1.1  Tausta

Euroopan komissio antoi 14.7.2021 niin kutsutun 55-valmiuspaketin, jonka ehdotuksilla toimeenpannaan Euroopan unionin (EU) ilmastolailla (EU) 2021/1119 asetetut velvoitteet vähentävät EU:n nettokasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttaa ilmastoneutraalius EU-tasolla vuoteen 2050 mennessä.  

Osana 55-valmiuspakettia komissio antoi neljä lentoliikennettä koskevaa ehdotusta: kestävien lentopolttoaineiden käytön edistämiseen pyrkivän ReFuelEU Aviation -asetusehdotuksen (COM (2021) 561 final), ehdotuksen asetukseksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta (COM (2021) 559 final), joka sisältää myös sähkönsyöttöä paikallaan oleviin ilma-aluksiin koskevia tavoitteita, päästökauppadirektiivin muutosehdotuksen lentoliikenteen osalta (COM (2021) 551 final) sekä energiaverodirektiivin muutosehdotuksen (COM (2021) 563 final), joka sisältää lentoliikenteen polttoaineiden verovapauden poiston EU:n sisäisessä liikenteessä.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2405 tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle ( asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista ) annettiin 18.10.2023. Asetuksella pyritään edistämään kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa lentoliikenteessä ja turvaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan unionin lentoliikennemarkkinoilla. Euroopan unionilla tai Suomella ei ole aiempaa vastaavaa sääntelyä.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1804 vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta ( jakeluinfra-asetus ) annettiin 13.9.2023. Asetuksen tavoite on edistää vaihtoehtoisiin käyttövoimiin siirtymistä liikenteessä mahdollistamalla riittävän kattava ja laaja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri teillä, satamissa ja lentoasemilla.  

1.2  Valmistelu

2.1  Asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista

Lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen tavoitteena on vähentää lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä Euroopan unionin ilmastotavoitteiden mukaisesti vahvistamalla yhdenmukaistetut säännöt kestävien lentopolttoaineiden käyttöönotosta ja toimittamisesta. Asetuksella pyritään edistämään kestävien lentopolttoaineiden asteittaista käyttöönottoa lentoliikenteessä ja turvaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset lentoliikennemarkkinoilla. Asetusta sovelletaan asetuksessa määriteltyihin ilma-alusten käyttäjiin, unionin lentoaseman pitäjiin näillä lentoasemilla sekä lentopolttoaineen toimittajiin. Asetusta sovellettaisiin lähtökohtaisesti vain kaupallisiin ilmakuljetuksiin. 

Asetus soveltuu lentoasemiin, joiden matkustajamäärä on yli 800 000 matkustajaa vuodessa tai jolla rahtiliikennettä oli yli 100 000 tonnia. Jäsenvaltion päätöksellä tai lentoaseman omasta pyynnöstä sääntelyä voidaan soveltaa myös soveltamisalan ulkopuolisiin lentoasemiin. 

Asetus soveltuu ilma-aluksen käyttäjiin, jotka liikennöivät vähintään 500 unionin lentoasemilta lähtevää, matkustajia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa vuodessa tai 52 unionin lentoasemilta lähtevää, pelkästään rahtia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa. Lisäksi muu luonnollinen tai oikeushenkilö henkilö voi pyytää tulla sääntelyn piiriin. 

Asetuksessa asetetaan lentopolttoaineen toimittajille velvoite, jonka mukaan toimitetun lentopolttoaineen tulee sisältää asetuksen liitteen I mukaiset vähimmäisosuudet kestäviä lentopolttoaineita, mukaan lukien synteettisten sähköpolttoaineiden alavelvoite. Osuudet nousevat porrastetusti vuodesta 2025 alkaen viiden vuoden välein vuoteen 2050 asti. Vuonna 2025 kestävien lentopolttoaineiden osuuden tulee olla 2 prosenttia, 6 prosenttia vuonna 2030, 20 prosenttia vuonna 2035, 34 prosenttia vuonna 2040, 42 prosenttia vuonna 2045 ja 70 prosenttia vuonna 2050. Synteettiselle lentopolttoaineelle on asetettu kestäviin lentopolttoaineisiin sisältyvä alavelvoite, joka edellyttää, että tietty osuus polttoaineesta on synteettistä lentopolttoainetta. 

Joustomekanismi mahdollistaa kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia koskevasta velvoitteesta poikkeamisen vuoden 2034 loppuun asti siten, että lentopolttoaineen toimittaja voi toimittaa lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet painotettuna keskiarvona kaikesta unionin lentoasemilla toimittamastaan lentopolttoaineesta. 

Asetuksessa tarkoitettuja kestäviä lentopolttoaineita ovat synteettiset lentopolttoaineet, lentoliikenteen biopolttoaineet sekä kierrätetyt hiilipitoiset lentopolttoaineet. Niiden määritelmä sekä sallittu raaka-ainepohja on linkitetty uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteeristöön tietyin poikkeuksin. 

Vaikka asetuksen pääasiallinen tavoite on lisätä kestävien lentopolttoaineiden käyttöä lentoliikenteessä, se pyrkii myös edistämään lentoliikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien, sähkön ja vedyn, tuloa markkinoille. Lentopolttoaineen toimittajat voivat täyttää kestävien lentopolttoaineiden vähimmäismäärät toimittamalla lentoliikenteeseen tarkoitettua vetyä. Asetuksessa säädetään lisäksi vedyn ja sähkön toimitusten edistämisestä unionin lentoasemilla. Asetuksella ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioita velvoittavia tavoitteita vedyn tai sähkön osalta. 

Asetuksessa säädetään ilma-alusten käyttäjien velvollisuudesta tankata unionin lentoasemalla vähintään 90 prosenttia vuotuisesta unionin lentoasemalta lähteviin lentoihin tarvittavasta lentopolttoaineen määrästä. Tämän tarkoituksena on estää sellaiset polttoaineen tankkauskäytännöt, joissa ilma-alusten käyttäjät lisäävät koneeseen lentopolttoainetta jollakin lentoasemalla enemmän kuin on tarpeen (ylitankkaus) välttääkseen polttoainetankkauksen osittain tai kokonaan määränpäälentoasemalla, jossa lentopolttoaine on kalliimpaa. Polttoaineen ylitankkaus johtaa suurempaan polttoainekulutukseen kuin on tarpeen, mikä lisää päästöjä ja heikentää tervettä kilpailua unionin lentoliikennemarkkinoilla. EU:n lentoasemilta lähtevät ilma-alukset olisi tankattava sillä polttoainemäärällä, joka tarvitaan kyseiseltä lentoasemalta lähtevään lentoon, ottaen huomioon polttoaineiden turvallisuutta koskevien sääntöjen välttämätön noudattaminen. Tankkausvelvoitteesta voidaan myöntää määräaikaisia vapautuksia lentoaseman toimintavaikeuksien vuoksi. 

Asetuksessa velvoitetaan unionin lentoaseman pitäjä tekemään kaikki välttämättömät toimet, jotta mahdollistetaan ilma-aluksen käyttäjille kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuudet sisältävien lentopolttoaineiden saatavuus. Unionin lentoaseman pitäjällä tarkoitetaan yhteisöä, jonka tarkoituksena on kansallisten lakien, asetusten tai sopimusten nojalla huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoaseman tai lentoasemaverkon infrastruktuurien hallinnosta ja hallinnasta sekä kyseisellä lentoasemalla tai kyseisessä lentoasemaverkossa olevien eri tahojen toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta. 

