2.1  Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus

Ammatillista peruskoulutusta rahoittavat valtio ja kunnat yhdessä. Rahoitusvastuun jakautumisesta kuntien ja valtion kesken säädetään rahoituslain 6 ja 8 §:ssä. Sen mukaan kuntien asukasperusteinen rahoitusosuus saadaan laskemalla yhteen kuntien, kuntayhtymien, yksityisten ja valtion järjestämän lukiokoulutuksen sekä oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen peruskoulutuksen valtionosuuden perusteista lasketut, kunnan rahoitusosuutta vastaavat osuudet ja jakamalla saatu euromäärä maan asukasmäärällä. Kunnan rahoitusosuuteen ei lasketa ilman kotikuntaa Suomessa olevia opiskelijoita eikä lukion opiskelijoita, joille järjestetään opetusta ulkomailla. 

Kuntien omarahoitusosuus opetustoimen käyttökustannuksiin on vuonna 2016 ollut 58,11 prosenttia ja valtion rahoitusosuus 41,89 prosenttia. Valtion ja kuntien välinen kustannustenjako toteutetaan asukaskohtaisen kunnan rahoitusosuuteen perustuvan ylläpitäjämallin mukaisesti. Kunta osallistuu ammatillisen peruskoulutuksen rahoitukseen asukaskohtaisella euromäärällä, joka vuonna 2016 on ennakollisen arvion mukaan laskennallisesti 173,26 euroa asukasta kohti. Lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen yhteenlaskettu omarahoitusosuus vuonna 2016 on 238,46 euroa, johon on lisätty ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisesta johtuvaa lisäystä 53,65 euroa / asukas. Ammatillisen lisäkoulutuksen julkinen rahoitus on kokonaisuudessaan valtionrahoitusta, eikä se sisälly valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon. 

Yksittäisen kunnan rahoitusosuus saadaan kertomalla valtakunnallinen asukaskohtainen kunnan rahoitusosuus kunnan asukasmäärällä. Kunnalle maksettavan valtionosuuden määrä saadaan, kun kunkin koulutusmuodon valtionosuuden laskennallinen peruste kerrotaan kyseessä olevan koulutusmuodon rahoitusprosentilla ja lasketaan näin saadut koulutusmuotokohtaiset luvut yhteen, minkä jälkeen vähennetään saadusta summasta kunnan rahoitusosuus. 

Ammatillisen koulutuksen rahoitus myönnetään ja maksetaan suoraan koulutuksen järjestäjälle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa rahoitus muodostuu opiskelijamäärän ja suoritekohtaisen yksikköhinnan tulona. Koulutuksen järjestäjille maksetaan yksikköhinnan mukainen rahoitus täysimääräisesti lukuun ottamatta kuntia, joiden saamasta valtionosuusrahoituksesta vähennetään asukaskohtainen kuntaosuus. 

Ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus perustuu koulutuksen järjestäjien tilastointiajankohtina ilmoittamiin oppilas- ja opiskelijamääriin. Opiskelijatiedot kerätään vuosittain kahden tilastointipäivän tietoina. Rahoituksen perusteena oleviksi opiskelijoiksi voidaan ilmoittaa päätoimisesti opiskelevat opiskelijat. 

Varainhoitovuoden alusta rahoitus määräytyy edellisvuoden opiskelijamäärän perusteella. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärien laskennasta säädetään rahoituslain 48 §:ssä. Ammatillisessa peruskoulutuksessa varainhoitovuoden ennakollinen rahoitus lasketaan varainhoitovuotta edeltävän vuoden keskimääräisen opiskelijamäärän mukaan. Lopullinen tarkistettu rahoitus määräytyy varainhoitovuoden päättyessä, kun varainhoitovuoden toteutuneet opiskelijamäärät ovat selvillä. Opetus- ja kulttuuriministeriö tarkistaa rahoituslain 50 §:n mukaan myönnetyn rahoituksen varainhoitovuoden keskimääräisen opiskelijamäärän mukaiseksi varainhoitovuoden loppuun mennessä. 

Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvassa määritellään koulutuksen järjestäjän enimmäisopiskelijamäärä. Rahoituslain 50 §:n mukaan varainhoitovuoden rahoitusta myönnetään kuitenkin enintään ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvan kokonaisopiskelijamäärän mukaisesti. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärien laskennasta säädetään tarkemmin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun asetuksen (1766/2009), jäljempänä rahoitusasetus, 21 §:ssä. Rahoitus myönnetään ja tarkistetaan mainittua toimenpidettä edeltävän tammikuun 20 päivän ja syyskuun 20 päivän opiskelijamäärien painotetun keskiarvon perusteella. 

Ammatillisen koulutuksen kustannukset ja opiskelijamäärät 

Vuonna 2016 ammatillisen koulutuksen valtionosuusmäärärahat ovat yhteensä arviolta 1 872 miljoonaa euroa. Tästä ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannuksiin kohdennettu valtionosuusrahoitus on 1 657 miljoonaa euroa, josta kuntien rahoitusosuutta on 1 171 miljoonaa euroa ja valtion rahoitusosuutta 486 miljoonaa euroa. Ammatillinen lisäkoulutus on valtion rahoittamaa ja sen käyttökustannuksiin kohdennettu valtionosuusrahoitus on kaikkiaan 255 930 000 euroa (ml oppilaitosmuotoisen koulutus, oppisopimuskoulutus ja ammatillisten erikoisoppilaitosten rahoitus). 

Vuonna 2014 ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset olivat keskimäärin 11 679 euroa opiskelijaa kohti. Suurimmat opiskelijakohtaiset käyttökustannukset olivat koulutusaloista luonnonvara- ja ympäristöalalla (15 619 euroa) ja pienimmät kustannukset yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (8 153 euroa). Seuraavassa taulukossa ovat ammatillisen peruskoulutuksen koulutusaloittaiset käyttökustannukset vuonna 2014. 

Taulukko 1. 

Käyttökustannusten suurimmat menoerät ovat opetusmenot (56 prosenttia) ja kiinteistöt (17 prosenttia). 

Ammatillisen peruskoulutuksen käytössä on kiinteistöjä syyskuun 2015 tiedonkeruun tietojen perusteella yhteensä 3 086 632 m2, joista omistukseen perustuvia tiloja oli 2 545 110 m2. Keskimääräinen kustannus neliötä kohden oli 91 euroa ja tilaa käytössä opiskelijaa kohden oli kesimäärin 21 m2. 

Seuraavassa olevassa taulukossa ovat ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen kustannukset vuonna 2014. 

Taulukko 2. 

Ammatillisen koulutuksen keskimääräinen yksikköhinta on 10 465,32 euroa vuonna 2016. Alakohtaisesti oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat vaihtelevat yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon alan noin 7 670 eurosta luonnonvara- ja ympäristöalan noin 14 440 euroon. Järjestäjäkohtaisesti arvonlisäverottomat yksikköhinnat vaihtelevat noin 7 000 eurosta noin 15 000 euroon. Eräiden poikkeuksellisen kallista yksittäistä koulutusalaa järjestävien tai erityisopetuksen eritystä koulutustehtävää toteuttavien koulutuksen järjestäjien yksikköhinta voi olla vielä edellä mainittua korkeampi. 

Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan ammatillisessa peruskoulutuksessa aloitti kalenterivuoden 2014 aikana yhteensä noin 69 700 uutta opiskelijaa. Näistä ammatillisessa peruskoulutuksena suoritettavissa perustutkinnoissa aloitti noin 46 000 ja näyttötutkintoon valmistavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa 23 700. Vuonna 2014 16—18-vuotiaiden keskimääräinen ikäluokan koko oli noin 60 700. Perusopetuksen päättäneistä on viime vuosina noin 43—45 prosenttia eli noin 26 000—27 000 henkilöä sijoittunut välittömästi perusasteen päättämisen jälkeen ammatilliseen peruskoulutukseen. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2017 16—18-vuotiaiden keskimääräinen ikäluokka olisi noin 59 100. Nuorisoikäluokan arvioidaan pienenevän vielä vuonna 2018 (58 700), minkä jälkeen sen arvioidaan kääntyvän lievään nousuun vuonna 2019 ja nousevan tästä eteenpäin. Vuoden 2014 taso arvioidaan saavutettavan vuonna 2021. 

Taulukko 3. 

Lähde: Vipunen 

2.2  Opetus- ja kulttuuritoimen yksikköhinnat

2.3  Rahoituslaissa tarkoitetun esi- ja perusopetuksen rahoitus

Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta ja oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Pääosa kunnille myönnettävästä esi- ja perusopetuksen valtionosuudesta on osa kunnan peruspalvelujen valtionosuutta, jonka myöntää valtiovarainministeriö. Rahoituksesta säädetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskenta perustuu kunnan valtionosuustehtävien laskennallisiin kustannuksiin. Kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentti vuonna 2016 on 25,47 prosenttia ja kunnan laskennallinen omarahoitusosuus on 3 640,75 euroa asukasta kohden. 

