2.2.2
Euroopan finanssivalvonta-asetusten muutokset
Yleiset
Euroopan valvontaviranomaisten toimivaltaa ja tehtäviä koskevaa 1 artiklaa on päivitetty soveltamisalaan kuuluvien EU-säädösten osalta sekä siten, että Euroopan valvontaviranomaisten nimenomaisena tehtävänä mainitaan valvontakäytäntöjen lähentämisen tehostaminen sisämarkkinoilla. Suhteellisuusperiaatteen roolia Euroopan valvontaviranomaisen toiminnassa on korostettu säätämällä erikseen siitä, että Euroopan valvontaviranomaisten on tehtäviään hoitaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään toimittava suhteellisuusperiaatteen sekä parempaa sääntelyä koskevan politiikan mukaisesti. Euroopan valvontaviranomaisten toimien olisi aina perustuttava Euroopan finanssivalvonta-asetuksessa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin ja pysyttävä näiden säädösten rajoissa tai kuuluttava Euroopan valvontaviranomaisten toimivallan piiriin. Euroopan valvontaviranomaiset perustavat myös komitean antamaan neuvoja siitä, miten toimissa ja toimenpiteissä otettaisiin huomioon alalla vallitsevat erot, jotka liittyvät riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen, liiketoimintamalleihin ja -käytäntöihin sekä finanssimarkkinoiden ja niiden toimijoiden kokoon.
Toimista pidättäytymistä koskevat kirjeet
Euroopan finanssivalvonta-asetuksiin on lisätty uusi 9 c artikla toimista pidättäytymistä koskevista kirjeistä (eng. no action letter). Artiklassa säädetään toimenpiteistä, joihin Euroopan valvontaviranomaisen on ryhdyttävä silloin, kun tietyn EU-säädöksen soveltaminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittäviä ongelmia. Näitä ongelmia voisi aiheutua siitä syystä, että säädökseen sisältyvät säännökset näyttäisivät olevan suoraan ristiriidassa toisen asiaan liittyvän säädöksen kanssa, säädöstä täydentävien tai täsmentävien alemman tasoisten säädösten puuttuminen aiheuttaisi perusteltuja epäilyjä säädöksen seurauksista taikka ohjeiden ja suositusten puuttuminen aiheuttaisi käytännön vaikeuksia säädöksen soveltamisessa. Jos Euroopan valvontaviranomainen katsoo, että säädös aiheuttaa merkittäviä poikkeuksellisia ongelmia markkinoiden luottamukselle, kuluttajien, asiakkaiden tai sijoittajien suojalle, finanssi- ja hyödykemarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja eheydelle taikka finanssijärjestelmän vakaudelle, Euroopan valvontaviranomainen lähettää toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle kirjallisen selvityksen näistä ongelmista ja antaa tarvittaessa komissiolle lausunnon tarpeellisista toimista ja asian kiireellisyydestä.
Ohjeet, suositukset ja lausunnot
Euroopan finanssivalvonta-asetusten 16 artiklaa ohjeista ja suosituksista on muutettu korostamalla Euroopan valvontaviranomaisten antamien ohjeiden ja suositusten valmistelussa avoimien julkisten kuulemisten sekä ohjeisiin ja suosituksiin liittyen kustannusten ja hyötyjen analysoinnin merkitystä. Näiden kuulemisten ja analyysien olisi oltava oikeassa suhteessa ohjeiden tai suositusten laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Lisäksi Euroopan valvontaviranomaiset pyytävät tarvittaessa 37 artiklassa tarkoitetulta alan osallisryhmältä neuvoja. Jos Euroopan valvontaviranomaiset eivät järjestä avointa julkista kuulemista tai pyydä osallisryhmältä neuvoa, niiden on esitettävä tälle perustelut. Ohjeissa ja suosituksissa ei saa pelkästään viitata lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten osiin tai esittää niitä uudelleen ja ennen uuden ohjeen tai suosituksen antamista on tarkasteltava käytössä olevia ohjeita ja suosituksia päällekkäisyyksien välttämiseksi.
Euroopan finanssivalvonta-asetuksiin on myös lisätty uusi 16 a artiklan Euroopan valvontaviranomaisten oikeudesta antaa lausuntoja vastuualueisiinsa kuuluvista kysymyksistä.
