2.1
Voimassa olevat valtuudet ja menettelyt
Valtion lainanotto ja siihen liittyvät velanhallintatoimet toteutetaan Suomen perustuslain (731/1999) 82 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunnan suostumuksella. Syyskuun 15 päivänä 2014 tekemällään päätöksellä (810/2014) Eduskunta oikeutti valtioneuvoston ottamaan lainaa valtiolle siten, että valtiolainojen nimellisarvo saa toistaiseksi olla yhteensä enintään 125 miljardia euroa, johon saa sisältyä enintään 18 miljardia euroa lyhytaikaista lainaa. Lyhytaikaisen lainan laina-aika on sitä otettaessa enintään 12 kuukautta.
Voimassa oleva valtuus oikeuttaa lisäksi käyttämään lyhytaikaista lainaa harkinnan mukaan valtioneuvoston määräämissä rajoissa kattamaan valtion maksuvalmiuden turvaamisen sekä valtion kausiluonteisten menohuippujen ja valtion kassasijoitusten tarkoituksenmukaisen hoidon vaatima rahoitustarve. Edelleen nykyinen valtuus mahdollistaa velanhallintaan liittyvässä riskienhallinnassa tarvittavien koron- ja valuutanvaihtosopimusten sekä muiden johdannaissopimusten hyödyntämisen. Näihin valtuuksiin ei esitetä muutoksia.
Valtiokonttori hoitaa valtion lainanoton ja velanhallinnan operatiivisia tehtäviä valtioneuvoston päätöksen mukaisesti siten kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää. Eduskunnan valtioneuvostolle antamaan valtuuteen perustuen valtiovarainministeriö antaa Valtiokonttorille valtion budjettitalouden velanhallintaa koskevan määräyksen. Siinä määritellään velanhallinnan tavoitteet ja velanhallinnassa noudatettavat yleiset periaatteet, riskirajat, käytettävät instrumentit sekä raportoinnin sisältö. Valtiovarainministeriö valvoo velanhallinnan määräyksen noudattamista.
2.2
Nykytilan arviointi
Valtionvelka pieneni useana vuotena ennen finanssikriisin puhkeamista, minkä jälkeen se lähti voimakkaaseen kasvuun kriisiä seuranneina heikon talouskasvun vuosina (kuvio 1). Finanssikriisin kynnyksellä valtionvelka oli noin 54 miljardia euroa. Vuosikymmen myöhemmin vastaava luku oli jo yli 105 miljardia euroa. Velka kasvoi paitsi absoluuttisesti, myös suhteessa kansantalouden kokoon. Suomen päästyä nauttimaan voimakkaammasta talouskasvusta velan kasvu taittui vuonna 2015, ja pieneni suhteessa talouden kokoon aina viime vuoden lopulle asti. Velka supistui euromääräisesti ainoastaan vuonna 2018.
Kevään aikana maailmalla laajasti levinnyt koronavirus COVID-19 on muuttanut nopeasti kuvaa tulevasta talouskehityksestä. Valtiovarainministeriö arvioi vielä lokakuussa 2019 kansantalouden kasvavan noin yhden prosentin vuonna 2020 ja valtion nettolainanottotarpeen olevan noin kolme miljardia seuraavan kahden vuoden aikana. Huhtikuussa 2020 julkaistussa valtiovarainministeriön ennusteessa bruttokansantuotteen arvioidaan supistuvan 5,5 prosenttia ja valtion nettolainanottotarpeen ylittävän 12 miljardia euroa kuluvana vuonna. Tämän mukaisen kehityksen toteutuessa valtionvelka olisi noin 119 miljardia euroa vuoden 2020 lopussa. Ennusteen mukaan valtiosektori pysyisi selvästi alijäämäisenä tulevat vuodet ja valtionvelan määrä kasvaisi suuremmaksi kuin mitä se voimassa olevan eduskunnan valtuuden nojalla voi olla ensi vuoden aikana. Ennustejakson lopussa vuonna 2024 valtionvelan ennustetaan olevan 148 miljardia euroa.
Kuvio 1. Valtionvelan kehitys
Lähde: Valtiovarainministeriö
Talousennusteisiin liittyy aina epävarmuutta. Nykyisessä tilanteessa epävarmuus on vielä tavanomaista huomattavasti suurempaa. Valtiovarainministeriön ennusteessa oletetaan talouden toimeliaisuutta rajoittavien toimenpiteiden kestävän kolme kuukautta. On kuitenkin mahdollista, että rajoitteita joudutaan ylläpitämään tätä kauemmin ja että viruksen toinen aalto iskee lähitulevaisuudessa, jolloin jo poistettuja rajoitteita jouduttaisiin mahdollisesti ottamaan uudelleen käyttöön. Tällaisessa kehityskulussa isku taloutta kohtaan olisi vielä huomattavasti edellä kuvattua merkittävämpi ja valtion velanoton tarve ennustettua suurempi. Mikäli rajoitustoimenpiteet kestäisivät kolmen kuukauden sijasta kuusi kuukautta, kasvaisi valtionvelka valtiovarainministeriön laskelmien mukaan 122 miljardiin euroon kuluvan vuoden loppuun mennessä ja 134 miljardiin euroon ensi vuoden aikana.
