1.5
Polaarisäännöstö ja MARPOL 73/78-yleissopimuksen I, II, IV ja V liitteeseen ja SOLAS-yleissopimukseen tehdyt muutokset
Päätöslauselmat MSC.385(94) ja MEPC.264(68)
Päätöslauselmalla MSC.385(94) on hyväksytty polaarialueiden (Arktis ja Antarktis) vesialueilla purjehtivia aluksia koskevan säännöstön turvallisuussäännöksiä koskevat I-A ja I-B osat sekä säännöstön johdanto siltä osin kuin se koskee alusturvallisuutta. Kansallisessa lainsäädännössä alusturvallisuudesta säädetään yleisesti alusturvallisuuslaissa.
Päätöslauselmalla MEPC.264(68) on hyväksytty polaarisäännöstön meren pilaantumista ehkäiseviä toimia koskevat II-A ja II-B osat sekä säännöstön johdanto siltä osin kuin se koskee ympäristöä. Kansallisessa lainsäädännössä meren pilaantumista ehkäisevistä toimista säädetään yleisesti merenkulun ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa merenkulun ympäristönsuojelusta.
Polaarisäännöstö tulee kansainvälisesti voimaan 1.1.2017. Polaarisäännöstöä sovelletaan kaikkiin aluksiin, joita SOLAS-yleissopimuksen I luvun määräykset koskevat ja jotka purjehtivat polaarialueiden merialueilla. Olemassa oleviin aluksiin polaarisäännöstön määräyksiä sovelletaan viimeistään 1.1.2018.
Polaarisäännöstön turvallisuus- ja ympäristöosiot liittyvät kiinteästi yhteen, joten jäljempänä polaarisäännöstöä tarkastellaan kokonaisuudessaan, vaikka lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sisältävät ainoastaan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I, II, IV ja V liitteitä koskevat muutokset, joilla polaarisäännöstön eräät ympäristömääräykset tehdään pakollisiksi.
Polaarisäännöstö koostuu johdannosta sekä osista I ja II. Johdanto sisältää velvoittavia määräyksiä, joita sovelletaan molemmissa osissa. Osa I on jaettu edelleen osaan I-A, joka sisältää alusturvallisuutta koskevia velvoittavia määräyksiä, ja osaan I-B, joka sisältää turvallisuusosan soveltamista koskevia suosituksia. Osa II on jaettu edelleen osaan II-A, joka sisältää saastumisen ehkäisemistä koskevia velvoittavia määräyksiä, ja osaan II-B, joka sisältää saastumisen ehkäisemistä koskevia suosituksia.
Säännöstössä myös annetaan kuva 1, joka koskee polaarisäännöstön soveltamista koskevan alueen maantieteellistä määrittelyä Etelämantereen ympärillä, ja kuva 2, joka koskee arktisen polaarialueen maantieteellistä määrittelyä.
Polaarisäännöstön I-A osassa on annettu muun muassa kyseistä osaa koskevia määritelmiä, tarkastusta ja polaarilaivatodistuskirjan antamista, toimintakäsikirjaa polaarisille merialueille (Polar Water Operational Manual (PWOM)), aluksen rakenteita, vakavuutta ja vuotovakavuutta, vesi- ja säätiiviyttä, koneistoja, paloturvallisuutta, pelastuslaitteita, navigointilaitteita, radiolaitteita, merimatkan suunnittelua ja miehistön koulutusta koskevia määräyksiä.
Polaarisäännöstön I-B osassa on annettu I-A osan säännösten soveltamista koskevia ohjeita.
Polaarisäännöstön II-A osa sisältää polaarialueilla purjehtivia aluksia koskevia ympäristömääräyksiä, jotka liittyvät MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I, II, IV ja V liitteiden alaan.
Polaarisäännöstön II-B osassa on annettu II-A osan säännösten soveltamista koskevia ohjeita.
Polaarisäännöstön liitteessä 1 on annettu polaarilaivatodistuskirjan malli ja liitteessä 2 polaarisia merialueita koskevan toimintakäsikirjan malli.
Polaarisäännöstön turvallisuussäännöksiä koskeva I-A osa sisältää miehitystä ja koulutusta koskevia määräyksiä. Merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyksistä ja ammatissa toimimisen muista edellytyksistä määrätään kansainvälisessä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 22/1984, jäljempänä STCW-yleissopimus). STCW-yleissopimukseen ja siihen liittyvään STCW-säännöstöön tehdään polaarisäännöstöstä johtuvat muutokset. IMOn meriturvallisuuskomitea vahvisti marraskuussa 2016 STCW-yleissopimukseen ja -säännöstöön tehtävät muutokset päätöslauselmilla MSC.416(97) ja MSC.417(97), joilla saatetaan polaarialueilla purjehtivien alusten miehistön koulutus- ja pätevyysvaatimukset pakollisiksi. Yleissopimuksen muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 1.7.2018. Polaarialueilla purjehtivien alusten miehistön koulutus- ja pätevyysvaatimukset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä sen jälkeen, kun ne on hyväksytty osaksi STCW-yleissopimusta ja STCW-säännöstöä. Suomen lainsäädännössä laivaväestä ja laivaväen pätevyyksistä säädetään yleisesti laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetussa laissa (1687/2009, jäljempänä laivaväkilaki) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä (166/2013, jäljempänä miehitysasetus). Polaarialueilla purjehtivien alusten miehistön koulutus- ja pätevyysvaatimukset sisällytetään hyväksymisen jälkeen tarvittavin osin miehitysasetukseen.
Polaarisäännöstön johdantokappaleessa on annettu polaarisäännöstön molemmissa osissa käytettyjä määritelmiä ja siinä on lueteltu ne polaarialueiden merialueita koskevat vaaratekijät, joiden perusteella näillä merialueilla purjehtiville aluksille on säädetty eräitä erityissäännöksiä.
Johdanto
1 Tavoite
Polaarikoodin tavoitteena on parantaa polaarialueilla purjehtivien alusten turvallisuutta ja vähentää näillä alueilla purjehtivien alusten haitallisia vaikutuksia ympäristölle ottaen huomioon polaarialueilla purjehtimiseen liittyvät riskit, joita ei ole huomioitu riittävästi muissa IMOn säännöksissä. Arktisella ja antarktisella alueella purjehtimiseen liittyy suuri määrä riskejä, koska näiden merialueiden kartoitus on puutteellista, ilmasto on ankara (muun muassa alhainen lämpötila ja jääolosuhteet), kommunikaatio- ja navigointijärjestelmien toimivuuteen liittyy haasteita, alusten miehistöillä on usein vähäinen kokemus purjehtimisesta polaarialueilla jne. Polaarialueiden meriympäristö on erityisen herkkä haitallisten aineiden päästöille, ja näillä alueilla meriympäristön tilan palautuminen ennalleen esimerkiksi öljyonnettomuuden jälkeen kestää kauemmin kuin muilla merialueilla. Pelastus- ja öljyntorjuntatoimet ovat myös haasteellisia pitkien etäisyyksien takia.
2 Määritelmät
Polaarisäännöstössä käytetyt termit määritellään tässä kappaleessa. Määritelmien osalta käytetään myös SOLAS-yleissopimuksen ja MARPOL-yleissopimuksen määritelmiä.
Polaarialueilla purjehtivat alukset on määritelmissä jaettu kolmeen luokkaan A, B ja C. Korkeimman luokan eli A-luokan aluksella tarkoitetaan alusta, joka on suunniteltu operoimaan polaarimerialueilla, joilla esiintyvä jää on tyypiltään keskipaksua yksivuotista jäätä, johon saattaa sisältyä myös vanhaa jäätä. B-luokan aluksella tarkoitetaan alusta, joka ei kuulu A-luokkaan ja joka on suunniteltu operoimaan polaarialueiden merialueilla, joilla esiintyvä jää on tyypiltään ohutta yksivuotista jäätä, johon saattaa sisältyä myös vanhaa jäätä. C-luokan aluksella tarkoitetaan alusta, joka on suunniteltu operoimaan avovesillä tai jääolosuhteissa, jotka eivät ole yhtä ankaria kuin A- ja B-luokkiin kuuluville aluksille esitetyt jääolosuhteet. Aluksen kuuluminen määrättyyn luokkaan perustuu osien I-A ja II-A eri luvuissa annettuihin sääntöihin. Aluksen jäissä kulkua koskevien ominaisuuksien kannalta alusten jako kolmeen luokkaan jääolosuhteiden mukaan voidaan tulkita siten, että A-luokan alukset ovat aluksia, jotka pystyvät purjehtimaan itsenäisesti määritelmän mukaisissa jääolosuhteissa, kun taas B- ja C-luokkiin kuuluvat alukset voivat tarvita jäänmurtaja-avustusta purjehtiessaan määritelmiensä mukaisissa jääolosuhteissa. Eri luokkiin kuuluville aluksille ei kuitenkaan ole polaarisäännöstössä määritelty jäissäkulkukykyä eikä minimikonetehoa koskevia vaatimuksia.
Kappaleessa 2 on annettu merialueiden jääolosuhteita koskevia määritelmiä koskien yksivuotisen jään, jäättömän vesialueen, mantereelta peräisin olevan jään, keskipaksun jään, vanhan jään, avoimen veden, merijään sekä ohuen yksivuotisen jään määritelmiä. Kyseiset määritelmät noudattavat Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) merijään terminologia -julkaisussa merialueiden jääolosuhteille käyttämiä määritelmiä.
Kappaleessa 2 on myös annettu MARPOL 73/78 -yleissopimuksen, SOLAS-yleissopimuksen ja STCW-yleissopimuksen määritelmät.
3 Vaaran lähteet
Polaarisäännöstössä otetaan huomioon vaarat, jotka saattavat nostaa riskitasoa lisääntyneen vaaran esiintymisen todennäköisyyden, vakavampien seurauksien tai molempien vuoksi. Kohdassa 3.1 on tunnistettu kymmenen vaaratekijää, jotka ovat: 1) jää, sillä se muun muassa voi aiheuttaa jääkuormia aluksen runkorakenteisiin ja kuljetuskoneistoon; 2) jään kertyminen aluksen kansirakenteisiin, joka muun muassa voi nostaa aluksen painopistettä ja siten heikentää aluksen vakavuutta; 3) alhainen lämpötila, joka voi vaikuttaa muun muassa ihmisen suorituskykyyn ja materiaalien lujuuteen; 4) pitkät pimeän ja valoisan ajan jaksot, jotka voivat muun muassa vaikuttaa ihmisen suorituskykyyn; 5) korkeat leveysasteet, joka voi muun muassa vaikuttaa navigointi- ja viestintäjärjestelmien toimintakykyyn; 6) syrjäinen sijainti ja tarkkojen ja täydellisten merikartoitustietojen puuttuminen sekä vähäisempi mahdollisuus turvautua merenkulun turvalaitteisiin ja merimerkkeihin, jotka lisäävät muun muassa karilleajon todennäköisyyttä, joka syrjäisen sijainnin vuoksi voi myös olla seurauksiltaan vakavampaa; 7) aluksen miehistön mahdollinen kokemuksen puute koskien polaarimerialueilla purjehtimista; (8) tästä seuraava inhimillisen virheen mahdollisuus, mahdolliset hätävarusteita koskevat puutteet, jotka saattavat rajoittaa riskinhallintatoimien tehokkuutta; 9) nopeasti muuttuvat ja ankarat sääolosuhteet, mikä saattaa aiheuttaa vaaratilanteita; ja 10) ympäristön herkkyys haitallisten aineiden päästöille, koska meriympäristön tilan palautuminen ennalleen esim. öljyonnettomuuden jälkeen kestää kauemmin polaarialueiden merialueilla kuin muilla merialueilla.