Kysymykset ja vastaukset
Euroopan valvontaviranomaisten julkaisemat kysymykset ja vastaukset (eng. questions and answers, Q&A) ovat olleet tärkeä valvonnan lähentämiskeino, jolla on edistetty yhteisten käytäntöjen noudattamista antamalla ohjeita Euroopan valvontaviranomaisten toimivallan piiriin kuuluvien säädösten soveltamisesta. Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuspaketissa Euroopan finanssivalvonta-asetuksiin on lisätty nimenomaiset säännökset näiden kysymysten ja vastausten oikeudellisesta asemasta sekä vastausten antamiseen sovellettavasta menettelystä. Uuden 16 b artiklan mukaan luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, toimivaltaiset viranomaiset sekä unionin toimielimet ja elimet voivat esittää Euroopan valvontaviranomaisille kysymyksiä Euroopan finanssivalvonta-asetusten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten ja niihin liittyvien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten sekä niiden nojalla hyväksyttyjen ohjeiden ja suositusten käytännön soveltamista tai täytäntöönpanoa varten. Euroopan valvontaviranomaisten antamat vastaukset näihin kysymyksiin eivät kuitenkaan ole sitovia. Kysymyksiä voi esittää millä tahansa unionin kielellä ja vastaukset on asetettava saataville ainakin sillä kielellä, jolla kysymys on esitetty. Lisäksi Euroopan valvontaviranomaisten tulee jatkossa välittää komissiolle sellaiset kysymykset, jotka edellyttävät unionin oikeuden tulkintaa. Euroopan valvontaviranomaiset ylläpitävät verkkosivuillaan verkkopohjaista välinettä kysymysten esittämistä sekä kysymysten ja vastausten julkaisua varten.
Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvät Euroopan pankkiviranomaisen tehtävät
Koska rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeillä on todennäköisimmin järjestelmävaikutusta pankkisektorilla, Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä EBA:lle siirretään unionin tasolla johtava koordinointi- ja seurantatehtävä, jotta voidaan estää rahoitusjärjestelmän käyttäminen väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyviin tarkoituksiin. EBA:lle annetaan valtuudet toimia myös EIOPA- ja ESMA-asetusten soveltamisalalla siinä määrin kuin tällaiset valtuudet liittyvät rahanpesun tai terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjumiseen ja silloin, kun on kyse näiden asetusten soveltamisalaan kuuluvista finanssialan toimijoista ja niitä valvovista toimivaltaisista viranomaisista. EBA koordinoi toimintaansa tiiviisti EU:n rahanpesun selvittelykeskusten kanssa.
EBA:n toimenpiteisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi kuuluu EBA-asetuksen uuden 9 a artiklan mukaan muun muassa tietojen kerääminen toimivaltaisilta viranomaisilta niistä heikkouksista, jotka on havaittu toimilupien myöntämisen tai jatkuvan valvonnan yhteydessä finanssialan toimijoiden prosesseissa ja menettelyissä sekä toimivaltaisten viranomaisten toteuttamissa toimenpiteissä. EBA perustaa kerätyistä tiedoista keskustietokannan ja edistää viranomaisten välistä yhteistyötä varmistamalla, että merkityksellisiä tietoja välitetään asianmukaisesti. EBA voi myös tarvittaessa toimittaa jäsenvaltioiden kansallisille oikeusviranomaisille ja Euroopan syyttäjänvirastolle hallussaan olevia todisteita.
EBA:n toimenpiteisiin kuuluu toimintansa tiivis koordinointi ja tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten, Euroopan keskuspankin (EKP) ja EU:n rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Lisäksi EBA laatii yhteisiä ohjeita ja standardeja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemiseksi finanssialalla, avustaa toimivaltaisia viranomaisia niiden pyynnöstä sekä seuraa markkinakehitystä ja arvioi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä haavoittuvuuksia ja riskejä finanssialalla.
EBA suorittaa yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa riskinarviointeja arvioidakseen, millaiset strategiat, valmiudet ja resurssit toimivaltaisilla viranomaisilla on käsitellä ylikansallisessa riskiarviossa unionin tasolla määritettyjä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä suurimpia kehittymässä olevia riskejä. Jos on viitteitä siitä, että finanssialan toimijat ovat rikkoneet rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849, jäljempänä rahanpesudirektiivi, säädettyjä vaatimuksia ja nämä tapaukset ulottuvat rajojen yli ja kolmansiin maihin, EBA:lla on johtava tehtävä unionissa toimivien toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kolmansissa maissa toimivien asianomaisten viranomaisten välisen yhteistyön helpottamisessa.