Rahoituslaissa säädetään esi- ja perusopetuksen sellaisten toimintojen rahoituksesta, joita ei rahoiteta valtiovarainministeriön hallinnoimalla ikäluokkapohjaisella valtionosuudella. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoimaa esi- ja perusopetuksen rahoitusta ovat perusopetuslaissa tarkoitettu lisäopetus, maahanmuuttajille järjestettävä perusopetukseen valmistava opetus, muille kuin oppivelvollisille järjestettävä esi- ja perusopetus sekä ulkomailla järjestettävä opetus, perusopetuslaissa tarkoitettu pidennettyyn oppivelvollisuuteen perustuva opetus, koulukotiopetus, sisäoppilaitosmuotoisesti järjestetty perusopetus ja joustava perusopetus. Näiden toimintojen rahoitus määräytyy rahoituslain 5 §:n 3 kohdan mukaan oppilasmäärän ja oppilasta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää rahoituksesta järjestäjäkohtaisesti. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoiman esi- ja perusopetuksen yksikköhintojen perusteena on valtiovarainministeriön vahvistama kotikuntakorvauksen perusosa, joka vuonna 2016 on 6 693,89 euroa. Vuodesta 2016 alkaen esi- ja perusopetuksen yksikköhintoja laskettaessa kotikuntakorvauksen perusosasta vähennetään pysyvänä säästönä 194,08 euroa. Esi- ja perusopetuksen yksikköhinta lasketaan siten, että saatu erotus kerrotaan kunkin toiminnon oppilasmäärällä ja rahoituslaissa säädetyllä kertoimella. 

Rahoituslaissa säädetty esi- ja perusopetuksen kertoimet ovat: perusopetuksen lisäopetuksessa 1,26, maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavassa opetuksessa 2,49 ja muille kuin oppivelvollisille järjestettävässä esi- ja perusopetuksessa 1,41. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen rahoitus määräytyy varainhoitovuoden ja sitä edeltävän vuoden laskentapäivän 20.9. opiskelijamäärien keskiarvon perusteella. Rahoitus on kokonaan valtion rahoitusta. Vuoden 2016 voimassa olevan 12 §:n 2 momentin mukaan niiden perusopetukseen valmistavan opetuksen oppilaiden osalta, jotka ovat laskentapäivään 20.9.2016 mennessä olleet yhtäjaksoisesti opetuksessa vähintään neljä, mutta vähemmän kuin kahdeksan kuukautta, rahoituksen euromäärä kerrotaan luvulla 0,5. Laskentapäivänä 20.9.2016 ilmoitetut oppilaat vaikuttavat myös vuonna 2017 myönnettävään rahoitukseen. 

Muiden kuin oppivelvollisille järjestettävän esi- ja perusopetuksen rahoitus koskee yli 16-vuotiaita sisäoppilaitoksessa opiskelevia oppilaita ja pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevia 5-vuotiaita esiopetusoppilaita. Muiden yli 16-vuotiaiden opiskelijoiden osalta edellä mainittua yksikköhintaa alennetaan 49 prosentilla. 

Muille kuin oppivelvollisille tarkoitetun perusopetuksen oppimäärään kuuluvien yksittäisten oppiaineiden suorittamisesta myönnetään opetuksen järjestäjälle rahoitusta euromäärä, joka saadaan kertomalla valtion talousarvion rajoissa vahvistettu yksikköhinta laskennallisella oppilasmäärällä. Vuonna 2016 aineopetuksen yksikköhinta on 3 594,49 euroa oppilasta kohti ja yksityisen opetuksen järjestäjän arvonlisäverollinen yksikköhinta 3 732,16 euroa. 

Perusopetuslaissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden perusrahoituksen lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää rahoitusta opetuksen järjestäjälle. Lisärahoitus ei koske maahanmuuttajien valmistavan opetuksen oppilaita eikä aineopetuksen oppilaita. Lisärahoitus on sidottu kotikuntakorvauksen perusosaan kertoimella 2,97 ja vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden osalta 1,79-kertaisena kerrottuna. Vuonna 2016 vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden arvonlisäveroton yksikköhinta on 30 939,10 euroa oppilasta kohti ja muiden pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiden arvonlisäveroton yksikköhinta 19 304,44 euroa. 

Jos perusopetuslain mukainen opetus järjestetään sisäoppilaitoksessa, opetuksen järjestäjälle myönnetään sisäoppilaitokseen kuuluvan majoituksen ja ruokailun saavien oppilaiden osalta rahoitusta. Sisäoppilaitoslisä koskee käytännössä kansanopistoissa järjestettävää perusopetusta ja niitä yksityisiä opetuksen järjestäjiä, jotka opetuksen järjestämisluvan perusteella järjestävät opetusta sisäoppilaitoksessa. Sisäoppilaitoslisä on sidottu kotikuntakorvauksen perusosaan kertoimella 0,46. Vuonna 2016 sisäoppilaitoslisä on 2 989,91 euroa (arvonlisäveroton) oppilasta kohti. 

Yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle, jonka järjestämisluvan mukaisena erityisenä koulutustehtävänä on koulukotiopetuksen järjestäminen, myönnetään koulukotiopetusta saavista oppilaista lisärahoitusta. Koulukotikorotus on sidottu kotikuntakorvauksen perusosaan kertoimella 1,86. Vuonna 2016 koulukotikorotus on arvonlisäverollinen 12 552,68 euroa oppilasta kohden. 

Ulkomailla järjestettävän perusopetuksen rahoitus on rahoituslain 18 §:n mukaan sidottu kertoimella 1,23 kotikuntakorvauksen perushintaan. Oppilaskohtaista rahoitusta voidaan korottaa tai alentaa valtioneuvoston ja opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Alennus tai korotus voi olla enintään 20 prosenttia. 

Kunta voi perusopetuslain 5 §:n mukaan järjestää kunnan päättämässä laajuudessa perusopetuksen 7—9 vuosiluokkien yhteydessä annettavaa joustavan perusopetuksen toimintaa. Rahoituslain 16 §:n mukaan opetuksen järjestäjälle voidaan perusopetuksen perusrahoituksen lisäksi myöntää joustavan perusopetuksen toiminnasta aiheutuviin lisäkustannuksiin euromäärä, joka saadaan, kun joustavan perusopetuksen toimintaan osallistuvien oppilaiden määrä kerrotaan mainittua toimintaa varten oppilasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla. Vuodelle 2016 opetus- ja kulttuuriministeriö on valtion talousarvion rajoissa vahvistanut joustavan perusopetuksen yksikköhinnaksi 3 100 euroa oppilasta kohden. Vuonna 2016 joustavan perusopetuksen toimintaan maksetaan rahoitusta 121 kunnalle ja yhdelle kuntayhtymälle yhteensä 1 855 oppilaasta. 

Yksityisen perusopetuksen järjestäjälle myönnetään rahoituslain 17 §:n mukaan rahoitusta toiminnan aloittamiseen aloittamiskuukauden alusta sen varainhoitovuoden loppuun, jolta järjestäjälle ei makseta kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaista kotikuntakorvausta. 

Perusopetuksen lopullinen tarkistettu rahoitus määräytyy varainhoitovuoden päättyessä, kun varainhoitovuoden toteutuneet opiskelijamäärät ovat selvillä. Perusopetuksen rahoitus tarkistetaan rahoituslain 50 §:n 2 momentin mukaan varainhoitovuotta edeltävän vuoden syyskuun 20 päivän ja varainhoitovuoden syyskuun 20 päivän keskimääräisen oppilasmäärän mukaiseksi. Oppilasmäärää ei kuitenkaan oikaista joustavan perusopetuksen oppilaiden eikä aineopetuksen laskennallisen opiskelijamäärän osalta. 

Rahoituslain 44 §:n 2 momentin mukaan yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle voidaan myöntää ylimääräistä valtionavustusta valtionosuusjärjestelmän muutosten vaikutuksen tasoittamiseen sen lisäksi, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa säädetään kotikuntakorvauksesta. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ylimääräisenä avustuksena myönnetään myös Englantilaisen koulun säätiölle, Helsingin Kansainvälisen Koulun Vanhempain Yhdistys ry:lle ja Kouluyhdistys Pestalozzi Schulverein Skolföreningen ry:lle näiden perusopetuksen järjestämislupaan sisältyvän kaksivuotisen esiopetuksen ensimmäisen vuoden rahoitukseen. 

