 11 luvussa säädetään rajoitustoimien käyttämisestä. Momentissa säädettäisiin siitä, että lapsen liikkumisvapautta rajoitetaan kuntouttavan suljetun laitospalvelun sijoituksen ajaksi. Edelleen momentissa rajoitettaisiin lapsen yhteydenpitoa kuntouttavan suljetun laitospalvelusijoituksen ajaksi 62 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Lapsen liikkumisvapauden rajoittamisen tarve on yhteydessä sijoituksen taustalla olevaan käyttäytymiseen, jota on välttämätöntä ehkäistä. Lapsen liikkumisen rajoittaminen ja riittävä kontrollointi ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että lapsi saadaan pysymään lastensuojelulaitoksessa ja sen kuntoutusta ja tukea antavan palvelun piirissä. Kuntoutumisprosessi edellyttää lapsen läsnäoloa lastensuojelulaitoksessa. Edellä 49 a §:ssä mainittuihin sijoituksen edellytyksiin liittyy usein lapsen luvattomat poissaolot sijaishuoltopaikasta. Suljettu laitospalvelu vastaisi esimerkiksi toistuvasti sijaishuoltopaikoistaan poissa olevien lasten tilanteisiin siten, että tehokkaalla liikkumisen rajaamisella voitaisiin vähentää merkittävästi karkaamismahdollisuuksia. Liikkumisvapauden rajoituksesta tehdään valituskelpoinen rajoituspäätös, jossa rajoituksen kestoksi määrätään yksi vuosi. Liikkumisvapauden rajoittamisen tarvetta, laajuutta ja konkreettista toteuttamistapaa tulee arvioida huomioiden, mitä 61 a §:ssä säädetään, vähintään neljän kuukauden välein pidettävässä asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Pykälän 1 momentissa säädettävän yhteydenpidon rajoittamisen tarkoitus on suojella erityisesti lasta niiltä henkilötahoilta, joiden yhteydenpito vaarantaa sijoituksen tarkoituksen toteutumisen aiheuttaen riskiä sijoitusperusteiden olemassaolon jatkumiselle, ja joita ei tunnisteta. Rajoitusten tarkoitus on siten yhteydessä sijoitusta koskevaan edellytykseen lapsen välttämättömän suojelun tarpeesta, josta säädetään 49 a §:ssä. Kun lapselle vahingolliseen yhteydenpitoon liittyviä henkilötahoja ei kyetä määrittelemään, yhteydenpito rajoitettaisiin 62 §:n 3 momentin mukaan. Rajoituksen käytön lähtökohtia avataan 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Rajoituspäätöksellä yhteydenpitoa rajoitetaan sijoituksen ajaksi, joka voi olla korkeintaan yksi vuosi. Yhteydenpito turvataan päätöksessä lapsen läheisiin nimeämällä nämä henkilöt päätöksessä. Yhteydenpidon rajoittamisesta tehdään valituskelpoinen rajoituspäätös, jossa rajoituksen kestoksi määrätään yksi vuosi. Rajoittamisen tarvetta, laajuutta ja konkreettista toteuttamistapaa tulee arvioida huomioiden, mitä 61 a §:ssä säädetään, vähintään neljän kuukauden välein pidettävän asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä. Tarvittaessa yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä uusi valituskelpoinen rajoituspäätös, mikäli lapsen yhteydenpidon tarve sitä edellyttää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että lapselta tulee lisäksi ottaa sijoituksen ajaksi pois 4 b §:n 4 momentissa tarkoitetut lapsen hallussa olevat viestinnän mahdollistavat laitteet kuntouttavan suljetun laitospalvelun sijoituksen ajaksi. Kun lapselta on otettu pois viestinnän mahdollistava laite, on lapsen yhteydenpito kuntouttavan suljetun laitospalvelun ajan turvattava muilla tavoin. Lapsen laitoksen ulkopuolelle tapahtuvan viestinnän rajoittaminen on asiallisesti yhteydessä lapsen yhteydenpidon rajoittamiseen ja sitä koskeviin perusteisiin. Kun laitteet tai muut välineet on otettu lapselta pois, on lapsen yhteydenpito turvattava muilla tavoin. Lapsen hallussa olevien viestinnän mahdollistavien laitteiden poisottamisesta tehdään valituskelpoinen rajoituspäätös, jossa rajoituksen kestoksi määrätään yksi vuosi. Rajoittamisen tarvetta, laajuutta ja konkreettista toteuttamistapaa tulee arvioida huomioiden, mitä 61 a §:ssä säädetään, vähintään neljän kuukauden välein pidettävän asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lapselle on tehtävä suunnitelmallisia henkilönkatsastuksia suljetun palvelun sijoituksen ajan. Tarkoituksena olisi seurata ja arvioida lapsen mahdollista päihteidenkäyttöä ja toisaalta päihteettömyyttä. Vaikka päihteiden kulkeutumista laitokseen voitaisiin kontrolloida 66 §:n mukaisella henkilöntarkastuksella, on mahdollista, että laitokseen kulkeutuisi päihteitä. Suunnitelmalliset henkilönkatsastukset toimisivat osaltaan keinona vahvistaa sekä lapsen halukkuutta irrottautua päihteidenkäytöstä että henkilökunnan luottamusta lapsen päihteettömyyteen. Henkilönkatsastuksen tuloksia tulkittaisiin osana kokonaistilannetta. Suunnitelmallisia henkilönkatsastuksia ei saisi toteuttaa mielivaltaisesti. Yksilöllistä harkintaa tulisi tehdä etenkin tilanteissa, joissa akkreditoidussa laboratoriossa toteutetuilla analyyseillä varmistetut testitulokset ovat toistuvasti negatiivisia. Suunnitelmallisesta henkilönkatsastuksesta tehdään valituskelpoinen rajoituspäätös, jossa rajoituksen kestoksi määrätään yksi vuosi. Toisin kuin 66 a §:ssä säädetyn henkilönkatsastuksen osalta, suunnitelmalliset henkilökatsastukset eivät ole luonteeltaan tosiasiallista hallintotoimintaa. Lapsen koskemattomuuteen puuttuvat ja lapsen itsemääräämisoikeutta rajoittavat toimenpiteet, perustuvat ennalta määriteltyihin tavoitteisiin ja suunnitelmaan henkilönkatsastusten toteuttamisesta. Rajoittamisen tarvetta, laajuutta ja konkreettista toteuttamistapaa tulee arvioida myös henkilönkatsastuksen osalta huomioiden, mitä 61 a §:ssä säädetään, vähintään neljän kuukauden välein pidettävän asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista rajoituksista tehdään päätökset samalla, kun päätetään lapsen sijoittamisesta 49 a §:ssä tarkoitettuun kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun. Rajoitukset perustuvat välttämättömään tarpeeseen suojella lasta 49 a §:ssä tarkoitetulta lapsen omaa tai muiden turvallisuutta vakavasti vaarantavalta käyttäytymiseltä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, suljettuun laitospalveluun tehtävän kiireellisen sijoituksen yhteydessä on tehtävä päätökset 1–3 momentissa tarkoitetuista rajoituksista. Päätökset tekee 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranhaltija. Säännöksen tarkoitus on selkeyttää rajoitustoimin koskevien päätösten suhdetta lapsen sijoitusta koskevaan päätökseen lapsen kiireellisen sijoituksen yhteydessä. Kun päätetään lapsen kiireellisestä sijoituksesta, rajoituksia koskevat päätökset ovat voimassa momentissa kuvatulla tavalla. Rajoituksia koskevat päätökset ovat kiireellisen sijoituksen raukeamisesta riippumatta voimassa, jos kiireellisen sijoituksen raukeaminen johtuu 43 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lapsen huostaanottoa koskevasta päätöksestä tai hallintotuomioistuimen antamasta päätöksestä 43 §:n 2 momentin mukaiseen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaan hakemukseen tai 83 §:n tarkoitetusta hallintotuomioistuimen antamasta väliaikaisesta määräyksestä, kun huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskeva asia on vireillä hallintotuomioistuimessa. Rajoituspäätökset voivat olla kuitenkin voimassa enintään yhden vuoden ajan kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen antamisesta.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin erityisten rajoitusten sisällön ja laajuuden arvioinnista. Niitä tulisi arvioida ainakin lapsen asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä. Arviointitiheys olisi näin ollen vähintään neljä kuukautta. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että erityisiä rajoituksia voitaisiin käyttää ainoastaan siinä määrin ja siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä lapsen suojelemiseksi 49 a §:n 1 momentissa mainitusta syystä. Arviointi tulisi toteuttaa 49 e §:ssä säädetty huomioiden. Pykälässä mainittujen asiantuntijoiden olisi arvioitava erityisten rajoitusta tarpeellisuutta. Rajoitusten tavoitteena olisi tukea muutosprosessia ja sijoituksen tavoitteiden saavuttamista. Siksi arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota lapsen sijoituksen syihin ja sijoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi rajoittamisen intensiteetin muuttamista. Tavoitteiden saavuttamisen arviointi konkretisoi kuntoutusprosessin etenemistä ja sitä, miten sijoitussyihin on voitu sijoituksen aikaisella työskentelyllä vaikuttaa. Asiakassuunnitelmaan ja sitä täydentävään hoito- ja kasvatussuunnitelmaan tulee kirjata erityisten rajoitusten toimeenpano.
Edelleen momentissa todettaisiin, että 1–3 momentissa tarkoitettuja rajoituksia voidaan käyttää ainoastaan siinä määrin ja siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä sijoituksen tavoitteiden toteutumiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden käyttö tulisi lopettaa välittömästi, kun käyttämiselle ei ole enää perusteita. Näin ollen olisi erittäin tärkeää tunnistaa lapsen kuntoutumisprosessin ja sijoituksen vaihe, jolloin erityisistä rajoituksista voitaisiin luopua. Käytännössä tämä tarkoittaisi sijoituksen päättämisen tilannetta.
72 §.Erityiset rajoitukset erityisen huolenpidon jakson aikana
. Pykälä on sisällöllisesti uusi ja se korvaisi voimassa olevan 72 §:n, jossa säädetään erityisestä huolenpidon järjestämisestä.
Pykälässä säädettäisiin erityisistä rajoituksista, joita toteutettaisiin ainoastaan erityisen huolenpidon jakson aikana. Erityisen huolenpidon jakso on nykytilanteessakin toteutustavaltaan lastensuojelulaitospalvelu, jonka toteuttaminen edellyttää lapsen perusoikeuksien rajaamista tavanomaista laitoshuoltoa enemmän. Erityisen huolenpidon jaksolle tulisi sijoittaa lapsia, joiden sijaishuollon toteuttamisen arvioidaan edellyttävän pykälän mukaisia erityisiä rajoituksia. Erityisten rajoitusten tavoitteena olisi mahdollistaa lapsen turvallinen ja päihteetön sijaishuollon toteuttaminen ja sijoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Niiden avulla voitaisiin vaikuttaa sijaishuollon tavoitteiden saavuttamiseen. Sääntelyllä turvattaisiin myös muiden erityisen huolenpidon jaksolle sijoitettujen lasten ja henkilöstön turvallisuutta vaikuttamalla asuinyksikön yleiseen turvallisuuteen. Turvallisuus on keskeinen edellytys kyseisen palvelun tarkoituksenmukaiselle toteutumiselle.