EBA perustaa myös rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen pysyvän sisäisen komitean koordinoimaan toimenpiteitä, joilla estetään ja torjutaan rahoitusjärjestelmien käyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, ja valmistelemaan luonnokset päätöksiksi, jotka EBA tekee. Tämä komitea koostuu kaikkien jäsenvaltioiden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevan lainsäädännön noudattamisesta vastaavien viranomaisten ja elinten sekä Euroopan valvontaviranomaisten korkean tason edustajista. Lisäksi komissio, ESRB ja EKP:n valvontaelin nimittävät kukin korkean tason edustajan osallistumaan komitean kokouksiin tarkkailijana.
EBA-asetukseen on lisätty myös uusi 9 b artikla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvistä tutkintapyynnöistä. Asioissa, jotka koskevat rahoitusjärjestelmän käytön estämistä ja torjumista rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, EBA voi, jos sillä on viitteitä olennaisista rikkomisista, pyytää toimivaltaista viranomaista tutkimaan finanssialan toimijan tekemät mahdolliset unionin oikeuden rikkomiset ja sellaisen kansallisten lainsäädännön rikkomiset, jolla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä tai joissa käytetään jäsenvaltioille myönnettyjä vaihtoehtoja. Lisäksi EBA voi pyytää toimivaltaista viranomaista harkitsemaan seuraamusten määräämistä. Toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava sille esitettyjä pyyntöjä ja ilmoitettava EBA:lle toteuttamistaan toimista.
Unionin oikeuden rikkomista koskevaa 17 artiklaa on lisäksi täydennetty siten, että EBA voi vaatia toimivaltaista viranomaista noudattamaan kyseisen artiklan 4 kohdassa tarkoitettua komission virallista lausuntoa asioissa, jotka koskevat rahoitusjärjestelmän käytön estämistä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, vaikka kyse ei olisikaan finanssialan toimijoihin suoraan sovellettavista säädöksistä. Jos toimivaltainen viranomainen ei tällöin noudata kyseistä vaatimusta, EBA voi kohdistaa päätöksen suoraan finanssialan toimijaan. Tätä varten EBA soveltaa kaikkea asiaa koskevaa unionin oikeutta ja direktiivin täytäntöönpanevaa kansallista lainsäädäntöä, myös mahdolliset jäsenvaltio-optiot mukaan lukien. Vastaavalla tavalla myös toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista koskevaan 19 artiklaan on lisätty säännökset siitä, että EBA voi lopulta tehdä finanssialan toimijalle osoitetun yksittäisen päätöksen, vaikka säädökset eivät olisi suoraan sovellettavia.
Yhteinen valvontakulttuuri
Yhteistä valvontakulttuuria koskevaa 29 artiklaa on muutettu siten, että jatkossa EBA:n lisäksi myös EIOPA:a ja ESMA:a koskevat säännökset unionin valvontakäsikirjan luomisesta. Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi myös EIOPA ja ESMA laativat ja pitävät ajan tasalla unionin finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden toimijoiden valvontaa koskevan unionin valvontakäsikirjan, joka ottaa asianmukaisesti huomioon riskien luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden, finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden toimijoiden liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä koon. Unionin valvontakäsikirjassa esitetään parhaat käytännöt ja täsmennetään korkealaatuiset menetelmät ja prosessit.
Lisäksi EBA:n tehtäväksi on säädetty unionin finanssilaitosten kriisinratkaisua koskevan kriisinratkaisukäsikirjan laatiminen.
Unionin strategiset valvonnan painopisteet
Euroopan valvontaviranomaisille on säädetty 29 a artiklassa uusi valtuus määritellä säännöllisesti vähintään joka kolmas vuosi enintään kaksi unionin laajuisesti merkittävää painopistettä, jotka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon omia työohjelmia laatiessaan. Kunkin Euroopan valvontaviranomaisen on keskusteltava toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvista toimista seuraavana vuonna ja tehtävä tätä koskevat päätelmät. Unionin laajuiset merkittävät painopisteet eivät kuitenkaan saa estää kansallisia toimivaltaisia viranomaisia soveltamasta kansallisia parhaita käytäntöjään ja toimimasta muiden kansallisten painopisteidensä ja kehityssuuntaustensa mukaisesti. Unionin laajuisissa valvonnan painopisteissä olisi otettava huomioon myös kansalliset erityispiirteet.
