1.1
Laki Ruokavirastosta
1 §. Toimiala. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston toimialasta ja hallinnollisesta asemasta.
Viraston toimialana olisi vastata elintarvikkeiden sekä maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuudesta ja laadusta, eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä kasvinterveydestä ja näihin liittyvästä tutkimuksesta. Tuotantopanoksilla tarkoitetaan tässä samaa kuin Elintarviketurvallisuusvirastosta annetussa laissa mainituilla tuotantotarvikkeilla eli siemeniä, rehuja, lannoitevalmisteita, kasvien lisäysaineistoja ja metsänviljelyaineistoa. Pykälässä tarkoitettuihin tuotantopanoksiin kuuluisivat myös kasvinsuojeluaineet, joiden käytön valvonnan ohjaus siirrettäisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta perustettavaan virastoon.
Lisäksi uuden viraston toimialaan kuuluisivat Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten toimenpiteiden, unionin rahoittamien maaseudun kehittämistoimien ja näitä täydentävien kansallisten toimenpiteiden toimeenpanotehtävät. Viraston tehtäviksi siirtyisivät Elintarviketurvallisuusviraston ja Maaseutuviraston hoitamat tehtävät sellaisinaan sekä Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksesta perustettavaa virastoa sekä eräitä muita hallinnonalan virastoja palvelevat tietohallinnon tehtävät. Mainitut uudelle virastolle siirtyvät tehtävät on kuvattu edellä yleisperusteluissa.
Ruokavirasto olisi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla.
2 §. Tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston tehtävistä. Koska valtaosasta viraston tehtävistä on säädetty lukuisissa erityislaeissa, pykälän 1 momentin tehtäväluettelo toimisi osaltaan informatiivisena säännöksenä viraston tehtäväkokonaisuudesta. Momentin säännösten avulla saisi käsityksen tehtäväkokonaisuuden laajuudesta ja myös muualla laissa säädetyistä tehtävistä.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan virastolle kuuluisivat tehtävät, jotka liittyvät vastuuseen maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavien tukien ja korvausten hallinnoinnista ja valvonnasta sekä niiden edellyttämistä tietojärjestelmistä ja niiden turvallisuudesta eli maksajavirastotehtävät. Edellä mainituista rahastoista rahoitettavista tuista ja korvauksista säädetään kansallisesti muun muassa suorien tukien laissa, ohjelmaperusteisten tukien laissa, rakennetukilaissa, kehittämistukilaissa ja maatalouden markkinajärjestelystä annetussa laissa. Maksajavirastotehtävien hoitamisen järjestämiseen liittyviä vaatimuksia käsitellään tarkemmin 3 §:n perustelujen yhteydessä. Maataloustukirahastosta rahoitettavista tuista ja korvauksista säädetään suorien tukien laissa ja maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetussa laissa. Maksajavirastotehtäviä ovat esimerkiksi viljelijätukien hakemusten hallinnolliset tarkastukset sekä viljelijätukien myöntämiseen, maksamiseen, valvontaan, takaisinperintään, kirjausketjuun ja raportointiin liittyvät tehtävät. Maaseuturahastosta rahoitettavien tukien ja korvausten osalta maksajavirastotehtäviä ovat esimerkiksi maksujen tarkastamiseen ja hyväksymiseen, mukaan lukien hallinnolliset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, sekä maksuhakemuksiin ja takaisinperintään liittyvät tehtävät. Maksajavirastotehtäviä hoidetaan nykyisin myös kunnissa ja valtion aluehallinnossa sekä maakuntauudistusta koskevien esitysten mukaan jatkossa maakunnissa. Tehtävien hoitamisesta on tehty maksajavirastosopimus.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan virastolle kuuluisivat myös muut maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta sekä kansallisista varoista maa-, puutarha- ja porotaloudelle, luontaiselinkeinoille, koltille sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettävien tukien ja korvausten toimeenpanoon liittyvät tehtävät. Lisäksi virastolle kuuluisivat maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien toimeenpanoon liittyvät tehtävät sekä muut kuin maksajavirastotehtäviksi katsottavat maatalouden markkinajärjestelyn toimeenpanoon liittyvät tehtävät.
Maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettaviin tukiin liittyvinä muina kuin maksajavirastotehtävinä perustettava virasto hoitaisi muun muassa tukijärjestelmien toimeenpanon suunnitteluun ja kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi virasto hoitaisi maaseuturahaston varoista osarahoitettavan ohjelman hallinnointiin ja toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Maataloustuotteiden markkinajärjestelyn osalta virasto hoitaisi muina kuin maksajavirastotehtävinä muun muassa maataloustuotteiden kaupan pitämisen vaatimusten valvontaan liittyviä tehtäviä.
Kansallisesti rahoitettavista maa- ja puutarhataloudelle myönnettävistä tuista säädetään kansallisten tukien laissa, porotaloudelle ja luontaiselinkeinoille myönnettävistä tuista muun muassa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetussa laissa ja koltille myönnettävistä tuista kolttalaissa. Kansallisesti rahoitettavia maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettäviä tukia ovat puolestaan esimerkiksi maatilatalouden kehittämisrahaston varoista rahoitettavat kansalliset tuet. Kansallisten tukien toimeenpanoon liittyvät tehtävät kattavat muun muassa tukien myöntämiseen, maksamiseen, valvontaan, takaisinperintään ja raportointiin liittyviä tehtäviä.
Momentin 3 kohdan mukaan virastolle kuuluisivat toimialansa valvonnan ja muiden viranomaistoimenpiteiden johtaminen, kehittäminen, ohjaaminen ja suorittaminen. Mainittuihin tehtäviin liittyy runsaasti erityissäädöksiä, joita on kuvattu yleisperusteluissa.
Valvonta tähtää elintarvikkeiden ja alkutuotannon tuotteiden sekä niiden tuotantoketjun turvallisuuden, laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseen. Elintarvikeketjun valvonta koskee eläinten ja kasvien sekä niistä saatavien tuotteiden ja maa- ja metsätalouden tuotantopanosten tuotantoa, kaupan pitämistä ja muuta liikkeelle laskemista, tuontia ja vientiä sekä markkinointia. Se perustuu viraston laatimaan elintarvikeketjun monivuotiseen kansalliseen valvontasuunnitelmaan. Toimialan valvonta koskee myös muun muassa seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia sekä eläinlääkäreiden ammattitoimintaa ja eläinlääkäripalveluja. Tukien myöntämisen ja maksatuksen edellytysten valvontaan liittyviä tehtäviä virasto hoitaa osana momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä.
