7.1
Laki eräiden Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista menettelyistä
1 §.Lain tarkoitus. Pykälän mukaan laissa säädettäisiin Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) toteuttamista edistävistä yhdenmukaistamistoimenpiteistä annetun Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiivin (EU) 2021/1187, jäljempänä direktiivi, mukaisista vaatimuksista liikenneinfrastruktuurin rakentamista, mukauttamista tai muuttamista koskevien hankkeiden edellyttämissä lupamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa hyväksymismenettelyissä. Laissa säädettävät vaatimukset koskevat erityisesti menettelyihin sovellettavaa määräaikaa. Lisäksi laissa säädettäisiin direktiivin mukaisen nimetyn viranomaisen tehtävistä sekä nimetyn viranomaisen ja muiden viranomaisten välisestä yhteistyöstä sekä jäsenvaltioiden rajat ylittäviin hankkeisiin liittyvistä julkisista hankinnoista.
2 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Direktiivin mukaisen sääntelyn soveltamisalaan ei tehtäisi kansallisia laajennuksia.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan soveltamisalaan kuuluvat liikenneinfrastruktuurin rakentamiseen, mukauttamiseen tai muuttamiseen liittyvät hankkeet, jotka koskevat direktiivin liitteessä tarkoitettuja TEN-T-verkon ydinverkon ennalta yksilöityjä osuuksia, ja TEN-T-verkon ydinverkkokäytäviä. Ydinverkkokäytäviä koskevat hankkeet kuuluisivat soveltamisalaan, jos niiden kokonaiskustannukset ylittävät 300 miljoonaa euroa. Momentti vastaisi direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdissa soveltamisalasta säädettyä. Joissain tapauksissa hankkeen kokonaiskustannusarvio ei alusta asti yllä 300 miljoonaan euroon, mutta kustannusarvio voi muuttua ja täsmentyä suunnittelun edetessä. Tällaisessa tapauksessa määräajan laskennan käynnistävän 6 §:n mukaisen ilmoituksen voisi tehdä myöhemmässä vaiheessa, vaikka jokin 2 momentissa mainituista menettelyistä olisi jo alkanut tai päättynyt. Koska ilmoituksen tekeminen on ratkaiseva määräajan laskennan alkamiselle, ei ennen ilmoitusta lain soveltamisalaan kuuluviin menettelyihin kulunutta aikaa huomioitaisi määräajan laskennassa.
Lisäksi 1 momentti sisältäisi tarpeellisilta osin direktiivin mukaisen hankkeen määritelmän. Laissa tarkoitetun hankkeen tulee koskea liikenneinfrastruktuurin määritellyn osuuden rakentamista, mukauttamista tai muuttamista. Hankkeeseen sisältyvien eri toimenpiteiden toteuttamisen tulisi koskea samaa määriteltyä infrastruktuurin osuutta, jota käsitellään esimerkiksi yhdessä rata- tai tiesuunnitelmassa. Jos siten laajempaa infrastruktuurin kehittämiskokonaisuutta toteutetaan jakamalla kokonaisuus osahankkeisiin, koskee tämä laki kutakin osahanketta erikseen. Lain määräaika koskisi yhteen suunnitelmaan sisältyvää kokonaisuutta, joka toteutetaan ja jota käsitellään hallinnollisissa menettelyissä yhtenä kokonaisuutena.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvista lupamenettelyistä ja muista hallinnollisista hyväksymismenettelyistä. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan lupapäätöksellä tarkoitetaan jäsenvaltion yhden tai useamman viranomaisen kansallisen oikeusjärjestelmän ja hallinto-oikeuden mukaisesti tekemää päätöstä tai samanaikaisten tai perättäisten päätösten sarjaa, jolla määritetään, saako hankkeen toteuttaja panna hankkeen täytäntöön asianomaisella maantieteellisellä alueella. Lupamenettelyllä tarkoitetaan direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan kaikkia menettelyjä, joita on noudatettava direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yksittäisten hankkeiden yhteydessä jäsenvaltion yhden tai useamman viranomaisen unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaatiman lupapäätöksen saamiseksi. Direktiivissä tarkoitettuun lupamenettelyyn eivät sisälly kaupunkisuunnittelu tai maankäytön suunnittelu, menettelyt, jotka liittyvät julkisten hankintasopimusten tekemiseen tai sellaiset strategisella tasolla toteutetut toimet, jotka eivät liity yksittäiseen hankkeeseen ja joita ovat esimerkiksi strateginen ympäristöarviointi, julkisen talouden talousarviosuunnittelu sekä kansalliset tai alueelliset liikennesuunnitelmat.
Lain soveltamisala olisi direktiivin mukainen, sillä se kattaisi kaikki liikenneinfrastruktuurin määritellyn osuuden rakentamista, mukauttamista ja muuttamista koskevat menettelyt, joita on noudatettava sen ratkaisemiseksi, saako hankkeen toteuttaja panna hankkeen täytäntöön asianomaisella maantieteellisellä alueella. Se, mitä lupia tai muita menettelyitä hanke edellyttää perustuisi jatkossakin 2 momentissa mainittuihin säädöksiin. Direktiivin lupamenettelyä koskevan määritelmän mukaisesti lain lupamenettelyä koskevan sääntelyn ulkopuolelle jäisivät muun muassa maankäytön suunnitteluun ja muuhun hankkeiden varhaisemman vaiheen suunnitteluun, strategisella tason toimenpiteisiin ja kansallisen tai alueellisen tason suunnitelmiin liittyvät menettelyt.
Momentin 1 kohdan mukaan lakia sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisiin menettelyihin, jotka koskevat lain 20 §:ssä tarkoitettua arviointiselostuksesta kuulemista, lain 23 §:ssä tarkoitettua perusteltua päätelmää sekä 27 §:ssä tarkoitettua perustellun päätelmän ajantasaisuutta. Perustellun päätelmän ajantasaistaminen tapahtuu tilanteessa, jossa hanke on lupavaiheeseen mennessä muuttunut niin paljon, että aiemmin tehty YVA ei lupavaiheessa ole enää ajan tasalla. Tällöin ympäristövaikutusten arviointia täytyy tarvittaessa täydentää. YVA-menettelyn yhteysviranomaisena toimii YVA-lain 10 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Momentin 2 kohdan mukaan lakia sovelletaan liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 21 §:n mukaisen tiesuunnitelman hyväksymismenettelyyn. Tiesuunnitelman hyväksyy mainitun lain 99 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto. Virasto voi erityisistä syistä siirtää suunnitelman liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi.
Momentin 3 kohdan mukaan lakia sovelletaan ratalain 14 §:n mukaisen ratasuunnitelman hyväksymismenettelyyn. Mainitun lain 28 §:n mukaan rautatien rakentamista koskevat ratasuunnitelmat hyväksyy yleensä Liikenne- ja viestintävirasto. Liikenne- ja viestintävirasto voi erityisistä syistä siirtää suunnitelman liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi.
Momentin 4 kohdan mukaan lakia sovelletaan ilmailulain 79 §:n mukaiseen rakentamislupamenettelyyn. Rakentamisluvan myöntää Liikenne- ja viestintävirasto. Valtioneuvosto voi yksittäistapauksessa pidättää rakentamislupaa koskevan asian ratkaistavakseen.
Momentin 5 kohdan mukaan lakia sovelletaan ympäristönsuojelulain 27 §:n mukaiseen ympäristölupamenettelyyn. Ympäristölupaa haetaan joko kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta tai aluehallintovirastolta, joka on valtion ympäristölupaviranomainen mainitun lain 21 §:n 3 momentin mukaan. Toimivaltaisesta lupaviranomaisesta säädetään lain 34 §:ssä ja ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksen 1 luvussa. Asetuksen 1 §:n 2 momentin 12 kohdan mukaan aluehallintovirasto käsittelee liikennettä koskevan ympäristöluvan, kun kyse on pääosin kauppamerenkulun käyttöön tarkoitettu ja kantavuudeltaan yli 1 350 tonnin aluksille soveltuva satama tai lastaus- taikka purkulaituri, lentopaikka, joka on lentoasema tai kemikaaliratapiha tai terminaali, jossa siirretään terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon taikka varastosta kuljetusvälineeseen, ei kuitenkaan kappaletavaran siirtäminen. Jos sama hankekokonaisuus edellyttää sekä vesilain mukaisen luvan, että ympäristöluvan, käsitellään lupahakemukset ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisesti yhteiskäsittelyssä (vesilaki 11 luku 12 § ja ympäristönsuojelulaki 47 §). Tällöin lupaviranomaisena toimii aluehallintovirasto.
Momentin 6 kohdan mukaan lakia sovelletaan vesilain mukaiseen lupamenettelyyn. Tällä viitataan vesilain mukaisista asiaryhmistä 3 luvun 2 ja 3 §:n mukaisiin vesitaloushankkeiden lupamenettelyihin, 10 luvun 2 §:n mukaiseen yleiseksi kuluväyläksi määräämistä koskevaan menettelyyn ja 2 luvun 11 §:n mukaiseen poikkeusmenettelyyn vesiluontotyyppien suojelusta sekä 2 luvun 12–14 §:n ja 10 luvun 7 §:n mukaisiin käyttöoikeuden myöntämistä koskeviin menettelyihin. Aluehallintovirasto toimii vesilain mukaisena lupaviranomaisena.