Vertaisarvioinnit
Euroopan finanssivalvonta-asetusten 30 artiklan mukaista toimivaltaisten viranomaisten toimien vertaisarviointeja on uudistettu säätämällä tätä tehtävää varten perustettavasta vertaisarviointikomiteasta sekä vertaisarvioinnin tulosten seurannasta. Euroopan valvontaviranomaiset perustavat vertaisarviointien suorittamiseksi tilapäisiä vertaisarviointikomiteoita, jotka koostuvat Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstöstä ja toimivaltaisten viranomaisten jäsenistä. Vertaisarviointikomiteoiden puheenjohtajana toimii Euroopan valvontaviranomaisen henkilöstön jäsen.
Euroopan valvontaviranomainen laatii vertaisarvioinnin tuloksista vertaisarviointikertomuksen, jonka vertaisarviointikomitea valmistelee ja hallintoneuvosto hyväksyy. Kertomuksessa on kerrottava jatkotoimista, joiden katsotaan vertaisarvioinnin tuloksena olevan asianmukaisia, oikeasuhteisia ja tarpeellisia. Toimivaltaisten viranomaisten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan annettuja ohjeita ja suosituksia. Kahden vuoden kuluttua vertaisarviointikertomuksen julkaisemisesta Euroopan valvontaviranomainen laati seurantakertomuksen, jossa arvioidaan vertaisarvioinnin kohteena olevien toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien riittävyyttä ja vaikuttavuutta. Euroopan valvontaviranomainen julkaisee vertaisarvioinnin ja seurantakertomuksen perustellut päähavainnot. Jos Euroopan valvontaviranomaisen perustellut päähavainnot poikkeavat vertaisarviointikomitean määrittämistä, Euroopan valvontaviranomainen toimittaa vertaisarviointikomitean havainnot luottamuksellisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Kansainväliset suhteet
Euroopan finanssivalvonta-asetusten 33 artiklassa säädettyä komission vastaavuuspäätösten valvontajärjestelmää on lujitettu sen varmistamiseksi, että kolmannen maan vastaavuuden arviointi olisi läpinäkyvämpää, ennakoitavampaa ja johdonmukaisempaa. Kunkin Euroopan valvontaviranomaisen on jatkossa seurattava sääntelyn ja valvonnan kehitystä sekä täytäntöönpanokäytäntöjä ja markkinakehitystä niissä kolmansissa maissa, joiden osalta komissio on tehnyt vastaavuutta koskevat päätökset. Lisäksi Euroopan valvontaviranomaisen on tarkistettava, täyttyvätkö vastaavuuspäätöksen perustana olevat edellytykset edelleen. Euroopan valvontaviranomaisen on toimitettava seurantatoimistaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle sekä toisille Euroopan valvontaviranomaisille luottamuksellinen raportti. Lisäksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle on ilmoitettava ilman aiheetonta viivästystä sellaisista kolmansia maiden sääntely- ja valvontakäytäntöjen muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa finanssivakauteen, markkinoiden eheyteen, sijoittajansuojaan tai sisämarkkinoiden toimintaan.
Organisaatio ja päätöksenteko
Euroopan valvontaviranomaista edustaa puheenjohtaja, joka on kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö. Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston työn valmistelusta ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia sekä vastaa johtokunnan esityslistan laatimisesta johtokunnan hyväksyttäväksi ja johtaa johtokunnan kokouksia. Puheenjohtajan asemaa on muutettu hallintoneuvostossa siten, että puheenjohtajasta on tehty äänivaltainen jäsen, mutta puheenjohtaja ei saa äänestää 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisista päätöksistä. Puheenjohtajan valintaprosessia on uudistettu siten, että hallintoneuvosto ei enää nimitä puheenjohtajaa, vaan hallintoneuvosto laatii komission avustama luettelon pätevistä hakijoista puheenjohtajan tehtävään, mutta päätöksen puheenjohtajan nimittämisestä tekee jatkossa neuvosto Euroopan parlamentin vahvistuksen jälkeen. Jos puheenjohtaja ei enää täytä 49 artiklassa esitettyjä edellytyksiä tai jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta, jonka Euroopan parlamentti on hyväksynyt, tehdä päätöksen puheenjohtajan erottamiseksi tehtävästään.