Kohdassa 3.2 on todettu, että polaarialueiden merialueiden riskitaso voi vaihdella muun muassa maantieteellisen sijainnin, vuodenajan ja sitä kautta valoisuuden ja jääpeitteisyyden mukaan. Siten riskinhallintatoimet, jotka kohdistuvat edellä mainittuihin vaaroihin, voivat vaihdella polaarialueiden merialueilla ja olla erilaisia arktisilla ja antarktisilla vesillä.
OSA I-A - Turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet
Luku 1 - Yleistä
1.1 Osan rakenne
Polaarisäännöstö on laadittu IMOn tavoiteperusteisen periaatteen mukaisesti siten, että tämän osan jokainen luku sisältää luvun yleistavoitteen, tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavat toiminnalliset vaatimukset ja säännöt. Aluksen katsotaan täyttävän tässä osassa mainitut toiminnalliset vaatimukset, kun joko aluksen suunnittelu ja järjestelyt vastaavat kaikkia toiminnallisiin vaatimuksiin liittyviä sääntöjä tai aluksen suunnittelu ja järjestelyt on kokonaisuudessaan tai osittain arvioitu ja hyväksytty SOLAS-yleissopimuksen mukaisesti ja kaikilta muilta osin aluksen suunnittelu ja järjestelyt täyttävät asiaankuuluvien sääntöjen vaatimukset.
1.2 Määritelmät
SOLAS-yleissopimuksen asiaankuuluvien lukujen ja tämän koodin johdannon määritelmien lisäksi tässä kappaleessa on annettu I-A osassa käytetyt määritelmät, jotka ovat jäävuorialueen, saattoaluksen, avustusoperaation, asuinkelpoisen ympäristön, jäänmurtajan, jääluokan, odotettavissa olevan enimmäispelastusajan, koneiston, vuorokauden keskimääräisen vähimmäislämpötilan, polaariluokan, aluksen alimman käyttölämpötilan, aluksen, joka on suunniteltu toimimaan matalissa lämpötiloissa, säiliöaluksen ja ylemmän jäävesiviivan määritelmät.
1.3 Todistuskirja ja katsastus
Kaikilla aluksilla, joihin tätä säännöstöä sovelletaan, on oltava voimassa oleva polaarialuksen todistuskirja. Lukuun ottamatta kappaleessa 1.3.3 määritettyjä poikkeuksia polaarialuksen todistuskirja annetaan perus- tai uusintakatsauksen jälkeen alukselle, joka täyttää tämän säännöstön asianmukaiset vaatimukset. Jos C-luokan aluksen osalta kappaleen 1.5 mukaisen arvioinnin tuloksena on se, ettei lisälaitteita tai rakenteellisia muutoksia tarvita säännöstön vaatimusten täyttämiseksi, polaarialuksen todistuskirja voidaan antaa kirjallisen vahvistuksen perusteella, jossa todetaan aluksen täyttävän polaarisäännöstön kaikki asiaankuuluvat vaatimukset. Tällaisessa tapauksessa todistuskirjan voimassaolon jatkamiseksi aluksella on suoritettava polaarisäännöstön täyttämistä koskeva katsastus seuraavan alukselle määrätyn katsastuksen yhteydessä. Polaarialuksen todistuskirjan voi antaa joko hallinto tai hallinnon SOLAS -yleissopimuksen kohdan XI-1 luvun 1 säännön mukaisesti hyväksymä organisaatio tai henkilö. Kaikissa tapauksissa hallinto kantaa täyden vastuun todistuskirjasta. Polaarialuksen todistuskirjan malli on annettu tämän säännöstön liitteessä 1. Polaarialuksen todistuskirjan voimassaolo, katsastuspäivämäärät ja hyväksymismerkinnät yhdenmukaistetaan asiankuuluvien SOLAS-todistuskirjojen kanssa SOLAS-yleissopimuksen I luvun 14 säännön mukaisesti. Todistuskirjaan tulee sisältyä liite, jossa luetellaan säännöstössä alukselta vaaditut laitteet. Soveltuvin osin todistuskirjassa tulee mainita menetelmä, jolla määritetään aluksen jäissäkulkukyky ja -rajoitukset hallinnon vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon järjestön laatimat ohjeet.
Kansallisesti SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan aluksen meriturvallisuuskatsastuksesta on säädetty alusturvallisuuslain 46 §:ssä. Sen mukaan SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva alus on peruskatsastettava ennen aluksen asettamista liikenteeseen suomalaisena aluksena siten kuin SOLAS-yleissopimuksessa määrätään. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa SOLAS-yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarkemmat tekniset määräykset peruskatsastuksen ja muiden SOLAS-yleissopimuksen mukaisten katsastusten suorittamisesta IMOn ohjeiden mukaisesti.
Alusturvallisuuslain 57 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto tai sen valtuuttama hyväksytty luokituslaitos antaa aluksille katsastusten perusteella todistus- ja turvallisuuskirjat. Liikenteen turvallisuusvirastolle on annettu mahdollisuus valtuuttaa hyväksytty luokituslaitos suorittamaan katsastus osaksi tai kokonaan alusturvallisuuslain 36 §:ssä. Alusturvallisuuslain 57 §:n 2 momentin nojalla Liikenteen turvallisuusvirasto antaa muun muassa SOLAS-yleissopimuksen ja MARPOL 73/78 -yleissopimuksen sekä muiden kansainvälisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi tarkemmat määräykset siitä, mitä katsastusasiakirjoja sekä todistus- ja turvallisuuskirjoja katsastusten perusteella annetaan sekä siitä, kuinka kauan ne ovat voimassa ja miten niiden voimassaoloa voidaan jatkaa. Todistuskirjoja ja katsastusta koskevat SOLAS-yleissopimuksen määräykset on saatettu Suomessa voimaan alusturvallisuuslain nojalla. Nyt voimaansaatettavat polaarisäännöstön määräykset ovat teknisiä lisäyksiä jo voimassa oleviin SOLAS-yleissopimuksen velvoitteisiin. Näin ollen tämä sääntö ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, ja voidaan saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella sekä muuttamalla Liikenteen turvallisuusviraston alusten katsastuksesta annettua määräystä.
1.4 Suorituskykyvaatimukset
Jollei nimenomaisesti toisin määrätä, tässä säännöstössä tarkoitettujen aluksen järjestelmien ja laitteiden on täytettävä vähintään SOLAS-yleissopimuksessa mainitut suorituskykystandardit.
Alusten, jotka on suunniteltu toimimaan matalissa lämpötiloissa, aluksen alin käyttö-lämpötila (PST-lämpötila) määritellään vähintään 10 astetta keskimääräisen vuoro-kauden vähimmäislämpötilan (MDLT) alapuolella aiotulla polaarialueen merialueen toiminta-alueella ja -vuodenaikana. Tässä säännöstössä vaadittujen järjestelmien ja laitteiden on oltava täysin toimintakykyisiä aluksen alimmassa käyttölämpötilassa.
Matalissa lämpötiloissa toimimaan suunniteltujen alusten pelastautumisjärjestelmien ja -laitteiden on oltava täydessä toimintakunnossa aluksen alimmassa käyttölämpötilassa odotettavissa olevan enimmäispelastusajan ajan.
1.5 Toiminnan arviointi
Menettelytapojen tai toimintarajoitusten laatimiseksi alus ja sen laitteisto on arvioitava ottaen huomioon erilaiset ennakoidut käyttö- ja ympäristöolosuhteet, kuten toiminta matalissa lämpötiloissa, kulku jäissä, toiminta korkeilla leveysasteilla, mahdollinen pelastautuminen jäälle tai maalle, johdannon 3 kappaleessa luetellut vaarat soveltuvin osin ja muut mahdolliset vaarat. Arviointi suoritetaan yleensä aluksen rakennusvaiheessa, ja arvioijana voi toimia esimerkiksi luokituslaitos, telakka tai konsultti. Toiminnan arvioinnista on kerrottu lisää polaarisäännöstön luvussa 2, jossa kerrotaan toimintakäsikirjaan sisällytettävästä tiedosta.
Luku 2 – Toimintakäsikirja polaarisille merialueille (Polar Water Operational Manual, PWOM)
Kappaleen 2.1 mukaan 2 luvun tavoitteena on antaa omistajalle, liikenteenharjoittajalle, päällikölle ja laivaväelle riittävät tiedot aluksen toimintakyvystä ja -rajoitteista päätöksentekoprosessin tueksi.
Kappaleen 2.2 mukaan kappaleessa annetaan toiminnallisia vaatimuksia kuten toimintakäsikirjasta, jossa tulee olla arvio aluskohtaisesta toimintakyvystä ja rajoituksista) sekä viittaus erityisiin menettelytapoihin, joita on noudatettava aluksen normaalissa käytössä, jotta vältettäisiin olosuhteet, jotka ylittävät aluksen toimintakyvyn. Toimintakäsikirjassa on myös oltava viittaus erityisiin menettelytapoihin, joita on noudatettava vaaratilanteen sattuessa polaarisilla vesialueilla ja siihen on sisällyttävä tai siinä on oltava viittaus erityisiin menettelytapoihin, joita on noudatettava olosuhteissa, jotka ylittävät aluksen toimintakyvyn ja sen rajoitukset. Toimintakäsikirjaan on sisällyttävä tai siinä on oltava viittaus menettelytapoihin, joita on noudatettava soveltuvin osin, kun käytetään jäänmurtoavustusta.
Kappaleessa 2.3 on annettu säännöt edellä tarkoitettujen toiminnallisten vaatimusten täyttämiseksi. Toimintakäsikirjaa on säilytettävä aluksella.
Toimintakäsikirjaan on 2.2.3 kappaleen toiminnallisten vaatimusten täyttämiseksi sisällytettävä seuraavat riskiperusteiset menettelytavat. Matka on suunniteltava siten, että vältetään jääalueet ja/tai lämpötilat, jotka ylittävät aluksen suunnitellun toimintakyvyn ja sen rajoitukset. On tehtävä järjestelyt, joiden avulla saadaan ennusteita ympäristön olosuhteista. On oltava keinot, joiden avulla tunnistetaan merikartoitustiedon, meteorologisten ja navigointia koskevien tietojen rajoitukset. Aluksella on oltava menettelytavat tämän säännöstön muissa luvuissa vaadittujen varusteiden käyttämiseksi. Aluksella on oltava menettelytavat erityistoimien toteuttamiseksi soveltuvin osin varusteiden ja järjestelmien toiminnan ylläpitämiseksi alhaisissa lämpötiloissa, kansirakenteen jäätyessä ja jäissä.
Toimintakäsikirjaan on myös sisällytettävä seuraavat riskiperusteiset menettelytavat. Aluksella on oltava menettelytavat yhteyden ottamiseksi hätäpalveluiden tarjoajiin muun muassa etsintä- ja pelastuspalveluita ja öljyntorjuntaa varten sekä menettelytavat, joilla alus ja aluksessa olevat ihmiset pidetään kunnossa, tapauksissa, joissa alus on jäänyt jään loukkuun pidemmäksi ajaksi.
Toimintakäsikirjaan on lisäksi sisällytettävä riskiperusteisiä menettelytapoja, joita on noudatettava sellaisten toimien yhteydessä, joita toteutetaan, kun jää- ja/tai lämpötilaolosuhteet ylittävät aluksen suunnitellun toimintakyvyn ja sen rajoitukset.
