4.2.2
Asuntolainojen enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen
Vaikutukset kotitalouksiin
Ehdotuksen mukainen enimmäistakaisinmaksuajan pidennys 30 vuodesta 35 vuoteen yhdistettynä nykyisessä sääntelyssä olevaan 10 prosentin poikkeusmahdollisuuteen tulisi todennäköisesti kasvattamaan yli 30 vuotta pitkien lainojen kysyntää ja niiden osuutta kaikista lainoista. Jos myös näiden lainojen tarjonta lisääntyisi, kasvaisivat todennäköisesti myös kotitalouksien nostamien lainojen keskimääräiset euromäärät. Vaikutusten laajuus riippuisi merkittävästi siitä, kuinka laajasti kotitaloudet nostaisivat yli 30 vuotta pitkiä lainoja. Kehitykseen vaikuttaisi osaltaan myös luotonantajien halukkuus myöntää lainoja yli 30 vuoden takaisinmaksuajalla riskienhallintakäytäntöjensä puitteissa.
Kotitalouksien olisi mahdollista hyödyntää pidempiä laina-aikoja lainan maksuerien pienentämiseen. Samankokoinen laina on tällöin mahdollista saada pienemmällä kuukausittaisella maksuerällä. Tällöin alentuneet velanhoitomenot on mahdollista käyttää säästämiseen, sijoittamiseen tai kulutukseen. Pitkällä aikavälillä säästäminen voi myös lisätä kotitalouksien taloudellista puskuria. Säännöllinen (esimerkiksi kuukausittainen) sijoittaminen taas kasvattaa kotitalouksien varallisuutta korkoa korolle -ilmiön takia. On kuitenkin vaikeaa arvioida, kuinka suuri osuus käytettävissä olevien tulojen lisäyksestä säästettäisiin tai sijoitettaisiin ja kuinka suuri osuus menisi kulutukseen. Jos lisääntyneet tulot johtavat kotimaisen kulutuksen kasvuun, on tällä osaltaan talouden kasvua tukeva vaikutus.
Pidempiä laina-aikoja olisi mahdollista hyödyntää myös suuremman lainan ottamiseen samankokoisella kuukausittaisella maksuerällä. Näin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna kotitalouksien olisi mahdollista saada suurempi laina ja siten ostaa kalliimpi asunto tai vaihtaa suurempaan asuntoon. Suuremmat lainat antavat kotitalouksille myös mahdollisuuksia remontoida ostettavia asuntoja ja muun muassa parantaa niiden energiatehokkuutta. Pitkän aikavälin tarkastelussa kotitaloudet maksaisivat suuremmista lainoistaan myös suurempia korkomenoja. Jos useat kotitaloudet ottaisivat pidempiä ja suurempia lainoja, voisi tämä johtaa osaltaan asuntojen hintojen nousuun.
Yleisellä tasolla asuntolainojen enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen 35 vuoteen voisi johtaa kotitalouksien velkaantumisen kasvuun. Uusi 35 vuoden raja voisi lisätä kotitalouksien kokonaisvelkaantumista pitkällä aikavälillä, jos laina-aikojen piteneminen yleistyisi ja asuntojen hinnat nousisivat. Pidemmällä aikavälillä on mahdollista, että uusi raja-arvo voi myös muodostua tietynlaiseksi viitearvoksi, jota kohti laina-ajat alkavat vähitellen pidentyä. Pidempiaikainen laina altistaisi myös kotitaloudet pidempään riskille korkojen noususta. Makrovakauspäätöksessä kesäkuussa 2025 Finanssivalvonnan johtokunta arvioi, että kotitalouksien velkaantuminen pysyy lähivuosina alemmalla tasolla kuin se oli korkeimmillaan ennen korkojen nousua vuonna 2022.Finanssivalvonnan johtokunnan päätös makrovakausvälineiden soveltamisesta (26.6.2025)
Kotitalouksien kokemukset viime vuosien markkinakorkojen nopeasta ja jyrkästä noususta kannustavat niitä suojaamaan korkoriskinsä kiinteällä korolla tai muilla välineillä kuten korkokatolla. Erilaisilla korkosuojauksilla katettujen asuntolainojen osuus on noin neljännes Suomen Pankin tietojen mukaan.Suomen Pankki: Asuntovelalliset ovat kestäneet lainojensa korkoriskin (21.5.2025) Asuntolainojen enimmäispituuden pidentäminen voisi myös kannustaa kiinteän tasaerän hyödyntämiseen maksutapana useammin, mikä helpottaisi lainanhoitokulujen ennakointia tuloihin nähden.
