7
Säännöskohtaiset perustelut
3 luku
Seurakunta ja seurakuntayhtymä
16 §.Seurakuntayhtymän toimielimet ja päätösvalta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto voisi hallintosäännössä siirtää päätösvaltaa myös seurakuntayhtymän viranhaltijoille. Vaikka pykälän 1 momentin ja luvun 7 §:n nojalla voidaan tulkita, että päätösvaltaa voidaan hallintosäännössä siirtää myös viranhaltijoille, on pykälän 2 momenttia syytä selkeyttää.
17 §.Yhteisen kirkkovaltuuston päätöksenteon edellytykset.
Pykälässä säädettyä määräenemmistöä vaativaa seurakuntayhtymän perussäännön muuttamista koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa luvun 13 §:n 3 momenttia. Kun kyse on vapaaehtoisesti muodostetun seurakuntayhtymän purkamista koskevasta päätöksestä, voidaan päätöksenteolla katsoa olevan sellaisia merkittäviä taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia yksittäiseen seurakuntaan, että tältä osin määräenemmistövaade on tarkoituksenmukaista säilyttää.
8 luku
Henkilötietojen käsittely ja kirkonkirjojen pito
1 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön
. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaukset sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta annetun lain säännöksiin, sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annettuun lakiin ja potilaan asemasta ja oikeudesta annetun lain säännöksiin muutettaisiin viittaukseksi 1.1.2024 voimaan tulleen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain erikseen säännöskohdassa lueteltuihin säännöksiin.
Diakoniatyöhön sovellettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyn yleisiä periaatteita, joista säädetään asiakastietolain 4–7 §:ssä. Pykälissä säädetään asiakastietojen salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta, vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidosta poikkeamisesta sekä asiakastietojen käsittelyn ohjeistamisesta. Kirkkolain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan yksityiseen henkilöön kohdistuvaa sielunhoitoa tai diakoniatyötä koskeva asiakirja on pidettävä salassa. Säännös on ehdoton eikä tietoja voi siten luovuttaa ilman lakisääteistä oikeutta sivullisille.
Sovellettavaksi ehdotetuilla säännöksillä varmistuttaisiin siitä, että diakoniatyössä kertyvät asiakastiedot olisivat pysyvästi salassa pidettäviä riippumatta julkisuuslain 31 §:n salassapidon lakkaamista koskevasta sääntelystä. Salassa pidettävää tietoa koskevaa asiakirjaa taikka sen kopiota ei saisi näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sivulliselle nähtäväksi tai käytettäväksi. Sivullisella tarkoitettaisiin muita kuin seurakunnan palveluksessa olevia asiakkaan diakonia-avun järjestämiseen ja toteuttamiseen tai niihin liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Seurakunnan diakonian viranhaltijat ja työntekijät saisivat kuitenkin käsitellä kyseisen seurakunnan diakoniatyön rekisteriin kuuluvia diakoniatyön toteuttamisen kannalta välttämättömiä diakonian asiakastietoja salassapitosäännösten estämättä.
Diakoniatyön viranhaltijat ja työntekijät samoin kuin seurakunnan luottamushenkilöt tai muu diakonian järjestämiseen ja toteuttamiseen tai niihin liittyviin tehtäviin osallistuva henkilö olisivat saamiensa diakoniatyön asiakastietojen tai muiden asiakasta koskevien henkilökohtaisten tietojen osalta vaitiolovelvollisia. Vaitiolovelvollisuuden piirin kuuluvia tietoja ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun palvelussuhde tai tehtävä on päättynyt. Kyseiset henkilöt eivät saa myöskään oikeudettomasti ilmaista sivulliselle saamiaan tietoja eivätkä käyttää niitä omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Vaitiolovelvollisuudesta saisi poiketa asiakkaan suostumuksella tai jos siitä on laissa säädetty. Säännöksissä säädetään myös asiakkaan, hänen edustajansa tai avustajansa vaitiolovelvollisuudesta. Sovellettavaksi ehdotettujen säännösten mukaan diakoniatyötä johtavan seurakunnan viranhaltijan olisi annettava kirjalliset ohjeet asiakastietojen käsittelystä ja noudatettavista menettelytavoista sekä huolehdittava henkilökunnan riittävästä asiantuntemuksesta ja osaamisesta asiakastietojen käsittelyssä. Jollei seurakunnassa ole muuta päätetty, vastuussa asiasta olisi kirkkojärjestyksen 8 luvun 13 §:n perusteella kirkkoherra.