Lisäksi lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetussa asetuksessa säädetään ilma-aluksen käyttäjää ja polttoaineen toimittajaa koskevista raportointivelvoitteista. 

Lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annettu asetus edellyttää jäsenvaltioita nimeämään yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen vastaamaan asetuksen soveltamisen valvonnasta sekä sanktioiden määräämisestä ilma-alusten käyttäjille, unionin lentoasemien pitäjille ja lentopolttoaineen toimittajille. 

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä komission ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kanssa. Lentoturvallisuusvirasto lähettää toimivaltaisille viranomaisille yhdistetyt tiedot niistä ilma-aluksen käyttäjistä unionin lentoasemista ja unionin lentoasemien pitäjistä ja lentopolttoaineen toimittajista, joiden osalta nämä viranomaiset ovat toimivaltaisia. 

Asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltioita säätämään asetuksen nojalla annettujen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon erityisesti rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus. Asetus edellyttää, että velvoitteiden noudattamatta jättäminen johtaa taloudelliseen sanktioon, jonka määräytymisperusteet ilmenevät jäljempänä. Asetus edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että tiettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä määrätään ilma-aluksen käyttäjälle, unionin lentoaseman pitäjälle ja lentopolttoaineen toimittajalle sakko ( fine ). Hallituksen esityksessä ja laeissa käytetään termiä seuraamusmaksu, poiketen asetuksen käännöksessä käytetystä termistä ”sakko”. Valintaa avataan jäljempänä.  

Asetus edellyttää jäsenvaltioita säätämään kansallisesti ilma-aluksen käyttäjille, unionin lentoaseman pitäjille ja lentopolttoaineen toimittajille määrättävistä seuraamusmaksuista. Ilma-aluksen käyttäjälle tulisi määrätä seuraamusmaksu, jos se ei ole noudattanut 5 artiklassa asetettua tankkausvelvoitetta. Unionin lentoaseman pitäjälle tulisi määrätä seuraamusmaksu, jos se ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä sen korjaamiseksi, että ilma-alusten käyttäjillä ei ole riittävää pääsyä kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia sisältäviin lentopolttoaineisiin siten kuin asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetaan. Lentopolttoaineen toimittajalle tulisi määrätä seuraamusmaksu, jos se ei täytä asetuksessa säädettyjä velvoitteita kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksista ja synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksista, jos se raportoi harhaanjohtavia tai epätarkkoja tietoja tai jos se ei toimita jollakin raportointikaudella (edeltävänä vuonna) syntynyttä vajausta vastaavaa määrää kestäviä lentopolttoaineita seuraavalla raportointikaudella varsinaisen raportointikauden velvoitteen lisäksi. 

Ilma-aluksen käyttäjän ja lentopolttoaineen toimittajan seuraamusmaksujen määrän suuruuteen sovelletaan asetuksessa säädettyjä laskentaperusteita. Unionin lentoaseman pitäjälle määrättävän seuraamusmaksun suuruus on jäsenvaltioiden kansallisessa harkinnassa. 

Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että seuraamusmaksujen tuottamat tulot tai näitä tuloja vastaava rahallinen arvo käytetään tukemaan kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeita, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa tai kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisten hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä. 

2.2  Jakeluinfra-asetus

Jakeluinfra-asetuksen tavoitteena on saada aikaan kattava ja yhteensopiva vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuuri unionissa, erityisesti tieajoneuvoja, junia, aluksia ja paikallaan olevia ilma-aluksia varten. Asetuksella edistetään yleisesti saatavilla olevien lataus- ja vetytankkausasemien lukumäärää erityisesti tärkeimmillä liikennekäytävillä ja liikenteen solmukohdissa koko Euroopan unionissa. Samalla edistetään EU:n tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja mahdollistetaan siirtyminen päästöttömään liikenteeseen. 

Jakeluinfra-asetuksessa asetetaan pakolliset tavoitteet tieliikenteen lataus- ja vetytankkausinfrastruktuurin, meri- ja sisävesisatamien maasähkön ja pysäköityjen ilma-alusten sähkönsyötön käyttöönotolle. Lentoliikennettä koskevien vaatimusten tarkoitus on korvata ilma-alusten apuvoimalaitteiden käyttö, kun koneet ovat paikallaan lentoasemilla. Tavoitteena on vähentää ilma-aluksista peräisin olevia epäpuhtaus- ja melupäästöjä, parantaa ilmanlaatua lentoasemilla ja vähentää ilma-alusten ilmastonmuutosvaikutuksia. Sen vuoksi kaikessa kaupallisessa lentoliikenteessä olisi tarjottava mahdollisuus käyttää ulkoista sähkönsyöttöä, kun ilma-alukset ovat pysäköityinä ilma-aluksen matkustajasiltapaikoille tai ulkopaikoille unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta annetun EU:n asetuksen (EU) N:o 1315/2013 ( TEN-T-asetus ) liitteessä II luetelluilla TEN-T-verkon lentoasemilla.  

Jäsenvaltioiden on jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan varmistettava ilma-aluksille mahdollisuus käyttää pysäköitynä ollessaan maasähköä kaikilla TEN-T-verkon lentoasemiensa matkustajasiltapaikoilla vuoteen 2025 mennessä ja ulkoseisontapaikoilla vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioiden on lisäksi 1.1.2030 mennessä toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan nojalla toimitettu sähkö on peräisin sähköverkosta tai tuotetaan paikalla käyttämättä fossiilisia polttoaineita. 

Pienillä lentoasemilla sähkönsyötöstä ilma-aluksien ulkoseisontapaikoille aiheutuvat investointi- ja ylläpitokustannukset eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa ympäristöhyötyyn nähden, etenkin kun lentoasemien hiilidioksidipäästöihin voidaan puuttua tehokkaammilla investoinneilla. Siksi jäsenvaltiot voivat 12 artiklan 2 kohdan mukaan vapauttaa sähkönsyöttövelvoitteesta ulkoseisontapaikoille sellaiset TEN-T-verkon lentoasemat, joilla on ollut kolmen viime vuoden keskiarvona alle 10 000 kaupallista lento-operaatiota vuodessa. 

3.1  Asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista

Suomella ei ole asetusta lentoliikenteen kestävistä polttoaineista vastaavaa kansallista sääntelyä. Asetuksen sääntelykohde on uusi myös Euroopan unionin kontekstissa. Tähän saakka lentoliikenteen päästöjä on säännelty EU-tasolla päästökauppaa koskevassa direktiivissä (ja sen nojalla annetuilla Euroopan komission asetuksilla) sekä CORSIA-järjestelmän kautta. CORSIA on kansainvälisen lentoliikenteen päästöjärjestelmä, jonka avulla pyritään kansainvälisen lentoliikenteen hiilineutraaliin kasvuun vuodesta 2020 alkaen. CORSIA-järjestelmässä ilma-aluksen käyttäjät hyvittävät kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen kasvun ostamalla järjestelmän hyväksyttyjä, pääosin muiden alojen päästövähennyshankkeista peräisin olevia päästöyksiköitä hiilimarkkinoilta. 