Kotitalouskohtaiset erot käyttäytymisessä ovat suuria riippuen elämäntilanteesta, oman talouden ajankohtaisesta tilanteesta, tulevaisuuden odotuksista ja varallisuusasemasta. Lyhyellä aikavälillä asuntoluottojen enimmäistakaisinmaksuajan pidentämisen vaikutukset olisivat todennäköisesti kuitenkin maltillisia. Vaikutukset riippuvat pitkälti talouden yleisestä tilanteesta ja näkymistä sekä korkojen kehityksestä.
Laina-ajan pidentyminen kasvattaa kotitalouden maksamaa kokonaislainamäärää, koska tällöin myös korkomenot kasvavat. Taulukossa 1 on kuvattu takaisinmaksettavan lainan määrää eri laina-ajoilla ja koroilla. Jos lainamäärä on 200 000 euroa, niin 30 vuoden laina-ajalla ja 3 prosentin korolla takaisinmaksettava lainamäärä on 303 555 euroa. Puolestaan 35 vuoden laina-ajalla ja vastaavalla korolla takaisinmaksettava määrä on 323 274 euroa. Korkomenoja kertyy kolmen prosentin korolla 30 vuoden lainasta 103 555 euroa ja 35 vuoden lainasta 123 274 euroa. Näin ollen viiden vuoden pidennys laina-aikaan maksaisi kotitaloudelle kasvaneina korkoina 19 719 euroa. Tiedossa oleva korkomenojen kasvu voi vaikuttaa kotitalouden päätökseen haettavan lainan pituudesta, jos vaihtoehtona on lyhyemmän takaisinmaksuajan ja kokonaiskustannuksiltaan edullisempi laina.
Lainamäärä | Korko | Laina-aika | Kuukausierä | Takaisin maksettava määrä |
euroa | % | vuotta | euroa | laina-aikana, euroa |
100 000 | 3 | 30 | 422 | 151 777 |
| | 35 | 385 | 161 637 |
200 000 | 3 | 30 | 843 | 303 555 |
| | 35 | 770 | 323 274 |
400 000 | 3 | 30 | 1 686 | 607 110 |
| | 35 | 1 539 | 646 548 |
100 000 | 5 | 30 | 537 | 193 256 |
| | 35 | 505 | 211 969 |
200 000 | 5 | 30 | 770 | 323 274 |
| | 35 | 1 074 | 386 512 |
400 000 | 5 | 30 | 2 147 | 773 023 |
| | 35 | 2 019 | 847 875 |
Taulukko 1: Takaisin maksettavat lainamäärät yhteensä eri laina-ajoilla ja koroilla.
Enimmäislaina-ajan pidentymisen ja sen seurauksena mahdollisesti kasvavan kotitalouksien velkaantumisen ei arvioida johtavan laajaan ylivelkaantumisen ja maksuhäiriöiden kasvuun. Kotitalouksien ylivelkaantumisen riskiä rajoittaa tehokkaasti Finanssivalvonnan pankeille antama suositus kuormitetun lainanhoitorasitteen laskemisesta. Suosituksen mukaan asuntoluoton hakijalle tulee toteuttaa kuormitettu maksuvaralaskelma 25 vuoden takaisinmaksuajalla ja 6 prosentin korolla. Kuormitettu luotonhoitorasitus ei saisi pääsääntöisesti ylittää 60 prosenttia luotonhakijan nettotuloista. Suurien lainojen hakijalla pitää olla myös suuret nettotulot. Esimerkiksi 400 000 euron lainaa varten tarvitaan vähintään noin 4 300 euron nettotulot kuukaudessa olettaen, että muita hoidettavia lainoja ei ole. Finanssivalvonnan kesällä 2025 tekemän kyselyn mukaan pankit ovat noudattaneet suositusta hyvinFinanssivalvonta: Pankit ovat noudattaneet kotitalouksien velkaantuneisuutta koskevia rajoituksia ja suositusta lähes täysimääräisesti (15.9.2025).