Pykälän 1 momentin mukaan lapsen liikkumista rajoitettaisiin lapsen erityisen huolenpidon jaksoa koskevassa päätöksen mukaisesti niin, että lasta estettäisiin poistumasta laitoksen tiloista ilman lupaa tai valvontaa. Samoin kuin voimassa olevan sääntelyn mukaan, liikkumisen rajoittamisesta ei annettaisi erillistä rajoituspäätöstä vaikkakin nyt ehdotettavan sijoituksen enimmäiskesto tulisi olemaan pidempi kuin voimassa oleva sääntely mahdollistaa. Liikkumisvapauden sisältöä ja laajuutta kuitenkin tulee arvioida lapsen sijoituksen aikana. Liikkumisvapauden rajoittamisen lähtökohtana on katkaista lapsen itseään vahingoittava käyttäytyminen ja estää jakson tavoitteiden mukaisen työskentelyyn aiheutuvat häiriöt, jotka voisivat johtua esimerkiksi siitä, että lapsi jättää palaamatta sijoituspaikkaansa. Vaikka lasten liikkuminen asuinyksikön ulkopuolella on kontrolloitua, hänellä tulisi olla mahdollisuus ulkoiluun laitoksen alueella sekä laitoksen muissa mahdollisissa harrastus- tai liikuntatiloissa. Edistämällä lapsen mahdollisuuksia liikkua myös laitoksen ulkopuolella, voidaan osaltaan edistää lapsen kiinnittymistä erityisen huolenpidon jakson aikaiseen työskentelyyn ja siten vaikuttaa myönteisesti erityisen huolenpidon tavoitteiden saavuttamiseen sekä mahdollisesti edistää lapsen arjen rakentumista myös intensiivisen laitosjakson jälkeen.
Pykälän 2 momentissa ehdotettu sääntely olisi uutta. Ehdotuksen mukaan lapselle olisi tehtävä erityisen huolenpidon jakson aikana suunnitelmallisesti henkilönkatsastuksia, jos se on välttämätöntä lapsen suojelemiseksi. Suunnitelmallisten henkilönkatsastusten tarkoituksena olisi seurata ja arvioida lapsen mahdollista päihteidenkäyttöä ja toisaalta päihteettömyyttä. Mahdollisuus suunnitelmallisiin henkilönkatsastuksiin perustuisi erityisen huolenpidon jaksoa koskevaan päätökseen, jota valmisteltaessa ja tehtäessä tulisi arvioida niiden välttämättömyyttä lapsikohtaisesti. Kynnys henkilönkatsastukselle olisi näin ollen 66 a §:ssä säädettyä matalampi. Vaikka päihteiden kulkeutumista laitokseen voitaisiin kontrolloida 66 §:n mukaisella henkilöntarkastuksella, on mahdollista, että laitokseen kulkeutuisi päihteitä. Suunnitelmalliset henkilönkatsastukset voisivat toimia osaltaan keinona vahvistaa sekä lapsen halukkuutta että henkilökunnan luottamusta lapsen päihteettömyyteen. Henkilönkatsastuksen tuloksia tulkittaisiin osana kokonaistilannetta. Suunnitelmallisten henkilönkatsastusten toteuttamisessa tulisi noudattaa tapauskohtaista harkintaa eikä niitä saisi toteuttaa mielivaltaisesti. Harkintaa tulisi tehdä etenkin tilanteissa, joissa testitulokset ovat säännöllisesti negatiivisia ja tulokset on varmistettu akkreditoidussa laboratoriossa toteutetuilla varmistusanalyyseillä. Suunnitelmalliset henkilökatsastukset perustuvat sijoituspäätökseen eikä niistä tehtäisi erikseen päätöstä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut rajoitukset sisältyvät 60 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen. Sen lisäksi mitä 11 luvussa säädetään rajoitustoimenpiteistä, 60 b §:n mukaisella päätöksellä erityisen huolenpidon jaksosta lapsen perusoikeuksia rajoitetaan pykälässä säädetyillä rajoitustoimenpiteillä 60 a §:ssä tarkoitetun erityisen huolenpidon jakson aikana.
74 §.Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen.
Pykälän 1 momenttia esitetään tarkennettavaksi 11 lukuun tehtyjen pykälämuutosten mukaisesti. Momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetty rajoitustoimenpidettä koskeva kirjaamisvelvoite laajennetaan koskemaan myös ehdotettavia 68 a §, 69 b, 69 c, 70 a sekä 71 ja 72 §:ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä. Ehdotetun 1 momentin 5 kohta perustellun syyn kirjaamisesta koskisi myös henkilöntarkastuksia, jotka toteutetaan ehdotetun 69 b §:n 4 momentin, 69 c §:n 2 momentin sekä 69 d §:n 3 momentin nojalla.
15 luku
Muutoksenhaku
89 §.Muutoksenhakuoikeus
. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi kohta 6, jonka mukaan lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, saisi hakea itsenäisesti muutosta myös 60 b §:ssä tarkoitettua erityisen huolenpidon jaksoa koskevassa asiassa. Pykälän 4 momentista poistettaisiin viittaus 65 §:ään. Aineiden ja esineiden poisottamisesta säädetään 4 b §:ssä ja päätöksenteosta 4 c §:ssä. Momenttiin lisättäisiin viittaus uuteen 4 c §:ään. Momentissa todettaisiin myös, että 72 §:ssä säädetyt erityiset rajoitustoimet sisältyvät sijoituspäätökseen ja siten niitä koskeva muutoksenhakuoikeus määräytyy 1 momentin mukaan. Sijoituspäätökset luetellaan 1 momentissa.
Nykyisin voimassa olevassa 4 momentissa säädetään rajoitustoimenpiteistä, joita koskevassa asiassa huoltajalla on muutoksenhakuoikeus. Huoltaja on voinut säännöksen perusteella hakea muutosta 72 §:ssä säädetyssä erityisen huolenpidon järjestämistä koskevassa asiassa. Erityisen huolenpidon jakson järjestämistä koskevasta päätöksestä ehdotetaan säädettäväksi jatkossa rajoitustoimenpiteitä koskevan 11 luvun sijasta sijaishuoltoa koskevan 10 luvun 60 b §:ssä. Huoltajan oikeudesta hakea muutosta 60 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen säädettäisiin 89 §:n 1 momentin 6 kohdassa. Koska erityisen huolenpidon jaksoa ei katsottaisi jatkossa enää rajoitustoimenpiteeksi, huoltajan muutoksenhakuoikeudesta sitä koskevassa asiassa ei tulisi säätää enää 89 §:n 4 momentissa ja voimassa oleva viittaus 72 §:ään poistettaisiin.
Lisäksi pykälän 3 momenttiin lisätään viittaus 71 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yhteydenpidon rajoittamiseen.
90 §.Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti. Pykälän 1 momenttiin muutettaisiin viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin aineelliseksi viittaussäännökseksi sekä esitetään lisättävän kohtaan 1 mahdollisuus hakea hyvinvointialueen tekemään päätökseen valittamalla muutosta suoraan hallinto-oikeudelta noudattaen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä myös 4 c §:ssä tarkoitetussa aineiden ja esineiden poisottamista koskevassa asiassa. Lisäksi momentin kohtaan 7 lisättäisiin vastaava oikeus koskien 60 b §:ssä tarkoitettua erityisen huolenpidon jaksoa koskevaa asiaa. Nykyiset kohdat 1–6 siirtyisivät numeron eteenpäin ja kohdat 7 ja 11 poistettaisiin. Pykään 1 momenttiin lisättäisiin uusi 12 kohta. Sen mukaisesti 71 §:n 1 momentissa tarkoitetuista liikkumisvapauden rajoittamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta, 71 §:n 2 momentissa tarkoitetusta lapsen hallussa olevan viestinnän mahdollistavan laitteen poisottamisesta sekä 71 §:n 3 momentissa tarkoitetusta suunnitelmallista henkilötarkastusta koskevasta päätöksestä olisi mahdollisuus hakea valittamalla muutosta suoraan hallinto-oikeudelta noudattaen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.
Uudessa pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lain 72 §:ssä säädetyt erityiset rajoitustoimet sisältyvät sijoituspäätökseen ja muutoksenhakuoikeus määräytyy 1 momentin nojalla. Nykyiset momentit 2 ja 3 siirtyisivät momenteiksi 3 ja 4. Nykyisestä 3 momentista poistettaisiin maininta siitä, että valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta, koska asiasta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa sen 13 §:n 2 momentissa.
92 §.Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Pykälän 1 momenttiin muutettaisiin viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin aineelliseksi viittaussäännökseksi sekä kohtaan 6 esitetään lisättävän myös 71 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteydenpidonrajoittaminen, josta olisi näinoikein hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta noudattaen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.
7.4
Laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta
1 §.Valtion lastensuojelulaitoksen rakenne.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen luonteesta itsenäisenä virastona. Tavoitteena olisi selkeyttää nykytilaa, jossa toimivaltakysymykset ovat osittain epäselvät. Esitys selkeyttäisi THL:n asemaa tulosohjaajana ja sen työnjohto-oikeutta. Virasto toimisi valtakunnallisesti, jolloin toimialueena olisi koko maa.
Valtion lastensuojelulaitostoiminnan osa-alueista säädettäisiin 2 momentissa. Lastensuojelun palveluyksiköt vastaisivat nykyisiä koulukoteja. Lastensuojelua koskeva käsitteistö yhdenmukaistettaisiin myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain käsitteistön kanssa. Palveluyksiköissä sijaitsisivat Valtion lastensuojelulaitoksen yhteydessä toimivan koulun toimipisteet. Rakenne vastaisi käytännössä nykytilaa. Lastensuojelulaitokseen kuuluisi myös vankilan perheosasto, mikä vastaisi myös nykytilaa. Näillä toiminnoilla olisi jatkossakin yhteinen hallinto, johon kuuluu viraston johtajan lisäksi muun muassa talouspäällikkö ja hallintojohtaja. Tavoitteena olisi selkiyttää yhteisen hallinnon roolia, jotta virasto voisi toimia tehokkaammin yhtenä virastona.
2 §.Valtion lastensuojelulaitoksen yhteydessä toimivan koulun johtokunta
. Valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain (634/1998) 2 § velvoittaa, että Valtion lastensuojelulaitoksen koululla tulee olla johtokunta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että THL asettaisi johtokunnan neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Opetushallitus toimisi valmistelussa yhteistyössä THL:n kanssa. Menettely vastaisi nykytilaa. Johtokunnan kokoonpanosta säädettäisiin siten, että siinä tulisi olla puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä vähintään kolme muuta jäsentä ja heillä henkilökohtaiset varajäsenet.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että koulun johtavan rehtorin nimittäminen kuuluisi johtokunnan tehtäväksi. Valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain 3 §:ssä säädetään rehtorista. Nimitys tehtäisiin toistaiseksi Valtion lastensuojelulaitoksen johtajan esittelystä. Ehdotettu menettely vastaisi nykytilaa.
3 §.Valtion lastensuojelulaitoksen johtaminen.
Pykälässä säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen johtajan nimittämisestä, johtamisrakenteesta ja toimivallasta. Pykälän 1 momentin mukaan virastoa johtaisi THL:n nimittämä lastensuojelulaitoksen johtaja. Nimitys virkaan tehtäisiin viiden vuoden määräajaksi, jos ei ole erityistä syytä tehdä nimitystä lyhyemmäksi ajaksi. Valtion lastensuojelulaitoksen toiminnasta vastaavalta johtajalta edellytetään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta, käytännössä osoitettua johtamistaitoa ja johtamiskokemusta. Tarkoituksena on selkiyttää nimittämisprosessia ja siirtää nimittämistoimivalta voimassa olevan lain mukaiselta johtokunnalta THL:lle. Ehdotettu muutos olisi välttämätön, koska viraston johtajan nimittämisestä vastaavaa johtokuntaa ei jatkossa olisi. Toimivallan selkiyttäminen on muutoinkin arvioitu välttämättömäksi. Toimivallan selkiyttäminen on arvioitu välttämättömäksi 2.9.2 kohdassa esitetyin perusteluin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työjärjestyksen hyväksyjästä ja työjärjestyksen sisällöstä. Työjärjestys korvaisi nykyisen ohjesäännön, jonka hyväksyy valtion koulukotien ja vankilan perheosaston johtokunta. Koska vastaavaa johtokuntaa ei jatkossa olisi, viraston johtaja toimisi työjärjestyksen hyväksyjänä. Työjärjestyksessä olisi määrättävä myös kuka päättää vankilan perheosaston palvelun hankinnasta. Lain 5 §:n mukaan Valtion lastensuojelulaitos voisi tuottaa palvelun itse tai hankkia sen osin tai kokonaan yksityiseltä palveluntuottajalta.