2.4  Nuorten aikuisten osaamisohjelma ja maahanmuuttajien ammatillinen koulutus

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt vuonna 2013 nuorten aikuisten osaamisohjelman, jonka tavoitteena on ollut tarjota vailla toisen asteen tutkintoa oleville nuorille aikuisille tuettu mahdollisuus ammatillisen tutkinnon suorittamiseen. Vuodesta 2014 nuorten aikuisten osaamisohjelmaan osoitettuja määrärahoja on myönnetty valtionavustuksena rahoituslakiin väliaikaisesti lisätyn 45 a §:n perusteella. Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen osalta lisärahoitusta nuorten aikuisten osaamisohjelmaan on myönnetty valtionosuuksin. 

Valtionavustuksella voidaan rahoittaa niiden opiskelijoiden opintoja, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää tai joilla ei ole perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeistä tutkintoa, ja jotka koulutuksen alkamisvuonna ovat 20—29-vuotiaita. 

Valtionavustusta voidaan myöntää ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ssä ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetulle koulutuksen järjestäjälle. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, on että koulutuksen järjestäjällä on suunnitelma, jossa osoitetaan hakijan järjestävän valtionosuusrahoitteista oppilaitosmuotoista ammatillista peruskoulutusta siinä laajuudessa, että hakijalle ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvassa määrätty opiskelijamäärä täyttyy. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ja tutkintotilaisuuksien järjestämiseen valtionavustusta voidaan myöntää, jos hakijan hakemukseen sisältyy suunnitelma, jossa osoitetaan hakijan järjestävän oppilaitosmuotoista ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta valtionosuusrahoituksella vähintään opiskelijatyövuosimäärän, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö on vahvistanut 49 §:n 1 momentin mukaisesti ammatillisen lisäkoulutuksen valtionosuusrahoituksen perusteeksi. 

Valtionavustusta ei saa käyttää niihin opiskelijoista aiheutuviin kustannuksiin, joita rahoitetaan valtionosuusrahoituksella taikka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun laissa (916/2012) tarkoitettuna työvoimakoulutuksena. 

Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa oli aloittanut syyskuuhun 2015 mennessä oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa 9 160 ja oppisopimusmuotoisessa koulutuksessa 785 vailla toisen asteen tutkintoa olevaa 20—29 -vuotiasta. Ohjelman vuosibudjetti on ollut 52 miljoonaa euroa, joista neljä miljoonaa euroa on kohdennettu hakevaan ja tukevaan toimintaan. Koulutuksen on aloittanut keskimäärin 4 000 opiskelijaa vuosittain. Ohjelmaa on toteutettu noin 60 oppilaitoksessa. Lokakuuhun 2015 mennessä ohjelmassa oli suoritettu kaikkiaan 1 075 tutkintoa ja 3 060 tutkinnon osaa. Tutkinnoista 294 oli ammatillisia perustutkintoja ja 765 ammattitutkintoja. Erikoisammattitutkintoja oli 16. 

Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä on vuosina 1990—2014 kasvanut 0,8 prosentista 5,9 prosenttiin. Ulkomailta muutti Suomeen vuonna 2015 28 746 henkeä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuonna 2012 Suomessa asui noin 195 500 ulkomaan kansalaista ja ulkomaan kansalaisten määrän arvioidaan vuoteen 2020 mennessä kasvavan noin 330 000 henkeen ja vuoteen 2030 mennessä noin 500 000 henkeen. Vuonna 2015 Suomeen tuli yhteensä 32 400 turvapaikanhakijaa. 

Ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelee yhteensä noin 19 000 vieraskielistä opiskelijaa. Vieraskielisten ammatilliseen peruskoulutukseen hakijoiden ja hyväksyttyjen määrä on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt runsaasti. Ennen ammatillista peruskoulutusta maahanmuuttaja voi osallistua valmentavaan koulutukseen. Koulutuksen tavoitteena on täydentää ja syventää opetuskielen taitoa, parantaa opiskeluvalmiuksia sekä tukea siirtymistä jatko-opintoihin, ensisijaisesti ammatilliseen peruskoulutuksen. Koulutus soveltuu maahanmuuttajien koulutustarpeisiin siinä vaiheessa, kun kotouttamiskoulutuksessa tai muilla tavoin on jo hankittu kielitaitoa. Valmentavan koulutuksen laajuus on 60 osaamispistettä ja koulutus muodostuu pakollisista, valinnaisista ja vapaasti valittavista koulutuksen osista. 

Näyttötutkintona suoritettava ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto on maahanmuuttajalle usein soveltuva koulutusvaihtoehto. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoja suorittavien vieraskielisten opiskelijoiden määrä onkin kasvanut. Suhteessa eniten kasvua on tapahtunut sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinnon suorittajissa, mutta opiskelijamäärissä kasvua on tapahtunut eniten tekniikan ja liikenteen alalla. 

4.1  Tavoitteet

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut julkisen kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavien säästöjen ja rakenteellisia uudistuksia koskevien päätösten tekemiseen hallituskauden aikana. Hallitusohjelmassa on sovittu julkista taloutta välittömästi vahvistavista sopeutustoimista. Vuosien 2017 - 2020 julkisen talouden suunnitelman mukaan ammatilliseen koulutukseen kohdennetaan 190 miljoonan euron määrärahan säästö vuodesta 2017 lukien. Esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallituksen linjaama ammatillisen koulutuksen säästö. 

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimuksen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, lisätä talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Sopimus tukee samalla julkisen talouden sopeuttamista. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti sosiaalivakuutusmaksujen ja sosiaaliturvamaksujen tasoa ja rahoitusvastuita muutetaan ja julkisen sektorin lomarahoja vähennetään 30 prosentilla nykyisestä tasosta vuosina 2017—2019. Esityksen tavoitteena on toteuttaa kilpailukykysopimuksesta johtuvat kustannustasoa alentavat muutokset rahoituslaissa tarkoitettujen toimintojen ja vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitettujen oppilaitosten rahoitukseen. 

Lisääntyvä maahanmuutto ja maahanmuuttajien koulutustarve edellyttää muutoksia perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa on lisääntynyt tarve tutkintojen tunnustamiseen ja osaamisen tunnistamiseen sekä erilaisiin täydentäviin opintoihin. Esityksen tavoitteena on osaltaan antaa Suomeen muuttaville valmiuksia toimia tasavertaisina jäseninä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tavoitteena on myös tehostaa perusopetuksen järjestämistä ja mahdollistaa opetuksen nopea käynnistäminen esimerkiksi silloin, kun oppilasmäärä maahanmuuton vuoksi kasvaa voimakkaasti. 

4.2  Toteuttamisvaihtoehdot

4.3  Keskeiset ehdotukset

Ammatillisen koulutuksen säästö 

Ammatillisen peruskoulutuksen määrärahoihin kohdennettaisiin 190 miljoonan euron säästö vuodesta 2017 lukien. Säästö toteutettaisiin määräämällä ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen enimmäismäärän perusteena oleva opiskelijamäärä 12,44 prosenttia järjestämislupien mukaista enimmäisopiskelijamäärää alhaisemmalle tasolle. Säästö kohdennettaisiin kokonaisuudessaan ammatillisen peruskoulutuksen kuntarahoitusosuuteen valtion ja kuntien välistä rahoitussuhdetta eli valtionosuusprosenttia muuttamalla. 

Kilpailukykysopimuksesta johtuvat muutokset vuosina 2017—2019 

Kilpailukykysopimuksen mukaiset määräaikaisen lomarahan alentamisen vaikutukset kuntien ja kuntayhtymien rahoitukseen toteutetaan lukiokoulutuksessa ja ammatillisen peruskoulutuksessa vähentämällä myönnettävää valtionosuutta ja rahoitusta siten, että lomarahojen alentamisesta aiheutuva vähennys kohdistuisi kokonaisuudessaan valtion talouteen. 

Määräaikaisen lomarahan alentamisen vaikutukset muiden rahoituslaissa säädettyjen toimintojen ja vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa säädettyjen oppilaitosten rahoitukseen toteutetaan kuntien ja kuntayhtymien osalta vähentämällä myönnettävää rahoitusta siten, että vähennys tehtäisiin valtionosuuden perusteesta. 

Lomarahan alentamisen vaikutuksia laskettaessa lomarahojen osuus vuoden 2014 henkilöstökustannuksista on muunnettu valtion vuoden 2017 talousarvioesityksessä ennakoitua rahoitustasoa vastaavaksi. 