Asuntoluotoista ei ole perinteisesti aiheutunut laajasti maksuhäiriöitä. Tätä kuvaa niiden pieni osuus pankkien järjestämättömistä lainoista. Suurempia lainoja tulevat todennäköisesti jatkossakin saamaan kotitaloudet, joilla on pankin riskiarvion ja Finanssivalvonnan suosituksen mukainen vahva maksukyky sekä riittävät vakuudet. Yllättävät muutokset elämäntilanteissa voivat aiheuttaa ongelmia myös luottojen hoidossa ja johtaa siten ylivelkaantumiseen. Riski tähän kasvaa etenkin, jos kotitalouden lainamäärä on korkea. Näiden tilanteiden voidaan kuitenkin arvioida jäävän vähäisiksi.
Keväästä 2024 lähtien käytössä ollut Verohallinnon ylläpitämä positiivinen luottotietorekisteri (PLTR)Positiivinen luottotietorekisteri - Positiivinen luottotietorekisteri antaa lisäksi luotonantajille hyvin kattavat ja ajantasaiset tiedot luotonhakijoiden taloudellisesta tilanteesta. Suomen Asiakastiedon ylläpitämä rekisteri maksuhäiriöistä täydentää kuvaa kotitalouksien maksukyvystäSuomen Asiakastieto Oy - Parhaat päätökset helposti - Suomen Asiakastieto Oy. Verrattuna aikaan ennen PLTR:ia, on ylivelkaantumisen riski nyt selvästi pienempi luotonantajien käytössä olevan kattavan ja ajantasaisen tietopohjan ansiosta.
Vaikutukset luotonantajiin
Luotonantajilla on ollut nykyisen sääntelyn vallitessa rajattu mahdollisuus myöntää myös yli 30 vuoden pituisia lainoja. Siitä huolimatta viimeksi kuluneen vuoden aikana (toukokuu 2024–huhtikuu 2025) myönnetyissä asuntolainoissa keskimääräinen takaisinmaksuaika on ollut noin 22 vuotta. Kokonaistalouden heikko kehitys ja asuntomarkkinoiden taantuma viime vuosina ovat vähentäneet yleisesti kotitalouksien halukkuutta ottaa uusia asuntolainoja, jolloin kiinnostus myös pitkiin lainoihin on jäänyt vähäiseksi. Toisaalta on havaintoja siitä, että juuri ennen heinäkuussa 2023 voimaan astunutta 30 vuoden enimmäistakaisinmaksuaikaa jotkut pankkiryhmät käyttivät poikkeusmahdollisuutta ja myönsivät yli 30 vuoden lainoja aiempaan historiaan nähden poikkeuksellisen paljon.
Enimmäistakaisinmaksuajan nostaminen ehdotuksen mukaan 35 vuoteen lisäisi pankkien väliseen kilpailuun uuden lainakategorian: lainat, joiden takaisinmaksuaika olisi 30–35 vuotta. Nykyiselläänkin yli 30 vuotta pitkien lainojen myöntäminen on ollut mahdollista, jos pankki on soveltanut lainsäädäntöön jätettyä 10 prosentin poikkeamavaraa. Jatkossa poikkeamavara mahdollistaisi rajatusti myös yli 35 vuotta pitkät laina-ajat. Jos aiempaan luotonantoon verrattuna pidempien laina-aikojen myöntäminen kasvaisi, lisäisi tämä luotonantajien korkotuottoja pitkällä aikavälillä. Pidempien lainojen myöntämistä hillitsisivät osaltaan kuitenkin kunkin luotonantajan soveltamat riskienhallintakäytännöt.
Luotonantajien välille voi syntyä eroja lainanmyöntökäytännössä koskien pidempiä lainoja. Vaikutukset riippuvat osaltaan myös luotonantajien liiketoimintatavoitteista. Uusien asuntolainojen kokonaiskannan euromäärällä painotettu keskimääräinen takaisinmaksuaika on tällä hetkellä noin 24 vuoden tuntumassa. Rajoitteen asettaminen 35 vuoteen jättää siis takaisinmaksuajoille runsaasti pitenemisvaraa nykytilaan verrattuna. Suhteutettuna koko asuntoluottokantaan muutokset olisivat todennäköisesti kuitenkin hyvin maltillisia. Etenkin luotonmyöntökäytännöiltään konservatiivisempien luotonantajien osalta enimmäistakaisinmaksuajan pidennyksellä ei todennäköisesti ole huomattavaa vaikutusta käytäntöihin kokonaisluotonannon tasolla.
