1
Lakiehdotuksen perustelut
3 §.Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälän 1 momentissa luetellaan ne Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset, joiden täytäntöönpanoon laki liittyy. Momentin 2 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteinen muutos, joka johtuu siitä, että kohdassa mainittu maiden rajat ylittäviin lemmikkieläinten siirtoihin sovellettava asetus on korvattu lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 576/2013. Uutta asetusta on alettu soveltaa vuoden 2014 joulukuussa. Tässä yhteydessä eläintautilain nojalla annettuja säännöksiä on muutettu asetuksen täytäntöön panemiseksi.
46 §.Eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimintojen luvanvaraisuus. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että hevoseläinten eli hevosten ja aasien siemennyksessä Suomessa käytettävää spermaa voitaisiin varastoida ilman pykälässä edellytettyä laitoshyväksyntää. Kyseessä voisi olla joko Suomessa kerätty sperma tai maahantuotu sperma. Sperman säilyttäminen muualla kuin Euroopan unionin säännösten vaatimukset täyttävässä hyväksytyssä laitoksessa aiheuttaisi luonnollisesti sen, ettei sperma kelpaisi vientiin.
52 §.Spermavaraston hyväksyminen. Pykälän 1 momentissa säädetään spermavaraston hyväksymisen edellytyksistä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan spermavarastossa tulisi olla nimetty eläinlääkäri, jonka tehtävänä on vastata eläintautien leviämisen estämisestä varastossa. Vastaavanlainen vaatimus koskee lain 47 §:n mukaan myös sperman keräysasemaa.
73 §.Nisäkkäiden ja lintujen kuljetus. Pykälän 2 momentissa säädetään velvollisuudesta puhdistaa ja desinfioida Suomen rajat ylittävään sorkkaeläinten tai siipikarjan kuljetukseen käytettävät ajoneuvot hyväksytyssä kuljetusajoneuvojen desinfiointipaikassa ennen eläinten lastausta sekä Suomeen palaamisen jälkeen ennen uutta kuljetusta. Säännöstä ehdotetaan rajattavaksi siten, että se koskisi sorkkaeläimistä ainoastaan nautaeläimiä, sikoja, lampaita ja vuohia, kun taas porojen kuljetus jäisi säännöksen ulkopuolelle. Porokuljetuksiin soveltuisi kuitenkin edelleen pykälän 1 momentti, jonka mukaan kuljetuksessa on käytettävä kuljetusvälineitä, joista ei valu tai muuten pääse ulos eläinten eritteitä, kuivikkeita tai rehua. Kuljetusten välillä kuljetusvälineen eläimille tarkoitettu tila on myös puhdistettava ja tarvittaessa desinfioitava siihen soveltuvalla aineella.
74 §.Vesieläinten kuljetus. Pykälän 2 momentissa säädetyt vesieläinten kuljetusta koskevat vaatimukset ulotettaisiin koskemaan myös muita kuin Suomen valtion rajojen yli tai lain 41 §:n perusteella luokiteltujen alueiden välillä tapahtuvia vesieläinten kuljetuksia. Kaikissa vesieläinten kuljetuksissa tulisi siten huolehtia siitä, ettei kuljetettavien eläinten terveydentila muutu kuljetuksen aikana ja ettei kuljetus vaaranna vesieläinten terveydentilaa lähtöpaikassa, kauttakuljetuspaikoissa tai määräpaikassa. Kuljetusten aikana tapahtuva kuljetussäiliöiden veden vaihto ei saisi heikentää vesieläinten terveydentilaa eikä aiheuttaa vaaraa eläintautien leviämisestä.
85 §.Aluehallintovirasto. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että sen sisältämässä tehtäväluettelossa mainittaisiin aluehallintoviraston tehtävänä myös elintarvikelaissa tarkoitetuissa poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa suoritettava eläintautivalvonta siltä osin kuin tehtävä lain mukaan muutoin kuuluisi kunnaneläinlääkärille. Sääntely vastaisi pitkälti lain 84 §:n 3 momentin sääntelyä, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hoitaa elintarvikelaissa tarkoitetuissa teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa ne eläintautivalvontaan liittyvät tehtävät, jotka muutoin kuuluisivat kunnaneläinlääkärille. Elintarvikelain määritelmäsäännösten mukaan teurastamolla ei tarkoiteta poroteurastamoa.