Toimintakäsikirjaan on myös sisällytettävä riskiperusteisiä menettelytapoja, joilla mahdollisuuksien mukaan valvotaan ja ylläpidetään turvallisuutta jäissäkulun aikana, mukaan lukien kaikki vaatimukset, jotka koskevat saatto-operaatioita tai jäänmurtaja-avustusta. Tilanteissa, joissa alus kulkee itsenäisesti ja tilanteissa, joissa alus tarvitsee jäänmurtajan, pätevät mahdollisesti erilaiset toiminnalliset rajoitukset. Toimintakäsikirjassa tulisi mahdollisuuksien mukaan käsitellä molemmat vaihtoehdot.
Luku 3 – Aluksen rakenne
Kappaleen 3.1 mukaan 3 luvun tavoitteena on määrätä, että rakenteen materiaalin ja mitoituksen on säilytettävä rakenteellinen eheytensä ympäristöolosuhteiden aiheuttamien sekä koko runkoon kohdistuvien että paikallisten kuormitusten takia.
Kappale 3.2 sisältää määräykset toiminnallisista vaatimuksista: matalissa lämpötiloissa toimivissa aluksissa on käytettävistä materiaaleista ja jäävahvisteisten alusten rakenteesta, joka on suunniteltava sellaiseksi, että se kestää sekä koko runkoon kohdistuvia että paikallisia ennustettavissa olevia jääkuormia ennakoiduissa jääolosuhteissa.
Kappale 3.3 sisältää alusten rakenteita koskevat säännöt. Alusten säälle alttiiden rakenteiden materiaalien on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit, jotka perustuvat PST-lämpötilaan.
Toiminnallisten vaatimusten täyttämistä koskevat säännöt riippuvat aluksen luokasta. A-luokan alusten rungon mitoitusten on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit (IACS:n (International Association of Classification Societies) polaarijääluokat 1-5) tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit. Myös B-luokan alusten rungon mitoitusten on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit (IACS:n polaarijääluokat 6 ja 7) tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit. C-luokan jäävahvisteisten alusten mitoitusten on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon hyväksyttävät standardit, jotka ovat sopivia purjehdusalueen jäätyypeille ja -peitteisyydelle. C-luokan aluksen jäävahvisteiden mitoitus voidaan tehdä esimerkiksi suomalais-ruotsalaisten jääluokkasääntöjen mukaisesti, jolloin alus voi purjehtia polaarialueiden vesialueilla aluksen jääluokan mukaisissa jääolosuhteissa. C-luokan aluksen ei tarvitse olla jäävahvistettu, jos aluksen rakenne on hallinnon mukaan riittävä aiottua liikennöintiä varten.
Luku 4 – Osastointi ja vakavuus
Kappaleen 4.1 mukaan 4 luvun tavoitteena on taata sekä ehjän aluksen vakavuus että vaurioituneen aluksen asianmukainen osastointi ja vakavuus.
Kappale 4.1 sisältää toiminnalliset vaatimukset aluksen vakavuudesta. Esimerkiksi A- ja B-luokan aluksilla, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen, on oltava riittävä jäännösvakavuus, jotta ne kestävät jään aiheuttamat vauriot.
Luvun 4.3 kappaleessa on annettu erikseen säännöt ehjän aluksen ja vaurioituneen aluksen vakavuudelle.
Kappale sisältää myös tarkemmat säännökset seikoista, jotka tulee ottaa huomioon aluksen vakavuuslaskelmissa. Aluksella tulee myös varautua jäänmuodostuksen minimointiin.
Luku sisältää myös säännökset 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen A- ja B-luokan alusten kestävyydestä vuodon syntyessä jään rikkomasta runkorakenteesta johtuen.
5 Luku – Vesi- ja säätiiviys
Kappaleen 5.1 mukaan 5 luvun tavoitteena on määrätä toimista, jotka ylläpitävät vesi- ja säätiiviyttä.
Kaikkien alusten vesi- ja säätiiviyden kannalta merkityksellisten sulkemislaitteiden ja ovien on oltava toimintakunnossa.
Kappale sisältää alusten vesi- ja säätiiviyttä koskevat säännöt. Aluksilla on oltava keinoja poistaa tai estää jään tai lumen muodostuminen luukkujen ja ovien luokse. Lisäksi aluksilla, jotka on suunniteltu toimimaan matalissa lämpötiloissa, on varauduttava, jos luukut ja ovet toimivat hydraulisesti, jäätymiseen tai hydrauliikan nesteiden jähmettymiseen. Vesi- ja säätiiviit ovet, luukut ja sulkemislaitteet, jotka eivät ole asuintiloissa ja joita on käytettävä merellä, on suunniteltava siten, että paksuja talvi-vaatteita ja käsineitä käyttävät työntekijät voivat niitä käyttää.
6 Luku - Koneistot
Kappaleen 6.1 mukaan 6 luvun tavoitteena on taata, että koneistot ovat toimivuudeltaan sellaisia, että ne pystyvät varmistamaan alusten turvallisen käytön.
Koneistojen toimivuuden osalta on huomioitava ympäristöolosuhteet, kuten jäänmuodostus ja/tai lumen kertyminen, meriveden mukana tuleva jää, jäätyminen ja nesteiden lisääntynyt viskositeetti, meriveden sisäänottolämpötila ja alukseen tuleva lumi. Lisäksi aluksiin, jotka on suunniteltu toimimaan matalissa lämpötiloissa, on koneistojen toimivuuden osalta huomioitava ympäristöolosuhteet, kuten kylmä ja tiivis sisääntuloilma, akun tai muun energiaa varastoivan laitteen suorituskyvyn laskeminen ja matalissa lämpötiloissa toimivien alusten materiaalien on sovelluttava PST-lämpötiloihin. Lisäksi alusten, jotka on jäävahvistettu 3 luvun mukaisesti, koneistojen on toimittava odotettavissa olevissa ympäristöolosuhteissa ottaen huomioon kuormat, jotka aiheutuvat jään ja rakenteen vuorovaikutuksesta.
Kappaleessa 6.3 on annettu alusten koneistoja koskevat säännöt. Koneistot ja niihin liittyvät laitteet on suojattava jäänmuodostumiselta ja/tai lumen kertymiseltä, meriveden mukana tulevalta jäältä, jäätymiseltä ja nesteiden lisääntyneeltä viskositeetilta, meriveden sisäänottolämpötilalta ja alukseen tulevalta lumelta ottaen muun muassa huomioon oletettavissa olevat ympäristöolosuhteet. Lisäksi koneistoissa käytettävien nesteiden viskositeetti on pidettävä tasolla, jolla koneistojen käyttö ei häiriinny ja meriveden syötön koneistojärjestelmiin on oltava sellainen, ettei jää tunkeudu järjestelmiin, tai ne on muutoin suunniteltava sellaisiksi, että koneistojen toimivuus ei vaarannu.
Kappale sisältää lisäksi tarkemmat säännökset aluksista, jotka on suunniteltu purjehtimaan matalissa lämpötiloissa. Altistuvien koneistojen ja sähkölaitteiden on toimittava PST-lämpötilassa. On myös varmistettava, että keskeisten koneistojen polttomoottorien palamisilman lämpötila pysyy moottorin valmistajan määrittämällä tasolla. Alusten avoimien koneistojen ja perustojen materiaalien on lisäksi oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit, jotka perustuvat PST-lämpötilaan.
Kappaleessa eri luokkiin kuuluville aluksille, on lisäksi annettu sääntöjä koneiston vahvistamiseksi jääkuormia vastaan. A-, B- ja C-luokan alusten potkurin lapojen, propulsiolinjan, ohjauslaitteiden ja muiden lisälaitteiden mitoituksen on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. A-luokan yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit (IACS:n polaarijääluokat 1-5) tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit. B-luokan alusten on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit (IACS:n polaarijääluokat 6 ja 7) tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit. C-luokan jäävahvisteisten osalta on otettava huomioon hyväksyttävät standardit, jotka ovat sopivia purjehdusalueen jäätyypeille ja -peitteisyydelle. C-luokan aluksen propulsiokoneiston mitoitus voidaan tehdä esimerkiksi suomalais-ruotsalaisten jääluokkasääntöjen mukaisesti, jolloin alus voi purjehtia polaarialueiden merialueilla aluksen jääluokan mukaisissa jääolosuhteissa.
7 Luku - Paloturvallisuus ja -suojaus
Kappaleen 7.1 mukaan 7 luvun tarkoituksena on varmistaa, että paloturvallisuusjärjestelmät ja - laitteet ovat tehokkaita ja toimintakykyisiä ja että aluksen poistumistiet ovat käytettävissä, jotta aluksella olevat ihmiset voivat turvallisesti ja nopeasti poistua pelastusvene- ja -lauttakannelle oletettavissa olevissa ympäristöolosuhteissa.
Luku sisältää säännökset, joiden mukaan paloturvallisuusjärjestelmät ja -laitteet, jotka on asennettu säälle alttiille paikoille, on suojattava jäänmuodostumiselta ja lumen kertymiseltä. Paikallisten laitteiden ja koneistojen ohjauslaitteet on suojattava jäätymiseltä, lumen kertymiseltä ja jäänmuodostumiselta, ja niiden on oltava käytettävissä kaikkina aikoina. Paloturvallisuusjärjestelmissä ja muissa siihen liittyvissä laitteissa on otettava huomioon se, että aluksella oleskelevien henkilöiden on usein käytettävä kömpelöitä ja hankalia kylmän sään varusteita. On luotava keinoja, joilla sisäänkäyntien luota voidaan poistaa tai estää jään ja lumen kertyminen. Lisäksi sammutusaineen on sovelluttava aiottuun toimintaan.
Lisäksi alusten, jotka on suunniteltu toimimaan matalassa lämpötilassa, kaikkien paloturvallisuusjärjestelmien ja -laitteiden osat on suunniteltava sellaisiksi, että ne ovat käytettävissä ja tehokkaita PST-lämpötilassa ja säälle alttiiden paloturvallisuusjärjestelmien materiaalien on sovelluttava käytettäväksi PST-lämpötilassa.
Kappaleessa 7.3 on annettu alusten paloturvallisuutta ja -suojausta koskevat säännöt. Säälle alttiilla paikoilla sijaitsevat putkiston osia erottavat ja paine-/tyhjiöventtiilit on suojattava jäänmuodostumiselta ja niiden on oltava käytettävissä kaikkina aikoina ja kaikkien kaksisuuntaisten kannettavien radiolaitteiden on toimittava myös PST-lämpötilassa.
Palopumppujen, myös hätäpalopumppujen, vesisumu- ja vesisuihkupumppujen on sijaittava osastoissa, joiden lämpötila on jäätymispisteen yläpuolella, sammutusvesijohto on järjestettävä siten, että sen säälle alttiit osat voidaan erotella toisistaan ja erotellut osat voidaan tyhjentää vedestä. Paloletkujen ja suutinten ei tarvitse olla jatkuvasti liitettynä paloputkistoon, ja ne voidaan varastoida suojattuun paikkaan palopostien lähelle, palomiesten varusteet on varastoitava aluksella lämpimiin tiloihin ja jos kiinteät vedellä sammuttamiseen perustuvat palontorjuntajärjestelmät sijaitsevat tilassa, joka on erillään pääpalopumpuista, ja nämä palontorjuntajärjestelmät ottavat vettä suoraan merestä, on myös tämä merivesikaivo suojattava jäänmuodostukselta.