Vaikutukset asuntomarkkinoihin ja rakentamiseen
Enimmäistakaisinmaksuaikarajoitteen pidentämisellä 35 vuoteen ei arvioida olevan lyhyellä aikavälillä merkittävää vaikutusta asuntomarkkinoiden tilanteeseen tai rakentamiseen. Siinä määrin kuin laina-aikojen pidentyminen johtaisi asuntolainojen kysynnän kasvuun, voidaan olettaa, että pidennys voisi tukea asuntojen kysyntää ja sitä kautta asteittain myös uudisrakentamista yleisen taloustilanteen kohentuessa. Keskeisimpinä luottojen kysyntään vaikuttavina tekijöinä voidaan kuitenkin pitää korkotasoa, työllisyyttä ja kotitalouksien odotuksia tulevaisuudesta.
Laina-aikojen pidentyminen olisi mahdollista kaikenkokoisissa lainoissa huomioiden pankkien vakiintuneet luotonmyöntökäytännöt ja asiakasriskien hallinnan. Pidennyksen myötä sekä lainanhakijalla että lainanantajalla olisi enemmän joustomahdollisuutta mitoittaa laina ja sen hoitokulut sopivan kokoisiksi. Siksi ehdotuksen vaikutukset kohdistuisivat periaatteessa asuntomarkkinoilla kaikkiin eri kokoisiin ja tyyppisiin asuntokohteisiin riippumatta asunnon sijainnista.
Viime vuosien kehityksen valossa keskimääräiset lainamäärät ovat kuitenkin kasvaneet lähinnä pitkissä, yli 29 vuoden lainoissa. Niissä lainamäärät ovat myös lähtökohtaisesti olleet suurempia, jolloin kysymyksessä ovat lähinnä suuremmat ja kalliimmat asunnot. Enimmäislaina-ajan pidentäminen saattaisi siis jossain määrin kohdistua kotitalouksiin, jotka olisivat hankkimassa kalliimpia asuntoja, mutta voidaan ajatella, että pidemmät laina-ajat lähtökohtaisesti tukisivat kaikkia asunnonvaihtajia ja yleisesti asuntomarkkinoita.
Kokonaistaloudelliset vaikutukset
Uusien asuntolainojen euromäärällä painotettu keskimääräinen takaisinmaksuaika on viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut 22 vuoden tuntumassa. Enimmäislaina-aikarajoitteen siirtäminen 30 vuodesta 35 vuoteen jättää siis takaisinmaksuajoille ja niiden mukaan määräytyville lainanhoitomenoille lisää joustovaraa nykytilaan verrattuna.
On mahdollista, että kysyntä yli 30 vuoden lainoille kasvaa. Kokonaistaloudellisia vaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida, sillä uusien asuntolainojen laina-ajat ovat yhtäältä riippuvaisia luotonmyöntäjien käytännöistä, liiketoiminnan tavoitteista ja asiakasriskien hallinnasta, mutta toisaalta myös luotonhakijoiden arvioista oman taloutensa kehityksestä ja halukkuudesta ottaa pidempikestoisia korkoriskejä. Korkoriskien osalta on odotettavissa, että mahdollisten pidempien laina-aikojen myötä myös erilaiset korkosuojaukset kasvattavat suosiotaan.
Lyhyellä tähtäimellä kokonaistaloudellisten vaikutusten voidaan joka tapauksessa olettaa jäävän maltillisiksi. Asuntomarkkinoilla joustavuuden kasvu voi tukea asuntokauppaa ja rakentamista. Jos enimmäislaina-ajan kasvattaminen johtaa pidemmällä tähtäimellä nousuun keskimääräisessä uusien asuntolainojen takaisinmaksuajassa, on seurauksena todennäköisesti myös kotitalouksien velkaantumisen kasvu. Koko talouden tasolla takaisinmaksuaikojen pidentymisen ei kuitenkaan arvioida johtavan kotitalouksien ylivelkaantumisen kasvuun. Poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa Suomen kokonaistalous ajautuisi pitkäkestoiseen vakavaan taantumaan, jossa työttömyys olisi laajaa ja asuntojen hinnat laskisivat voimakkaasti, voisivat laina-aikojen pidentyminen ja suuremmat lainat johtaa ylivelkaantumisen kasvuun.
