7.1
Laki harmaan talouden selvitysyksiköstä
1 §. Harmaan talouden selvitysyksikkö ja sen tehtävät.
Pykälässä säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä ja sen tehtävistä. Pykälän 2 momentin 2 kohdasta, jossa säädetään selvitysyksikön tehtävänä olevasta velvoitteidenhoitoselvitysten laadinnasta, ehdotetaan poistettavaksi maininnat organisaatioista ja organisaatiohenkilöistä. Ehdotetun muutoksen myötä selvitysyksikön tehtävänä olisi laatia viranomaiselle velvoitteidenhoitoselvityksiä 6 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin. Muutoksen seurauksena velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin jatkossa laatia myös sellaisesta luonnollisesta henkilöstä ja kuolinpesästä, jolla ei ole kytkentää organisaatioon aseman tai omistuksen kautta, niihin käyttötarkoituksiin, joista 6 §:ssä säädetään. Nykylaissa organisaation määritelmä kattaa yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 3 §:n mukaisesti elinkeinotoimintaa harjoittavan kuolinpesän. Myös muu kuin elinkeinotoimintaa harjoittava kuolinpesä olisi perusteltua sisällyttää lain soveltamisalaan, jotta selvitysyksikkö voisi saattaa päätökseen esimerkiksi käynnissä olevan velvoitteidenhoitoselvityksen kohteena olevan luonnollisen henkilön kuoleman jälkeen. Ehdotuksella vastattaisiin useiden eri viranomaisten tarpeeseen saada velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämä kokonaiskuva myös muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa olevan luonnollisen henkilön toiminnasta, taloudesta ja velvoitteidenhoidosta.
Velvoitteidenhoitoselvityksen laatiminen luonnollisesta henkilöstä edellyttäisi, että velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävällä viranomaisella on vireillä sellainen asia, johon velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämät tiedot ovat välttämättömiä ja että tietoja pyytävällä viranomaisella on tiedonsaantioikeus velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämiin tietoihin. Vaikka ehdotus lisäisi velvoitteidenhoitoselvitysten luovutustilanteita, ei ehdotus lisää niitä tilanteita, joissa eri viranomaisten tiedot ovat tarpeellisia selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n mukaisissa käyttötarkoituksissa.
Velvoitteidenhoitoselvityksiä laadittaessa käsitellään nykylain puitteissa erilaisia henkilötietoja kuten organisaatiohenkilön nimeä, henkilötunnusta tai -yritystunnusta sekä yhteystietoja, organisaatiohenkilön asemaa ja omistus- sekä hallintasuhteita kuvaavia tietoja, taloudellista toimintaa koskevia tietoja, veroihin ja muihin julkisoikeudellisiin maksuihin liittyviä velvoitteita kuvaavia tietoja sekä maksuhäiriöitä koskevia tietoja. Selvitysyksikön toimialan laajeneminen muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa oleviin luonnollisiin henkilöihin merkitsisi, että henkilötietoja käsiteltäisiin selvitysyksikössä nykyistä enemmän, kun selvityksiä voitaisiin laatia viranomaisten pyynnöstä kaikista luonnollisista henkilöistä. Velvoitteidenhoitoselvitystä varten kerättävien tietojen varsinainen tietosisältö ei kuitenkaan muuttuisi.
Velvoitteidenhoitoselvityksiä laadittaisiin myös jatkossa ainoastaan selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentissa määritettyihin käyttötarkoituksiin. Velvoitteidenhoitoselvityksen laatiminen edellyttäisi, että niitä tilaavien asiakasviranomaisten olemassa olevat tiedonsaantioikeudet kattaisivat velvoitteidenhoitoselvitykseen sisältyvät tiedot, ja että selvityksen tilaajalla on vireillä sellainen asia, johon velvoitteidenhoitoselvitystä tarvitaan. Velvoitteidenhoitoselvitykset laadittaisiin aina asiakasviranomaisen nimenomaisesta pyynnöstä. Ehdotettu muutos lisäisi selvitysyksikön toimivaltuuksia käsitellä luonnollisia henkilöitä koskevia henkilötietoja velvoitteidenhoitoselvitysten laatimiseksi, muttei laajentaisi velvoitteidenhoitoselvityksiä tilaavien asiakasviranomaisten toimivaltuuksia tai tiedonsaantioikeuksia.
Esimerkkejä selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitussäännöksistä suhteessa ehdotettuun toimialan laajentumiseen:
Selvitysyksiköstä annetussa laissa määritetään 6 §:n 1 momentissa ne käyttötarkoitukset, joita varten selvitysyksikkö voi pyynnöstä laatia velvoitteidenhoitoselvityksen. Tällä hetkellä käyttötarkoituksia on listattuna 40. Lisäksi velvoitteidenhoitoselvityksen laatiminen edellyttää aina, että selvitysyksiköstä annetun lain käyttötarkoitusta vastaava tietotarve on määritetty erikseen kutakin käyttötarkoitusta sääntelevässä aineellisessa lainsäädännössä ja että velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävälle viranomaiselle on erikseen säädetty tietotarvetta vastaava tiedonsaantioikeus.
Esimerkki 1:
Selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valtionavustuslain
(688/2001)
perusteella organisaation toimintaa varten annettavan rahoituksen myöntämistä ja valvontaa. Kyseinen selvitysyksiköstä annetussa laissa määritetty velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus mahdollistaa velvoitteidenhoitoselvityksen laatimisen ainoastaan organisaatiolle myönnettävän rahoituksen myöntämistä ja valvontaa varten, eli luonnolliselle henkilölle myönnettävää rahoitusta varten ei velvoitteidenhoitoselvityksiä voi nykylain puitteissa saada. Nyt ehdotetulla lakimuutoksella ei laajenneta selvitysyksiköstä annetun lain olemassa olevia velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksia säännöksen 11 kohtaan tehtäviä nimenomaisia täsmennyksiä lukuun ottamatta, joita kuvataan tarkemmin luvun 7 säännöskohtaisissa perusteluissa omana kohtanaan. Eli jatkossakaan velvoitteidenhoitoselvitystä ei voitaisi valtionavustuslain mukaista käyttötarkoitusta varten laatia luonnolliselle henkilölle myönnettävää rahoitusta varten selvitysyksiköstä annetussa laissa olevan käyttötarkoitussäännöksen nojalla.
Selvitysyksiköstä annetussa laissa mainittu velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus ei myöskään missään tilanteissa ole sellaisenaan riittävä velvoitteidenhoitoselvityksen saamiseksi. Velvoitteidenhoitoselvitys edellyttää aina, että sitä pyytävälle viranomaiselle on säädetty velvoitteidenhoitoselvitykselle sisältyviä tietoja koskeva käyttötarkoitus kyseisen viranomaisen toimintaa sääntelevässä lainsäädännössä. Tähän käyttötarkoitukseen viitataan myös selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin luettelossa. Lisäksi velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävällä viranomaisella olisi oltava erillinen tiedonsaantioikeus viranomaisilta velvoitteidenhoitoselvityksellä kuvattaviin tietoihin myös luonnollisten henkilöiden osalta, jotta selvitysyksikkö voi selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla laatia velvoitteidenhoitoselvityksen.
Valtionavustuslain osalta velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämien tietojen käyttötarkoitus perustuu lain 3 luvun säännöksiin valtionavustuksen myöntämisestä sekä 4 luvussa oleviin säännöksiin valtionavustuksen käytöstä ja valvonnasta. Valtionapuviranomaisen tiedonsaannista viranomaiselta säädetään lain 31 §:ssä. Sen mukaan valtionapuviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja valtionavustuksen hakijan ja saajan taloudellisesta asemasta, julkisista tuista ja valtionavustuksen hakijaa ja saajaa koskevista muista seikoista, joilla on olennaista merkitystä tämän lain noudattamisen varmistamiseksi valtionavustuksen myöntämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa. Viranomaisen tietojensaantia koskeva säännös mahdollistaa tietojensaannin vain valtionavustuksen hakijasta ja saajasta, eikä esimerkiksi tähän kytkeytyvistä organisaatioista tai vastuuhenkilöistä. Valtionavustuslain mukaisiin tehtäviin ei siis jatkossakaan voi saada luonnollisten henkilöiden velvoitteidenhoitoselvityksiä perustuen selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan sekä valtionavustuslain 31 §:n rajauksiin. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus ja tiedonsaantioikeudet on tältä osin tarkasti rajattu näissä laeissa.
Esimerkki 2:
Mikäli velvoitteidenhoitoselvityksiä pyytävälle viranomaiselle säädetty, velvoitteidenhoitoselvitykseen sisältyvien tietojen käyttötarkoitus ja tiedonsaantioikeus tällä hetkellä rajoittuvat pelkästään organisaatioita ja sen lisäksi mahdollisesti organisaatioon vastuu- ja omistusasemassa olevia luonnollisia henkilöitä koskeviin tietoihin, ei kyseinen viranomainen jatkossakaan ehdotetun lakimuutoksen seurauksena voi saada velvoitteidenhoitoselvityksiä näitä rajauksia laajemmin kaikista luonnollisista henkilöistä. Tällainen tilanne on esimerkiksi selvitysyksiköstä annetun lain 6 § 1 momentin 21 kohdassa mainitun velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksen osalta.
Selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 21 kohdan mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain
(1075/2000) 5 a, 8 ja 19 §:ssä
säädetyn tehtävän selvittämistä. Säännösten tarkoittamat tehtävät liittyvät rekisteröinti-ilmoituksen tekijän luotettavuuden selvittämiseen, rekisteröinnin edellytyksiin ja rekisteristä poistamiseen. Kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain säännösten mukaan kiinteistön- ja vuokrahuoneiston välitystä saa harjoittaa vain sellainen yksityinen elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka on tämän lain mukaisesti rekisteröity kiinteistönvälitysliikkeeksi tai vuokrahuoneiston välitysliikkeeksi (3 §). Lain 5 a §:n mukaan rekisteröinti-ilmoituksen tekijää ei pidetä luotettavana, jos hän on kolmen arviota edeltävän vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisen. Pykälässä säädetään lisäksi, että jos ilmoituksen tekijä on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa samoin kuin sitä, jolla on suoraan tai välillisesti enemmän kuin 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta taikka vastaava omistus- tai määräämisvalta muussa yhteisössä. Aluehallintovirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja maksutta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja ilmoituksen tekijän veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jotka ovat tarpeen tässä pykälässä tarkoitetun luotettavuuden selvittämiseksi tai 19 §:ssä tarkoitettua rekisteristä poistamista varten. Aluehallintovirastolla on oikeus saada 4 momentissa tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot myös ilmoituksen tekijään liittyvästä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain
(1207/2010) 2 §:ssä
tarkoitetusta organisaatiosta ja 3 momentissa tarkoitetuista henkilöistä.
Kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain säännösten perusteella selvitysyksiköstä annetun lain 6 § 1 momentin 21 kohtaa vastaavasta käyttötarkoituksesta velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämille tiedoille säädetään lain 5 a §:ssä. Se edellyttää ilmoituksen tekijän ja tämän vastuuhenkilön sekä omistajan olevan luotettava. Yhtenä luotettavuuden mittarina on veroihin ja muihin julkisoikeudellisiin maksuihin liittyvien velvoitteiden laiminlyönti. Kyse on käytännössä velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämien tietojen tarkastelusta. Aluehallintovirastolle on pykälässä säädetty oikeus saada tietoja veroihin ja muihin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoidosta, toiminnasta, taloudesta ja kytkennöistä, jotka ovat tarpeen luotettavuuden selvittämiseksi ilmoituksen tekijästä ja tähän kytkeytyvästä organisaatiosta sekä oikeushenkilömuotoisen ilmoituksen tekijän vastuuhenkilöistä ja omistajista.
Ehdotettu selvitysyksikön toimialan laajennus ja mahdollisuus laatia velvoitteidenhoitoselvityksiä luonnollisista henkilöistä organisaatiohenkilöasemaa laajemmin ei muuttaisi kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain osalta sitä henkilöpiiriä, joista velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia. Kyseisessä laissa on luotettavuuden arviointi ja sitä vastaava viranomaisen tiedonsaantioikeus kytketty organisaatioihin ja niiden vastuuhenkilöihin sekä omistajiin. Selvitysyksiköstä annetun lain ehdotettu muutos ei toisi tähän muutosta.