Valtionvelan kehitykseen ja valtion varainhankinnantarpeisiin oman epävarmuutensa muodostavat valtion takaus- ja takuuvastuut. Mikäli näitä vastuita koituisi valtion maksettavaksi, lisäisi tämä mahdollisesti osaltaan tarvetta valtion velanottoon. Vienninrahoituksen osalta takaus- ja takuuvastuiden realisoitumisiin on varauduttu kahdella rahastolla. Finnvera Oyj:n vientitakuu- ja erityistakaustoiminnan rahaston koko on noin 770 miljoonaa euroa. Valtiontakuurahastossa on varoja noin 680 miljoonaa euroa. Valtiontakuurahaston varoja ei kuitenkaan ole varsinaisesti sijoitettu erikseen, vaan ne ovat rahaston yhdystilillä valtiokonttorissa eli lyhytaikaisena saatavana valtion talousarviotaloudelta. Valtiontakuurahastoon turvautuminen lisäisi näin ollen käytännössä hyvin todennäköisesti myös valtion varainhankinnan tarvetta, koska rahaston varat eivät valtion yhteisessä kassassa muodosta korvamerkittyä erillisvarallisuutta. Finnveran kotimaan toiminnan riskejä puskuroimassa on 266 miljoonan euron rahasto. Valtion takaus- ja takuuvastuut ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana (kuvio 2). Kun vastuiden määrä oli vielä vuonna 2010 noin 23 miljardia euroa, ylitti se viime vuoden lopussa 60 miljardin euron rajan. Suurimmat vastuut liittyvät vienninrahoitustoimintaan ja asuntorahoitukseen. Näiden osalta myös vastuiden kasvu on ollut voimakkainta.
Koronakriisi on lisäämässä valtion takaus- ja takuuvastuita entisestään useilla miljardeilla euroilla. Vastuita ovat kasvattamassa sekä kotimaiset että EU:n piiristä tulevat esitykset mm. yritysrahoituksen ja työttömyysmenojen maksatuksen turvaamiseksi.
Takaus- ja takuuvastuiden lisäksi valtiolla on merkittäviä pääomavastuita kansainvälisille rahoituslaitoksille. Vastuun realisoituessa näistä sitoumuksista voi tulla valtiolle nopeasti hoidettavia maksuvelvoitteita. Useisiin kansainvälisiin rahoituslaitoksiin on tehty viime vuosien aikana pääomakorotuksia, mikä on heijastunut valtion pääomavastuiden nousuna. Yhteensä valtiolla oli vuoden 2019 lopulla pääomavastuita lähes 18 miljardia euroa, josta suurimman osan muodostaa Euroopan vakausmekanismin (EVM) vaadittaessa maksettava pääoma. Suomen osuus tästä on 11,1 miljardia euroa.
Valtion velanhallinnan käytännön toteuttamiseen liittyy näkökohtia, jotka tulisi huomioida lainanottovaltuuden suuruutta arvioitaessa. Valtion pitkäaikainen lainanotto nojautuu suuriin yksittäisiin valtion viitelainaeriin. Tällä toimintatavalla ylläpidetään lainojen markkinalikviditeettiä ja turvataan, paitsi rahoituksen saatavuutta, myös sen kustannustehokkuutta. Liikkeeseenlaskujen ajoitus määräytyy valtion maksuvalmiustilanteen ja valtionlainojen markkinakysynnän mukaan. Lainanottoa tehdään tyypillisesti etupainotteisesti ennen suuria velan erääntymisiä. Näin turvataan varojen takaisinmaksua lainanantajille lainasopimusten ehtojen mukaisesti ja samalla valtion lainanottokykyä pitkällä aikavälillä. Velan riskienhallinnassa harjoitettavassa johdannaistoiminnassa sopimusvastapuoliin liittyvää luottoriskiä hallitaan ISDA-puitesopi-
Kuvio 2. Valtion takaus- ja takuukannan kehitys vuosina 2010-2019, mrd. euroa
Lähde: Valtiokonttori
mukseen kuuluvalla vakuussopimuksella (CSA, Credit Support Annex), ja vastaanottamalla sopimusten arvoa turvaavaa vakuutta vastapuolilta ja antamalla niille vastavuoroisesti vakuutta tilanteen niin vaatiessa. Myös lyhytaikaista lainaa voidaan joutua ottamaan merkittäviä määriä budjettivuoden sisällä tasaamaan valtion kassavaihtelua. Näistä tekijöistä johtuen valtion velan määrä voi vaihdella merkittävästi, useilla miljardeilla euroilla, lyhyenkin ajan sisällä.