Lastensuojelulaitoksen johtajan ratkaisuvallasta säädettäisiin pykälän 3 ja 4 momenteissa. Tavoitteena olisi selkiyttää nykyistä epäselvää asiaintilaa. Lastensuojelulaitoksen johtaja ratkaisisi viraston päätettävät asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty muun virkamiehen ratkaistavaksi. Lisäksi hän voisi ottaa ratkaistavakseen asian, jonka viraston virkamies saa työjärjestyksen mukaan ratkaista.
4 §.Valtion lastensuojelulaitoksen ja sen yhteydessä toimivan koulun tehtävät.
Pykälässä säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen ja sen yhteydessä toimivan koulun tehtävistä. Pykälän 1 momentin mukaan Valtion lastensuojelulaitos tuottaisi lastensuojelulain mukaista laitoshuoltoa sekä järjestäisi perusopetusta ja tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta sen mukaan kuin niistä säädetään perusopetuslaissa (682/1998) ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020). Palvelut olisi tarkoitettu sellaisille sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa sijaishuollossa ja jotka eivät sairautensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa. Momentissa säädettäisiin myös siitä, että tarvittaessa voitaisiin järjestää myös muuta opetusta sen mukaan kuin järjestettävästä opetuksesta erikseen säädetään. Valtion lastensuojeluyksiköissä voitaisiin edelleen antaa myös sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) tai terveydenhuoltolaissa (1326/2010) tarkoitettuja mielenterveyspalveluja. Valtion lastensuojelulaitos tai sen palveluyksiköt eivät olisi jatkossakaan kyseisten palvelujen järjestämisvastuussa.
Ehdotettu 1 momentti muuttaisi jossain määrin nykytilaa. Valtion lastensuojelulaitoksen rooli säädettäisiin selkeästi lastensuojelupalvelujen tuottajaksi.
Perusopetuksen ja TUVA-koulutuksen ja tarvittaessa muun koulutuksen osalta Valtion lastensuojelulaitos olisi koulutuksen järjestäjä, koska sillä on sekä perusopetuksen että TUVA-koulutuksen järjestämisluvat. Muun opetuksen järjestämisessä tulisi huomioida se, mitä opetuksesta erikseen säädetään. Mielenterveyspalvelujen osalta Valtion lastensuojelulaitoksella olisi edelleen mahdollisuus kyseisten palvelujen antamiseen. Lastensuojelupalvelujen osalta ehdotettu muutos olisi yhdenmukainen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annettuun lakiin tässä esityksessä ehdotettujen muutosten kanssa. Muutosten tavoitteena on selkeyttää Valtion lastensuojelulaitoksen asema nimenomaisesti palvelujen tuottajana.
Voimassa olevan lain mukaan valtion koulukotien toimintaa on voitu tuottaa myös perhehoitona. Koulukodit eivät ole kuitenkaan tuottaneet perhehoitoa vuosiin ja se on käytännössä jäänyt muiden palveluntuottajien toteutettavaksi. Perhehoidon tuottamismahdollisuutta ei ole tarkoituksenmukaista enää säilyttää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen velvollisuudesta tuottaa tässä esityksessä ehdotettua LsL:n 49 a §:ssä tarkoitettua kuntouttavaa suljettua laitospalvelua vähintään yhdessä palveluyksikössä. Palvelun tuottamisen edellytyksistä noudatettaisiin LsL:n 49 a–49 e §:n säännöksiä. Kyseistä palvelua olisi mahdollista tuottaa myös kiireellisenä vastaanotto- ja arviointipalveluna. Tavoitteena olisi mahdollistaa sijaishuolto myös kriisitilannesijoituksen yhteydessä. Käytännössä nämä ovat tilanteita, joissa lapsi pitäisi saada saman päivän aikana vahvasti resursoituun ja sulkemisen mahdollistavaan sijaishuollon toimintaympäristöön ja joissa vastaanotto- ja arviointipaikkaa ei voitaisi sijoitettavan lapsen tai muiden turvallisuuden takaaminen muutoin järjestää. Vastaanotto- ja arviointitehtävästä huolehtiminen edellyttäisi mahdollisesti henkilöstön osaamisen vahvistamista.
5 §.Valtion lastensuojelulaitokseen kuuluvan vankilan perheosaston tehtävät ja palvelun tuottaminen
. Pykälässä säädettäisiin vankilan perheosaston tehtävistä ja palvelun tuottamisesta. Pykälän 1 momentin säännös vastaisi sisällöllisesti nykyisen lain 1 §:n 3 momentin säännöstä, mutta lisäksi momentissa todettaisiin nykyisen 5 §:n 3 momentin mukaisesti, että vankilan perheosasto toimii vankilan yhteydessä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Valtion lastensuojelulaitos vastaisi vankilan perheosastopalvelun tuottamisesta ja se voisi tuottaa palvelun joko itse tai hankkia sen osin tai kokonaan ostopalveluna siten kuin jäljempänä 6 §:ssä säädettäisiin.
6 §.Palvelun hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta
. Tässä pykälässä ja sitä seuraavissa 7–12 §:ssä säädettäisiin järjestämislain 3 luvun säännöksiä mukaillen vankilan perheosastopalvelun hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta. Lisäksi lain 13 §:ssä säädettäisiin vankilan perheosaston omavalvonnasta. Mitä järjestämislain 13 §:ssä on säädetty vuokratyövoiman ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan työvoiman käytöstä sekä 17 §:ssä yksityisen palveluntuottajan alihankinnasta ei kuitenkaan ole ulotettu koskemaan Valtion lastensuojelulaitosta.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan julkisella hallintotehtävällä viitataan perustuslaissa verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota sisältäviä tehtäviä ei perustuslain 124 §:n mukaan voida antaa lainkaan julkisen hallinnon ulkopuolelle, on esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muulla merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Perustuslain 124 §:n lähtökohtana olisi, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on kuitenkin voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien antamisesta ole sääntelyn tavoitteiden kannalta tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voitaisiin hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Tehtävän antamiseen oikeuttavan toimivallan olisi tällöinkin perustuttava lakiin. Julkisen hallintotehtävän siirron tarkoituksenmukaisuus on siirron oikeudellinen edellytys, jonka täyttyminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden ohella. Myös siirrettävän hallintotehtävän luonne on arvioinnin kannalta merkityksellinen. Tarkoituksenmukaisuuden vaatimus voi täyttyä helpommin palvelujen tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla kuin yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla (HE 1/1998 vp s. 179 II).
Järjestämislain 12 §:ää koskevissa perusteluissa (HE 241/2020 vp) on todettu, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tyhjentävä erittely sen suhteen, mikä yksittäinen palvelu tai tehtävä olisi kulloinkin katsottava selkeästi julkiseksi hallintotehtäväksi tai julkisen vallan käytöksi ei ole lainsäädännön keinoin mahdollista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon kokonaisuudesta on kuitenkin tunnistettu vaikeus erottaa sellaisia toimintoja, joihin ei tulisi sovellettavaksi perustuslain 124 §. Tästä johtuen järjestämislain 3 luvun sääntelyssä hyvinvointialueiden hankkimien palveluiden osalta on otettu lähtökohdaksi, että hyvinvointialueen hankkiessa yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveyspalveluja, on kaikkien yksityisen palvelutuottajan tuotettavaksi siirrettävien asiakkaalle annettavien palvelujen kohdalla täytyttävä julkisen hallintotehtävän siirtämiselle edellä todetut perustuslain 124 §:ssä asetut edellytykset, vaikka kaikki yksityiseltä palveluntuottajalta hankittaviksi tulevat palvelut eivät välttämättä olisikaan yksiselitteisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista. Järjestämislain 12 §:n perusteluissa on erikseen todettu, että asiakkaalle annettavilla 12 §:ssä tarkoitetuilla palveluilla ei kuitenkaan tarkoitettaisi sellaisia yksityisen palveluntuottajan toimintaan sisältyviä tehtäviä, jotka eivät ole suoraan asiakkaille annettavia sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten yksityisen palveluntuottajan kirjanpito, palkanmaksu tai muut hallinnolliset tukipalvelut, toimitilojen siivous, henkilöstöruokailu tai muut henkilöstölle järjestettävät palvelut. Mainitut palvelut eivät siten kuuluisi järjestämislain 3 luvun soveltamisalaan eikä niitä myöskään voida pitää julkisina hallintotehtävinä.
Järjestämislain 12 §:n 2 momentissa on asetettu rajoituksia hyvinvointialueen palveluiden hankkimiselle. Säännöksen mukaan hyvinvointialue ei esimerkiksi saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä. Myöskään sosiaalihuoltolain 15 §:ssä tarkoitettua yksilö- ja perhekohtaista sosiaalityötä eikä 29 §:ssä tarkoitettua sosiaalipäivystystä ei saa hankkia. Järjestämislain 12 §:n 3 momentissa säädetään muun ohella siitä, että hyvinvointialueen olisi vastattava palvelutarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta.
Vankilan perheosastoa koskevassa ehdotetussa sääntelyssä on otettu lähtökohdaksi järjestämislain 3 luvun sääntely, mikä koskee hyvinvointialueiden hankintoja yksityiseltä palveluntuottajalta. Järjestämislain 3 luvun sääntely ei suoraan eikä sellaisenaan koske Valtion lastensuojelulaitosta, koska Valtion lastensuojelulaitos ei ole yksityinen palveluntuottaja eikä hyvinvointialuevankilan perheosastopalvelun osalta palvelun hankkija vaan palvelun hankkija olisi Valtion lastensuojelulaitos. Vankilan perheosastopalvelu on kuitenkin lastensuojelupalvelu ja palveluiden järjestämisvastuusta säädetään lastensuojelulain 16 ja 16 b §:ssä.
Vankilan perheosastopalvelun osalta kysymys ei ole julkisen vallan käytöstä eikä lastensuojelulain taikka sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalityöstä. Vankilan perheosaston henkilöstölle ei ole säädetty julkisen vallan käyttöön liittyviä tehtäviä. Palvelussa on kysymys käytännössä perhetyöstä, jota annetaan hyvinvointialueen vankilaan sijoittamalle lapselle ja hänen vanhemmalleen. Hyvinvointialue tekee lasta koskevan sijoituspäätöksen sekä tarvittaessa muut päätökset. Sijoitus tehdään pääsääntöisesti avohuollon tukitoimena, mutta lastensuojelulain 49 §:n 4 momentin säännös mahdollistaa lapsen sijoittamisen vankilan perheosastolle myös sijaishuoltona. RISE sijoittaa vangin perheosastolle omalla päätöksellään sekä vastaan vangin rangaistuksen täytäntöönpanosta ja valvonnasta vankilassa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Valtion lastensuojelulaitos voisi tuottaa palvelun itse tai hankkia osan tai koko palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelun hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta olisi tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Tälläkin hetkellä palvelua tuottaa yksityinen palveluntuottaja ja tämä mahdollisuus olisi näin jatkossakin. Edellä 3 §:n 3 momentin mukaisesti Valtion lastensuojelulaitoksen johtaja ratkaisisi vankilan perheosastopalvelun tuottajan. Hankintapäätöksessä tulee perustella palvelun hankinnan tarkoituksenmukaisuus. Päätöksen perustelemisesta säädetään tarkemmin 9 §:ssä. Palvelun hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta voisi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi sen vuoksi, että sillä voitaisiin osaltaan huolehtia palvelun tuottamiseen liittyvästä riittävästä osaamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan Valtion lastensuojelulaitoksen tulisi ilmoittaa yksityisestä palveluntuottajasta tai sen vaihtumisesta kaikille hyvinvointialueille Helsingin kaupunki mukaan lukien. Palvelunjärjestäjän valvontavastuun näkökulmasta hankinnan edellytyksenä voisi olla perusteltua saada lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen eli sijoittajahyvinvointialueen suostumus hankintaan, mutta tätä ei edellytetä, koska suostumus pitäisi tällöin hankkia ja saada kaikilta hyvinvointialueilta, koska vankilan perheosastolle voidaan sijoittaa lapsia kaikilta hyvinvointialueilta. Suostumus vankilan perheosaston sijaintipaikan hyvinvointialueen eli sijoitushyvinvointialueen osalta puolestaan ei ole sekään tarkoituksenmukaista, koska sijoitushyvinvointialueella ei käytännössä ole keinoja sijaishuoltopaikan valvonnan toteuttamiseen. Tilanteessa, jossa lapsen sijoittamista vankilan perheosastolle harkitaan, sijoittajahyvinvointialueen tulee joka tapauksessa arvioida muun muassa sijoituspaikan olosuhteet sekä palveluntuottajan edellytykset vastata sijoitettavan lapsen tarpeisiin. Jos sijoittajahyvinvointialue arvioi, että sijoitus ei ole lapsen edun mukainen palveluntarjoajaan liittyvistä tekijöistä johtuen, lasta ei tule sijoittaa vankilan perheosastolle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että yksityinen palveluntuottaja olisi vastuussa palvelun lainmukaisesta ja hankintasopimuksen mukaisesta tuottamisesta. Lisäksi säännöksessä olisi informatiivinen viittaus sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 10 §:ään. Mainitun säännöksen mukaisesti myös Valtion lastensuojelulaitos olisi vastuussa hankkimansa palvelun laadusta ja turvallisuudesta sekä muista asioista, joista mainitussa lainkohdassa säädetään.