Lisäksi aluksissa, jotka on suunniteltu toimimaan matalassa lämpötilassa, kannettavat ja osittain kannettavat käsisammuttimet on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä paikassa, joka on suojattu jäätymiseltä. Jäätymiselle altistuneissa tiloissa on käytettävä sammuttimia, joita voidaan käyttää PST-lämpötiloissa ja säälle alttiiden paloturvallisuusjärjestelmien materiaalien on oltava hallinnon tai sen hyväksymän laitoksen hyväksymiä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon järjestön hyväksymät standardit tai muut, turvallisuustasoltaan samanlaiset standardit, jotka perustuvat PST-lämpötilaan.
8 Luku – Hengenpelastuslaitteet ja -järjestelyt
Kappaleen 8.1 mukaan 8 luvun tavoitteena on määrätä turvallisesta poistumisesta, evakuoinnista ja pelastautumisesta.
Kappaleen 8.1 mukaan poistumisreittien on oltava käytettävissä ja turvalliset siitä huolimatta, että ne ovat säälle alttiita ja rakenteet voivat jäätyä ja lunta kertyä. Pelastusveneiden ja -lauttojen sekä kokoontumis- ja pelastusjärjestelyiden on oltava sellaisia, että aluksen hylkääminen on turvallista, kun otetaan huomioon hätätilanteen aikaiset mahdolliset haitalliset ympäristöolosuhteet.
Kaikkien hengenpelastuslaitteiden ja niihin liittyvien varusteiden on taattava turvallinen evakuointi ja oltava toimintakykyisiä mahdollisesti haitallisissa ympäristöolosuhteissa odotettavissa olevan enimmäispelastusajan aikana.
Kaikille aluksella oleville henkilöille on taattava asianmukainen lämpösuojaus. Samalla on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon suunniteltu matka, odotettavissa olevat sääolosuhteet (kylmyys ja tuulisuus) ja mahdollinen joutuminen polaariseen veteen. Hengenpelastuslaitteiden ja niihin liittyvien varusteiden yhteydessä on huomioitava aluksen mahdollinen pitkäkestoinen purjehtiminen pimeässä. Tämä tulee ottaa huomioon jo matkaa suunniteltaessa. Kun otetaan huomioon kaikki 1 luvussa tunnistetut mahdolliset vaarat, pelastautumista on tuettava seuraavin resurssein myös alukselta poistumisen jälkeen joko vedessä, jäällä tai maalla odotettavissa olevan enimmäispelastusajan aikana. Tällaisia ovat: asuinkelpoinen ympäristö, ihmisten suojeleminen kylmältä, tuulelta ja auringolta, olosuhteisiin sopiva tila, johon voi majoittaa lämpösuojaimilla varustettuja henkilöitä, keinot ravinnon tarjoamiseksi, turvalliset sisäänpääsy- ja poistumispaikat ja keinot viestiä pelastajien kanssa.
Kappaleessa 8.3 on annettu alusten hengenpelastuslaitteita ja -järjestelyitä koskevat säännöt. Alukset, jotka altistuvat jäänmuodostumiselle, on varustettava välineillä, joilla kertynyt jää tai lumi voidaan poistaa tai sen muodostuminen estää poistumisreiteiltä, kokoontumisasemilta, pelastusasemilta, pelastusveneistä ja -lautoista, vesillelaskulaitteista ja paikoista, joista siirrytään pelastusveneisiin tai pelastuslautoille. Lisäksi 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen alusten säälle alttiit poistumisreitit on järjestettävä sellaisiksi, ettei asianmukaisissa pakkasvaatetuksissa olevien henkilöiden kulkeminen hankaloituisi. Lisäksi matalissa lämpötiloissa toimimaan suunniteltujen alusten pelastusjärjestelyjen asianmukaisuus on arvioitava ja otettava huomioon myös sen vaikutus, että henkilöt käyttävät pakkasvaatetusta.
Aluksilla on oltava välineitä ihmisten turvallisen evakuoinnin varmistamiseksi, kuten, mahdollisuuksien mukaan, pelastusvarusteiden turvallinen sijoittaminen kun toimitaan jääpeitteisillä vesillä tai suoraan jäällä. Kun tämän luvun vaatimukset saavutetaan lisäämällä virtalähdettä tarvitsevia laitteita, tällaisen virtalähteen on toimittava itsenäisesti ilman aluksen päävirtalähdettä.
Matkustaja-alusten jokaiselle henkilölle on annettava oikean kokoinen pelastuspuku tai lämpösuojain, ja jos pelastuspuvut ovat tarpeen, niiden on oltava eristettyjä.
Lisäksi aluksilla, joilla on tarkoitus purjehtia pidempiä ajanjaksoja pimeässä, on pelastusveneissä ja -lautoissa oltava jatkuvaan käyttöön sopivat valonheittimet, jotta jään havaitseminen olisi helpompaa.
Kaikkien pelastusveneiden on oltava tyypiltään osittain tai kokonaan katettuja. Kun otetaan huomioon luvussa 1 mainittu vaarojen arviointi, tarvitaan asianmukaisia pelastautumisvälineitä sekä yksittäisille henkilöille että yhteiseen käyttöön. Tällaisia ovat hengenpelastuslaitteet ja ryhmälle tarkoitetut pelastautumisvälineet, jotka suojaavat tehokkaasti kaikkia aluksella olevia henkilöitä suoralta viimalta, henkilökohtaiset pelastautumisvälineet yhdessä hengenpelastuslaitteiden tai ryhmälle tarkoitettujen pelastautumisvälineiden kanssa, jotka eristävät lämpöä riittävästi pitääkseen yllä henkilöiden ruumiinlämpötilaa ja henkilökohtaiset pelastautumisvälineet, jotka suojaavat raajojen paleltumiselta. Tarvittaessa aluksella on oltava henkilökohtaiset ja ryhmälle tarkoitetut pelastautumisvälineet 110 prosentille aluksen henkilömäärästä, ja ne on sijoitettava helppopääsyisiin paikkoihin mahdollisimman lähelle kokoontumis- ja pelastusasemia. Ryhmälle tarkoitettujen pelastautumisvälineiden kuljetuskonttien on oltava sellaiset, että niitä on helppo liikuttaa jään päällä, ja niiden on oltava kelluvia. Kun arvioinnin perusteella on käytettävä henkilökohtaisia ja ryhmälle tarkoitettuja pelastautumisvälineitä, on tunnistettava keinot, joiden avulla taataan, että välineet ovat käytettävissä myös aluksen hylkäämisen jälkeen. Kun pelastusveneissä ja -lautoissa on henkilöiden lisäksi pelastautumisvälineitä, pelastusveneissä ja -lautoissa sekä vesillelaskulaitteissa on oltava riittävästi tilaa kyseisille lisävälineille. Matkustajia on opastettava henkilökohtaisten pelastautumisvälineiden käytössä ja hätätilanteessa toimimisessa, ja henkilöstöä on opastettava henkilökohtaisten ja ryhmälle tarkoitettujen pelastautumisvälineiden käytössä.
Odotettavissa olevan enimmäispelastusajan ajaksi on lisäksi varustauduttava asianmukaisin muona-annoksin.
9 Luku – Navigoinnin turvallisuus
Kappaleen 9.1 mukaan 9 luvun tavoitteena on määrätä turvallisesta navigoinnista.
Kappaleen 9.2 mukaan alusten on pystyttävä vastaanottamaan ajantasaisia merenkulullisia tietoja esimerkiksi jäätilanteesta turvallisen navigoinnin takaamiseksi. Navigointilaitteet ja -järjestelmät on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että niiden toiminnallisuus säilyy purjehdusalueella odotettavissa olevissa olosuhteissa. Järjestelmien, jotka osoittavat alukset kulkusuunnan ja paikan on sovittava aiotuille alueille. Alusten on pystyttävä tekemään jäähavaintoja visuaalisesti liikkuessaan pimeässä. Kun jäänmurtaja on saattamassa alusta, aluksen on pystyttävä antamaan merkki siitä, että se on pysähtynyt.
Kappaleessa 9.3 on annettu navigoinnin turvallisuutta koskevat säännöt. Alusten on pystyttävä vastaanottamaan ja tarkastelemaan ajantasaisia tietoja jäätilanteesta purjehdusalueella.
Jäävahvistetuilla aluksilla, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen, on oltava joko kaksi itsenäistä kaikuluotainta tai yksi kaikuluotain, jolla on kaksi erillistä ja itsenäistä anturia. Alusten on täytettävä SOLAS-yleissopimuksen V luvun ikkunoita koskevat vaatimukset olipa niiden rakennuspäivämäärä ja koko mikä tahansa ja komentosillan rakenteesta riippuen näkyvyyden taaksepäin on oltava esteetön. Kun alukset liikkuvat alueilla ja ajanjaksoina, joiden aikana jäänmuodostus on todennäköistä, niiden on pystyttävä estämään jään kertyminen antenneihin, joita tarvitaan navigoinnissa ja viestinnässä. Aluksilta vaaditaan lisäksi, että kun SOLAS-yleissopimuksen V luvun tai tämän luvun vaatimusten mukaisilla laitteilla on rungon alle ulottuvat anturit, ne on suojattava jäältä ja A- ja B-luokan alusten, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen, komentosillan siipien on oltava katettuja tai siten suunniteltuja, että ne suojaavat navigointilaitteita ja niitä käyttävää henkilöstöä.
Aluksilla on oltava myös kaksi ei-magneettista laitetta suunnan määrittämiseksi ja näyttämiseksi. Molempien tapojen on oltava itsenäisiä ja ne on liitettävä aluksen pää- ja hätävirtalähteeseen. Alukset, joiden kulkureitti ylittää leveysasteen 80, on varustettava vähintään yhdellä GNSS-kompassilla tai vastaavalla laitteella, joka on liitettävä aluksen pää- ja hätävirtalähteeseen.
Alukset, lukuun ottamatta niitä, jotka purjehtivat alueilla, joilla on vuorokauden ympäri valoisaa, on varustettava kahdella etäältä käännettävissä olevalla kapeakeilaisella valonheittimellä, joita voidaan säätää komentosillalta 360 asteen valokaaren muodostamiseksi, tai niillä on oltava muita keinoja jään havaitsemiseksi.
Alukset, joilla on jäänmurtaja saattajanaan, on varustettava käsikäyttöisillä punaisilla vilkkuvaloilla, jotta aluksen takana huomataan, kun alus on pysähtynyt. Tämän valon on näyttävä vähintään kahden meripeninkulman päähän, ja valon vaaka- ja pystysuuntaisen näkyvyyden on täytettävä kansainvälisissä säännöissä yhteen törmäämisen ehkäisemiseksi merellä annetut perävalovaatimukset.
10 luku - Viestintä
Kappaleen 10.1 mukaan tämän luvun tavoitteena on määrätä, miten alusten ja pelastusveneiden ja -lauttojen viestintä toteutetaan tehokkaasti sekä tavallisen käytön että hätätilanteen aikana.
Kappaleen 10.2 mukaan alusten viestinnän osalta kaikilla suunnitelluilla purjehdusreiteillä on oltava mahdollisuus kaksisuuntaiseen puhe- ja/tai tietoliikenteeseen alusten välillä tai aluksen ja mantereen välillä. Mahdollisten saatto- ja saattueoperaatioiden yhteydessä on myös taattava asianmukaiset viestintäväylät. Etsintä- ja pelastustoimia varten on taattava keinot kaksisuuntaiseen paikan päällä tapahtuvaan ja SAR-koordinoinnin viestintään myös ilmailutaajuuksilla. Etäsairaanhoidon apu on taattava polaarisilla alueilla asianmukaisin viestintälaittein.