Pykälässä mainittaisiin valvonnan ohella muut toimialan viranomaistoimenpiteet, mikä johtuu erityisesti elintarvikkeita, rehuja, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvien terveyttä koskevan lainsäädännön virallista valvontaa sääntelevästä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2017/625 (uusi valvonta-asetus), joka tulee sovellettavaksi 14 päivänä joulukuuta 2019. Asetus erottaa toisistaan virallisen valvonnan ja muut viralliset toimet. Muilla virallisilla toimilla tarkoitetaan asetuksessa muuta kuin virallista valvontaa olevia toimivaltaisen viranomaisen tai muun toimeksi saaneen tahon suorittamia toimia eläintautien tai kasvintuhoojien todentamiseksi, ennaltaehkäisemiseksi, niiden leviämisen estämiseksi taikka niiden hävittämiseksi, lupien myöntämiseksi taikka virallisten todistusten ja virallisten varmennusten hyväksymiseksi ja myöntämiseksi.
Momentin 4 kohta liittyy perustettavan viraston toimintaan valvonta- ja seurantanäytteitä tutkivana laboratoriona, eläintautien laboratoriodiagnostiikkaa suorittavana tahona sekä vertailulaboratoriona. Elintarviketurvallisuusvirastosta uuteen virastoon siirtyvissä laboratorioissa tehdään eläintautien virologista, bakteriologista, parasitologista ja patologista laboratoriodiagnostiikkaa. Tarjottavaan kasvianalytiikkaan kuuluvat kasvitautien ja -tuholaisten laboratoriodiagnostiikka, siementen, siemenperunan, kasvien lisäysaineistojen ja viljan laboratorioanalytiikka sekä orgaanisten lannoitevalmisteiden biotestit. Elintarvikkeista, rehuista ja lannoitevalmisteista tehdään mikrobiologisia, kemiallisia ja aistinvaraisia analyyseja. Lisäksi laboratorioiden tehtäviin kuuluvat geenitekniikalla muunnettujen elintarvikkeiden ja rehujen analyysit. Kohdassa mainittuihin tehtäviin kuuluu toimiminen kansallisena vertailulaboratoriona eläin- ja kasvitautidiagnostiikan ja elintarvike- ja rehuanalytiikan alueilla sekä Maailman eläinterveysjärjestön (OIE) vertailulaboratoriona rapuruton tutkimuksen osalta.
Momentin 5 kohdassa mainittaisiin viraston tehtävinä toimialansa riskinarviointi, tieteellinen tutkimus sekä muut tutkimukset ja selvitykset. Mainitut tehtävät mainitaan myös voimassa olevassa Elintarviketurvallisuusvirastosta annetussa laissa. Virastolle kuuluvaa tieteellistä riskiarviointia olisi muun muassa tarttuvien eläintautien ja kasvinterveyden riskinarviointi sekä elintarvikkeiden mikrobiologinen ja kemiallinen riskinarviointi. Riskinarvioinnin tuloksia käytetään riskinhallinnan ja päätöksenteon tukena. Viraston tutkimustoiminta on niin sanottua sektoritutkimusta, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan ministeriön alaista soveltavaa tutkimustoimintaa erotuksena yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimustoiminnasta.
Momentin 6 kohdan mukaan virastolle kuuluisi toimialansa riskienhallinta ja petoksentorjunta. Osana riskienhallintaa virasto muun muassa laatisi valmiussuunnitelmia erityistilanteiden kuten eläintautiepidemioiden varalta. Petostentorjunta on jäsenvaltioiden keskeisenä velvollisuutena erityisesti maatalouden tukia ja markkinajärjestelyitä koskevan Euroopan unionin lainsäädännön mukaan. Petostentorjunnan merkitys korostuu myös uuden valvonta-asetuksen myötä. Mainitussa asetuksessa säädetään muun muassa elintarvikeketjun aitoutta ja eheyttä käsittelevistä Euroopan unionin vertailukeskuksista, joiden tehtävänä on tukea komission ja jäsenvaltioiden toimintaa petollisista tai vilpillisistä käytännöistä aiheutuvan sääntöjen rikkomisen ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi.
Momentin 7 kohdassa ehdotetaan mainittavaksi Ruokaviraston tehtävinä elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus. Vientiin liittyvistä tehtävistä ei ole nimenomaista mainintaa voimassa olevassa Elintarviketurvallisuusvirastosta annetussa laissa, mutta lain tehtäväluettelossa mainitaan kansainvälinen yhteistyö, jonka puitteissa on käytettävissä olevien resurssien rajoissa osallistuttu erityisesti elintarvikkeiden markkinoille pääsyä ja markkinoilla pysymistä koskeviin hankkeisiin ja muulla tavoin luotu edellytyksiä viennille. Laissa tarkoitettuihin valvontatehtäviin sisältyy lisäksi kolmansien maiden edellyttämiin vientitarkastuksiin ja vientitodistusten antamiseen liittyviä tehtäviä.
Ehdotettu kohta yhdessä ehdotettuun 3 momenttiin sisältyvien valvontatehtävien kanssa kattaisi Ruokaviraston hoitamat viennin edistämistä, ohjausta ja valvontaa koskevat tehtävät, jotka koskevat muun muassa osallistumista kolmansien maiden asettamien vaatimusten selvittämiseen ja niiden täyttymisen varmistamista, osallistumista erilaisten asiakirjojen laadintaan sekä koulutusten järjestämistä. Ruokavirasto päättäisi nykyiseen tapaan itse periaatteista, joiden mukaisesti se antaa tukeaan vientihankkeisiin. Säännös ei määrittäisi toiminnan volyymia ja resursoinnin tasoa, vaan tuen antaminen tapahtuisi viraston käytettävissä olevien resurssien rajoissa. Toimijoilla säilyisi edelleen päävastuu kolmansien maiden asettamien vaatimusten selvittämisestä.
Viennin edistämiseen on panostettu erityisesti pääministeri Sipilän hallituksen kaudella vuodesta 2015 lähtien, kun Elintarviketurvallisuusvirastolle on myönnetty tehtävään määräaikaista lisärahoitusta. Uusien vientimarkkinoiden avaaminen elintarvikkeille on yksi hallitusohjelman Biotalous ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen toimenpiteistä. Toimenpiteessä käynnistetään uusia markkinoillepääsyhankkeita, kehitetään vientivalvontajärjestelmiä ja parannetaan pk-yritysten vientiosaamista. Huomiota kiinnitetään erityisesti viennin kohdemaan edellyttämiin viranomaisselvityksiin ja -tarkastuksiin sekä vientihankkeisiin liittyviin valvontamenettelyihin.
Momentin 8 kohdan mukaan viraston tehtäviin kuuluisivat maanjärjestelyyn liittyvät ja muut vastaavat toimeenpanotehtävät. Maanjärjestelyllä tarkoitetaan esimerkiksi maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) ja maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) mukaista toimintaa, jossa valtio maaomaisuutta ostamalla, myymällä tai vaihtamalla tukee maatilatalouden rakenteen parantamista ja maaseutuelinkeinojen edistämistä. Muita vastaavia toimeenpanotehtäviä ovat esimerkiksi perintökaaren (40/1965) 25 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut jäämistöön kuuluvan maatilan jakamista sekä valtiolle perintönä tullutta maaomaisuutta koskevat lausunnot.