Jotta väliaikaiseksi tarkoitettu lomarahojen alentaminen ei tulisi uudelleen otetuksi huomioon myönnettäessä rahoitusta vuosille 2020—2022, käyttökustannuksiin tehtäisiin lomarahojen euromääräistä alentamista vastaava lisäys vuosina 2020—2022.  

Ylläpitäjien sekä opetuksen ja koulutuksen järjestäjien rahoitus alenee voimassa olevan rahoituslain perusteella arvioidun kustannustason -0,7 prosentin muutoksen vuoksi. Kustannustason arvioon vaikuttaa kilpailukykysopimuksesta aiheutuvat sosiaalivakuutusmaksujen ja sosiaaliturvamaksujen taso sekä rahoitusvastuun siirto työnantajalta työntekijälle. Kustannustason arvioitu aleneminen otetaan huomioon muuttamalla keskimääräisten yksikköhintojen vähimmäismäärät vastaamaan alentunutta kustannustasoa koskevaa arviota. 

Maahanmuuttajien ammatillinen koulutus ja nuorten aikuisten osaamisohjelma 

Rahoituslain 45 a §:ää muutettaisiin väliaikaisesti siten, että vuonna 2017 maahanmuuttajille suunnattua ammatillista koulutusta voitaisiin rahoittaa valtionavustuksella. Valtionavustuksella rahoitettavaa koulutusta olisivat ammatillisena peruskoulutuksena järjestettävät perustutkinnot, näyttötutkintoina järjestettävät ammatilliset perustutkinnot ja niihin valmistava koulutus, ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus sekä ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot ja niihin valmistava koulutus. Valtionavustuksella voisi järjestää myös tuki-, ohjaus- ja neuvontapalveluja. Valtionavustusten myöntämisessä ja niillä järjestettävässä koulutuksessa on tarkoitus hyödyntää nuorten aikuisten osaamisohjelmassa syntyneitä toimintamalleja. 

Nuorten aikuisten osaamisohjelman valtionavustusrahoitusta koskevan säännöksen voimassaoloa jatkettaisiin kahdella vuodella. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen ja muiden kuin oppivelvollisten perusopetuksen rahoitus 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen rahoitusta muutettaisiin siten, että rahoitus kytkeytyisi nykyistä tarkemmin toteutuneen opetuksen määrään. Perusopetukseen valmistavan opetuksen rahoitus määräytyisi jatkossa nykyisen vuosittaisen laskentapäivän asemesta läsnäolokuukausien perusteella. Läsnäolokuukaudella tarkoitettaisiin 30 kalenteripäivän pituista ajanjaksoa, jona oppilas olisi ollut opetuksen järjestäjän oppilaana. 

Rahoitus varainhoitovuodelle määräytyisi lisäämällä varainhoitovuodelle arvioituun läsnäolokuukausien määrään varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden toteutuneiden ja arvioitujen läsnäolokuukausien määrän erotus. Arvio olisi varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden toteutuma, jota voitaisiin opiskelijamäärän merkittävän muutoksen perusteella muuttaa opetuksen järjestäjän hakemuksesta. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen järjestäjällä on ollut mahdollisuus saada väliaikaisesti, vuoden 2017 loppuun rahoitusta oppilaista, jotka eivät ole olleet läsnä laskentapäivänä, mutta joille on järjestetty valmistavaa opetusta yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Kun rahoituksen määräytymisperuste muuttuisi läsnäolokuukaudeksi, väliaikaissäännöstä ei voitaisi soveltaa. Tämän vuoksi opetuksen järjestäjällä olisi vuonna 2017 mahdollisuus saada siirtymäkorvausta. 

Muiden kuin oppivelvollisten rahoitusta muutettaisiin siten, että rahoitus perustuisi nykyisen vuosittaisen laskentapäivän asemesta oppilaiden suorittamiin kursseihin. Muille kuin oppivelvollisille tarkoitetussa perusopetuksessa kurssin hinta olisi jatkossa järjestäjäneutraali. Kurssin yksikköhinta olisi sama riippumatta siitä, järjestetäänkö opetusta sisäoppilaitoksessa vai muussa oppilaitoksessa (esimerkiksi iltalukiot). Päätoiminen opiskelu olisi mahdollista myös muissa kuin sisäoppilaitoksissa. Erillinen sisäoppilaitoslisä maksettaisiin kuitenkin edelleen sisäoppilaitoksessa majoittuvien opiskelijoiden osalta. Aineopetuksen rahoitus ei muuttuisi, ja sen yksikköhinta määrättäisiin edelleen vuosittain valtion talousarvion rajoissa. 

Kurssien enimmäismäärä opiskelijalla, joka tarvitsisi perusopetuksen koko alku- ja päättövaiheen opetuksen, olisi sata kurssia. Sen sijaan opiskelijalla, joka tarvitsisi alku- ja päättövaiheen opetuksen lisäksi myös luku- ja kirjoitustaitovaiheen opetuksen, kurssien enimmäismäärä olisi 130 kurssia. 

Rahoitus varainhoitovuodelle määräytyisi varainhoitovuodelle arvioidun suoritettujen kurssien määrän sekä varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden toteutuneiden ja arvioitujen suoritettujen kurssien määrän erotuksen perusteella. Arvio olisi varainhoitovuotta edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden toteutuma, jota voitaisiin opiskelijamäärän merkittävän muutoksen perusteella muuttaa opetuksen järjestäjän hakemuksesta. 

Eräiden perusopetuslaissa tarkoitettujen opetusta koskevien säännösten uudistaminen 

Rahoituslain 11—15 §:ssä ja 18 §:ssä olevat säännökset yhdistettäisiin kahteen pykälään, lakiehdotuksen 11 §:ään, jossa säädettäisiin esi- ja perusopetuksen rahoituksesta ja 29 §:ään, jossa säädettäisiin esi- ja perusopetuksen yksikköhinnoista. 

Yksityisten perusopetuksen opetuksen järjestäjien alkavan ja laajenevan toiminnan rahoitusta koskevaa säännöstä tarkennettaisiin vastaamaan vakiintunutta käytäntöä. Rahoitus myönnettäisiin silloin, kun järjestäjälle myönnettäisiin järjestämislupa tai kun järjestämislupaa laajennettaisiin taikka kun opetus laajenisi uudelle luokka-asteelle. Rahoitus laskettaisiin arvioidun oppilasmäärän mukaan. Rahoituslain perusteella rahoitetun esi- ja perusopetuksen laskennallisia vaiheita kevennettäisiin luopumalla vuosittaisten tarkistuspäätösten tekemisestä. Lisäksi 11 §:ään lisättäisiin nykyistä käytäntöä vastaava säännös pidennetyn oppivelvollisuuden lisärahoituksesta perusopetuksen lisäopetuksessa oleville oppilaille. 

Yksityisiä kielikouluja koskevien säännösten tarkistaminen 

Esi- ja perusopetuksen rahoitusta muutettaisiin siten, että sellaisten yksityisten kielikoulujen, joilla on ollut lupa järjestää kaksivuotista esiopetusta 5-vuotiaille, esiopetuksen ensimmäinen vuosi tulisi valtionosuusjärjestelmän piiriin. Nykyisin Englantilaisen koulun säätiölle, Helsingin Kansainvälisen Koulun Vanhempain Yhdistys ry:lle ja Kouluyhdistys Pestalozzi Schulverein Skolföreningen ry:lle on myönnetty valtionavustuksena näiden perusopetuksen järjestämislupaan sisältyvän kaksivuotisen esiopetuksen ensimmäisen vuoden osuus. 

Museot, teatterit ja orkesterit 

Rahoituslain 35 a §:ää muutettaisiin siten, että 35 §:n mukaisesti laskettuja museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhintoja alennettaisiin vuosittain vuodesta 2017 lukien museoilla 15 996 eurolla, teattereilla 10 323 eurolla ja orkestereilla 10 253 eurolla. Vähennyksen tarkoituksena on tehdä vuosien 2016—2019 kehyspäätöksen mukainen vuotta 2017 koskeva säästö pysyväksi. 

5.1  Taloudelliset vaikutukset

Ehdotetut muutokset vähentäisivät opetus- ja kulttuuritoimen ja vapaan sivistystyön rahoitusta sekä muuttaisivat nykyisen rahoituksen määräytymisperusteita ja kohdentumista. Ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron säästö sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden säästöt vähentäisivät rahoitusta vuoden 2017 tasossa yhteensä noin 194 miljoonaa euroa. 