99 §.Viranomaisten suoritteista valtiolle perittävät maksut. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan muihin kuin Euroopan unionin jäsenvaltioihin toimitettavia eläimistä saatuja tuotteita koskevasta virallisesta eläinlääkintötodistuksesta ei peritä valtiolle maksua silloin, kun kunta perii maksun samaan vientierään liittyvästä eläinlääkintötodistuksesta. Voimassa olevan momentin mukainen poikkeussäännös koskee vain tilanteita, joissa kunta perii maksun samasta todistuksesta. Kyse olisi elintarvikkeita koskevista vientitodistuksista, joita annetaan samoihin tarkastuksiin perustuen sekä eläintautilain että elintarvikelain nojalla. Todistusten määrä riippuu viennin kohdemaan asettamista vaatimuksista.
102 §.Vastuu eläintaudin hävittämiskustannuksista. Pykälää täsmennettäisiin säätämällä, että siinä mainittuja taudin hävittämiskustannuksia ei voitaisi korvata eläimistä tai pitopaikasta vastuussa oleville toimijoille, lukuun ottamatta vesiviljelyeläinten taudeista aiheutuneita kustannuksia. Muutos kytkeytyy maatalousalaa koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 26 artiklan 11 kohdan vaatimukseen. Täsmennys ei juurikaan muuttaisi nykykäytäntöä. Tuki hävittämiskustannuksiin myönnetään käytännössä luontoissuorituksena, sillä viranomaiset huolehtivat pykälässä tarkoitettujen hävittämistöiden sekä puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteiden täytäntöönpanosta. Toimijalle on säädetty velvollisuus avustaa viranomaista siinä laajuudessa kuin se on kohtuullista ottaen huomioon hänen koulutuksensa, työkokemuksensa, terveydentilansa sekä muut hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja olosuhteensa. Normaalin avunantovelvollisuuden ylittävästä toimijan panoksesta on maksettu korvauksia vain poikkeuksellisissa tapauksissa.
106 §.Kustannusten ja korvausten maksamista koskevat rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin muista kustannusten ja korvausten maksamiseen liittyvistä rajauksista ja täsmennyksistä, jotka ovat tarpeen Euroopan unionin valtiontukisääntöjen täytäntöön panemiseksi. Kyse olisi pitkälti teknisluonteisista muutoksista, jotka eivät merkitse olennaisia sisällöllisiä muutoksia eläintautien johdosta maksettavien kustannusten ja menetysten korvaamiseen.
Ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaan tukijärjestelmän tekstiin on sisällytettävä nimenomainen viittaus kyseiseen asetukseen siten, että siinä mainitaan asetuksen nimi ja viite asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä sekä tukijärjestelmän kannalta merkitykselliset asetuksen III luvun säännökset. Mainitusta syystä pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi viittaus ryhmäpoikkeusasetukseen ja sen julkaisutietoihin. Viittauksessa mainittaisiin asetuksen 26 artikla, joka koskee eläintautien vastustamiseen liittyvää tukea, sekä lisäksi asetuksen I luku, jonka yleisiä säännöksiä on noudatettava kaikkeen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti maksettavaan tukeen. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala koskee maatalousalalla toimiville yrityksille myönnettävää tukea, mistä otettaisiin maininta ehdotettuun viittaukseen.
Vesiviljelyalalla korvaukset maksettaisiin kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen 5.4 jakson mukaisena tukea. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa.