Asiakastietolaissa säädetyistä asiakastietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista sovellettaisiin myös säännöksiä asiakastiedon käyttöoikeudesta, asiakastiedon käytön ja luovutuksen seurannasta, asiakkaan tiedonsaantioikeudesta tietojensa käsittelystä sekä oikeudesta kieltäytyä asiakkaan pyynnöstä rajoittaa tietojensa käsittelyä eli lain 9–12 §:ää. Siten diakoniatyön asiakastietoja saisi käsitellä ainoastaan silloin, kun ne kuuluvat tiedon käsittelijän työtehtäviin ja annettavaan palveluun ja tällöinkin henkilöllä olisi oikeus käyttää vain työtehtävässä tarvitsemiaan välttämättömiä asiakastietoja. Asiakastietojen käsittelyn perusteena olisi syntynyt diakonian asiakassuhde. Seurakunnan olisi myös määriteltävä, mitä välttämättömiä asiakastietoja diakoniatyön viranhaltijoilla ja työntekijöillä ja muilla asiakastietoja käsittelevillä henkilöillä on oikeus käyttää. Asiakasrekisterin käyttäjistä ja näiden käyttöoikeuksista olisi pidettävä rekisteriä.
Asiakastiedon käytön ja tietojen luovutuksen seurantaa ja valvontaa varten diakonian asiakasrekisteristä tulisi kerätä asiakastietolain 10 §:n mukaisesti lokitietoja tietojen käytöstä ja mahdollisista tietojen luovutuksista. Mainitussa laissa säädetään tarkemmin, mitä tietoja kyseisiin rekistereihin kerättäisiin. Lain 11 §:ssä säädetään lisäksi asiakkaan oikeudesta saada tietoja tietojensa käsittelystä ja luovuttamisesta sekä käsittelyn tai luovutuksen perusteista. Lain 12 §:ssä säädetään oikeudesta kieltäytyä asiakkaan pyynnöstä rajoittaa tietojen käsittelyä tietosuoja-asetuksen 18 artiklan nojalla, jos tietojen käsittelyn rajoittamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa muun muassa rekisteröidyn tai jonkun muun oikeuksille.
Asiakastietolain 3 luvussa säädetään asiakastietojen rekisterinpidosta. Kyseisen luvun 13–15 § soveltunevat myös diakoniatyössä pidettäviin rekistereihin. Lain 13 §:ssä säädetään asiakas-tietojen rekisterinpitäjästä, joka diakoniatyössä on luonnollisesti kukin diakoniapalveluita tuottava seurakunta. Lain 14 §:ssä säädetään puolestaan palvelutuottajan vastuista toisen palvelutuottajan lukuun toimittaessa. Vaikka seurakunnat toteuttavat diakoniatyötä hyvin itsenäisesti, kirkkolain 3 luvun 20 §:n nojalla seurakunnat ja seurakuntayhtymät voivat tehdä sopimuksia tehtäviensä yhteisestä hoitamisesta tai tehtävän hoitamisesta toisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän puolesta. Asiakastietolain 15 §:n säännökset rekisterinpitäjän määräytymisestä palvelutuottajan muutostilanteessa soveltunevat puolestaan seurakuntajaon muutostilanteisiin, kun esimerkiksi seurakunta liittyy toiseen seurakuntaan tai kaksi tai useampi seurakuntaa lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan uusi seurakunta.