Lentoliikenteen päästökaupan säännöt ovat hyvin pitkälle harmonisoidut EU-tasolla. Kansallisesti lentoliikenteen päästökaupasta säädetään päästökauppalaissa (1270/2023) (ennen vuotta 2024 laissa lentoliikenteen päästökaupasta (34/2010)), ja CORSIA-järjestelmä toimeenpannaan Euroopan unionissa päästökauppadirektiivin kautta. Kansallisesti on lisäksi olemassa sääntelyä, jolla on joitain yhtymäkohtia lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen sääntelyyn. Ilmailulaki on ilmailussa Suomen alueella noudatettava yleislaki. Ilmailulaissa säännellään laajasti ilmailun eri osa-alueista, kuten lentotoiminnasta, ilma-aluksista, lentopaikoista ja ilmatilan hallinnasta sekä niihin liittyvistä viranomaistehtävistä ja seuraamuksista. Toimivaltaisena viranomaisena ilmailuun liittyvissä asioissa on ilmailulain 3 §:n mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. 

Uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007, jakeluvelvoitelaki ) tarkoituksena on edistää uusiutuvien polttoaineiden käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi liikenteessä. Laissa säädetään erityisesti jakeluvelvoitteesta, jonka mukaan liikennepolttoaineen jakelijoilla on velvollisuus toimittaa vuosittain kulutukseen tietty vähimmäisosuus uusiutuvia polttoaineita. Laissa säädetään myös viranomaistehtävistä ja seuraamusjärjestelmästä. Jakeluvelvoitelain toimivaltainen viranomainen on Energiavirasto.  

Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) säädetään sakon ja useiden muiden julkisoikeudellisten saatavien täytäntöönpanosta. 

3.2  Jakeluinfra-asetus

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan ilmailulain ja uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamista. Lainmuutoksilla toteutettaisiin asetusta lentoliikenteen kestävistä polttoaineista ja jakeluinfra-asetuksen lentoliikennettä koskevien velvoitteiden täydentävä kansallinen sääntely. 

Esityksessä ehdotetaan muutoksia voimassa oleviin ilmailulakiin, jakeluvelvoitelakiin ja sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Ilmailulakiin lisättäisiin lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen edellyttämät toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen, viranomaistehtävät sekä seuraamusjärjestelmä siltä osin, kuin kysymys on asetuksessa tarkoitettuja ilma-aluksen käyttäjiä ja unionin lentoaseman pitäjiä koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista. Valvontaviranomaiseksi nimettäisiin voimassa olevassa ilmailulaissakin kansallisena ilmailuviranomaisena toimiva Liikenne- ja viestintävirasto Traficom niiltä osin, kun kysymys on lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetussa asetuksessa tarkoitettujen ilma-aluksen käyttäjien ja lentoasemien pitäjien oikeuksista ja velvollisuuksista. 

Esityksessä ehdotetaan, että lentoaseman pitäjät vastaisivat siitä, että paikallaan oleville ilma-aluksille toimitetaan sähköä jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan mukaisesti. Sähköä olisi toimitettava TEN-T-asetuksen liitteessä II mainittujen lentoasemien kaikilla matkustajasiltapaikoilla ja ulkoseisontapaikoilla. Esityksessä myös ehdotetaan, että Suomi hyödyntäisi asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mahdollistaman kansallisen liikkumavaran eikä sähköä siten tarvitsisi toimittaa, jos kyseessä on ulkoseisontapaikka sellaisella TEN-T-asetuksen liitteessä II mainitulla lentoasemalla, jolla on ollut kolmen viime vuoden keskiarvona alle 10 000 kaupallista lento-operaatiota vuodessa. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi ehdotetaan Liikenne- ja viestintävirastoa. 

Jakeluvelvoitelakiin lisättäisiin lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen edellyttämät toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen, viranomaistehtävät sekä seuraamusjärjestelmä siltä osin, kuin on kysymys asetuksessa tarkoitettuja lentopolttoaineen toimittajia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista. Valvontaviranomaiseksi nimettäisiin Energiavirasto, kun kysymys on asetuksessa tarkoitettujen lentopolttoaineen toimittajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Jakeluvelvoitelaissa lisäksi määritettäisiin lentopolttoaineen toimittaja. 

Asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisella tasolla on tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen kehys velvoitteiden täyttämiseksi ja seuraamusmaksujen perimiseksi. 

Muutokset ilmailulakiin

Esityksessä ehdotetaan, että ilmailulaissa osoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirasto toimimaan toimivaltaisena viranomaisena ilma-aluksen käyttäjiä ja unionin lentoaseman pitäjiä koskevissa asioissa. Ilmailulakiin tuotaisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviksi eräiden pyyntöjen ja ilmoitusten käsittely sekä asetuksessa tarkoitettujen ilma-aluksen käyttäjien antamien ilmoitusten tutkinta sekä seuraamusmaksujen määrääminen. Ilmailulaissa toteutettaisiin asetuksen edellyttämän seuraamusjärjestelmän sääntely ilma-aluksen käyttäjän ja unionin lentoaseman pitäjän osalta. Ilmailulakiin tulisi seuraamusmaksuja ja niiden määräämistä, suuruuden määräytymisperusteita, täytäntöönpanoa ja seuraamusmaksutulojen kertomusta koskevaa sääntelyä. 

Lisäksi viranomaisen tiedonsaantioikeuksia koskevaa lainkohtaa päivitettäisiin vastaamaan lisääntyneen EU-taustaisen sääntelyyn perustuvien viranomaistehtävissä tarvittavien tietojensaannin tarvetta. 

Muutokset jakeluvelvoitelakiin

Esityksessä ehdotetaan, että jakeluvelvoitelaissa osoitettaisiin Energiavirasto toimimaan toimivaltaisena viranomaisena lentopolttoaineen toimittajia koskevissa asioissa. Jakeluvelvoitelain tarkoitusta ja soveltamisalaa muutettaisiin siten, että lailla täydennettäisiin asetusta lentoliikenteen kestävistä polttoaineista siltä osin kuin kyse on lentopolttoaineen toimittajien oikeuksiin ja velvoitteisiin liittyvistä viranomaistehtävistä. Jakeluvelvoitelaissa määriteltäisiin lentopolttoaineen toimittaja ja toteutettaisiin asetuksen edellyttämän seuraamusjärjestelmän kansallinen sääntely lentopolttoaineen toimittajia koskevien seuraamusmaksujen osalta. Jakeluvelvoitelakiin tulisi seuraamusmaksuja ja niiden määräämistä, suuruuden määräytymisperusteita ja täytäntöönpanoa koskevaa sääntelyä. Lisäksi jakeluvelvoitelakiin tuotaisiin Energiaviraston tehtäväksi varmistaa, että lentopolttoaineen toimittaja, jolle on kertynyt vaje kestävien lentopolttoaineiden osuuksien vähimmäismäärien toimituksista, toimittaa seuraavan raportointijakson markkinoille vajausta vastaavan määrän kyseistä lentopolttoainetta raportointijaksoa koskevan velvoitteen lisäksi. Lisäksi laissa säädettäisiin Energiaviraston tehtävästä käsitellä toimivaltaista viranomaista koskevat pyynnöt. Jakeluvelvoitelain muutoksenhakua koskevaa lainkohtaa tultaisiin muuttamaan siten, että lentopolttoaineen toimittajille määrättyjen seuraamusmaksut tulisivat sen piiriin. 

Muutokset sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin

Asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisella tasolla on tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen kehys velvoitteiden täyttämiseksi ja seuraamusmaksujen perimiseksi. Asetuksen seuraamusmaksujen täytäntöönpano edellyttäisi sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamista siten, että edellä mainitut seuraamusmaksut tuotaisiin osaksi lain soveltamisalaa. Siten asetuksen seuraamusmaksut pantaisiin täytäntöön kuten sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. 