Momentin 9 kohdan mukaan virastolle kuuluisi maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän ja sen rekistereiden ylläpito ja kehittäminen sekä tietojen luovuttaminen oman toimialansa osalta. Maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetun lain sääntelemä tietojärjestelmä on laaja kokonaisuus, joka kattaa maatalous-, elintarvike- ja maaseutuelinkeinohallinnossa laaditut asiakirjat sekä maatalous-, elintarvike- ja maaseutuelinkeinohallinnon tehtäviin liittyvät rekisterit silloin, kun asiakirjoissa ja rekistereissä olevat tiedot kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Osa tietojärjestelmäkokonaisuudesta kuuluu Luonnonvarakeskuksen vastuulle.
Momentin 10 kohdassa nostettaisiin korostetusti esille viranomaisen velvollisuuksiin yleisestikin kuuluva toimialansa viestintä, tiedotus ja neuvonta, koska perustettavan viraston toimiala ja kosketuspinta kansalaisiin ja yhteiskuntaan on hyvin laaja ja merkittävä. Kohdassa mainittaisiin myös koulutus. Maaseutuvirasto järjestää koulutusta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, kunnille ja eräille muille tahoille. Elintarviketurvallisuusvirasto järjestää muun muassa elintarvikealan toimijoiden ja valvojien koulutusta, eläintauteihin liittyvää valmiuskoulutusta sekä täydennyskoulutuksena eläinsuojelukoulutusta virkaeläinlääkäreille.
Viraston tehtäviin kuuluisi kohdan mukaan toimialansa kansainvälinen yhteistyö. Nykyisten virastojen tavoin se osallistuisi laajasti kansainvälisiin asiantuntijaverkostoihin sekä osallistuisi ja vaikuttaisi Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen puitteissa tehtävään työhön sekä elintarvikealan pohjoismaiseen yhteistyöhön. Kansallisena vertailulaboratoriona virasto toimisi yhteistyössä Euroopan unionin vertailulaboratorioverkoston kanssa. Toiminnallaan virasto myös lisäisi maailmalla tietoutta suomalaisen ruoantuotannon turvallisuudesta ja korkeasta laadusta.
Momentin 11 kohdan mukaan viraston tehtävänä olisi hoitaa muut sille laissa säädetyt sekä maa- ja metsätalousministeriön sille määräämät sen toimialaan kuuluvat tehtävät. Vastaavanlainen säännös on voimassa olevissa Elintarviketurvallisuusvirastoa ja Maaseutuvirastoa koskevissa laeissa. Maaseutuvirasto on hoitanut ministeriön sille erikseen määrääminä tehtävinä muun muassa eräitä peruskuivatuksen tukemiseen liittyviä tehtäviä.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto tuottaisi tietohallinnon palveluita maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille. Laki ei kuitenkaan loisi samankaan hallinnonalan tahoille asiakkuusvelvoitetta, vaan tuotettavista palveluista sovittaisiin asiakkaiden kanssa tehtävissä palvelusopimuksissa.
Momentissa tarkoitetuista palveluista merkittävä osa koostuu Luonnonvarakeskukselle sekä maa- ja metsätalousministeriölle tuotettavista palveluista. Koska Maanmittauslaitokseen jäisi se osa tietotekniikkapalvelukeskuksesta, joka tuottaa palveluja laitokselle itselleen, Ruokaviraston ei ole tarkoitus tuottaa palveluja Maanmittauslaitokselle. Tietotekniikkapalvelukeskus on tuottanut vähäisessä määrin palveluja hallinnonalan ulkopuolisille tahoille, vuonna 2016 esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriölle sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Tämä olisi jatkossakin mahdollista.
Ehdotetussa 2 momentissa ei säännellä niistä maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon liittyvistä tehtävistä, jotka ovat viraston vastuulla jo 1 momentin 9 kohdan perusteella viraston oman toimialan tehtävinä. Asialla on merkitystä sovellettaessa tietohallinnon palvelujen maksullisuutta koskevia lain 8 §:n säännöksiä.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto hoitaisi ne metsätaloutta, kalataloutta ja riistataloutta koskevat tehtävät, jotka sille on erikseen säädetty tai jotka maa- ja metsätalousministeriö sille erikseen määräisi. Mainittuja laissa säädettyjä Maaseutuvirastosta Ruokavirastolle siirtyviä tehtäviä on kuvattu yleisperusteluissa. Ruokavirastolle siirtyisivät myös vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston hallintoviranomais- ja toimeenpanotehtävät. Momentissa tarkoitettuihin tehtäviin ei sisälly maksajavirastotehtäviä.
Pykälän 4 momenttiin sisältyvän asetuksenantovaltuuden mukaan viraston tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Vastaava asetuksenantovaltuus on voimassa olevassa Elintarviketurvallisuusvirastosta annetussa laissa. Valtuutta ei ole tähän mennessä käytetty, koska viraston tehtävistä säädetään pääasiassa lukuisissa sektorikohtaisissa erityissäädöksissä. Valtuus on kuitenkin tarpeen säilyttää, sillä on mahdollista, että sellaisesta esimerkiksi viestintään, raportointiin tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvästä viraston tehtävästä, josta ei ole nimenomaista erityislainsäädäntöä, on Euroopan unionin säädöksistä johtuen jatkossa tarpeen säätää tarkemmin asetuksella.
3 §. Organisaatio. Ehdotetun pykälän lähtökohtana on, että perustettava virasto päättää itse oman toimintansa yksityiskohtaisesta organisoinnista ja järjestämisestä. Tästä määrättäisiin viraston työjärjestyksessä, jonka pääjohtaja vahvistaa. Tarkoituksena on antaa virastolle mahdollisuus joustavaan toimintaan ja toiminnan kehittämiseen. Laissa säädettäisiin viraston organisaatiosta vain siltä osin kuin se on tarpeen eräisiin toimintoihin liittyvien erillään pitoa ja riippumattomuutta koskevien vaatimusten sekä maksajaviraston hyväksymisedellytysten täyttymisen varmistamiseksi.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi puiteluonteinen säännös, jonka mukaan viraston organisaatio muodostuisi viraston toimintayksiköistä ja toimintayksikköjaon ylittävistä toimintakokonaisuuksista. Säännös mahdollistaisi virastoon esimerkiksi perinteisen linjaorganisaation täydennettynä tietyillä substanssirajat ylittävillä toiminnoilla, matriisiorganisaation tai prosessijohdetun organisaation.
Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin toimintojen organisointia koskevista reunaehdoista. Pykälän 2 momentin mukaan organisaatio tulisi järjestää siten, että valvonta sekä yksityisiin ja yhteisöihin kohdistuva hallinnollinen päätöksenteko ovat toiminnallisesti erillään tieteellisestä riskinarvioinnista, tieteellisestä tutkimuksesta ja laboratoriotutkimuksesta. Vastaava säännös sisältyy Elintarviketurvallisuusvirastosta annetun lain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen, mutta säännös ehdotetaan sen merkityksen vuoksi nostettavaksi lain tasolle.