Pelastusveneiden, pelastuslauttojen ja valmiusveneiden viestintävalmiuksien osalta matalissa lämpötiloissa toimimaan suunniteltujen aluksien kaikissa valmiusveneissä ja pelastusveneissä on, kun ne irrotetaan evakuointia varten, voitava ylläpitää valmius hätäkutsun lähettämiseen, paikantamiseen ja paikan päällä tapahtuvaan viestintään. Matalissa lämpötiloissa toimimaan suunniteltujen aluksien kaikissa pelastuslautoissa on, kun ne on irrotettu, voitava ylläpitää viestintävalmius ja valmius lähettää paikannussignaaleja. Pelastusveneissä ja -lautoissa sekä valmiusveneissä käytettävien pakollisten viestintälaitteiden on oltava toimintakunnossa odotettavissa olevan enimmäispelastusajan ajan.
Kappaleessa 10.3 on annettu viestintää koskevat säännöt. Alusten viestinnän osalta aluksen viestintälaitteilla on oltava valmius alusten väliseen tai aluksen ja maan väliseen viestintään, jossa otetaan huomioon viestintäjärjestelmien rajoitukset korkeilla leveysasteilla ja odotettavissa olevissa alhaisissa lämpötiloissa. Jäänmurtoavustusta tarjoavat alukset on varustettava taaksepäin asennettavalla äänimerkinantojärjestelmällä, joka osoittaa takana seuraaville aluksille saatto- ja hätäohjailutoimenpiteet Kansainvälisen viestikirjan mukaisesti. Kaksisuuntaisen paikan päällä tapahtuvan ja etsintä- ja pelastustoiminnan koordinoinnin viestintävalmiuksiin on sisällyttävä puheviestintä- ja/tai tietoliikenneviestintä asiaankuuluvien pelastuskeskusten kanssa ja puheviestintälaitteet ilma-alusten kanssa taajuuksilla 121.5 ja 123.1 MHz. Viestintälaitteiden on mahdollistettava kaksisuuntainen puheviestintä ja tietoliikenne ja etäsairaanhoitopalvelut (Telemedical Assistance Service, TMAS).
Pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden viestintävalmiuden osalta alusten, jotka on suunniteltu operoimaan matalissa lämpötiloissa, kaikki evakuointikäytössä olevat pelastusveneet on varustettava hätäkutsuja varten yhdellä laitteella, jolla välitetään hätäkutsuja alukselta maihin, varustettava paikantamista varten yhdellä laitteella, jolla lähetetään paikantamissignaaleja ja paikan päällä tapahtuvaa viestintää varten varustettava yhdellä laitteella, jolla lähetetään ja vastaanotetaan paikan päällä tapahtuvaa viestintää. Alusten, jotka on suunniteltu operoimaan matalissa lämpötiloissa, kaikki muut pelastusveneet ja -lautat on paikantamista varten varustettava yhdellä laitteella, jolla lähetetään paikantamissignaaleja, ja paikan päällä tapahtuvaa viestintää varten varustettava yhdellä laitteella, jolla lähetetään ja vastaanotetaan paikan päällä tapahtuvaa viestintää. Aluksella on lisäksi otettava huomioon akkujen kestävyyteen liittyvät rajoitukset ja laadittava ja toteutettava menetelmiä, jotta pakolliset viestintä-laitteet ovat käyttökunnossa odotettavissa olevan enimmäispelastusajan ajan kaikissa pelastusveneissä ja -lautoilla sekä valmiusveneissä.
Edellä esitetyn mukaisesti polaarisäännöstön osan I-A luvut 1-10 sisältävät useita määräyksiä alusten teknisistä turvallisuusvaatimuksista. Kansallisessa lainsäädännössä alusten yleisistä teknisistä turvallisuusvaatimuksista on säädetty alusturvallisuuslain 6 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan aluksen on täytettävä sopimuksessa sille asetetut rakenteita ja varusteita sekä niiden järjestelyjä koskevat vaatimukset. Alusta käytettäessä on noudatettava SOLAS-yleissopimuksessa asetettuja toiminnallisia vaatimuksia alusturvallisuuden varmistamiseksi. SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan aluksen on täytettävä SOLAS-yleissopimukseen liittyvien säännöstöjen velvoittavat määräykset, jotka koskevat alusten rakenteita, varusteita ja niiden järjestelyjä. Pykälän 4 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi alusturvallisuuden kannalta riittävän tason varmistamiseksi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä SOLAS-yleissopimuksessa asetetuista teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista soveltaen ensisijaisesti IMOn ohjeita ja suosituksia sekä hyväksyä SOLAS-yleissopimuksen mukaisia turvallisuusrakenteita, turvallisuusjärjestelmiä ja turvallisuusvarusteita. Polaarisäännöstön osan I-A luvut 1-10 sisältävät teknisiä lisäyksiä SOLAS-yleissopimuksen voimassaoleviin vaatimuksiin, eivätkä ne sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Ne ovat siten saatettavissa voimaan valtioneuvoston asetuksella.
Luku 11 – Reitin suunnittelu
Kappaleen 11.1 mukaan 11 luvun tavoitteena on taata, että laivanisäntä, päällikkö ja muu laivaväki saavat riittävästi tietoa, jotta toiminnassa voidaan huomioida aluksen ja sillä olevien henkilöiden turvallisuus ja mahdollisuuksien mukaan myös ympäristön suojelu.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi reittisuunnitelmassa on otettava huomioon suunnitellun reitin mahdolliset vaarat.
Kappaleessa 11.3 on esitetty reitin suunnittelua koskevat säännöt. Päällikön on otettava seuraavat asiat huomioon suunnitellessaan reittiä polaarisilla vesialueilla: PWOM-käsikirjassa vaaditut menetelmät, kaikki rajoitukset, jotka koskevat saatavilla olevia merenmittaustietoja ja merenkulun turvalaitteita, ajantasaiset tiedot suunnitellun reitin läheisyydessä olevien jäiden ja jäävuorien laajuudesta ja tyypistä, edellisten vuosien tilastotiedot jäästä ja lämpötiloista, suojapaikat, ajantasaiset tiedot toimista, joihin ryhdytään merinisäkkäitä kohdatessa alueilla, myös kausimuuttoalueilla, joiden läheisyydessä tiedetään esiintyvän merinisäkkäitä, ajantasaiset tiedot asiaankuuluvista reittijärjestelmistä, nopeussuosituksista ja meriliikennepalveluista alueilla, myös kausimuuttoalueilla, joiden läheisyydessä tiedetään esiintyvän merinisäkkäitä, kansalliset ja kansainväliset nimetyt luonnonsuojelualueet reitin varrella ja toiminta alueilla, jotka ovat kaukana etsintä- ja pelastuspalveluista.
Reitin suunnittelusta määrätään STCW-yleissopimukseen liittyvässä STCW-säännöstössä. Laivaväkilain 23 §:n 3 momentissa on valtuutussäännös, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaa STCW-yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi tarkempia määräyksiä vahdinpidosta ja reittisuunnittelusta. Polaarisäännöstön määräykset reitin suunnittelusta ovat vähäisiä täsmennyksiä voimassa oleviin velvoitteisiin, joten tämän luvun määräykset voidaan saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella.
Luku 12 – Miehitys ja koulutus
Kappaleen 12.21 mukaan tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että polaarisilla vesialueilla purjehtivilla aluksilla on asianmukainen miehitys ja että laivaväki on riittävän pätevää, koulutettua ja kokenutta.
Laivanisäntien on varmistettava, että polaarisilla vesialueilla purjehtivien alusten päälliköt, yliperämiehet ja vahtipäälliköt ovat suorittaneet koulutuksen, jolla saadaan valmiudet kyseisten toimien ja niihin liittyvien tehtävien ja vastuiden hoitamiseksi ottaen huomioon STCW-yleissopimuksen ja STCW-säännöstön, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, vaatimukset.
Kappaleessa 12.3 on annettu miehitystä ja koulutusta koskevat säännöt. Päälliköiden, yliperämiesten ja vahtipäälliköiden on 12.2 kappaleessa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi polaarisilla vesialueilla purjehtiessaan täytettävä STCW-yleissopimuksen ja STCW-säännöstön, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, kohdan V pätevyysvaatimukset siten kuin polaarisäännöstön kohdan 12.3.1 taulukossa on esitetty. Hallinto voi sallia muun henkilön tai henkilöiden kuin päällikön, yliperämiehen tai vahtipäällikön käytön koulutusvaatimusten täyttämiseksi kappaleen 12.3.1 mukaisesti, jos tämä henkilö tai nämä henkilöt ovat STCW-yleissopimuksen II luvun säännön 2 ja STCW-säännöstön A-II/2 säännön mukaisesti pätevöityneitä ja heillä on sitä vastaava pätevyyskirja. Lisäksi edellytetään, että he täyttävät edellä mainitussa taulukossa esitetyt polaarialueiden koulutusvaatimukset. Aluksella on polaarisilla vesialueilla purjehtiessaan myös oltava riittävä määrä sellaisia henkilöitä, että jokaisessa merivahdissa täytetään asianmukaiset polaarisilla vesialueilla vaadittavat koulutusvaatimukset, tähän henkilöön tai henkilöihin sovelletaan kaikkina aikoina hallinnon vähimmäislepoaikavaatimuksia. Alusten purjehtiessa muilla kuin avovesillä tai jäävuorialueella, matkustaja-alusten ja säiliöaluksen päällikön, yliperämiesten ja vahtipäälliköiden on täytettävä edellä mainitun taulukon soveltuvat polaarialueiden peruskoulutusvaatimukset, ja kun alukset purjehtivat vesialueilla, joiden jääpeitteisyys on yli 2/10, muiden lastialusten kuin säiliöalusten päälliköiden, yliperämiesten ja vahtipäälliköiden on täytettävä edellä mainitun taulukon soveltuvat polaarialueiden peruskoulutusvaatimukset.
Muiden kuin vahtipäälliköiden käyttäminen koulutusvaatimusten täyttämiseksi ei vapauta päällikköä tai vahtipäällikköä aluksen turvallisuutta koskevista velvollisuuksistaan.
Jokaisen laivaväkeen kuuluvan on tutustuttava PWOM-käsikirjan tai siinä viitattuihin menetelmiin ja varusteisiin siltä osin kuin ne ovat heidän tehtäviensä kannalta olennaisia.
Suomen lainsäädännössä aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyyksistä säädetään yleisesti laivaväkilaissa ja miehitysasetuksessa. Laivaväkilain 9 §:ssä on yleissäännös laivanisännän ja aluksen päällikön velvollisuuksista koskien aluksen miehitystä. Sen mukaan laivanisännän on huolehdittava siitä, että aluksen laivaväellä on aluksen ominaisuuksien ja laivaväen tehtävien mukainen koulutus ja pätevyys. Kyseisen pykälän 3 momentin mukaan tarkemmat säännökset laivanisännän velvollisuuksista miehitykseen liittyvissä seikoissa annetaan valtioneuvoston asetuksella. Miehitysasetuksen 4 §:n mukaan laivanisännän on varmistettava ennen kuin merenkulkija ottaa vastaan toimen aluksella, että merenkulkijalla on toimeen vaadittava pätevyys ja että merenkulkija on suorittanut tarvittavat kertauskurssit ja saattanut koulutuksensa ajan tasalle STCW-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.