Lisäksi jakeluvelvoitelain nykyiset seuraamus- ja virhemaksut tuotaisiin lain soveltamisalaan. Siten edellä mainitut seuraamus- ja virhemaksut pantaisiin täytäntöön kuten sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

7.1  Laki ilmailulain muuttamisesta

2 § . Määritelmät . Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 31 ja 32 kohdat , jotka olisivat tarpeen ehdotetun uuden, sähkönsyöttöä paikallaan oleviin ilma-aluksiin koskevan 93 pykälän lisäämisen takia.  

Ehdotetussa uudessa 2 §:n 1 momentin 31 kohdassa määriteltäisiin jakeluinfra-asetus siten, että sillä tarkoitettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2023/1804 vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta. Määrittelyllä mahdollistettaisiin asetuksen lyhytnimen käyttö säännöstekstissä, mikä parantaisi lain luettavuutta. 

Ehdotetussa uudessa 2 §:n 1 momentin 32 kohdassa määriteltäisiin sähkönsyöttö paikallaan oleviin ilma-aluksiin viittaamalla jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 23 alakohdan mukaiseen määritelmään. Sen mukaan sähkönsyötöllä paikallaan olevaan ilma-alukseen tarkoitetaan sähkön syöttöä standardoidun kiinteän tai liikkuvan rajapinnan kautta ilma-aluksen matkustajasiltapaikalle tai ilma-aluksen ulkopaikalle paikoitettuna olevaan ilma-alukseen. 

Koska pykälään lisättäisiin uudet, 31 ja 32 kohdat viimeisiksi kohdiksi, niiden edellä olevaa 30 kohta olisi muutettava niin, että kohtien väliin ei jää pistettä.  

3 §.Toimivaltainen viranomainen . Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimii Suomen kansallisena ilmailuviranomaisena. Sen lisäksi 3 §:n 1 momentissa luetellaan Euroopan unionin säädöksiä, joissa tarkoitettuna kansallisena viranomaisena Liikenne- ja viestintävirasto toimii.  

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 8 kohta , jolla osoitetaan Liikenne- ja viestintäviraston toimivan asetuksen sääntelemällä tavalla toimivaltaisena kansallisena viranomaisena koskien asetuksessa lentoliikenteen kestäviä polttoaineita säänneltyjä ilma-aluksen käyttäjälle ja unionin lentoaseman pitäjälle tulevia oikeuksia ja velvoitteita.  

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta , jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi myös jakeluinfra-asetuksen 12 artiklaan liittyvistä viranomaistehtävistä. Jakeluinfra-asetuksen tehokkaan kansallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on tärkeää tunnistaa ja tarkoituksenmukaisella tavalla nimetä jäsenvaltiolle osoitettuja tehtäviä hoitavat kansalliset viranomaiset. Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviin kuuluu paljon vastaavanlaisia lentoliikenteen viranomaistehtäviä, joten jakeluinfra-asetuksesta johtuvat ilmailun valvonta- ja raportointitehtävät olisi luontevaa osoittaa sille. Samalla pykälän 1 momentin 7 kohdan lopussa oleva piste olisi tarpeen muuttaa puolipisteeksi.  

93 §.Sähkönsyöttö paikallaan oleviin ilma-aluksiin . Maahuolintaa käsittelevästä ilmailulain 8 luvusta on vuonna 2020 kumottu maahuolintapalvelua tarjoavan turvallisuuden hallintaa koskeva 93 §, joka syrjäytyi asiaa koskevan EU-lainsäädännön seurauksena. Kumotun 93 §:n sisällön tilalle ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joilla velvoitettaisiin lentoaseman pitäjiä vastaamaan siitä, että paikallaan oleviin ilma-aluksiin varmistetaan sähkönsyöttö jakeluinfra-asetuksen mukaisesti. Säännös olisi tarpeen, jotta EU-asetusta sovellettaisiin kansallisesti tehokkaasti.  

Ehdotetun 93 pykälän 1 momentissa velvoitettaisiin lentoaseman pitäjä vastaamaan siitä, että paikallaan oleville ilma-aluksille toimitetaan sähköä jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan mukaisesti. Jakeluinfra-asetuksen 12 artikla jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa määrittää, miten se varmistaa paikallaan olevia ilma-aluksia koskevien tavoitteiden toteutumisen. Kansallisesti lentoasemien sähköinfrastruktuurista ja polttoainehuollon järjestämisestä vastaa pääasiallisesti lentoaseman pitäjä. Sen vuoksi on luontevinta velvoittaa lentoaseman pitäjä huolehtimaan siitä, että sähkönsyöttö paikallaan oleviin ilma-aluksiin toteutuu jakeluinfra-asetuksen vaatimusten mukaisesti.  

Jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla TEN-T-ydinverkon ja kattavan TEN-T-verkon lentoasemilla toimitetaan sähköä paikallaan oleviin ilma-aluksiin seuraavasti: 

a) viimeistään 31.12.2024 kaikilla ilma-alusten matkustajasiltapaikoilla, joita käytetään kaupallisissa ilmakuljetuksissa matkustajien päästämiseksi alukseen tai aluksesta tai tavaroiden lastaamiseksi tai purkamiseksi; 

b) viimeistään 31.12.2029 kaikilla ilma-alusten ulkopaikoilla, joita käytetään kaupallisissa ilmakuljetuksissa matkustajien päästämiseksi alukseen tai aluksesta tai tavaroiden lastaamiseksi tai purkamiseksi. 

Jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta erityisesti jäänestoon tarkoitettuihin seisontapaikkoihin, nimetyillä sotilasalueilla sijaitseviin seisontapaikkoihin eikä erityisesti sellaisille yleisilmailun ilma-aluksille tarkoitettuihin seisontapaikkoihin, joiden suurin lentoonlähtöpaino on alle 5,7 tonnia. 

Jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 4 kohta velvoittaa lisäksi jäsenvaltiot toteuttamaan viimeistään 1. tammikuuta 2030 tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan nojalla toimitettu sähkö on peräisin sähköverkosta tai tuotetaan paikan päällä käyttämättä fossiilisia polttoaineita. 

Jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 5 alakohdan mukaan ilma-aluksen matkustajasiltapaikalla tarkoitetaan määrätyllä lentoaseman asematason alueella olevaa seisontapaikkaa, jossa on matkustajasilta. Saman artiklan 6 alakohdan mukaan ilma-aluksen ulkopaikalla puolestaan tarkoitetaan määrätyllä lentoaseman asematason alueella olevaa seisontapaikkaa, jossa ei ole matkustajasiltaa. TEN-T-ydinverkon lentoasemalla tai kattavan TEN-T-verkon lentoasemalla tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013 liitteessä II lueteltua ja luokiteltua lentoasemaa. Kaupallisella ilmakuljetuksella puolestaan tarkoitetaan jakeluinfra-asetuksen 2 artiklan 13 alakohdan mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1139 3 artiklan 24 alakohdassa määriteltyä kaupallista ilmakuljetusta. 

Jakeluinfra-asetuksen johdanto-osan 54 kappaleen mukaan ulkoinen sähkönsyöttö ilma-aluksiin voidaan varmistaa kiinteillä tai liikkuvilla maavirtalaitteilla sekä ilma-aluksen matkustajasiltapaikoilla, että ilma-aluksen ulkopaikoilla. Kyseisen kappaleen mukaan jokaista seisontapaikkaa ei tarvitse varustaa kiinteällä tai liikkuvalla maavirtalaitteella, vaan yksi kiinteä tai liikkuva maavirtalaite voi palvella useita seisontapaikkoja ja se voidaan ottaa käyttöön operatiivisten tarpeiden täyttämiseksi. 