Sikäli kuin laina-aikojen pidentyminen johtaisi velkaantumisen kasvuun, niin sitä kompensoisi osaltaan kotitalouksien taloudellisten puskurien kasvaminen mahdollisen säästämisen ja sijoittamisen lisääntymisen seurauksena. Tällöin kotitalouksien nettovelkaantuminen ei kasvaisi samassa tahdissa kuin nimellinen velkaantuminen, mikä lieventäisi velkaantumisen mahdollisen kasvun rahoitusvakaudellisia riskejä.
Muut vaikutukset
Enimmäistakaisinmaksuajan pidennyksellä voi olla myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Koska pidempi laina-aika mahdollistaa tavallisesti myös suuremman lainan, voivat kotitaloudet saada näin helpommin rahoitusta ostettavan kohteen energiatehokkuuden parantamiseen. Suurempi laina voi näin mahdollistaa esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihtamisen ekologisempaan. Vaihdos esimerkiksi öljylämmityksestä maalämpöjärjestelmään säästää luonnonvaroja, vähentää lämmitykseen tarvittavan energian käyttöä ja pienentää hiilidioksidipäästöjä. Vaikka lyhyellä välillä remontit lisäävätkin luonnonvarojen käyttöä ja kasvattavat päästöjä, pitkällä aikavälillä energiatehokkaammat kodit vähentävät asumisesta ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta. Näin ne voivat osaltaan hillitä myös ilmastonmuutosta.
Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta enimmäistakaisinmaksuajan pidennys ja siihen liittyvä joustovara edistävät lainan sopijaosapuolten sopimusvapautta ja omaisuuden suojaa. Sekä luotonantaja että luotonhakija voivat siis helpommin hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla lainasopimuksen aikaansaamiseksi.
Enimmäislaina-ajan ehdotettu pidentäminen ja mahdolliset suuremmat lainat voivat kannustaa kotitalouksia asunnon vaihtoon. Näin muutos voi lisätä muuttoliikettä maan sisällä ja lisätä työvoiman liikkuvuutta. Koska suuremmat lainat mahdollistavat kalliimman asunnon hankinnan, voi muutos kannustaa kotitalouksia muuttamaan suhteessa kalliimmille alueille kuten pääkaupunkiseudulle.
4.2.3
Muutokset enimmäisluototussuhteeseen
Vaikutukset kotitalouksiin
Enimmäisluototussuhteen muutoksilla on viime vuosina havaittu olevan vaikutuksia kotitalouksien lainanottoon etenkin tilanteissa, joissa vakuuksien arvo suhteessa lainamäärään on ollut lähellä voimassa olevaa enimmäisluototussuhdetta (ks. kuvio 4). Suurin osa uusista asuntolainoista on viime vuosina ollut vakuuksiin nähden selvästi alle enimmäisrajojen. Luototussuhteen mediaani on pysynyt hyvin vakaasti 70 prosentin tuntumassa luototussuhdetta koskevan sääntelyn alusta alkaen. Uusista asuntolainoista noin viidennes on ollut luototussuhteeltaan yli 80 prosenttia ja kymmenisen prosenttia yli 85 prosenttia. Enimmäisluototussuhteen kiristämisellä ja keventämisellä voi olla useita samanaikaisia vaikutuksia. Enimmäisluototussuhde ja sen muutokset voivat vaikuttaa samaan aikaan esimerkiksi myönnettyjen asuntolainojen euro- ja kappalemääriin sekä lainoille annettujen vakuuksien määrään ja tyyppiin. Siten muutokset voivat vaikuttaa myös lainojen riskipitoisuuteen.
Jos enimmäisluototussuhdetta nostetaan asuntomarkkinoiden matalasuhdanteessa, voi kotitalous saada saman lainan pienemmällä omarahoitusosuudella tai pienemmillä lisävakuuksilla. Näin enimmäisluototussuhteen keventäminen voi kannustaa sellaisia kotitalouksia asunnon vaihtamiseen, joilla on riittävä tulotaso ja vakuudet. Uusi viiden prosenttiyksikön nostovara voi näin ollen vahvistaa asuntolainojen kysyntää ja tukea markkinakehitystä myös matalasuhdanteen olosuhteissa.