Esimerkki 3:
Selvitysyksikön toimialan laajenemisella luonnollisiin henkilöihin olisi merkitystä velvoitteidenhoitoselvityksen laadintaan sellaisten velvoitteidenhoitoselvitysten käyttötarkoitusten osalta, joissa selvityksen pyytäjää koskevassa lainsäädännössä tietotarve ja tiedonsaantioikeudet velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämiin tietoihin jo nykyisin kattavat luonnolliset henkilöt ilman organisaatioasemaa.
Selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 8 kohdan perusteella velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan ulosottokaaressa
(705/2007)
tarkoitettua täytäntöönpanoa. Ulosottokaaren 1 luvun 2 a §:ssä on säännökset laajasta täytäntöönpanosta, perustäytäntöönpanosta ja erityistäytäntöönpanosta. Viranomaisen tietojenantovelvollisuudesta säädetään ulosottokaaren 3 luvussa. Ulosottokaaren 3 luvun 64 §:n yleisen säännöksen mukaan ulosottomiehellä on oikeus salassapitosäännösten estämättä maksutta saada jäljempänä säädetyt tiedot, asiakirjat ja aineistot, jos ne ovat yksittäisessä ulosottoasiassa välttämättömiä täytäntöönpanoa varten. Mainitun luvun 67 §:ään perustuen on viranomaisen ja sen, joka hoitaa julkista tehtävää, pyydettäessä ilmoitettava ulosottomiehelle kaikki tiedossaan olevat 1) velallisen omaisuutta ja varallisuutta, tuloja, velkoja ja muuta taloudellista asemaa sekä maksuyhteyksiä koskevat tiedot; 2) velallisen työ- ja palvelussuhteita, eläkkeitä ja taloudellista toimintaa koskevat tiedot; 3) velallisen osoite- ja puhelintiedot samoin kuin muut yhteydenottoon tarvittavat tiedot.
Ulosottokaaren täytäntöönpanoa ja tiedonsaantia koskevien säännösten perusteella on ulosotolla voimassa olevien ulosottokaaren säännösten perusteella oikeus saada velvoitteidenhoitoselvitykselle sisältyvät tiedot jo nykyisin kaikista luonnollisista henkilöistä. Näin ollen selvitysyksiköstä annetun lain muutoksen seurauksena voisi ulosottomies jatkossa pyytää velvoitteidenhoitoselvityksen myös luonnollisista henkilöistä riippumatta heidän mahdollisesta asemastaan tai omistuksestaan organisaatiossa. Muutos ei siten laajentaisi viranomaisen tiedonsaantioikeuksia, vaan mahdollistaisi voimassa olevien tietojensaantioikeuksien mukaisten tietojen saannin keskitetysti velvoitteidenhoitoselvityksellä.
Velvoitteidenhoitoselvitysten laadinta myös muista kuin organisaatiohenkilöasemassa olevista luonnollisista henkilöistä merkitsisi, että selvitysyksikkö tulisi todennäköisesti käsittelemään nykyistä enemmän myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, joista säädetään tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa. Tämä johtuisi siitä, että selvitysten määrät kasvaisivat. Selvitysyksikkö voi käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella. Säännöksen mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Säännöksen 2 momentin perusteella tulee rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän toteuttaa asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi käsitellessään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa mahdollisuus todentaa, kenen toimesta henkilötietoja on käsitelty, henkilöstön osaamista parantavat toimet, tietosuojavastaavan nimeäminen, henkilötietojen pseudonymisointi ja salaaminen sekä muut tekniset, menettelylliset ja organisatoriset toimenpiteet. Lain esitöiden mukaan olisi rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän arvioitava ensivaiheessa, millaiset suojatoimenpiteet ovat käsittelytoimiin nähden asianmukaiset (HE 9/2018 vp, s. 91). Selvitysyksikössä tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä on erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely aina välillistä. Tällä tarkoitetaan, että velvoitteidenhoitoselvitystä varten välttämättömistä, laissa määritellyistä tiedoista voi päätellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon esimerkiksi ulosottoon liittyen. Tietojen käsittely ei kuitenkaan kohdistu välittömästi näihin henkilötietoihin. Lisäksi velvoitteidenhoitoselvitystä varten hankittavissa verotusta koskevissa tiedoissa saattaa olla tieto kirkollisverosta tai ammattiyhdistyksen jäsenmaksusta. Näistä tiedoista voi niin ikään päätellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon. Huomionarvoista on, ettei tietojen käsittely selvitysyksikössä kohdennu nimenomaisesti näihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluviin tietoihin.
Useilla eri seikoilla suojattaisiin käsiteltäviä henkilötietoja sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ja varmistettaisiin, että velvoitteidenhoitoselvitystä käytettäisiin myös ehdotetun muutoksen myötä ainoastaan kunkin viranomaisen lainmukaiseen, selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentissa määritettyyn käyttötarkoitukseen, ja lisäedellytyksenä olisi, että velvoitteidenhoitoselvityksen on oltava välttämätöntä näissä käyttötarkoituksissa. Selvitysyksiköstä annetun lain esitöissä (HE 163/2010 vp, s. 22) on todettu, ettei velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen olisi perusteltua esimerkiksi silloin, kun viranomainen tarvitsisi vain yksittäisiä tietoja organisaatiosta, mutta velvoitteidenhoitoselvityksen mukainen kokonaiskuva ei olisi tarpeen. Velvoitteidenhoitoselvitys sisältäisi käytännössä aina kokonaiskuvan selvityksen kohteena olevan henkilön toiminnasta, taloudesta ja velvoitteidenhoidosta. Velvoitteidenhoitoselvitystä ei näin ollen pyydetä tilanteessa, jossa viranomainen tarvitsisi vain yksittäisiä tietoja selvityspyynnön kohteesta. Vaatimus velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämälle taloudellisen tiedon kokonaiskuvalle täten rajoittaisi velvoitteidenhoitoselvityksen käyttöalaa ja velvoitteidenhoitoselvityspyyntöjen määriä.
Tarve taloudellisen tiedon kokonaiskuvalle arvioidaan kunkin viranomaisen ja velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksen osalta ensinnäkin silloin, kun velvoitteidenhoitoselvityksen käytöstä ehdotetaan säännöstä selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin käyttötarkoitusta kuvaavaan luetteloon. Jos viranomaisen tietotarve liittyisi yksittäisiin taloudellista asemaa koskeviin tietoihin tehtäviensä hoitamiseksi, ei velvoitteidenhoitoselvitys olisi sopiva tapa tätä tietoa hankkia. Näin ollen taloudellisen tiedon kokonaiskuvan tarve on osaltaan jo sisäänrakennettu edellytys velvoitteidenhoitoselvityspalvelun käyttöönotolle viranomaisen tehtävien tueksi. Selvitysyksiköstä annetun lain 5 §:n 4 momenttiin perustuen velvoitteidenhoitoselvityksessä kuvataan selvityksen kohteen toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista. Kyse ei voi olla selvitystä pyytävän viranomaisen tarpeesta saada jokin yksittäinen toimintaa, taloutta tai velvoitteiden hoitoa kuvaava tieto.
Velvoitteidenhoitoselvityksen saaminen ja sitä kuvaava selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin käyttötarkoitussäännös edellyttävät, että kunkin velvoitteidenhoitoselvityksen pyytämiseen oikeutetun viranomaisen osalta on näitä koskevassa lainsäädännössä määritelty tarve saada velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämät tiedot ja että tietotarpeen lisäksi on tiedonsaantioikeuksista erikseen säädetty. Yksittäistapauksissa, eli kuhunkin velvoitteidenhoitoselvityspyyntöön perustuen velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan viranomaisen erikseen säädettyä käyttötarkoitusta varten ja kyseisen viranomaisen nimenomaisen tiedonsaantioikeuden nojalla, joista on organisaatiotasolla laadittu tietopalvelukuvaus velvoitteidenhoitoselvityspyyntöjä varten. Ehdotuksen mukaisesti velvoitteidenhoitoselvityksen on oltava myös välttämätön siinä tilanteessa, kun sitä pyydetään. Velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävän asiakasviranomaisen vastuulla on yksittäisten velvoitteidenhoitoselvityspyyntöjen osalta arvioida, että pyydetyillä velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämillä tiedoilla on hyväksyttävä ja lainmukainen käyttötarkoitus, ja että tiedot ovat välttämättömiä kulloistakin viranomaistoimea varten. Siten lähtökohtana on, ettei velvoitteidenhoitoselvityspalvelun kautta pyydetä tarpeetonta tietoa. Tällaista ilmiötä ei selvitysyksikön mukaan ole myöskään käytännössä havaittu selvitysyksikön toimintahistorian aikana.
Velvoitteidenhoitoselvityspalvelun laajenemisen muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa oleviin luonnollisiin henkilöihin ei arvioida muuttavan tätä tilannetta. Vastaavaa harkintaa viranomainen käyttää nykyisinkin pyytäessään velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämät tiedot tehtäviään varten erillisillä tietopyynnöillä kultakin viranomaiselta. Oikeus pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä ei luo viranomaiselle tiedonsaantioikeutta velvoitteidenhoitoselvitystietoihin. Velvoitteidenhoitoselvitys on ainoastaan tekninen keino toteuttaa viranomaisen jo olemassa oleva, erikseen säädetty tiedonsaantioikeus.
Viranomaisen oikeutta pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä sääntelevät osaltaan myös hallintolain (434/2003) 6 §:ssä säädetyt hallinnon oikeusperiaatteet. Niiden mukaisesti viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Koska kunkin viranomaisen ja velvoitteidenhoitoselvityksen eri käyttötarkoitusten osalta edellytetään lakin kirjattua nimenomaista perustetta saada velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämät tiedot sekä tietotarvetta vastaavien tiedonsaantioikeuksien olemassaoloa myös muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa olevista luonnollisista henkilöistä, arvioidaan toimialan laajentamisen olevan suhteellisuusperiaatteen mukaista. Kukin viranomainen koordinoi velvoitteidenhoitoselvityspalveluun liittyviä menettelyitä sisäisesti esimerkiksi ohjeistuksella, työnjohto-oikeudella ja valvonnalla. Lisäksi asiaa koordinoidaan ulkoisesti yhteistyössä selvitysyksikön kanssa. Harmaan talouden selvitysyksikkö laatii yhdessä velvoitteidenhoitoselvityksiä käyttävien organisaatioiden kanssa tietopalvelukuvaukset, jotka hyväksytään organisaatiotasolla. Näissä velvoitteidenhoitoselvityspalvelun sisältö, käyttötarkoitus ja tiedonsaantioikeudet kuvataan tarkasti. Velvoitteidenhoitoselvitykselle tietoja luovuttavat viranomaiset antavat suostumuksen tietojen käyttämiseksi kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen.
Velvoitteidenhoitoselvityksiä pyytävät viranomaiset toimivat virkavastuulla, ja velvoitteidenhoitoselvityspyynnöstä jää aina lokimerkintä, jonka perusteella selvityspyyntö voidaan jäljittää myöhemmin. Rekisteröidyn oikeuksia suojaa lisäksi se, että velvoitteidenhoitoselvitystä varten hankitut tiedot ovat selvitysyksikössä lain mukaan salassa pidettäviä. Niiden säilytysajasta säädettäisiin laissa ja tietoja säilytettäisiin selvitysyksikön käytössä olevassa henkilörekisterissä eli selvitystietojärjestelmässä. Henkilötietojen suojan kannalta merkittävää on lisäksi, että selvitysyksikön tiedonsaantioikeus on selvitysyksiköstä annetun lain 7 §:ssä kytketty niihin velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi välttämättömiin tietoihin, jotka velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävä viranomainen on oikeutettu saamaan selvityspyynnössä kuvattua käyttötarkoitusta varten. Selvitysyksikön lakisääteisenä tehtävänä on tiedon tuottaminen ja jakaminen ja henkilöstö on tähän tehtävään erikoistunut. Nämä edellä kuvatut lakiin perustuvat sekä organisatoriset ja tekniset menettelyt varmistavat osaltaan sen, että henkilötietoja käytetään vain hyväksytyissä ja oikeissa käyttötarkoituksissa ja siinä laajuudessa kuin käsittely on tarpeellista tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 b ja c alakohdan mukaisesti. Vakioidut menettelyt; organisaatiotasolla sovitut tietopalvelukuvaukset, lokimerkinnät ja rajapintaratkaisut varmistavat tietosuoja-asetuksen 5 artikla 1 f kohdan edellyttämällä tavalla henkilötietojen turvallisen käsittelyn sekä henkilötietojen eheyden.