Ehdotetun 93 pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 1 momentin velvoitteen soveltamisalaan jakeluinfra-asetuksen mukaisen kansallisen liikkumavaran puitteissa. Ehdotetun 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetystä poiketen sähköä ei tarvitsisi toimittaa jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle ilma-aluksen ulkopaikalle. Jakeluinfra-asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa sellaiset TEN-T-verkon lentoasemat, joilla on ollut kolmen viime vuoden keskiarvona alle 10 000 kaupallista lento-operaatiota vuodessa, velvoitteesta syöttää sähköä paikallaan oleviin ilma-aluksiin kaikilla ilma-alusten ulkopaikoilla. Jakeluinfra-asetuksen johdanto-osan 56 kappaleen mukaan lentojen määrä huomioon ottaen sähkönsyötöstä ilma-aluksen ulkopaikoille kyseisillä TEN-T-verkon lentoasemilla aiheutuvat investointi- ja ylläpitokustannukset eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa ympäristöhyötyyn nähden, etenkin kun lentoasemien hiilidioksidipäästöihin voidaan puuttua tehokkaammillakin investoinneilla.  

93 a §.Tankkausvelvoitetta koskevien pyyntöjen käsittely . Lisättäisiin uusi 93 a §, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä käsitellä tankkausvelvoitetta koskevat pyynnöt. Ehdotetun lainkohdan mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi käsitellä ja antaa päätös mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista pyynnöistä. Pyynnön käsittelystä säädetään tarkemmin mainitun asetuksen 5 artiklassa.  

93 b §.Unionin lentoaseman pitäjää koskevat ilmoitukset . Ilmailulakiin lisättäisiin uusi 93 b §, jossa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä tutkia lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 3 artiklan tarkoittamien ilma-aluksen käyttäjien antamat ilmoitukset lentoaseman pitäjän puutteista noudattaa asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa annettua kestävien lentopolttoaineiden saatavuutta koskevaa velvoitetta. Menettelystä säädetään mainitun asetuksen 6 artiklassa.  

93 c §.Eräät ilmoitukset . Ilmailulakiin lisättäisiin uusi 93 c § jossa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston voi lentoaseman pitäjän pyynnöstä päättää, että kyseinen lentoasema katsotaan lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 3 artiklassa tarkoitetuksi unionin lentoasemaksi. Pyyntöön ja päätökseen sovellettaisiin mitä mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 2 artikla 3 kohdassa tarkoitetut päätökset olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoitettava päätöksestä. Ilmoittamisesta säädetään tarkemmin mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa.  

151 a §.Ilma-aluksen käyttäjälle määrättävät seuraamusmaksut . Ilmailulakiin ehdotetaan lisättävän uusi 151 a § ilma-aluksen käyttäjälle määrättävistä seuraamusmaksuista. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto määrää seuraamusmaksun lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille ilma-aluksen käyttäjälle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö mainitun asetuksen 5 artiklassa säädettyä tankkausvelvollisuutta. Seuraamusmaksulla tarkoitetaan asetustekstin 12 artiklassa käytettyä ”sakkoa”. Asetuksessa ei ole kuitenkaan edellytetty, että seuraamus olisi luonteeltaan rikosoikeudellinen.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruudesta. Seuraamusmaksun rahamäärän tulisi lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 12 artiklan mukaisesti olla suuruudeltaan vähintään kaksi ja se saisi olla enintään neljä kertaa se määrä, joka saadaan kertomalla lentopolttoaineen vuotuinen keskimääräinen hinta tonnilta vuodessa tankkaamattomalla kokonaismäärällä. Seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon erityisesti rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruuden laskentaperusteiden perustelemisesta. Liikenne- ja viestintäviraston olisi perusteltava seuraamusmaksun asettavassa päätöksessä menetelmä, jolla on määritetty lentopolttoaineen hinta Euroopan unionin lentopolttoainemarkkinoilla. Menetelmän on perustuttava todennettaviin ja puolueettomiin perusteisiin mukaan lukien asetuksen 13 artiklassa tarkoitettuun viimeisimpään saatavilla olevaan tekniseen kertomukseen.  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta vapauttaa ilma-aluksen käyttäjä 1 momentin mukaan määrätystä seuraamusmaksusta, jos ilma-aluksen käyttäjä pystyy osoittamaan, että lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 5 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättäminen johtui sen tahdosta riippumattomista ja poikkeuksellisista sekä ennalta-arvaamattomista olosuhteista, joiden vaikutuksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu.  

151 b §.Unionin lentoaseman pitäjälle määrättävät seuraamusmaksut . Ilmailulakiin ehdotetaan lisättävän uusi 151 b § unionin lentoaseman pitäjille määrättävistä seuraamusmaksuista. Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto määrää seuraamusmaksun lentoasemanpitäjälle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää toteuttamatta tarvittavia toimenpiteitä sen korjaamiseksi, että mainitun artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla ilma-alusten käyttäjillä ei ole riittävää pääsyä kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia sisältäviin lentopolttoaineisiin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn mukaisesti. Seuraamusmaksulla tarkoitetaan asetustekstin 12 artiklassa tarkoitettua ”sakkoa”. Asetuksessa ei ole kuitenkaan edellytetty, että seuraamus olisi luonteeltaan rikosoikeudellinen.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun suuruuden arviointiperusteista. Seuraamusmaksun suuruus saisi olla enintään 100 000 euroa. Seuraamusmaksun suuruus olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus.  

151 c §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 151 c §, jonka mukaan 151 a ja 151 b § tarkoitetut seuraamusmaksut määrätään maksettavaksi valtiolle. Seuraamusmaksun täytäntöönpanoon sovellettaisiin sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Seuraamusmaksuille ei peritä korkoa.  

Pykälän 151 c §:n 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun vanhenemisesta. Seuraamusmaksu vanhenisi viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksua koskevan lainvoiman saaneen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanon vanhentumisajaksi on perusteltua säätää viisi vuotta sen määräämistä koskevan lainvoimaisen päätöksen antamisesta. Tämä vastaa sakkorangaistukselle säädettyä vanhentumisaikaa.  

151 d §.Kertomus seuraamusmaksutulojen käyttämisestä . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 151 d §, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto julkaisee kertomukset edellä 151 a § ja 151 b §:ssä ja uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007) 11 a §:ssä tarkoitetuista seuraamusmaksuista kertyneiden tulojen käytöstä. Kertomuksesta säädetään lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 12 artiklan 10 kohdassa.  

Lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annettu asetus edellyttää, että jäsenvaltiot pyrkivät varmistamaan, että asetuksen seuraamusmaksujen (sakkojen) tuottamat tulot tai näitä vastaava rahallinen arvo käytetään tukemaan kestävien lentopolttoaineiden alan tutkimus- ja innovointihankkeita, kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa tai kestävien lentopolttoaineiden ja perinteisten lentopolttoaineiden välisten hintaerojen kaventamisen mahdollistavia menetelmiä. Jäsenvaltion katsotaan noudattavan velvoitetta, jos tulot osoitetaan yleiseen talousarvioon. jos se harjoittaa sellaista rahoituspolitiikkaa, jolla tuetaan edellä lueteltuja kohteita tuen ollessa yhtä suuri tai suurempi kuin asetuksen seuraamusmaksuista kertyneiden tulojen arvo. 