Laivaväkilain 15 §:ssä on yleissäännös siitä, että aluksella työskentelevällä henkilöllä on oltava lain ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetty pätevyys. Osoitetusta pätevyydestä annetaan pätevyyskirja tai lisäpätevyystodistus. Laivaväkilain 17 §:ssä säädetään pätevyyskirjan ja lisäpätevyystodistuksen antamisesta. Kyseisen pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä pätevyyskirjoista, lisäpätevyystodistuksista ja niiden voimassaolosta sekä pätevyys- ja lisäpätevyysvaatimuksista STCW-yleissopimuksen ja SOLAS-yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi.
Polaarisäännöstön kappaleen 12.3.2 määräykset mahdollistavat sen, että aluksella voidaan tietyin edellytyksin käyttää kokonaan tai osittain muita henkilöitä kuin aluksen omaa henkilökuntaa lisäpätevyysvaatimusten täyttämiseksi. Myös nämä vaatimukset annetaan lain 17 §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella.
Tässä luvussa määrätyistä laivanisännän velvollisuuksista miehistöön liittyvissä seikoissa sekä miehistön pätevyys- ja lisäpätevyysvaatimuksista säädetään voimassa olevan lainsäädännön mukaan valtioneuvoston asetuksen tasolla. Nämä määräykset eivät näin ollen kuulu lainsäädännön alaan. Polaarisäännöstön edellyttämät koulutus- ja pätevyysvaatimukset tullaan sisällyttämään tarvittavin osin miehitysasetukseen sen jälkeen, kun vaatimukset on hyväksytty osaksi STCW-yleissopimusta ja STCW-säännöstöä.
OSA I-B
Johdannon ja osan I-A määräyksiä koskevat lisäohjeet
Polaarisäännöstön I-B osassa on annettu lisäohjeita koskien johdannon osiossa 2 olevia määritelmiä sekä lukuja 2 – 11. Nämä lisäohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaan suositusluonteisia. Ne eivät näin ollen velvoita oikeudellisesti, vaan niitä käytetään apuna I-A osan säännösten soveltamisessa.
Osa II-A Meren pilaantumista ehkäisevät toimet
Luku 1 – Öljyntorjunta
1.1 Toimintavaatimukset
1.1.1. Kohta sisältää kiellon päästää arktisilla vesialueilla alukselta mereen öljyä tai öljyä sisältäviä seoksia. Suomen lainsäädännössä yleinen öljyn päästökielto ja päästörajoitukset sisältyvät merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 1 §:ään. Päästörajoituksia tarkennetaan merenkulun ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 luvun 1 ja 2 §:ssä.
1.1.2. Edellä olevan 1.1.1 kohdan mukaista päästökieltoa ei tämän 1.1.2 kohdan mukaan sovelleta puhtaan tai erillisen painolastin päästöihin.
1.1.3. Kohta sisältää ajallisen helpotuksen 1.1.1 kohdan mukaisista päästövaatimuksista. Hallinto voi hyväksyä, että A-luokan aluksen, joka on rakennettu ennen 1 päivää tammikuuta 2017 ja joka ei täytä 1.1.1 kohdan mukaisia koneistotilojen öljy- tai öljyseospäästöjä koskevia vaatimuksia ja joka purjehtii arktisilla vesialueilla yhtäjaksoisesti yli 30 päivää, on täytettävä 1.1.1 kohdan vaatimukset viimeistään ensimmäisessä väli- tai uusintakatsastuksessa sen mukaan, kumpi tulee ensin, vuoden kuluttua 1 päivästä tammikuuta 2017. Siihen asti tällaisten alusten on täytettävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen 15.3 säännön mukaiset päästövaatimukset.
1.1.4. Kohdan mukaan purjehtiminen polaarialueiden vesialueilla on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon öljypäiväkirjassa, käsikirjoissa ja öljyvahingon varalle laaditussa valmiussuunnitelmassa tai meriympäristövahingon varalle laaditussa valmiussuunnitelmassa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen vaatimusten mukaisesti. Merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 5 §:ssä säädetään valmiussuunnitelmasta öljyvahingon varalle ja 6 §:ssä öljypäiväkirjasta.
1.2 Rakennevaatimukset
1.2.1. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen A- ja B-luokan alusten, joiden yhteenlaskettu polttoöljyn tilavuus on pienempi kuin 600 m3, kaikkien polttoöljysäiliöiden on sijaittava vähintään 0,76 metrin etäisyydellä ulkokuoresta. Tätä vaatimusta ei sovelleta pieniin polttoöljysäiliöihin, joiden suurin yksittäinen tilavuus on enintään 30 m3.
1.2.2. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen A- ja B-luokan alusten, jotka eivät ole öljysäiliöaluksia, kaikkien säiliöiden, jotka on rakennettu ja joita käytetään öljyn kuljettamiseen, on sijaittava vähintään 0,76 metrin etäisyydellä ulkokuoresta.
1.2.3. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen A- ja B-luokan öljysäiliöalusten, joiden kuollut paino on alle 5 000 tonnia, koko lastisäiliön pituus on suojattava kaksoispohjasäiliöillä tai tiloilla, jotka ovat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaisia. Koko lastisäiliön pituus on lisäksi suojattava sivusäiliöillä tai tiloilla, jotka on järjestetty MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaisesti ja jotka noudattavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen asiaankuuluvia etäisyysvaatimuksia. Merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 4 § sisältää säännökset öljysäiliöaluksen lastitilojen rakenne- ja laitevaatimuksista.
1.2.4. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennettujen A- ja B-luokan alusten kaikkien jäteöljysäiliöiden (sludge) tai öljyisen pilssiveden keräilysäiliöiden on sijaittava vähintään 0,76 metrin etäisyydellä ulkokuoresta. Tätä vaatimusta ei sovelleta pieniin jäteöljysäiliöihin, joiden suurin yksittäinen tilavuus on enintään 30 m3.
Luku 2 – Irtolastina kuljetettavien haitallisten nestemäisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen hallinta
2.1 Toimintavaatimukset
2.1.1. Kohta sisältää kiellon päästää arktisilla vesialueilla alukselta mereen haitallista nestemäistä ainetta (noxious liquid substance, NLS) tai sitä sisältäviä seoksia. Merenkulun ympäristönsuojelulain 4 luvun 1 § sisältää yleisen säännöksen haitallisten nestemäisten aineiden luokituksesta ja 2 § puolestaan yleisen säännöksen haitallisen nestemäisen aineen päästökiellosta ja päästörajoituksista.
2.1.2. Kohdan mukaan purjehtiminen polaarialueiden vesialueilla on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon lastipäiväkirjassa, menettelytapaohjekirjassa ja haitallisten nestemäisten aineiden aiheuttaman meriympäristövahingon varalle laaditussa valmiussuunnitelmassa tai meriympäristövahingon varalle laaditussa valmiussuunnitelmassa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen vaatimusten mukaisesti. Valmiussuunnitelmasta meriympäristövahingon varalle säädetään MYSL:n 4 luvun 5 §:ssä, menettelytapaohjekirjasta 6 §:ssä ja lastipäiväkirjasta 7 §:ssä.
2.1.3. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennetuilla A- ja B-luokan aluksilla, joiden haitallisten nestemäisten aineiden kuljetus on haitallisia nestemäisiä aineita irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskevan IMOn kansainvälisen säännöstön (IBC-säännöstö) 17 luvussa yksilöity tietyksi alustyypeiksi ja 18 luvussa yksilöity tietyksi lastisäiliötyypiksi, on oltava hallinnon hyväksyntä näille kuljetuksille. Hallinnon hyväksynnästä on oltava merkintä kansainvälisessä, irtolastina kuljetettavia haitallisia nestemäisiä aineita koskevassa saastumisen ehkäisemistodistuksessa (NLS-todistuskirja) tai Certificate of Fitness -todistuksessa (IBC-säännöstön mukainen todistus), jossa tunnistetaan purjehtiminen polaarialueiden vesialueilla.
Luku 3 – Meritse pakattuna kuljetettavien haitallisten aineiden aiheuttaman saastumisen ehkäiseminen
Tämä luku on jätetty polaarisäännöstössä tarkoituksellisesti tyhjäksi mahdollisia tulevaisuudessa tehtäviä lisäyksiä varten. Tarkoituksena on, että polaarisäännöstön lukujen numerointi vastaa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteiden numerointia.
Luku 4 – Alusten käymäläjätevesipäästöjen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäiseminen
4.1 Määritelmät
4.1.1 Kohdan mukaan aluksella, joka on rakennettu, tarkoitetaan alusta, jonka köli on laskettu tai joka on ollut vastaavassa rakennusvaiheessa.
4.1.2. Kohta sisältää määritelmän jäähyllylle, jolla tarkoitetaan erittäin paksua jäätikköä, josta näkyy meren pinnan yläpuolella 2–50 metriä tai enemmän ja joka on kiinnittynyt rantaan.
4.1.3 Kohdassa määritellään kiintojää merijääksi, joka on pysyvästi rannikon tuntumassa, jossa se on kiinnittynyt rantaan, jääseinään, kelluvaan jääseinään, matalikkojen väliin tai pohjaan juuttuneiden jäävuorten väliin.
4.2 Toimintavaatimukset
4.2.1 Kohdan mukaan alusten käymäläjätevesipäästöt on kielletty polaarialueiden vesialueilla lukuun ottamatta tilannetta, jossa toimitaan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen ja tämän 4.2.1 kohdan erityisvaatimusten mukaisesti. Kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen erityisvaatimus on, että alus päästää hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen määräyksen mukaisesti yli kolmen meripeninkulman päässä jäähyllyistä tai kiintojäästä ja alus on mahdollisimman kaukana alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10. Toisen alakohdan mukainen erityisvaatimus on, että alus päästää käymäläjätevettä, joka ei ole MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteen IV mukaisesti hienonnettua ja desinfioitua ja alus on yli 12 meripeninkulman päässä jäähyllyistä, kiintojäästä ja mahdollisimman kaukana alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10. Kolmannen alakohdan mukainen erityisvaatimus on, että aluksella on toimiva hallinnon sertifioima käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, joka täyttää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen vaatimukset, ja se laskee käymäläjäteveden MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen mukaisesti ja on mahdollisimman kaukana lähimmästä maasta, jäähyllyistä, kiintojäästä tai alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10.
Käymäläjäteveden yleisestä päästökiellosta ja päästörajoituksesta säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 5 luvun 1 §:ssä ja alusta koskevista vaatimuksista 3 §:ssä.
4.2.2. Kohdan mukaan 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennetut A- ja B-luokan alukset ja kaikki 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen rakennetut matkustaja-alukset eivät saa päästää käymäläjätevettä. Poikkeuksena tästä säännöstä on tilanne, jossa aluksella on 4.2.1 kohdan kolmannen alakohdan mukainen käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, ja päästöt ovat kyseisen alakohdan mukaisia.
4.2.3. Kohta sisältää poikkeuksen 4.2.1 kohdan vaatimuksista koskien A- ja B-luokan aluksia, jotka purjehtivat pidempiä aikoja alueilla, joiden jääpitoisuus on yli 1/10. Tällaiset alukset voivat päästää käymäläjätevettä vain käyttämällä hallinnon sertifioimaa käymäläjäteveden käsittelylaitteistoa, joka täyttää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen vaatimukset. Tällaisten päästöjen edellytyksenä on hallinnon hyväksyntä.