Kilpailukykysopimuksen vaikutukset toteutettaisiin tekemällä rahoituslaissa ja vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitettuun rahoitukseen kustannustason muutos ja vähentämällä rahoitusta lomarahojen määräaikaisen alentamisen johdosta. Kilpailukykysopimuksen mukaisen lomarahojen väliaikaisen alentamisen vaikutuksesta kuntien ja kuntayhtymien rahoitus alenisi vuoden 2017 osalta yhteensä noin 23 miljoonalla eurolla. Työnantajan sosiaalivakuutus- ja sosiaaliturvamaksujen alenemisen ja rahoitusvastuun muutosten vaikutus otettaisiin huomioon osana rahoituslain mukaista arvioitua kustannustason muutosta. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen kertoimen alentaminen laskisi oppilaskohtaisen rahoituksen tasoa noin 33 prosenttia, minkä euromääräinen vaikutus riippuisi oppilasmäärästä. Valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen mukaisen oppilasmääräarvion perusteella vaikutus olisi noin 30 miljoonaa euroa. 

5.2  Vaikutukset kuntien, koulutuksen järjestäjien, viranomaisten sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden ylläpitäjien toimintaan

5.3  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuva säästö 

Hallituksen nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan kehittävän kärkihankkeen mukaisesti kaikille peruskoulun päättäville taataan jatkossakin koulutuspaikka. Edellä kuvatun tavoitteen toteutuminen ei vaarantuisi siinäkään tapauksessa, vaikka kaikki ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjät toteuttaisivat säästön pelkästään opiskelijamäärää vähentämällä. 

Perusopetuksen päättäneiden ikäluokan koko on noin 59 000 ja heistä noin 44—45 prosenttia aloittaa välittömästi perusopetuksen suorittamiseen jälkeen joko tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa tai ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa. Vuonna 2014 ammatillisessa peruskoulutuksessa aloitti yhteensä noin 69 700 opiskelijaa. Vuoden 2016 yhteishaussa koko maassa on ollut tarjolla noin 82 900 aloituspaikkaa ja näistä noin 45 400 ammatillisessa koulutuksessa. Vuoden 2015 kevään yhteishaussa ammatillisessa koulutuksessa paikkoja oli tarjolla 47 000 opiskelijalle ja vuoden 2016 yhteishaussa 45 400 opiskelijalle. 

Jos koulutuksen järjestäjät toteuttaisivat säästön puhtaasti opiskelijamäärää vähentämällä, aloituspaikkojen määrä vähentyisi ammatillisessa peruskoulutuksessa laskennallisesti 6 000 aloittajalla. Mikäli aloittajavähennys kohdentuisi yksinomaan yhteishaun piirissä olevaan koulutukseen, aloittajamäärä vähentyisi nykyisestä noin 45 000:sta noin 39 000:een. Tällöinkin koulutustarjonta riittäisi kuitenkin kattamaan perusopetuksen päättävän ikäluokan ammatillisen koulutuksen tarpeen ja lisäksi koulutusta voitaisiin edelleen kohdentaa myös muille kohderyhmille, kuten lukion suorittaneille ja aikuisille. 

Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain nojalla ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavina perustutkintoina sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain nojalla suoritettavina näyttötutkintoina. Nuorimpien ammatillisen perustutkinnon suorittajien eli 15—19 -vuotiaiden ikäryhmässä 97 prosenttia uusista opiskelijoista otetaan suorittamaan ammatillista perustutkintoa ammatillisena peruskoulutuksena. 

Jos koulutuksen järjestäjät sopeuttaisivat toimintaansa vähentämällä opiskelijamääräänsä, vähennys saattaa painottua näyttötutkintotavoitteeseen ammatilliseen peruskoulutukseen. Olettama johtuu siitä, että ammatillisena peruskoulutuksena suoritettaviin perustutkintoihin haetaan yhteishaussa, ja niihin johtava koulutus alkaa pääsääntöisesti elokuussa, toisin kuin näyttötutkintoon valmistava koulutus, johon hakeutuminen on jatkuvaa. Näin ollen opiskelijamäärän vähentäminen heti alkuvuodesta kohdistuisi ensisijaisesti näyttötutkintoon valmistavan koulutukseen. 

Koska näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevista opiskelijoista 97 prosenttia on aikuisia ja 11 prosenttia muuta kuin äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvia maahanmuuttajia, heikentäisi mahdollinen opiskelijamäärän kohdistuva vähennys jossakin määrin myös heidän mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen ja suorittaa tutkinto. Lisäksi resurssien vähentyessä koulutuksen järjestäjät voivat ryhtyä suuntaamaan näyttötutkintoina suoritettavaa peruskoulutusta sellaisille aloille ja kohderyhmille, joihin ei liity erityisiä taloudellisia riskejä tai lisäkustannuksia. Tämä voi entisestään heikentää kaikista heikoimmassa asemassa olevien aikuiskohderyhmien koulutukseen pääsyä. 

Opiskelijamäärän sopeuttamisen tarvetta ja sen kielteisiä vaikutuksia koulutuksen aloittavien määrään vähentää vireillä oleva ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistaminen. Uudessa tutkintorakenteessa mahdollistetaan huomattavasti nykyistä enemmän yksilöllisiä joustoja ja etenkin työelämässä toimivalle aikuisväestölle tutkinnon osat nousevat aiempaa selkeämmin vaihtoehdoksi koko tutkinnon suorittamisen rinnalle. Työelämässä toimivalle osaamisen uusintamiseksi riittää usein osa tutkinnosta tai sitäkin pienemmät ei-tutkintotavoitteiset osaamiskokonaisuudet. Tämän myötä tavoitteena on, että jatkossa käytettävissä olevilla resursseilla voidaan palvella asiakkaita nykyistä kustannustehokkaammin. 

Säästön toteuttaminen johtanee toiminnan sopeuttamiseen myös henkilöstömenoja vähentämällä. Henkilöstömenojen vähentymisellä voi olla vaikutuksia sekä henkilöstön määrään että henkilöstörakenteeseen. Henkilöstömenojen vähentäminen voi tarkoittaa määräaikaisten työsopimusten ja virkasuhteiden uusimatta jättämistä, eläkejärjestelyjä, irtisanomisia, lomautuksia sekä sijaisjärjestelyistä tinkimistä. Lisäksi henkilöstövähennykset voivat vaikuttaa annetavan opetuksen laatuun, kun henkilöstöresurssit suhteessa opiskelijamäärään niukkenevat, ja annettavan opetuksen ja työpaikoilla tapahtuvan ohjauksen määrä voi vähentyä. Koulutuksen järjestäjien taloudellinen tilanne ja mahdollisuudet kompensoida valtionosuusrahoituksen vähenemistä vaihtelevat. 

Koulutuksen järjestäjille toteutetussa kyselyssä useat koulutuksen järjestäjät ilmoittivat joko jo tehneensä tai suunnittelevansa toiminnan tehokkuutta edistäviä toimia, joiden myötä opettajien määrän vähenemisen ei tarvitsisi heijastua toiminnan laatuun tai saatavuuteen. Erityisesti mainittiin teknologian uudenlainen hyödyntäminen opetuksessa ja toiminnan organisoinnin uudistaminen. 

Säästö voi myös heikentää ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta. Koulutuksen järjestäjät päättävät itse oppilaitosverkosta. Tehostaminen voi lisätä useiden koulutuksen järjestäjien tarvetta toimipisteverkon uudelleen arviointiin. Tehostamisen seurauksena toimintaa voidaan pyrkiä järjestämään kustannustehokkaisiin yksiköihin ja toiminta saattaa keskittyä nykyistä enemmän suuriin taajamiin. 

Toimipisteverkossa mahdollisesti tapahtuvat muutokset voivat pidentää opiskelijoiden päivittäisiä matkoja. Muutokset voivat siten kasvattaa matka- ja majoituskustannuksia. Pidemmällä aikajänteellä koulutuksen saavutettavuutta voidaan parantaa tehostamalla työpaikalla ja digitaalisissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa opiskelua. 

Toimitilojen määrällinen vähentäminen ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa tarkoita koulutuksen saatavuuden tai saavutettavuuden heikentymistä. Koulutuksen järjestäjille suunnatun kyselyn perusteella suurimmat toimitiloihin kohdistuvat määrälliset vähennykset oltaisiin toteuttamassa Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Ainakin kolmessa ensin mainitussa maakunnassa kyse on toiminnan kokoamisesta laajempiin kampuksiin, eikä etäisyys koulutukseen välttämättä merkittävästi kasva. 