Päätöksenteon osalta Euroopan finanssivalvonta-asetuksen 44 artiklaa on uudistettu siten, että unionin oikeuden rikkomista koskevan 17 artiklan, kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista koskevan 19 artiklan sekä toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia koskevan 30 artiklan mukaisten päätösten osalta hallintoneuvostossa otetaan käyttöön kirjallinen menettely. Hallintoneuvosto äänestää ehdotetuista päätöksistä käyttäen kirjallista menettelyä, jossa hallintoneuvoston äänivaltaisilla jäsenillä on kahdeksan työpäivää aikaa äänestää. Ehdotettu päätös katsotaan hyväksytyksi, ellei hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten yksinkertainen enemmistö vastusta sitä. Jos kolme äänivaltaista hallintoneuvoston jäsentä vastustaa kirjallista menettelyä, hallintoneuvosto keskustelee ja päättää päätösehdotuksesta hallintoneuvoston normaalia päätöksentekomenettelyä noudattaen.
Päätöksenteon riippumattomuuden varmistamiseksi hallintoneuvoston kokouksiin osallistuvien hallintoneuvoston jäsenten, puheenjohtajan sekä äänioikeudettomien edustajien ja tarkkailijoiden on ilmoitettava ennen kokousta sellaisista etunäkökohdista, joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan esityslistalla olevien asioiden suhteen, ja pidättäydyttävä osallistumasta kyseisiä kohtia koskevaan keskusteluun ja äänestykseen. Hallintoneuvosto vahvistaa työjärjestyksessään käytännönjärjestelyt eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa varten (Euroopan finanssivalvonta-asetusten 42 artikla).
Koordinointiryhmät
Euroopan valvontaviranomaiset voivat uuden 45 b artiklan nojalla perustaa omasta aloitteestaan tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä koordinointiryhmiä käsittelemään määriteltyjä aiheita, joiden osalta koordinointi voi olla tarpeen. Kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on osallistuttava koordinointiryhmiin ja annettava koordinointiryhmille tarvittavat tiedot, jotta nämä voivat hoitaa koordinointitehtävänsä toimeksiantonsa mukaisesti. Ryhmien puheenjohtajana toimii yksi Euroopan valvontaviranomaisen johtokunnan jäsenistä. Kukin koordinointiryhmästä vastuussa oleva johtokunnan jäsen antaa vuosittain hallintoneuvostolle kertomuksen keskustelujen tärkeimmistä kohdista ja havainnoista ja tarvittaessa ehdottaa sääntelyä koskevia jatkotoimia tai vertaisarviointia kyseisellä alalla. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava Euroopan valvontaviranomaiselle, miten ne ovat ottaneet koordinointiryhmien työn huomioon toiminnassaan.
Rahoitus
Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuspaketissa Euroopan valvontaviranomaisten rahoitusmalliin ei tehty merkittäviä muutoksia. Euroopan valvontaviranomaisten rahoitus muodostuu edelleen Euroopan finanssivalvonta-asetusten 62 artiklan mukaan kolmesta osasta: kansallisten finanssivalvontaviranomaisten pakollisista maksuosuuksista, Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) otetusta unionin avustuksesta sekä Euroopan valvontaviranomaisille asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa suoritettavista maksuista. Euroopan valvontaviranomaisten rahoituksesta 40 prosenttia on ollut peräisin unionin varoista ja 60 prosenttia kansallisten finanssivalvontaviranomaisten maksuosuuksista, jotka suoritetaan siirtomääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrätyn äänten painotusten mukaisesti. Euroopan finanssivalvonta-asetusten 62 artiklan 1 kohtaan lisättiin kuitenkin Euroopan valvontaviranomaisille mahdollisuus saada tuloja jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden mahdollisista vapaaehtoisista rahoitusosuuksista (d alakohta) sekä julkaisuista, koulutuksesta ja muista Euroopan valvontaviranomaisen tarjoamista palveluista, joista yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt, kannettavaksi sovituista maksuista (e alakohta). Jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden mahdollisia vapaaehtoisia rahoitusosuuksia ei kuitenkaan hyväksytä, jos niiden hyväksyminen asettaisi Euroopan valvontaviranomaisen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kyseenalaiseksi.