Pykälän 4 momentin mukaan yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavien palvelujen hankintamenettelystä säädetään laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016), jäljempänä hankintalaki. Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kilpailuttamiseen sovelletaan hankintalain I osan säännöksiä (tarkoitus, periaatteet ja määritelmät, soveltamisala, yhteishankinnat ja kynnysarvot). Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kilpailuttamiseen on sovellettava hankintalain 12 luvun säännöksiä, jossa hankintamenettelystä säädetään tarkemmin kuten suorahankinnoista, asiakkaiden näkökulmien huomioimisesta hankintaehdoissa, tarjoajaa koskevista pakollisista ja harkinnanvaraisista kelpoisuusvaatimuksista ja tarjouksen valintaperusteista. Lain IV osassa säädetään hankintapäätöksestä, hankintasopimuksesta ja niiden muutoksista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista.
7 §.Yksityistä palveluntuottajaa koskevat vaatimukset.
Pykälässä säädettäisiin järjestämislain 14 §:n tapaan pakollisista vaatimuksista, jotka Valtion lastensuojelulaitokselle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan olisi täytettävä. Pakolliset vaatimukset koskisivat muun muassa yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuutta, mikä ei mahdollistaisi palvelujen hankkimista sellaiselta yksityiseltä palveluntuottajalta, joka on esimerkiksi konkurssissa tai jolla on verovelkoja taikka velkoja ulosotossa. Yksityisellä palveluntuottajalla tulisi myös olla riittävät resurssit ja muut edellytykset toiminnan harjoittamiseen.
Pykälän 1 momentin mukaan, yksityisen palveluntuottajan, jolta Valtion lastensuojelulaitos hankkii palveluja 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla, olisi täytettävä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa säädetyt edellytykset. Valvontalain 2 luvussa säädetään muun muassa palveluntuottajaa ja sen toimintaa koskevista edellytyksistä kuten yleisistä edellytyksistä 6 §:ssä, toimitiloista 8 §:ssä, henkilöstöstä 9 §:ssä ja palvelun laadullisista edellytyksistä ja vastuusta palvelun laadusta 10§:ssä. Lisäksi palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisteröinnistä säädetään lain 3 luvussa. Lain 5 §:n mukaan palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröinti on edellytys palvelujen tuottamiselle. Palveluntuottajan omavalvonnasta säädetään 4 luvussa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palveluntuottajaa koskevista pakollisista vakavaraisuutta ja resursseja koskevista vaatimuksista. Sen mukaan yksityisellä palveluntuottajalla olisi oltava palvelun sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisellä palveluntuottajalla olisi näin ollen oltava sellaiset toimintaedellytykset, että se pystyy huolehtimaan siltä hankittavien palvelujen asianmukaisesta tuottamisesta. Yksityisellä palveluntuottajalla tulisi olla omaa osaamista ja sitä varten palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Jos yksityinen palveluntuottaja käyttää sijaisia, heidän tulee olla työsuhteessa palveluntuottajaan, jotta virkavastuuta koskeva sääntely ulottuu myös heihin. Palveluntuottajan tulee myös huomioida mahdolliset vankilan alueella työskentelyltä edellytetyt vaatimukset, kuten turvallisuusselvitysmenettely. Lisäksi yksityisellä palveluntuottajalla olisi oltava muut riittävät toimintaedellytykset kuten toimitilat, laitteet ja tietoliikenneyhteydet. Yksityisen palveluntuottajan toimintaedellytysten tulisi olla riittävät Valtion lastensuojelulaitoksen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden.
Pykälän 2 momentin mukaan yksityisen palveluntuottajan olisi oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan olisi nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. Toiminnasta vastaavan vastuuhenkilön tehtävänä olisi varmistaa tässä laissa säädettyjen vaatimusten ja 8 §:ssä tarkoitettujen sopimusvelvoitteiden täyttyminen yksityisen palveluntuottajan toiminnassa käytännön tasolla. Toimintokohtaisen vastuuhenkilön tehtävänä olisi huolehtia vastuualueellaan sopimuksen alaan kuuluvien tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta käytännön tasolla. Yksityinen palveluntuottaja olisi 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vastuussa hankkimastaan palvelusta ja sen lainmukaisuudesta ja sopimuksen mukaisuudesta, minkä lisäksi vastuuhenkilöt olisivat omalta osaltaan vastuussa käytännön tasolla palvelujen toteuttamisesta. Näin ollen vastuuhenkilöt eivät suinkaan yksin vastaa palvelujen asianmukaisuudesta, vaan kokonaisvastuu palveluista kuuluu yksityiselle palveluntuottajalle.
Pykälän 3 momentin mukaan Valtion lastensuojelulaitoksen olisi varmistettava, ettei yksityisen palveluntuottajan aikaisemmassa toiminnassa ole todettu vakavia tai toistuvia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa. Valvontaviranomaisten palveluntuottajalle mahdollisesti antamista huomautuksista ja määräyksistä tai muista valvontaviranomaisten toimenpiteistä on saatavissa tiedot valvontaviranomaisilta siltä osin, kuin ne ovat julkisia tietoja eivätkä sisällä asiakaskohtaisia salassapidettäviä tietoja. Jos ilmenisi, että yksityinen palveluntuottaja ei ole ottanut huomioon valvontaviranomaisen aikaisemmin tehtyjä huomautuksia tai määräyksiä, eikä toiminnassa esiintyneitä puutteita ole korjattu tai epäkohtia poistettu, palvelua ei tulisi hankkia tällaiselta palveluntuottajalta. Puutteen vakavuutta asiakas- ja potilasturvallisuudessa on aina arvioitava tapauskohtaisesti ja palvelun sisältö huomioon ottaen. Tarkoitus olisi kuitenkin ottaa huomioon kohtuullisuus ja suhteellisuus, joten tältä osin huomioitaisiin palveluntuottajan toiminta hankintaa edeltävän kolmen vuoden ajalta tai, jos tällaisia puutteita on ollut, niin että palveluntuottaja on korjannut toiminnassa olleet puutteet ja poistanut epäkohdat, joista valvontaviranomainen on huomauttanut tai antanut määräyksen. Vaikka yksityisen palveluntuottajan aiemmassa toiminnassa olisi ollut vakavia tai toistuvia puutteita, mutta yksityinen palveluntuottaja pystyisi kuitenkin osoittamaan, että olosuhteet palvelutoiminnassa ovat niin olennaisesti muuttuneet ja puutteet on asianmukaisesti korjattu, voitaisiin arvioida, ettei yksityinen palveluntuottaja enää olisi ilmeisen sopimaton tuottamaan palveluja. Säännös koskisi vain sellaisia yksityisiä palveluntuottajia, joilla on aiempaa toimintaa. Kunkin yksityisen palveluntuottajan kohdalla tarkasteltaisiin sitä aikaa, jonka tämä on ehtinyt toimia alalla edeltävän kolmen vuoden aikana. Säännös ei siten estäisi hankkimasta palveluja myös juuri palvelutuotantonsa aloittaneelta yksityiseltä palveluntuottajalta, jolla ei ole aiempaa toimintaa tarkasteltavana.
Pykälän 4 momentin mukaan yksityinen palveluntuottaja ei saisi olla konkurssissa.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tarkemmin yksityistä palveluntuottajaa koskevista taloudellisista vaatimuksista. Jos yksityisellä palveluntuottajalla olisi viimeisten kolmen vuoden ajalta muita veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntejä taikka ulosotossa muita tämän maksukykyyn nähden vähäistä suurempia velkoja, jotka vaarantavat yksityisen palveluntuottajan luotettavuuden, eivät yksityistä palveluntuottajaa koskevat vaatimukset täyttyisi. Nämä velvoitteiden laiminlyönnit otettaisiin harkinnanvaraisesti huomioon kiinnittäen erityisesti huomiota sääntelyn tarkoitukseen. Esimerkiksi vähäistä suuremman yksityisoikeudellisen velan määrä suhteessa maksukykyyn ja siihen, vaarantaako tällainen velka yksityisen palveluntuottajan luotettavuuden, olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Rajauksella turvataan se, että elinkelpoinen liiketoiminta saa jatkua. Taloudellisten edellytysten täyttymisellä edellytettäisiin pitkäjänteistä ja asianmukaista velvoitteiden hoitamista. Säännönmukainen velvoitteiden laiminlyöminen, viivästynyt hoitaminen, verovelan kertyminen ja hidas suorittaminen tai verotarkastuksessa havaitut epäkohdat ja niiden nojalla maksuunpannut verot sekä veroseuraamukset voivat osoittaa yksityisen palveluntuottajan toimivan tavalla, joka voi vaikuttaa myös potilas- ja asiakasturvallisuuteen sekä palvelujen laatuun ja joka ei ole palvelujen ja sääntelyn tarkoitukseen nähden hyväksyttävää.
Arvioinnissa otettaisiin lähtökohtaisesti huomioon kaikki ulosottorekisteristä ja muista rekistereistä ilmenevät velat sekä tiedot riippumatta siitä, koskeeko esimerkiksi vireillä olevaa ulosottoasiaa muutoksenhaku tai täytäntöönpanon keskeytys. Tarkoitus on estää, että muutoksenhakuoikeutta käytettäisiin tarkoituksena kiertää ehdotettavan sääntelyn tarkoitus. Toisaalta oikeusvarmuus ja säännösten tarkkarajainen ja yksiselitteinen soveltaminen edellyttävät myös tätä rajausta.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että 4 ja 5 momentissa säädetty koskisi myös sitä, joka omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella käyttää määräysvaltaa yksityisen palveluntuottajan puolesta. On esimerkiksi mahdollista, että aikaisemmin velvoitteensa laiminlyöneen yrityksen vastuuhenkilö perustaa uuden yrityksen ja pyrkii hakeutumaan uuden yrityksen kautta yksityiseksi palveluntuottajaksi. Toiminnan jatkaminen ja siten sääntelyn kiertäminen olisi tällöin tarpeellista estää. Tällöinkin yksityisen palveluntuottajan olisi mahdollisuus osoittaa 7 momentissa säädetysti, ettei esteitä yksityisenä palveluntuottajana toimimiselle ole.
Pykälän 7 momentin mukaan yksityiselle palveluntuottajalle olisi kuitenkin varattava mahdollisuus osoittaa 3–5 momentin tarkoitetuissa tilanteissa, ettei esteitä yksityisenä palveluntuottajana toimimiselle ole. Säännöksen tarkoituksena olisi antaa yksityiselle palveluntuottajalle tilaisuus osoittaa, että este on tosiasiassa poistunut.