Asetus edellyttää jäsenvaltioita julkaisemaan viiden vuoden välein kertomuksen, josta ilmenee tiedot sakoista saatujen yhteenlaskettujen tulojen käytöstä sekä tiedot niiden tulojen tasosta, jotka on osoitettu edellä mainittuihin kohteisiin. 

153 §.Viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus . Lain 153 §:n 1 momenttia esitetään muutettavan siten, että Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus saada ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tietojen antamiseen olisivat velvoitettuja ne palveluntarjoajat, luvanhaltijat sekä muut toimijat ja henkilöt, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista kyseisessä laissa säädetään. Tiedot olisi luovutettava ilman aiheetonta viivytystä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta.  

Pykälän 1 momentti käsittelee tällä hetkellä käytännössä Liikenne- ja viestintäviraston oikeutta saada valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja sellaisilta toimijoilta, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista laissa säädetään. Pykälän ja momentin rakenne juontaa juurensa jo vuoden 2005 ilmailulaista, jolloin haluttiin kuvata hyvin yksityiskohtaisesti, kenen pitäisi virastolle tietoja antaa ja mistä tiedoista olisi kyse. Sittemmin Liikenne- ja viestintäviraston valvontatehtävät ja valvottavien joukko ovat kehittyneet erityisesti EU-sääntelyn myötä. Monet ilmailulain 3 §:ssä kuvatuista EU-säädöksistä, joiden toimivaltaisena viranomaisena Liikenne- ja viestintävirasto toimii, on annettu vuoden 2005 jälkeen, ja varsinkin näiden säädösten nojalla annettujen komission sekundaarilainsäädännön lukumäärä on kasvanut. Ehdotetussa 1 momentin muotoilussa viranomaisella olisi oikeus saada ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tietojen antamiseen olisivat velvoitettuja ne palveluntarjoajat, luvanhaltijat sekä muut toimijat ja henkilöt, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista kyseisessä laissa säädetään. 

Saman pykälän 3 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada tietoja Energiavirastolta lain 93 b § liittyvän tehtävän hoitamiseksi. Voimassa olevassa 3 momentissa säädetään vastaavasta Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada tietoja Tullilta lain 146 §:ssä säädettyyn tehtävään liittyen.  

7.2  Laki uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta

1 §.Lain tarkoitus . Lain 1 §:ään ehdotetaan lisättävän 2 momentti , jonka mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lain tarkoituksena olisi toimeenpanna asetus lentoliikenteen kestävistä polttoaineista siltä osin, kuin kyse on lentopolttoaineen toimittajien velvoitteista ja oikeuksista johtuvista viranomaistehtävistä ja lentopolttoaineen toimittajia koskevasta seuraamusjärjestelmästä. Uuden 2 momentin tarkoituksena olisi laajentaa jakeluvelvoitelain tarkoitusta siten, että lailla toimeenpannaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2023/2405 tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle (lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annettu asetus) siltä osin, kuin kyse on lentopolttoaineen toimittajien velvoitteista ja oikeuksista johtuvista viranomaistehtävistä ja lentopolttoaineen toimittajia koskevasta seuraamusjärjestelmästä.  

2 §.Määritelmät . Lain 2 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän uusi kohta 16, jonka mukaan poiketen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 2 kohdan 38 alakohdasta, lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 3 artiklan 19 kohdassa tarkoitettuna lentopolttoaineen toimittajana pidetään sitä, jolla on viimeisenä mainitun asetuksen 3 artiklan 6 kohdan tarkoittaman lentopolttoaineen tai 3 artiklan 17 kohdan tarkoittaman lentoliikenteeseen tarkoitetun vedyn omistusoikeus ennen kuin se luovutetaan mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla unionin lentoasemalla ilma-alukseen.  

Lentopolttoaineen toimittajan tulisi olla taho, joka voi asemassaan vaikuttaa lentopolttoaineen ominaisuuksiin ja viimeinen taho, jolla on polttoaineen omistusoikeus ennen kuin se luovutetaan ilma-aluksen käyttäjille unionin lentoasemilla. Suomessa valmisteveropisteessä määräytyisi taho, jolla ei olisi edellä kuvatulla tavalla lentopolttoaineen omistajuutta ennen kuin se luovutetaan ilma-aluksen käyttäjille unionin lentoasemilla ja joka ei voisi vaikuttaa kulutukseen luovutetun polttoaineen ominaisuuksiin tai siihen, mille lentoasemalle polttoaine toimitetaan. Asetuksen tarkoittama lentopolttoaineen toimittaja viittaa uusiutuvan energian direktiiviin, jossa polttoaineen toimittaja määritetään lähtökohtaisesti valmisteveron määräytymispisteessä. Direktiivi jättää kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuuden asianmukaisesti perustellussa tapauksessa määritellä polttoaineen toimittajan tästä poikkeavasti. 

Tästä syystä hallituksen esityksessä esitetään, että lentopolttoaineen toimittajana tulisi pitää sitä, jolla on viimeisenä lentopolttoaineen omistusoikeus ennen kuin se luovutetaan ilma-alukseen unionin lentoasemalla. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 4 artiklan kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia koskeva velvoite kohdistuu niihin toimijoihin, joilla on kyky vaikuttaa velvoitteen täyttämiseen. 

3 §.Jakeluvelvoite ja lain soveltamisala . Lain 3 §:ään ehdotetaan lisättävän uusi 5 momentti , jonka mukaan jakeluvelvoitelain 1, 2, 3, 4, 9, 11 a–11 d, 13, 14 a ja 14 b §:ää sovelletaan lentopolttoaineen toimittajiin. Tällä säännöksellä rajattaisiin jakeluvelvoitelain soveltamista lentopolttoaineen toimittajien osalta niihin lainkohtiin, jotka koskevat lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen täydentävää kansallista lainsäädäntöä.  

4 §.Toimivaltaiset viranomaiset ja tietojen luovuttaminen . Lain 4 §:ään lisättäisiin uusi 4 momentti , jonka mukaan lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 11 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen lentopolttoaineen toimittajia koskevissa asioissa on Energiavirasto. Energiaviraston toimivaltaa ja tehtäviä laajennetaan muualla laissa säädetyn lisäksi tehtäviin, jotka koskevat niitä oikeuksia ja velvoitteita, joita asetuksessa tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kestävälle lentoliikenteelle asetetaan asetuksen tarkoittamille lentopolttoaineen toimittajille. Lisäksi Energiaviraston tehtäviin tulisi lentopolttoaineen toimittajia koskevat seuraamusmaksut.  

11 a §.Lentopolttoaineen toimittajille määrättävät seuraamusmaksut . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 11 a §, jonka mukaan seuraamusmaksu määrätään lentopolttoaineen toimittajalle. Seuraamusmaksu määrättäisiin 1 momentin 1–3 kohdan mukaan lentopolttoaineen toimittajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää täyttämättä lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 4 artiklassa säädettyjä velvoitteita kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksista, jättää noudattamatta asetuksen 4 artiklassa säädettyjä velvoitteita, jotka koskevat asetuksessa tarkoitettujen synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia ja synteettisten lentopolttoaineiden keskimääräisiä osuuksia vuosina 2030–2034. Lisäksi seuraamusmaksu määrättäisiin lentopolttoaineen toimittajalle, joka on antanut harhaanjohtavia tai virheellisiä tietoja niiden kestävien lentopolttoaineiden ominaisuuksista tai alkuperästä, jotka se on toimittanut asetuksen 9 artiklan 2 kohdan ja asetuksen 10 artiklan mukaisesti. Seuraamusmaksulla tarkoitetaan asetustekstin 12 artiklassa tarkoitettua ”sakkoa”. Asetuksessa ei ole kuitenkaan edellytetty, että seuraamus olisi luonteeltaan rikosoikeudellinen.  