Enimmäisluototussuhteen kiristäminen asuntomarkkinoiden kuumentumisen hillitsemiseksi ja mahdollisten rahoitusvakausriskien hallitsemiseksi voi toisaalta kotitalouden tasolla heikentää omistusasuntojen kysyntää, koska vaadittava omarahoitusosuus kasvaa tai sen kattamiseksi haettava ulkopuolinen takaus on liian kallis. Näin asuntojen kysyntä voi siirtyä kauemmaksi kaupunkien kalliimmista keskusta-alueista tai kooltaan pienempiin asuntoihin. Kysynnän heikkeneminen voi puolestaan painaa asuntojen hintoja ja vakuusarvoja alaspäin.
Vaikutukset luotonantajiin
Pankkien ja muiden luotonantajien luotonmyöntökäytännöt poikkeavat toisistaan, joten enimmäisluototussuhteen muutosten vaikutukset vaihtelisivat toimijasta riippuen. Osa luotonantajista ei myönnä nykyisinkään lainsäädännön mahdollistaman enimmäisluototussuhteen tasoisia lainoja. Jos enimmäisluototussuhteen korotus edistää asuntomarkkinoiden toimintaa lisäämällä luottojen kysyntää, on vaikutus tällöin myönteinen luotonantajien näkökulmasta. Toisaalta kotitalouksien pienempi omarahoitusosuus voisi lisätä luotonantajan riskiä tilanteissa, jossa kotitalouden maksukyvyssä tapahtuu olennaisia muutoksia. Suomessa asuntolainojen hoito-ongelmat ovat historiallisesti olleet vähäisiä.
Vaikutukset asuntomarkkinoihin ja rakentamiseen
Enimmäisluototussuhteen mahdollinen korotus vähentäisi asunnonostajan omarahoitusosuuden viiteen prosenttiin asunnon velattomasta hinnasta, mikä voisi tukea asuntojen kysyntää, lisätä asunnonvaihtoja ja myös edistää työvoiman liikkuvuutta. Näin enimmäisluototussuhteen tason nosto voisi lisätä asuntojen kauppamääriä ja kannustaa välillisesti myös uusien asuntojen rakentamiseen. Yleisesti ottaen asuntomarkkinoiden vakaa toiminta ja ennakoitavuus ovat keskeisimmät edellytykset rakentamiselle.
Vaikutukset kokonaistalouteen
Ehdotuksen mukainen muutos antaisi Finanssivalvonnan johtokunnalle lisää harkintavaltaa ja mahdollisuuksia tukea tarvittaessa asuntomarkkinoita. Toisaalta sille jäisi edelleen mahdollisuus myös jättää korotus tekemättä tai kiristää enimmäisluototussuhdetta.
Aiemmin jaksossa 2.1.3 kuvatulla tavalla koronakriisin keväänä vuonna 2020 Finanssivalvonnan johtokunta päätti palauttaa enimmäisluototussuhteen perustasolleen. Tällöin toimenpiteen perusteena oli asuntomarkkinoiden tukeminen vaikeassa taloustilanteessa. Vuotta myöhemmin asuntomarkkinoiden nähtiin elpyneen ja kotitalouksien velkaantumisen kasvun jatkuvan, jolloin kiristys takaisin koronaa edeltävälle tasolle nähtiin vuorostaan perusteltuna. Enimmäisluototussuhdetta käytettiin tuolloin sekä suhdanne- että rakennepoliittisena makrovakausvälineenä.
Kokonaistalouden tasolla korotusmahdollisuus auttaa lisäjoustoa lieventämään laskusuhdanteen vaikutuksia asuntomarkkinoihin. Asuntomarkkinat ja rakentaminen muodostavat kansantaloudessa työllisyydenkin kannalta merkittävän kokonaisuuden, jolla on tiiviit sisäiset riippuvuudet ja vaikutuskanavat myös muille toimialoille kuten tukkukauppaan, kuljetuksiin ja rakennustuoteteollisuuteen. Etenkin odottamattomissa kriisitilanteissa tulee viranomaisilla olla välineitä, joilla tukea talouden toimintaa, asuntomarkkinoita ja makrovakautta. Kansantalouden tasolla asuntomarkkinoiden ja rakentamisen romahtaminen olisivat myös makrovakaudellisia riskejä luottotappioiden ja luottojen arvonalentumisten seurauksena.
Muut vaikutukset
Enimmäisluototussuhteen muutoksella on vaikutusta viranomaistoimintaan. Ehdotuksessa korotetaan enimmäisluototussuhteen ylärajaa 95 prosenttiin. Tämä antaa Finanssivalvonnan johtokunnalle lisää toimivaltaa vaikuttaa asuntomarkkinoiden matalasuhdanteeseen. Kyse ei ole kuitenkaan uudesta tehtävästä Finanssivalvonnalle, eikä muutos myöskään vaikuta viranomaisten keskinäisiin toimivaltasuhteisiin makrovakauspäätöksenteossa.