Momentin 7 kohdan mukaan lakia sovelletaan luonnonsuojelulain 31 §:n mukaiseen luontotyypin muuttamiskiellosta poikkeamiseen sekä 48 §:n 2 momentin ja 49 §:n 3 ja 4 momentin kasvi- ja eläinlajien rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen mukaisiin poikkeusmenettelyihin. Toimivaltainen viranomainen näiden poikkeuslupien myöntämiseen on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin luonnonsuojelulain mukaiset poikkeusmenettelyt, jotka koskevat luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvia alueita, yksityisiä luonnonsuojelualueita, luonnonmuistomerkkejä ja maisema-alueita. Hankkeita suunniteltaessa on pyrittävä siihen, ettei hankkeeseen sisälly luonnonsuojelulaissa mainittuja suojelukohteita.
Momentin 8 kohdan mukaan lakia sovellettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista koskeviin lupamenettelyihin. Direktiivin mukaan maankäytön suunnittelu ei kuulu tarkoitettuun lupamenettelyyn. Lakia sovellettaisiin lain 125 §:n mukaiseen rakennuslupamenettelyyn, 126 §:n mukaiseen toimenpidelupamenettelyyn, 127 §:n mukaiseen purkamislupamenettelyyn ja 128 §:n mukaiseen maisematyölupamenettelyyn. Rakennusluvan, toimenpideluvan, purkamisluvan ja maisematyöluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rata- ja tiehankkeissa ei tarvita toimenpide-, maisema- tai purkamislupaa silloin, kun jonkun edellä mainitun lupatyypin soveltamisalaan kuuluva toimenpide perustuu hyväksyttyyn rata- tai tiesuunnitelmaan.
Momentin 9 kohdan mukaan lakia sovellettaisiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 5 §:n mukaiseen lunastuslupamenettelyyn. Lunastuslupa voi olla olennainen osa direktiivissä tarkoitettua lupapäätöstä eli sitä, saako hankkeen toteuttaa tietyllä maantieteellisellä alueella. Tie- ja ratahankkeissa hyväksytty tiesuunnitelma tai ratasuunnitelma oikeuttaa suunnitelmassa osoitettujen alueiden ja oikeuksien lunastamiseen. Lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Jos lunastuslupaa haetaan voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten eikä luvan antamista vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, luvan voi antaa myös Maanmittauslaitos.
Momentin 10 kohdan mukaan lakia sovelletaan maa-aineslain 4 §:n mukaiseen lupamenettelyyn. Maa-ainesluvan ratkaisee lain 7 §:n mukaan kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Maa-aineslupaa ei tarvita rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamiseen ja hyväksikäyttöön silloin, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan kuten rata- tai tiesuunnitelma, yksityistielain mukainen toimituspäätös, lunastuslain mukainen lunastuslupa ja vesilupa. Kuitenkin rata- tai tiesuunnitelma syrjäyttää maa-ainesluvan tarpeen vain silloin, kun maa-ainesten ottaminen tapahtuu ratasuunnitelman mukaisella rautatiealueella tai tiesuunnitelman mukaisella tiealueella tai sellaisella liitännäisalueella, jota ei ole perustettu maa-ainesten ottamista varten.
Momentin 11 kohdan mukaan lakia sovelletaan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 7 §:n mukaiseen menettelyyn suostumuksen antamisesta rakentamiseen talousvyöhykkeellä. Talousvyöhykelain 7 §:n nojalla valtioneuvosto voi antaa hakemuksesta suostumuksen tekosaarten, 6 §:ssä tarkoitettuun toimintaan käytettävien laitteiden ja muiden rakennelmien sekä sellaisten muiden laitteiden ja rakennelmien rakentamiseen ja käyttämiseen, jotka saattavat haitata Suomelle kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvien oikeuksien käyttämistä talousvyöhykkeellä. Lupa-asia ratkaistaan valtioneuvoston yleisistunnossa työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä.
Pykälän 3 momentin mukaan tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta hankkeisiin, jotka koskevat yksinomaan telemaattisia sovelluksia, uusia teknologioita tai innovointiin liittyviä hankkeita. Soveltamisalan rajaus vastaa direktiivin 1 artiklan 2 kohdan rajausta. Telemaattisilla sovelluksilla tarkoitetaan TEN-T-asetuksen 31 artiklassa tarkoitettuja sovelluksia. Artiklan 3 kohdan mukaan artiklassa tarkoitettuja telemaattisia sovelluksia eri liikennemuotoja varten ovat:
rautatieliikenteen osalta ERTMS (European Rail Traffic Management System, eurooppalainen rautatieliikenteen hallintajärjestelmä),
sisävesiliikenteen osalta RIS (River Information System, jokitiedotuspalvelu),
maantieliikenteen osalta ITS (Intelligent Transport Systems, tieliikenteen älykkäät liikennejärjestelmät)
meriliikenteen osalta VTMIS (Vessel Traffic Monitoring and Information Systems, alusliikenteen ohjaus- ja tietojärjestelmä) ja sähköiset meripalvelut (eMaritime), mukaan lukien keskitetyt palvelupisteet, kuten merenkulkualan keskitetty palvelupiste, sataman sisäiset tiedonvaihtojärjestelmät ja asiaankuuluvat tullin tietojärjestelmät
lentoliikenteen osalta lentoliikenteen hallintajärjestelmät, erityisesti ne, jotka ovat seurausta SESAR-järjestelmästä.
Komission ehdotuksessa uudeksi TEN-T-asetukseksi 42 artiklassa edellä mainituista järjestelmistä käytettäisiin jatkossa nimitystä liikenteen tieto- ja viestintätekniset järjestelmät, mutta niistä säädettäisiin pitkälti nykyistä asetusta vastaavasti.
Uusista teknologioista ja innovaatioista säädetään TEN-T-asetuksen 33 artiklassa. Asetuksessa säädetään tavoitteista, joita pyritään erityisesti edistämään, jotta TEN-T-verkko pysyisi mukana innovatiivisessa teknologisessa kehityksessä. Uusista teknologioista ja innovaatioista säädettäisiin myös komission ehdotuksen mukaisessa uudessa TEN-T-asetuksessa 44 artiklassa.
Tämän lain säännöksiä sovellettaisiin täydentävästi 2 momentissa mainittujen lakien mukaisissa menettelyissä. Laissa ei ehdoteta muutoksia kyseisiin säädöksiin, vaan lupamenettelyjä ja muita hallinnollisia menettelyjä koskeviin lakeihin sisältyvät aineelliset säännökset jäisivät ennalleen. Lisäksi hallinnon yleislakeja kuten hallintolakia ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) sovellettaisiin ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvissa menettelyissä.
3 §.Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin laissa käytetyt keskeiset käsitteet.
Pykälän 1 kohdan mukaan Euroopan laajuisella liikenneverkolla tarkoitetaan TEN-T-asetuksessa tarkoitettua liikenneverkkoa.
Pykälän 2 kohdan mukaan eurooppalaisella koordinaattorilla tarkoitetaan TEN-T-asetuksen 45 artiklan mukaisesti nimettyjä eurooppalaisia koordinaattoreita.
Pykälän 3 kohdan mukaan hankkeen toteuttajalla tarkoitetaan hankkeen täytäntöönpanoa varten tarvittavan luvan hakijaa tai viranomaista, joka on tehnyt aloitteen hankkeesta. Kohta vastaa direktiivin määritelmää.
Pykälän 4 kohdan mukaan rajat ylittävällä hankkeella tarkoitetaan hanketta, joka kattaa kahden tai useamman jäsenvaltion välisen rajanylityskohdan. Kohta vastaa direktiivin määritelmää. Rajat ylittävän hankkeen ei tarvitsisi kohdistua pistemäisesti vain rajanylityskohtaan, mutta siihen tulee sisältyä rajat ylittäviä osioita.
Pykälän 5 kohdan mukaan toimivaltaisella viranomaisella tarkoitetaan 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa menettelyissä toimivaltaisia viranomaisia, joista säädetään 2 §:n 2 momentissa mainituissa säännöksissä.
Pykälän 6 kohdan mukaan ydinverkon ennalta yksilöidyillä osuuksilla tarkoitetaan direktiivin liitteessä yksilöityjä osuuksia. Suomen alueelle ulottuva tällainen ydinverkon ennalta yksilöity osuus on Skandinavia–Välimeri-ydinverkkokäytävän rautatieyhteys Venäjän rajalta Helsinkiin.
Pykälän 7 kohdan mukaan ydinverkkokäytävällä tarkoitetaan Verkkojen Eurooppa -välineestä ja asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1153 (Connecting Europe Facility, CEF) liitteen mukaisia liikenteen ydinverkkokäytäviä. Suomen kautta kulkee nykyisin kaksi ydinverkkokäytävää: Pohjanmeren-Itämeren ja Skandinavian-Välimeren ydinverkkokäytävät. Pohjanmeren-Itämeren ydinverkkokäytävä kulkee Helsingistä pohjoiseen ja edelleen Tornion kautta Ruotsin puolelle Luulajaan. Skandinavian-Välimeren ydinverkkokäytävä kulkee Turusta Helsingin kautta Venäjän rajalle, Vaalimaalle ja Vainikkalaan. Mainituille käytäville kuuluvat käytävän reittien mukaiset maantie- ja rautatieyhteydet, Turun ja Helsinki-Vantaan lentoasemat, Turun, Naantalin, Helsingin ja HaminaKotkan satamat sekä Kouvolan rautatie- ja maantieterminaali.
4 §.Nimetty viranomainen. Liikenne- ja viestintävirasto olisi direktiivissä tarkoitettu nimetty viranomainen. Pykälässä säädettäisiin nimetyn viranomaisen tehtävänkuvasta yleisesti. Lain myöhemmissä säännöksissä säädettäisiin tarkemmin nimetyn viranomaisen tehtävistä liittyen erityisesti menettelyihin sovellettavaan määräaikaan.