Maatalousalalla tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan maatalouden alkutuotannon sekä maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivia yrityksiä. Ryhmäpoikkeusasetus ja Euroopan unionin valtiontukisäännöt eivät koske lemmikkieläinten pitoa tai muuta sellaista toimintaa, jota ei katsota taloudelliseksi toiminnaksi. Lain korvaussäännökset sen sijaan koskisivat edelleen myös lemmikkieläinten pitoon liittyviä vahinkoja. Asialla ei ole käytännössä suurta merkitystä, sillä korvauksiin oikeuttavat lemmikkieläinten lopettamispäätökset tulevat kyseeseen vain hyvin harvoissa tapauksissa.
Huolimatta siitä, että maatalousalan määritelmä on laaja, ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan eläintautien vastustamiseen myönnettävät tuet voivat kohdistua vain maatalouden alkutuotantoon. Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan pykälän tavoin, että kustannuksia ja menetyksiä ei korvata, jos ne ovat syntyneet elintarvikkeiden jalostuksessa, muiden eläimistä saatujen tuotteiden tai rehujen valmistuksessa taikka elintarvikkeiden tai muiden tuotteiden kaupan pitämisessä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi myös ryhmäpoikkeusasetuksen I luvussa säädettyjä tuen maksamista koskevia rajauksia. Momentin 1 kohdan mukaan kustannuksia ja menetyksiä ei voitaisi korvata, jos tuen saaja on muu maatalousalalla toimiva yritys kuin pk-yritys. Suomessa ei ole yhtään maatalouden alkutuotantoa harjoittavaa pk-yritysten kynnysarvot ylittävää suurta yritystä, joten rajauksella ei ole merkitystä käytännössä.
Momentin 2 kohtaan otettaisiin ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa mainittu Deggendorf-ehto, jonka mukaan tukea ei voida maksaa yritykselle, jolle on annettu perintämääräys tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella. Deggendorf-ehtoon viitataan myös vesiviljelyalan valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa.
Pykälän 4 momentissa puolestaan säädettäisiin rajauksesta, jonka mukaan tukea eläintautien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ei voida maksaa vaikeuksissa olevalle yritykselle, ellei vaikeuksiin joutuminen johdu taudinpurkauksesta. Vaikeuksissa olemista koskevat kriteerit määritellään valtiontukisäännöissä.
Pykälään ehdotetaan myös otettavaksi korvattavia eläintauteja rajaava 5 momentti. Ehdotettu säännös ei aiheuttaisi muutosta nykyiseen käytäntöön, sillä kaikki eläintautilain nojalla helposti leviäväksi tai vaaralliseksi eläintaudiksi luokitellut taudit on mainittu Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa eläintautien luettelossa. Myös valvottaviksi eläintaudeiksi luokitellut taudit on mainittu joko kyseisessä luettelossa tai asetuksen (EU) N:o 652/2014 liitteessä I tai II lukuun ottamatta yhtä tautia, jonka osalta ei ole maksettu korvauksia. Lain 27 §:n 2 momenttiin sisältyy lisäksi asetuksenantovaltuus, jolla voidaan rajata valvottavia eläintauteja korvausten ulkopuolelle. Ehdotettu säännös kuitenkin toisi valtiontukisääntöjen rajaukset selkeämmin ja näkyvämmin esiin.
Pykälän 6 momentissa otettaisiin huomioon mahdollisen vakuutuskorvauksen tai muun lain nojalla maksettavan korvauksen alentava vaikutus korvauksen määrään. Vakuutukset eivät ole käytännössä päällekkäisiä lain mukaisen korvausjärjestelmän kanssa, sillä erittäin harvoin esiintyviä helposti leviäviä ja vaarallisia eläintauteja varten ei ole syntynyt vakuutuksia, ja asetuksilla on rajattu ja pyritään jatkossakin rajaamaan lain mukaisen korvausjärjestelmän ulkopuolelle ne taudit, joiden aiheuttamien kustannusten ja menetysten varalta vakuutustuotteita on markkinoilla.