Elintarviketurvallisuusviraston tavoin perustettava virasto tekisi toimialansa viranomais-, riskinarviointi- ja tutkimustehtäviä. Eriyttämisvaatimus on olennainen tutkimuksen ja tieteellisen tiedon laadun ja luotettavuuden turvaamisen kannalta. Eriyttämisen käytännön toteuttaminen varmistetaan toimenpiteillä, jotka liittyvät sekä viraston työjärjestykseen että käytännön toimintatapoihin. Riskinarvioinnin osalta vaatimus rajautuisi tieteelliseen riskinarviointiin eli tieteelliseen prosessiin, joka sisältää vaaran tunnistamisen ja kuvaamisen, altistuksen arvioinnin ja riskin kuvaamisen. Vaatimus ei sen sijaan koskisi muuta toimintaan normaalina osana liittyvää riskien arviointia, esimerkiksi valvonnan suunnittelua riskiperusteisesti.
Laboratoriotoiminnan riippumattomuus perustuu Euroopan unionin lainsäädännön ja akkreditointistandardin vaatimuksiin. Uusi valvonta-asetus ja sillä korvattavat voimassa olevat säännökset edellyttävät viranomaisvalvontaa tekevien laboratorioiden ja kansallisten vertailulaboratorioiden riippumattomuutta, puolueettomuutta ja sitä, ettei niillä ole eturistiriitoja, jotka voisivat vaikuttaa niiden toimintaan. Näiden laboratorioiden tulee lisäksi olla akkreditoitu ISO/IEC standardin 17025 mukaisesti (ISO/IEC standardi 17025 testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys—yleiset vaatimukset). Myös tämä standardi vaatii laboratoriotoiminnan riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Riippumattomuuden varmistamiseksi laboratoriotoiminta on organisatorisesti eriytettävä sellaisesta organisaation muusta toiminnasta, jolla voi olla eturistiriitoja laboratoriotoiminnan kanssa.
Pykälän 2 momentissa edellytettäisiin myös, että valvonta sekä yksityisiin ja yhteisöihin kohdistuva hallinnollinen päätöksenteko ovat toiminnallisesti erillään tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen käsittelyyn liittyvistä tehtävistä. Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksesta perustettavaan virastoon siirtyisi tehtäviä, jotka liittyvät Luonnonvarakeskuksen tilastotoimintaan liittyvien tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon. Luonnonvarakeskus on tilastolaissa (280/2004) tarkoitettu tilastoviranomainen, jonka tilastotuotannolle on asetettu mainitussa laissa erityisiä vaatimuksia puolueettomuuden ja objektiivisuuden varmistamiseksi. Keskeisenä periaatteena on tilastosalaisuuden säilyttäminen. Lain mukaan tilastoviranomaisen tilastotarkoituksiin saamia tietoja ei saa luovuttaa käytettäväksi tutkinnassa, valvonnassa, oikeudenkäynnissä, hallinnollisessa päätöksenteossa eikä muussa vastaavassa henkilöä, yritystä, yhteisöä tai säätiötä koskevan asian käsittelyssä. Tilastosalaisuuden toteutuminen perustettavan viraston toiminnassa turvattaisiin organisoimalla tehtävät siten, ettei valvontatehtäviä hoitava henkilöstö käsittele tai pääse käsiksi tilastotarkoituksiin kerättyihin tietoihin. Eriyttämisen vaatimus koskisi paitsi Luonnonvarakeskuksen tilastoja myös muita tilastoja varten kerätyn tiedon käsittelyä. Vaatimus koskisi vain yksinomaan tilastotarkoituksia varten kerättyä tietoa. Tilastoja tuotetaan myös maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmään muita tarkoituksia kuten valvontaa varten kerätystä tiedosta, eikä vaatimus luonnollisesti koskisi tällaista tietoa.
Perustettavan viraston oman toimialan ulkopuoliset, ehdotetun lain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetut luonnonvaratehtävät muodostavat viraston tehtäväkokonaisuuteen nähden pienen mutta moninaisen tehtäväjoukon. Riippumatta siitä, miten tehtävät organisoidaan viraston sisällä, olisi tehtävien hoidon ja kustannustehokkaan ohjauksen näkökulmasta tärkeää, että niiden koordinaatio olisi keskitetty.
Pykälän 3 momentin mukaan maksajavirastotehtävät olisi järjestettävä viraston sisällä kokonaisuudeksi, joka jatkuvasti täyttää Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt hallintorakennetta ja sisäisen valvonnan järjestelmää koskevat vaatimukset sekä muut maksajaviraston hyväksymisedellytykset.
Maksajavirastotehtävien hoitamisen järjestämiseen liittyvät vaatimukset tulevat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavasta Euroopan unionin lainsäädännöstä. Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (varainhoitoasetus) edellytetään jäsenvaltioiden toimivan maataloustukirahaston ja maaseuturahaston osalta yhteistyössä komission kanssa siten, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti, sekä nimeävän elimiä, jotka vastaavat unionin varojen hallinnoinnista ja valvonnasta. Horisontaaliasetus sisältää rahastoja koskevat yleiset säännökset muun muassa rahastojen menojen rahoituksesta, maksajavirastoista ja todentamisviranomaisista sekä rahastojen varainhoidosta kuten budjettikurista, suoritettavista maksuista, tilien tarkastamista ja hyväksymistä. Horisontaaliasetukseen sisältyvät myös säännökset valvontajärjestelmistä ja seuraamuksista. Nämä säännökset koskevat muun muassa tarkastusten yleisiä periaatteita, hallinnollisia seuraamuksia, yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää sekä jäsenvaltioiden ja komission suorittamia tarkastuksia.
Komissio on antanut horisontaaliasetuksen kattamista asioista myös delegoituja säännöksiä ja täytäntöönpanosäännöksiä. Erityisesti maksajavirastotehtäviä koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 (maksajavirastoasetus) sekä delegoitu maksajavirastoasetus. Nämä sisältävät horisontaaliasetusta tarkempia säännöksiä muun muassa maksajaviraston hyväksymismenettelystä ja -edellytyksistä, maksajavirastotehtävien siirtämisestä, rahastojen varainhoidosta, tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä sekä tarkastuksia koskevista säännöistä.
Horisontaaliasetuksen 7 artiklan mukaan maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat horisontaaliasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen menojen hallinnoinnista ja valvonnasta. Maksajavirastoasetuksen 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä ministeriötason viranomainen, joka vastaa hyväksynnän myöntämisestä maksajavirastolle sekä hyväksynnän uudelleen tarkastelemisesta ja peruuttamisesta, maksajavirastovaatimusten täyttymisen jatkuvasta valvonnasta ja toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettujen tehtävien suorittamisesta. Suomessa maksajavirastoasetuksen 1 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriö. Maksajavirastosta, sen hyväksymisestä ja tehtävistä säädetään varainhoitoasetuksessa, horisontaaliasetuksessa, maksajavirastoasetuksessa ja delegoidussa maksajavirastoasetuksessa. Horisontaaliasetuksen 7 artiklassa tarkoitettuna maksajavirastona toimisi Ruokavirasto.