Asiakastietolain asiakasasiakirjojen käsittelyä koskevista periaatteista diakoniatyöhön soveltuvat 17 §:ssä säädetty velvollisuus asiakastietojen kirjaamiseen sekä 19 §:n 1 momentin säännös asiakirjoissa käytettävästä kielestä. Sen sijaan kielellisistä oikeuksista kirkon viranomaisissa säädetään kirkkolaissa. Lisäksi asiakasasiakirjojen käsittelyn periaatteista diakoniatyöhön soveltuvat asiakastietolain 22 §:n säännökset asiakirjojen eheyden, muuttumattomuuden ja kiistämättömyyden varmistamisesta asiakastietojen käsittelyssä, tiedonsiirrossa ja säilyttämisessä sekä 24 §:n säännös asiakasasiakirjojen tuhoamisesta. Diakoniatyön asiakasasiakirjat olisi tuhottava viimeistään silloin, kun niiden säilytysaika on päättynyt eikä niitä arkistoida. Tuhoaminen tulee tehdä siten, etteivät sivulliset saa asiakasasiakirjoista tietoja. Käytännössä asiakasasiakirjat tuhotaan pääsääntöisesti diakonian asiakassuhteen päätyttyä.
Seurakuntien diakoniatyö rinnastuu parhaiten sosiaalihuoltoon, jolloin asiakastietolain 6 luvun säännökset sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista soveltuvat pääsääntöisesti myös diakoniatyön asiakasasiakirjoihin. Siten diakoniatyön asiakasasiakirjoihin sovellettaisiin lain 37 §:n säännöstä sosiaalihuollon asiakasasiakirjoja koskevista periaatteista ja 38 §:n säännöstä asiakasasiakirjoihin kirjattavista perustiedoista. Perustietoihin diakoniatyössä ei kuitenkaan välttämättä kuulu autettavan henkilötunnus tai syntymäaika. Kun asiakkaasta talletetaan diakoniatyön paikalliseen rekisteriin asiakasmerkintä, saa hän kuitenkin vähintään väliaikaisen tunnuksen. Lisäksi diakoniatyön asiakasasiakirjoihin soveltuisivat asiakastietolain 39 §:n säännökset tietojen saamista koskevista merkinnöistä, 40 §:n säännökset alaikäisen asiakkaan kielto-oikeuden kirjaamisesta, 41 §:n säännös asian vireille tuloa koskevista asiakirjoihin merkittävistä tiedoista sekä 42 §:ssä säädetty palvelutarpeen arvioon merkittävistä tiedoista sekä 44 §:n säännös asiakaskertomukseen merkittävistä tiedoista. Kirkollisessa viranomaisessa noudatetaan hallintolakia (434/2003) kirkkolain 10 luvun 1 §:n nojalla. Siten asiakastietolain 45 §:n viittaussäännöstä hallintolain soveltamiseen päätöksiä tehtäessä voidaan pitää lähinnä informatiivisena.
Lisäksi asiakastietolain tiedonsaantioikeutta ja tietojen luovuttamista koskevista säännöksistä seurakuntien diakoniatyöhön soveltuvat lain 50 §:n säännös tietojen käsittelystä toisen puolesta, 51 §:n säännökset alaikäisen oikeudesta kieltää tietojensa luovuttamisen huoltajille ja 52 §:n säännös asiakastietojen luovuttamisesta kuoleman jälkeen.
Diakoniatyössä syntyvien asiakastietojen luovuttamiseen sovellettaisiin myös lain 62 ja 63 §:ä, jotka sisältävät säännökset tietojen luovuttamisesta viranomaisille. Tällöin seurakunta tai diakoniatyöntekijä voisi salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen ja terveyteen liittyvän uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö diakoniatyöhön kuuluvia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Lisäksi 63 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta tietyissä lainkohdassa erikseen mainituissa tilanteissa. Säännöksestä käy myös ilmi, että tietoja voi luovuttaa myös asiakkaan nimenomaisesti antamalla suostumuksella.