Pykälän 8 momentin mukaan hankinnassa voitaisiin soveltaa edellä 2–5 momentissa säädetyn lisäksi hankintalain 81 §:n 1 momentissa mainittuja soveltuvuusvaatimuksia. Hankintalain mainitussa säännöksessä on lueteltu perusteita, joilla hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan. Hankintalain 81 §:n harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden soveltaminen on kuitenkin vapaaehtoista sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa, joka on huomioitu momentin sanamuodossa. Hankintalain säännös mahdollistaa esimerkiksi sellaisen tarjoajan poissulkemisen, joka on konkurssissa tai jota koskee velkasaneeraus taikka tällainen menettely on vireillä. Poissulkeminen on mahdollista myös, jos tarjoaja on ammattitoiminnassaan syyllistynyt sen luotettavuuden kyseenalaistavaan vakavaan virheeseen. Hankintalain 81 §:ssä lueteltuja poissulkemisperusteita ei saa soveltaa, jos tapahtumasta on kulunut yli kolme vuotta. Valtion lastensuojelulaitoksen tulee näin hankintoja tehdessään soveltaa vähintään ehdotetussa pykälässä mainittuja yksityisiä palveluntuottajia koskevia vaatimuksia. Lisäksi on kuitenkin hankintoja kilpailuttaessa mahdollista soveltaa myös muita hankintalain 81 §:ssä säädettyjä harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Hankintayksikkö voi hankintalakia soveltaessaan pyytää soveltuvuuden arvioimiseksi tarjoajasta harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain (1207/2010) 5 §:n mukaisen kattavan velvoitteidenhoitoselvityksen.
8 §.Hankittavan palvelun sopimusehdot ja varautuminen sopimuksen päättymiseen.
Pykälässä säädettäisiin niistä sopimusehdoista, joita Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan väliseen sopimukseen olisi ainakin sisällytettävä. Hankinnan sopimusehdot liittyvät tarjouspyynnössä tai muissa hankinta-asiakirjoissa mainittuihin, tuotettavaa palvelua sekä palvelua tarjoavaa yritystä tai muuta palvelun tuottajaa koskeviin vaatimuksiin. Sopimusehdoilla kuvataan yksityiskohtaisemmin palvelun tuottamisen ehtoja ja mitä niiden toteuttaminen edellyttää. Sopimusehdoissa on keskeistä erityisesti koko sopimuksen voimassaolon ajan tapahtuva palvelutuotannon toteutumisen ohjaus ja valvonta. Hankintalaissa ei säädetä erikseen pakollisista sopimusehdoista, mutta hankintoja koskevassa tarjouspyynnössä on usein liitteenä sopimusluonnos tai sopimusehdot ilmenevät muutoin tarjouspyynnöstä. Hankinnoissa voidaan soveltaa myös yleisiä julkisia hankintoja koskevia sopimusehtoja.
Pykälän 1 momentin mukaan Valtion lastensuojelulaitoksen olisi hankkiessaan 5 §:ssä tarkoitettua palvelua varmistettava, että se pystyy huolehtimaan palvelun tuottamisvastuustaan sopimuksen päättyessä sekä mahdollisissa sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteissa, muissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Valtion lastensuojelulaitoksen olisi otettava huomioon erilaiset tilanteet, joissa sopimus voi päättyä tai joissa sopimukseen perustuva yksityisen palveluntuottajan palvelutoiminta voi päättyä tai häiriintyä. Sopimus voi päättyä sopimuksessa sovittuna ajankohtana tai osapuolet voivat sopimuksessa sovitulla tavalla irtisanoa sopimuksen tai purkaa sopimuksen sopimusrikkomuksen perusteella. Sopimus saatetaan myös purkaa sopimuksen vastaisesti. Yksityinen palveluntuottaja voi myös esimerkiksi hakeutua konkurssiin tai valvontaviranomainen voi ryhtyä valvontalain 5 luvussa tarkoitettuihin viranomaisvalvonnan toimenpiteisiin, joita ovat esimerkiksi pakkotoimet (39 §) ja palveluntuottajan rekisteristä poistaminen (40 §). Kaikissa eri tilanteissa Valtion lastensuojelulaitoksen olisi jo ennakollisesti sopimusehtojen kautta varmistuttava siitä, että asiakkaat saavat tarpeenmukaiset palvelunsa ja että Valtion lastensuojelulaitos pystyy huolehtimaan tuottamisvastuuseensa sisältyvistä velvoitteista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen ja vankilan perheosastopalvelua tuottavan yksityisen palveluntuottajan välisen sopimuksen vähimmäissisällöstä. Sopimuksessa olisi lainkohdan perusteella sovittava ainakin hankittavien palvelujen sisällön, määrän ja laadun toteuttamisesta. Tämän lisäksi myös käytännön järjestelyistä, joilla Valtion lastensuojelulaitos huolehtii tuottamisvastuuseensa kuuluvasta ohjaamisesta ja valvonnasta. Valtion lastensuojelulaitoksen vastuusta hankkimastaan palvelusta säädettäisiin 6 §:n 3 momentissa ja vankilan perheosaston omavalvonnasta lain 13 §:ssä. Ehdotetun 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa edellytettäisiin, että Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan sopimukseen olisi sisällytettävä myös palveluntuottajan vakavaraisuuteen liittyviä ehtoja, joita palveluntuottajan tulisi sopimuskauden aikana noudattaa. Vakavaraisuuteen liittyvät ehdot ovat tyypillisesti palveluntuottajan taseesta ja mahdollisesti muista tilinpäätöstiedoista johdettuja mittareita. Yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuutta voidaan tarkastella myös erilaisten selvitysten avulla, joita voivat olla esimerkiksi verojäämiä ja sosiaaliturvamaksujen maksamista koskevat tiedot, sillä nämä tiedot kertovat yrityksen kyvystä huolehtia julkisista maksuista ja velvoitteista. Tarvittaessa voidaan myös pyytää ajantasaisia luottolaitosten antamia selvityksiä yritysten luottokelpoisuudesta selvitykseksi yrityksen tai yhteisön taloudellisesta tilasta. Sopimuksessa tulisi ehdotetun 4 kohdan mukaan sopia erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvästä varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta. Sopimusperusteinen varautuminen on keskeinen osa organisaation varautumista ja jatkuvuudenhallintaa, ja sillä pyritään takaamaan palvelujen toimintavarmuus ja jatkuvuus kaikissa tilanteissa. Ehdotetun 5 kohdan mukaan sopimuksessa olisi sovittava sopimuksen mukaisen korvauksen alentamisesta ja maksamisesta pidättymisestä yksityisen palveluntuottajan virheen perusteella. Jos yksityinen palveluntuottaja ei esimerkiksi noudattaisi laissa säädettyjä velvoitteitaan tai Valtion lastensuojelulaitoksen määrittelemiä ohjeita eikä korjaisi toiminnassaan olevia puutteita asetetussa määräajassa, Valtion lastensuojelulaitos voisi sovitulla tavalla alentaa yksityiselle palveluntuottajalle maksettavaa korvausta tai pidättäytyä sen maksamisesta. Ehdotetun 6 kohdan mukaan sopimuksessa olisi lisäksi sovittava sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta. Edelleen sopimuksessa olisi ehdotetun 7 kohdan mukaan varauduttava sopimuksen päättymiseen ja sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteisiin sopimalla ennalta siitä, miten toiminnan jatkuvuus ja asiakkaiden palvelut voidaan turvata myös näissä tilanteissa. Sopimuksessa voitaisiin sopia esimerkiksi siitä, että Valtion lastensuojelulaitos voisi jatkaa konkurssitilanteessa tai sopimuksen purkamistilanteessa väliaikaisesti palvelutoimintaa yksityisen palveluntuottajan sijasta siten, että henkilöstö voisi halutessaan siirtyä Valtion lastensuojelulaitoksen palvelukseen, kunnes perheosastopalveluiden tuottaminen on saatu järjesteltyä muulla tavoin. Lisäksi sopimuksessa voitaisiin sopia esimerkiksi vakuuden asettamisesta. Vakuuden asettaminen turvaisi osaltaan häiriötilanteissa palvelujen jatkuvuutta.
9 §.Palvelun hankintaa koskevan päätöksen perusteleminen
. Pykälän mukaan hankintalain 123 §:ssä ja hallintolain 45 §:ssä säädetyn lisäksi Valtion lastensuojelulaitoksen 6 §:ssä tarkoitetussa ostopalveluja koskevassa hankintapäätöksessä olisi ilmettävä perustelut siitä, että palvelujen hankinnalle on olemassa 6 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Hankkiessaan palveluja ostopalveluna Valtion lastensuojelulaitoksen on noudatettava muun muassa hankintalakia. Hankintalain 14 luvussa säädetään hankintaa koskevista päätöksistä. Hankintaa koskevan päätöksen sisällöstä säädetään lain 123 §:ssä. Hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Hankintalain mukainen hankintapäätös on samalla hallintopäätös, jota koskee myös hallintolain 45 §:ssä säädetty perusteluvelvollisuus. Sen lisäksi, mitä hankintalaissa ja hallintolaissa säädetään päätöksen perustelemisesta, hankintapäätöksen perusteluista olisi ilmettävä perustelut siitä, että palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta on 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Lisäksi perusteluissa olisi hyvä kuvata, miten Valtion lastensuojelulaitos on varautunut sopimuksen päättymiseen ja sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteisiin 8 §:ssä säädetyin sopimusehdoin.
10 §. Yksityisen palveluntuottajan velvollisuudet.
Pykälässä säädettäisiin yksityisen palveluntuottajan velvollisuuksista Valtion lastensuojelulaitoksen hankkiessa siltä 6 §:ssä tarkoitettua palvelua.
Pykälän 1 kohdan mukaan yksityisen palveluntuottajan olisi noudatettava sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia lakisääteisiä sisältö- ja laatuvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä ja lastensuojelua koskien erityisesti lastensuojelulaissa, määritellään lastensuojelupalvelut ja niiden sisältö. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 2 luvussa säädetään sekä julkista että yksityistä palveluntuottajaa ja toimintaa koskevista edellytyksistä. Luvun 8 §:ssä säädetään muun muassa toimitiloista ja 9 §:ssä henkilöstöstä. Lain 10 §:ssä säädetään palvelun laadullisista edellytyksistä ja palvelujen laadun vastuusta. Yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavien palvelujen tulisi näin vastata sisällöltään ja laadultaan hyvinvointialueen itse tuottamia palveluja. Sama koskee luonnollisesti Valtion lastensuojelulaitoksen tuottamaa palvelua. Pykälän 2 kohdan mukaan yksityisen palveluntuottajan olisi noudatettava tekemäänsä palvelujen tuottamista koskevaa sopimusta. Sopimuksen sisältö määrittelisi laissa säädettyjen vaatimusten ohella yksityisen palveluntuottajan tuottamia palveluja. Yksityisen palveluntuottajan ja Valtion lastensuojelulaitoksen välisessä sopimuksessa olisi sovittava ainakin 8 §:ssä säädetyistä asioista. Pykälän 3 kohdan mukaan yksityisen palveluntuottajan olisi noudatettava hyvinvointialueen järjestämisvastuunsa ja Valtion lastensuojelulaitoksen tuottamisvastuunsa nojalla 6 §:ssä tarkoitetulle yksityiselle palveluntuottajalle antamia ohjeita. Vankilan perheosaston omavalvonnasta säädetään 13 §:ssä. Ehdotetun sääntelyn nojalla varmistettaisiin, että Valtion lastensuojelulaitos ja toisaalta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue voi huolehtia vastuustaan. Pykälän 4 kohdan mukaan yksityisen palveluntuottajan olisi varmistettava lisäksi 11 §:ssä mainittujen hallinnon yleislakien noudattaminen tuottamissaan palveluissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että yksityisen palveluntuottajan olisi esimerkiksi järjestettävä henkilöstölleen hallinnon yleislakien soveltamista koskevaa koulutusta sekä ohjattava henkilöstöä säännösten soveltamisessa. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan olisi valvottava, että säännöksiä tosiasiassa noudatetaan toiminnassa.