Maksajaviraston hyväksymisedellytyksistä säädetään delegoidun maksajavirastoasetuksen 1 artiklassa. Artiklan 1 kohdan mukaan viraston on tullakseen hyväksytyksi maksajavirastoksi annettava suorittamiensa maksujen sekä tiedon toimittamisen ja säilyttämisen osalta riittävät takeet muun muassa siitä, että hakemusten tukikelpoisuus varmistetaan ennen kuin tuki määrätään maksettavaksi, suoritetut maksut kirjataan kirjanpitoon tarkasti ja yksityiskohtaisesti, unionin lainsäädännön mukaiset tarkastukset tehdään ja että vaaditut asiakirjat esitetään, ovat saatavilla ja säilytetään säädetyllä tavalla. Tullakseen hyväksytyksi maksajavirastoksi virastolla on lisäksi oltava asetuksen 1 artiklan (Maksajavirastojen hyväksymisedellytykset) 2 kohdan mukaan sellainen hallintorakenne ja sisäisen valvonnan järjestelmä, jotka täyttävät asetuksen liitteessä I vahvistetut sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa koskevat perusteet.
Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteessä I säädetään yksityiskohtaisesti maksajaviraston sisäisestä ympäristöstä (organisaatiorakenne, henkilöstöresursseja koskevat vaatimukset, tehtävien siirtäminen), valvontatoimista (maksupyyntöjen hyväksymismenettelyt, maksumenettelyt, kirjanpitomenettelyt, ennakkomaksuja ja vakuuksia koskevat menettelyt, velkoja koskevat menettelyt, kirjausketju), tiedotuksesta ja viestinnästä (viestintä, tietojärjestelmien turvallisuus) sekä seurannasta (jatkuva seuranta sisäisin valvontatoimin, sisäisen tarkastuksen yksikön laatimat erilliset arviot). Maksajaviraston ja elimen, jolle maksajavirastotehtäviä on siirretty, tulee jatkuvasti täyttää mainitut vaatimukset.
Delegoidun maksajavirastoasetuksen mukaan maksajaviraston organisaatiorakenteen on muun muassa mahdollistettava valtuuksien ja vastuualojen selkeä jako kaikilla toiminnan tasoilla. Edelleen asetuksen mukaan organisaatiorakenteessa on erotettava toisistaan asetuksen liitteessä tarkoitetut kolme päätehtävää eli maksujen hyväksyntä ja tarkastus, maksujen suorittaminen sekä kirjanpito kaikkien maksujen kirjaamiseksi. Organisaatiorakennetta koskevan maksajaviraston hyväksymisvaatimuksen mukaan maksajaviraston organisaatiorakenteen on sisällettävä tekniset yksiköt sekä sisäisen tarkastuksen yksikkö. Sisäisen tarkastuksen työ koskee kaikkia maksajaviraston tasoja ja se suoritetaan kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisesti. Maksajaviraston sisäinen tarkastus on keskeinen toimija maksajaviraston johtajan antaessa maksajavirastoasetuksen 3 artiklassa säädetyn ja sen liitteen I mallin mukaisen johdon vahvistuslausuman johtamansa maksajaviraston tilinpäätöksestä Euroopan komissiolle. Maksajaviraston sisäisen tarkastuksen työtä käsitellään ja kuvataan arvosanoilla siinä kertomuksessa, jonka maksajaviraston tarkastava todentamisviranomainen toimittaa Euroopan komissiolle.
Henkilöresursseja koskevien hyväksymisvaatimusten mukaan maksajaviraston on varmistettava muun muassa, että toimien toteuttamiseen osoitetaan asianmukainen henkilöstö ja eri toimintatasoilla vaaditut tekniset taidot ovat olemassa. Jokaisen tehtävät on määriteltävä kirjallisessa tehtävänkuvauksessa, jossa on hänen toimivaltaansa kuuluvat rahamääräiset hyväksymisrajat. Tehtävänjaon on oltava sellainen, ettei yksikään henkilö vastaa useammasta kuin yhdestä maataloustukirahastolta tai maaseuturahastolta veloitettavien summien hyväksymiseen, maksamiseen tai kirjanpitoon liittyvästä tehtävästä eikä suorita mitään näistä tehtävistä ilman toisen henkilön valvontaa.
Maksajaviraston tietoturvallisuuden hallintajärjestelmää koskevan vaatimuksen mukaan tietojärjestelmien turvallisuus on lokakuusta 2016 alkaen varmennettava ISO 27001 -standardin mukaisesti. Tietojärjestelmät ovat keskeisessä osassa Euroopan unionin varojen moitteettoman hallinnoinnin kannalta. Viestintää koskevan hyväksymisvaatimuksen mukaan muun muassa tietokannat on päivitettävä ajoissa. Tietojärjestelmät ja niiden ajantasainen toiminta ja päivitys ovat keskeisessä osassa siten myös sisäisen tarkastuksen ja todentamisviranomaisen tarkastustyössä.
Komissio tekee kuhunkin jäsenvaltioon useita tarkastuksia vuosittain. Tarkastuksissa käydään läpi tyypillisesti tarkastuksen kohteena olevien tukijärjestelmien koko hallinto- ja valvontajärjestelmä. Jokaiseen komission tarkastukseen liittyy riski rahoitusoikaisusta, jolla komissio vähentää jäsenvaltioon tuloutuvien Euroopan unionin varojen määrää. Rahoitusoikaisujen määrät voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Osa tarkastuksista kohdistuu nimenomaisesti maksajaviraston hyväksymisperusteiden täyttymisen tarkastamiseen. Hyväksymisperusteiden noudattamatta jättäminen tai noudattamisen vakava puute voidaan todeta myös hyväksymisperusteiden täyttymisen arviointimatriisissa, joka liitetään vuotuisen tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä laadittuun todentamisviranomaisten kertomukseen.
Yhden tai useamman hyväksymisperusteen noudattamatta jättämisen tai noudattamisen vakavan puutteen vuoksi unionin talousarviolle aiheutuu taloudellisen vahingon riski. Komissio antaman asiakirjan (C(2015) 3675, 8.6.2015) mukaan lähtökohtana on viiden prosentin rahoitusoikaisu, jos puute koskee jotakin kolmesta seuraavasta perusteesta: organisaatiorakenne, valvontatoimet ja jatkuva seuranta. Vastaavasti lähtökohta on kahden prosentin oikaisu, jos puute koskee jotakin viidestä seuraavasta perusteesta: henkilöresurssit, siirretyt tehtävät, tiedotus, tietojärjestelmien turvallisuus ja sisäinen tarkastus. Jos puute vaikuttaa kaikkiin maksajaviraston toteuttamiin menoihin, komission ehdottaman rahoitusoikaisun määrän lähtökohta on maksajaviraston suorittamien menojen kokonaismäärä. Tällainen kaikkiin maksajaviraston menoihin vaikuttava tekijä on erityisesti organisaatiorakennetta koskeva vaatimus, ja sitä kautta siitä johtuvien puutteiden rahoitusoikaisu-uhka on merkittävä.