Luku 5 – Alusten kiinteiden jätteiden aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäiseminen
5.1 Määritelmät
5.1.1. Kohta sisältää määritelmän jäähyllylle, jolla tarkoitetaan erittäin paksua jäätikköä, josta näkyy meren pinnan yläpuolella 2–50 metriä tai enemmän ja joka on kiinnittynyt rantaan.
5.1.2. Kohdassa määritellään kiintojää merijääksi, joka on pysyvästi rannikon tuntumassa, jossa se on kiinnittynyt rantaan, jääseinään, kelluvaan jääseinään, matalikkojen väliin tai pohjaan juuttuneiden jäävuorten väliin.
5.2 Toimintavaatimukset
5.2.1. Kohdan mukaan kiinteiden jätteiden laskeminen mereen arktisilla vesialueilla on sallittu MARPOL 73/78 -sopimuksen V liitteen mukaisesti, kun kohdassa mainitut lisävaatimukset täyttyvät. Ruokajätteiden laskeminen mereen on sallittua vain silloin, kun alus on mahdollisimman kaukana alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10, mutta joka tapauksessa vähintään 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta, lähimmästä jäähyllystä tai lähimmästä kiintojäästä. Ruokajätteet on lisäksi hienonnettava tai jauhettava, ja niiden on läpäistävä seula, jonka aukot ovat enintään 25 mm suuruisia. Ruokajätteitä ei saa sekoittaa muiden jätteiden kanssa, eikä niitä saa laskea jäihin. Eläinten ruhojen laskeminen mereen on kielletty. Kiinteän jätteen poistamiskiellosta ja poistamisrajoituksesta säädetään yleisesti merenkulun ympäristönsuojelulain 6 luvun 1 §:ssä.
Lastijäämiä, joita ei voi ottaa talteen tavallisin purkumenetelmin, voi laskea mereen, kun alus on kulussa, ja 5.2.1.5 kohdassa mainitut ehdot täyttyvät. Näiden ehtojen mukaan lastijäämät, puhdistusaineet tai lisäaineet, jotka ovat ruuman pesuvedessä, eivät saa sisältää mitään aineita, jotka luokitellaan meriympäristölle haitallisiksi, kun otetaan huomioon IMOn laatimat ohjeet. Lisäksi edellytetään, että sekä lähtösatama että seuraava määräsatama ovat arktisilla vesialueilla, eikä alus poistu arktisilta vesialueilta kulkiessaan satamasta toiseen. Edellytyksenä on myös, ettei kyseisissä satamissa ole asianmukaisia vastaanottolaitteistoja, jotka ovat IMOn laatimien ohjeiden mukaisia. Edellä mainittujen ehtojen täytyttyä jäämiä sisältävän ruuman pesuveden voi laskea mereen, kun alus on mahdollisimman kaukana alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10, mutta joka tapauksessa vähintään 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta, lähimmästä jäähyllystä tai lähimmästä kiintojäästä.
5.2.2. Kohdan mukaan kiinteiden jätteiden laskeminen mereen antarktisilla vesialueilla on sallittu MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen mukaisesti, kun kohdassa mainitut lisävaatimukset täyttyvät. Lisävaatimuksena on, että MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 6 säännön mukaisten päästöjen on oltava mahdollisimman kaukana alueista, joiden jääpitoisuus on yli 1/10, mutta joka tapauksessa vähintään 12 meripeninkulman päässä lähimmästä kiintojäästä. Ruokajätteiden laskeminen jäihin on kielletty.
5.2.3. Kohta sisältää velvollisuuden ottaa purjehtiminen polaarialueiden vesialueilla mahdollisuuksien mukaan huomioon jätepäiväkirjassa, jätehuoltosuunnitelmassa ja kylteissä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen vaatimusten mukaisesti.
Polaarisäännöstön II-B osa sisältää johdantoa ja II-A osaa koskevia lisäohjeita, jotka ovat suositusluonteisia.
Päätöslauselma MSC.386(94)
Päätöslauselmalla MSC.386(94) SOLAS-yleissopimukseen on lisätty uusi XIV luku nykyisen XIII luvun jälkeen. Annettu sääntely on teknistä, joten päätöslauselma voidaan saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella.
Päätöslauselmalla saatetaan polaarisäännöstön noudattaminen sitovaksi SOLAS-yleissopimuksen nojalla.
Uuden XIV luvun 1 sääntö sisältää määritelmät polaarisäännöstöstä, Antarktiksesta, arktisista vesialueista, polaarisista vesialueista, aluksesta sekä vastaavasta rakennusvaiheesta.
Luvun 2 säännön mukaan polaarisilla vesialueilla purjehtiviin alusten, jotka on rakennettu ennen 1 päivää tammikuuta 2017, on täytettävä polaarisäännöstön vaatimukset ensimmäisessä väli- tai uusintakatsastuksessa sen mukaan, kumpi tulee ensin 1 päivän tammikuuta 2018 jälkeen. Säännön 3 kohdassa kehotetaan huomioimaan polaarisäännöstön I-B osan lisäohjeet toiminnassa. Tämä on ei-sitova kehotus, eikä siten kuulu lainsäädännön alaan. Säännön 4 kohdassa todetaan, ettei lukua sovelleta valtion omistamiin aluksiin, joita käytetään ainoastaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä on informatiivinen määräys, sillä se vastaa SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaa. Säännön 5 kohdassa todetaan, että luku ei rajoita valtioiden kansainvälisestä oikeudesta johtuvia oikeuksia tai velvoitteita. Määräys on informatiivinen eikä siten kuulu lainsäädännön alaan.
3 säännön mukaan luvun soveltamisalaan kuuluvien alusten on täytettävä polaarisäännöstön turvallisuutta koskevat vaatimukset sekä polaarisäännöstön I-A osan vaatimukset. Säännössä on määräykset aluksen katsastuksesta sekä todistuskirjoista. Edellä polaarisäännöstön I-A osan 1.3 kohdan osalta esitetyllä tavalla todistuskirjoja ja katsastusta koskevat määräykset on saatettu Suomessa voimaan alusturvallisuuslain nojalla. Nämä säännöt kattavat SOLAS-yleissopimuksen nojalla annettavat todistuskirjat, joten tämä sääntö on saatettavissa voimaan valtioneuvoston asetuksella.
4 säännön 1 ja 2 kohdassa on sallittu mahdollisuus poiketa polaarisäännöstön 3, 6, 7 ja 8 lukujen normatiivisista määräyksistä. Nämä määräykset koskevat rakennejärjestelyjä, koneisto- ja sähköasennuksia, paloturvallisuuden suunnittelua ja järjestelyn toimia sekä hengenpelastuslaitteita ja -järjestelyjä. Säännön mukaan nämä järjestelyt voivat poiketa polaarisäännöstössä määritellyn määräyksen noudattamisesta edellyttäen, että tämä määräys on vähintään yhtä tehokas ja turvallinen kuin polaarisäännöstön sisältämä määräys. Tämän säännön kohdan 3 mukaan vaihtoehtoinen suunnittelu ja järjestely on analysoitava, arvioitava ja hyväksyttävä IMOn ohjeiden mukaisesti. Säännön kohdan 4 mukaan jokainen vaihtoehtoinen suunnitelma ja järjestely kirjataan polaarialustodistuskirjaan ja aluksen PWOM-käsikirjaan. Kansallisessa lainsäädännössä yleissäännös samanarvoisuuksista sisältyy alusturvallisuuslakiin. Lain 8 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto on toimivaltainen viranomainen, joka voi hyväksyä muun kuin SOLAS-yleissopimuksessa edellytetyn järjestelyn soveltamisen aluksessa, jos se on vähintään yhtä tehokas kuin SOLAS-yleissopimuksessa vaadittu järjestely. Pykälän 10 mukaan puolestaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi hyväksyä, että yksittäisen aluksen turvallisuusjärjestelyt toteutetaan SOLAS-yleissopimuksen määräyksiin verrattuna vaihtoehtoisella tavalla, jos tällä tavoin saavutetaan ainakin vastaava turvallisuustaso kuin SOLAS-yleissopimuksen sääntöjä noudatettaessa saavutettaisiin. Näin ollen alusturvallisuuslaki kattaa jo samanarvoisuuksien myöntämisen, eikä samanarvoisuuksien myöntämisestä ole tarpeen säätää lain tasolla.
Päätöslauselma MEPC.265(68)
Päätöslauselmalla MEPC.265(68) IMOssa hyväksyttiin polaarisäännöstöön liittyvät muutokset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I, II, IV ja V liitteisiin.
Muutokset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen öljyä koskevaan I liitteeseen
3 sääntö. Muutoksella vapautuksia ja poikkeuslupia koskevaan 3 säännön 1 kappaleeseen, joka koskee vapautuksia tilanteessa, jossa rakennevaatimukset olisivat kohtuuttomia, lisätään maininta polaarisäännöstön II-A osan 1.2 osion määräysten soveltumisesta. Kansallisesti vapautuksista säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 3 §:n 1 momentissa, jossa viitataan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen vaatimuksiin. Polaarikoodista johtuvat oleelliset muutokset saatetaan osaksi yleissopimuksen I liitettä, joten päätöslauselmalla MEPC.265(68) yleissopimuksen I liitteen 3 sääntöön tehty muutos kuuluu lainsäädännön alaan. Tämän lisäksi päätöslauselmalla lisätään 3 säännön 5.2 kappaleeseen polaarisäännöstöstä johtuvat tarkennukset sekä muokataan kappaleen numerointeja lisäyksistä johtuen. I liitteen 3 säännön 5 kappale koskee hallinnon oikeutta myöntää poikkeuslupa öljyn tyhjentämisen seurantaa ja valvontajärjestelmä koskevan 31 säännön ja öljyn ja veden rajapinnan ilmaisinta koskevan 32 säännön vaatimuksista. Merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 3 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi kirjallisesta hakemuksesta myöntää poikkeuksia MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaisista öljypäästöjen ehkäisemisen varmistamiseen tarvittavien konehuoneen laitteita, rakenteita ja järjestelyjä koskevista vaatimuksista edellyttäen, että laite, järjestely tai rakenne täyttää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen vaatimukset. Koska kuvattu muutos koskee kyseistä yleissopimuksen I liitteen mukaista sääntelyä, kuuluvat päätöslauselmalla tehdyt muutokset lainsäädännön alaan.
4 sääntö. Poikkeuksia koskevan 4 säännön johdantokappaleeseen laajennetaan sääntö koskemaan I liitteen sääntelyn lisäksi polaarisäännöstön ympäristöosion 1.1.1 kappaleen mukaista öljynpäästökieltoa. Kansallisessa lainsäädännössä öljyn päästämisestä poikkeustilanteissa säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 2 §:ssä. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) liitteen 4 sääntöön tehty muutos muuttaa poikkeusten soveltamisalaa, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
14 sääntö. Öljyn suodatusjärjestelmää koskevan 14 säännön 5.1 kappaletta muutetaan siten, että hallinto voi myöntää poikkeuslupia erityisalueilla matkoja tekevien alusten lisäksi myös arktisilla vesialueilla tekeville aluksille. Kansallisesti poikkeuksista säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 3 §:ssä. Koska nyt ehdotettava muutos koskee kyseistä yleissopimuksen I liitteen mukaista sääntelyä , kuuluu muutos lainsäädännön alaan. Lisäksi päätöslauselmalla muutetaan kansainvälistä öljystä aiheutuvan meren pilaantumista koskevaa todistuskirjaa. Sääntö koskee alukseen liittyviä velvollisuuksia, joten sen muutos kuuluu lainsäädännön alaan.