Liikenne- ja viestintävirasto toimisi yhteystahona hankkeen toteuttajalle ja lupamenettelyistä ja muista menettelyistä vastaaville viranomaisille. Yhteystahona toimiminen merkitsisi ennen kaikkea koordinoivaa roolia suhteessa hankkeen toteuttajaan ja hankkeen edellyttämien eri menettelyissä toimivaltaisiin viranomaisiin. Nimetyn viranomaisen rooliin kuuluisi tämän lain mukaan erityisesti hankkeen toteuttajan neuvontaan liittyviä tehtäviä, joita se hoitaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, sekä määräajan toteutumisen hallintaan ja seurantaan liittyviä tehtäviä. Lisäksi nimetyn viranomaisen tehtäviin kuuluisi hankkeilta edellytettäviä menettelyitä koskevan yleisluonteisen ohjeistuksen saataville asettamisen koordinointi, ja se vois järjestää ennakkoneuvottelun.
Lailla ei olisi vaikutusta toimivaltaisten viranomaisten lain 2 §:n 2 momentissa mainituissa säädöksissä säädettyihin toimivaltoihin eikä siten viranomaisten väliseen tehtävänjakoon lupamenettelyissä ja muissa hallinnollisissa menettelyissä.
5 §. Ennakkoneuvottelu. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännös ennakkoneuvottelumenettelystä, mikä vahvistaisi hankkeen toteuttajan, nimetyn viranomaisen ja 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa menettelyissä toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja tiedon kulkua sekä edistäisi menettelyiden sujuvaa läpiviemistä. Ennakkoneuvottelulla tavoiteltaisiin hankkeen edellyttämien menettelyiden kokonaisuuden hallintaa, hankkeen toteuttajan ja viranomaisten yhteistyön ja tietojen vaihdon sujuvuutta sekä lupahakemusten, suunnitelmien ja muiden asiakirjojen laadun varmistamista.
Ennakkoneuvottelu voitaisiin järjestää nimetyn viranomaisen omasta aloitteesta tai hankkeen toteuttajan tai muun asian käsittelyyn osallistuvan viranomaisen pyynnöstä. Ennakkoneuvottelu voitaisiin pitää ennen 6 §:n mukaista ilmoituksen toimittamista.
Ennakkoneuvottelun mahdollisuudesta on säädetty myös YVA-laissa sekä ratalaissa ja liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa. Tähän lakiin ehdotettava säännös vastaisi pitkälti näitä säännöksiä. Jotta soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden edellyttämien lupa- ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kokonaisuuden hallinta ja direktiivin mukaisessa määräajassa toteuttaminen olisi mahdollista, on hankkeen toteuttajan ja viranomaisten välinen sekä viranomaisten keskinäinen yhteistyö keskeisessä asemassa. Ennakkoneuvottelu olisi yksi mahdollisuus edistää yhteistyötä ja menettelyiden sujuvaa läpiviemistä.
Jos hanketta koskien järjestetään muun lain nojalla ennakkoneuvottelu, ei kahta erillistä neuvottelua olisi välttämättä tarkoituksenmukaista pitää. Jos siten esimerkiksi YVA-menettelyyn kuluessa järjestetään ennakkoneuvottelu, nimetty viranomainen ja muut toimivaltaiset viranomaiset voisivat osallistua siihen. YVA-menettely tehdään yleensä varhaisessa vaiheessa, jolloin muita menettelyitä ei ole vielä vireillä. Siksi hankkeiden alkuvaiheessa viranomaisyhteistyössä keskeistä on nimetyn viranomaisen ja YVA-yhteysviranomaisen välinen yhteistyö.
6 §. Hankkeesta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin hankkeen ilmoittamisesta nimetylle viranomaiselle. Hankkeen toteuttajan olisi ilmoitettava hankkeesta Liikenne- ja viestintävirastolle samanaikaisesti, kun se panee vireille ensimmäisen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun menettelyn. Jos ensimmäinen soveltamisalaan kuuluva menettely olisi 2 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainittu YVA-selostuksesta kuuleminen, hankkeen toteuttaja voisi tehdä ilmoituksen samanaikaisesti, kun se toimittaa arviointiselostuksen YVA-yhteysviranomaiselle.
Kuten jäljempänä 8 §:n 1 momentissa säädettäisiin, neljän vuoden määräajan laskeminen alkaa hankkeen toteuttajan tekemän ilmoituksen saapumispäivästä. Jos ilmoitusta ei tehdä, käsittelyajan laskenta ei käynnisty. Ilmoituksen tekeminen ei siten olisi pakollista, mutta vain ilmoituksen tekemällä alkaisi neljän vuoden määräajan laskenta. Mikäli ilmoituksen toimittaa vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun lupa- tai muita käsittelyjä on jo vireillä, ei laskenta myöskään käynnistyisi takautuvasti vaan vasta ilmoituksen jättöhetkestä. Jos esimerkiksi hankkeen kustannusarvio ei ole vielä YVA-menettelyn arviointiselostuksesta kuulemista koskevassa vaiheessa ole vielä täsmentynyt riittävästi, olisi hanke mahdollista ilmoittaa nimetylle viranomaiselle myös myöhemmässä vaiheessa, vaikka mainittu YVA-menettelyn vaihe kuuluu lain soveltamisalaan. Tällöin määräajan laskennassa ei kuitenkaan huomioitaisi ennen ilmoituksen tekemistä soveltamisalan menettelyihin kulunutta aikaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista. Ilmoitukseen olisi sisällyttävä kuvaus hankkeesta. Kuvaus voi sisältää esimerkiksi hankkeen ominaisuuksiin, suunniteltuihin toimenpiteisiin ja sijaintipaikkaan liittyviä tietoja. Sen arvioimiseksi, kuuluuko hanke tämän lain soveltamisalaan, olisi ilmoitukseen liitettävä hankkeen kustannusarvio. Lisäksi ilmoituksessa tulisi antaa tiedot vireillä olevista ja jo päättyneistä hallintomenettelyistä.
Lainmukaisena nimettynä viranomaisena toimiva Liikenne- ja viestintävirasto valtuutettaisiin antamaan tarkempia määräyksiä ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista. Määräys voisi koskea erityisesti sitä, mitä hankkeen kuvaukselta ilmoituksessa edellytettäisiin. Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat hankkeen kypsyysasteen arvioimisen helpottamista varten määritellä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja ja mitä asiaan kuuluvia asiakirjoja hankkeen toteuttajan on toimitettava hankkeen ilmoittamisen yhteydessä.
Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta tehtävä päätös koskien määräajan laskennan alkamista tai sen hylkäämistä taikka kehotettava hankkeen toteuttajaa täydentämään ilmoitusta. Momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 2 kohdan vaatimus, jonka mukaan jos hanke ei ole riittävän kypsä, ilmoitus hylätään asianmukaisesti perustellulla päätöksellä viimeistään neljän kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta. Päätöksen perustelemisesta säädetään hallintolaissa.
Määräajan laskenta ehdotetaan kytkettäväksi soveltamisalaan kuuluvien menettelyiden vireilläoloaikaan. Hankkeen toteuttajan ei kuitenkaan edellytettäisi panevan vireille kaikkia menettelyitä samaan aikaan. Hankkeen riittävä kypsyys määräajan alkaessa varmistettaisiin erityisesti lain soveltamisalan määrittelyllä. Hanke olisi riittävän kypsä, kun jokin soveltamisalaan kuuluvista menettelyistä pannaan vireille, vaikkei kaikkia menettelyitä olisi vielä mahdollista panna vireille. Lisäksi hankkeesta on oltava olemassa jo riittävästi täsmentynyt suunnitelma ja kustannusarvio, jonka perusteella hankkeen voidaan katsoa kuuluvan tämän lain soveltamisalaan. Jos ilmoitus tehdään asianmukaisesti 1 momentissa edellytetyllä tavalla samanaikaisesti ensimmäisen soveltamisalaan kuuluvan menettelyn vireillepanon kanssa, ja ilmoitus sisältää 2 momentissa ja sen nojalla edellytetyt tiedot, olisi hanke riittävän kypsä määräajan alkamiseksi. Nimetyn viranomaisen määräajan laskennan alkamista koskevassa päätöksenteossa keskiössä olisi siten sen arviointi, kuuluko hanke tämän lain soveltamisalaan ja ovatko ilmoituksessa annetut tiedot riittävät. Hankkeen kypsyyden arviointi nimetyssä viranomaisessa koskisi lähinnä ilmoituksen tarkastamista. Kypsyyden arviointiin liittyisi myös sen varmistaminen, että ilmoituksen kanssa samanaikaisesti on tosiasiassa pantu vireille jokin lain soveltamisalaan kuluvista menettelyistä, niin kuin 1 momentissa edellytetään.