Toimivaltaisena viranomaisena maa- ja metsätalousministeriön on jatkuvasti valvottava vastuullaan olevaa maksajavirastoa ja seurattava maksajaviraston hyväksymisperusteiden täyttymistä. Jos komissio toteaa, ettei toimivaltainen viranomainen ole laatinut maksajaviraston hyväksynnän puutteeseen liittyvää korjaussuunnitelmaa taikka peruuttanut hyväksyntää, vaikka maksajavirasto ei ole toteuttanut korjaussuunnitelmaa määräajassa, komissio pyytää toimivaltaista viranomaista peruuttamaan hyväksynnän, jollei tarvittavia muutoksia tehdä komission asettamassa määräajassa. Tällaisessa tilanteessa komissio voi päättää soveltaa puutteisiin sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyä ja sitä seuraavaa rahoitusoikaisua.
Rahoitusoikaisuriskin hallinnan kannalta oleellista on yhtenäisesti toimiva maksajavirastokokonaisuus, joka sisältää kaikki maaseuturahastoon ja maataloustukirahastoon sekä niihin kiinteästi liittyvien kansallisten varojen toimeenpanon tehtävät ja toimeenpanoon osallistuvat tahot sekä viranomaiset. Tästä syystä ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan maksajavirastotehtävien kanssa samaan kokonaisuuteen tulisi organisoida myös muihin yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluviin tukijärjestelmiin ja toimenpiteisiin sekä Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen mukaisiin maatalousalan tukiin liittyvät tehtävät. Kokonaisuuteen tulisi siten organisoida myös horisontaaliasetuksen 72 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tukijärjestelmät ja toimenpiteet. Suomessa on otettu käyttöön horisontaalisasetuksen II luvussa tarkoitettu yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että kansallisesti rahoitetut viljelijätuet haetaan samalla hakemuksella kuin esimerkiksi Euroopan unionin suorat tuet ja pinta-alaperusteiset ohjelmaperusteiset viljelijäkorvaukset. Näin ollen horisontaaliasetuksen yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevat säännökset ja vaatimukset tulevat pääosin sovellettaviksi myös kansallisesti rahoitettuihin viljelijätukiin. Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tulee sisältää horisontaaliasetuksen 68 artiklan mukaan muun muassa sähköinen tietokanta, tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä, tukihakemukset ja maksupyynnöt ja yhdennetty valvontajärjestelmä.
Suomessa tehty päätös yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöönotosta tarkoittaa kansallisten tukien osalta sitä, että näiden osalta tulee noudattaa samoja prosesseja tukien hakemisessa, kirjaamisessa ja tietojärjestelmissä. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä luo selkeät rajat sekä tietojärjestelmiin että järjestelmällä hallinnoitavien tukijärjestelmien toimeenpanoon. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä sisältää maataloustukirahaston viljelijätukien, maaseuturahaston viljelijäkorvausten ja niihin kiinteästi liittyvien kansallisten varojen toimeenpanon tehtävät ja toimeenpanoon osallistuvat tahot sekä viranomaiset. Yhdenmukaisella koko yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kattavalla maksajavirastokokonaisuudella voidaan varmistua Euroopan unionin varojen säädöstenmukaisesta ja tehokkaasta kohdentumisesta Euroopan unionin säädöksissä ja ohjelmassa määriteltyihin toimenpiteisiin.
Euroopan unionissa maatalouden tukipolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa unionipolitiikan keinojen ensisijaisuutta sekä sitä, että kansallista maatalouspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain Euroopan unionin lainsäädännön ja Euroopan komission päätösten mahdollistamissa rajoissa. Suomen liittymissopimuksessa Euroopan unioniin sovittiin 141 ja 142 artiklaan perustuvasta tuesta. Viimeksi mainitun artiklan mukaisesta tuesta on voimassa komission päätös (K(2009) 3067 lopullinen) Suomen pohjoisten alueiden maataloutta koskevasta pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmästä sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä K(2009)9122, K(2013)2809 ja K(2015)2790. Artiklan 141 mukaiset tuet sisällytettiin puolestaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 214 a artiklaan (Kansalliset maksut tietyille alueille Suomessa).
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että 3 momentissa tarkoitettuun maksajavirastokokonaisuuteen voitaisiin organisoida myös muita kuin 3 momentissa mainittuja tehtäviä silloin, kun se olisi tehtävien hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Kyseeseen tulevat esimerkiksi maaseuturahastosta rahoitettavien ohjelmien hallinnointiin liittyvät tehtävät. Hallinnointilain 9 §:n mukaan Maaseutuvirasto vastaa maaseudun kehittämiseen liittyvän ohjelman toimeenpanon suunnittelusta, kehittämisestä ja seurannasta. Lisäksi Maaseutuvirasto ohjaa ja valvoo lain 10 §:ssä tarkoitettuja välittäviä toimielimiä ja paikallisia toimintaryhmiä niiden hoitaessa ohjelman toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Euroopan unionin lainsäädännössä ei edellytetä, että näitä tehtäviä hoidetaan samassa organisatorisessa kokonaisuudessa ja saman johdon alaisuudessa kuin maksajavirastotehtäviä, mutta maaseutuohjelman ja tukien toimeenpanoprosessin tehokkaan ja hallitun toimeenpanon sekä komission tarkastuksista johtuvan rahoitusoikaisuriskin hallinnan näkökulmasta tehtävien järjestämiseen maksajavirastokokonaisuuden puitteissa liittyy kuitenkin etuja. Kokonaisuutta järjestettäessä on kuitenkin otettava huomioon tehtävien hoitoon liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 65 artiklan 3 kohdan mukaiset eriyttämisvaatimukset.
4 §. Johtaminen ja ratkaisuvalta. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirastoa johtaisi pääjohtaja. Pääjohtajan nimittäisi valtioneuvosto. Pääjohtajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan pääjohtajalle kuuluu ratkaisuvalta viraston päätettävistä asioista, ellei muuta säädetä tai työjärjestyksessä toisin määrätä.
Pykälän 3 momentin mukaan pääjohtajalla olisi otto-oikeus asiaan, jota koskevan ratkaisuvallan hän olisi työjärjestyksellä siirtänyt muulle viraston virkamiehelle. Otto-oikeutta koskevan poikkeuksen muodostaisivat kuitenkin 3 momentin mukaan tehtävät, jotka Euroopan unionin lainsäädännön mukaan kuuluvat maksajavirastosta vastuussa olevalle henkilölle. Edellä 3 §:n perusteluissa on kuvattu maksajavirastotehtävien hoitoon liittyviä vastuita ja maksajavirastoasetuksen mukaista johdon vahvistuslausumaa. Jos vastuu viraston sisäisen, maksajavirastoksi hyväksytyn kokonaisuuden johtamisesta työjärjestyksessä delegoidaan pääjohtajaa alemmalle tasolle, pääjohtaja ei tapauskohtaisesti voi ottaa päätettäväkseen Euroopan unionin säädösten mukaisia maksajaviraston johtamiseen kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi tukien maksuun liittyviä päätöksiä, vaan vastuun tulee pysyä yksissä käsissä. Maksajaviraston johtajalle kuuluvat velvoitteet vievät johtajalta runsaasti työaikaa, mistä syystä Euroopan unionin jäsenvaltioissa on tavallista, että koko viraston päällikkö toimii maksajavirastosta vastuussa olevana henkilönä vain silloin, kun pääosa viraston tehtävistä on maksajavirastotehtäviä. Muussa tapauksessa vastuu maksajaviraston johtamisesta delegoidaan muulle henkilölle.