Oppisopimuskoulutus on järjestämiskustannuksiltaan ja yksikköhinnaltaan oppilaitosmuotoista koulutusta edullisempaa. Säästö kannustaa koulutuksen järjestäjiä tehostamaan oppisopimuskoulutuksen käyttöä oppilaitosmuotoisen koulutuksen järjestämisen sijaan. Oppisopimuskoulutuksen määrällinen lisäys on kuitenkin riippuvainen uusien oppisopimustyöpaikkojen tarjonnasta ja yritysten ja julkisyhteisöjen kyvystä ottaa vastaan uusia oppisopimusopiskelijoita. Myös oppisopimusopiskelijat tarvitsevat opetusta, ohjausta ja tukea. Oppisopimuskoulutusprosessin laadukas toteutus vaatii henkilöstöresursseja työelämäyhteistyön hoitamiseen. 

Lisäksi ammatilliseen peruskoulutukseen kohdistettavalla säästöllä voi olla heijastusvaikutuksia lukiokoulutuksen, vapaan sivistystyön sekä taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Erityisesti useiden vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintaedellytykset ovat kytköksissä ammatilliseen koulutuksen järjestämiseen. 

Ammatillisen koulutuksen toimintaan osoitetun julkisen rahoituksen vähentyessä merkittävästi opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänä on varmistua laadukkaasta ja palvelukykyisestä ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkosta sekä työelämän eri toimialojen tarpeisiin vastaavasta koulutuksesta. Tässä tarkoituksessa opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt ammatillisen koulutuksen järjestäjärakenteen kehittämisohjelman. Ohjelman tarkoituksena on varmistaa ammatillisen koulutuksen palvelukyky ja saatavuus sekä selvittää, että ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on määrärahatason vähentymisestä huolimatta ammatilliset ja taloudelliset edellytyksen ammatillista koulutusta koskevan lainsäädännön mukaiseen koulutuksen toteuttamiseen. 

Kyselyn tietojen perusteella ammatillisen koulutuksen järjestäjien taloudellinen kantokyky vaihtelee voimakkaasti. Suuri osa järjestäjistä ilmoittaa kykenevänsä sopeuttamaan toimintaansa siten, että koulutuksen laatu ja saatavuus voidaan turvata taloudellisten resurssien pienentyessä. Osalle koulutuksen järjestäjistä määrärahojen vähentymisestä aiheutunee kuitenkin merkittäviä haasteita. Näissä tilanteissa ministeriö käynnistää jatkokeskustelut toimintaedellytyksen turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. 

Julkiseen talouteen kohdistuvat säästöt toteutetaan etupainotteisesti ja tämän vuoksi hallitusohjelman mukaisesti ammatillisen koulutuksen säästö toteutetaan vuonna 2017. Säästön toteuttaminen on ensivaihe toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformissa, joka toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti kokonaisuutena vuonna 2018. Uudistus toteutetaan, jotta ammatillinen koulutus vastaisi joustavammin, laadukkaammin ja tehokkaammin tuottamaan osaamispalveluja erilaisille kohderyhmille. 

Maahanmuuttajien ammatillinen koulutus ja nuorten aikuisten osaamisohjelma 

Maahanmuuttajien ammatillisen koulutukseen vuonna 2017 maksettavilla valtionavustuksilla olisi tarkoitus tarjota ammatillista koulutusta ja opiskelua tukevia palveluja noin 2 000 maahanmuuttajalle. Määrärahalla lisättäisiin erityisesti ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta sekä näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja siihen kytkeytyviä opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja. Opiskeluvalmiuksia parantavien opintojen tarkoituksena on mahdollistaa näyttötutkinnon suorittaminen myös niille henkilöille, joilla on puutteelliset opiskelutaidot tai puutteita esimerkiksi tietoteknisissä taidoissa tai kielitaidossa. 

Maahanmuuttajien koulutukseen pääsyn edistämiseksi tarkoituksena on samanaikaisesti myös tarkistaa ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen perusteissa määriteltyjä kielitaitosuosituksia ja lisätä opintojen aikaista kielenopetusta, jotta opiskelun aloittaminen valmentavassa koulutuksessa ja jatkaminen valmentavan koulutuksen jälkeen tutkintotavoitteisessa koulutuksessa olisi mahdollista nykyistä lyhyemmän kotoutumiskoulutuksen jälkeen. 

Maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan edistää se, että he pääsevät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa osaksi jotakin suomalaista yhteisöä. Tämä edistää myös kielen oppimista. Valtionavustusrahoituksella toteuttavassa koulutuksessa on mahdollista paremmin integroida opetuskielen opetusta osaksi ammatillista tutkintotavoitteista koulutusta. Tämä on mahdollista toteuttaa niin, että ammatillinen koulutus ja opiskeltavaan alaan liittyvä opetuskielen taidon opetus kulkevat tiiviimmin rinnan. Jos koulutusta toteutetaan työpaikoilla, edistää se työyhteisöön kiinnittymistä ja motivaatiota käyttää ja kehittää ammatillista kielitaitoa. 

Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan kohdennetuilla valtionavustuksilla mahdollistetaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten siirtyminen aktiivisen toiminnan piiriin. Avustusten avulla järjestetyt koulutukset parantavat vailla perusopetuksen oppimäärää tai perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien 20—29 -vuotiaiden nuorten aikuisten työelämään pääsemistä, siellä pysymistä ja urakehitystä. Tätä kautta tavoitellaan muutosta kohderyhmän työllisyysasteeseen. 

6.1  Valmisteluvaiheet ja –aineisto

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. 

Ammatillisen koulutuksen säästöjen toimeenpano on osa toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformia. Reformin valmistelua varten opetus- ja kulttuuriministeriössä on 12 päivänä marraskuuta 2015 asetettu laajapohjainen seurantaryhmä ammatillisen koulutuksen keskeisistä sidosryhmistä. Seurantaryhmä on käsitellyt tässä esityksessä ehdotettua säästöjen toteutusmekanismia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 5 päivänä marraskuuta 2015 asettanut ohjausryhmän, jonka tehtävä oli valmistella ja sovittaa yhteen turvapaikanhakijatilanteesta ja kasvavasta maahanmuutosta aiheutuvat ministeriön ja hallinnonalan lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteet. Ohjausryhmän tuli jättää ehdotuksensa pitkän aikavälin toimenpiteiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle 31 päivään tammikuuta 2016 mennessä. 

Ohjausryhmä esitti ammatillisen koulutuksen osalta muun muassa, että maahanmuuttajille suunnattua ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta sekä tutkintotavoitteista koulutusta, erityisesti näyttötutkintoja ja siihen kytkeytyvää opiskeluvalmiuksia parantavaa koulutusta lisättäisiin nykyisestä, opintojen aikaista suomen tai ruotsin kielen opetusta ja ohjauksellista tukea vahvistettaisiin ja että kielenopetusta integroitaisiin osaksi muuta opiskelua. Ohjausryhmän ammatillista koulutusta koskevat edellä mainitut ehdotukset on otettu huomioon tässä esityksessä. 

Peruskoulutuksen osalta ohjausryhmä esitti, että perusopetuksen valmistavaa opetusta ja aikuisten perusopetuksen järjestämistä tulisi tehostaa kytkemällä rahoitus nykyistä tarkemmin toteutuneen opetuksen määrään ja että esteet opetuksen tehokkaalle käynnistämiselle tulisi purkaa. Ohjausryhmän näkemyksen mukaan esityksiä koskevan muutokset opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin tulisi valmistella niin, että ne tulisivat voimaan vuoden 2017 alusta. Ohjausryhmän perusopetusta koskevat edellä mainitut ehdotukset on otettu huomioon tässä esityksessä. 

Kilpailukykysopimuksessa tarkoitetun lomarahojen väliaikaista alentamista koskevan vaikutuksen laskentaa ja säästön toteuttamista on selostettu valtiovarainministeriön 13 päivänä kesäkuuta 2016 ministeriölle toimitetussa kirjeessä ja valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen kuntataloutta koskevassa luvussa. Valtiovarainministeriön kirjeen mukaan kilpailukykysopimuksesta johtuvat lomarahojen leikkauksen ja työajan pidennyksen säästövaikutukset kuntatyönantajien menoihin otetaan valtionosuuksien mitoituksessa huomioon täysimääräisesti. Valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen mukaan lomarahaleikkausta vastaava säästö vähennetään opetus- ja kulttuuritoimen sekä vapaan sivistystyön valtionosuuksista täysimääräisesti. 

Esitys on käsitelty kunnallistalouden ja –hallinnon neuvottelukunnassa 27 päivänä syyskuuta 2016. 

Esitys on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. 