Tarvittaessa Liikenne- ja viestintävirasto voisi kehottaa hankkeen toteuttajaa täydentämään ilmoitusta hallintolain 22 §:n mukaisesti. Myös täydennyskehotus olisi tehtävä neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos ei siten olisi esimerkiksi ilmeistä, ettei hanke kuulu lain soveltamisalaan, voisi Liikenne- ja viestintävirasto määräajan alkamisen hylkäämisen sijaan kehottaa hankkeen toteuttajaa ensin täydentämään ilmoitusta. Tällöin lain 7 §:n mukaisen määräajan alkamispäivänä pidettäisiin sitä päivää, jolloin riittävät tiedot sisältävä ilmoituksen täydennys on vastaanotettu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle velvoite ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille tekemästään määräajan laskennan aloittamista koskevasta päätöksestä. Päätöksestä olisi ilmoitettava niille toimivaltaisille viranomaisille, joiden voitaisiin ilmoituksen perusteella katsoa osallistuvan hankkeen käsittelyyn 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa menettelyissä. Tämän lain soveltamisalaan kuuluvia suuria hankkeita on melko vähän. Siksi on tarpeen varmistaa, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tieto lain soveltamisesta ja sen vaatimuksista. Nimettynä viranomaisena toimiva Liikenne- ja viestintävirasto voisi mahdollisuuksien mukaan informoida alustavasti keskeisiä viranomaistahoja tietoonsa tulevista soveltamisalaan kuuluvista hankkeista jo varhaisemmassa vaiheessa, jopa ennen hankkeen toteuttajan ilmoituksen saapumista. Liikenne- ja viestintävirasto voisi saada hankkeesta tiedon paitsi hankkeen toteuttajalta, muihin liikennejärjestelmään ja sen seurantaan liittyvien tehtäviensä kautta ja myös esimerkiksi YVA-lain mukaisen arviointiohjelman kuulemisvaiheessa tai YVA-lain mukaisen ennakkoneuvottelun yhteydessä. Nämä vaiheet eivät kuuluisi tämän lain soveltamisalaan. Lain soveltamisalan hankkeet ovat sellaisia, että niistä on kuitenkin todennäköisesti yleensä laadittava YVA-lain mukainen arviointi.
7 §. Määräaika. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvien lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden yhteenlasketusta enimmäiskestosta.
Pykälän 1 momentin mukaan hankkeen edellyttämien 2 §:n 2 momentissa tarkoitettujen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden kesto yhteensä ei saisi ylittää neljää vuotta. Neljän vuoden määräaika koskisi kokonaiskestoa kaikille menettelyille, joissa viranomaiset tekevät direktiivissä tarkoitetun lupapäätöksen eli päättävät, saako liikenneinfrastruktuurin määritellyn osuuden rakentamiseen, mukauttamiseen tai muuttamiseen liittyvän hankkeen toteuttaja toteuttaa hankkeen tietyllä maantieteellisellä alueella. Siten jos hanke vaatisi useamman 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun menettelyn, ei vaadittuihin lupamenettelyihin ja muihin hallinnollisiin hyväksymismenettelyihin käytetty aika saisi ylittää neljää vuotta.
Määräajan soveltamiseen ei vaikuttaisi se, sovellettaisiinko menettelyyn jossain tapauksissa eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun lain mukaista yhteensovittamista. Määräajalla ei olisi vaikutusta asianosaisille ja muille osallisille varattuihin lausunto- ja kuulemisaikoihin.
Pykälän 2 momentin mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi käsiteltävä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja menettelyitä koskevat asiat 1 momentissa säädetyn määräajan puitteissa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi määräajassa pysymisen varmistamiseksi tarvittaessa pyrittävä asettamaan tämän lain mukaisten hankkeiden lupa- ja muiden asioiden käsittely etusijalle suhteessa muihin sen käsittelyssä samanaikaisesti oleviin asioihin, kuten direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa hankkeiden 2 §:n 2 momentissa mainittujen hallintomenettelyiden käsittelyä kiireellisenä. Viranomaiset voisivat edelleen määräajassa pysymistä ja asioiden käsittelyjärjestystä arvioidessaan ottaa huomioon esimerkiksi muun lainsäädännön menettelyä ja kiireellistä käsittelyä koskevat vaatimukset, asioiden käsittelytilanteen kokonaisuutena ja viranomaisen resurssit.
Momentin määräajan noudattamista koskevat säännökset eivät vaikuttaisi 2 §:n 2 momentissa mainituissa laeissa tai hallinnon yleislaeissa säädettyihin menettelyllisiin vaatimuksiin, joita olisi edelleen noudatettava. Käsittelyn määräaikaa koskevalla säännöksellä ei myöskään voida sivuuttaa esimerkiksi asianosaisten ja muiden tahojen perustuslakiin ja EU-oikeuteenkin kiinnittyviä menettelyllisiä oikeuksia. Viranomaisten on jo nykyisin lisäksi noudatettava hallintolain 23 §:ää, jonka mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Direktiivin edellyttämä pyrkimys varmistaa etusija soveltamisalan hankkeille toteutuisi määräaikasääntelyn ja hallintolain sääntelyn kautta.
Jos hankkeen edellytyksenä olisi useampi 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu menettely, olisi toimivaltaisten viranomaisten 2 momentin mukaan huolehdittava määräaikojen noudattamisesta yhteistyössä ja tarvittaessa keskenään sovittava käsittelyajoista. Käytännössä toimivaltaisten viranomaisten tulisi mahdollisesti keskenään koordinoida nimetyn viranomaisen avustuksella eri lupamenettelyiden tai muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyiden käsittelyaikoja ja sopia eri menettelyille varattavista käsittelyajoista tarvittaessa. Nimetyn viranomaisen Liikenne- ja viestintäviraston olisi avustettava toimivaltaisia viranomaisia tarvittaessa sopimaan käsittelyajoista. Hallintolain 10 §:ssä säädetään viranomaisten yhteistyöstä. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Momentissa säädettäisiin hallintolain säännöstä täydentävästi toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta yhteistyöhön direktiivin mukaisten määräaikojen noudattamisen mahdollistamiseksi. Säännöksestä ei olisi johdettavissa Liikenne- ja viestintävirastolle toimivaltaa määrätä toisen viranomaisen noudattamasta menettelystä tai velvoitettaisi viranomaisia tekemään sitovia sopimuksia keskenään. Jos jokin soveltamisalan menettelyistä tulee vireille hyvin myöhään suhteessa muihin menettelyihin, ei toimivaltaisilla viranomaisilla välttämättä ole käytännössä mahdollisuutta edistää määräajassa pysymistä yhteistyössä muiden viranomaista kanssa, vaan asianmukaisen käsittelyn turvaamiseksi voi olla tarpeen pidentää neljän vuoden määräaikaa. Tästä säädettäisiin 9 §:ssä, jonka mukaan myös toimivaltaiset viranomaiset voisivat hakea määräajan pidentämistä. Viimeinen vireille tuleva menettely voi usein olla kunnan rakennusvalvonnan toimivaltaan kuuluva lupa-asia.
Ehdotetussa laissa ei säädettäisi erikseen seuraamuksista toimivaltaisille viranomaisille määräajan ylitystilanteissa. Hankkeen toteuttajalla olisi kuitenkin käytössään voimassaolevan lainsäädännön mukaiset oikeusturvakeinot kuten hallintokantelu ja kantelu ylimmille laillisuusvalvojille, tilanteissa, jos asian käsittelyn kesto ylittäisi 1 momentissa säädetyn määräajan.
Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä toimivaltaisten viranomaisten välisestä menettelystä tilanteessa, joissa hankkeen toteuttamisen edellytyksenä olisi useampi soveltamisalaan kuuluva lupamenettely tai muu hallinnollinen hyväksymismenettely.
8 §.Määräajan laskeminen. Pykälässä säädettäisiin määräajan laskemisen säännöistä. Määräajan laskeminen alkaisi 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolle tehdyn ilmoituksen saapumispäivästä. Jos ilmoitusta olisi 6 §:n 3 momentin mukaisesti kehotettu täydentämään ennen määräajan alkamista koskevan päätöksen tekemistä, määräajan alkamispäivänä pidettäisiin sitä päivää, jolloin riittävät tiedot sisältävä ilmoituksen täydennys on vastaanotettu.
Pykälän 2 momentin mukaan määräajan laskeminen päättyisi viimeiseen 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä koskevan päätöksen tekemiseen. Direktiivin 6 artiklan 7 kohdan perusteella määräaika koskee lupapäätösten tekemistä. Lisäksi 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että hankkeen toteuttajalle ilmoitetaan lupapäätöksen hyväksymisestä. Päätöksen tiedoksiannosta säädetään hallintolaissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, mitä ajanjaksoja ei huomioitaisi määräajan laskennassa. Hankkeen toteuttajan ei edellytettäisi panevan vireille kaikkia menettelyitä samaan aikaan. Hankkeen edellyttämät lain soveltamisalaan kuuluvat menettelyt voisivat siten jatkossakin ajoittua hankkeen eri vaiheisiin. Siksi määräaikaan ei momentin 1 kohdan mukaan laskettaisi mukaan aikaa, jolloin hakijalla ei ole vireillä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä. Aikaa, joka hankkeen toteuttajalla kuluisi hankkeen edellyttämien suunnitelmien ja selvitysten laadintaan soveltamisalaan kuuluvien menettelyiden vireilläolon välillä, ei sisällytettäisi määräaikaan.
Määräaikaan ei 3 momentin 2 kohdan mukaan sisällytettäisi toimivaltaisen viranomaisen kehotuksesta tehtävään hakemuksen, hyväksymisesityksen tai muun tämän lain soveltamisalaan kuuluvan menettelyn edellyttämän asiakirjan täydentämiseen kuluvaa aikaa. Direktiivin 6 artiklan 7 kohdan mukaan sen jälkeen, kun hankkeen toteuttaja on toimittanut hanketta koskevat täydelliset hakemusasiakirjat, lupapäätös on tehtävä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa. Koska hankkeen toteuttajan ei edellytettäisi panevan vireille kaikkia 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja menettelyitä saman aikaisesti, toteutettaisiin direktiivin mukainen periaate päätöksenteosta määräajassa täydellisten hakemusasiakirjojen toimittamisen jälkeen, jättämällä hakemuksen tai muun hyväksymisesityksen täydennyttämiseen kuluva aika määräajan laskennan ulkopuolelle. Määräaika ei koske aikaa, joka alkaa toimivaltaisen viranomaisen antaman täydennyskehotuksen antamisesta ja päättyy täydennyksen toimittamiseen. Määräaika ei koske myöskään aikaa, joka kuluu YVA-lain 24 §:ssä tarkoitettuun puutteellisen arviointiselostuksen täydentämiseen taikka 27 §:ssä tarkoitetun perustellun päätelmän ajantasaistamista koskevaan arviointiselostuksen täydentämiseen.