11 b §.Lentopolttoaineen toimittajan seuraamusmaksujen määrääminen ja suuruus . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 11 b §, jonka mukaan Energiavirasto määrää lentopolttoaineen toimittajan seuraamusmaksut siten kuin lain 11 a § edellyttää. Pykälän 2–4 momentissa määriteltäisiin seuraamusmaksun suuruuden laskentaperusteet ehdotetun 11 a §:n 1 momentin kohdille 1–3. Pykälän 5 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä olisi otettava huomioon rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Energiaviraston velvollisuudesta perustella seuraamusmaksupäätöksessä menetelmä, jolla lentopolttoaineen, kestävän lentopolttoaineen ja synteettisen lentopolttoaineen hinta on määritelty Euroopan unionin lentopolttoainemarkkinoilla. Lisäksi säädettäisiin, että menetelmän on perustuttava todennettaviin ja puolueettomiin perusteisiin mukaan lukien viimeisimpään saatavilla olevaan asetuksen 13 artiklan tarkoittamaan tekniseen raporttiin.  

11 c §. Energiaviraston velvollisuus varmistaa puuttuvan lentopolttoaineen toimitus . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 11 d §, jonka 1 momentin mukaan Energiaviraston on varmistettava, että jokainen lentopolttoaineen toimittaja, jolle on kertynyt vaje 4 artiklassa säädetystä velvoitteesta, joka koskee kestävien lentopolttoaineiden ja synteettisten lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia tiettynä mainitun asetuksen 3 artiklan 23 kohdassa tarkoitetulla raportointijaksona, toimittaa seuraavalla raportointikaudella markkinoille vajausta vastaavan polttoainemäärän kyseistä raportointikautta koskevan velvoitteensa lisäksi. Menettelystä säädetään mainitun asetuksen 12 artiklan 8 kohdassa. Pykälän 2 momentin mukaan velvoitteen täyttäminen ei vapauta lentopolttoaineen toimittajaa seuraamusmaksun maksamisvelvollisuudesta.  

11 d §. Eräät lentopolttoaineen toimittajan pyynnöt . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 11 d §, jonka mukaan Energiaviraston olisi käsiteltävä lentopolttoaineen toimittajan lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu pyyntö. Pyynnön käsittelystä säädetään mainitun lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetun asetuksen 11 artiklan 8 kohdassa. Asetuksen 11 artiklan 8 kohdan mukaan lentopolttoaineen toimittajan, jonka päätoimipaikka ei sijaitse jäsenvaltiossa, vastuussa oleva jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa lentopolttoaineen toimittaja toimitti eniten lentopolttoainetta vuonna 2023 tai ensimmäisenä vuonna, jona se toimitti lentopolttoainetta unionin markkinoilla sen mukaan, kumpi ajankohtakohta on myöhäisempi. Tällainen lentopolttoaineen toimittaja voi esittää toimivaltaiselle viranomaiselleen perustellun pyynnön sen siirtämisestä toisen jäsenvaltion vastuulle, jos se on toimittanut suurimmat osuudet lentopolttoaineesta tässä jäsenvaltiossa pyyntöä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Päätös siirtämisestä on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa lentopolttoaineen toimittajan pyynnöstä, siihen on saatava siirron kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumus ja se on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä lentoturvallisuusvirastolle ja komissiolle. Sitä sovelletaan kyseisen päätöksen tekopäivää seuraavan raportointikauden alusta.  

13 § . Muutoksenhaku . Muutoksenhakua koskevan 13 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän oikeus hakea oikaisua päätökseen, joka on annettu ehdotetun 11 a §:n nojalla.  

14 b §.Seuraamusmaksujen ja virhemaksun täytäntöönpano . Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 14 b §, jossa säädettäisiin seuraamus- ja virhemaksujen täytäntöönpanosta. Ehdotetulla lisäyksellä lain 11, 11 a ja 12 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun ja virhemaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Seuraamusmaksulle ja virhemaksulle ei peritä korkoa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun vanhenemisesta. Seuraamusmaksu vanhenisi viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksua koskevan lainvoiman saaneen ratkaisun antamispäivästä. Seuraamusmaksun täytäntöönpanon vanhentumisajaksi on perusteltua säätää viisi vuotta sen määräämistä koskevan lainvoimaisen päätöksen antamisesta. Tämä vastaa sakkorangaistukselle säädettyä vanhentumisaikaa.  

7.3  Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

1 §.Lain soveltamisala . Lain 1 §:n 2 momentin 30 kohtaa muutettaisiin siten, että lopun piste muutettaisiin puolipisteeksi. Lain 1 §:n 2 momenttiin lisättäisiin kohdat 31 ja 32 . Kohdan 31 mukaan siten kuin laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös ilmailulain 151 a § ja 151 b:ssä tarkoitetut seuraamusmaksut. Kohdan 32 mukaan siten kuin laissa säädetään, pannaan täytäntöön myös uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain 11 ja 11 a §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu sekä 12 §:ssä tarkoitettu virhemaksu.  

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla oleva hallituksen esitys uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta on suunniteltu annettavan eduskunnalle syyskuun lopulla. Edellä mainittu hallituksen esitys on tarvittaessa yhteen sovitettava yhteen tämän esityksen kanssa.  

12.1  Yleistä

Hallituksen esityksen 1. ja 2. lakiehdotukseen säädetään (lainkohdat) seuraamusmaksuista. Tämän vuoksi esitys on merkityksellinen perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja 21 §:n oikeusturvaperusoikeuden kannalta. Julkisen vallan tehtävän tehtävä on perustuslain 22 §:n turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. 

12.2  Seuraamusmaksun yleiset edellytykset

12.3  Seuraamusmaksun kansallinen liikkumavara

Lentoliikenteen kestävistä polttoaineista annetussa asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltioissa on säädettävä asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon erityisesti rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus. Siksi seuraamusmaksuja määrääville viranomaisille tulisi jättää harkintavaltaa seuraamusmaksun suuruuden suhteen. 

Asetus edellyttää jäsenvaltioita säätämään ilma-aluksen käyttäjän, lentopolttoaineen toimittajan ja unionin lentoaseman pitäjän seuraamuksista asetuksessa säädettyjen tunnusmerkistöjen täyttyessä. Asetuksessa esitetyt tunnusmerkistöt ovat yksityiskohtaisia eikä niistä voida kansallisesti poiketa. Kansallisella sääntelyllä ei luotaisi sellaista sanktiointia, jota asetus ei suoraan edellytä. 

Asetus edellyttää, että tunnusmerkistön täyttyessä seurauksena on sakko. Sakolla ei kuitenkaan tarkoiteta, että seuraamuksen tulisi olla rikosoikeudellinen. Ultima ratio -periaatteen mukaan rikosoikeuden on oltava viimesijainen keino. Huomioiden asetuksessa annetut reunaehdot sekä rikosoikeudellisen sääntelyn viimesijaisuus asetuksen edellyttämät seuraamukset esitetään tässä hallituksen esityksessä säädettävän ns. hallinnollisina seuraamusmaksuina. 