15 sääntö. Lisäyksillä A ja C osion otsikoihin rajataan polaariset vesialueet kyseisten osioiden soveltamisalueiden ulkopuolelle ja siten kielletään öljyn tyhjentäminen kyseisillä alueilla. Öljyn päästökiellosta ja päästörajoituksista säädetään kansallisessa lainsäädännössä merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 1 §:ssä. Koska muutoksilla rajoitetaan alusten toimintaa, kuuluvat ne lainsäädännön alaan.
34 sääntö. Lisäyksillä A osion otsikkoon rajataan polaariset vesialueet osion soveltamisalueiden ulkopuolelle ja siten kielletään öljyn tyhjentäminen kyseisillä alueilla. Öljyn päästökiellosta ja päästörajoituksista säädetään kansallisessa lainsäädännössä merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 1 §:ssä. Koska muutoksilla rajoitetaan alusten toimintaa, kuuluvat ne lainsäädännön alaan.
38 sääntö. Vastaanottolaitteistoja erityisalueiden ulkopuolella koskevan 38 säännön 2.5 ja 3.5 kappaleisiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset polaarisäännöstön mukaisesta öljyn päästökiellosta. Säännökset sisältävät viittaukset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaisiin öljyn päästökieltoihin. Kansallisessa lainsäädännössä satamien vastaanottolaitteistoista säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 9 luvussa. 9 luvun 1 §:n mukaan sataman pitäjän on huolehdittava siitä, että satamassa on laitteet, jotka riittävät vastaanottamaan muun muassa satamaa käyttäviltä aluksilta tulevat, sataman pitäjän huolehdittaviksi jätettävät öljypitoiset jätteet. MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteeseen päätöslauselmalla MEPC.265(68) hyväksytyt muutokset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.
46 sääntö. Päätöslauselmalla hyväksyttiin I liitteeseen uusi 11 luku, joka sisältää polaarisilla merialueilla operoivia aluksia koskevat säännöt. Määritelmät sisältävä 46 sääntö vastaa muihin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteisiin lisättyjä määritelmiä, jotka kuvataan jäljempänä. Säännöllä lisätään I liitteeseen määritelmät polaarisäännöstöstä, arktisista vesialueista ja polaarisista vesialueista. Määritelmät liittyvät MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteiden sääntöihin, joita päätöslauselmalla MEPC.265(68) on muutettu. Valtaosa säännöistä ja niiden muutoksista kuuluu tässä kuvatulla tavalla lainsäädännön alaan, joten myös määritelmät kuuluvat lainsäädännön alaan.
47 sääntö. 11 luvun toinen sääntö koskee soveltamista ja vaatimuksia. Säännön 1 kappaleen mukaan lukua sovelletaan kaikkiin aluksiin, jotka operoivat polaarisilla vesialueilla. Kansallisessa lainsäädännössä merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 1 §:llä on kielletty suomalaisia aluksia päästämästä öljyä tai öljypitoisia seoksia mereen myös Suomen aluevesien tai talousvyöhykkeen ulkopuolella. Tämä säännös kattaa myös polaariset vesialueet. Suomen viranomaisten tulee valvoa satamavaltiotarkastuksissa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen, mukaan lukien I liitteen 47 säännön, noudattamista. Suomella ei kuitenkaan ole toimivaltaa säätää muiden valtioiden aluksia koskevista päästökielloista aluevesiensä tai talousvyöhykkeensä ulkopuolelle. Satamavaltiotarkastuksista on säädetty kansallisesti alusturvallisuuden valvontalaissa.47 säännön 2 kappaleen mukaan jokaisen aluksen, johon sovelletaan 1 kappaletta, on noudatettava polaarisäännöstön ympäristöosion mukaista sääntelyä. Merenkulun ympäristönsuojelulain öljyn päästökieltoa koskevassa 2 luvun 1 §:ssä viitataan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen sääntelyyn. Siten MARPOL 73/78 -yleissopimukseen päätöslauselmalla MEPC.265(68) lisätyn 47 säännöt 1 ja 2 kappale kuuluvat lainsäädännön alaan. Säännön 3 kappaleen mukaan polaarisäännöstön ympäristösääntelyä sovellettaessa olisi kiinnitettävä huomiota polaarisäännöstön II-B osan lisäohjeisiin. Kyseiset ohjeet ovat teknisiä eikä 3 kappale siten kuulu lainsäädännön alaan.
LISÄYS II
IOPP-todistuskirjan kaava ja lisäykset
Kaava A ja kaava B. Kaavat sisältävät tekniset viittaukset polaarisäännöstöön. Lisäykset ovat tarpeen, jotta polaarisäännöstön mukainen sääntely tulee otetuksi huomioon IOPP-todistuskirjaa myönnettäessä. Kansallisessa lainsäädännössä merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 7 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto tai esityksen mukaan myös luokituslaitos antaa kirjallisesta hakemuksesta suomalaisen aluksen IOPP-todistuskirjan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen kaavan mukaisena edellyttäen, että alus täyttää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen vaatimukset. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) I liitteen IOPP-todistuskirjaan lisätään viittaus polaarisäännöstöön eli muutetaan I liitteen mukaisia vaatimuksia. Siten todistuskirjaan tehdyt muutokset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Muutokset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen haitallisia nestemäisiä aineita koskevaan II liitteeseen
3 sääntö. Poikkeuksia koskevaa 3 sääntöä muutetaan siten, että poikkeuksia voidaan myöntää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen lisäksi polaarisäännöstön ympäristöosion vaatimuksista. Kansallisessa lainsäädännössä haitallisen nestemäisen aineen päästämisestä poikkeustilanteissa säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 4 luvun 3 §:ssä. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) liitteen 3 sääntöön tehty muutos muuttaa poikkeusten soveltamisalaa, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
16 sääntö. Valvontatoimenpiteitä koskevan 16 säännön 3 kappaleen mukaisiin aluksen päällikön vaatimuksiin noudattaa nestemäisiin aineisiin liittyviä sääntöjä lisätään viittaus polaarisäännöstön ympäristösääntelyyn. Kansallisessa lainsäädännössä lastin purkamisesta ja säiliön pesun valvonnasta säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 4 luvun 9 §:ssä. Muutoksella lisätään aluksen päällikköä koskevia vaatimuksia, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
21 ja 22 sääntö. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteeseen hyväksyttiin uusi 10 luku, joka sisältää polaarisilla merialueilla operoivia aluksia koskevat säännöt. 21 ja 22 säännöt vastaavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteeseen lisättyä uutta 11 lukua eli uusia 46 ja 47 sääntöjä. Siten II liitteen 21 ja 22 säännöt kuuluvat edellä I liitteen 46 ja 47 sääntöjen osalta kuvatulla tavalla lainsäädännön alaan.
LISÄYS IV
Menettelytapaohjekirjan normitettu malli
1 osio ja 4 osio. Päätöslauselmalla tehdään polaarisäännöstöstä johtuvat tarvittavat muutokset menettelyohjekirjan normitettuun malliin. Kansallisessa lainsäädännössä menettelytapaohjekirjasta ja siihen liittyvistä vaatimuksista säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 4 luvun 6 §:ssä. Säännöksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta aluksen menettelytapaohjekirjan edellyttäen, että se täyttää MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen vaatimukset. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) muutetaan II liitteen menettelytapaohjekirjan mukaisia vaatimuksia, joten menettelytapaohjekirjaan tehdyt muutokset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Muutokset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen aluksista tulevan käymäläjäteveden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan IV liitteeseen
3 sääntö. Poikkeuksia koskevan 3 säännön johdantoon tehdyllä muutoksella laajennetaan säännössä mainitut poikkeukset koskemaan myös polaarisäännöstön mukaista käymäläjäteveden päästökieltoa. Kansallisessa lainsäädännössä käymäläjäteveden päästökiellosta säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 5 luvun 1 §:ssä. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) 3 sääntöön tehty muutos muuttaa poikkeusten soveltamisalaa, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
17 ja 18 sääntö. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) hyväksyttiin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteeseen uusi 7 luku, joka sisältää polaarisilla merialueilla operoivia aluksia koskevat säännöt. 17 ja 18 säännöt vastaavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteeseen lisättyä uutta 11 lukua eli uusia 46 ja 47 sääntöjä. Siten IV liitteen 17 ja 18 säännöt kuuluvat edellä I liitteen 46 ja 47 sääntöjen osalta kuvatulla tavalla lainsäädännön alaan.
Muutokset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen aluksista tulevien kiinteiden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan V liitteeseen
3 sääntö. Kiinteän jätteen mereen poistamista koskevaan yleiseen kieltoon lisätään päätöslauselmalla MEPC.265(68) viittaus polaarisäännöstön kiinteän jätteen poistokieltoa koskevaan sääntöön. Suomen lainsäädännössä kiinteän jätteen päästökiellosta säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 6 luvun 1 §:ssä. Lisäys laajentaa 3 säännön mukaista kieltoa ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.
7 sääntö. Poikkeuksia koskevan 7 säännön johdantoon hyväksytyllä muutoksella sallitaan poikkeukset V liitteen sääntöjen lisäksi myös polaarisäännöstön mukaisesta päästökiellosta. Lisäksi terveysriskin alukselle aiheuttavien ruokajätteiden poistamista koskevaa poikkeusta koskevaan 2.1 kappaleeseen lisätään viittaus polaarisäännöstön kulussaoloa koskeviin vaatimuksiin. Kansallisessa lainsäädännössä kiinteän jätteen poistamisesta poikkeustilanteissa säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 6 luvun 2 §:ssä. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) liitteen 7 sääntöön tehty muutos muuttaa poikkeusten soveltamisalaa, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
10 sääntö. Julisteita, jätehuoltosuunnitelmia ja jätetietojen kirjaamista koskevan 10 säännön 1.1 kappaleeseen lisätään viittaus polaarisäännöstön mukaiseen päästökieltoon. Suomen lainsäädännössä kiinteän jätteen veteen poistamisen kiellosta ja rajoittamisesta ilmoittavasta kyltistä säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 7 luvun 3 §:ssä. Muutoksella lisätään aluksen velvollisuuksia, joten se kuuluu lainsäädännön alaan.
13 ja 14 sääntö. Päätöslauselmalla MEPC.265(68) hyväksyttiin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteeseen uusi 3 luku, joka sisältää polaarisilla merialueilla operoivia aluksia koskevat säännöt. 13 ja 14 säännöt vastaavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteeseen lisättyä uutta 11 lukua eli uusia 46 ja 47 sääntöjä. Siten V liitteen 13 ja 14 säännöt kuuluvat edellä I liitteen 46 ja 47 sääntöjen osalta kuvatulla tavalla lainsäädännön alaan.
LISÄYS
Jätepäiväkirjan kaava
Päätöslauselmalla lisätään jätepäiväkirjan kaavaan tarpeelliset viittaukset polaarisäännöstöön. Kansallisessa lainsäädännössä aluksen jätepäiväkirjasta ja siihen liittyvistä vaatimuksista säädetään merenkulun ympäristönsuojelulain 6 luvun 5 §:ssä. Säännöksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa jätepäiväkirjan kaavan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen mukaisesti. Siten päätöslauselmalla MEPC.265(68) V liitteen jätepäiväkirjan kaavaan tehdyt muutokset kuuluvat lainsäädännön alaan.