Diakoniatyössä kertynyttä salassa pidettävää asiakastietoa saisi siten esimerkiksi luovuttaa tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle asiakkaan suostumuksesta riippumatta, jos tiedon luovutus on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi, jos seurakunnalla on laissa säädetty oikeus tai velvollisuus panna asia vireille taikka osallistua vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimeenpanoon antamalla lausunto tai selvitys taikka muulla vastaavalla tavalla. Esimerkiksi tietoja voisi luovuttaa silloin, kun lastensuojelulain (417/2007) 25 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden edellytykset täyttyisivät. Salassa pidettävää asiakastietoa saisi antaa myös sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle tai laitokselle etuutta koskevan väärinkäytöksen selvittämiseksi, jos väärinkäytöstä on perusteltua syytä epäillä. Lisäksi pyydettäessä tulisi antaa asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta salassa pidettävää asiakastietoa poliisille, syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi, jonka ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa rikoslain (39/1889) 15 luvun 10 §:n nojalla, taikka jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.
Seurakunta saisi antaa salassa pidettävää asiakastietoa oma-aloitteisestikin, jos epäillään edellä mainittua rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitettua rikosta taikka silloin, jos epäillään jonkun syyllistyneen siinä mainittua vähäisempään rikokseen, jos tiedon antamisen arvioitaisiin olevan välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.
Muilta osin asiakastietolain säännökset eivät sovellu seurakuntien diakoniatyöhön sen luonteen vuoksi. Vaikka diakoniatyö voidaankin osittain rinnastaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen, seurakuntien diakoniatyö ei ole osa hyvinvointialueiden hyvinvointipalveluja, vaan kunkin seurakunnan vastuulla olevaa kirkon tehtävästä huolehtimista. Koska diakoniatyössä ei kirjata tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekistereihin, niihin liittyviä säännöksiä ei voida soveltaa. Näitä ovat esimerkiksi säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasrekistereistä (18 §) ja asiakasasiakirjoista (20 ja 21 §) sekä asiakirjojen säilyttämisestä (23 §).
Diakoniatyössä ei synny potilasasiakirjoja, joten niitä koskevaa sääntelyä (25–36 §) ei otettaisi kirkkolain viittaussäännökseen. Diakoniatyöhön ei myöskään kuulu sellaista monialaista yhteistyötä, jossa asiakastietoja kirjattaisiin yhteisesti eri viranomaisten kanssa (46–48 §). Tiedonsaantioikeuksia viranomaisten välillä ja tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä (49, 53–61 ja 64 §) ei sovellettaisi diakoniatyön luonteen vuoksi. Diakoniatyössä ei käytetä asiakastietolaissa tarkoitettuja valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluita, minkä vuoksi myös niihin liittyvät luvut (9–14 luku) jätettäisiin viittaussäännöksen ulkopuolelle.
9
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
9.1
Kirkkolain alasta
Perustuslain 76 §:n mukaan kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Seurakuntayhtymän päätösvallasta säätäminen kuuluu kirkon hallintoon ja siten kirkkolain alaan.
Diakoniatyön asiakastietojen käsittelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen suoja on osa yksityiselämän suojaa, joka on perustuslain 10 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattu yksilön perusoikeus. Lisäksi henkilötietojen suoja kuuluu perustuslain 10 §:n 1 momentin nojalla lain alaan.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota kirkkolain arkaluontoisten tietojen käsittelyä koskevaan sääntelyyn vuonna 2020. Valiokunta katsoi, etteivät henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset kaikilta osiltaan täyttäneet arkaluontoisten tietojen käsittelyä koskevalta sääntelyltä edellytettäviä tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta katsoi, että mikäli asiakas- ja potilastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö ei ole sovellettavissa diakoniatyöhön, arkaluontoisten asiakas- ja potilastietojen käsittelystä lakisääteisessä diakoniassa olisi säädettävä olennaisesti laajemmin kirkkolakiehdotukseen otettavin säännöksin tai säätämällä asiakas- ja potilastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö viittaussäännöksin sovellettavaksi kirkkolaissa määritellyssä laajuudessa (PeVL 4/2020 vp, s. 8–10). Perustuslakivaliokunta katsoi siten diakoniatyön henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn kuuluvan kirkkolain alaan samalla, kun valiokunta korosti, että perustuslain 76 §:n ilmaisua kirkkolain sääntelyvarauksen asiallisesta alasta (kirkon järjestysmuoto ja hallinto) on sen käsityksen mukaan välttämätöntä tulkita suppeasti. Kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen piiriin voidaan lukea ainoastaan ne asiat, joihin perustuslain 76 §:n 1 momentin säännös nimenomaisesti viittaa (PeVL 4/2020 vp, s. 5).