11 §.Hallinnon yleislakien soveltaminen yksityisen palveluntuottajan toimintaan.
Pykälässä säädettäisiin hallinnon yleislakien noudattamisesta yksityisen palveluntuottajan toiminnassa yksityisen palveluntuottajan tuottaessa Valtion lastensuojelulaitokselle 6 §:ssä tarkoitettua palvelua. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei perustuslain 124 §:n mukaan saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Hyvän hallinnon vaatimuksen toteutumisen varmistamiseksi ehdotettavan pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yksityisen palveluntuottajan olisi ehdotetun lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava hallintolakia, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia (423/2003), saamen kielilakia (1086/2003) ja viittomakielilakia, jollei ehdotetussa laissa tai muussa laissa toisin säädetä. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan olisi ehdotetun lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava, mitä julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) säädetään mainitun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen toiminnasta, jollei ehdotetussa laissa tai muussa laissa toisin säädetä. Hallintolaissa säädetään muun muassa hyvän hallinnon perusteista, joita olisi noudatettava myös yksityisen palveluntuottajan toiminnassa. Laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa säädetään viranomaisten ja näiden asiakkaiden oikeuksista, velvollisuuksista ja vastuista sähköisessä asioinnissa.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus siitä, että asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, jäljempänä
julkisuuslaki
). Julkisuuslaissa säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista lain tarkoituksen toteuttamiseksi. Julkisuuslakia sovellettaisiin yksityiseen palvelujentuottajaan julkisuuslaissa säädettyjen toimeksiantoa koskevien säännösten perusteella. Voimassa olevan julkisuuslain mukaan asiakirjan julkisuuteen ei vaikuta, käyttääkö viranomainen tehtäviä hoitaessaan ostopalveluja vai hoitavatko tehtäviä viranomaisen palveluksessa olevat henkilöt. Toimeksiantotehtävää suorittavaa ei kuitenkaan rinnasteta julkisuuslaissa viranomaiseen, vaan lain 5 §:n 2 momentissa säädetään, että viranomaisen, eli tässä hyvinvointialueen, laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. Myös julkisuuslain 14, 23 ja 26 §:ssä on toimeksiantotehtävää erityisesti koskevaa sääntelyä. Yksityisen palvelutuottajan ehdotetun lain mukaisessa toiminnassa tuottamat asiakirjat ovat siis hyvinvointialueen asiakirjoja, ja kuuluvat sillä perusteella julkisuuslain soveltamisalaan.
Pykälän 3 momentti sisältäisi selkeyden ja kattavuuden takia myös informatiivisen viittaussäännöksen siihen, että julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019, tiedonhallintalaki) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (306/2019, jäljempänä digipalvelulaki) sovellettaisiin yksityisen palvelutuottajan toimintaan esitetyn lain mukaisessa toiminnassa mainittujen lakien soveltamisalojen mukaisesti. Tiedonhallintalaissa säädetään tiedonhallinnan järjestämisestä, tietoturvallisuudesta, tietoaineistojen sähköisestä luovutustavasta, asianhallinnasta ja palvelujen tiedonhallinnasta. Digipalvelulaissa säädetään digitaalisten palvelujen saavutettavuudesta ja viranomaisten digitaalisten palvelujen järjestämisestä. Tiedonhallintalain ja digipalvelulain soveltamisala on mainituissa laeissa kytketty yksityisten toimijoiden osalta julkisen hallintotehtävän hoitamiseen.
12 §.Rikosoikeudellinen virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu.
Pykälässä säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitokselle vankilan perheosaston palvelua tuottavan yksityisen palveluntuottajan palveluksessa olevien henkilöiden, yksityisen palveluntuottajan johdon sekä yksityisenä palveluntuottajana toimivan itsenäisen ammatinharjoittajan virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta palveluja annettaessa.
Kuten 6 §:n perusteluissa on tuotu esiin, järjestämislain 12 §:n perusteluissa hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimisessa yksityiseltä palveluntuottajalta on laajalti kyse julkisten hallintotehtävien siirtämisestä yksityisille palveluntuottajille, jotka eivät ole viranomaisia. Vankilan perheosastopalvelun tuottamisessa voidaan sen luonne huomioiden katsoa olevan kysymys julkisen hallintotehtävän hoitamisesta. Palvelua tuotetaan vankilan yhteydessä toimivissa tiloissa ja toiminta tapahtuu yhteistyössä RISE:n kanssa siten kuin 7 §:ssä säädetään.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutuminen varmistettaisiin muiden ehdotetun lain säännösten lisäksi siten, että yksityisiin palveluntuottajiin sekä hankittuun ja vuokrattuun työvoimaan ulotettaisiin rikosoikeudellinen virkavastuu.
Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.
Rikoslain 40 luvussa on rangaistussäännökset muun muassa lahjuksen ottamisesta, virkasalaisuuden rikkomisesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Yleisiä virkarikoksia koskevia rangaistussäännöksiä (1—3, 5 sekä 7, 8, 8 a, 8 b, 9 ja 10 §) sovelletaan virkamieheen sekä rikoslain 40 luvun 12 §:n 1 momentin perusteella julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön. RL 40 luvun 8 a § (Euroopan unionin varojen väärinkäyttö) ja 40 luvun 8 b § (törkeä tekomuoto) soveltuvat 24.4.2024 voimaan tulleen lainmuutoksen (181/2024) jälkeen myös virkamieheen. Lisäksi luvun 1—3, 5 ja 14 §:ää sovelletaan, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, julkisyhteisön työntekijään. Se, keitä on pidettävä laissa tarkoitettuina virkamiehinä, julkista valtaa käyttävinä henkilöinä ja julkisyhteisön työntekijöinä, määritellään rikoslain 40 luvun 11 §:ssä.
Rikosoikeudellisesta virkavastuusta voidaan säätää myös erikseen (rikoslain 40 luvun 12 §:n 6 momentti). Tällaisia erityisiä virkavastuusäännöksiä on voimassa olevassa lainsäädännössämme useita. Kyseisissä erityissäännöksissä on tyypillisesti säädetty siitä, että tietyssä tehtävässä toimivaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Ehdotettuun pykälään sisältyisi tällainen erityissäännös rikosoikeudellisesta virkavastuusta yksityisen palveluntuottajan tuottaessa vankilan perheosaston palvelua.
Pykälän 1 momentin mukaan yksityisen palveluntuottajan palveluksessa oleviin sovellettaisiin rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan 5 §:ssä tarkoitettuun palveluun sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Rikoslain 40 luvun mukainen rikosoikeudellinen virkavastuu tarkoittaisi sitä, että rikosoikeudellinen virkavastuu on yhtä laajaa kuin virkamiehen ja julkista valtaa käyttävän henkilön virkavastuu, joka koskee kaikkia yleisiä virkarikoksia. Ehdotettu virkavastuusäännös vastaisi voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyviä lukuisia muita rikoslain ulkopuolisia erityisiä virkavastuusäännöksiä. ”Palveluksessa oleva” kattaisi sellaiset henkilöt, jotka suorittavat tehtävää työsuhteessa tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä sovellettaisiin myös yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäseneen sekä itsenäiseen ammatinharjoittajaan heidän hoitaessaan 5 §:ssä tarkoitettuun palveluun sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Virkavastuusääntely koskisi näin ollen yksityisiä palvelujentuottajia yritystoiminnan muodosta riippumatta ja se ulotettaisiin myös oikeushenkilön johtoon ja toimielinten jäseniin. Virkavastuusääntely koskisi myös yksityisenä palveluntuottajana toimivaa itsenäistä ammatinharjoittajaa, mistä olisi säädetty erikseen 2 momentissa sen vuoksi, ettei 1 momentissa käytetty ilmaisu ”palveluksessa oleva” kata tällaista toimijaa.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus siitä, että vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.
13 §.Vankilan perheosaston omavalvonta.
Pykälään 1 momentissa säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen tuottamisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Valtion lastensuojelulaitoksella olisi tätä varten oikeus saada yksityiseltä palveluntuottajalta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Säännöksen mukaan Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta säädettäisiin muutoin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa. Valtion koulukodit on mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti määritelty palvelunjärjestäjäksi. Tähän esitykseen sisältyvällä mainitun lain muutoksella Valtion lastensuojelulaitos määriteltäisiin jatkossa ainoastaan palvelun tuottajaksi, mitä se tosiasiallisesti on ollutkin. Mainitussa laissa säädetään muun muassa palveluntuottajan velvollisuudesta laatia palveluyksiköittäin päivittäisen toiminnan laadun, asianmukaisuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilöstön riittävyyden seurantaa varten omavalvontasuunnitelma sekä palveluntuottajan ja henkilön ilmoitusvelvollisuudesta koskien palveluntuottajan toiminnassa ilmenneitä epäkohtia. Mainitun lain 29 §:n 1 momentin mukaan palveluntuottajan on ilmoitettava välittömästi salassapitosäännösten estämättä palvelunjärjestäjälle ja valvontaviranomaiselle palveluntuottajan omassa tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenneet asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavat epäkohdat sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta vakavasti vaarantaneet tapahtumat, vahingot tai vaaratilanteet sekä muut sellaiset puutteet, joita palveluntuottaja ei ole kyennyt tai ei kykene korjaamaan omavalvonnallisin toimin. Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan tulisi ilmoittaa säännöksessä tarkoitetuista epäkohdista palvelunjärjestäjänä toimivalle sijoitushyvinvointialueelle sekä Lupa- ja valvontavirastolle. Saman pykälän 2 momentin mukaan palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan henkilöstöön kuuluvan tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai alihankkijana toimivan henkilön on ilmoitettava viipymättä salassapitosäännösten estämättä palveluyksikön vastuuhenkilölle tai muulle toiminnan valvonnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan tai potilaan sosiaali- tai terveydenhuollon toteuttamisessa taikka muun lainvastaisuuden. Edelleen saman pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta salassapitosääntöjen estämättä palvelunjärjestäjälle tai palveluntuottajalle. Palvelunjärjestäjän, palveluntuottajan ja vastuuhenkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan taikka muun lainvastaisuuden korjaamiseksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että yksityisen palveluntuottajan tulisi tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus sijoittajahyvinvointialueen ja Lupa- ja valvontaviraston lisäksi Valtion lastensuojelulaitokselle, jotta viimeksi mainittu voisi osaltaan hoitaa sille säädettyä ohjaus- ja valvontatehtävää. Samasta syystä säädettäisiin, että 3 momentissa tarkoitetun henkilön tulisi ilmoittaa 2 pykälän mukaisesti tietoonsa saamasta asiasta aina myös Valtion lastensuojelulaitokselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 25 §:ssä säädetään palvelunjärjestäjän omavalvonnassa ilmenneiden epäkohtien ja puutteiden johdosta noudatettavasta menettelystä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että mitä mainitussa säännöksessä säädetään palvelunjärjestäjästä, koskee myös Valtion lastensuojelulaitosta tämän hankkiessa 5 §:ssä tarkoitetun palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sijoittajahyvinvointialueen tehtävästä valvoa, että lapsen sijoitus vankilan perheosastolle toteutuu tämän lain ja lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoittajahyvinvointialueen ja sijoitushyvinvointialueen on lastensuojelulain 16 b §:n mukaisesti järjestettävä.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus hyvinvointialueista annetun lain 10 §:ään, jossa säädetään palvelunjärjestäjän velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa, oikeudesta saada palveluntuottajalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeudesta tarkastaa palveluntuottajan tiloja ja laitteita. Sijoittajahyvinvointialue olisi mainitussa pykälässä tarkoitettu palvelunjärjestäjä. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus koskee kuitenkin vain yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita. Tästä syystä pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mitä hyvinvointialueista annetun lain 10 §:n 2 momentissa säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, koskee myös Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan tämän lain nojalla tuottamaa palvelua. Sijoittajahyvinvointialueella olisi säännöksen nojalla oikeus saada Valtion lastensuojelulaitokselta ja yksityiseltä palveluntuottajalta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Sijoittajahyvinvointialueen viranomaisella olisi lisäksi palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten oikeus tarkastaa Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan tiloja ja laitteita sekä päästä tässä yhteydessä Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastusoikeutta ei kuitenkaan olisi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei tarkastaminen olisi välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Tarkastukseen sovellettaisiin muutoin, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.