Ehdotetun muutoksen arvioidaan myös edellä kuvattuihin suojatoimiin perustuen täyttävän tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 a kohdan vaatimukset henkilötietojen asianmukaisesta ja läpinäkyvästä käsittelystä. Henkilötiedot kerättäisiin ehdotetun lakimuutoksen myötä nykytilaa vastaavasti tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten eli selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentissa määritettyihin käyttötarkoituksiin. Myös tämä tukisi sääntelyn yhdenmukaisuutta tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevan 5 artiklan 1 b kohtaan nähden. Selvitysyksiköstä annetun lain 5 ja 7 §:ssä säädetään velvoitteidenhoitoselvitystä varten kerättävistä tiedoista. Velvoitteidenhoitoselvitystä koskevassa pyynnössä on 5 §:n 2 momentin mukaisesti yksilöitävä organisaatio tai henkilö, josta selvitystä pyydetään, ja selvityksen käyttötarkoitus siten, että velvoitteidenhoitoselvitys tulee laadituksi tarpeellisilla tiedoilla. Edelleen nykyisen 4 momentin nojalla selvitysyksikkö kuvaa velvoitteidenhoitoselvityksessä organisaation tai organisaatiohenkilön sekä näihin kytkeytyvän organisaation ja organisaatiohenkilön toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista. Säännös määrittää, mitä tietoja velvoitteidenhoitoselvitykselle voidaan sisällyttää. Lain 7 §:n mukaan selvitysyksiköllä on oikeus saada salassapitovelvollisuuden estämättä viranomaiselta ne velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi välttämättömät tiedot, jotka velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävä viranomainen on oikeutettu saamaan selvityspyynnössä kuvattua käyttötarkoitusta varten. Näin ollen velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi välttämättömien tietojen sisällöistä on täsmälliset säännökset laissa. Velvoitteidenhoitoselvityksen laatiminen selvitysyksikössä edellyttää, että viranomainen tekee asiassa yksilöidyn pyynnön selvitysyksikölle. Selvitysyksiköstä annetun lain 5 ja 7 §:n säännökset täten rajaavat henkilötietojen käsittelyä selvitysyksikössä ja varmistavat tietojen minimoinnin myös lakiehdotuksen tilanteessa, jossa velvoitteidenhoitoselvityksiä voitaisiin laatia luonnollisista henkilöistä ilman organisaatiokytköksiä.
Lisäksi ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että viranomaisten lisäksi velvoitteidenhoitoselvityksiä voidaan laatia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetuille julkisoikeudellisille laitoksille sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 5 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuille julkisoikeudellisille laitoksille. Säännös mahdollistaisi, että ne hankintayksiköinä toimivat julkisoikeudelliset laitokset, jotka eivät täytä selvitysyksiköstä annetun lain viranomaisen määritelmää, mutta joiden tiedonsaantioikeudet ja hankintalainsäädännössä määritetyt tehtävät nykyisellään mahdollistavat velvoitteidenhoitoselvityksissä kuvattujen tietojen saannin, saisivat jatkossa käyttöönsä kyseiset tiedot velvoitteidenhoitoselvityksellä.
Ehdotuksen tarkoituksena ei ole laajentaa velvoitteidenhoitoselvitysten käyttöä yksityisille toimijoille eikä myöskään yleisesti laajentaa selvitysyksiköstä annetun lain viranomaisen määritelmää. Hankintalainsäädännössä määritellyt tietyt hankintayksiköinä toimivat julkisoikeudelliset laitokset jäävät kuitenkin nykylain puitteissa viranomaisen käsitteen ulkopuolelle. Kyseessä ovat sellaiset julkisoikeudelliset laitokset, jotka ovat muodollisesti valtiosta tai kunnista irrallisia oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä, joihin valtio, kunta tai liikelaitos harjoittaa määräysvaltaa valvonnan, rahoituksen tai päätösvaltaa käyttävien henkilöiden nimeämisen suhteen. Tällaiset hankintayksiköt eivät kuitenkaan kaikki hoida lain tai asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella julkista tehtävää, eivätkä siksi täytä viranomaisen määritelmää. Nämä hankintayksiköt on kuitenkin hankintalainsäädännössä määritelty ja ne hoitavat hankintalainsäädännössä säädettyjä tehtäviä yhtäläisin tiedonsaantioikeuksin kuin viranomaisen määritelmän täyttävät hankintayksiköt. Tästä johtuen ehdotetaan, että selvitysyksiköstä annetussa laissa säädettäisiin erikseen hankintayksiköiden oikeudesta saada velvoitteidenhoitoselvitys. Ehdotus ei laajentaisi hankintayksiköinä toimivien julkisoikeudellisten laitosten olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia eikä lakisääteisiä tehtäviä, mutta mahdollistaisi niiden tietojensaannin velvoitteidenhoitoselvityspalvelun kautta.
2 §. Määritelmät.
Pykälän 2 kohta, jossa säädetään organisaatiohenkilön määritelmästä, ehdotetaan kumottavaksi, koska esityksessä ehdotetaan, että selvitysyksikön toimialaa rajaavasta organisaatiohenkilömäärittelystä luovuttaisiin kokonaan.
Pykälän 3 kohdasta, joka sisältää harmaan talouden määritelmän, ehdotetaan poistettavaksi rajaus, jonka mukaan harmaalla taloudella tarkoitetaan vain organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Muutos käytännössä laajentaisi harmaan talouden määritelmän myös luonnollisen henkilön ja kuolinpesän toimintaan selvitysyksikön toimialalla. Harmaan talouden määritelmän muutoksen johdosta voisi selvitysyksikkö jatkossa laatia ilmiöselvityksiä myös muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa olevien luonnollisten henkilöiden harmaan talouden toiminnasta.
Selvitysyksiköstä annetun lain esitöissä (HE 163/2010 vp, s. 13) on todettu, että harmaa talous ei olisi rikosoikeudellinen vaan yhteiskunnallista ilmiötä koskeva käsite, vaikka toiminta täyttäisi joissakin tilanteissa myös rikoksen tunnusmerkistön. Harmaa talous ei rajoittuisi laissa kriminalisoituihin tekoihin, vaan se kattaisi myös kriminalisoimattomien lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyöntitekoja. Laiminlyöntiteko voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön, aiheuttaa pelkästään hallinnollisen seuraamuksen, kuten maksuvelvollisuuden, tai olla täysin seuraukseton. Lisäksi hallituksen esityksessä tuodaan esille, että velvoitteiden laiminlyönnillä tarkoitettaisiin sekä aktiivisia että passiivisia tekoja. Esimerkiksi veroviranomaiselle väärän tai puutteellisen tiedon antanut laiminlyö laissa säädetyn velvollisuutensa antaa oikeaa tietoa veroviranomaiselle. Pimeän palkan maksaja voi laiminlyödä sekä velvollisuutensa antaa oikeaa tietoa että ilmoitusvelvollisuutensa riippuen siitä, onko hän yleensäkään antanut ilmoituksia palkanmaksustaan. Edellytyksenä laiminlyönnin katsomiseksi harmaan talouden teoksi olisi, että se olisi tehty verojen ja lakisääteisten maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Tämän perusteella laiminlyönnit, jotka on tehty vahingossa taikka joiden tarkoituksena ei ole ollut pykälässä lueteltujen julkisoikeudellisten maksuvelvoitteiden maksamisen välttäminen taikka niiden perusteettoman palautuksen saaminen, ei olisi harmaata taloutta. (HE 163/2010 vp, s. 13.)
Edellä kuvattuihin periaatteisiin ei ehdoteta muutosta. Näin ollen jatkossakin toiminnan tai laiminlyönnin katsominen harmaaksi taloudeksi edellyttäisi, että niissä on tavoiteltu nimenomaan verojen ja lakisääteisten maksujen suorittamisen välttämistä tai perusteettoman palautuksen saamista. Toiminnalla tai laiminlyönnillä on tällaisissa tilanteissa taloudellinen luonne. Ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa harmaan talouden määritelmä ilmiötasolla, selvitysyksikön toimialalla koskemaan myös luonnollisten henkilöiden toimintaa. Luvussa 2.1 kuvatusti toimialan laajennus olisi perusteltua harmaan talouden uudenlaisten ilmiöiden ja muuttuneen toimintaympäristön myötä. Harmaan talouden määritelmä on keskeinen nimenomaan selvitysyksikön ilmiöselvitysten laadintaa varten. Ilmiöselvityksillä pyritään kuvaamaan ja lisäämään tietoutta ajankohtaisista harmaan talouden ilmenemismuodoista, minkä vuoksi nykyisessä toimintaympäristössä tulisi selvitysyksikön pystyä tutkimaan myös luonnollisten henkilöiden harmaan talouden toimintaa, kuten työnteon uusia muotoja. Harmaan talouden torjumiseksi on tärkeää, että viranomaisilla on ajantasaista, tutkittua tietoa saatavillaan päätöksenteon ja valvonnan tueksi.
Luonnollisten henkilöiden toiminnan kattava harmaan talouden määritelmä olisi sisällöltään linjassa myös viranomaisten vakiintuneesti käyttämien määrittelyjen kanssa.
Katso esimerkiksi Harmaa talous & talousrikollisuus -sivusto osoitteessa sekä Eduskunnan tarkastusvaliokunnanjulkaisu 1/2010, s. 29–41.
https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/laajuus/m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4/
Se olisi sanamuodoltaan käytännössä sama kuin viranomaisten Harmaa talous & talousrikollisuus -sivuston määrittely
Harmaa talous ja talousrikollisuus -sivusto. . (Sivua on viimeksi päivitetty 20.9.2021).
Harmaan talouden ja talousrikollisuuden määritelmä - Harmaa talous & talousrikollisuus
, jonka mukaan ”Harmaa talous on toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi.” Ehdotus myös vastaisi merkitykseltään luvussa 2.1 kuvattua, Suomessa vakiintunutta, harmaan talouden fiskaalista määrittelyä, jonka mukaan harmaa talous viittaa lailliseen taloudelliseen toimintaan, jota harjoitetaan viranomaisilta salassa tai josta kertynyt tulo salataan verojen tai muiden lakisääteisten maksujen välttämiseksi. Selvitysyksiköstä annetun lain harmaan talouden määritelmän tarkoituksena olisi myös jatkossa toimia nimenomaan selvitysyksikön työtä ohjaavana ja tiedonsaantia määrittävänä käsitteenä selvitysyksiköstä annetun lain soveltamisalalla. Koska harmaa talous terminä ei ole yksiselitteinen eikä tarkkarajainen, olisi tarkoituksenmukaista, ettei keinotekoisesti luoda selvitysyksikön toimintaa varten kokonaan uutta harmaan talouden määrittelyä taikka rajoiteta harmaan talouden ilmiöiden yleisesti hyväksyttyä tutkimusalaa. Ehdotuksen perusteella selvitysyksikön työssä hyödynnettäisiin Suomessa vakiintunutta, viranomaisten tuntemaa harmaan talouden käsitteistöä.