6.2  Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi 7 päivänä kesäkuuta 2016 esitysluonnoksesta lausunnon seuraavilta tahoilta: sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Kirkkohallitus/Kirkon työmarkkinalaitos, Maahanmuuttovirasto, Opetushallitus, tietosuojavaltuutetun toimisto, Saamelaiskäräjät, KT Kuntatyönantajat, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kuntaliitto ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Ry, Suomen Yrittäjät ry, ammatillisen koulutuksen järjestäjät, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto ry, Espoon kaupunki, Forssan kaupunki, Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto, Iisalmen kaupunki, Iltakoulujen Liitto IKLO ry, Inarin kunta, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän yliopisto, Kajaanin kaupunki, Kalajoen kaupunki, Kannuksen kaupunki, Kansalaisopistojen liitto KoL - Medborgarsinsitutens förbund ry, Kemin kaupunki, Kiuruveden kaupunki, Kouvolan kaupunki, Kristiinankaupungin kaupunki, Kuopion kaupunki, Kuusamon kaupunki, Lahden kaupunki, Lappeenrannan kaupunki, Lieksan kaupunki, Maa- Metsätaloustuttajain Keskusliitto MTK ry, Porin kaupunki, Porvoon kaupunki, Raseborgs stad, Rauman kaupunki, Rovaniemen kaupunki, Savonlinnan kaupunki, Sivistystyönantajat ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry, Suomen Ammattikoulutuksen Johtajat SAJO ry, Suomen kansallisooppera ja -baletti sr, Suomen Kansanopistoyhdistys ry, Suomen kesäyliopistot ry, Suomen Museoliitto ry, Suomen Nuoriso-opiston kannatusyhdistys r.y., Suomen Opinto-Ohjaajat Ry, Studiehandledarna i Finland rf, Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry, Suomen Oppisopimuskoulutuksen Järjestäjät Ry, Suomen Rehtori ry, Suomen Sinfoniaorkesterit ry, Suomen Teatterit ry, Suomen Urheiluopiston Kannatusosakeyhtiö, Tampereen kaupunki, Teatterikeskus ry, Toimihenkilöjärjestöjen opintoliitto ry, Touko Voutilaisen koulusäätiö, Turun kaupunki, Urheiluopistojen Yhdistys Ry, Uudenkaupungin kaupunki, Vaasan kaupunki, Vantaan kaupunki, Vapaa sivistystyö ry, Vähemmistövaltuutetun toimisto, Yksityiskoulujen Liitto ry, Yksityisten Ammatillisten Oppilaistosten liitto ry ja Ähtärin kaupunki. 

Lausuntoja annettiin yhteensä 84, joista 76 lausuntopyynnön vastaanottajilta ja 8 muilta. Lausuntopyynnön vastaanottajien lisäksi lausuntonsa antoivat Akavan erityisalat ja museoliitto, Ammatillisten erityisoppilaitosten verkosto Ameo, Suomen Lähi- ja perushoitajaliitto SUPER, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Suomen Näyttelijäliitto, Suomen Teatterijärjestöjen keskusliitto, Teatteri- ja mediatyöntejöiden liitto Teme ry ja Helsingfors stad/Svenska Arbetarinstitutet. 

Lausunnoista on opetus- ja kulttuuriministeriössä laadittu lausuntoyhteenveto. 

Ammatillisen koulutuksen säästö 

Lausunnonantajat pitivät ammatilliseen koulutukseen kohdistuvia säästöjä mittavina. Useimmissa lausunnoissa vaadittiin säästöistä luopumista tai vähintään niiden vaiheistamista useammalle varainhoitovuodelle. Useimmat lausunnonantajat katsoivat, että toimintalainsäädännön uudistaminen ja säästöjen toteuttaminen pitäisi toteuttaa samanaikaisesti. Useissa lausunnoissa muistutettiin, että koulutuksen järjestämisessä kiinteiden kustannusten vähentäminen, kuten kiinteistöjä koskevat järjestelyt ja henkilöstön määrän sopeuttaminen, eivät tapahdu nopeasti. Tähän liittyen useassa lausunnossa myös kiirehdittiin kiinteistöistä luopumista helpottavien toimenpiteiden toimeenpanoa. 

Lausunnoissa kannettiin huolta eri toimialojen osaamistarpeisiin vastaavan koulutustarjonnan jatkuvuudesta ja tulevaisuudesta. Leikkausten pelättiin vaikeuttavan osaavan työvoiman saatavuutta. Rahoitusleikkausten vaikutuksia pidettiin myös ristiriitaisina työllisyyden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa, koska leikkaukset johtavat sekä koulutuksen järjestäjien henkilöstön irtisanomisiin että vaikeuttavat näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen kohdentuessaan erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien, ammatinvaihtajien, osaamistaan täydentävien ja aikuisten maahanmuuttajien koulutuksen pääsyä. 

Suuri osa lausunnonantajista piti perusteltuna, että koulutuksen järjestäjät voivat itse kohdentaa omalla päätöksellään tarvittavat sopeuttamistoimenpiteet ottaen huomioon oman tilanteensa ja tarpeensa. Muutamat lausunnonantajat pitivät koulutuksen järjestäjille jätettyä harkintaa kuitenkin vaikutusten ennakoinnin näkökulmasta huolestuttavana. Koulutuksen järjestäjien välisen yhteistyön ja työnjaon sekä työelämäyhteistyön merkityksen katsottiin korostuvan koulutuksen saatavuuden ja laadun varmistamiseksi. Säästön kohdentumista kuntarahoitusosuuteen pidettiin kannatettavana. Eräät lausunnonantajat katsoivat, että leikkausten pitäisi kohdistua muuhunkin kuin ammatilliseen peruskoulutukseen. Osa koulutuksen järjestäjiä edustavista lausunnonantajatahoista katsoi, että järjestämislupiin liittyvästä enimmäismääräsäätelystä pitäisi luopua kokonaan. 

Eräät lausunnonantajat huomauttivat säästön olevan koulutuksen järjestäjäkohtaisena prosenttiosuutena ennakoitua suurempi. Joissakin lausunnoissa myös kyseenalaistettiin rahoituksen perusteena olevan enimmäisopiskelijamäärän prosentuaalisen leikkauksen suuruus suhteessa saavutettavaan säästöön. Esityksen perusteluja on täsmennetty tältä osin, jotta rahoituksen vähentyminen ja rahoituksen perusteena olevien enimmäisopiskelijamäärien leikkauksen suhde olisi läpinäkyvämpi. 

Useat lausunnonantajat olivat huolissaan leikkausten vaikutusten heijastumisesta koulutukseen pääsyyn, erityisesti harvaan asutuilla alueilla sekä säästöjen vaikutuksista opetuksen ja ohjauksen saatavuuteen ja laatuun. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta vaikutusarviointia pidettiin muutamassa lausunnossa puutteellisena. Vaikutusarvioita on täsmennetty tältä osin. 

Maahanmuuttajien ammatillinen koulutus ja nuorten aikuisten osaamisohjelma 

Esityksen ehdotuksia maahanmuuttajien ammatillisen koulutuksen tukemisesta valtionavustuksin pidettiin kannatettavina. Kielteisesti ehdotettuun muutokseen ei suhtautunut yksikään lausunnonantaja. 

Maahanmuuttajien koulutukseen kohdennetun avustuksen myöntämisedellytykseksi asetettua vaatimusta siitä, että valtionavustuksella voitaisiin rahoittaa vain sellaisten maahanmuuttajien opintoja, jotka eivät ole suorittaneet perusopetuksen oppimäärää tai joilla ei ole perusopetuksen oppimäärän suorittamisen jälkeistä tutkintoa, pidettiin muutamissa lausunnoissa vaikeasti toimeenpantavana ja turhia lisäselvityksiä aiheuttavana. Lausunnoissa katsottiin, että avustuksen puitteissa koulutusta pitäisi pystyä kohdentamaan koko maahanmuuttajajoukolle tai että kohderyhmämäärittelyä on arvioitava siitä näkökulmasta, miten se tukee turvapaikan hakijoiden työllistymistä Suomen työmarkkinoille. Muutamat koulutuksen järjestäjät katsoivat lausunnoissaan, että valtionosuusrahoitus olisi koulutuksen järjestäjälle avustusrahoitusta vaivattomampi rahoituksen toteuttamistapa. Lausuntojen perusteella esityksessä on väljennetty valtionavustusten myöntämisperusteita aiemmin suoritettujen tutkintojen osalta. 

Samantyyppistä rahoitusta toivottiin kohdistettavaksi myös kansalaisopistojen maahanmuuttajakoulutukseen, sillä monen maahanmuuttajan on vaikea aloittaa ammatilliset opinnot ilman perustaitoja ja yleisiä oppimisvalmiuksia. 

Nuorten aikuisten osaamisohjelman opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista avustuksen turvin pidettiin myönteisenä, mutta osaamisohjelman loppumista pidettiin useassa lausunnossa valitettavana ja ristiriitaisena nuorten heikon työllisyystilanteen kanssa. 