Asetus jättää hyvin niukasti kansallista liikkumavaraa suhteessa seuraamusjärjestelmään. Harkintavaltaa sisältyy kuitenkin seuraamusmaksujen suuruuteen. Asetus edellyttää, että ilma-aluksen käyttäjän tankkausvelvoitteen rikkomisesta määrättävän seuraamusmaksun on oltava vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla lentopolttoaineen vuotuinen keskimääräinen hinta tonnia kohti vuodessa tankkaamattomalla kokonaismäärällä. Vastaavasti lentopolttoaineen toimittajan kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia koskevan velvoitteen rikkomisesta määrättävän seuraamusmaksun on oltava suuruudeltaan vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin määrä, joka saadaan kertomalla perinteisen lentopolttoaineen ja kestävien lentopolttoaineiden tonnikohtaisen vuotuisen keskihinnan välinen erotus sellaisten lentopolttoaineiden määrällä, joiden osalta asetetut vähimmäisosuudet eivät täyty. Kansallisesti voitaisiin säätää korkeammasta seuraamusmaksujen vähimmäistasosta kuin mitä asetus edellyttää. Esityksessä katsotaan, ettei ole sellaisia erityisiä ja painavia syitä, joiden vuoksi tulisi asettaa korkeampi seuraamusmaksujen vähimmäisraja, kuin mitä asetus jäsenmailta edellyttää. 

Kansallista harkintavaltaa on jätetty myös edellä mainittujen ilma-aluksen käyttäjän ja lentopolttoaineen toimittajan seuraamusmaksun enimmäismäärän suuruuteen. Asetuksessa ilma-aluksen käyttäjän ja lentopolttoaineen toimittajan seuraamusmaksun vähimmäissuuruus määritetään edellä kuvatusti kaavamaisesti, mutta enimmäismäärästä ei säädetä. Asetus edellyttää kuitenkin huomiomaan seuraamusta määrättäessä rikkomisen luonteen, keston, toistuvuuden ja vakavuuden, joten seuraamusmaksun suuruudelle on annettava vaihteluväli. 

Kansallisesti harkintavaltaa on jätetty lisäksi unionin lentoaseman pitäjää koskevan seuraamusmaksun määräytymisperusteelle. 

12.4  Seuraamusjärjestelmän hyväksyttävyys ja oikeasuhtaisuus

Hallinnollista seuraamusmaksua koskevan sääntelyn on täytettävä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin lukeutuvan hyväksyttävyysvaatimukset asettamat edellytykset. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevan sääntelyn suhteen hyväksyttävyysvaatimus edellyttää, että seuraamussääntelylle tulee olla valvonnan tehokkuuteen ja toimivuuteen liittyvä perusteltu tarve, joka nimenomaisesti puoltaa seuraamusmaksun käyttöönottoa valvontajärjestelmän taustalla olevan yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hallinnollisen seuraamusmaksun tulisi olla myös viimesijainen hallinnollinen seuraamus alan sääntelytavoitteiden toteuttamiseksi ja intressien suojamiseksi. Jos sama tavoite voidaan saavuttaa muilla hallinnollisilla seuraamuksilla tai keinoilla, niitä olisi ensisijaisesti käytettävä. 

Asetus lentoliikenteen polttoaineista velvoittaa säätämään seuraamusjärjestelmästä, jossa eräiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen johtaa sanktioon. Edellä esitetysti kansallisesti ei siten ole liikkumavaraa sen suhteen, säädetäänkö seuraamusjärjestelmästä vai ei. Kansallisella sääntelyllä sanktioidaan vain ne teot, jotka asetus edellyttää. 

Asetuksessa edellytetään seuraamuksia, jotta voidaan varmistaa ilmailun sisämarkkinoiden tasapuoliset toimintaedellytykset ja unionin ilmastotavoitteiden noudattaminen. Seuraamusten taso on mitoitettu suhteessa ympäristövahinkoon ja säännösten noudattamatta jättämisestä sisämarkkinoiden tasapuolisille toimintaedellytyksille aiheutuneeseen haittaan. 

Kuten edellä on kuvattu, kansallisesti seuraamusmaksujen suuruuteen jää vähän kansallista liikkumavaraa. Ilma-aluksen aluksen käyttäjälle ja lentopolttoaineen toimittajalle määrättävien seuraamusmaksujen määräytymisperusteet ovat asetuksessa tarkat ja kansallisesti niiden osalta voidaan säätää korkeammasta vähimmäislähtötasosta. Lisäksi Suomen oikeusjärjestys edellyttää, että seuraamusmaksujen määrä tai enimmäismäärä ilmenee laista. Siksi seuraamusmaksujen suuruus esitetään rajattavaksi siten, että kansallisesti säädetään myös enimmäismäärästä. Edellä esitetysti enimmäismäärä toteutettaisiin siten, että suuruudelle asetetaan vaihteluväli, jonka mukaan sen tulee olla vähintään kaksi kertaa mutta enintään neljä kertaa laskutoimituksesta saatava määrä. Enimmäiskertoimena luku neljä mahdollistaisi viranomaiselle velvoitteen rikkomista arvioitaessa enintään vähimmäisseuraamuksen kaksinkertaistamisen. Esitetyllä vaihteluvälillä toteutetaan asetuksen edellyttämä rikkomisen luonteen huomiointi seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa ja annetaan toimijoille käsitys seuraamusten enimmäissuuruudesta. 

Asetuksen edellyttämät ilma-aluksen käyttäjää ja lentopolttoaineen toimittajaa koskevien seuraamusmaksujen suuruuksien määräytymisperusteet sisältävät lukuisia muuttujia. Laskentakaavoissa on huomioitava toimittamatta jäänyt kestävän lentopolttoaineen määrä, tankkaamatta jääneen lentopolttoaineen määrä sekä lentopolttoaineiden hintatietoja. Lisäksi arviointia vaikeuttaa kasvava kestävien lentopolttoaineiden vähimmäisosuuksia koskeva velvoite ja lentopolttoaineiden hintakehitys. Näistä syistä tarkan mittaluokan antaminen mahdollisesti määrättäville seuraamusmaksuille on hyvin haastavaa. 

Unionin lentoaseman pitäjälle määrättävien seuraamusmaksujen suuruudesta sen sijaan asetuksessa ei säädetä. Seuraamusmaksun euromääräisestä suuruudesta ja sen oikeasuhtaisuuden arvioinnista ei ole selkeitä ohjeita. Seuraamusmaksujen enimmäissuuruus vaihtelee tapauskohtaisesti huomattavasti. 

Esitetyn ilmailulain 151 b §:ssä ehdotetaan, että unionin lentoaseman pitäjälle määrättävän seuraamusmaksun olisi oltava enintään 100 000 euroa. Summan arvioidaan olevan toimijoiden taloudelliset asemat huomioon ottaen oikeasuhtaiset, mutta kuitenkin riittävän ennaltaehkäisevät niiden taustalla olevan oikeushyvän suojelemiseksi. Seuraamusmaksun suuruus perustuisi kokonaisarviointiin ja huomioitavista seikoista säädettäisiin ilmailulain 151 b §:ssä. 

12.5  Kannanotto perustuslainmukaisuuteen ja säätämisjärjestykseen

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.