5 §. Ohjaus ja tiedonantovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston velvollisuudesta toteuttaa toiminnassaan maa- ja metsätalousministeriön sille asettamia tavoitteita sekä suorittaa ne valmistelu-, seuranta- ja arviointitoimeksiannot, jotka maa- ja metsätalousministeriö sille antaa. Ruokaviraston olisi salassapitosäännösten estämättä annettava maa- ja metsätalousministeriölle ne tiedot ja asiakirjat, joita ministeriö sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarvitsee. Ehdotetuilla säännöksillä turvattaisiin erityisesti ne välttämättömät ohjaus- ja tiedonsaantioikeudet, jotka liittyvät maa- ja metsätalousministeriön toimimiseen Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitettuna kansallisena toimivaltaisena viranomaisena ja maaseutuasetuksen 66 artiklassa tarkoitettuna hallintoviranomaisena ja jotka ovat laajemmat kuin tavallisesti ministeriön ja alaisen viraston välillä. Pykälä vastaisi Maaseutuvirastosta annetun lain 3 §:ää.
6 §. Sopimusten tekeminen ja tilaustutkimukset. Pykälän mukaan perustettava virasto voisi tehdä sopimuksia toimintaansa liittyvien tehtävien ja toimialaansa koskevien tutkimusten suorittamisesta sekä yhteistyöstä tutkimusohjelmien toteuttamiseksi. Lisäksi virasto voisi talousarvion rajoissa käyttää satunnaisiin tarpeisiinsa asiantuntijoita. Pykälän 2 momentin mukaan virasto voisi lisäksi tilauksesta tehdä toimialaansa kuuluvia selvityksiä ja tutkimuksia sekä antaa muita asiantuntijapalveluita.
7 §. Valtion puhevallan käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin Ruokavirasto toimivaltaiseksi kantamaan ja vastaamaan valtion puolesta ja valvomaan tuomioistuimissa, muissa viranomaisissa ja toimituksissa valtion etua ja oikeutta virastolle kuuluvissa asioissa, jollei muualla toisin säädettäisi. Toimivalta rajoittuisi kansallisiin tuomioistuimiin. Suomen edustamisesta Euroopan unionin tuomioistuimessa säädetään erikseen.
Vastaava säännös sisältyy Elintarviketurvallisuusvirastosta annettuun valtioneuvoston asetukseen. Lisäksi Maaseutuvirastosta annetussa laissa mainitaan viraston tehtävänä sen toimialaan kuuluviin lainamuotoisiin tukiin, valtiontakauksiin, velkajärjestelyihin ja valtionvastuisiin liittyvä valtion edunvalvonta. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi toimimista valtion puolesta yrityssaneeraus- ja konkurssitilanteissa silloin, kun valtion saatava liittyy Maaseutuviraston hallinnoimiin tukiin tai korvauksiin. Ehdotettu säännös kokoaisi nykyiset säännökset yhteen lain tasolle.
8 §. Suoritteiden maksullisuus. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin viraston suoritteiden maksullisuuden osalta valtion maksuperustelakiin (150/1992), joka koskee valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisiä perusteita sekä maksujen muita perusteita. Viraston julkisoikeudellisten suoritteiden maksuista säädetään lähtökohtaisesti mainitun lain nojalla annettavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Momentissa viitattaisiin maksujen osalta myös erityislakien ja Euroopan unionin säännöksiin. Suoritteiden maksullisuuden perusteita sääntelee osaltaan Euroopan unionin lainsäädäntö, erityisesti virallista valvontaa koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, joka harmonisoi muun muassa teurastamovalvonnasta, maidontuotannon valvonnasta, eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta sekä unioniin tuotavien kasvituotteiden valvonnasta perittävät maksut. Eräiden suoritteiden maksullisuudesta on lisäksi kansallisia erityislain säännöksiä, joita sovelletaan valtion maksuperustelain sijasta tai niitä täydentävästi. Esimerkiksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 58 f §:ssä säädetään kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat valtion viranomaisen suorittamat tarkastukset maksullisiksi silloin, kun ne sisältyvät elintarvikelain 48 §:ssä säädettyyn valvontasuunnitelmaan.
Pykälän 2 momentti koskisi lain 2 §:n 2 momentin perusteella tuotettavien tietohallinnon palvelujen maksullisuutta. Hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille tuotettavien palvelujen maksuista sovittaisiin asiakkaiden kanssa tehtävissä palvelusopimuksissa. Maksujen tulisi kattaa suoritteiden tuottamisesta virastolle aiheutuvat kokonaiskustannukset. Säännös ei koskisi mahdollisille muille tahoille tuotettavia tietohallinnon palveluita, vaikka virasto voisi tuottaa tällaisia palveluita tilauksesta 6 §:ssä tarkoitettuina asiantuntijapalveluina. Mainitut palvelut tulisi hinnoitella valtion maksuperustelaissa säädetyllä tavalla eli liiketaloudellisin perustein.
9 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 1 momentin mukaan viraston johtavista virkamiehistä, kelpoisuusvaatimuksista ja palvelussuhteeseen ottamisesta voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Koska edellytykset hyväksyä virasto Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitetuksi maksajavirastoksi kytkeytyvät viraston organisaatioon ja sisäisen hallinnon järjestämiseen, pykälään sisältyisi myös valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarvittaessa tarkempia säännöksiä maksajavirastotehtävien järjestämisestä viraston sisällä. Asetuksella voi olla tarpeen säätää myös niiden tehtävien organisoinnista, jotka 3 §:n mukaan tulee organisoida maksajavirastotehtävien yhteyteen, mistä syystä ehdotettu valtuussäännös kattaisi myös nämä tehtävät.
Pykälän 2 momentin mukaan viraston työjärjestyksessä määrättäisiin viraston organisaatiosta, sisäisestä työnjaosta, asioiden käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä toimintojen muusta järjestämisestä. Työjärjestyksen vahvistaisi pääjohtaja.
10 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi tavanomainen voimaantulosäännös. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastosta annetun lain ja Maaseutuvirastosta annetun lain kumoamisesta.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan muussa laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella Elintarviketurvallisuusvirastoon tai Maaseutuvirastoon tarkoitettaisiin lain voimaantulon jälkeen perustettavaa virastoa.