Pykälän 4 momentin mukaan sijoittajahyvinvointialueen omavalvonnasta säädettäisiin muutoin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa. Sijoittajahyvinvointialue olisi lastensuojelulain 16 §:n mukaisesti ehdotetun lain 5 §:ssä tarkoitetun lastensuojelupalvelun osalta sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettu palvelunjärjestäjä. Mainitun lain 23 §:n 2 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän velvollisuudesta valvoa oman palvelutuotannon lisäksi eri palveluntuottajien kanssa tekemiensä sopimusten noudattamista sekä ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita jatkuvasti palveluja tuotettaessa. Palvelunjärjestäjän on mainitun säännöksen mukaan varmistettava omien sekä hankkimiensa palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja laatu. Palvelunjärjestäjän on seurattava myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen henkilöstön riittävyyttä sekä tilojen ja laitteiden turvallisuutta ja soveltuvuutta palvelujen toteuttamisessa. Saman lain 25 §:ssä säädetään menettelystä, jota palvelunjärjestäjän on noudatettava omavalvonnassa ilmenneiden epäkohtien ja puutteiden johdosta. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan, jos palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenee epäkohtia tai puutteita, palvelunjärjestäjän on ohjattava palveluntuottajaa tai tarvittaessa pyydettävä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta asiasta selvitystä asettamassaan riittävässä määräajassa. Epäkohtien tai puutteiden ilmettyä palvelunjärjestäjän on vaadittava niiden korjaamista asettamassaan kohtuullisessa määräajassa. Jos on kyse asiakas- tai potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavista epäkohdista tai puutteista, palvelunjärjestäjän on vaadittava niiden välitöntä korjaamista. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jollei palvelunjärjestäjälle palveluja tuottava tai tämän alihankkija korjaa epäkohtia tai puutteita palvelunjärjestäjän asettamassa määräajassa, palvelunjärjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä palveluntuottajan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin korvauksen alentamiseksi tai sen maksamisesta pidättymiseksi. Jos rikkomukset ovat olennaisia tai toistuvia, palvelunjärjestäjän on ryhdyttävä toimenpiteisiin sopimuksen irtisanomiseksi tai purkamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 23 §:n 2 momentin sekä 25 §:n 2 momentin sääntely perustuu sille sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä annetun lain 3 luvun mukaiselle perusperiaatteelle, jonka mukaan hyvinvointialue hankkii palvelun yksityiseltä ja myös tekee sopimuksen palvelun tuottamisesta. Tässä esityksessä vankilan perheosaston tuottamisvastuu ehdotetaan säädettäväksi Valtion lastensuojelulaitokselle, joka myös tekisi sopimuksen palvelun tuottamisesta. Tämän vuoksi säännöksessä säädettäisiin selvyyden vuoksi, että mitä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 23 §:n 2 momentissa ja 25 §:ssä säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia sekä menettelystä, jota palvelunjärjestäjän on noudatettava omavalvonnassa ilmenneiden epäkohtien tai puutteiden johdosta, koskee myös Valtion lastensuojelulaitoksen ja yksityisen palveluntuottajan tämän lain nojalla tuottamaa palvelua. Lisäksi säädettäisiin, että mitä mainitun lain 25 §:ssä säädetään palvelunjärjestäjän velvollisuudesta ryhtyä palveluntuottajan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin korvauksen antamiseksi tai sen maksamisesta pidättymiseksi tai sopimuksen irtisanomiseksi tai purkamiseksi, koskee myös Valtion lastensuojelulaitosta ja sen tekemää sopimusta yksityisen palveluntuottajan kanssa. Jos Valtion lastensuojelulaitoksen tai yksityisen palveluntuottajan toiminnassa ilmenisi epäkohtia tai puutteita, sijoittajahyvinvointialueen olisi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 25 §:n mukaisesti ohjattava Valtion lastensuojelulaitosta tai yksityistä palveluntuottajaa, tai tarvittaessa pyydettävä niiltä selvitystä asettamassaan riittävässä määräajassa. Epäkohtien tai puutteiden ilmettyä sijoittajahyvinvointialueen olisi vaadittava niiden korjaamista. Ehdotetusta säännöksestä myös seuraisi, että jollei yksityinen palveluntuottaja, jonka kanssa Valtion lastensuojelulaitos olisi tehnyt sopimuksen tämän lain 5 §:ssä tarkoitetun palvelun tuottamisesta, ei korjaisi epäkohtia tai puutteita sijoittajahyvinvointialueen asettamassa määräajassa, olisi Valtion lastensuojelulaitoksen tarvittaessa ryhdyttävä yksityisen palveluntuottajan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin korvauksen alentamiseksi tai sen maksamisesta pidättymiseksi. Vastaavasti jos rikkomukset olisivat olennaisia tai toistuvia, olisi Valtion lastensuojelulaitoksen ryhdyttävä toimenpiteisiin sopimuksen irtisanomiseksi tai purkamiseksi.
14 §.Ohjaus ja valvonta
. Pykälässä säädettäisiin Valtion lastensuojelulaitoksen ohjaus- ja valvontarakenteesta ja ohjauksen ja valvonnan kohteista. Tavoitteena on selkiyttää nykytilaa. Pykälän 1 momentin mukaan THL tulosohjaisi Valtion lastensuojelulaitosta. THL solmisi tulossopimuksen STM:n kanssa ja toimisi toisena tulosohjaajana Valtion lastensuojelulaitokselle. Lisäksi säädettäisiin, että perusopetusta ja siihen liittyvää muuta opetusta ohjaisi Opetushallitus. THL:n ohjaus- ja valvontatehtävä kiteytyisi nimenomaisesti tulosohjaukseen, kun taas opetuksen osalta Opetushallitus hoitaisi sisällöllisesti laajempaa ohjaustehtävää.
Pykälän 2 momentin mukaan valtion lastensuojelun palveluyksiköiden ja vankilan perheosaston lastensuojelulaissa säädettyä toimintaa valvoisivat hyvinvointialueet ja Lupa- ja valvontavirasto. Lupa- ja valvontavirasto valvoisi myös laitoksen yhteydessä toimivan koulun toimipisteiden antamaa opetusta ja koulutusta. Tavoitteena olisi selkiyttää nykytilaa ja huomioida lupa- ja valvontatoiminnan organisointia koskeva uudistus, joka tulee voimaan vuonna 2026.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus lain 13 §:ään, jossa säädettäisiin vankilan perheosaston omavalvonnasta.
15 §.Yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen kanssa ja oikeus saada ja luovuttaa tietoja
. Pykälässä säädettäisiin vankilan perheosastoon liittyvästä yhteistyöstä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että vankeuslain 5 luvun 8 §:n mukaan vankilan osastoilla on oltava päiväjärjestys. Päiväjärjestyksen vahvistaa 5 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan vankilan yksikön päällikkö. Koska päiväjärjestys vaikuttaa myös perheosaston lastensuojelutoiminnan järjestämiseen, säädettäisiin pykälän 1 momentissa, että päiväjärjestyksen valmistelusta vastaisi Rikosseuraamuslaitos yhteistyössä perheosaston henkilöstön kanssa. Muutoin pykälän 1 momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan lain 6 §:n 2 momenttia.
Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisesta ja tiedonsaantioikeudesta perheosaston henkilökunnan ja Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten välillä. Kyseessä on Valtion lastensuojelulaitoksen tai sen lukuun toimivan yksityisen palveluntuottajan ja Rikosseuraamuslaitoksen samassa toimipisteessä tuottamien palveluiden kokonaisuudesta. Vankilan perheosastolla Rikosseuraamuslaitos vastaa vangin valvonnasta ja rangaistuksen täytäntöönpanosta, rajoitustoimenpiteistä sekä rangaistusajan suunnitelmasta. Lastensuojelun palveluntuottaja vastaa lapsen hyvinvoinnista ja vanhemmuuden tukemisesta yhteistyössä hyvinvointialueen sosiaalityöntekijän kanssa. Perheosaston palvelun toteuttaminen edellyttää yhteistyötä ja välttämättömän tiedonkulun mahdollistamista lastensuojelun palveluntuottajan ja Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten välillä.
Vastaavanlaista sääntelyä toimialojen yhteistä palvelua toteuttavien henkilöiden oikeudesta tietojen saamiseen ja luovuttamiseen toisiltaan sisältyy asiakastietolain 53 §:ään sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) 23 §:ään. Kyse olisi perheosaston palvelun päivittäisen toteuttamisen kannalta välttämättömistä tiedoista, joita ei ole tarkoituksenmukaista kierrättää hyvinvointialueen lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kautta. Tiedot eivät olisi merkitykseltään sellaisia, joilla olisi vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan tai joista olisi tarpeen järjestää LsL:n 31 §:n mukainen neuvottelu.
Koska perheosaston palvelussa on kyseessä laissa säädetty velvoite sosiaalipalvelun toteuttamiseen, henkilötietojen käsittelyperuste on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c-alakohta eli lakisääteisen velvoitteen noudattaminen. Siltä osin kuin kyseessä ovat tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot, käsittelyperuste on 9 artiklan 2 kohdan h-alakohdan mukainen käsittely ennalta ehkäisevää tai työterveydenhuoltoa koskevia tarkoituksia varten, työntekijän työkyvyn arvioimiseksi, lääketieteellisiä diagnooseja varten, terveys- tai sosiaalihuollollisen hoidon tai käsittelyn suorittamiseksi taikka terveys- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Käsittelyperusteet ovat samat kaikessa sosiaalihuollon asiakastietojen ja niihin sisältyvien erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyssä.
Perheosaston toiminnassa kyse sosiaalihuollon asiakastiedoista ja muista sosiaalihuollon asiakasta koskevista tiedoista, jotka ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella. Perheosaston palveluntuottajan ja sen henkilöstön on noudatettava muun lainsäädännön ohella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, asiakastietolaki) säännöksiä, mukaan lukien 4 §:n mukaista salassapitovelvoitetta ja 5 §:n mukaista vaitiolovelvollisuutta. Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia asiakasta koskevia henkilökohtaisia tietoja. Asiakastietolaissa säädetään myös asiakastietojen rekisterinpitäjyydestä siten, että sosiaalipalvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja toimii rekisterinpitäjänä. Siten hyvinvointialue, joka sijoittaa lapsen perheosastolle lastensuojelun toimenpiteenä, on perheosastolla kirjattavien sosiaalihuollon asiakastietojen rekisterinpitäjä.
Myös tieto vankeudesta ja vankinaolosta on salassa pidettävää tietoa. Rikosseuraamuslaitoksen asiakirjat, jotka sisältävät tietoja esimerkiksi rangaistusajan suunnitelmasta, vapauttamissuunnitelmasta tai valvontasuunnitelmasta, ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 27 kohdan mukaisesti, ja momentin 28 kohdan mukaisesti salassa pidettäviä ovat myös mm. hallintoviranomaisen asiakirjat ja rekisterit, jotka sisältävät tietoja tuomitusta taikka vangitusta tai muutoin vapautensa menettäneestä henkilöstä sekä rikosrekisteriin, sakkorekisteriin, oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon tallennetut tiedot. Rangaistusajan suunnitelmasta säädetään vankeuslain 4 luvun 6 §:ssä, ja se sisältää tiedot vangin sijoittamisesta, toiminnasta ja tuomitun elämänhallintaa edistävistä tukitoimenpiteistä rangaistusaikana, yhteydenpidosta vankilan ulkopuolelle ja vapauttamisesta ja vapautumisvaiheen tukitoimenpiteistä. Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietojen käsittelystä säädetään henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa (1301/2021, jäljempänä Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolaki), ja lisäksi henkilötietojen käsittelyssä sovelletaan henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018), jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki, sekä tiedonhallintalakia.