Harmaan talouden määritelmän osalta on lisäksi huomionarvoista, että selvitysyksikön tiedonsaantioikeuksia ja ilmiöselvitysten taloudelliseen toimintaan ja julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitoon keskittyvää sisältöä määrittää selvitysyksiköstä annetun lain viranomaisen määritelmä. Se on säädetty ja sitä on muutettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (ks. HE 163/2010 vp ja HE 39/2011 vp). Selvitysyksiköllä on oikeus saada ilmiöselvityksen laatimiseksi välttämättömät tiedot viranomaiselta. Voimassa olevan lain mukaan näitä tietoja luovuttavia tahoja ovat julkisuuslain 4 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitetut viranomaiset sekä sellaiset mainitun lain 4 §:n 2 momentissa määritetyt yhteisöt, laitokset, säätiöt ja yksityiset henkilöt silloin, kun viimeksi mainituilla on tai voi olla tietoja organisaatioiden tai organisaatiohenkilöiden taloudellisesta toiminnasta, taloudellisesta asemasta, julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamisesta tai kytkennöistä muihin organisaatioihin tai organisaatiohenkilöihin. Selvitysyksikön tiedonsaanti näin ollen edellyttää, että julkista tehtävää hoitavilla yhteisöillä on tai voi olla taloudellista toimintaa ja julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamista koskevaa tietoa.
Ehdotettu, selvitysyksikön nykyistä laajempi oikeus laatia ilmiöselvityksiä luonnollisten henkilöiden harmaan talouden toiminnasta laajentaisi selvitysyksikön tiedonsaantioikeudet myös muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa oleviin luonnollisiin henkilöihin. Muutos merkitsisi, että luonnollisten henkilöiden tietojen käsittely selvitysyksikössä lisääntyisi nykyiseen verrattuna. Myös tietoja luovuttavat viranomaiset todennäköisesti tulevaisuudessa luovuttaisivat nykyistä useammin luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja selvitysyksikölle ilmiöselvitysten laatimiseksi.
Ehdotus olisi merkityksellinen henkilötietojen suojan kannalta. Selvitysyksikkö käsittelee nykylain perusteella ilmiöselvitysten laatimiseksi organisaatiohenkilöön liittyen erityyppisiä henkilötietoja. Niiden osana voidaan käsitellä selvityksen laatimiseksi välttämättömiä tietoja liittyen esitutkinnassa, syyteharkinnassa, syytteessä tai tuomioistuinkäsittelyssä oleviin ja olleisiin asioihin sekä rikosasioita koskeviin tuomioihin, kun syyteharkinta, syyte tai tuomioistuinkäsittely liittyy rikokseen, jonka epäillään tapahtuneen organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Selvitysyksikön toimialan laajeneminen muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa oleviin luonnollisiin henkilöihin merkitsisi, että perustuslakivaliokunnan arkaluonteisiksi katsomia rikostietoja käsiteltäisiin selvitysyksikössä nykyistä enemmän, kun selvityksiä voitaisiin laatia kaikista luonnollisista henkilöistä.
Henkilötietojen suojan kannalta on merkityksellistä, että selvitysyksikkö pyrkii kohdentamaan lakisääteisenä tehtävänään laatimansa ilmiöselvitykset yhteiskunnallisesti merkittäviin harmaan talouden ilmiöihin. Tämä osaltaan rajaisi myös jatkossa henkilötietojen käsittelyä selvitysyksikössä. Ilmiön merkittävyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi sen aiheuttamien mahdollisten taloudellisten vahinkojen, ilmiön ajankohtaisuuden taikka ilmiön muun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Henkilötietojen suojan kannalta on myös huomionarvoista, että valmistunut ilmiöselvitys ei sisällä henkilötietoja. Lisäksi selvitysyksiköstä annetun lain 13 §:n nojalla ovat ilmiöselvitysten laatimiseksi saadut tiedot selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Selvitysyksikön ilmiöselvitysten laatimiseksi käsittelemät henkilötiedot säilyisivät myös sisältönsä puolesta pitkälti samana kuin tähän asti. Poikkeuksen käsiteltäviin tietosisältöihin muodostaisivat rikoksia koskevat tiedot. Niihin liittyviä muutosehdotuksia käsitellään erikseen jäljempänä säännöskohtaisissa perusteluissa.
Harmaan talouden määritelmän muuttamisella olisi vaikutusta selvitysyksikön toimivaltuuksiin ja sen tiedontuottamistehtävän sisältöön. Määritelmän muuttaminen ei vaikuttaisi suoraan esimerkiksi muiden viranomaisten harmaata taloutta koskeviin valvontatoimiin. Välillisesti muut viranomaiset voisivat kuitenkin saada nykyistä enemmän tietoa luonnollisten henkilöiden harmaasta taloudesta ilmiöselvitysten kautta. Tietojen perusteella voisi myös olla mahdollista kohdentaa esimerkiksi lakisääteisiä valvontatoimia nykyistä tehokkaammalla tavalla. Harmaan talouden määritelmän muuttaminen ei myöskään merkitsisi selvitysyksikön toimialan laajenemista esimerkiksi aggressiivisen verosuunnittelun tutkimustoimintaan. Tämä aihealue olisi nykytilaa vastaavasti selvitysyksikön toimialan ulkopuolella.
Pykälän 4 kohtaan sisältyvästä viranomaisen määritelmästä ehdotetaan organisaatiohenkilöä koskevat viittaukset muutettaviksi viittauksiksi luonnolliseen henkilöön ja kuolinpesään. Täten myös viranomaisen määritelmää koskeva säännös saatettaisiin linjaan selvitysyksikön toimialan laajentamista koskevan muutosehdotuksen kanssa. Ehdotuksen seurauksena selvitysyksikön tiedonsaantioikeus muilta viranomaisilta laajenisi. Jatkossa viranomaisella tarkoitettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitettua viranomaista sekä 2 momentissa tarkoitettua yhteisöä, laitosta, säätiötä ja yksityistä henkilöä silloin, kun viimeksi mainituilla on tai voi olla tietoja organisaatioiden, luonnollisten henkilöiden tai kuolinpesien taloudellisesta toiminnasta, taloudellisesta asemasta, julkisoikeudellisten velvoitteiden hoitamisesta tai kytkennöistä muihin organisaatioihin, luonnollisiin henkilöihin tai kuolinpesiin.
Selvitysyksiköstä annetun lain viranomaisen määritelmä olisi kuitenkin yhä perustuslakivaliokunnan lausunnoissa (PeVL 9/2011 vp ja PeVL 38/2010 vp) edellytetyllä tavalla tarkkarajainen ja julkisuuslain viranomaismääritelmää rajatumpi ulottuen julkisuuslain 4 §:n 2 momentin osalta yhteisöön, laitokseen, säätiöön ja yksityiseen henkilöön silloin, kun näillä on tai voi olla tietoja liittyen organisaatioiden, luonnollisten henkilöiden tai kuolinpesien taloudelliseen toimintaan tai taloudellisiin kytköksiin. Henkilötietojen suojan kannalta merkittävää lisäksi olisi, että viranomaisen määritelmän ohella selvitysyksikön tiedonsaantioikeus olisi myös jatkossa rajattu laissa osoitetun tietojen välttämättömyysvaatimuksen ja käyttötarkoitussidonnaisuuden kautta (ks. VaVM 4/2012 vp - HE 39/2011 vp).
3 §. Ilmiöselvitys.
Pykälän 2 momenttia, jossa säädetään ilmiöselvityksen sisällöstä, ehdotetaan muutettavaksi siten, että organisaatiohenkilöä koskeva viittaus muutettaisiin viittaukseksi luonnolliseen henkilöön ja kuolinpesään. Ehdotuksen nojalla ilmiöselvityksessä kuvattaisiin harmaan talouden ilmiöitä ja harmaan talouden torjuntaa sekä näiden vaikutuksia yksilöimättä organisaatiota, luonnollista henkilöä tai kuolinpesää. Muutos olisi tarpeen johtuen ehdotuksista laajentaa selvitysyksikön toimiala kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja kumota organisaatiohenkilön määritelmä. Selvitysyksikkö voisi jatkossa laatia ilmiöselvityksiä myös liittyen luonnollisten henkilöiden harmaan talouden ilmenemismuotoihin. Nykytilaa vastaavasti valmiilla ilmiöselvityksellä ei olisi henkilötietoja. Ilmiöselvitystä varten hankittavien tietojen käyttötarkoitus olisi täsmällisesti määritetty selvitysyksiköstä annetun lain 4 §:ssä. Tämä olisi tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 b alakohdassa tarkoitetun henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaista. Lisäksi 4 §:n 1 momentissa määriteltäisiin, mitä tietoja selvitysyksikkö voi ilmiöselvitysten laatimiseksi saada muilta viranomaisilta luonnollisista henkilöistä. Sääntely näin ollen noudattaa tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 c alakohdan tietojen minimointiperiaatteen vaatimuksia. Selvitysyksikkö laatii ilmiöselvityksiä lakisääteisenä tehtävänään ja on velvollinen huolehtimaan, että ilmiöselvityksiä varten kerättävät tiedot rajoittuvat siihen, mikä on tarpeellista suhteessa ilmiöselvitysten laadintaa varten. Ilmiöselvitystä varten kerättäviä tietoja säilytettäisiin selvitysyksikön selvitystietojärjestelmässä ja tietojen säilytysajasta olisi tarkkarajainen säännös selvitysyksiköstä annetun lain 10 §:n 1 momentissa. Selvitysyksikkö päättäisi ilmiöselvitysten käynnistämisestä, teemoista sekä määristä kuten tähänkin asti. Nyt ehdotetulla muutoksella ei myöskään ole tarkoitus lisätä laadittavien ilmiöselvitysten määrää sinänsä, vaan mahdollistaa, että niitä jatkossa voitaisiin laatia myös selvitysyksikön nykyisen toimialarajauksen katvealueista.
Ilmiöselvitysten laadinta luonnollisten henkilöiden harmaan talouden toimintaan liittyen merkitsisi, että selvitysyksikkö tulisi todennäköisesti käsittelemään nykyistä enemmän myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, joista säädetään tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa. Selvitysyksikkö voi käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella. Säännöksen mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Säännöksen 2 momentin perusteella tulee rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän toteuttaa asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi käsitellessään erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa mahdollisuus todentaa, kenen toimesta henkilötietoja on käsitelty, henkilöstön osaamista parantavat toimet, tietosuojavastaavan nimeäminen, henkilötietojen pseudonymisointi ja salaaminen sekä muut tekniset, menettelylliset ja organisatoriset toimenpiteet. Lain esitöiden mukaan olisi rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän arvioitava ensivaiheessa, millaiset suojatoimenpiteet ovat käsittelytoimiin nähden asianmukaiset (HE 9/2018 vp, s. 91). Selvitysyksikössä tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä on erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely välillistä. Tällä tarkoitetaan, että ilmiöselvitystä varten välttämättömistä, laissa eritellyistä tiedoista voi päätellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon esimerkiksi ulosottoon liittyen, mutta käsittely ei kohdistu välittömästi näihin henkilötietoihin. Lisäksi ilmiöselvitystä varten hankittavissa verotusta koskevissa tiedoissa voi olla tieto kirkollisverosta tai ammattiyhdistyksen jäsenmaksusta. Näistä tiedoista voi niin ikään päätellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvan tiedon. Nämä tiedot ovat osa laadittavaa ilmiöselvitystä, eikä tietojen käsittely selvitysyksikössä kohdennu nimenomaisesti näihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluviin tietoihin. Rekisteröidyn oikeuksia suojaa etenkin, että ilmiöselvitystä varten hankitut tiedot ovat selvitysyksikössä lain mukaan salassa pidettäviä. Niiden säilytysajasta säädettäisiin laissa, eivätkä valmiit, julkiset ilmiöselvitykset sisällä mitään henkilötietoja. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja säilytettäisiin selvitysyksikön käytössä olevassa henkilörekisterissä eli selvitystietojärjestelmässä.