Lain soveltamisalaan kuuluvien menettelyiden muutoksenhakuun kulunutta aikaa ei 3 momentin 3 kohdan mukaan laskettaisi mukaan määräaikoihin. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan neljän vuoden määräaika ei saa sisältää hallinnollisten ja tuomioistuimessa toteutettavien muutoksenhakumenettelyjen ja tuomioistuimessa toteutettavien oikeussuojakeinojen soveltamisen edellyttämiä ajanjaksoja eikä myöskään ajanjaksoja, jotka ovat tarpeen päätösten tai oikeussuojakeinojen panemiseksi täytäntöön. Mikäli kuitenkin asia palautettaisiin muutoksenhaun perusteella toimivaltaiselle viranomaiselle uudelleen käsittelyyn, laskettaisiin asian uudelleen käsittelyyn kulunut aika määräaikoihin. Asian uudelleenkäsittelytapauksessa voisi kuitenkin olla perusteet määräajan pidentämiselle 9 §:n 1 momentin nojalla.
Pykälän 4 momentin mukaan edellytyksenä hakemuksen täydentämiseen kuluvan ajan ja muutoksenhakuun kuluvan ajan määräajan laskennan ulkopuolelle jättämiselle 3 momentin mukaisesti olisi, että hakijalla ei ole vireillä muita 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja menettelyitä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä määräajan laskemisesta.
9 §. Määräajan pidentäminen ja määräajan laskemisen keskeyttäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta päättää neljän vuoden määräajan pidentämisestä. Momentin sääntely vastaisi direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa edellytettyä, eli että määräaikaa on voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pidentää tarkoituksenmukaisella tavalla. Pidennystä voisivat hakea hankkeen toteuttaja tai toimivaltainen viranomainen. Päätös olisi mahdollista tehdä myös Liikenne- ja viestintäviraston omasta aloitteesta. Pidennyksen kesto on määriteltävä tapauskohtaisesti, sen on oltava asianmukaisesti perusteltu ja rajoituttava tarkoitukseltaan lupamenettelyn loppuun saattamiseen, asian asianmukaiseen käsittelyyn ja lupapäätöksen antamiseen. Asian asianmukaiseen käsittelyyn liittyvät esimerkiksi hallintolain vaatimukset asian käsittelystä sekä 2 §:n 2 momentissa mainittujen erityislakien vaatimukset. Määräajan pidentäminen voisi olla tarpeen erityisesti määräajan loppupäässä vireille tulleen menettelyn asianmukaisen käsittelyn kannalta. Liikenne- ja viestintäviraston olisi pidennettävä määräaikaa, jos momentissa säädettävät perusteet täyttyvät. Liikenne- ja viestintäviraston olisi annettava päätös tiedoksi hankkeen toteuttajalle ja asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Pidennystä voidaan jatkaa kerran samoin edellytyksin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin määräajan laskemisen keskeyttämisestä. Liikenne- ja viestintäviraston olisi päätettävä, että määräajan laskeminen keskeytetään, jos hankkeen toteuttaja tekee asiaa koskevan hakemuksen. Määräajan keskeyttämistä ei siten voisi hakea asianosainen tai toimivaltainen viranomainen. Määräajan laskemisen keskeyttäminen voi olla hankkeen toteuttajan intressissä esimerkiksi, jos hankkeen tarkoituksenmukainen edistäminen ja riittävien selvitysten laatiminen vaatii enemmän kuin yhden vuoden, mikä jäljempänä ehdotettavan mukaisesti voisi johtaa nimetyn viranomaisen päätökseen määräajan laskemisen raukeamisesta. Määräajan laskemisen keskeyttäminen olisi väliaikainen toimenpide. Keskeytyksen jälkeen määräajan laskeminen jatkuisi samasta kohdasta, mihin se olisi keskeytetty.
Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä määräajan pidentämiseen ja keskeyttämiseen liittyvästä menettelystä.
10 §. Määräajan laskemisen raukeaminen. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päättää, että 7 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan laskeminen raukeaa. Raukeamista koskevan päätöksen voisi tehdä hankkeen toteuttajan hakemuksesta tai jos 2 §:n 2 momentissa mainittu menettely olisi ollut keskeytyneenä hankkeen toteuttajasta riippuvasta syystä vähintään yhden vuoden. Raukeamisen perusteena olevan keskeytyksen ei tarvitsisi olla yhtäjaksoinen, vaan se voisi myös koostua useasta hankkeen toteuttajasta johtuvasta keskeytyksestä ja keskeytykset olisivat voineet kohdistua eri lupamenettelyihin tai muihin hallinnollisiin hyväksymismenettelyihin tai molempiin. Lupamenettelyn tai hallinnollisen hyväksymismenettelyn katsottaisiin olleen keskeytyneenä hankkeen toteuttajasta riippuvasta syystä esimerkiksi silloin, kun tämä ei suorittaisi menettelyn etenemisen kannalta olennaisia toimenpiteitä, kuten täydentäisi hakemustaan. Käytännössä määräajan laskemisen raukeamisperusteiden soveltaminen vaatisi merkittävää passiivisuutta.
Toimivaltaisella viranomaisella olisi velvollisuus käsitellä määräaikojen soveltamisalaan sisältyvät lupamenettelyt ja muut hallinnolliset hyväksymismenettelyt säädetyssä määräajassa ja joissain tapauksissa tämä saattaisi vaatia esimerkiksi menettelyn päättämistä hakijan kannalta epäsuotuisasti, esimerkiksi tutkimattajättämispäätökseen joltain osin puutteellisen hakemuksen perusteella tai kielteiseen päätökseen. Määräaikojen noudattaminen ei siten aina välttämättä johtaisi hankkeen toteuttajan kannalta toivottuun lopputulokseen. Edellä kuvatun kaltaisten tilanteiden välttämiseksi, hankkeen toteuttajalle säädettäisiin mahdollisuus hakea määräajan laskemisen raukeamista.
Liikenne- ja viestintäviraston olisi ennen päätöksen antamista kuultava hankkeen toteuttajaa ja toimivaltaista viranomaista. Kuulemiseen ja päätöksen tiedoksiantoon sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään.
Jos Liikenne- ja viestintävirasto päättää määräajan laskemisen raukeamisesta, lakkaisi määräajan laskeminen päätöksessä määrätyn mukaisesti. Jos hankkeen toteuttaja aktivoituisi saman hankkeen osalta määräajan laskemisen raukeamisen jälkeen, aloitettaisiin määräajan laskeminen kyseisen hankkeen osalta uudestaan alusta.
11 §. Määräajan seuranta. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta määräaikojen seurantaan sekä toimivaltaisten viranomaisten ja hankkeen toteuttajan velvollisuuksista määräajan seurannan osalta. Nimetyn viranomaisen olisi 1 momentin mukaan seurattava 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräajan toteutumista.
Tiedonkulun varmistamiseksi koskien tämän lain soveltamista 2 momentissa säädettäisiin, että 2 §:n 2 momentissa tarkoitettujen menettelyiden vireillepanoa koskevan asiakirjaan on liitettävä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi siitä, että hankkeen toteuttajan tulisi ilmoittaa nimetylle viranomaiselle 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun menettelyn vireillepanosta. Vaatimuksen tarkoituksena on tukea nimetyn viranomaisen mahdollisuuksia seurata määräajan toteutumista mahdollisimman tehokkaasti, mikä on myös hankkeen toteuttajan intressissä. Lain soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden harvinaisuudesta johtuen hankkeen toteuttajalla on paras mahdollisuus varmistaa viivytyksetön tieto menettelyiden vireillepanosta nimetylle viranomaiselle. Nimetty viranomainen voisi tiedon uuden menettelyn vireilletulosta saatuaan tarvittaessa kiinnittää toimivaltaisen viranomaisen huomioita tämän lain määräaikaa koskeviin vaatimuksiin.
Määräajan seurannan mahdollistamiseksi 3 momentissa säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle kohtuullisessa ajassa hankkeen 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä koskevan täydennyspyynnön tekemisestä ja täydennyksen saapumisesta sekä asiaa koskevan päätöksen tekemisestä.
Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä toimivaltaisten viranomaisten 2 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
12 §. Ohjeistus. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti on varmistettava, että hankkeen toteuttajat saavat ilmoittamista koskevana ohjeistuksena yleisluonteista ja tarvittaessa liikennemuotokohtaista tietoa, joka sisältää tietoa hankkeen täytäntöönpanon mahdollisesti edellyttämistä luvista, päätöksistä ja lausunnoista. Asiasta säädettäisiin 1 momentissa. Liikenne- ja viestintäviraston olisi huolehdittava siitä, että yleisessä tietoverkossa on saatavilla direktiivin mukaista yleisluonteista ohjeistusta. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi ohjeistuksen laadinnan koordinoinnista, julkaisemisesta ja päivittämisestä. Toimivaltaiset viranomaiset osallistuisivat ohjeistuksen laadintaan ja päivittämiseen toimivaltaansa kuuluvien tässä laissa mainittujen menettelyiden osalta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi huolehtia myös siitä, että niiden toimivaltaan kuuluvia menettelyitä koskeva tieto olisi ajan tasalla.