9.2
Henkilötietojen suojasta säätäminen
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan lähtökohtaisesti riittävää on perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4 ja 5).
Yleistä tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisemman sääntelyn tarve tulee perustella myös tietosuoja-asetuksen puitteissa tapauskohtaisesti. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota myös asetuksessa omaksuttuun riskiperusteiseen lähestymistapaan kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. Valiokunta on painottanut, että myös arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn kohdalla on syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön (PeVL 14/2018 vp, s. 5 ja 6). Valiokunnan henkilötietojen suojaa koskevassa käytännössä on sinänsä korostettu lailla säätämisen tarvetta erityisesti silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti katsonut, että henkilötietojen suojasta diakoniatyössä tulee säätää salassapitosäännöstä olennaisesti laajemmin kirkkolakiehdotukseen otettavin säännöksin (PeVL 4/2020 vp, s. 8–10).
Lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I), minkä johdosta esimerkiksi tällaisia tietoja sisältävien rekisterien perustamista on arvioitava perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden, kannalta (PeVL 29/2016 vp, s. 4–5 ja esimerkiksi PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp sekä PeVL 14/2009 vp).
Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluontoisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Lisäksi EU:n tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaan sellaisten henkilötietojen, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tietojen käsittely, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevia tietoja, käsittely on kiellettyä. Erityisten henkilötietoryhmien käsittely edellyttää tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan poikkeamisperusteen lisäksi, että jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään erityisistä ja asianmukaisista toimenpiteistä luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja henkilötietojen suojaamiseksi. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa on lueteltu suojatoimenpiteitä, joita tulee toteuttaa käsiteltäessä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Olennainen yleinen tietosuoja-asetuksen käsite suojatoimissa on sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja (artikla 25).
Esityksessä on otettu huomioon tietosuoja-asetuksen mukainen diakoniatyön erityisluonteisuus ja asiakastietoja koskeva salassapito. Asiakastietojen käsittely perustuisi lähtökohtaisesti asiakastietoja käsittelevälle henkilölle annettaviin käyttöoikeuksiin vain niihin asiakastietoihin, joita hän työtehtävässään tarvitsee ja jotka ovat esimerkiksi diakonian viranhaltijan työn kannalta sekä asiakkaan avun tarpeen kannalta välttämättömiä. Käyttöoikeudet suojaisivat arkaluonteista ja salassa pidettävää asiakastietoa sen asiattomalta käsittelyltä. Lisäksi edellytettäisiin diakoniatyön asiakastiedon käytön ja luovutuksen seurantaa lokirekisterillä.
Kirkkolain 10 luvun 8 §:n mukaan kirkon viranomaisten tiedonhallintaan, tietojärjestelmien käyttöön sekä tietojen sähköiseen luovutustapaan sovelletaan myös tiedonhallintalain 4 §:n 2 momenttia, jossa säädetään muun muassa tiedonhallintayksikön eli seurakunnan vastuista ohjeistaa tietoaineistojen käsittelyä ja tietojärjestelmien käyttöä, tarjota koulutusta tiedonhallintaa, tietojenkäsittelyä ja asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevista säädöksistä, määräyksistä ja annetuista ohjeista sekä valvoa tiedonhallintaan liittyvien normien noudattamista. Lisäksi sovelletaan myös tiedonhallintalain 12–17 §:n säännöksiä tietoturvaan liittyvistä käytänteistä sekä muun muassa lain 21 §:n säännöstä tietoaineistojen säilytystarpeen määrittämisestä.
Perustuslakivaliokunta on myös antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koske-van sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (PeVL 38/2016 vp, s. 3).
Asiakastietoja saisi luovuttaa muuhun käyttötarkoitukseen vain, jos sille on olemassa lakiperuste tai asiakkaan nimenomainen suostumus.
Edellä esitetyillä perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.