2.2.3
MiFIR-asetuksen muutokset
Rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/65/EU (jäljempänä MiFID II -direktiivi) luotiin raportointipalvelujen tarjoajia koskeva sääntelykehys. MiFID II direktiivissä edellytetään, että sijoituspalveluyrityksen toteuttamia kauppoja koskevia tietoja tämän puolesta julkistavalla toimijalla on toimilupa hyväksytyn julkistamisjärjestelyn (eng. approved publication arrangement, APA) muodossa. Lisäksi konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajan (eng. consolidated tape provider, CTP) edellytetään keräävän oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ja muita kuin oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevia konsolidoituja kauppatietoja unionissa MiFID II -direktiivin mukaisesti. Samalla myös virallistettiin liiketoimista ilmoittamisessa käytettävät kanavat edellyttämällä, että sijoituspalveluyrityksen puolesta toimivaltaiselle viranomaiselle raportoitavalla kolmannella osapuolella on toimilupa hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän (eng. approved reporting mechanism, ARM) muodossa.
Kaupankäyntitietojen sekä niiden käsittelyn ja tarjoamisen laadulla on suuri merkitys rahoitusmarkkinoiden avoimuudelle. Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä on tästä syystä katsottu perustelluksi siirtää raportointipalvelujen tarjoajien toimilupien myöntämiseen ja valvontaan liittyvät tehtävät sekä eräät tietojenkeruuvaltuudet kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta ESMA:lle. Tällä muutoksella pyritään huomioimaan kaupankäyntitietojen rajat ylittävä ulottuvuus, toimivallan keskittämisen hyödyt sekä valvontakäytäntöjen mahdollisten eroavaisuuksien haitallinen vaikutus kaupankäyntitietojen laatuun ja raportointipalvelujen tarjoajien tehtäviin. Näiden uusien tehtävien on myös katsottu tukevan ESMA:a sen muissa tehtävissä, joita se jo hoitaa MiFIR-asetuksen mukaisesti, kuten markkinoiden valvonnassa sekä väliaikaisiin interventiotoimiin ja positionhallintaan liittyvien valtuuksien käytössä. (ESFS-direktiivin johdanto-osan 2 perustelukappale.)
MiFIR-asetuksen uuden 27 b artiklan 1 kohdan mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn, konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajan tai hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän toiminta säännöllisenä ammatti- tai liiketoimintana edellyttää pääsääntöisesti ESMA:n ennakolta antamaa toimilupaa. MiFIR-asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa ja 27 b artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään kuitenkin raportointipalvelujen tarjoajien toimiluvan myöntämistä ja valvontaa koskevasta poikkeuksesta. Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet määrittää ne hyväksytyt ilmoitusjärjestelmät ja hyväksytyt julkistamisjärjestelyt, joille niiden sisämarkkinoiden kannalta vähäisestä merkityksestä johtuen toimiluvan myöntää ja joiden valvonnasta vastaa MiFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määritelty jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Komissio ottaa tässä huomioon sen, missä määrin palveluja tarjotaan vain yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneille sijoituspalveluyrityksille, millainen on kauppoja koskevien ilmoitusten ja liiketoimien määrä sekä kuuluuko hyväksytty ilmoitusjärjestelmä tai hyväksytty julkistamisjärjestely rajojen yli toimivien finanssimarkkinoiden toimijoiden ryhmään. Kuitenkin jos ESMA valvoo yhteisöä sellaisten palvelujen osalta, joita se tarjoaa raportointipalvelun tarjoajana, mitään sen toimintaa hyväksyttynä ilmoitusjärjestelmänä tai hyväksyttynä julkistamisjärjestelynä ei jätetä ESMA:n valvonnan ulkopuolelle.
Toimiluvan myöntämistä ja valvontaa koskevien valtuuksien johdonmukainen siirtäminen EU-tasolle on edellyttänyt, että raportointipalvelujen tarjoajien toimintaa koskeviin vaatimuksiin sekä raportointipalvelujen tarjoajia koskeviin toimivaltaisten viranomaisten toimivaltuuksiin liittyvät asiaankuuluvat MiFID II -direktiivin säännökset kumotaan ja kyseiset säännökset lisätään MiFIR-asetuksen uuteen raportointipalveluja koskevaan IV a osastoon. Samoin MiFIR-asetukseen on lisätty uusi VI a osasto ESMA:n valtuuksista ja toimivallasta, jossa säädetään suoraan valvontaan liittyvistä välttämättömistä Euroopan valvontaviranomaisen valtuuksien käytöstä ja valvontatoimenpiteistä, tietojenvaihdosta, yleisistä tutkimuksista ja paikalla tehtävistä tarkistuksista sekä toimilupa- ja valvontamaksuista ja tehtävien siirtämisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Lisäksi kyseisessä osastossa säädetään raportointipalvelujen tarjoajiin sovellettavista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä sekä näiden määräämistä koskevista menettelysäännöksistä ja muutoksenhausta.