Direktiivin mukaisesti yleiseen tietoverkkoon saataville koottavan yleisluonteisen ohjeistukseen tulisi sisältyä kunkin luvan tai muun päätöksen tai lausunnon osalta yleisluonteiset tiedot sen aineiston laajuudesta ja niiden tietojen tarkkuudesta, jotka hankkeen toteuttajan on toimitettava, sovellettavat määräajat tai, jos määräaikoja ei ole, ohjeelliset määräajat sekä erilaisiin lupiin, päätöksiin ja lausuntoihin liittyviin kuulemisiin tavallisesti osallistuvia viranomaisia ja sidosryhmiä koskevat tiedot. Laissa ei säädettäisi tarkemmin laadittavan ohjeistuksen muodosta tai julkaistavasta.
Sääntely täydentäisi hallintolain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua annetun lain sääntelyä etenkin koskien nimetyn viranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten roolia suhteessa toisiinsa ja tämän lain sääntelyyn. Hallintolain 7 §:ssä säädetään hallinnon palveluperiaatteesta ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua annetun lain 20 §:ssä viranomaisen velvollisuudesta tuottaa ja jakaa tietoa. Pykälän velvoitteessa olisi kyse pitkälti jo olemassa olevan ohjeistuksen kokoamisesta yhteen paikkaan.
Direktiivin 4 artiklan 7 kohdan d alakohdan mukaan nimetyn viranomaisen on annettava hankkeen toteuttajalle pyynnöstä ohjausta kaikkien asiaankuuluvien tietojen ja asiakirjojen toimittamisessa, mukaan lukien kaikki lupapäätöksen edellyttämät luvat, päätökset ja lausunnot. Viranomaisen velvollisuudesta antaa neuvontaa säädetään hallintolain 8 §:ssä eikä sitä ole tarpeen täydentää erityislakiin otettavilla säännöksillä tältä osin. Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Liikenne- ja viestintäviraston olisi annettava yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa hankkeen toteuttajalle tämän pyynnöstä neuvontaa asiaankuuluvien tietojen ja asiakirjojen toimittamisessa koskien hankkeen edellyttämiä 2 §:n 2 momentissa mainittuja menettelyitä. Liikenne- ja viestintävirasto hoitaisi nimetyn viranomaisen tehtäviä viranomaisten toimivaltuudet huomioiden ja voisi ohjata muun viranomaisen toimivaltaan kuuluvaan menettelyyn liittyvät kysymykset asianomaisen viranomaisen vastattavaksi.
13 §. Yhteistyö rajat ylittävissä hankkeissa. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta tehdä yhteistyötä asianomaisen toisen Euroopan unionin jäsenvaltion nimetyn viranomaisen sekä eurooppalaisten koordinaattoreiden kanssa rajat ylittävissä hankkeissa. Rajat ylittävä hanke määriteltäisiin lain 3 §:ssä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 7 artiklan sääntely. Yhteistyön tarkoituksena olisi 1 momentin mukaisesti sovittaa yhteen lupa- ja muiden hyväksymismenettelyiden aikatauluja ja menettelyitä koskevasta yhteisestä aikataulusta sopiminen. Yhteisistä aikatauluista sopiminen edellyttäisi käytännössä myös tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä hankkeen toteuttajan kanssa erityisesti, koska hankkeen toteuttajan ei edellytetä panevan kaikkia hankkeen edellyttämiä lupa- ja muita hallinnollisia menettelyitä vireille yhtäaikaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta toimittaa tietoja rajat ylittävien hankkeiden lupa- ja muista hyväksymismenettelyistä eurooppalaiselle koordinaattoreille.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos neljän vuoden määräaikaa ei noudateta, Liikenne- ja viestintäviraston olisi pyynnöstä ilmoitettava eurooppalaisille koordinaattoreille, mitä toimenpiteitä on toteutettu tai on tarkoitus toteuttaa, jotta lupamenettely voidaan saattaa päätökseen mahdollisimman pian. Ehdotetussa laissa ei säädettäisi seuraamuksista toimivaltaisille viranomaisille määräajan ylitystilanteissa eikä muusta erityisestä menettelystä sellaisessa tilanteessa kuin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta pidentää määräaikaa menettelyjen loppuun saattamiseksi. Käytännössä 3 momentin velvoitteen toteuttamiseksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa selvitettävä määräajan ylitykseen johtaneita syitä ja sitä, miten asian käsittely jatkuu huomioiden hallinnon yleislakien ja erityislakien vaatimukset. Hallintolain mukaisesti viranomaisia koskee vaatimus asian viivytyksettömästä käsittelystä.
Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan rajat ylittävissä hankkeissa voidaan perustaa yhteinen viranomainen. Jos sellainen jäsenvaltioiden välisellä valtiosopimuksella päätettäisiin perustaa, olisi uuden viranomaisen perustamisesta säädettävä lailla sopimuksen kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä.
14 §.Julkiset hankinnat rajat ylittävissä hankkeissa. Pykälässä säädettäisiin direktiivin 8 artiklaa vastaavasti julkisista hankinnoista rajat ylittävissä hankkeissa. Rajat ylittävällä hankkeella tarkoitetaan 3 §:n mukaisesti hanketta, joka kattaa kahden tai useamman jäsenvaltion välisen rajanylityskohdan.
Pykälän 1 momentin mukaan, jos tämän lain soveltamisalaan kuuluvaan rajaylittävään hankkeeseen liittyvät hankintamenettelyt toteuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteinen yksikkö, hankintaan on sovellettava yhden jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.
Sovellettava lainsäädäntö määräytyisi lähtökohtaisesti yhteisen yksikön sääntömääräisen kotipaikan mukaan. Asiasta olisi kuitenkin mahdollista sopia toisin jäsenvaltioiden välisessä sopimuksessa. Direktiivin johdanto-osan 18 kappaleessa on todettu, että sovellettava kansallinen lainsäädäntö olisi edelleen oltava mahdollista määrittää hallitustenvälisellä sopimuksella. Tällaisessa sopimuksessa olisi kuitenkin noudatettava vaatimusta yhden jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisesta, jos hankintamenettelyt toteuttaa yhteinen yksikkö.
Komission ehdotuksen uudeksi TEN-T-asetukseksi 8 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voisi täytäntöönpanosäädöksellä jatkossa vaatia jäsenvaltioita perustamaan yhden yksikön yhteistä etua koskevien rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden rakennustöitä ja hallinnointia varten. Ehdotuksen käsittely on kesken.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin mukaiset vaatimukset koskisivat myös yhteisen yksikön tytäryhtiötä. Myös tytäryhtiön on julkisissa hankinnoissaan sovellettava vain yhden jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää, mitä kansallista lainsäädäntöä perustettavan tytäryhtiön toteuttamissa julkisissa hankinnoissa sovelletaan.
EU:n hankintadirektiivit 2014/24/EU ja 2014/25/EU on pantu kansallisesti täytäntöön julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetulla lailla (hankintalaki) ja vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetulla lailla (erityisalojen hankintalaki). Erityisalojen hankintalakia sovelletaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden lain 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden hankintoihin ja käyttöoikeussopimuksiin.
Direktiivin mukainen pykälässä säädettävä lähtökohta on yhteisen yksikön kotipaikan mukaan määräytyvä lainvalinta. Julkisia hankintoja koskevien direktiivien mukaan yhteistä yksikköä perustettaessa hankintayksiköiden olisi sovittava yhteisen yksikön toimivaltaisen elimen, kuten yhtiökokouksen, päätöksellä yksikköön sovellettavasta lainsäädännöstä. Hankintayksiköt voisivat sopia, että yhteisen yksikön tietyntyyppisiin hankintamenettelyihin sovelletaan määräajan taikka määräämättömän ajan yksikön kotipaikan lainsäädäntöä taikka yksikön toiminnan harjoittamispaikan lainsäädäntöä.
Kansallisesti hankintalain 22 §:n 4 momentissa samoin kuin erityisalojen hankintalain 32 §:n 4 momentissa on säädetty, että suomalainen hankintayksikkö voi osallistua Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisen hankintayksikön perustamiseen vain, jos yhteisen yksikön hankintamenettelyihin sovittaisiin sovellettavaksi sen toiminnan harjoittamispaikan lainsäädäntöä. Hankintalain esitöissä (HE 108/2016 vp, s. 112) on todettu, että Suomen oikeusjärjestyksen perustana on alueperiaate, jonka mukaan Suomen lakeja sovelletaan valtion alueella harjoitettuun toimintaan. Viranomaiset eivät myöskään ole oikeutettuja sopimaan julkisoikeudellisen lainsäädännön soveltamisesta. Suomen oikeusjärjestyksen periaatteiden mukaista ei siten ole se, että viranomainen voisi sopia yksikön toimintaan kohdistuvan lainsäädännön ajallisesta soveltamisesta tai siitä, että yksikön toimintaan sovellettaisi sen kotipaikan lainsäädäntöä, jos kotipaikka ei ole toiminnan harjoittamispaikka.