Selvitysyksiköllä on lisäksi oikeus käsitellä ilmiöselvityksiä laatiessaan tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja, jotka kuuluvat perustuslakivaliokunnan vakiintuneesti käyttämän arkaluonteisten henkilötietojen käsitteen piiriin. Selvitysyksikössä tapahtuva tietojenkäsittely perustuu näiden tietojen osalta tietosuojalain 7 §:ään, jonka mukaan tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja saa käsitellä, jos tietoja käsitellään 6 §:n 1 momentin 1, 2 tai 7 kohdassa säädetyssä tarkoituksessa. Selvitysyksikössä käsittelyn tarkoituksena olisi 6 § 1 momentin 2 kohta eli tietojen käsittelystä säädettäisiin laissa tai se johtuisi välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Rikoksia koskevien tietojen käsittelyssä tulisivat 7 §:n 2 momentin nojalla sovellettavaksi samat toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi, joita on toteutettava käsiteltäessä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Myös rikoksia koskevien tietojen käsittelyn osalta rekisteröidyn oikeuksia suojaa erityisesti se, että näiden tietojen käsittely selvitysyksikössä on tilastollista, eikä valmis ilmiöselvitys sisällä henkilötietoja. Myös rikoksia koskevat ilmiöselvityksiä varten hankitut tiedot ovat selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Huomionarvoista on lisäksi, että selvitysyksikkö on tiedonhankinnassaan aina sidottu sen arvioimiseen, ovatko tiedot välttämättömiä ilmiöselvitysten laatimiseksi. Tietojen pyytämistä on siis huolella arvioitava. Selvitysyksikön lakisääteisenä tehtävänä on tiedon tuottaminen ja henkilöstö on tähän tehtävään erikoistunut.
4 §. Selvitysyksikön oikeus saada tietoja ilmiöselvitystä varten.
Pykälässä säädetään selvitysyksikön oikeudesta saada tietoja ilmiöselvityksen laatimiseksi. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta muutettaisiin siten, että selvitysyksiköllä olisi oikeus saada pyynnöstä salassapitovelvollisuuden estämättä viranomaiselta ilmiöselvitysten laatimiseksi välttämättömät tiedot henkilöstä ja organisaatiosta. Säännöksen nykyinen ilmiöselvitykseen viittaava yksikkömuoto korvattaisiin viittauksella ilmiöselvityksiin. Ehdotuksen perusteella selvitysyksikkö keräisi ilmiöselvityksiä varten tietoja siinä tarkoituksessa, että niitä voitaisiin hyödyntää useissa ilmiöselvityksissä. Muutos merkitsisi, että ilmiöselvityksiä varten hankittavien tietojen selvityskohtaisuudesta luovuttaisiin. Edellytyksenä tietojen käyttämiselle kussakin ilmiöselvityksessä olisi yhä tiedon välttämättömyys kyseisen selvityksen laatimiseksi. Lisäksi edellytettäisiin, ettei tiedon käyttämistä olisi selvitysyksikön tekemässä tietopyynnössä rajattu koskemaan ainoastaan tiettyä ilmiöselvitystä.
Tietojen välttämättömyys ilmiöselvityksen laatimiseksi arvioitaisiin aina selvityskohtaisesti kunkin käynnistettävän selvityksen yhteydessä. Jos tieto ei olisi selvityksen laatimiseksi välttämätön, sitä ei voitaisi kyseisessä selvityksessä käyttää. Selvitysyksikkö suorittaa myös nykyisin tietojen välttämättömyysarviointia pyytäessään tietoja viranomaisilta ilmiöselvityksiä varten. Koska ilmiöselvitykset kuvaavat harmaan talouden ilmiöitä, niihin voi sisältyä esimerkiksi ajallista tai eri toimialoja koskevaa vertailua. Samoja tietoja saatetaan tällöin tarvita useissa ilmiöselvityksissä. Kertaalleen hankitut tiedot eivät välttämättä kuitenkaan ole enää myöhemmin saatavilla alkuperäisistä lähteistä tai tieto alkuperäisessä lähteessä on muuttunut.
Ehdotuksen myötä selvitysyksikkö pyytäisi ilmiöselvityksiä varten tarvittavat tiedot jatkossa lähtökohtaisesti aina siinä tarkoituksessa, että kyseisiä tietoja voitaisiin käyttää useiden selvitysyksiköstä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen ilmiöselvitysten laatimiseksi tietyn määräajan kuluessa. Tietojen käyttötarkoitus olisi yhä säännöksessä selkeästi rajattu, eikä tietoja käytettäisi muuhun tarkoitukseen kuin selvitysyksiköstä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaisten ilmiöselvitysten laatimiseen ja velvoitteidenhoitoselvitykseen 5 §:n 3 momentissa säädettyä tarkoitusta varten.
Esimerkki ehdotuksen mukaisesta selvitysyksikön viranomaiselle kohdistamasta tietopyynnöstä:
Selvitysyksikkö pyytää tietoja selvitysyksiköstä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla käytettäväksi selvitysyksiköstä annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ilmiöselvitysten laatimiseksi ajalla 1.1.2025–31.12.2027.
Toisinaan voisi kuitenkin esiintyä tilanteita, joissa ennalta on tiedossa, että tietoja tarvittaisiin ja tultaisiin käyttämään vain jonkin tietyn ilmiöselvityksen laatimiseksi. Selvitysyksikön tulisi ilmaista tämä jo tietopyynnössä. Tällöin tietojen käyttö olisi rajattu esitetyn tietopyynnön mukaisesti tietopyynnön kohteena olevaan ilmiöselvitykseen. Esitetty tietopyyntö määrittäisi ilmiöselvitystä varten kerätyn tiedon käyttötarkoituksen.
Luonnollisten henkilöiden osalta ehdotettu muutos merkitsisi, että heistä kerättyjä henkilötietoja voitaisiin käyttää useammassa kuin yhdessä ilmiöselvityksessä, eli tietojen käyttötarkoitus tältä osin laajenisi nykytilaan verrattuna. Tietojen käyttötarkoitus olisi kuitenkin yhä rajattu ja säännelty selvitysyksiköstä annetussa laissa yleisen tietosuoja-asetuksen periaatteiden mukaisesti. Ilmiöselvityksiä varten kerätyt tiedot olisivat selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Selvitysyksikkö olisi niin ikään velvollinen arvioimaan tietojen välttämättömyyden kunkin laadittavan selvityksen osalta erikseen. Ilmiöselvityksellä henkilötietoja käsitellään tutkimuksellisia ja tilastollisia tarkoituksia varten eikä tietoja luovuteta tai aseteta saataville siten, että tietty henkilö olisi niistä tunnistettavissa. Ilmiöselvitysten laatimisen tarve ja edellytykset arvioitaisiin samojen perusteiden mukaisesti kuin tähän saakka. Näin ollen kerättävien tietojen käyttöalan laajentamisen tarkoituksena ei olisi lisätä laadittavien ilmiöselvitysten määrää tai tietojen käsittelyä sinänsä selvitysyksikössä. Lisäksi henkilötietojen käsittelyä suojaavana toimena säädettäisiin määräajasta tietojen käytölle ja säilytykselle selvitystietojärjestelmässä. Tietojen käyttöä rajoittaisivat myös muut tietosuojaperiaatteet, kuten tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kuvattu henkilötietojen täsmällisyysvaatimus. Kyseisen periaatteen nojalla henkilötietojen tulee olla täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä. Selvitysyksikkö olisi siten velvollinen arvioimaan ilmiöselvityksiä varten kerättyjen tietojen ajantasaisuuden ja käytettävyyden myöhemmin laadittavien ilmiöselvitysten osalta erikseen. Henkilötietojen käyttötarkoituksen katsotaan täyttävän tietosuoja-asetuksen vaatimukset.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että selvitysyksiköllä olisi jatkossa oikeus saada tiedot luonnollisen henkilön ja kuolinpesän asemasta organisaatiossa sekä organisaation omistus- ja hallintasuhteita kuvaavat tiedot. Viittaus organisaatiohenkilöön poistettaisiin. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän asemaa organisaatiossa kuvaavilla tiedoilla tarkoitettaisiin vastuu- ja omistusasemaa koskevia tietoja, joita olisivat tiedot toimimisesta organisaation edustajana, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä, toimitusjohtajana, yhtiömiehenä, yksityisenä elinkeinonharjoittajana sekä tietoja luonnollisen henkilön ja kuolinpesän organisaatioita koskevista omistuksista. Tiedot saataisiin pääosin julkisesta kaupparekisteristä. Tietoja henkilön omistus- ja hallintasuhteista organisaatioihin on myös erilaisissa viranomaisten rekistereissä, joissa tieto on salassa pidettävää. Tällaisesta ovat esimerkkinä Verohallinnolla olevat osakas- ja osakkuustiedot.
Pykälän 1 momentin 7 kohdassa säädetään selvitysyksikön oikeudesta saada esitutkintaviranomaiselta esitutkintaa koskevia muitakin kuin momentin 1–6 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kun tieto liittyy rikokseen, jonka epäillään tapahtuneen organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi viittaukset rikoksen tapahtumisesta organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Rajaukset olisivat jatkossa tarpeettomat, kun harmaa talous ei olisi kytketty nykylain tapaan ainoastaan organisaatioiden toimintaan. Selvitysyksiköllä olisi jatkossa kaikkiin luonnollisiin henkilöihin laajentuvan toimialan myötä tarve saada rikoksia koskevaa tietoa nykyistä organisaatiorajausta laajemmin ilmiöselvitysten laatimiseksi. Hallituksen esityksessä HE 163/2010 vp todetaan, että muita kuin 1–6 kohdassa tarkoitettuja tietoja olisivat muun muassa tieto rikosnimikkeestä, rikoksen tekotavasta ja tahallisuudesta sekä tiedot esitutkintaviranomaisen suorittamista toimenpiteistä. Myös tieto rikoksen tekoon osallistuvista henkilöistä ja tieto asianomistajista olisivat tässä kohdassa tarkoitettuja tietoja. Selvitysyksikkö saisi ehdotetun muutoksen myötä käyttöönsä ilmiöselvitysten laatimiseksi nykyistä laajemmin eri rikoksiin liittyviä tietoja. Tietoja käytettäisiin selvitysyksikössä nimenomaan ilmiöselvitysten laadintaan ja niiden käyttö edellyttäisi aina, että tiedot olisivat välttämättömiä kunkin ilmiöselvityksen laatimiseksi. Tietosuojalain (1050/2018) 7 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvästä tietojen käsittelystä säädettäisiin selvitysyksiköstä annetussa laissa ja tietojen käsittely johtuisi välittömästi selvitysyksikölle laissa säädetystä tiedon tuottamis- ja jakamistehtävästä. Tietojen käsittelyssä huolehdittaisiin henkilötietojen suojasta. Henkilötiedot olisivat jo nykylain edellyttämällä tavalla salassa pidettäviä selvitysyksikössä eikä valmiilla ilmiöselvityksellä olisi henkilötietoja. Tietojen säilyttämisestä säädettäisiin täsmällisesti selvitysyksiköstä annetussa laissa.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa säädetään selvitysyksikön oikeudesta saada ilmiöselvityksen laatimiseksi tietoja oikeushallinnon rekistereistä liittyen syyteharkinnassa, syytteessä tai tuomioistuinkäsittelyssä oleviin ja olleisiin asioihin sekä rikosasioita koskeviin tuomioihin, kun syyteharkinta, syyte tai tuomioistuinkäsittely liittyy rikokseen, jonka epäillään tapahtuneen organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Säännöksestä ehdotetaan 7 kohdan tavoin poistettavaksi viittaukset rikoksen tapahtumisesta organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Rajaukset olisivat jatkossa tarpeettomat, kun harmaa talous ei olisi kytketty nykylain tapaan ainoastaan organisaatioiden toimintaan. Selvitysyksiköllä olisi laajentuneen toimialansa myötä tarve saada tietoja nykyistä laajemmin. Vastaavalla tavalla kuin edellä 7 kohdassa kuvatut tiedot, myös oikeushallinnon rekistereistä pyydettävien tietojen tulisi olla välttämättömiä kunkin ilmiöselvityksen laatimiseksi. Välttämättömyysedellytys sekä tietojen säilytysaikaa koskeva sääntely suojaisivat henkilötietoja.
Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädetään selvitysyksikön oikeudesta saada ilmiöselvityksen laatimiseksi Verohallinnosta annetun lain 28 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa ilmoitetut tiedot sekä mainitun ilmoituksen perusteella Verohallinnon saamat rikokseen liittyvät muutkin kuin tämän momentin 1–6 kohdassa tarkoitetut tiedot, kun tieto liittyy rikokseen, jonka epäillään tapahtuneen organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Kyseessä ovat verorikosta tai muuta verotukseen liittyvää rikosta koskevat tiedot. Säännöksestä ehdotetaan 7 ja 8 kohdan tavoin poistettavaksi viittaukset rikoksen tapahtumisesta organisaation toiminnassa taikka organisaatiota hyväksi käyttäen. Rajaukset olisivat jatkossa tarpeettomat, kun harmaan talouden määritelmä ei olisi kytketty nykylain tapaan ainoastaan organisaatioiden toimintaan. Luonnollisiin henkilöihin laajentuvan toimialan myötä selvitysyksiköllä olisi tarve saada tietoja nykyistä laajemmin. Vastaavalla tavalla kuin edellä 7 ja 8 kohdassa kuvatut tiedot, myös Verohallinnon rekistereistä pyydettävien tietojen tulisi olla välttämättömiä kunkin ilmiöselvityksen laatimiseksi. Välttämättömyysedellytys sekä tietojen säilytysaikaa koskeva sääntely suojaisivat henkilötietoja.
Pykälän 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Lainkohdassa säädetään vaatimuksesta hävittää välittömästi sellaista henkilöä koskevat tiedot, joka ei ole organisaatiohenkilön asemassa. Koska selvitysyksikön toimialan laajentamisen myötä voitaisiin ilmiöselvityksiä laatia myös luonnollisista henkilöistä ilman organisaatiohenkilöasemaa, ei säännös olisi tulevaisuudessa enää tarpeen. Tietojen poistamisesta selvitystietojärjestelmästä säädettäisiin erikseen lain 10 §:ssä.
5 §. Velvoitteidenhoitoselvitys.
Pykälässä säädetään velvoitteidenhoitoselvityksen laadinnasta.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin lisättäisiin vaatimus velvoitteidenhoitoselvityksen välttämättömyydestä lain 6 §:n mukaisessa käyttötarkoituksessa. Ehdotus ei muuttaisi niitä edellytyksiä, joiden vallitessa 6 §:ssä säädettyjen käyttötarkoitusten mukaisia tiedonsaantioikeuksia sovellettaisiin yleisesti vaan välttämättömyys liittyisi velvoitteidenhoitoselvityksen käyttämiseen. Välttämättömyysperuste suojaisi luonnollisten henkilöiden tietojen käsittelyä, kun organisaatiohenkilöä koskevasta edellytyksestä luovuttaisiin. Välttämättömyyden ratkaisisi velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävä taho. Tämä tarkoittaisi, että jonkun asian vireillä ollessa ja tiedontarpeen muodostuessa olisi tietoja hyödyntävän tahon arvioitava onko velvoitteidenhoitoselvitys välttämätön tapa tietojen keräämiseksi vai tulisiko tiedot pyytää muulla tavoin. Välttämättömyys voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietoja pyytävällä taholla on välttämätöntä arvioida samanlaisissa asioissa henkilöitä samojen ja yhdenmukaisten tietojen perusteella, ja tällöin velvoitteidenhoitoselvitys voi olla ainoa yhdenmukainen tapa arvioida henkilön eri velvoitteiden hoitamista verrattuna siihen, että tiedot pyydettäisiin erikseen eri tahoilta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitystä pyydettäessä on esitettävä vahvistus siitä, että selvitystä pyytävä taho on arvioinut velvoitteidenhoitoselvityksen välttämättömyyden. Näin Harmaan talouden selvitysyksikkö saa vahvistuksen välttämättömyyttä koskevan edellytyksen täyttymisestä. Laissa myös säädettäisiin vaatimus tietopalvelukuvauksen laatimisesta ennen kuin velvoitteidenhoitoselvityksiä annettaisiin. Tietopalvelukuvaukset on laadittu kaikkien velvoitteidenhoitoselvityksiä hyödyntävien tahojen kanssa jo nyt, eikä menettely ole uusi. Laissa ei ole kuitenkaan säädetty tästä velvollisuudesta. Tietopalvelukuvaukseen kirjataan oikeudelliset perusteet velvoitteidenhoitoselvitysten käyttämisessä ja määritellään velvoitteidenhoitoselvityksen tietosisältö siten, että se vastaa niitä tiedonsaantioikeuksia, jotka tietoja hyödyntävällä taholla on. Tietopalvelukuvauksella on merkitystä myös tietosuojavelvoitteiden dokumentointivelvoitteiden täyttämisessä.
Pykälän 3 momentti säilyisi nykyisellään.
Pykälän 4 momenttia, jonka mukaan selvitysyksikkö kuvaa velvoitteidenhoitoselvityksessä organisaation tai organisaatiohenkilön sekä näihin välittömästi tai välillisesti kytkeytyvän organisaation ja organisaatiohenkilön toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista, esitetään muutettavaksi. Viittaukset organisaatiohenkilöön korvattaisiin viittauksilla luonnolliseen henkilöön tai kuolinpesään. Lisäksi ehdotetaan, että jatkossa velvoitteidenhoitoselvitykselle ei sisältyisi selvityksen kohteeseen välillisesti kytkeytyvän tahon toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista.
Ehdotuksen tarkoituksena olisi, että selvitysyksikkö voisi velvoitteidenhoitoselvityksellä kuvata organisaation, luonnollisen henkilön tai kuolinpesän sekä näihin välittömästi kytkeytyvän organisaation, luonnollisen henkilön ja kuolinpesän toimintaa ja taloutta sekä veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka tullin perimiin maksuihin liittyvien velvoitteiden hoitamista. Myös muu kuin elinkeinotoimintaa harjoittava kuolinpesä olisi perusteltua sisällyttää säännökseen, jotta selvitysyksikkö voisi saattaa päätökseen esimerkiksi käynnissä olevan velvoitteidenhoitoselvityksen kohteena olevan luonnollisen henkilön kuoleman jälkeen. Muutos, jolla organisaatiohenkilön sijasta viitattaisiin luonnolliseen henkilöön tai kuolinpesään olisi tarpeen, jotta lainkohta vastaisi selvitysyksikön ehdotettua toimialan laajentamista muussa kuin organisaatioasemassa oleviin luonnollisiin henkilöihin. Mitä tulee ehdotukseen rajata velvoitteidenhoitoselvityksen ulkopuolelle välillisten kytkentöjen selvittäminen, ei vakiomuotoisiin velvoitteidenhoitoselvityksiin nykyiselläänkään sisälly välillisten kytkentöjen tietoja. Esimerkiksi henkilöön välillisesti kytkeytyvällä organisaatiolla tarkoitetaan henkilön välittömään organisaatiokytkentään välittömästi tai välillisesti kytkeytyvää organisaatiota, kuten emoyhtiötä, jonka tytäryhtiön hallitukseen henkilö kuuluu, taikka yhtiötä, jonka vastuuhenkilö on vastuuhenkilönä myös henkilöön välittömästi kytkeytyvässä yhtiössä (ks. HE 163/2010 vp, s. 21). Jos ilmenisi välillisiä kytkentöjä koskeva velvoitteidenhoitoselvityksen tarve, voisi asiakasviranomainen tulevaisuudessa pyytää kokonaan uuden velvoitteidenhoitoselvityksen omien tiedonsaantioikeuksiensa ja tarpeensa puitteissa. Esimerkiksi, mikäli viranomaisella olisi omassa aineellisessa lainsäädännössään määritetty oikeus hakijan luotettavuuden selvittämiseksi tarkastaa hakijan tai muun vastaavan organisaation sekä näiden vastuuhenkilöiden sekä edellä mainittuihin myös välillisesti kytkeytyvien organisaatioiden velvoitteidenhoito, viranomainen pyytäisi käytännössä uuden velvoitteidenhoitoselvityksen tällaisesta hakijaan tai vastuuhenkilöön kytkeytyvästä organisaatiosta. Eli ensin viranomainen pyytäisi velvoitteidenhoitoselvityksen kyseisestä hakijaorganisaatiosta sekä sen vastuuhenkilöistä, ja jos niiden perusteella ilmenisi tarvetta, se pyytäisi kokonaan uuden velvoitteidenhoitoselvitysraportin esimerkiksi sellaisesta emoyhtiöstä, jonka tytäryhtiön hallitukseen kyseinen vastuuhenkilö kuuluu. Tämä olisi kuitenkin mahdollista vain, jos kyseiselle viranomaiselle olisi sitä koskevassa lainsäädännössä määritetty tiedonsaantioikeus myös välillisten kytkentöjen julkisoikeudellisten velvoitteiden hoidon selvittämiseen. Lisäksi ehdotuksen mukaisesti kyseisen viranomaisen olisi arvioitava velvoitteidenhoitoselvityksen käytön välttämättömyys. Organisaatioon välittömästi kytkeytyvällä luonnollisella henkilöllä tarkoitettaisiin yhtiöön vastuu- tai omistusasemassa olevaa luonnollista henkilöä. Vastuu- ja omistusasemalla tarkoitettaisiin luonnollisen henkilön asemaa organisaation edustajana, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä, toimitusjohtajana, yhtiömiehenä, yksityisenä elinkeinonharjoittajana sekä luonnollisen henkilön omistusta organisaatiosta. Tiedot saataisiin pääosin julkisesta kaupparekisteristä. Tietoja henkilön omistus- ja hallintasuhteista organisaatioihin löytyy myös erilaisista viranomaisten rekistereistä, joissa tieto on salassa pidettävää. Tällaisesta ovat esimerkkinä Verohallinnolla olevat osakas- ja osakkuustiedot. Luonnolliseen henkilöön välittömästi kytkeytyvällä luonnollisella henkilöllä tarkoitettaisiin henkilön lähipiiriä, mikä kattaisi luonnolliseen henkilöön takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevat henkilöt. Velvoitteidenhoitoselvitys voisi siis sisältää myös luonnollisten henkilöiden lähipiirissä olevien henkilöiden tietoja. Tiedot olisivat välttämättömiä esimerkiksi organisaatiossa tosiasiallista määräämisvaltaa käyttävän henkilön selvittämisessä. Laiminlyönneistä saatavaa hyötyä kätketään usein lähipiirin hallintaan.
Organisaatioon ja luonnolliseen henkilöön kytkeytyvien luonnollisten henkilöiden piiriä on kuvattu yllä esimerkein. Tämä johtuu siitä, että velvoitteidenhoitoselvityksen laatimista ja selvitysyksikön tiedonsaantioikeuksia määrittävät aina selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentissa kuvatut lakisääteiset viranomaistehtävät sekä niitä varten kullekin asiakasviranomaiselle erikseen säädetyt tiedonsaantioikeudet. Näin ollen selvitysyksikön tiedonsaantioikeudet esimerkiksi luonnolliseen henkilöön kytkeytyvien luonnollisten henkilöiden osalta rajoittuisivat aina niihin tiedonsaantioikeuksiin, jotka lakisääteisesti kuuluvat velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävälle viranomaiselle. Täten 4 momentti mahdollistaa velvoitteidenhoitoselvityksellä henkilön kytkentöjen kuvaamisen siinä laajuudessa ja edellytyksin mitä velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävän viranomaisen erikseen säädetty tiedonsaantioikeus kattaa. Ottaen myös huomioon velvoitteidenhoitoselvityksen käyttämisen nykylain puitteissa 40 eri viranomaistehtävän tukemiseksi, olisi tarkoituksenmukaista, ettei selvitysyksiköstä annetussa laissa asetettaisi ennalta tiukkoja kriteerejä kytkentöjen henkilöllisen ulottuvuuden selvittämiseksi. Kytkentöjen selvittämisen laajuus ja edellytykset ylipäänsä perustuvat aina kunkin selvitystä pyytävän viranomaisen omiin, erikseen säädettyihin tiedonsaantioikeuksiin. Velvoitteidenhoitoselvityksen sisältö, kuten siinä kuvattavien kytkentöjen laajuus, määritellään aina yhdessä selvitystä pyytävän viranomaisen kanssa ja se perustuu laissa säädettyyn selvitystä pyytävän viranomaisen tietojensaantioikeuteen. Lisäksi velvoitteidenhoitoselvityksen käyttämisen on oltava välttämätöntä siinä tilanteessa, jossa sitä pyydetään.