Perusopetuksen valmistavan opetuksen ja oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen rahoitus 

Lausunnonantajat pitivät esitysluonnoksessa ehdotettuja perusopetuksen valmistavan opetuksen ja oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen rahoitusta koskevia muutoksia pääasiallisesti asianmukaisina ja perusteltuina. Rahoituksen kytkemistä rahoituksen kytkemistä vuosittaisen laskentapäivän sijasta läsnäolokuukausien määrään pidettiin tarpeellisena. Joissakin lausunnoissa kuitenkin esitettiin huoli siitä, että opetuksen laatu voi vaarantua, jos opetuksen järjestäjät alkavat kerätä rahoituksen perusteena olevia kursseja. 

Uudistuksen aikataulua pidettiin muutamissa lausunnoissa liian nopeana. Lausuntojen perusteella esitysluonnosta on muutettu siten, että vuosina 2017 ja 2018 olisi mahdollista muuttaa suoritemääräarviota varainhoitovuoden aikana perusopetukseen valmistavan opetuksen ja oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen osalta. Samalla on täsmennetty esitysluonnoksen yksityiskohtaisia perusteluita. 

Perusopetukseen valmistavasta opetuksesta lausunnoissa todettiin, että oppilaskohtaisen yksikköhinnan alentaminen vaikeuttaa opetuksen järjestämistä muun muassa tilanteessa, jossa oppilaiden kyvyt opiskella poikkeavat suuresti toisistaan. Osa lausunnonantajista painotti, että oppivelvollisuuden ylittäneiden perusopetuksen yksikköhintaa olisi korotettava, koska opetuksen järjestämisen kustannukset ylittävät nykyisen yksikköhinnan. Lisäksi joissakin lausunnoissa arvioitiin, että perusopetuksen valmistavan opetuksen yksikköhinnan alentaminen vaikeuttaa opetuksen järjestämistä tarkoituksenmukaisella tavalla sekä heikentää mahdollisuuksia antaa oppilaille varhaista tukea. 

Lausunnoissa esitetystä huolimatta esityksessä ei ehdoteta perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yksikköhintojen korottamista. Valmistavan opetuksen yksikköhinta noudattaa valtion talouden kehyspäätöstä. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen yksikköhinnat on esityksessä määritelty siten, että oppilaskohtainen rahoitus olisi mahdollisimman kustannusneutraali. 

Esitysluonnoksessa ehdotettiin, että perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta luovuttaisiin rahoituksen tarkistamisesta. Muutamat lausunnonantajat pitivät ehdotusta oikeasuuntaisena ja kannatettavana. Joissakin lausunnoissa katsottiin, että lukiokoulutuksen rahoituksen tarkistamisesta luopuminen voitaisiin ottaa arvioinnin kohteeksi lukiokoulutuksen rahoituksen uudistamisen yhteydessä. Joissakin lausunnoissa ehdotukseen suhtauduttiin kielteisesti, koska opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle myönnetään toiminnan järjestämisestä aiheutuvien kustannusten mukainen rahoitus toteutuneeseen oppilas- ja opiskelijamäärään perustuen. Rahoituksen tarkistamisen luopumisesta seuraavaa hallinnollista säästöä pidettiin vähäisenä menettelyn hyötyihin nähden. Lisäksi eräässä lausunnossa todettiin, että kunnissa, joissa opiskelijamäärä kasvaa, lukiokoulutuksen järjestäjän tulee rahoittaa kokonaan omin varoin opiskelijamäärän lisäys, kun yksikköhintarahoitus tulee vasta jälkikäteen. Esityksessä ei ehdoteta lukion rahoituksen tarkistuspäätöksessä luopumista. 

Museot, teatterit ja orkesterit 

Hallituksen esityksestä annetuissa lausunnoissa kiinnitetään huomiota säästötoimenpiteiden vaikutuksiin. 

Suomen museoliitto ry katsoo, että rahoituslain 35a §:ään ehdotetut muutokset tulisi ottaa uudelleen valmisteltaviksi. Museoliiton mukaan esityksessä ehdotetut leikkaukset heikentävät museotoimialan mahdollisuuksia tuottaa positiivisia vaikutuksia taloudelliselle hyvinvoinnille muun muassa matkailutulojen kautta. Leikkausten vaikutusta pahentaa valtionosuushenkityövuosien vajaus ja henkilöstö- ja kiinteistömenojen kasvu. Aiemmin toteutetut leikkaukset ovat jo vaikuttaneet negatiivisesti museoiden toimintaedellytyksiin ja kehittämismahdollisuuksiin. Toteutetut ja ehdotetut leikkaukset aiheuttavat vaikeuksia erityisesti pienemmille ja kaupunkikeskusten ulkopuolella sijaitseville museoille, joiden on vaikea hankkia korvaavaa rahoitusta. 

Akavan erityisalat / Museoalan ammattiliitto ry katsoo, että hallituksen esitysluonnosta ei tulisi viedä ehdotetussa muodossa eteenpäin. Lakiehdotuksen 35 a §:n mukaisia yksikköhintoihin tehtäviä vähennyksiä tulisi kohtuullistaa ja esityksen yleisperusteluihin sisällyttää yksikköhintoihin tehtävien vähennysten kattava vaikutusarviointi. Lausunnon mukaan leikkaukset vahingoittaisivat toimialaa vakavasti. Museot ovat jo aiemmin joutuneet supistamaan palveluitaan ja irtisanomaan henkilökuntaansa. Ehdotetut leikkaukset uhkaavat erityisesti museoiden yhteiskunnallista tehtävää (maahanmuuttajien kotouttaminen, Suomi 100) sekä vaarantavat kulttuurin saatavuutta. Leikkaukset vaikuttavat suoraan museoalan ja välillisesti muun muassa palveluyritysten työllisyyteen. Museoalan palkkataso on jo ennestään alhainen. 

Teatterialan lausuntojen mukaan teattereiden ja orkestereiden julkisen rahoituksen väheneminen näkyy toiminnan määrän supistumisena ja sen myötä omien tulojen vähenemisenä. Lisäksi lausunnoissa kiinnitetään huomiota taiteellisen henkilöstön työttömyyden lisääntymiseen. Alan selvitysten mukaan vuonna 2012 aloitetut säästötoimenpiteet ovat vähentäneet sekä vakinaisen että tilapäisen taiteellisen henkilöstön työllisyyttä vuoteen 2015 mennessä noin 12 prosenttia. Säästötoimenpiteiden jatkaminen lisää taiteilijoiden työttömyyttä. 

Suomen Sinfoniaorkesterit ry katsoo, että hallituksen esitysluonnos tulisi palauttaa uudelleen valmisteluun. Jatkovalmistelussa olisi kiinnitettävä huomiota mahdollisten leikkausten seurauksiin ja kerrannaisvaikutuksiin. Lausunnon mukaan esitys lisäisi toteutuessaan työttömyyttä. Koska noin 80 prosenttia kaikista orkestereiden kuluista on palkka- ja sosiaalikuluja, tulisivat aikaisempien vuosien leikkausten päälle esitetyt leikkaukset heikentämään koko orkesterilaitosta. Suomen Sinfoniaorkesterit ry viittaa lausunnossaan hallitusohjelman kulttuurin saavutettavuuden kärkihankkeeseen ja toteaa leikkausehdotusten olevan hallitusohjelman vastaisia. 

Kuntaliiton lausunnon mukaan valtionosuuksiin kohdentuvat säästötoimenpiteet vaikeuttavat kuntien kokonaistaloudellista tilannetta sekä opetus- ja kulttuuripalveluiden järjestämistä. 

Museoita, teattereita ja orkestereita koskevien lausuntojen perusteella on täsmennetty esityksen vaikutusarviointia tältä osin. 

Edellä selostettujen muutosten lisäksi esitystä on lausuntokierroksen jälkeen selkeytetty ja jäsennelty uudelleen. Esitykseen on myös lisätty säännökset, joilla toteutettaisiin kilpailukykysopimuksen mukainen lomarahojen alentamista vastaava vaikutus vuosien 2017—2019 lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, taiteen perusopetuksen, vapaan sivistystyön sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitukseen. Lisäksi valtion vuoden 2017 talousarvioesitykseen sisältyvän määrärajalisäyksen vuoksi nuorten aikuisten osaamisohjelmaan myönnettävää valtionavustusta koskevan säännöksen sanamuotoa on muutettu siten, että se mahdollistaa myös uusien, vuonna 2017 aloittavien opiskelijoiden opintojen rahoittamisen.