4.2.4
Muutokset taloyhtiölainojen sääntelyyn
Asuntoyhteisöluottojen eli taloyhtiölainojen osalta sääntelyn sisältö pysyy keskeisiltä osin samana kuin nykyisinkin, mutta sitä ehdotetaan täydennettävän uusilla joustovaroilla. Joustovarat voitaisiin ottaa käyttöön valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen yhteydessä säädettäisiin tarkemmin luoton enimmäismäärää, lyhennysvapaan pituutta ja luoton enimmäispituutta koskevista raja-arvoista. Vaikutukset riippuisivat merkittävissä määrin talouden senhetkisestä tilanteesta, asuntojen kysynnästä ja luotonantajien halukkuudesta rahoittaa hankkeita.
Kulloinkin ehdotettavien raja-arvojen tarkempi taso määritettäisiin valtioneuvoston asetusta annettaessa. Siksi keskeistä on arvioida vaikutukset kotitalouksiin, luotonantajiin, rakentamiseen, asuntomarkkinoihin ja kokonaistalouteen aina kulloisenkin asetuksen antamisen yhteydessä.
Vaikutukset kotitalouksiin, taloyhtiöihin ja luotonantajiin
Sääntelyyn ehdotettavat joustovarat ovat suuruudeltaan maltillisia. Taloyhtiöiden olisi periaatteessa mahdollista saada lainaa kevyemmin ehdoin, jos asetuksen raja-arvot olisi asetettu nykytilaa kevyemmälle tasolle. Koska taloyhtiöiden ottama laina siirtyisi lopulta pääosin asunto-osakeyhtiön osakkeet omistavien kotitalouksien maksettavaksi, voisi kotitalouksien vastuulla oleva taloyhtiölainakanta kasvaa. Toisaalta helpommin saatavilla oleva rahoitus voisi edistää pitkällä aikavälillä asuntojen tarjontaa, mikä olisi myös kotitalouksien eduksi.
Jos asetuksen mahdollistamia keinoja asuntomarkkinoiden ja rakentamisen heikon suhdannetilanteen helpottamiseksi käytettäisiin, voisi tämä johtaa uusien taloyhtiölainojen laina-aikojen pidentymiseen lähelle 35 vuotta, enintään 70 prosentin luototussuhteeseen ja kahteen lyhennysvapaaseen vuoteen. Verrattuna tilanteeseen ennen heinäkuussa 2023 voimaantulleita rajoituksia, ero ei ole kovin suuri. Valtaosa uusista lainoista oli tuolloin luototussuhteiltaan yli 60 prosenttia ja lyhennysvapaat olivat enimmäkseen yli vuoden pituisia. Uusista lainoista muutama prosentti oli yli 30 vuoden pituisia. Ehdotuksen mukaan asetukseen esitettyjä toimia käytettäisiin kuitenkin poikkeuksellisessa tilanteessa, eikä niistä tehtäisi uutta normaalitilaa, joka olisi paluu aikaan ennen heinäkuun 2023 rajoituksia.
Taloyhtiöiden ja kotitalouksien näkökulmasta suuremmat luotot voisivat merkitä suurempia riskejä. Kun ostettavaan asuntoon liittyy merkittävä yhtiölainaosuus, kotitalous on altis taloyhtiölainojen riskeille, joita ovat esimerkiksi korkojen nousu ja lyhennysvapaiden päättymisestä johtuva rahoitusvastikkeiden merkittävä kasvu. Merkittävät laiminlyönnit yhtiölainojen takaisinmaksuun liittyvissä rahoitusvastikkeissa voivat johtaa maksuvelvoitteiden kasvuun taloyhtiön muille osakkeenomistajille, sillä taloyhtiön on kerättävä yhtiölainojen poismaksuun tarvittavat maksusuoritukset osakkeenomistajilta, ellei taloyhtiö pysty kerryttämään varojaan yhtiön hallintaan otettujen asuntojen vuokraamisella tai tämä menettely viivästyy. Erityisen korkea tämä riski on, kun taloyhtiössä yhdistyvät korkeat yhtiölainaosuudet ja merkittävä omistuskeskittymä.