Raportointipalvelujen tarjoajia koskevat valtuudet ja tehtävät siirtyvät ESMA:lle 1.1.2022. Sellaista toimilupahakemusta, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet ennen 1.10.2021, ei kuitenkaan siirretä ESMA:lle, vaan asianomainen toimivaltainen viranomainen tekee asiaa koskevan päätöksen.
Raportointipalvelujen tarjoajien toimiluvan myöntämisen ja valvonnan lisäksi MiFIR-asetusta on muutettu siten, että jatkossa ESMA voi suoraan 22 artiklan nojalla vaatia tietoja kauppapaikoilta, hyväksytyiltä julkistamisjärjestelyiltä ja konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajilta kauppaa edeltävien ja kaupan jälkeisten avoimuusvaatimusten ja kaupankäyntivelvollisuuksien määrittämiseksi. Lisäksi 27 artiklassa tarkoitetut rahoitusvälineitä koskevat viitetiedot on jatkossa toimitettava kansallisen toimivaltaisen viranomaisen sijaan ESMA:lle.
MiFIR-asetusta on muutettu myös siten, että komissiolle siirretään valta täydentää asetusta hyväksymällä:
- delegoituja säädöksiä, joissa määritetään 27 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut edellytykset ja se, missä olosuhteissa mainitussa alakohdassa tarkoitettua keskeyttämistä lakataan soveltamasta (27 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta);
- tekniset sääntelystandardit ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuuden arvioinnista ottaen huomioon heidän eri asemansa ja tehtävänsä sekä tarpeen välttää eturistiriitoja ylimmän hallintoelimen jäsenten ja hyväksytyn julkistamisjärjestelyn, konsolidoitujen kauppatietojen tarjoajan tai hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän käyttäjien välillä (27 f artiklan 5 kohta);
- delegoidun säädöksen määrittääkseen tarkemmin sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevan valtuuden käyttöä koskevat menettelysäännöt, mukaan luettuina puolustautumisoikeuksia koskevat säännökset, ajalliset säännökset, sakkojen tai uhkasakkojen perimistä koskevat säännökset sekä seuraamusten määräämisen ja täytäntöönpanon vanhentumisaikoja koskevat säännökset (38 k artiklan 10 kohta); ja
- delegoidun säädöksen, jolla se määrittelee tarkemmin maksujen lajin, maksujen kohteet, maksujen määrän ja maksutavan (38 n artiklan 3 kohta).
2.2.4
Vertailuarvoasetuksen muutokset
Vertailuarvoasetuksessa säädetään vertailuarvoja koskevasta yhteisestä sääntelykehyksestä, jolla varmistetaan rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina käytettävien tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamiseen käytettävien indeksien tarkkuus ja koskemattomuus unionissa. Vertailuarvoasetusta sovelletaan vertailuarvojen tarjontaan, vertailuarvojen syöttötietojen toimittamiseen ja vertailuarvojen käyttöön unionissa.
Kriittisiä vertailuarvoja käyttäviä rahoitustuotteita on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa ja sen vuoksi kyseiset vertailuarvot ovat tärkeitä finanssimarkkinoiden toiminnan ja vakauden kannalta. Kriittisen vertailuarvon valvonnassa on pidetty tärkeänä sitä, että siinä otettaisiin kokonaisvaltaisesti huomioon mahdolliset vaikutukset koko unionin alueella eikä pelkästään siinä jäsenvaltiossa, jossa kriittisen vertailuarvon hallinnoija sijaitsee, tai siinä jäsenvaltiossa, jossa sen tietolähteet sijaitsevat. Tämän johdosta Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä vertailuarvoasetusta on muutettu siirtämällä tiettyjen kriittisten vertailuarvojen valvonta unionin alueella ESMA:lle. Päällekkäisten tehtävien välttämiseksi ESMA valvoo kriittisten vertailuarvojen hallinnoijia myös niiden hallinnoimien muiden kuin kriittisten vertailuarvojen osalta (ESFS-asetuksen johdanto-osan perustelukappale 53).