Julkisuuslain 23 §:n mukaan viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Julkisuuslain 26 §:n mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty tai se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa. Julkisuuslain 29 §:n perusteella viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta joko henkilön antaman suostumuksen nojalla, tai jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Koska kyse on viranomaisten ja perheosaston toiminnan ja turvallisuuden kannalta välttämättömistä tiedoista, ei tiedonsaantioikeutta tai oikeutta tietojen luovuttamiseen voi jättää suostumuksen varaan. Siten tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta on välttämätöntä säätää lailla.
Voimassa olevassa sääntelyssä ei ole soveltuvia säännöksiä, joiden perusteella tietojen luovuttaminen tai tiedonsaantioikeus voitaisiin toteuttaa. Asiakastietolain 64 §:n mukaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta pyynnöstä muiden muassa valtion ja kunnan viranomaiselta sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Kyseinen asiakastietolain 64 §:n tiedonsaantioikeudesta koskee pykälän sanamuodon mukaisesti tietojen saamista sosiaalihuollon järjestämistä ja järjestämiseen liittyviä tehtäviä varten, ei sosiaalipalvelun tuottamista ja toteuttamista varten. Siten asiakastietolain 64 § ei sovellu perheosaston tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen.
Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolain 4 luvussa säädetään oikeudesta tietojen saamiseen eri viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lain 16 § sinänsä kattaa Rikosseuraamuslaitoksen oikeuden saada tietoja kunnan sosiaali- ja terveysviranomaisilta tietopyynnön yksilöityään ja perusteltuaan, mutta tiedonsaantioikeus koskee ainoastaan kunnan sosiaaliviranomaisia, eli nykytilanteessa hyvinvointialuetta, joka vastaa lapsen sosiaalipalvelun järjestämistä. Toisekseen säännöksessä määritellään tarkkarajaisesti tiedot, joita tiedonsaantioikeus koskee sekä käyttötarkoitukset, joita varten tietoja voi pyytää, eivätkä ne kata ehdotuksessa kyseessä olevaa tiedonvaihdon tarvetta. Lain 5 luvussa säädetään tietojen luovuttamisesta muille viranomaisille, mutta säännökset eivät mahdollista tietojen luovuttamista sosiaalihuollon viranomaisille tai sen lukuun toimivalle yksityiselle palveluntuottajalle. Siten myöskään Rikosseuraamuslaitoksen henkilötietolain sääntely ei sovellu tietojen luovutusten tai tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen, joten tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta on tarpeen säätää erikseen. Tavoitteena on vahvistaa palveluun liittyvien turvallisuustekijöiden tehokkaampaa huomioon ottamista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtion lastensuojelulaitoksen perheosaston henkilökunnan ja 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla vankilan perheosastopalvelua tuottavan yksityisen palveluntuottajan perheosaston henkilökunnan oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä perheosastolle sijoitetun vangin rangaistuksen täytäntöönpanosta vastaavalta Rikosseuraamuslaitokselta perheosastolle sijoitettua lasta ja tämän vankina olevaa vanhempaa tai muita vankeja koskevat tiedot, jotka olisivat välttämättömiä perheosastolle sijoitetun lapsen edun toteutumisen turvaamiseksi ja palvelun toteuttamiseksi tai palvelun turvallisuuden varmistamiseksi. Rikosseuraamuslaitokselta saatavissa välttämättömissä tiedoissa voisi olla kysymys esimerkiksi tiedoista, jotka liittyvät vankilan perheosaston ulkopuolisiin vankeihin. Voi olla esimerkiksi tilanne, jossa tällaisen tietyn vangin käyttäytymiseen, terveydentilaan tai taustoihin (esimerkiksi perhesuhteet, traumatausta tai lapsiin kohdistuneet rikokset) liittyvät tekijät voivat olla perusteena tietojen saannille. Tiedot on kirjattava lapsen asiakastietoihin siten kuin asiakastietolaissa säädetään. Mainitun lain 17 §:ssä säädetään, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön ja palvelun antamiseen osallistuvan avustavan henkilön tulee kirjata asiakasasiakirjoihin asiakkaan palvelun ja potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan turvaamiseksi tarpeelliset ja riittävät tiedot.
Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöltä saatavien tietojen lisäksi lastensuojelun palveluntuottaja vankilan tiloissa toimiessaan saa tietoonsa kuulemalla ja näkemällä myös muiden kuin suoraan perheosastolle sijoitettujen vankien tietoja. Perheosastolle sijoitetun vangin rangaistusajan suunnitelmasta päätyy lastensuojeluun liittymättömiä tietoja palveluntuottajan henkilöstön tietoon, sillä palveluntuottajan henkilöstön on sovittava muun muassa lapsen hoidosta vankien kanssa. Siten perheosaston henkilöstö voi sivullisena saada tietoonsa perheosastolle sijoitettua vankia tai muita vankeja koskevia tietoja näkemällä ja kuulemalla, mutta toisaalta kyseessä on perheosaston lakisääteinen tehtävä, jossa ei voi välttyä näkemästä ja kuulemasta muita vankeja.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin puolestaan valtion lastensuojelulaitoksen perheosaston henkilökunnan ja 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla vankilan perheosastopalvelua tuottavan yksityisen palveluntuottajan perheosaston henkilökunnan oikeudesta salassapitosäännösten estämättä luovuttaa perheosastolle sijoitetun vangin rangaistuksen täytäntöönpanoon osallistuville Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille perheosastolle sijoitettua lasta tai tämän vanhempaa taikka muita vankeja koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sijoitetun lapsen edun toteutumisen turvaamiseksi ja palvelun toteuttamiseksi tai palvelun turvallisuuden varmistamiseksi. Rikosseuraamuslaitoksen lastensuojelusta saamassa tiedossa kyse voisi olla esimerkiksi poistumislupaan liittyvästä tiedosta siitä, onko lapsen edun mukaista lähteä lomalle. Perheosaston tulisi voida ilmoittaa vankilalle vanhemman tai lapsen tilanteessa tapahtuneista välttämättömistä muutoksista, jotka vaativat mahdollisesti toimenpiteitä, jotka vaikuttavat lapsen edun turvaamiseen ja palvelun toteuttamiseen taikka palvelun turvallisuuden varmistamiseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin perheosaston henkilökunnan velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehille, jos heidän arvionsa mukaan perheosastolle sijoitettu vanki voi vaarantaa oman tai muiden henkilöiden turvallisuuden tai hän ei pysty huolehtimaan itsestään tai lapsestaan. Siten ilmoitusvelvollisuus olisi lasta koskevien asioiden lisäksi tilanteissa, joissa vangin tai muiden henkilöiden turvallisuus voi vaarantua. Asiakastietolain 62 §:ssä säädetään lisäksi, että palvelunantaja tai sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuoltolain tai terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
16 §.Opetuksen järjestäminen
. Pykälässä säädettäisiin perusopetuksen, siihen liittyvän muun opetuksen ja tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisestä. Opetuksen järjestämiseen Valtion lastensuojelulaitoksessa sovelletaan, mitä perusopetuslaissa tai tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa säädetään. Pykälään lisättäisiin tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisasiaa. Lisäksi täsmennettäisiin, että tarvittaessa voidaan järjestää myös muuta opetusta sen mukaan kuin mitä järjestettävästä opetuksesta muutoin säädetään. Muutoin ehdotettu sääntely vastaisi nykytilaa.
17 §.Lastensuojelun palveluyksiköiden henkilöstön kelpoisuusvaatimukset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hoito- ja kasvatushenkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista. Lastensuojelulaitosten henkilökunnasta säädetään LsL:n 60 §:ssä. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetusta laissa (817/2015) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994). Valtion lastensuojelun palveluyksiköillä olisi jatkossakin sijaishuollon kaikkein vaativin tehtävä ja sen hoitaminen edellyttää hoito- ja kasvatushenkilökunnalta riittävää koulutus- ja osaamistaustaa. He vastaisivat kaikkein vaativimmissa elämäntilanteissa olevien sijoitettujen lasten palveluista, jolloin heiltä voitaisiin edellyttää muuta lastensuojelulaitospalvelua korkeampaa koulutusta. Ehdotetulla sääntelyllä yhdenmukaistettaisiin käytössä olevat nimikkeet (kuten ohjaaja, eritysohjaaja ja valvoja) käsitteen hoito- ja kasvatushenkilökunnan alle yksittäisen virkanimikkeen sijaan. Lähtökohtana olisi, että mitoitukseen laskettavassa hoito- ja kasvatushenkilökunnassa työskentelisi pääasiassa ammattikorkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkintoja edeltäneen opistoasteisen ammatillisen tutkinnon suorittaneita ja tehtäviin soveltuvia ammattilaisia. Henkilökunnan asiantuntemuksesta säätäminen olisi välttämätöntä huomioon ottaen valtion lastensuojelun palveluyksiköiden tehtävä vaativimman sijaishuollon ja erityisen huolenpidon jaksojen tuottajana.
Muun henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista on voimassa, mitä niistä muualla laissa ja lain nojalla säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yötyössä voisi työskennellä myös sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut henkilö lukuun ottamatta valtion lastensuojelun palveluyksikköä, jossa tuotetaan kuntouttavaa suljettua laitospalvelua. Momentti tarkoittaisi lähihoitajan tutkinnon suorittaneita, jotka voivat olla rekisteröityneitä joko terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. Yötyöllä tarkoitetaan työaikalain (872/2019) 8 §:n mukaista säännöstä, jonka mukaan yötyötä tehdään kello 23–06 välisenä aikana. Ehdotettu sääntely olisi tarkoituksenmukainen ammattikoulutetun henkilöstön riittävyyden ja kohdentamisen näkökulmasta. Yöaikaan sijoitetut lapset pääasiassa nukkuvat, kun päiväaikaan lasten kanssa työskentely on aktiivista. Se mahdollistaisi ammattikorkeakoulutetun henkilöstön työskentelyn keskittämisen hoito- ja kasvatustyöhön päiväaikaan. Yötyössä työskentelevät sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneet henkilöt laskettaisiin hoito- ja kasvatushenkilöstöön.
18 §.Valtion lastensuojelulaitoksen yhteydessä toimivan koulun henkilöstön kelpoisuusvaatimukset.
Pykälässä säädettäisiin, että Valtion lastensuojelulaitoksen yhteydessä toimivan koulun henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään perusopetuslain 37 §:n 3 momentin nojalla annetuilla säännöksillä. Tällainen on opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettu asetus (986/1998).
19 §.Tarkemmat säännökset.
Pykälässä säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka mukaan Valtion lastensuojelulaitoksen henkilöstöön kuuluvan henkilön kelpoisuusvaatimuksista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
20 §.Voimaantulo
. Laki tulisi voimaan vuoden 2026 alusta, kuten muutkin lait.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että lailla kumottaisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta alaisista lastensuojeluyksiköistä annettu laki, valtion kasvatuslaitoksista ja niissä toimivien henkilöiden eläkeoikeuden perusteista annettu laki sekä valtion koulukodeista annettu asetus.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 4 §:n 2 momentti tulisi voimaan vasta 1 päivänä elokuuta 2026. Näin siksi, koska kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevat säännökset (49 a–49 e) tulevat voimaan vasta 1 päivänä elokuuta 2026.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin, että, jos muualla lainsäädännössä viitataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annettuun lakiin tai valtion koulukodeista annettuun asetukseen, sen asemasta sovellettaisiin tätä lakia.
21 §.Siirtymäsäännökset.
Pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin siitä, että henkilöstön asemasta säädetään valtion virkamieslain (750/1994) 5 a–5 c §:ssä. Mainittuja pykäliä sovelletaan myös työsuhteisten työntekijöiden asemaan.
Toisessa momentissa säädettäisiin siitä, että vanhan viraston eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisten lastensuojeluyksiköiden nimissä olleiden sopimusten, sitoumusten ja kumppanuuksien voimassaolo voisi jatkua Valtion lastensuojelulaitoksen aloittaessa toimintansa.