Muu korvauksiin vaikuttava laki voisi ainakin teoriassa olla porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annettu laki (987/2011), joka tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana, tämänhetkisten arvioiden mukaan vuonna 2016. Lain nojalla voidaan maksaa korvausta porotaloutta kohdanneesta luonnononnettomuudesta tai muusta tuhosta, jollaisena laissa mainitaan myös poikkeuksellinen ja laajalle levinnyt poroihin tarttunut eläintauti. Mainitun lain mukaiset korvaukset ovat kuitenkin harkinnanvaraisia ja ne on tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi turvata poroelinkeinon mahdollisuuksia selvitä hyvin laajoista ja odottamattomista vahingoista, mistä syystä niillä tuskin on eläintautilain korvauksia alentavaa vaikutusta.
113 §.Toimenpiteet siirtokelpoisuuden puuttuessa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aluehallintoviraston lisäksi myös kunnaneläinlääkärillä olisi toimivalta päättää toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta toimitetun eläimen eristämisestä tai eläimestä saadun tuotteen säilyttämisestä sitä varten osoitetussa paikassa tilanteessa, jossa eläimen tai tuotteen siirtokelpoisuuteen liittyy puutteita.
Kyseessä on ensi vaiheen päätös, joka saattaa olla tarpeen ennen pykälän 2 momentin mukaisia lopullisia toimenpiteitä koskevaa päätöksentekoa mm. tilanteessa, jossa ongelman selvittäminen ja lähtömaan suostumuksen hankkiminen eläimen tai tuotteen palautukselle vie aikaa. Päätöksessä asetetaan määräaika puutteiden korjaamiselle. Pykälän 2 momentissa säädettyihin toimenpiteisiin ryhdytään vain, jos puutteita ei saada korjattua asetetussa ajassa.
Ehdotuksen mukaan kunnaneläinlääkäri voisi tehdä eläimen eristämistä tai tuotteen säilyttämistä koskevan päätöksen vain kiireellisessä tilanteessa, jossa aluehallintovirasto ei ole vielä ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin. Kunnaneläinlääkärin olisi toimitettava tieto tekemästään päätöksestä välittömästi aluehallintovirastolle. Mainittujen säännösten tavoitteena on estää toimivallan käyttöön liittyvät päällekkäisyydet ja varmistaa, että aluehallintovirastolla on sen toimivallassa olevia jatkotoimenpiteitä ajatellen riittävät ja ajantasaiset tiedot tapauksesta.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että pakkokeinoihin voitaisiin ryhtyä paitsi lain 64 §:ssä säädetyssä tuontitarkastuksessa myös lain 90 §:n 1 momentin nojalla suoritetussa epäilyyn perustuvassa tarkastuksessa todettujen siirtokelpoisuuteen liittyvien puutteiden johdosta. Voimassa olevan pykälän kytkeminen tuontitarkastuksiin perustuu eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY ja eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY säännöksiin. Niiden mukaan tuontitarkastuksia voidaan tehdä määräpaikassa ja kuljetuksen aikana. Koska sisämarkkinoilla ei tehdä säännönmukaista tuonnin valvontaa, edellytetään, että tuontitarkastukset tehdään pistokoeluonteisesti ja syrjimättömin perustein.
Useimmiten siirtokelpoisuuteen liittyvät puutteet havaitaan kuitenkin muun viranomaistarkastuksen yhteydessä tai eläinlääkärin vastaanottokäynnillä. Euroopan unionin säännöksiä on tulkittu siten, että tuontitarkastukseksi on katsottu myös epäilyn perusteella suoritettu tarkastus, mikä käy ilmi neuvoston direktiivin 90/425/ETY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä määräpaikassa eläinlääkärintarkastuksia varten tapahtuvan näytteenoton osalta annetun komission päätöksen 1994/338/EY 2 artiklasta. Artikla mahdollistaa poikkeamisen tuontitarkastuksiin liittyvän näytteenoton määräaikaa koskevasta vaatimuksesta sellaisissa tapauksissa, joissa on aihetta epäillä sääntöjä rikotun. Edellä mainitusta tulkinnasta ja määräaikasäännöksestä johtuen ehdotettu lisäys ei aiheuttaisi varsinaista muutosta nykytilaan, mutta olisi omiaan selventämään sitä.