Suomen oikeusjärjestyksen alueperiaate ja sen mukainen hankintalain ja erityisalojen hankintalain sääntely huomioon ottaen suomalaisen hankintayksikön osallistuminen direktiivin tarkoittaman yhteisen yksikön perustamiseen voisi edellyttää jäsenvaltioiden välistä sopimusta, jos yksikön kotipaikka olisi eri kuin toiminnan harjoittamispaikka, koska suomalaiset hankintayksiköt voivat osallistua jäsenvaltioiden yhteisen hankintayksikön perustamiseen vain, jos yhteisen yksikön hankintamenettelyihin sovelletaan yksikön toiminnan harjoittamispaikan lainsäädäntöä. Direktiivi puolestaan edellyttää, että muusta kuin kotipaikan mukaan määräytyvän lainsäädännön soveltamisesta olisi sovittava hallitustenvälisellä sopimuksella.
Suomen kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa lisäksi, että yksittäiseen hankintaan osallistuu eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita hankintayksiköitä ja että tällaisissa hankkeissa valitaan, minkä jäsenvaltion hankintalainsäädäntöä sovelletaan. Tilanteista, joissa yksittäiseen hankintaan osallistuu eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita hankintayksiköitä, säädetään hankintalain 22 §:n 3 momentissa ja erityisalojen hankintalain 32 §:n 3 momentissa.
15 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälässä viitattaisiin liikenteen palveluista annetun lain 233 §:ään, jossa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada tietoja sekä tietojen tallentamisesta ja ylläpitämisestä tehtäviinsä liittyen. Sääntely soveltuisi myös tässä laissa säädettyihin tehtäviin liittyvään tiedon käsittelyyn Liikenne- ja viestintävirastossa ja viraston oikeuteen saada tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseksi välttämättömiä tietoja hakijaa ja hanketta sekä asian käsittelyä viranomaisessa koskevia tietoja salassapitosäännösten estämättä.
16 §.Muutoksenhaku Liikenne- ja viestintäviraston päätökseen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Liikenne- ja viestintäviraston tämän lain nojalla antamiin päätöksiin. Nimettynä viranomaisena toimivalla Liikenne- ja viestintävirastolla olisi tämän lain nojalla toimivalta tehdä päätös määräajan laskennan alkamisesta, määräajan laskennan pidentämisestä sekä raukeamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tämän lain nojalla tekemiin päätöksiin olisi haettava oikaisua virastolta. Oikaisuvaatimusmenettelyssä noudatettaisiin hallintolakia, jonka 7a luvussa säädetään oikaisuvaatimusmenettelystä. Hallintolain 49 b §:n mukaan kun laissa säädetään erikseen, jos päätökseen saa vaatia oikaisua, tällöin päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisuvaatimus on hallintolain 49 c §:n mukaan tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Liikenne- ja viestintäviraston tämän lain nojalla tekemiin päätöksiin on perusteltua soveltaa oikaisuvaatimusmenettelyä, koska pyrkimyksenä on sovittaa yhteen nopea ja tehokas viranomaistoiminta tehokkaaseen oikeusturvaan.
Valituksen hallintotuomioistuimeen voi tehdä vasta oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin informatiivistesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019).
17 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarpeelliset siirtymäsäännökset. Siirtymäsäännökset vastaisivat direktiivin siirtymäsääntelyä.
7.2
Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä
4 §.Maantiet. Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, millaiset tiet ovat valtateitä, millaiset kantateitä, millaiset seututeitä ja mitkä yhdysteitä. Näitä lähtökohtia ei ole tarkoitus muuttaa.
Nykyisin 2 momentissa säädetään lisäksi, että liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädetään maanteiden luokittelusta valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteihin. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin jatkossa antaa tarkempia säännöksiä siitä, millaiset maantiet ovat valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteitä. Asetuksella olisi mahdollista tarkentaa maanteiden toiminnallisten luokkien kuvausta ja lakiin sisältyviä periaatteita maanteiden jaottelusta valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteihin.
Maanteiden luokittelun valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteihin vahvistaisi jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto Väyläviraston tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esityksestä ehdotettavien 4 a §:n ja 99 §:n 2 momentin mukaan. Maantien toiminnallista luokkaa koskevan päätöksen tulisi perustua tässä momentissa säädettyyn ja sen nojalla annettuun mahdolliseen tarkentavaan säädettyyn.
4 a §.Esitys maantien toiminnallisesta luokasta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uudet säännökset koskien maantien toiminnallisesta luokasta päättämistä. Tässä pykälässä säädettäisiin maantien toiminnallista luokkaa koskevasta esityksen tekemisestä ja sen valmistelusta sekä siitä, millä taholla on toimivalta esityksen tekemiseen ja 99 §:n uudessa 2 momentissa toimivallasta mainitun esityksen ratkaisemiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan esityksen tekemisestä vastaisi valta- ja kantateiden osalta maantieverkon tienpitäjänä toimiva Väylävirasto, joka vastaa maantieverkon valtakunnallisesta kokonaisuudesta. Valtatiet palvelevat lain 4 §:n 2 momentin mukaan valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Kantatiet täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Valta- ja kantateiden määrittelyssä on siten kyse valtakunnallisen kokonaisuuden jäsentelystä, johon parhaat valmiudet on Väylävirastolla.
Seutu- ja yhdysteiden osalta paras näkemys tien liikenteen luonteesta toiminnallisen luokan määrittelemiseksi on alueiden tienpitoviranomaisilla. Niitä koskevien esitysten valmistelusta ja tekemisestä vastaisi alueen toimivaltainen ELY-keskus. Jos tien luokan muutos kohdistuisi kuitenkin useamman ELY-keskuksen alueelle, vastaisi Väylävirasto esityksen tekemisestä. Väylävirasto olisi toimivaltainen myös sellaisen muutosesityksen tekemisestä, joka kohdistuu valta- ja kantateihin. Muutos voisi kohdistua valta- ja kantateihin joko valta- ja kantatieverkkoa laajentaen tai supistaen.
Pykälässä tarkoitettu esitys voisi koskea uuden tieosuuden luokan määrittämistä tai olemassa olevan tien luokan muutosta. Esitys voisi koskea yksittäistä maantietä tai tieosuutta taikka useampaa maantietä. Koska maanteiden toiminnallisessa luokittelussa on kyse maantieverkon jäsentelystä, luokittelun muutoksia on tarpeen tarkastella verkostollinen kokonaisuus huomioon ottaen ja siksi mahdollisesti koskien useampaa kuin yhtä maantietä samanaikaisesti.
Maantien toiminnallista luokkaa koskeva esitys olisi perusteltava perustuen lain 4 §:n 2 momentin ja sen nojalla mahdollisesti annettuihin säännöksiin. Lain 4 §:n 2 momentissa määritellään, millaiset tiet ovat valtateitä, millaiset kantateitä, millaiset seututeitä ja mitkä yhdysteitä. Näitä lähtökohtia ei ole tarkoitus muuttaa. Edellä on lisäksi ehdotettu, että asiasta voisi antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niiden kuntien ja maakuntien liittojen, joiden alueelle maantie sijoittuu, osallistumisesta valmisteluun. Esityksen tekemisestä vastaavan Väyläviraston olisi lisäksi huolehdittava niiden ELY-keskusten, joiden aluetta toiminnallista luokkaa koskeva esitys koskee, osallistamisesta valmisteluun. Samoin ELY-keskuksen vastatessaan esityksen valmistelusta olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä Väyläviraston kanssa ja tarvittaessa toisen ELY-keskuksen kanssa. Toiminnallisella luokalla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia esimerkiksi tien varren maanomistajiin, joten vuorovaikutuksessa keskeisiä tahoja tienpitoviranomaisten lisäksi olisivat etenkin kunnat ja maakuntien liitot. Kunnat ja maakunnat vastaavat alueidensa maankäytön suunnittelusta ja ovat keskeisiä toimijoita alueiden liikennejärjestelmätyössä. Vuorovaikutusta tulisi tehdä sopivalla tavalla myös muiden asian kannalta keskeisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa.
Kuntien ja maakunnan liittojen osallistuminen valmisteluun voitaisiin järjestää käsittelemällä maanteiden toiminnallisia luokkia koskevia kysymyksiä valtion, maakuntien liittojen, kuntien, kaupunkiseutujen ja muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä tehtävässä alueiden liikennejärjestelmätyössä. Osana liikennejärjestelmätyötä tehtävässä tarkastelussa maanteiden toiminnallista luokitusta on mahdollista tarkastella huomioiden myös laajemmin liikennejärjestelmän kokonaisuus ja huomioiden siten esimerkiksi muiden liikennemuotojen ja liikennepalveluiden vaikutus teiden liikenteelliseen merkitykseen. Sellaisilla kaupunkiseuduilla, joilla tehdään maankäytön-, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksia ja niihin liittyvää suunnittelua, myös nämä voisivat olla keskeisiä foorumeita toiminnallisia luokkia koskevien kysymysten käsittelyyn. Toiminnallista luokkaa koskevan esityksen tekemisestä vastaava ELY-keskus tai Väylävirasto olisivat tässä käsittelyssä keskeisessä roolissa.
Lisäksi 2 momentin mukaan alueen kunnilta ja maakuntien liitoilta olisi pyydettävä lausuntoa esityksestä ennen sen hyväksyttäväksi toimittamista. Lausuntoa voitaisiin pyytää myös muilta asian kannalta keskeisiltä tahoilta. Tarvittaessa esityksen tekemisestä vastaavan olisi kuultava muutakin asianosaista esityksestä siten kuin hallintolaissa säädetään. Esitys olisi myös annettava tiedoksi julkisella kuulutuksella mielipiteiden esittämisen mahdollistamiseksi. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain 62 a §:ssä. Kuulutus olisi hallintolain 62 a §:n 2 momentista poiketen pidettävä nähtävillä 30 päivän ajan, mikä vastaa tiesuunnitelman nähtävillä pidosta 27 §:n 2 momentissa säädettyä. Lähtökohtaisesti mielipiteen esittämiselle varattaisiin 30 päivää. Jos aikaa varattaisiin enemmän, olisi kuulutus hallintolain 62 a §:n mukaisesti pidettävä nähtävillä määräajan päättymiseen asti. Tieto kuulutuksesta olisi lisäksi julkaistava viipymättä niissä kunnan ilmoituksena niissä kunnissa, joiden alueelle maantie sijoittuu. Myös tämä vastaa 27 §:ssä säädettyä menettelyä.