Pykälän 5 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Sen mukaan selvitysyksikön todetessa, ettei henkilö ole organisaatiohenkilön asemassa, on velvoitteidenhoitoselvitys lopetettava hänen osaltaan ja häntä koskevat tiedot on hävitettävä välittömästi. Koska selvitysyksikön toimialan laajentamisen myötä voitaisiin velvoitteidenhoitoselvityksiä laatia myös muussa kuin organisaatiohenkilöasemassa olevista luonnollisista henkilöistä, ei säännös olisi enää tulevaisuudessa tarpeellinen. Tietosuoja-asetus muutoinkin sallii tietojen säilyttämisen vain niin kauan kuin ne ovat tarpeen henkilötietojen käyttötarkoituksen kannalta.
6 §. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus.
Pykälän 1 momentin 4 kohtaa, jossa säädetään velvoitteidenhoitoselvityksen käyttämisestä tukemaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua työttömyysvakuutusmaksujen perintämenettelyn toimeenpanon valvontaa, ehdotetaan päivitettäväksi. Kyseessä olisi tekninen muutos, sillä työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan sanamuoto on laeilla 542/2012 ja 522/2018 muuttunut. Päivitetyn lainkohdan mukaan Työllisyysrahaston tehtävänä on määrätä ja periä 2 §:ssä tarkoitetut työttömyysvakuutusmaksut ja valvoa tässä laissa säädettyjen työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien velvoitteiden täyttämistä. Ehdotuksen myötä velvoitteidenhoitoselvitys laadittaisiin tukemaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua työttömyysvakuutusmaksujen määräämistä ja perintää ja työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien velvoitteiden täyttämisen valvontaa. Muutoksen johdosta selvitysyksiköstä annettu laki vastaisi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain nykyistä sanamuotoa.
Pykälän 1 momentin 11 kohtaan, jossa säädetään velvoitteidenhoitoselvityksen laatimisesta tukemaan poliisin, Rajavartiolaitoksen tai Puolustusvoimien suorittamaa rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä tai Tullin suorittamaa esitutkintaa, ehdotetaan lisättäväksi rikosten paljastaminen. Esitutkintaviranomaisille kuuluvasta rikosten paljastamisesta säädetään erikseen poliisilaissa, rajavartiolaissa, sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa sekä tullilaissa. Koska velvoitteidenhoitoselvitys nykyisinkin voidaan laatia tukemaan rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä, olisi rikosten paljastamisen lisääminen yhdeksi velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitukseksi nähtävissä ennemmin teknisluonteiseksi päivitykseksi kuin velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksen varsinaiseksi laajentamiseksi.
Samalla ehdotetaan, että lainkohtaa muutettaisiin Tullin osalta siten, että sen velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksena olisi muiden esitutkintaviranomaisten tapaan rikosten ennalta estäminen ja selvittäminen sekä edellä kuvattu rikosten paljastaminen. Tullin nykyinen oikeus saada velvoitteidenhoitoselvitys rikosten ennalta estämiseksi perustuu selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan tullilain 2 §:n 7 kohdassa tarkoitetun tullitoimenpiteen suorittamista. Lainkohdan nojalla on myös rikosten paljastaminen tullitoimenpiteenä voitu nykylain puitteissa jo katsoa velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitukseksi. Lainkohdan mukaan tullitoimenpiteellä tarkoitetaan kaikkia Tullin tehtäviin kuuluvia virkatoimia tullirikosten esitutkintaa ja rajatarkastusta lukuun ottamatta. Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 2 §:n 2 kohdan mukaisesti tullirikostorjunta kattaa muun ohella tullirikosten estämisen. Sillä tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää tullirikos, sen yritys tai valmistelu, taikka keskeyttää jo aloitetun tullirikoksen tekeminen tai rajoittaa siitä välittömästi aiheutuvaa vahinkoa tai vaaraa. Saman pykälän 4 kohdan mukaan tullirikoksen paljastaminen tarkoittaa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on selvittää, onko esitutkinnan aloittamiselle perustetta. Pykälän 5 kohdassa puolestaan todetaan, että tullirikoksen selvittämisellä viitataan tullirikoksen esitutkintaan. Näin ollen selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 11 kohdan sanamuodon yhdenmukaistaminen Tullin osalta ei muuttaisi sen nykyisiä toimivaltuuksia saada velvoitteidenhoitoselvitys rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten. Sanamuodon yhdenmukaistaminen ei myöskään kaventaisi Tullin pyytämien velvoitteidenhoitoselvitysten nykyistä käyttöalaa, koska samalla luovuttaisiin 6 §:n 1 momentin 11 kohdassa olevista esitutkintaviranomaisten velvoitteidenhoitoselvityksen pyytämistä rajaavista erillisvaatimuksista. Ehdotettu muutos lisäisi säännöksen selkeyttä ja olisi siten lakiteknisesti perusteltu.
Lisäksi pykälän 1 momentin 11 kohtaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että lainkohdasta poistettaisiin epäiltyä rikosta koskevat erillisvaatimukset rikoksen enimmäisrangaistuksesta sekä rikoksen yhteydestä organisaatioon edellytyksinä velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiselle. Ottaen huomioon kaikki edellä kuvatut pykälän 1 momentin 11 kohtaan ehdotetut muutokset, laadittaisiin velvoitteidenhoitoselvitys jatkossa tukemaan poliisin, Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien tai Tullin suorittamaa rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä.
Erillisvaatimuksista luopumisen myötä velvoitteidenhoitoselvityksen piiriin tulisivat myös sellaiset rikokset, joiden säädetty enimmäisrangaistus olisi alle yksi vuosi vankeutta eikä rikoksen epäiltäisi tapahtuneen organisaation toiminnassa tai organisaatiota hyväksi käyttäen. Velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen kuitenkin edellyttäisi, että esitutkintaviranomaisilla lakisääteisten rikosten ennalta estämiseen ja selvittämiseen sekä yllä ehdotettuun rikosten paljastamiseen liittyvien tehtäviensä takia olisi välttämätön tarve saada velvoitteidenhoitoselvityksen sisältämä taloudellisten tietojen kokonaiskuva. Velvoitteidenhoitoselvitystä pyytävän viranomaisen vastuulla olisi harkita, milloin velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen olisi sen oman tehtävän hoitamiseksi välttämätöntä. Velvoitteidenhoitoselvityksen pyytäminen ei olisi välttämätöntä esimerkiksi tilanteessa, jossa viranomainen tarvitsisi vain yksittäisiä tietoja, muttei velvoitteidenhoidon kokonaiskuvaa. Luonnollisten henkilöiden näkökulmasta erillisvaatimusten poisto laajentaisi selvitysyksikön oikeutta pyytää ja käsitellä luonnollisten henkilöiden tietoja. Ehdotus kuitenkin perustuisi esitutkintaviranomaisten lakisääteisten tehtävien ja tiedonsaantioikeuksien toteuttamiseen ja tietojen käyttötarkoitus olisi rajattu selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 11 kohdassa. Tietojen säilyttäminen olisi niin ikään rajattu, sillä tiedot tulisi poistaa selvitystietojärjestelmästä, kun ne eivät ole tarpeen kyseisen velvoitteidenhoitoselvityksen laatimiseksi.
Ehdotuksen ei arvioida merkittävästi muuttavan selvitysyksikön toimintaa eikä selvitysyksikön suorittaman henkilötietojen käsittelyn luonnetta, sillä velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten tehtävien tukemiseksi säilyisi olennaisilta osin muuttumattomana. Kuten selvitysyksikön asiakasviranomaisille teettämissä lain muutostarpeiden kartoituksissa on tullut esille, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikosten selvittelyssä ilmenee tilanteita, joissa henkilöillä ei ole varsinaista organisaatiohenkilöasemaa. Olisi perusteltua, että poliisi ja muut esitutkintaviranomaiset saisivat lähtökohtaisesti velvoitteidenhoitoselvitykselle sisältyvät tiedot velvoitteidenhoitoselvityksen muodossa samoin edellytyksin kuin heillä on oikeus saada nämä tiedot virkatehtävän suorittamiseksi muutoinkin. Velvoitteidenhoitoselvitys on väline lakisääteisen tehtävän ja sitä varten säädettyjen tiedonsaantioikeuksien toteuttamiseksi. Selvitysyksikkö on laatinut yhdessä kunkin asiakasviranomaisen kanssa organisaatiotasolla noudatettavan mallin ja tietopalvelukuvauksen, mihin käyttötarkoituksiin ja millä tiedoin velvoitteidenhoitoselvitys voidaan kunkin viranomaisen osalta laatia. Koska velvoitteidenhoitoselvitys on sisällöltään vakioitu raportti, varmistavat nämä organisaatiotasolla sovitut mallit ja tietopalvelukuvaukset, että velvoitteidenhoitoselvitykselle kerätyt tiedot vastaavat asiakasviranomaisen tiedonsaantioikeuksia ja laissa säädettyä tietotarvetta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus organisaatiohenkilöön muutettaisiin viittaukseksi luonnolliseen henkilöön. Tällöin voitaisiin jatkossa aikaisemmin laadittua velvoitteidenhoitoselvitystä käyttää samasta organisaatiosta tai luonnollisesta henkilöstä saman pyytäjän samaa käyttötarkoitusta varten laadittavan uuden velvoitteidenhoitoselvityksen laadinnassa. Muutos olisi linjassa selvitysyksikön toimialan laajentamista koskevan ehdotuksen kanssa.
10 §. Tietojen poistaminen selvitystietojärjestelmästä.
Tietojen poistamisesta selvitystietojärjestelmästä säädetään 10 §:ssä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin ainoastaan ilmiöselvityksen laatimiseksi hankittujen tietojen poistamisesta. Ehdotuksen mukaan selvitystietojärjestelmään tallennetut ilmiöselvitysten laatimiseksi hankitut tiedot olisi poistettava kolmen vuoden kuluessa tietojen selvitystietojärjestelmään tallentamisesta. Tiedot tulisi kuitenkin poistaa ilmiöselvityksen valmistuttua, jos tietojen säilyttäminen ei olisi tarpeen 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun velvoitteidenhoitoselvityksen tai muiden ilmiöselvitysten laatimiseksi. Tietojen säilytysaikaa voitaisiin jatkaa enintään yhdellä vuodella, jos tiedot edelleen olisivat tarpeen selvitysyksiköstä annetun lain 4 §:n 4 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi. Tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käsittelyn minimointiperiaatteeseen perustuen tietoja säilytettäisiin selvitystietojärjestelmässä vain niin kauan kuin se on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten toteuttamiseksi. Selvitysten laatimiseksi saadut, tarpeettomaksi havaitut tiedot tulisi aina poistaa viipymättä. Ehdotettu kolmen vuoden säilytysaika perustuisi tietoja lakisääteisissä tehtävissään hyödyntävän selvitysyksikön tarpeeseen. Myös velvoitteidenhoitoselvityksiä tilaavien asiakasviranomaisten tietotarve ja oikeus pyytää velvoitteidenhoitoselvitys ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella tulisivat säännöksessä huomioiduiksi. Tietojen säilytysaikaa koskeva sääntely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistaman sääntelyliikkumavaran käyttämiseen erityisten säännösten antamiseksi säilytysajoista.
Selvitysyksikkö arvioisi virkatoimena pyydettyjen tietojen säilyttämisen perusteet ja niistä tehtäisiin merkintä. Tietojen poistaminen ilmiöselvityksen valmistuttua olisi henkilötietojen minimointiperiaatteen mukaista, mikäli selvityksen valmistuttua olisi selvää, ettei tietoja voitaisi hyödyntää muissa ilmiöselvityksissä tai velvoitteidenhoitoselvitysten käynnistämiseksi ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella. Tiedon poistaminen voisi käytännössä tulla kyseeseen esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa tiedon luonteen tai laadun vuoksi olisi selvää, ettei sitä voida käyttää muissa selvityksissä tai tieto olisi vanhentunut. Kolmen vuoden säilytysaikaa voitaisiin poikkeuksellisesti jatkaa enintään yhdellä vuodella, mikäli säilytettävä tieto yhä olisi tarpeen selvitysyksiköstä annetun lain 4 §:n 4 momentin mukaisesti muun ilmiöselvityksen laadinnassa tai velvoitteidenhoitoselvityksen käynnistämiseksi ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella. Säännöksellä turvattaisiin selvitysyksikön tiedontuottamistehtävän toteuttaminen ja käynnissä olevien selvitysten loppuunsaattaminen.