Vertailuarvoasetuksen 40 artiklaa toimivaltaisista viranomaisista on muutettu siten, että ESMA on toimivaltainen viranomainen 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen kriittisten vertailuarvojen hallinnoijille. Nämä kriittiset vertailuarvot joko täyttävät a alakohdassa asetetun 500 miljardin euron määrällisen raja-arvon tai niitä pidetään kriittisinä, koska vertailuarvolla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän markkinaperusteisia korvaavia vertailuarvoja ja sen olemassaolo ja tarkkuus ovat merkityksellisiä markkinoiden eheyden, rahoitusvakauden, kuluttajien, reaalitalouden tai kotitalouksien ja yritysten rahoituksen kannalta yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Sen sijaan, jos kyse on saman artiklan b alakohdassa tarkoitetusta kriittisestä vertailuarvosta, joka perustuu sellaisten tietolähteiden toimittamiin tietoihin, joiden enemmistö sijaitsee yhdessä jäsenvaltiossa, ja kyseinen jäsenvaltio on tunnustanut vertailuarvon kriittiseksi artiklan 2, 3, 4 ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, kansallinen toimivaltainen viranomainen säilyy edelleen toimivaltaisena.
Tiettyjen kriittisten vertailuarvojen hallinnoijien valvonnan lisäksi ESMA on jatkossa toimivaltainen myös 32 artiklassa tarkoitetun kolmannen maan vertailuarvojen hallinnoijien tunnustamisen suhteen.
Valvontavaltuuksien siirtämisen johdosta vertailuarvoasetuksen VI osastoon on lisätty uusi 4 luku, jossa säädetään suoraan valvontaan liittyvistä välttämättömistä Euroopan valvontaviranomaisen valtuuksien käytöstä ja valvontatoimenpiteistä, tietojenvaihdosta, yleisistä tutkimuksista ja paikalla tehtävistä tarkistuksista sekä toimilupa- ja valvontamaksuista ja tehtävien siirtämisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Lisäksi kyseisessä luvussa säädetään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä sekä näiden määräämistä koskevista menettelysäännöksistä ja muutoksenhausta.
Kaikki viitearvoasetuksen 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille annetut valtuudet ja tehtävät, jotka liittyvät 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hallinnoijia koskevaan valvonta- ja täytäntöönpanotoimintaan, on lakkautettava 1 päivänä tammikuuta 2022. Samana päivänä kyseiset valtuudet ja tehtävät siirtyvät ESMA:lle. Sellaisia 20 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja kriittisen vertailuarvon hallinnoijien toimilupahakemuksia ja 32 artiklan mukaisia tunnustusta koskevia hakemuksia, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet ennen 1.10.2021 ei kuitenkaan siirretä ESMA:lle, vaan asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset tekevät hyväksyntää tai tunnustusta koskevan päätöksen.
Vertailuarvoasetusta on muutettu myös siten, että komissiolle siirretään valta täydentää asetusta hyväksymällä:
- tekniset sääntelystandardit määritelläkseen vaatimukset, joilla varmistetaan, että 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut hallintojärjestelyt ovat riittävän vakaat (4 artiklan 9 kohta);
- tekniset sääntelystandardit määritelläkseen edellytykset, joilla varmistetaan 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menetelmät ovat kyseisen kohdan a-e alakohdan mukaiset (12 artiklan 4 kohta);
- tekniset sääntelystandardit määrittääkseen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien ja valvonnan ominaisuudet (14 artiklan 4 kohta);
- tekniset sääntelystandardit niiden perusteiden täsmentämiseksi, joihin 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun arvion on perustuttava (21 artiklan 5 kohta);
- tekniset sääntelystandardit niiden perusteiden määrittämiseksi, joilla toimivaltainen viranomainen voi vaatia muutoksia 26 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun vaatimustenmukaisuusvakuutukseen (26 artiklan 6 kohta);
Komissio voi myös antaa vertailuarvoasetuksen 49 artiklan mukaisen delegoidun säädöksen, jossa täsmennetään 30 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset, sekä delegoidun säädöksen, jossa täsmennetään artiklan 3kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset (30 artiklan 2a ja 3a kohta).