Esitys voitaisiin 3 momentin mukaan valmistella osana tiesuunnitelmaa. Kun esitys maantien luokan määrittämisestä tai muuttamisesta liittyisi tiehankkeeseen, josta on laadittava tiesuunnitelma, voitaisiin maantien luokkaa koskeva esitys sisällyttää tiesuunnitelmaan ja käsitellä tiesuunnitelman kanssa samassa prosessissa. Esitys toiminnallisesta luokasta osana tiesuunnitelmaa olisi tällöin osa tiesuunnitelman hyväksymisesitystä ja -päätöstä. Tällöin noudatettaisiin lain 2 luvun säännöksiä tiesuunnitelman laatimisesta. Keskeisiä olisivat esimerkiksi 27 ja 27 a §:n vuorovaikutusta koskevat säännökset ja 27 c §:n hyväksymisesityksen tekemistä koskevat säännökset. Kun tiesuunnitelman osana tehdään esitys toiminnallisesta luokasta, olisi 27 c §:n mukaiseen tiesuunnitelman hyväksymisesitykseen sisällytettävä myös tässä pykälässä tarkoitetut tiedot ja selvitykset.
Jos maantien toiminnallista luokkaa koskeva päätöksentekotarve liittyy tiehankkeeseen, olisi myös valta- ja kantateiden osalta tarkoituksenmukaista, että ELY-keskus voisi tehdä esityksen silloin, kun se muutoinkin vastaa tiesuunnitelman laatimisesta. Samoin silloin, kun Väylävirasto tienpitäjänä vastaa tiesuunnitelman valmistelusta lain 15 f §:n 3 momentin mukaisesti, voisi virasto tehdä esityksen maantien toiminnallisesta luokasta koskien niin valta- ja kantateitä kuin seutu- ja yhdysteitä.
Hankkeen yhteydessä toiminnallisen luokan määrittämis- tai muutostarve voi liittyä esimerkiksi tien siirtoon lyhyellä matkalla uuteen paikkaan ja tien liittymiseen olemassa olevaan tiehen. Tiehanke ja sen perustana oleva tiesuunnitelma aiheuttavat muutoksen tieverkkoon rajallisella alueella. Siksi on perusteltua, että ELY-keskus voisi valmistella myös valta- ja kantateihin kohdistuvan luokitteluesityksen osana tiesuunnitelmaa. Valta- ja kantateihin kohdistuvan muutoksen ollessa kyseessä olisi ELY-keskuksella myös korostunut velvoite yhteistyöhön kysymyksessä Väyläviraston kanssa.
Toiminnallinen luokka sisältyy yleensä maantien (maakunta)kaavamerkintään, minkä lisäksi maakuntakaavat ovat toisinaan sisältäneet esityksiä maanteiden toiminnallisen luokan muutokselle. Tämän lain 17 §:n mukaan maantien suunnittelun on perustuttava maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty, eikä tiesuunnitelmaa saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Maankäyttö- ja rakentamislain 32 §:n mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Säännösten on katsottava merkitsevän käytännössä sitä, että maakuntakaava on tienpitoviranomaisia velvoittava, kun kysymys on alueiden käyttöä koskevasta viranomaisten suunnittelusta ja päätöksenteosta. Alueidenkäyttöön käytännössä vaikuttavissa maantiehankkeissa tai muissa toimenpiteissä, tien toiminnallinen luokka voi olla yksi huomioitava tekijä, mutta se ei yksinään määrää tehtäviä ratkaisuja. Maanteiden toiminnallinen luokitus kertoo ennen kaikkea tien verkostollisesta asemasta eli roolista ja luonteesta liikenteen välittäjänä ja alueiden yhdistäjänä sekä tien liikenteellisestä merkityksestä. Ympäristöministeriön maakuntakaavan oikeusvaikutukset -oppaan mukaan myös maakuntakaavassa ilmaistu tieluokitus ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta ja tiesuunnittelua. Maakuntakaavan tulkinta on kuitenkin tältäkin osin yleispiirteistä, minkä vuoksi tieluokituksen muutokset eivät yleensä johda maakuntakaavan muuttamista edellyttävään ratkaisuun. Kysymyksessä voi olla joko maakuntakaavan täsmentyminen tai hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavaan. Näin varsinkin, jos maakuntakaavassa korkeampitasoisena esitetty ratkaisu täsmentyy tai muuttuu vaikutuksiltaan vähäisemmäksi tieksi. Ympäristöministeriö 08/2002: Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 Opas 7 Maakuntakaavan oikeusvaikutukset, s. 56. Maantien toiminnallisen luokan määrittelyllä ei yleensä voida katsoa myöskään vaikeutettavan kaavan toteuttamista. Nykytila ei tältä osin muuttuisi, vaikka tien toiminnallista luokkaa koskeva esitys 3 momentin tapauksissa voitaisiin sisällyttää tiesuunnitelmaan. Toiminnallisesta luokasta päätettäisiin tämän lain 4 §:n 2 momentissa säädetyin perustein, toimivalta maantien toiminnallisen luokan määrittämistä koskevan esityksen tekemiseen määräytyisi tämän pykälän mukaan ja päätöksen asiassa tekisi Liikenne- ja viestintävirasto 99 §:n mukaisesti.
84 §.Korvauksettomat luovutukset. Pykälän 1 momentin mukaan valtiolla ei ole oikeutta tässä laissa tarkoitettuun korvaukseen. Korvaukseen oikeutettuja ovat kuitenkin valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) mukaiset liikelaitokset. Ennen vuotta 2016 pykälässä viitattiin kumottuun valtion liikelaitoksista annettuun lakiin 1185/2002. Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön säätämisen yhteydessä pykälää muutettiin lailla 241/2016 (HE 132/2015 vp) niin, että pykälässä valtion liikelaitoksia koskevaa kirjausta sovellettaisiin yleisesti valtion liikelaitoksiin ilman mainintaa valtion liikelaitoksia koskevasta laista. Muutoksella huomioitiin sen, että Metsähallitus on valtion liikelaitos, johon ei sovelleta voimassa olevaa valtion liikelaitoksista annettua lakia 1062/2010 vaan se on valtion liikelaitos, joka on perustettu Metsähallituksesta annetulla lailla. Muutos tuli voimaan 15.4.2016. Pykälää muutetiin uudestaan 15.8.2016 (laki 566/2016, HE 49/2016 vp). Kun mainittuja lainmuutoksia vietiin ajallisesti osin päällekkäin eteenpäin, jäi myöhemmässä lainmuutoksessa erehdyksessä huomioimatta aiempi muutos, ja siinä palautettiin lakiin aiempi sanamuoto päivittämällä siihen voimassa olevan valtion liikelaitoksista annetun lain numero. Tämän vuoksi ehdotetaan 1 momenttia teknisesti tarkistettavaksi yhdenmukaisesti lain 241/2016 kanssa poistamalla viittaus valtion liikelaitoksista annettuun lakiin. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momenttiin tehtäisiin lisäksi kielellinen korjaus.
99 §.Päätöksenteko. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin päätöksenteosta koskien maantien toiminnallisen luokan vahvistamista. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi maantien toiminnallista luokkaa koskevan esityksen vahvistamisesta. Esityksen tekisi Väylävirasto tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus siten kuin 4 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi.
103 §.Päätösten tiedoksi antaminen ja tiedoksisaanti. Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman hyväksymistä sekä niiden voimassaoloajan pidentämistä koskevien päätösten tiedoksiantamisesta. Toiminnallista luokkaa koskeviin tiesuunnitelmasta erillään tehtäviin päätöksiin olisi tarkoituksenmukaista soveltaa samaa tiedoksiantomenettelyä kuin tiesuunnitelman tiedoksiantoon. Siksi pykälän 1 momenttia täydennettäisin niin, että jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto toimittaisi myös maantien toiminnallisen luokan vahvistamista koskeva päätöksen ELY-keskukselle ja tienpitäjälle. ELY-keskuksen olisi jatkossa annettava myös toiminnallista luokkaa koskeva päätös tiedoksi julkisella kuulutuksella. Tieto toiminnallista luokkaa koskevan päätöksen kuulutuksesta tulisi julkaista myös kunnan ilmoituksena vastaavasti kuin tiesuunnitelmia ja yleissuunnitelmia koskevat kuulutukset. Momentista poistettaisiin lisäksi tarpeettomana säännös koskien kuulutuksen ja päätöksen nähtävilläpitoajan pituutta, koska asiasta säädetään vastaavasti hallintolain 62 a §:ssä. Yleislain kanssa päällekkäiseen sääntelyyn tulee suhtautua pidättyvästi. Ruotsinkielisessä sanamuodossa 1 momenttiin tehtäisiin lisäksi kielellinen korjaus.
104 §.Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin niin, että ELY-keskuksen tulisi jatkossa lähettää ilmoitus myös maantien toiminnallisen luokan vahvistamista koskevasta päätöksestä kunnalle ja maakunnan liitolle sekä tarvittaessa muullekin viranomaiselle.