Tietojen nykyistä pidempi säilytysaika olisi tarpeen, jotta selvitysyksikkö voisi täyttää lain 5 §:n 3 momentin mukaiset, ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella tapahtuvat asiakasviranomaistensa velvoitteidenhoitoselvityspyynnöt. Nykyiseen lakiin sisältyy tältä osin tulkinnanvaraisuutta. Lain 5 §:n 5 momentti antaa asiakasviranomaisille oikeuden pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella, mutta 10 §:n nojalla on ilmiöselvitysten laatimiseksi hankitut tiedot kuitenkin poistettava, jos ne eivät ole tarpeen kyseisen selvityksen laatimiseksi. Lain 10 §:ssä oleva säännös ei näin ollen sanamuotonsa perusteella käytännössä mahdollista ilmiöselvitystä varten kerättyjen tietojen säilyttämistä enää sen jälkeen, kun ilmiöselvitys on valmistunut. Tietojen säilytysajan kirjaaminen lakiin poistaisi säännösten keskinäisen ristiriidan ja turvaisi asiakasviranomaisten lakiin kirjatun oikeuden toteutumista. Velvoitteidenhoitoselvityksen laatiminen jo aiemmin valmistuneen ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella edellyttää ilmiöselvityksellä käsiteltyjen toimijoiden tunnistetietoja. Ilmiöselvityksessä kuvattuja toimijoita koskevat velvoitteidenhoitoselvitykset laadittaisiin aina ajantasaisilla toimintaa ja taloutta kuvaavilla tiedoilla. Ilmiöselvitystä varten kerätty tunnistetieto olisi kuitenkin välttämätön velvoitteidenhoitoselvityksen käynnistämiseksi. Käytännössä viranomaiset pyytävät velvoitteidenhoitoselvityksiä ilmiöselvityksessä kuvatun ryhmän perusteella tavallisesti jo muutamien kuukausien ja enimmillään arviolta vuoden kuluessa ilmiöselvityksen valmistumisen jälkeen. Selvitysyksikön velvollisuus tarkastaa henkilötietojen edelleen säilyttämisen perusteet suojaa henkilötietoja ja varmistaa niiden ajantasaisuuden.
Tietojen nykyistä pidempi säilytysaika olisi edellytyksenä sille, että ilmiöselvityksiä varten kerättyjä tietoja voitaisiin tosiasiallisesti hyödyntää esityksessä ehdotetusti useampien kuin yhden ilmiöselvityksen laadinnassa. Kolmen vuoden säilytysaika olisi selvitysyksikön lakisääteisen tiedon tuottamis- ja jakamistehtävän kannalta tarpeen, jotta selvitysyksiköllä olisi tosiasiallinen mahdollisuus hyödyntää kerättyjä tietoja useammissa ilmiöselvityksissä.
Pykälän 2 momentissa säädetään selvitystietojärjestelmään tallennettujen selvitysten poistamista koskevasta viiden vuoden määräajasta. Säännöksen keskeinen sisältö ehdotetaan siirrettäväksi teknisluonteisin tarkennuksin 3 momenttiin. Sen sijasta 2 momentissa säädettäisiin velvoitteidenhoitoselvitystä varten hankittujen tietojen poistamisesta selvitystietojärjestelmästä. Ehdotuksen mukaan velvoitteidenhoitoselvitystä varten hankitut tiedot olisi poistettava, jos ne eivät ole tarpeen kyseisen selvityksen laatimiseksi, mutta kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa tietojen selvitystietojärjestelmään tallentamisesta. Lähtökohtana säilyisi nykytilainen menettely, eli velvoitteidenhoitoselvitystä varten hankitut tiedot tulisi jatkossakin poistaa viipymättä, kun selvitys on valmistunut. Tällöin tiedot eivät enää tosiasiallisesti ole tarpeen kyseisen selvityksen laatimiseksi. Perusoikeuksien yleisistä rajoitusedellytyksistä seuraavien sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten varmistamiseksi säännöksessä kuitenkin todettaisiin, että tiedot tulisi joka tapauksessa poistaa viimeistään yhden vuoden kuluessa niiden tallentamisesta. Säilytysaikaa koskeva aikamääre myös velvoitteidenhoitoselvitystä varten kerätyistä tiedoista varmistaisi, että säilytysaikoja koskeva pykälä kokonaisuudessaan olisi sisäisesti johdonmukainen ja huomioisi sen, että kerätyistä tiedoista saattaa ilmetä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Täsmällinen aikaraja tietojen säilyttämiselle turvaisi sen, ettei tietoja missään tilanteissa voitaisi säilyttää vuotta pidempään niiden tallentamisesta lukien, riippumatta niiden perusteella laadittavan velvoitteidenhoitoselvityksen laatimisen tilanteesta, esimerkiksi selvityksen mahdollisesta viivästymisestä. Tietojen säilytysajan katsotaan näillä perustein täyttävän tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 e alakohdan vaatimuksen henkilötietojen säilytyksen rajoittamisesta. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 c kohdassa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyn minimointiperiaatteeseen perustuen selvitysten laatimiseksi saadut, tarpeettomaksi havaitut tiedot tulisi kuitenkin aina poistaa viipymättä.
Pykälän 3 momentissa säädetään arkistotoimen tehtävistä ja arkistoon siirrettävistä asiakirjoista. Säännökseen ehdotetaan otettavaksi valmiiden selvitysten poistamista selvitystietojärjestelmästä koskeva sääntely, joka on nykyisessä 2 momentissa. Momentin nykyinen sisältö arkistointiin liittyen siirrettäisiin ehdotettuun uuteen 4 momenttiin. Ehdotuksen mukaan 3 momentissa säädettäisiin, että selvitystietojärjestelmään tallennettu valmis velvoitteidenhoitoselvitys olisi poistettava viiden vuoden kuluttua selvityksen valmistumisesta, jollei selvityksen edelleen säilyttäminen ole 1 §:ssä säädetyn tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä. Selvityksen edelleen säilyttämisen välttämättömyys tutkittaisiin viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tarkastamisesta. Säännös vastaisi sisällöltään nykyistä valmiin velvoitteidenhoitoselvityksen säilytysaikaa koskevaa säännöstä. Tietojen uudelleen tarkastamisesta tehtäisiin merkintä. Viiden vuoden säilytysaika olisi tarpeellinen, koska kysymyksessä ovat velvoitteidenhoitoselvitysraportille kootut, eri viranomaisilta kerätyt tiedot, joita käytetään luonnollista henkilöä ja organisaatiota koskevien viranomaistehtävien hoitamisessa velvoitteidenhoitoselvitystä pyytäneessä viranomaisessa. Tietojen viiden vuoden säilytysaika on virkavastuun kannalta merkityksellinen, sillä virkarikosten vanhentumisaika on vähintään viisi vuotta rikoslain (39/1889) 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan. Velvoitteidenhoitoselvitysten viiden vuoden säilytysajan puitteissa voitaisiin tällöin arvioida, mitä tietoja asiakasviranomaisen asiassa on selvitysyksikössä käsitelty.
Valmiiden ilmiöselvitysten osalta ehdotetaan, että säilytysajasta ei enää jatkossa säädettäisi erikseen laissa. Valmiit ilmiöselvitykset ovat pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja julkisuuslain nojalla, eivätkä ne sisällä henkilötietoja taikka yksilöitäviä tietoja yrityksistä. Ne myös pääsääntöisesti julkaistaan harmaa talous & talosurikollisuus.fi -viranomaissivustolla. Selvitysyksiköstä annetun lain 13 §:ssä säädetään, että ilmiöselvitysten laatimiseksi saadut tiedot, velvoitteidenhoitoselvitykset ja niiden laatimiseksi saadut tiedot sekä ilmiöselvityksiä ja velvoitteidenhoitoselvityksiä koskevat pyynnöt ovat selvitysyksikössä salassa pidettäviä. Valmiiden ilmiöselvitysten julkisuudesta ei selvitysyksiköstä annetussa laissa siten ole nimenomaista säännöstä. Tiedonhallintalain 21 §:n mukaan, jos tietoaineistojen tai asiakirjojen säilytysajasta ei ole säädetty laissa, säilytysaikoja määritettäessä on otettava huomioon muun muassa tietoaineiston alkuperäisen käyttötarkoituksen mukainen tarpeellisuus viranomaisen toiminnassa; luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön etujen, oikeuksien, velvollisuuksien ja oikeusturvan toteuttaminen ja todentaminen; vahingonkorvausoikeudelliset ja rikosoikeudelliset vanhentumisajat. Säilytysajan päättymisen jälkeen tietoaineistot on arkistoitava tai tuhottava viipymättä tietoturvallisella tavalla. Tiedonhallintalain 21 §:n säännöskohtaisten perusteluiden mukaan (HE 284/2018, s. 102–104) jatkossa tietoaineistojen ja asiakirjojen, mukaan luettuna henkilötietojen, säilytysajoista olisi tarpeen säätää erikseen laissa vain, jos säilytysajan määrittelyssä poiketaan tässä pykälässä säädetyistä perusteista taikka säilytysaikojen määrittely laintasolla on tarpeen esimerkiksi Euroopan unionin lainsäädäntöön liittyvien syiden vuoksi taikka jos kysymys olisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen taikka muiden arkaluonteisten tietojen säilytysajoista. Koska ilmiöselvitykset eivät sisällä erityisiin henkilötietoryhmiin tai muihin arkaluonteisiin tietoihin kuuluvia tai ylipäänsä muitakaan henkilötietoja, joista yksittäinen henkilö olisi tunnistettavissa, ei säilytysajan määrittelyä laintasolla ole pidettävä tarpeellisena. Tietosuoja-asetuksen 25 artiklassa kuvattuihin sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan toteuttamiseen kuuluu muun muassa, että rekisterinpitäjä määrittelee käsiteltävien henkilötietojen säilytysajat ja rekisterinpitäjän on huolehdittava, että niitä noudatetaan. Säilytysaikoja määriteltäessä rekisterinpitäjän tulee ottaa huomioon käsittelyyn liittyvä tarpeellisuusvaatimus. (ks. HE 284/2018, s. 102–104.). Tiedonhallintalain 21 §:n nojalla Verohallinto määrittelisi säilytysajan ja ylläpitäisi siitä tietoa tiedonhallintamallissaan.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, johon siirrettäisiin nykyisen 3 momentin säännös arkistointiin liittyen. Ehdotuksen mukaan arkistotoimen tehtävistä ja arkistoon siirrettävistä asiakirjoista säädettäisiin arkistolaissa. Säännöksen sanamuoto vastaisi nykyistä 3 momenttia.
12 §. Henkilötietojen käsittely ja tarkastusoikeus.
Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 1 momentissa on viittaus tietosuojalakiin ja luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2016/679. Viittaus ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä kyseisiä säännöksiä sovelletaan Harmaan talouden selvitysyksikön toimintaan ilman erillistä viittaustakin.
Pykälän 2 momentissa säädetään rajoituksesta yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaiseen omien henkilötietojen tarkastusoikeuteen. Momentin mukaan rekisteröidyllä ei ole kuitenkaan tarkastusoikeutta henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019) 42 §:ssä
, henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(639/2019) 51 §:ssä
eikä henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019) 36 §:ssä
tarkoitettuihin tietoihin. Kyseisissä lainkohdissa säädetään tarkastusoikeuden rajoituksia esitutkintaviranomaisen hallussa oleviin tietolähde- ja tarkkailutietoihin, esitutkintaviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä koskeviin tietoihin sekä pakkokeinolain mukaisilla keinoilla saatuihin tietoihin. Kyseisiä tietoja ei käsitellä ilmiöselvityksiä laadittaessa eikä velvoitteidenhoitoselvitys myöskään niitä sisällä. Henkilötietojen tarkastamista koskevat pyynnöt käsitellään ja ratkaistaan selvitysyksikössä aina tapauskohtaisesti. Näin ollen momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.
Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, että tietosuojavaltuutettu voi rekisteröidyn pyynnöstä tarkastaa 2 momentissa tarkoitettujen rekisteröityä koskevien tietojen lainmukaisuuden. Koska 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, myös siihen viittaava 3 momentti voidaan kumota tarpeettomana.