11 §. Siirtymäsäännökset. Pykälä 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto jatkaa Elintarviketurvallisuusviraston ja Maaseutuviraston toimintaa.
Pykälä 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännökset, joiden mukaan Elintarviketurvallisuusviraston ja Maaseutuviraston tehtävien sekä Maanmittauslaitoksesta siirtyvien tietohallinnon tehtävien hoitoa koskevat voimassa olevat sopimukset ja sitoumukset siirtyisivät lain voimaan tullessa Ruokavirastolle. Uuden viraston sijaan tulo sopimussuhteeseen ei aiheuta periaatteellista tai vaikutuksiltaan olennaista muutosta nykytilanteeseen sopimuskumppaneiden kannalta.
Lisäksi säädettäisiin, että nykyisten virastojen työnantaja-asema ja siihen liittyvät velvoitteet siirtyisivät lain tullessa voimaan Ruokavirastolle. Ruokavirasto vastaisi siten kaikista niistä työnantajalle kuuluvista velvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen lain voimaantuloa Elintarviketurvallisuusviraston ja Maaseutuviraston sekä perustettavaan Ruokavirastoon siirtyviä Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksen tehtäviä hoitavien osalta. Nämä velvoitteet voisivat koskea esimerkiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) tarkoitettuja työttömyysturvavakuutuksen omavastuumaksuja taikka muita vastaavia maksuja.
Pykälän 3 momentin mukaan ehdotettuja sopimuksia ja sitoumuksia koskevia siirtymäsäännöksiä ei kuitenkaan sovellettaisi, jos sopimusten ja sitoumusten sisällöstä muuta johtuisi. Sopimuksesta voisi esimerkiksi käydä nimenomaisesti ilmi, ettei sen ole tarkoitettu jatkuvan esitetynkaltaisen organisaatiomuutoksen jälkeen. Käytännössä erityisesti useat Maanmittauslaitoksen tekemät tietotekniikkapalvelukeskuksen tehtäviin liittyvät sopimukset edellyttävät viraston perustamisvaiheessa uudistamista. Uuteen virastoon siirtyvät vain tietotekniikkapalvelukeskuksen ulkoista palvelutuotantoa koskevat asiat, sitoumukset ja sopimukset siten, etteivät Maanmittauslaitokselle itselleen tuotetut palvelut vaarannu.
Ehdotettujen siirtymäsäännösten maininta lakkautettavien virastojen toiminnan jatkamisesta merkitsee arkistojen osalta niiden siirtymistä perustettavan viraston vastuulle. Maanmittauslaitoksesta siirtyviä tehtäviä koskevat vanhat arkistot eivät sen sijaan siirry siirtymäsäännösten perusteella, mutta keskeneräisiin asioihin liittyvät asiakirjat luovutetaan pysyvästi uuden viraston arkistoon.
12 §. Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin valtion virkamieslain 5 a—5 c §:ään, jotka koskevat virkasuhteisen henkilöstön asemaa valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä. Säännösten sisältöä on kuvattu yleisperustelujen jaksossa 4.4. Periaatteena on, että virat ja niihin nimetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon kuin heidän tehtävänsä. Siirrettäessä virka samalle työssäkäyntialueelle siirtoon ei tarvita virkamiehen suostumusta. Jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti ja viran tilalle perustetaan uusi virka, voidaan uusi virka sitä ensi kertaa täytettäessä täyttää ilman haettavaksi julistamista, jos siihen nimitetään uudelleenjärjestelyn kohteena olevan viraston virkaan nimitetty virkamies. Säännöksiä sovelletaan ainoastaan virkamiehiin. Virkamiehen palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään.
Pykälän 2—5 momenttiin sisältyisivät työsopimussuhteessa olevaa henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Niillä turvataan henkilöstön yhdenvertaisuus muutoksessa siten, että muutosturva määräytyisi samojen periaatteiden mukaisesti palvelussuhdelajista riippumatta. Pykälän 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusviraston ja Maaseutuviraston sekä Ruokavirastoon siirtyviä Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksen tehtäviä hoitava työsopimussuhteessa oleva henkilöstö siirtyisi lain voimaan tullessa Ruokaviraston palvelukseen työsopimussuhteessa. Määräaikaisessa työsopimussuhteessa oleva henkilö siirtyisi viraston palvelukseen määräaikaisen työsuhteensa keston ajaksi. Säännös vastaa virkamiehiin sovellettavan valtion virkamieslain 5 a §:n säännöksiä.
Pykälän 3 momentin mukaan palvelussuhteen katsottaisiin palvelussuhde-etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen valtiolla yhdenjaksoisena. Pykälän 4 momentin mukaan työsopimussuhteessa oleva henkilö voitaisiin siirtää ilman suostumustaan, jos hänet siirretään omalla työssäkäyntialueellaan tai omalle työssäkäyntialueelleen. Vastaava säännös sisältyy valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momenttiin. Pykälän 5 momenttiin sisältyisi viittaus voimassa oleviin työehtosopimuksiin sekä työsopimussuhteeseen sovellettavaan lainsäädäntöön.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että maa- ja metsätalousministeriö voisi perustaa ennen lain voimaantuloa uuden viraston pääjohtajan viran sekä viraston hallintojohtajan viran. Siirtymäsäännös on tarpeen uuden viraston järjestäytymisen varmistamiseksi. Pääjohtajan virka perustettaisiin mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki olisi vahvistettu, jotta viranhoito voisi alkaa vuoden 2018 alkusyksystä. Virka perustettaisiin ensin maa- ja metsätalousministeriöön, josta se siirtyisi lain voimaan tullessa uuteen virastoon. Pääjohtajan rooli toiminnan käynnistämisessä on keskeinen, sillä hän päättää viraston organisaatiosta ja toimivallan delegoinnista. Hallintojohtajan rooli on tärkeä pääjohtajan tukena muun muassa muun johdon tehtävien täyttämismenettelyssä sekä muiden hallinnollisten ja lakisääteisten toimintojen organisoinnissa. Maa- ja metsätalousministeriö voisi ennen lain voimaantuloa perustaa hallintojohtajan viran 1 päivästä tammikuuta 2019 lukien ja nimittää virkamiehen kyseiseen virkaan. Lisäksi tarkoitus on, että virkamies nimitettäisiin määräaikaiseen virkasuhteeseen maa- ja metsätalousministeriöön valmistelemaan uudistuksen toimeenpanoa jo vuoden 2018 aikana ja siten osaltaan varmistamaan tehtävien häiriötön siirtyminen. Pääjohtajan ja hallintojohtajan virat täytettäisiin virkamieslainsäädännön edellyttämällä tavalla. Pääjohtajan viran täytöstä valtion toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä säädetään valtion virkamieslain 5 c §:ssä, joka edellyttää julkista hakumenettelyä. Tarkoitus on, että mainittujen johtajavalintojen jälkeen viraston muun johdon tehtävät täytetään vuoden 2019 alusta alkaen virastoon siirtyvää henkilökuntaa koskevana ilmoittautumismenettelynä.