Taloyhtiöiden suuret velat aiheuttavat riskejä kotitalouksien velkaantumisen kasvamisesta ja asuntomarkkinoiden syklisyyden voimistumisesta. Tähän liittyvä havainnollistava kuvaajaHE 101/2022 vp, kuvio 12: Uudisasuntojen suurten taloyhtiölainojen riskit ja niiden keskinäissuhteet löytyy hallituksen esityksen 101/2022 vp sivulta 16.
Luotonantajien näkökulmasta ehdotetuilla muutoksilla ei olisi välttämättä merkittävää vaikutusta. Uusien taloyhtiölainakohteiden rahoittamisen liittyy merkittäviä riskejä etenkin silloin, kun uusien asuntojen kysyntä on vähäistä tai heikkenee odottamattomasti. Heikossa suhdannetilanteessa voi odottaa, että sääntelyn joustoja suurempi merkitys luotonantoon on senhetkisellä luottosuhdanteella ja odotuksilla sen kehityksestä. Finanssivalvonnan pankeille kesällä 2025 tekemässä kyselyssä kysyttiin myös kyseessä olevien ehdotusten vaikutuksista. Pankkien näkemyksen mukaan sääntelyn keventäminen suhdanteiden mukaan on periaatteessa kannatettavaa, mutta ehdotettujen toimien vaikutus luotonmyöntöön nähtiin vähäisenä ja toisaalta muutosten ajoittaminen voi olla haastavaa. Niillä voisi kuitenkin olla vaikutusta rakennusliikkeiden ja sijoittajatahojen kiinnostukseen aloittaa uusia kohteita ja ne voisivat edistää kohteiden myyntiä. (Finanssivalvonta 15.9.2025)Pankit ovat noudattaneet kotitalouksien velkaantuneisuutta koskevia rajoituksia ja suositusta lähes täysimääräisesti
Vaikutukset asuntokauppaan ja rakentamiseen
Uudet asetuksella säädettävät raja-arvot voivat helpottaa taloyhtiöiden lainan saatavuutta. Tämä voisi edistää etenkin pienimpien rakennusyhtiöiden valmiuksia aloittaa uudiskohteiden rakentaminen. Rakennusalalle on kuitenkin tyypillistä suhdanneherkkyys: uusien kohteiden aloitusmäärät kasvavat merkittävästi noususuhdanteessa ja laskevat huomattavasti laskusuhdanteessa. Rahoituksen parempi saatavuus edellyttääkin yleensä odotuksia kysynnän kasvusta.
Sääntelyn joustot voivat periaatteessa kannustaa rakennuttajia ottamaan enemmän lainaa tulevalle taloyhtiölle. Rakennusliikkeiden näkökulmasta suuri yhtiölainaosuus pienentää asuntorakentamiseen liittyviä rahoituksellisia riskejä yhtiölainojen kattaessa pääosin tuotannon rakennuskustannukset. Alun perin rakennusliikkeen ja pankin neuvottelema taloyhtiölaina siirtyy asuntoja myytäessä viimekätisesti taloyhtiön osakkeenomistajien vastuulle, jolloin riskit siirtyvät rakennusliikkeiltä kotitalouksille.
Suuremmat taloyhtiölainamäärät voivat laskea asunto-osakkeiden myyntihintaa, jos rakennusyhtiö päättää myydä kohteet yhtiövelkaisina. Tämä voi osaltaan edistää osaltaan asuntokauppaa. Eniten velkaantuneiden taloyhtiöiden houkuttelevuus mahdollisten ostajien silmissä kuitenkin vaihtelee huomattavasti.
Suuremmat lainamäärät voivat vaikuttaa myös siihen, että taloyhtiöitä rakennettaisiin enemmän niin kutsutuille valinnaisille tai ei-valinnaisille vuokratonteille. Tällöin tontin omistaa rakennusyhtiön sijaan yksityinen rahasto tai muu yhtiö, eikä rakennusyhtiön tarvitse käyttää taloyhtiölainaa tontin ostamiseen. Valinnaisen vuokratontin tapauksessa taloyhtiön osakkaat maksavat tontinvuokravastiketta tai vaihtoehtoisesti he voivat lunastaa tontin huoneistokohtaisen osan. Vuokratontteihin liittyy vastaavia riskejä esimerkiksi yhteisvastuusta kuin taloyhtiölainoihin.